Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

MTV3 kertoi, että Irlannin hallitus aikoo ruveta palauttamaan turvapaikanhakijoita Britanniaan. Lyhyessä ja varsin hämärässä uutisessa kerrottiin, että Iso-Britannian pääministerin mukaan tämä osoittaa maan niin sanotun Ruanda-lain toimivan. 

Lyhyt juttu jätti paljon kysymysmerkkejä ja siksi turvauduin google-hakuun löytäen artikkelin, jossa kerrottiin lain säätämisen johtaneen siihen, että parempaa elintasoa hakevien turvapaikanhakijoiden virta kääntyi kuin taikaiskusta Britanniasta Irlantiin. Niinpä lain läpimenon jälkeen Irlantiin saapuneista turvapaikanhakijoista peräti neljä viidestä on tullut Pohjois-Irlannista.

Suomessa on jäänyt uutispimentoon myös se, että irlantilaiset ovat muutenkin perin kyllästyneitä turvapaikkasirkukseen. Sikäläinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut ajoittain väkivallaksi ja ihmiset ovat pystyttäneet mielenosoituksellisia leirejä, joiden tarkoituksena on osoittaa irlantilaisten saaneen tarpeekseen. 

Viimeksi linkittämässäni jutussa yksi leiriläisistä kertoi, että "kyse ei ole rasismista. Kyse on siitä, millaisen rasituksen se aiheuttaa yhteisölle ja paikallisille palveluille tässä paikassa. Sitä se kaikki on, vanhempien huolestumista."

Jutussa mainitaan myös, että ihmiset pelkäävät poliisin käyttävän väkivaltaa heitä kohtaan. Huoli ei ole aiheeton, sillä näin on käynyt joissain muissa paikoissa, joissa ihmiset ovat protestoineet maassa tähän asti harjoitettua turvapaikkapolitiikkaa vastaan. 

Irlantilaisten mielenosoitukset ovat siitä huolimatta keränneet runsaasti osallistujia, kuten tämä video osoittaa. Se herättää kysymyksen siitä, että voisiko Eurooppa sittenkin herätä ja alkaa lopulta puolustamaan omaa sekä lastensa tulevaisuutta ja länsimaista kulttuuriaan? Niin Suomessa kuin muuallakin. 

Sivistynein tapa puolustautua on vaaleisssa äänestäminen. Siltä osin seuraava mahdollisuus on eurovaaleissa, joissa äänensä voi antaa joko elintasopakolais- tai eurooppalaismyönteiselle ehdokkaalle.

Irlannin osalta on huomattava, että maan johtava konservatiivipuolue Fine Gael on vaatinut eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan muuttamista samaan suuntaan kuin Iso-Britannia on juuri tekemässä. Tosin sillä erolla, ettei Irlanti aio brittien tapaan päättää yksinään, mikä maa on turvallinen käytettäväksi turvapaikanhakijoiden säilyttämiseksi. 

Fine Gael kuuluu EU-parlamentissa samaan EPP-ryhmään kuin Suomen Kokoomus ja Kritillisdemokraatit. Mutta turvapaikkapolitiikassa se on lähempänä meidän Perussuomalaisiamme kuin muita suomalaispuolueita. Ja tullee siten vaikuttamaan tulevan EU:n maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin merkittävästi, koska EPP lienee parlamentin suurin ryhmä myös vaalien jälkeen.

Toisin sanoen eurovaalien tulos on tänä vuonna tärkeämpi kuin ehkä koskaan ennen. Ja siksi olisi tärkeää, että kaikki suomalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan - siis myös ne, jotka eivät ole sitä syystä tai toisesta sitä tehneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Euroopan siirtyminen oikealle jatkui
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Brexit uudessa valossa

Helsingin sanomat kumosi tänään aiemman juttunsa, jonka perusteella Britannian EU-ero olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin. Näin ei siis ole käynyt.

HS:n uudemman jutun mukaan "tavaravienti EU:hun lisääntyi edelliskuukauteen eli tammikuuhun verrattuna peräti 46,6 prosenttia. Taustalla oli etenkin koneiden, liikennevälineiden kuten autojen sekä kemian alan tuotteiden kuten lääkkeiden vienti."

Sen sijaan EU:lle Britannian lähtö näyttäisi edelleen aiheuttavan harmaita hiuksia, sillä "tuonti EU:sta Britanniaan toipui lievemmin eli 7,3 prosenttia tammikuusta. Tuonti kasvoi 1,2 miljardia puntaa eli 1,4 miljardia euroa". Näin Britannian ja EU:n kauppatase muuttui yhdessä kuukaudessa varsin paljon.

Viime aikoina olemme saaneet lukea toisestakin Brexitin aiheuttamasta erosta EU:n ja Britannian välillä. Saarivaltio on nimittäin koronarokotusten edistymisessä aivan eri tasolla kuin Unioni - siis jälkimmäisen tappioksi. 

Näistä Britannian kannalta hyvistä uutisista huolimatta emme vielä pysty sanomaan oliko EU-ero maalle hyvä vai huono toimi. Iso kysymys sen kannalta on varsinkin maan yhtenäisyyden säilyminen uudessa tilanteessa: lähteekö Skotlanti omille teilleen ja ratkeaako Pohjois-Irlannin tilanne rauhanomaisesti?

Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, ettei Brexit ollut Britanniassa asuville sellainen katastrofi kuin suomalaisessa mediassa ennen EU-eroa annettiin toisinaan ymmärtää. Niinpä jää nähtäväksi millä tavoin Brexit vaikuttaa jatkossa EU:n yhtenäisyyteen.

* * *

Helsingin sanomat uutisoi myös tropiikin metsäkadosta. Sen mukaan EU:ssa on nyt pyrkimys kieltää metsiä tuhoavien tuotteiden myynti.

Ensinnäkin EU:n huoli on aiheellinen siinä mielessä, että tropiikin metsäkato on todellinen ongelma sekä maapallon hiilinielun että monimuotoisuuden katoamisen kannalta. Ja juuri siihen keskittyvillä toimilla on suurin vaikutus pyrittäessä tasapainoon talouden, ilmastotoimien ja biodiversiteetin kesken.

Toiseksi, tässä maailmanparantajien ajassa oli mielenkiintoista huomata, kuinka ongelma halutaan ratkaista. Suunnitelmissa on nimittäin - ei enempää eikä vähempää kuin - brasilialaisen lihan ja soijan, indonesialaisen palmuöljyn sekä länsiafrikkalaisen kaakaon tuontikielto Euroopan Unioniin.

Avoimeksi kuitenkin jäi, että miten noiden maiden ja alueiden nopeasti kasvavan väestön muutenkin hauraasta taloudesta sen jälkeen huolehdittaisiin. Lisättäisiinkö kenties noihin maailmankolkkiin menevää kehitysapua vai kutsuttaisiinko sieltä kenties leivättömiksi jääneitä maanviljelijöitä elintasopakolaisiksi Eurooppaan?

Ratkaisujen osalta lienee selvää, etteivät ne enää koskisi Britanniaa. Ellei mukaan lasketa sitä, että se hyötyisi edellä mainittujen tuotteiden ylitarjonnasta aiheutuvasta hintojen pudotuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi

  

Aikamme uskonsodat

Euroopan tunnetuin uskonsota lienee 30-vuotinen sota, jonka aikana luotiin muun muassa Ruotsin lähes sata vuotta kestänyt asema eurooppalaisena suurvaltana. Itse muistan tuon sodan parhaiten Topeliuksen Välskärin kertomusten eloisasta kuvailusta. Jotkut saksalaiset puolestaan pelottelevat lapsiaan ruotsalaisilla - viitaten ilmeisesti ruotsalaisten ja suomalaisten sotilaiden uskonsodan tiimellyksessä harrastamiin julmuuksiin.

30-vuotinen sota taisi olla myös se sota, jossa suomalaiset ensimmäisen kerran saavuttivat mainetta urheina sotilaina. Etenkin uudenlaisen taistelutaktiikan omaksuneet ratsumiehet eli hakkapeliitat saavuttivat suorastaan yliluonnollisen maineen Sen seurauksena Suomen tunnetuin talvirengas kantaa muinaisten ratsumiesten nimeä vielä 21. vuosisadalla.

Suomalaisittain ajatellen uskonsodat ovat siis historiaa. Valitettavasti näin ei ole kaikkialla maailmassa. Hindu-enemmistöisessä Intiassa väestön vähemmistö on muslimeja, ja erilaiset terroriteot ovat jättiläisdemokratiassa arkipäivää. Perimmäisenä motiivina niille näyttäisivät pääsääntöisesti olevan erilaiset uskonnolliset näkemykset.

Amerikkalaiset puolestaan veivät kahden sodan avulla demokratiaa Irakiin. Maassa esiintyy kahteen eri islamilaiseen haaraan kuuluvia väestöryhmiä, jotka uskonsodan perinteitä noudattaen luottavat erilaisiin terroritekoihin. Demokratiankin kanssa taitaa olla vähän niin tai näin.

Tämän hetken kimurantein uskonsota taitaa kuitenkin olla käynnissä Syyriassa, missä shiialaisiin alaviitteihin kuuluvaa diktaattoria yritetään syrjäyttää lähinnä muiden muslimien toimesta. Viimeisimpänä käänteenä kapinallisten joukoissa kiihkeämpää ja maltillisempaa sunnilaisen islamin tulkintaa edustavat joukot ovat ryhtyneet terrorisoimaan toisiaan.

Nigeriassa puolestaan terrorisoidaan muslimien ja kristittyjen välillä. Tai ainakin meille kantautuneiden uutisten perusteella lähinnä muslimit terrorisoivat kristittyjä.

Jos joku väittää, että uskonsodat liittyvät pelkästään muslimeihin, niin tahdon muistuttaa Irlannin tilanteesta. Siellä ei enää käydä suoraa terrorisotaa, mutta jännitteet ovat edelleen pinnassa. Eikä Serbien ja Kroaattien välisestä vihanpidostakaan kovin kauaa ole.

Mitä tästä uskonsotien kirjosta pitäisi oppia?

Itselleni nämä kaikki sodat kertovat ennen kaikkea moniuskontoisen yhteiskunnan epästabiiliudesta. Etenkin silloin, jos uskonto liittyy väestön muuhun kulttuuriseen tai geneettiseen jakautumiseen.

Suomen kannalta tämä tarkoittanee sitä, että jos ja kun maahamme muodostuu merkittäviä vähemmistöjä, saattaa historiassamme merkittävän pitkä tasaisen ja rauhallisen yhteiskuntakehityksen aika päättyä ennemmin tai myöhemmin.

Tulijamäärien määrän ja laadun kontrolloinnin lisäksi tällaisen kehityksen välttämiseksi olisi maahantulijoiden uskonnollista ja muuta kulttuurista eristäytymistä pyrittävä ehkäisemään. Oleellista tässä olisi varmasti etenkin meitä alhaisemman koulutustason maista tulevien ihmisten sivistyksellisen tason ja loogisen ajattelukyvyn nostaminen.

Onhan tutkimuksin osoitettu, että analyyttisen ajattelun vahvistuminen vähentää uskonnollista kiihkoa. Samalla se ehkäisee uskonnollisista tavoista (kuten huntu, kättelyrajoitteet, rukoustauot jne...) johtuvaa syrjäytymistä ja ylipäänsä väestöryhmien välisiä jännitteitä.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa