Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa

Toimittaja Sanna Ukkola julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa tuloksia vielä virallisesti julkaisemattomasta Nordic Journalism Students 2025 -kyselystä. Sen mukaan Tampereen yliopistossa opiskelevista "suomalaisista journalistiopiskelijoista 78 prosenttia äänestää vasemmistopuolueita (vas 44 %, vihr 20 %, Sdp 14 %)".

Jos ja kun luvut vastaavat todellisuutta, on suomalaisen journalismin tulevaisuudennäkymä karu. Sen ymmärtämiseksi pitää huomata, että tulevista journalisteista 64 prosenttia kannattaa – ei pelkästään vasemmistoa vaan – arvoiltaan ultraliberaalia äärivasemmistoa eli Vasemmistoliittoa ja Vihreitä.

* * *

Toki jo aiemminkin on tiedetty, että journalistiikan opiskelijoiden aatemaailma on kallistunut poliittisesti vasemmalle. En kuitenkaan ole ennen ymmärtänyt opiskelijoiden viehtymystä suoranaiseen äärivasemmistolaisuuteen, jolla on varsin synkkä jalanjälki niin Suomen kuin maailmankin historiassa. 

Toki saattaa olla, etteivät kaikki journalismin opiskelijat – ja jo valmistuneet journalistit – ole perehtyneet kannattamansa aatteen juuriin tai kuvittelevat nykyisen vihervasemmiston jotenkin poikkeavan historiallisista edeltäjistään. Ja toimivat siten pikemminkin – Leninin suuhun pantua termiä lainatakseni – hyödyllisinä idiootteina, jotka uskovat toimivansa moraalisesti oikein, kuin tosiasiallisina orwellilaisen yhteiskunnan puolesta taistelevina vaikuttajina.

Tämä näkyy myös siinä, että monet toimittajat haluavat puolueettoman journalismin sijaan ohjata ihmisten mielipiteitä ja muuttaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Joillekin tahto vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on ollut jopa keskeinen syy hakeutua toimittajaksi.

Tämä tilanne on tietenkin ikävä sekä näiden opiskelijoiden, heidän työnsä tuloksia lukevien ja kuuntelevien ihmisten, että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Näin siitä huolimatta, että iän karttuessa osa journalisteista havaitsee kannattaneensa totalitaristisia ajatuksia ja siirtyy pois äärivasemmiston kaartista. Mutta valitettavasti vain osa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio

Suomalaiset maailmanparantajat ovat keränneet yli 50 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteelleen puolustushankintojen säätelystä. Se tarkoittaa sitä, että aloite etenee eduskunnan käsittelyyn.

Aloitteessa ehdotetaan, että "eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun puolustushankintojen sääntelemiseksi, ja antavan asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian. Aloitteessa ehdotetaan, että puolustushankinnoissa huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Lisäksi lakiin on kirjattava, että valvonnassa noudatetaan hyviä käytäntöjä".

Aloitteen tekijöiden akuuttina tarkoituksena on ilmeisesti ollut erityisesti puolustusvälinehankintojen kieltäminen Israelista. Eli yhdestä maailman edistyneimmän sotilasteknologian valmistusmaista, jossa valmistetun äärimmäisen tehokkaaksi osoittautuneen Daavidin linko -ohjusjärjestelmän Suomi on jo sopinut ostavansa tehostamaan ilmatorjuntaamme. 

Näin he ovat seuranneet Vasemmistoliittoa, joka on kyseenalaistanut Israelista tehtäviä asehankintoja jo pitkään. Samoin ovat tehneet myös esimerkiksi Vihreiden Atte Harjanne ja Kokoomuksen Aura Salla, joten aloitteella on kannatusta monilla poliittisen kentän lohkoilla. Siksi on kysyttävä, että onko aloitteella läpimenon mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea mitä sen hyväksymisestä seuraisi. 

* * *

Puheena olevan kansalaisaloitteen läpimeno eduskunnassa jää nähtäväksi, mutta monet sen seuraukset ovat hyvin selkeästi nähtävissä. Ensimmäinen ja tärkein niistä on se, että rajaamalla aseiden hankintavaihtoehtoja vähennettäsiin Suomeen puolustusvoimien kykyä torjua maahan kohdistuvaa sotilaallista uhkaa. 

Toinen seuraus olisi epäilemättä ajan ja rahan loppumaton käyttäminen uusia asejärjestelmiä hankittaessa sen määrittämiseen, mikä maa voidaan luokitella sellaiseksi, jossa ei esiintyisi aloitteessa mainittujen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutumisen tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmia. Kävisikö siis aseiden hankinta juuri tällä hetkellä esimerkiksi sotaa käyvältä Venäjältä, Uiguurien ihmisoikeuksia tunnetusti rikkovalta Kiinalta, tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmalliselta Donald Trumpin Yhdysvalloilta? 

Entä mitä tapahtuisi sitten, kun Putin poistuu Venäjän johdosta ja uusi tsaarintekele puhuisi kansainvälisistä asioista yhtä kauniisti kuin Nobelin palkinnon aikanaan saanut USA:n presidentti Barack Obama? Tai muuttuisiko USA jälleen kaikkien mielestä asehankintaan sopivaksi valtioksi Donald Trumpin kauden jälkeen? 

Lisäksi on vielä huomattava se, että suomalainen puolustusvälineteollisuus on viime aikoina ollut suorastaan hurjassa kasvussa ja siitä näyttäisi muodostuvan jatkossa merkittävä osa maamme vientiteollisuutta. Jos Suomi nyt sitten ryhtyisi rajoittamaan omia aseostojaan poliittisista syistä, se johtaisi todennäköisesti myös vastatoimiin, jotka heikentäisivät suomalaisen aseteollisuuden markkinoita - ja sitä kautta vaikeuttaisi maamme tulevaa taloudellista menestystä, mikä näkyisi verotulojen määrässä eli viime kädessä julkisten palveluiden määrässä ja tasossa.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, johtaisi nyt eduskuntaan etenevä kansalaisaloite maan turvallisuuden heikkenemisen lisäksi melkoiseen sisäpoliittiseen sirkukseen ja negatiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Eikä sitä siksi voi pitää vakavasti otettavana lakiehdotuksena, vaan pelkästään niin sanottujen maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraationa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Euroopan Unioni on vuosien mittaan rakentanut sellaisen byrokratiakoneiston, että alueen taloudellinen kehitys on jäänyt pahasti muun maailman jalkoihin. Tämä huomio ei ole millään tavalla uusi, mutta nyt siihen on lopultakin herätty ja sen seurauksena EU-komissio aloitti oman yrityksensä sääntelyn keventämiseksi tällä viikolla. 

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että jokainen uusi byrokratiaa lisäävä uudistus on tehty hyvässä tarkoituksessa ja sellaisen uskon ajamana, että muutos tekisi maailmasta hiukan aiempaa paremman. Eikä hallintovallan kasvu siitä syystä johdu pahoista aikeista, vaan ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta tyhmyydestä (tässä valaiseva esimerkki).

EU:n keskushallinnon vuosikymmeniä tehtailema direktiiviviidakko ja maailmanparantamisyritykset ovat johtaneet pääsääntöisesti taloudellista yrittämistä vaikeuttaviin, hallintoa kasvattaviin ja ihmisten veronmaksajien elämää vaikeuttaviin kehityskulkuihin. Ja sitä kautta eurooppalaisten elämänlaadun heikkenemiseen. 

Tämä nähdään hyvin selkeästi vertailemalla eri alueiden talouskasvua. Se on viime vuosina ollut erityisesti USA:ssa ja Intiassa voimakkaan nousujohteista, mutta EU:n alueella erittäin heikkoa. Ja poikkeuksellisen lainkuuliaisessa Suomessa suorastaan katastrofaalista.

Siksi on hyvä yhtyä Helsingin Sanomain pääkirjoittajan loppukaneettiin, jonka mukaan "paatunut sääntelykoneisto tarvitsee pysyvän asennemuutoksen, ja siihen tulee nyt tilaisuus, kun EU:n painopiste siirtyy talouskasvuun ja turvallisuuteen". Ja toivoa, että tämä ymmärretään myös Brysselin vallan kammareissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Putin osoitti Suomen perustuslain vanhentuneisuuden

Yle keksi nimittää Martti Koskenniemeä tittelillä "maan johtava oikeusoppinut". Se kuulostaa kyllä komealta, mutta kuvaa huonosti hänen taisteluaan Venäjän hybridivaikuttamisen puolesta.

Tämä kävi ilmi samasta jutusta, jonka mukaan Koskenniemi totesi, etteivät Suomen perustuslain ihmisoikeuksien perusteet salli edes rajattuja poikkeuksia perusoikeuksiin. Ja siksi itäisen diktaattorin junailemaa hybridioperaatiota vastaan suunniteltu laki on ristiriidassa sen kanssa.

Koskenniemen Putinin puolesta taisteleminen kävi ilmi hänen arvellessaan, että - ilmeisesti kansainvälinen - "yleisö alkaa tirskua, jos ihmisoikeuksia rikkovan lain jälkeen edelleen puhuisimme, kuin olemme tehneet". Toisin sanoen hän painosti Suomen hallitusta ja eduskuntaa ottamaan puolustautumatta vastaan itänaapurin hyökkäyksen, jotta voisimme jatkossakin toimia maailmanparantajana kansainvälisillä areenoilla. 

Olen toki lähtökohtaisesti laillisuusperiaatteen kannalla ja uskon kyllä Koskenniemiä siinä, että hallituksen esittämä rajalaki on ristiriidassa perustuslain kanssa eli siinä mielessä laiton. Johtopäätösten suhteen olen kuitenkin johtavan oikeusoppineemme kanssa eri mieltä. 

Tällaisia tapauksia vartenhan on olemassa jopa kansanviisaus. Sen mukaan "hätä ei lue lakia" - ja juuri siitähän Suomen nykyisessä tilanteessa on kyse. Puolustautumisesta naapurivaltion käynnistämässä hybridisotatilanteessa.

Siksi ehdotetun rajalain perustuslainvastaisuudesta tulisi tehdä aivan erilainen johtopäätös kuin se saivartelu, jota Koskenniemi julisti. Eli todeta maamme perustuslaki vanhentuneeksi ja käynnistää siksi sen uudistamisprosessi mahdollisimman pikaisesti, jotta myös ehdotettu rajalaki sopisi sen tarjoamiin raameihin. 

Tavoitteena tuossa uudistamisessa tulisi olla laillisen puolustautumisen mahdollistaminen kaikenlaisten aggressioiden edessä. Siis myös - ja etenkin - sellaisissa tilanteissa, joissa hyökkääjä väärinkäyttää ihmisoikeuksia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. 

Huomautan tässä lisäksi, ettei perustuslain vanhentuneisuus riipu hybridisodan laajuudesta. Sen puutteellisuushan tuli todellisuudessa esille jo silloin, kun ensimmäinen Venäjän masinoima turvapaikanhakija astui rajan yli vaatimaan turvapaikkaa, ja siellä toimittiin perustuslain mukaisesti ottamalla - itsetuhoisesti - tämän hakemus vastaan siitä huolimatta, että sen vastaanottanut rajavartija, eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti ja koko kansa tiesivät kyseisen turvapaikahakijan olevan Putinin taisteluväline, joka oli osoitettu Suomea vastaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Kukkahattutäti tunnusti tosiasiat

Yksi suurimmista nykyaikaisen kansainvaelluksen eli kehitysmaalaisten harjoittaman turvapaikkajärjestelmän hyväksikäytön seurauksista on ollut nuorisorikollisuuden kasvu. Ja sen kautta katuturvallisuuden heikkeneminen siellä, missä esiintyy lähinnä maahanmuuttajista koostuvia nuorisojengejä.

Tällä seikalla on ollut ikäviä seurauksia alkaen kantaväestön muuttoliikkeestä pahimmilta maahanmuuttaja-alueilta rauhallisemmille seuduille. Mutta siitä huolimatta Yle onnistui julkaisemaan uutisen, joka pääsi yllättämään itsenikin. 

Kyse on lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen herääminen todellisuuteen. Hän nimittäin pyysi päättäjiä pohtimaan, että tarvitaanko Suomessa suljettua hoitoa antavia lastensuojelulaitoksia.

Pekkarisen mukaan "tämä on vaatinut aika paljon ajatusteni muuttamista. En olisi tutkijana ehkä koskaan uskonut, että puhun alaikäisten suljettujen laitosten puolesta. Tilanne kaduilla on kuitenkin sen verran vakava, että olisi lasten itsensä kannalta parempi, jos pysäyttävämpää hoitoa olisi tarjolla."

Toisin sanoen luultavasti 1800-luvun rangaistuskäytännöistä juontava suomalainen sanonta siitä, että "kyllä Siperia opettaa" näyttäisi toimivan jopa kukkahattutätien kohdalla. Sellainenhan Pekkarinenkin on aiempien kommenttiensa mukaan ollut. Pehmeisiin keinoihin uskova. 

Tämä käy ilmi esimerkiksi hänen vuonna 2021 antamastaan haastattelusta, jossa hän linjaa, että "lapsi, jota on kohdeltu kunnioittaen, jonka kanssa on keskusteltu ja joka on saanut vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, kasvaa yleensä empatiakykyiseksi aikuiseksi... aikuisten pitäisi olla kiinnostuneita lasten ajatustenjuoksusta... ihan yksinkertaiset, arkiset juttelut lapsen kanssa voisivat olla muutosta eteenpäin sysääviä voimia."

Tässä käsittelemäni yhden ihmisen ajattelun muutos on erinomainen uutinen, sillä vain tosiasioiden tunnustaminen voi johtaa parempaan tulevaisuuteen. Vaikka Pekkarisen ajattelun muutos - ainakaan edellä siteeraamieni uutisten valossa - ei ulotukaan turvapaikanhaun väärinkäytöksiin, on se kuitenkin pieni askel kohti Suomen ja suomalaisten parempaa tulevaisuutta. 

* * *

Lopuksi on todettava, että juuri tänään me kaikki aikuiset suomalaiset voimme ratkaista myös sen, onko meillä valtionpäämiehenä rikollisin keinoin muslimiterroristeja maahamme toimittanut maailmanparantaja, vai henkilö, jolle suomalaisten asiat ovat aina tärkeimpiä. 

Käykääpä siis - arvoisat lukijani - antamassa äänenne Suomen tulevaisuuden puolesta, ellette ole sitä jo tehneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Lapset - ne kaikista rakkaimmat
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa

Terve itsekkyys ei ole synti

Helsingin sanomat kertoi EU:n ja muidenkin länsimaiden riippuvuudesta Kiinasta. Juttu oli sinänsä lukemisen arvoinen kertoessaan monien nykyajan välttämättömien tuotteiden ja raaka-aineiden tulevan Kiinasta sellaisessa mittakaavassa, ettei tilannetta ole mahdollista korjata kuin erittäin pitkällä aikavälillä. 

Kiinan ja länsimaiden suhde on nyt entistäkin akuutimpi Venäjän presidentin Vladimir Putinin osoittauduttua kaheliksi, joka uhmasi koko maailmaa hyökätessään Ukrainaan. Länsimaat eivät sitä hyväksyneet, joten Ukraina on saanut massiivista tukea, joka monien tuoreiden tietojen mukaan saattaa olla kääntämässä koko sodan kulun.

Tästä kaikesta on länsimaissa syytä tehdä se johtopäätös, ettei logiikka eri talouksien keskinäisen sitoutumisen rauhan varmistavasta luonteesta kestä silloin, kun jompikumpi osapuoli on diktaattorin ohjaama. Eikä tämä diktaattori kaihda riskien ottamista oman todellisen tai kuvitellun sankaruutensa saavuttamiseksi - Ukrainan tapauksessahan Putinin tavoitteena oli jäädä historiaan Venäjän suuruuden palauttajana. 

Toinen HS:n jutusta opittava asia liittyy länsimaiden tapaan moralisoida muiden toimintaa. Kiinan raaka-ainemonopolia olisi mahdollista heikentää, mikäli länsimaat saisivat käyttönsä afrikkalaisia luonnonvaroja. 

Valitettavasti siinä on kolme ongelmaa. Ensinnäkin länsimaiden itseruoskinta imperialismin ajasta on johtanut varovaisuuteen afrikkalaisten luonnonvarojen haalimisessa. Toiseksi - ja intellektuaalisesti ensimmäisen kanssa ristiriitaisesti - eurooppalaisen maailmanhalaaminen on johtanut afrikkalaisiin kohdistuvaan moralisointiin ihmisoikeuskysymyksissä. 

Kolmas ongelma on se, että kiinalaiset ovat jo nyt vahvasti läsnä Afrikassa ja sitä kautta kiinni myös sen luonnonvaroissa. Tämän aseman se on saavuttanut mahdollistamalla mittavia rakennusprojekteja kautta mustan maanosan - ja vaikenemalla ns. ihmisoikeusongelmista.

Kaiken kaikkiaan jokaiselle länsimaalle kohdistuva opetus tässä tilanteessa on se, ettei terve taloudellinen itsekkyys ole synti vaan suorastaan välttämätön edellytys kestävälle kehitykselle - eikä sitä kannata uhrata ainakaan maailmanparantamisen alttarille. 

Lisäksi on huomattava, että tämä itsekkyyden siunaus koskee myös markkinaliberalismia. Kiinahan on saavuttanut teknologisen asemansa tekemällä tuotteitaan halvemmalla kuin länsimaat ja sillä tavalla haalinut keskeisen aseman myös korkean teknologian tuotteiden valmistajana. Ehkäpä länsimaissa kannattaisi tulevaisuudessa lisätä kiinalaisten korkean teknologian tuotteiden kustannuksiin myös kriisinhallinnallinen hinta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Idän uusi itsevaltias

Ministeri Virolainen järjesti miljoonia euroja korruptioon

Yle kertoi tapauksesta, jossa Suomea vietiin kuin entistä merirosvoa laivan kölin alta. Tapauksessa edellisen hallituksemme ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaiselle (kok) tarjottiin ainutlaatuista tilaisuutta saada maahamme YK:n kehitysmaahankkeisiin valitsema järjestö. 

Vastauksen saamisella Suomen hallitukselta oli kova kiire, mutta halu osallistua maailmanparantamiseen vei ilmeisesti ministeriltä ja hänen ministeriöltään terveen harkinnan. Niinpä Suomi ehti sijoittaa hankkeeseen peräti kymmenen miljoonaa euroa ennen kuin paljastui, että kuvio oli varsinainen korruption pesä. 

Tarjouksen yhteydessä ministerille tai muillekaan suomalaisille ei kerrottu, että hankkeeseen liittyvä rahaliikenne oli ollut jo ennen tarjouksen tekemistä tutkinnan alla. Tätä eivät sinisilmäiset suomalaiset tietenkään osanneet edes aavistaa, saati kysellä.

Koko kuvio on toistaiseksi selvityksen alla, mutta se osoittaa mainiosti minkälainen korruption pesäke kehitysapu on. Rahaa jaettiin 1,3 miljoonan asunnon rakentamiseen ja hommaan palkattiin toimija, jolla ei ole kokemusta edes sadan asunnon rakentamisesta. 

Muutama miljoona sijoitettiin myös palkatun ohjelmatoimiston 20-vuotiaalle tyttären perustamalle yhdistykselle, jonka tavoitteena oli aktivoida Z-sukupolvea merten suojeluun muun muassa musiikin, pelin ja sosiaalisen median keinoin. Tästä summasta pieni osa kanavoitui myös suomalaiselle pelifirma Roviolle, jota ei tiettävästi epäillä väärinkäytöksistä.

Tapaus sietäisi saada Suomessa rikostutkinnan lisäksi kunnollisen julkisen keskustelun. Miten on mahdollista, ettei ulkoministeriön hälytyskello soinut siinä vaiheessa kun meille tarjottiin niin kiireistä hanketta, ettei sen taustojen selvittämiselle ollut aikaa? Tämähän on vanhastaan tunnettu merkki siitä, että tarjouksen tekijällä on ketunhäntä kainalossa - ja luulisi tämän riskin olevan tiedossa myös ministeriöiden virkamiehillä.

Toiseksi tapauksen soisi herättävän nykyisen hallituksen huomaamaan kehitysapuun sijoitettujen varojen riskit - myös silloin kuin niiden taustalla on YK. Ja ymmärtämään tämän kaiken tarkoittavan Suomen nykyisessä taloustilanteessa sitä, että kehitysapuvarat on syytä asetta budjetin tasapainoa haettaessa ensimmäiselle sijalle supistettavien menojen listalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastetaan tutkimus vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen määrärahoja
Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää

Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Suomen hallituksessa vallitsee tunnetusti selvä marssijärjestys: vihervasemmisto vie ja Keskusta vikisee. Jälkimmäisestä saimme uuden esimerkin eilen, kun puheenjohtaja Annika Saarikko (kepu) valitti turpeen alasajon tapahtuneen liian nopeasti.

Oikeassahan Saarikko on itse asiassa, eli hallituksen täydellisessä epäonnistumisessa turpeen hallitussa alasajossa. Sen seurauksena turvealan yrittäjät ovat vaarassa joutua puille paljaille, kun tulovirta katkeaa ja käsiin jää turpeennostoon hankittu kalusto, jolle ei ole käyttöä millään muulla toimialalla. Pahimmillaan laitteiden ostamiseen otetut lainat ovat vielä maksamatta.

Sikäli Saarikon vikinä on kuitenkin aiheetonta, että itsehän hän ja hänen puolueensa ovat saaneet turpeen alasajon aikaiseksi. Vai unohtiko hän olevansa asiasta päättäneen hallituksen ministeri? 

Nähtäväksi jää miten turveasiassa käy. Helppoa turveyrittäjien auttaminen ei kuitenkaan ole, sillä Emma Kari (vihr) ehti jo viikko sitten sanoa, että "on tärkeää, että ihmisiä tuetaan, vaikka itse alaa ei tueta." 

Tällä hän tarkoitti esimerkiksi turveyrittäjien uudelleenkouluttautumisen tukemista. Ja painotti, ettei hallitus tule tekemään turpeen energiapolttoa tukevia päätöksiä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, onko Saarikolla puoluetovereineen lihaksia vihreiden ministereiden ylikävelyyn.

Koko tapaus on joka tapauksessa nykyistä hallitusta hyvin kuvaava. Ympäristö- ja maailmanparannusasiat on asetettu kaikessa toiminnassa etusijalle Keskustan vikinästä huolimatta. Laskun maksavat sitten aikanaan veronmaksajat. 

Jotain hallituksesta kertonee sekin, että ministeri Jussi Saramo (vas) totesi julkisen talouden tasapainottamisesta seuraavasti: "hallitus on sitoutunut siihen, että se tapahtuu tän vuosikymmenen loppuun mennessä". Kun toimittaja totesi, ettei nykyinen hallitus ole silloin enää vallassa, hän vastasi seuraavasti: "ei kyllä, mutta totta kai pitää aina vastuullisesti katsoa eteenpäin".

Aika mielenkiintoinen näkemys ministeriltä sitoutuneisuudesta ja vastuullisuudesta. Mutta tämäkään ei näyttäisi hillitsevän saarikkolaisten ministeriautohimoa. Tämä nähtäneen valitettavasti myös alkaneella viikolla, kun ministerit kokoontuvat päättämään valtion tulevasta rahankäytöstä - vaikka toivonkin hartaasti olevani tällä kertaa väärässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voi että me naurettiin...
Ei-vasemmistolaisen Suomen johtava puolue
Punavihreä Suomi

Brexit uudessa valossa

Helsingin sanomat kumosi tänään aiemman juttunsa, jonka perusteella Britannian EU-ero olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin. Näin ei siis ole käynyt.

HS:n uudemman jutun mukaan "tavaravienti EU:hun lisääntyi edelliskuukauteen eli tammikuuhun verrattuna peräti 46,6 prosenttia. Taustalla oli etenkin koneiden, liikennevälineiden kuten autojen sekä kemian alan tuotteiden kuten lääkkeiden vienti."

Sen sijaan EU:lle Britannian lähtö näyttäisi edelleen aiheuttavan harmaita hiuksia, sillä "tuonti EU:sta Britanniaan toipui lievemmin eli 7,3 prosenttia tammikuusta. Tuonti kasvoi 1,2 miljardia puntaa eli 1,4 miljardia euroa". Näin Britannian ja EU:n kauppatase muuttui yhdessä kuukaudessa varsin paljon.

Viime aikoina olemme saaneet lukea toisestakin Brexitin aiheuttamasta erosta EU:n ja Britannian välillä. Saarivaltio on nimittäin koronarokotusten edistymisessä aivan eri tasolla kuin Unioni - siis jälkimmäisen tappioksi. 

Näistä Britannian kannalta hyvistä uutisista huolimatta emme vielä pysty sanomaan oliko EU-ero maalle hyvä vai huono toimi. Iso kysymys sen kannalta on varsinkin maan yhtenäisyyden säilyminen uudessa tilanteessa: lähteekö Skotlanti omille teilleen ja ratkeaako Pohjois-Irlannin tilanne rauhanomaisesti?

Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, ettei Brexit ollut Britanniassa asuville sellainen katastrofi kuin suomalaisessa mediassa ennen EU-eroa annettiin toisinaan ymmärtää. Niinpä jää nähtäväksi millä tavoin Brexit vaikuttaa jatkossa EU:n yhtenäisyyteen.

* * *

Helsingin sanomat uutisoi myös tropiikin metsäkadosta. Sen mukaan EU:ssa on nyt pyrkimys kieltää metsiä tuhoavien tuotteiden myynti.

Ensinnäkin EU:n huoli on aiheellinen siinä mielessä, että tropiikin metsäkato on todellinen ongelma sekä maapallon hiilinielun että monimuotoisuuden katoamisen kannalta. Ja juuri siihen keskittyvillä toimilla on suurin vaikutus pyrittäessä tasapainoon talouden, ilmastotoimien ja biodiversiteetin kesken.

Toiseksi, tässä maailmanparantajien ajassa oli mielenkiintoista huomata, kuinka ongelma halutaan ratkaista. Suunnitelmissa on nimittäin - ei enempää eikä vähempää kuin - brasilialaisen lihan ja soijan, indonesialaisen palmuöljyn sekä länsiafrikkalaisen kaakaon tuontikielto Euroopan Unioniin.

Avoimeksi kuitenkin jäi, että miten noiden maiden ja alueiden nopeasti kasvavan väestön muutenkin hauraasta taloudesta sen jälkeen huolehdittaisiin. Lisättäisiinkö kenties noihin maailmankolkkiin menevää kehitysapua vai kutsuttaisiinko sieltä kenties leivättömiksi jääneitä maanviljelijöitä elintasopakolaisiksi Eurooppaan?

Ratkaisujen osalta lienee selvää, etteivät ne enää koskisi Britanniaa. Ellei mukaan lasketa sitä, että se hyötyisi edellä mainittujen tuotteiden ylitarjonnasta aiheutuvasta hintojen pudotuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi

  

Veronmaksajien tuki terroristeille on saatava loppumaan

Ruotsalaiset rahoittivat ISIS:in kalifaatin toimia Syyriassa yli sadalla tuhannella eurolla. Suurimman tuen sai Norrköpingiläinen nainen kuitattuaan peräti 25 000 euroa erilaisia sosiaalitukia.

Lienee todennäköistä, että myös suomalaisten veronmaksajien rahaa on kulunut samaan tapaan ISIS:in tukemiseen. Meillä tosin Kela katkaisee maksuliikenteen, mikäli henkilö on puoli vuotta ulkomailla. Ongelma tässä on vain se, että Kelan on sen tehdäkseen saatava tieto ulkomaille muutosta.

Tässä tilanteessa olisi pysähdyttävä ja mietittävä millä keinoin terroristien tukemisesta voitaisiin nykyistä varmemmin välttyä. Onhan selvää, ettei kukaan rehellinen ihminen voi hyväksyä verovarojensa jakamista väkivaltaisille fanaatikoille. Eikä julkisella vallalla siten ole oikeutta myöskään tehdä sitä.

Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole kuin huonoja vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi - siis rahojen henkilökohtaisesta kuittaamisesta toimistossa aina orwellilaisten seurantasirujen istuttamiseen henkilöiden ihon alle. Enkä suosittele yhtäkään niistä otettavaksi käyttöön. 

Sen sijaan odotan näitä tukiasioita työkseen sosiaali- ja terveys- sekä työ- ja elinkeinoministeriössä sekä niiden ohjaamissa sektoritutkimuslaitoksissa työkseen pohtivien ihmisten kehittävän toimivan ratkaisun. Sellaisestahan heille palkkakin maksetaan. 

Tarvittavan rahoituksen voisi järjestää esimerkiksi supistamalla Marinin hallituksen innolla lihottamaa maailmanparannusohjelmaa, jonka viimeisistä "investoinneista" kuulimme tällä viikolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen
Allahilla on heikko osumatarkkuus
Al Holin suomalaiset ovat Holkerin ja Sipilän lapsia

Arvoisa Sanna Marin (sd)

Päivän toisen tekstini tahdon osoittaa teille, arvoisa Sanna Marin (sd) ja muut hallituksen ministerit. Arvatkaapa kuka tänään julkaisi seuraavat tekstin?

"Puheet valkoisen miehen taakasta voisikin jo unohtaa. Kolonialismi parin sadan vuoden aikana oli monella tapaa häpeällinen luku Euroopan historiassa, mutta sen jälkeen maanosan omat heimosodat ja keskinäinen rasismi ovat ehtineet saada aikaan monin verroin enemmän kurjuutta ja kuolonuhreja kuin eurooppalaiset ikinä."

Aivan. Kyseinen näkemys kuuluu Lasse Lehtiselle, entiselle SDP:n kansanedustajalle. 

Samalla olisi syytä huomata, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka olisi syytä linjata siten, etteivät Lehtisen mainitsemat "omat heimosodat ja keskinäinen rasismi" johtaisi maassamme suuriin ongelmiin. Ja ettei eurooppalainen imperialismi Afrikassa häpeällisyydestään huolimatta ole validi peruste kaiken muun ylittävälle maailmanparantamiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset haluavat vihervasemmiston hallitukseen
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?

Esimerkin olematon voima

Aika usein kuulee sanottavan (ministeritason esimerkki jos toinenkin), että Suomen tulisi erilaisten maailmanparannustoimien yhteydessä uhrata osa omasta hyvinvoinnistamme, koska se tarjoaisi esimerkin muille. Näin erityisesti silloin kun vaatimuksena ovat maamme kansalaisille yksiselitteisen haitalliset toimet esimerkiksi metsien hyödyntämisastetta alentamalla tai sisäisestä turvallisuudesta tinkimällä.

Tämän argumentoinnin kannalta oli mielenkiintoista lukea tänään vihervasemmistolaisen toimittajan Saska Saarikosken kolumni, jossa hän kertoo Suomen tunnettuutta koskevista havainnoistaan suuressa brittiläisessä historianteoksessa.

Sieltä löytyivät tiedot siitä, että Ruotsi valloitti Suomen keskiajalla ja Venäjä 1800-luvulla. Myös Kalevalan kerrottiin olevan suomalainen - kuten myös Elias Lönnrotin ja Jean Sibeliuksen (molemmat väärin kirjoitettuina).

Talvisodassa Suomi osoitti teoksen mukaan Neuvostoliiton heikkouden, mutta oli 1940-luvulla natsien liittolainen. Myöhemmin siitä tuli kuitenkin pohjoismaa ja osa rikasta Eurooppaa. Lisäksi historianteos unohti, ettei Suomea miehitetty kahdesti (eikä edes yhdesti) sodan aikana.

Tätä taustaa varten asettuu käsitys suomalaisen esimerkin ja taloudellisen uhrautumisen voimasta maailmanparantamisessa ilmeisen oikeaan viitekehykseensä. Siitä voi tehdä sen johtopäätöksen, että Suomen on syytä parantaa maailmaa vain sen verran kuin meistä itsestä tuntuu hyvältä - eikä yhtään enempää. Ei edes esimerkin vuoksi, koska sillä ei tosiasiassa olisi mitään vaikutusta maailman mahtavien toimintaan - ei vaikka tuhoaisimme koko tulevaisuutemme muiden edestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen
Fanatismi on vaarallista
Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta

Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen

Näin sadepäivän ratoksi päätin - Timo Haapalan jutun luettuani - perehtyä Suomen hallituksen budjettiesityksiin. Nykyisen esityksen löysin Helsingin Sanomien ja aiemmat valtioneuvoston nettisivuilta. Tai oli nykyinen esityskin siellä, mutta en jaksanut alkaa laskea yhteen eri hallinnonalojen summia, kun HS:n toimittaja oli sen jo tehnyt.

Mutta takaisin asiaan. Päätin yhdistää keräämäni tiedot alkuperäisistä budjeteista vuodesta 2015 lähtien alla olevaan kuvaan, jossa Y-akselina ovat miljardit eurot ja X-akselilla vuodet. 

Toki tiedossani oli, että Rinteen hallitus on - Haapalan sanoin - "höyli" rahankäytössään. Mutta ehkäpä yllä oleva kuva osoittaa, että muutos edellisen eli Sipilän (kepu) hallituksen rahankäyttöön on todella huomattava, eikä siksi voi olla vaikuttamatta tulevaisuuteemme.

Vielä pahemmaksi asian tekee se, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, että edellinen hallitus sai valtion velkaantumisen nopean kasvun pysähtymään vasta viime vuonna. Siitä piirsin kuvion vuosilta 2010 - 2018.

Kuvasta ei näy kuluvaa eikä tulevaa vuotta, mutta ensi vuoden budjetissa velan on suunniteltu kasvavan kertaheitolla peräti 2,3 miljardia euroa, minkä lisäksi valtion omaisuutta myytäneen muutamalla miljardilla eurolla. Tämä kaikki siis juuri nyt kun maailmantalous on sakkaamassa ja aktiivi-ikäinen väestö vähenemässä. 

Toki menojen lisääminen talouden hidastuessa on keynesiläisittäin perusteltua, mutta vain, jos nousukaudella olisi tosissaan säästetty. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa Sipilän hallitus onnistui vasta tasapainottamaan tilanteen, mutta ei lisäämään maamme taloudellista liikkumavaraa.

Entä mihin tuo rajusti kasvava budjetti sitten käytetään? 

Hallinnonaloista kasvussa vuodesta 2019 ovat seuraavat: eduskunta, ulkoministeriö (pelkkään kehitysyhteistyöhön sijoitetaan 98 miljoonaa euroa uutta rahaa), puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö (merkittävä 104 miljoonan euron lisäys korkeakouluille ja tutkimukseen), liikenne- ja viestintäministeriö (erityisesti perusväylänpitoon pannaan rahaa, mistä kiitos jo etukäteen), työ- ja elinkeinoministeriö (siellä kiinnostavin erä on euromäärältään pienehkö, mutta prosentuaalisesti suuri (158 %) maahanmuuttajien kotouttamis- ja työllistämisrahan lisäys) sekä ympäristöministeriö. Kaikkien muiden hallinnonalojen määrärahat pienenevät.

Nähtäväksi jää, mihin tällä budjetilla päästään vuoden kuluessa. Haapalan näkemyksen mukaan lisääntyneet budjettimenot syödään saman tien. Näin asia pitkälti lieneekin, mutta on budjetissa myös jonkin verran tulevaisuuteen tähtääviä investointeja - sellainen on esimerkiksi huomattava lisäys korkeakoulu- ja tutkimusmenoihin, jonka vaikutus tosin näkyy vasta vuosien kuluttua nyt alkavien talousongelmien jo alkaessa hellittämään.

Kaiken kaikkiaan budjetissa kuitenkin näkyy selvimmin hallituksen usko valtakunnan keskusjohtoiseen johtamiseen, sillä mistäpä muustakaan suuret julkisten menojen lisäyksen kielisivät. Maahanmuuttajien ja kehitysyhteistyövarojen lisäykset puolestaan kertovat yli reaalitodellisuuden menevistä maailmanparannushaluista. 

Näillä kuitenkin mennään, sillä Keskustan mukaan lähteminen vihervasemmiston kelkkaan ja Petteri Orpon (kok) typerä arvopohja hallitusta muodostettaessa ratkaisivat Suomen suunnan meneillään olevaksi vaalikaudeksi - vaalitulostahan se ei heijasta. Mahdollisista tuhoista tai saavutuksista nautitaan sitten seuraavalla vaalikaudella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kansa tuomitsi vallankaappauksen

Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Valtionvelka kääntyi laskuun

Fanatismi on vaarallista

Yleisradio kertoi, että Ruotsissa on tullut ilmi jo toinen tapaus, jossa vegaanivanhemmat ovat näännyttäneet lapsensa lähes kuoliaaksi. Tapaukset osoittavat kuinka vaarallista fanatismi - tässä tapauksessa veganismi - voi olla.

Olisikin hienoa, mikäli vastuullisissa medioissa puhuttaisiin nykyistä enemmän ihmiselle epäluonnollisen ravinnon vaaroista. Mehän olemme evoluution myötä kehittyneet sekasyöjiksi, mikä seurauksena elimistömme tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen myös eläinperäistä ravintoa.

Ylen uutinen kuvasi tasapainoisen vegaaniravinnon sisältävän "muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja". Listan tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos varsin erikoinen.

Erikoinen siksi, ettei kasvisruuasta saa B12-vitamiinia, jonka saaminen edellyttää vegaanilta säännöllistä vitamiinipurkilla käymistä tai ainakin sellaisten tuotteiden syömistä, joihin tätä vitamiinia on erikseen lisätty. Veganismin aiheuttamasta äärimmäisestä vaaratilanteesta kertovassa uutisessa tämä tosiasia olisi ollut syytä tuoda esiin erityisesti silloin kun jutun lukevia vegaaneja pyritään opastamaan terveelliseen ruokavalioon.

En tiedä, johtuiko B12-vitamiinin mainitsematta jättäminen Ylen uutisessa vahingosta eli huolimattomuudesta, toimittajan tietämättömyydestä vai suoranaisesta valehtelusta veganismin luonnonmukaisuusbrändin ylläpitämiseksi. Oli niin tai näin, voi verorahoitteiselta medialta odottaa tässä(kin) asiassa laadukkaampaa journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vegaaniarmeija?
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?

HS:n gallup ei muuttanut hallitusneuvotteluiden asetelmia

Helsingin Sanomat julkaisi ensimmäisen vaalien jälkeisen gallupin tulokset. Sen mukaan - ja laajasti uutisoituna - Suomen suosituin puolue on tällä hetkellä Perussuomalaiset.

Suosiosta huolimatta puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole hallitusta kokoamassa. Sen sijaan nyt kolmanneksi suosituimman puolueen puheenjohtaja Antti Rinne (sd) on hakemassa yhteistyökumppaneita hallitakseen maata seuraavat neljä vuotta.

Lehdistön mukaan Rinne olisi kilpailuttamassa kahta erilaista koalitiota. Ensimmäinen niistä olisi sinipunapohjainen eli SDP:n, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n muodostama. Sen paikkaluku eduskunnassa on 107, eli suhteellisen pieni enemmistö.

Tämän koalition kannatus eduskuntavaaleissa oli 50,7% eli vielä paikkalukuakin pienempi enemmistö. Gallupin mukaan näitä puolueita kannattaisi juuri nyt 51,2 % eli pieni, mutta kuitenkin hiukan suurempi enemmistö - lähinnä Vihreiden kannatuksen nousun seurauksena.

Toinen puheena ollut vaihtoehto olisi SDP:n, Keskustan, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n ns. punamultahallitus. Sen paikkaluku eduskunnassa olisi 117, eli selkeä enemmistö. Tämän koalition kannatus vaaleissa oli 55,5%. Uuden gallupin mukaan se olisi 55,1% eli hiukan vaaleja pienempi.

Molemmat hallituspohjat ovat siis edelleen legitiimejä ainakin kannatuksensa suhteen. Niillä on kuitenkin aivan oleellinen ero odotettavissa olevassa politiikassa. Sinipunalta voisi odottaa taloudellisesti suhteellisen kestävää hallitustyötä, mutta punamulta todennäköisesti räjäyttäisi valtion budjetin takavuosien kaltaiseen kasvuun.

Sen sijaan erilaisten maailmanparannusaktiviteettien suhteen punamullan voi odottaa peittoavan sinipunan selvin lukemin. Ellei muuten niin velkarahalla. Toki on kuitenkin niin, että Perussuomalaisten mukaan ottaminen hallitukseen johtaisi vieläkin suurempaan säästöön maailmanparannusmenoissa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako nyt nähty gallup Perussuomalaisten asemaan hallitusneuvotteluissa. Kyse on kuitenkin vain mielipidekyselystä, jonka virhemarginaali ylittää reilusti nähdyt muutokset puolueiden kannatuksissa. Lisävaloa tilanteeseen saadaan kohtuullisen pian kun muutkin puoluekannatusta mittaavat gallupit saavat päivänvalon.

Sitä ennen saattaa kuitenkin käydä niin, että Antti Rinne pääsee sopimukseen joko sinipuna- tai punamultakoalition muodostamisesta. Mikäli näin käy, on helppo ennustaa seuraavien eduskuntavaalien ylivoimainen voittaja - ellei hallitus sitten päätä kaikkien yllätykseksi tehdä etenkin maahanmuuttoasioissa halla-aholaista politiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todellisuus löi Vihreitä päähän
Poliittinen viihde ja arkitodellisuus
Syntyykö Rinteen ensimmäinen?

Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta

Amnesty International on tunnettu hyvää tarkoittavasta, mutta monesti pieleen menneestä toiminnastaan. Hyvän esimerkin muodostavat vaikkapa järjestön kampanjointi musliminaisten hunnuttamisen puolesta ja ihmiskilpien käytöstä vaikeneminen Syyrian sodassa.

Olenkin taannoin todennut järjestöstä, että se on lähinnä vitsi, jota luonnehtii kaksi y-alkuista luonnehdintaa: ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys. Näistä luonnehdinnoista ensimmäinen sai tänään uuden ulottuvuuden.

Yle nimittäin uutisoi, että järjestössä on äärimmäisen huono työilmapiiri, jota luonnehditaan myrkylliseksi ja vihamieliseksi. Lisäksi sen työntekijöihin kohdistuu syrjintää, julkista nöyryytystä ja muuta vallan väärinkäyttöä sekä myös luottamuksen puutetta ja kiusaamista.

Työntekijät ovat myös kertoneet useita kertoja syrjinnästä, joka perustui rotuun ja sukupuoleen. Kaiken huippuna järjestön kaksi työntekijää on lyhyen ajan kuluessa tehnyt itsemurhan, jotka johtivat nyt uutisoituun selvitykseen.

Entä se yllätyksettömyys?

Totta on, etten ole edes tullut ajatelleeksi Amnestyn sisäistä työilmapiiriä. Mutta ottaen huomioon monien muiden maailmanparantajaorganisaatioiden työilmapiirin ei siitäkään voi olla kovin yllättynyt. Selvisihän taannoin, että myös monissa suomalaisissa seurakunnissa on ollut äärimmäisen heikko työilmapiiri ja aivan uutena tietona jouduimme tänä aamuna uskomaan, että katolisessa kirkossa papit olivat pitäneet nunnia seksiorjinaan.

Unohtaa ei sovi myöskään Amnestyn ja Greenpeacen feissareiden asemaa. Tulosvastuu on kova kuin kivi ja kengänkuva ilmaantuu takapuoleen alta aikayksikön mikäli se ei täyty.

Olen myös itse päässyt paikan päällä seuraamaan yhtä tutkimusmaailman episodia, jossa laitoksen ehdottomasti kovin maailmanparantaja pyrki salassa tuhoamaan useiden työtovereidensa koko uran. Onneksi yritys valui hukkaan ja ainoa tuhoutunut tutkijanura osui maailmanparantajan itsensä kohdalle.

Mitä tästä opimme?

En tiedä. Mutta ainakin itse olen aina varuillani kun lähistöllä kuljeskelee kovia maailmanparantajia. Puheet saattavat olla yhtä ja teot toisia. Kuten nyt vaikka Ville Niinistön (vihr) auto- ja taksiskandaalit tai Sanna Marinin (sd) toiminta vanhusten hoivatyön rahoituksen parissa osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet