Helsingin Sanomat kertoi suomalaisen mansikkatilan töiden järjestelyistä. Luin jutun ja päätin kopioida seuraavat kohdat arvoisan lukijani hämmästeltäväksi.
"Fyysinen yötyö taitaakin olla tärkeä syy sille, miksei tätä tehdä suomalaisvoimin. Esa Rannikko kertoo usein pyytäneensä suomalaisiakin öiseen hallantorjuntaan – kolmen tunnin päästä paikalle on saattanut ilmestyä joku."
"Vastaanottokeskuksesta väkeä voisi tulla enemmänkin, mutta työhaluja hillitsee kannustinloukku. Turvapaikkapäätöstä odottava saa kuukaudessa 315 euroa vastaanottorahaa. Jos menee töihin, rahan menettää."
"Ripeä ukrainalainen voi kerätä 7–25 kiloa tunnissa. Suomalaisnuorella taas saattaa mennä puoli tuntia pelkkään vessareissuun puhelimen kanssa."
Yle puolestaan kertoi suomalaisille tehdystä mielipidekyselystä, jonka mukaan "suurin osa kyselyyn vastanneista tukisi valtiontaloutta mieluummin lainarahalla kuin leikkaamalla palveluista".
En kommentoi sen enempää edelle kirjoittamiani kohtia, mutta paljastan kuitenkin niiden herättäneen itsessäni monenlaisia ajatuksia kansakuntamme tulevaisuudesta. Ja koko suomalaisuuden.
Lisäksi totean, että HS:n mukaan mansikkatilalla maksettiin palkkaa maatalousalan työehtosopimuksen mukaisesti. Se ei ehkä ole kovin paljon, mutta sillä pystytään tuottamaan kotimaista mansikkaa kannattavasti sellaiseen hintaan, että se käy kaupaksi maamme toreilla ja kaupoissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja työajan lyhennys
Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?
Marjanpoimintaa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mansikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mansikka. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 24. toukokuuta 2020
torstai 2. huhtikuuta 2020
Älyllisesti epärehellisen palkka
Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n ja kuntatyönantajan palkkaneuvotteluissa JHL vaati alalle vientiteollisuutta merkittävästi suurempia palkankorotuksia. Kuntatyönantajan mukaan sellaisiin ei ole varaa.
Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti kuntatyönantajan varallisuudesta, vaan verotuksen tasosta. Kuntahan voi kerätä alueensa asukkailta haluamansa määrän veroja ja sitä kautta maksaa mitä palkkoja tahansa.
Paitsi että liian korkealla verotuksella on negatiivinen vaikutus ihmisten työmotivaatioon ja sitä kautta myös verokertymään. Ja mikä vielä pahempaa, erityisesti parhaiden veronmaksajien asumishalukkuuteen kunnassa - ja viime kädessä koko Suomessa.
Tänä aamuna Helsingin sanomien mielipidekirjoittaja kertoi puolestaan, että mansikkamaille ei hakeudu kotimaisia työntekijöitä, vaikka työttömyyttä näyttää olevan joka kolkassa, koska maataloustyöstä ei makseta tarpeeksi. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, ettei suomalainen työtön näytä haluavan lähteä mansikkamaalle samalla tuntiansiolla kuin vierastyöläinen.
Mansikkamaiden omistajien osalta kyse on tietenkin siitä, millä hinnalla hän saa marjansa myydyksi. Eli jos niiden poiminnasta maksettaisiin nykyistä korkeampaa palkkaa, olisi marjoistakin saatava kovempi hinta.
Silloin reunaehdoksi ilmaantuu ensinnäkin se hintataso, jota suomalaiset ovat valmiita maksamaan marjoistaan. Ja toisaalta se lisähinta, jonka mansikanhimoinen on valmis maksamaan kotimaisesta marjasta verrattuna tuontimarjoihin tai muihin vaihtoehtoisiin herkuteltaviin.
Näin erityisesti siinä tapauksessa, jos korkeapalkkaisempi työntekijä kerää palkkaeuroa kohti vähemmän marjoja tai muuten vain kyllästyy kesken satokauden jättäen tuottajan ihmettelemään mistä saisi uuden poimijan ennen kuin marjat homehtuvat pellolle.
Edelle kuvaamani syyt ovat niitä, miksi pidän älyllisesti epärehellisenä vaatimuksia, joiden mukaan mikä vain työ tulisi tehdyksi, jos siitä vain maksettaisiin riittävää palkkaa. Näin siitä huolimatta, että väite on sinänsä teknisesti totta.
Samoin pidän älyllisesti epärehellisenä silloin tällöin kuulemiani vaatimuksia, joiden mukaan korkean koulutuksen takia olisi saatava korkeaa palkkaa. Siinä jää ymmärtämättä, ettei yksityinen eikä julkinenkaan työnantaja voi maksaa enempää palkkaa kuin työ tuottaa maksajalleen. Sille taas asettavat rajoitteensa kansallinen tai kansainvälinen kilpailu sekä julkisissa tehtävissä yhteiskunnan maksimaalinen verotustaso.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
torstai 14. heinäkuuta 2016
Marjanpoimintaa
Iltasanomat kertoi tänään, että mm. pääkaupunkiseudulla toimiva mansikanviljelijä ei ole palkannut suomalaista marjanpoimijaa 16 vuoteen. Syyksi hän mainitsee sen, etteivät suomalaiset nuoret ole jaksaneet eittämättä ikävän työn parissa muutamaa päivää pidempään.
Mansikkayrittäjän kannalta kesken kaiken lopettava työntekijä on valtava riski. Kuten tänä kesänäkin olemme nähneet, on paras mansikka-aika lyhyt ja kiihkeä, eikä marjanpoiminta saa silloin takkuilla. Niinpä yrittäjä palkkaa ukrainalaisia poimijoita, joiden työhaluihin voi luottaa.
Uutinen herätti mielessäni parikin ajatusta.
Ensinnäkin tuli mieleeni, että olisiko meillä työntekijöinä ja kasvattajina syytä miettiä miten tähän on tultu. Isoäitini tapasi sanoa, että "jos työnteko mukavaa olisi, niin herrathan sitä tekisivät". Siitä huolimatta hän teki isoisäni kanssa koko ikänsä mansikanpoimintaan verrattavaa työtä omalla pientilallaan. Miksei sama ikävä työ kelpaa nuorille suomalaisille?
Toiseksi Helsingin Sanomat kertoi, että mikä tahansa työpaikka kelpaisi irakilaisille turvapaikanhakijoille. Jos tilanne tosiaan on sellainen, niin kannattaisikohan ainakin mansikkatilojen lähistöllä sijaitseville turvapaikanhakijoille tarjota poimintatyötä.
Tämä edesauttaisi tulijoiden kotoutumista ja toimisi samalla kokeiluna siitä, miten innokkaita työntekijöitä heidän joukostaan löytyy. Parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa tulijat saattaisivat suomalaiset työtä vieroksuvat työttömät ja opiskelijat häpeään. Samalla tulijalle tarjoutuisi tilaisuus osoittaa oma potentiaalinsa suomalaisessa työelämässä.
Kolmas ajatus liittyy mansikanpoiminnan palkkatasoon. Löysin kirjoituksen, jonka mukaan päiväansio nousee 70-80 euroon. Tosiasia kuitenkin on, että poimijoiden palkkataso heijastuu suoraan marjojen hintaan, joten kysynnän hiipumisen takia ansioita ei voi nostaa taivaisiin.
Lisäksi marjatilallisen ei tietenkään kannata maksaa suomalaiselle poimijalle juurikaan sen kummempaa palkkaa kuin vaikkapa ukrainalaiselle. Etenkään, jos suomalaiseen poimijaan liittyy työn keskeyttämisen riski.
Niin tai näin, tällä hetkellä tosiasia on, ettemme hyödynnä mansikkasatoa suomalaisten työllistämisessä. Emmekä myöskään maahanmuuttajien kotouttamisessa tai nuorten kasvattamisessa työelämään.
Sen sijaan olemme rakentaneet rahavirran kohti köyhää Itä-Eurooppaa. Onneksi mansikanpoiminnasta saatavalla rahalla lienee siellä ihmisten elämää huomattavasti parantava vaikutus. Olemmeko siis sittenkin varsinaisia hyväntekijöitä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Kesä vailla mansikoita?
Mansikkayrittäjän kannalta kesken kaiken lopettava työntekijä on valtava riski. Kuten tänä kesänäkin olemme nähneet, on paras mansikka-aika lyhyt ja kiihkeä, eikä marjanpoiminta saa silloin takkuilla. Niinpä yrittäjä palkkaa ukrainalaisia poimijoita, joiden työhaluihin voi luottaa.
Uutinen herätti mielessäni parikin ajatusta.
Ensinnäkin tuli mieleeni, että olisiko meillä työntekijöinä ja kasvattajina syytä miettiä miten tähän on tultu. Isoäitini tapasi sanoa, että "jos työnteko mukavaa olisi, niin herrathan sitä tekisivät". Siitä huolimatta hän teki isoisäni kanssa koko ikänsä mansikanpoimintaan verrattavaa työtä omalla pientilallaan. Miksei sama ikävä työ kelpaa nuorille suomalaisille?
Toiseksi Helsingin Sanomat kertoi, että mikä tahansa työpaikka kelpaisi irakilaisille turvapaikanhakijoille. Jos tilanne tosiaan on sellainen, niin kannattaisikohan ainakin mansikkatilojen lähistöllä sijaitseville turvapaikanhakijoille tarjota poimintatyötä.
Tämä edesauttaisi tulijoiden kotoutumista ja toimisi samalla kokeiluna siitä, miten innokkaita työntekijöitä heidän joukostaan löytyy. Parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa tulijat saattaisivat suomalaiset työtä vieroksuvat työttömät ja opiskelijat häpeään. Samalla tulijalle tarjoutuisi tilaisuus osoittaa oma potentiaalinsa suomalaisessa työelämässä.
Kolmas ajatus liittyy mansikanpoiminnan palkkatasoon. Löysin kirjoituksen, jonka mukaan päiväansio nousee 70-80 euroon. Tosiasia kuitenkin on, että poimijoiden palkkataso heijastuu suoraan marjojen hintaan, joten kysynnän hiipumisen takia ansioita ei voi nostaa taivaisiin.
Lisäksi marjatilallisen ei tietenkään kannata maksaa suomalaiselle poimijalle juurikaan sen kummempaa palkkaa kuin vaikkapa ukrainalaiselle. Etenkään, jos suomalaiseen poimijaan liittyy työn keskeyttämisen riski.
Niin tai näin, tällä hetkellä tosiasia on, ettemme hyödynnä mansikkasatoa suomalaisten työllistämisessä. Emmekä myöskään maahanmuuttajien kotouttamisessa tai nuorten kasvattamisessa työelämään.
Sen sijaan olemme rakentaneet rahavirran kohti köyhää Itä-Eurooppaa. Onneksi mansikanpoiminnasta saatavalla rahalla lienee siellä ihmisten elämää huomattavasti parantava vaikutus. Olemmeko siis sittenkin varsinaisia hyväntekijöitä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Kesä vailla mansikoita?
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Kesä vailla mansikoita?
Herkkusuilla ja mansikanviljelijöillä menee juuri nyt huonosti. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään - mansikanviljelyä harrastan vain vaalimalla kesämökillä muutamien metsämansikoiden kasvupaikkoja.
Kirjoitin jo aiemmin, että pari vuotta sitten Suomeen saapui mansikan punamätä, jota aiheuttava meille aiemmin tuntematon sienilaji kulkeutui Suomeen koska viljelijät kustannuksia säästääkseen ovat jo pitkään turvautuneet tiloillaan hollantilaisiin taimiin.
No, lasku näistä "säästötaimista" saatiin vuonna 2012, jolloin ensimmäiset 50 sienen pilaamaa mansikkamaata löydettiin. Vuonna 2013 vaikeuksiin joutui 55 uutta mansikkatilaa, mutta tutkija epäilee kyseessä olevan ainoastaan jäävuoren huipun, ja saastuneiden tilojen todellisen määrän olevan huomattavasti suuremman.
Vuonna 2004 Suomessa oli 2130 mansikkatilaa (en löytänyt tuoreempaa tietoa). Jos oletetaan niiden määrän olevan edelleen saman, niin ongelmien kynsiin joutuneet yli 100 mansikkatilaa muodostavat noin viisi prosenttia kaikista mansikkatiloista.
Hollantilaisten taimien käytöllä saavutettu säästö ei siis tosiaankaan ole kannattanut mansikkabisnekselle, vaan sen piirissä toimivien olisi ollut järkevämpää pitäytyä kotimaisissa mansikantaimissa. Etenkin, kun myös sellaisia näyttää olevan saatavissa.
Siinä missä punamädän saapuminen Suomeen oli mansikanviljelijöiden oman tyhmyyden seurausta, ei viljelijöillä ole Ylen tämän päivän uutisen raportoimaan uudempaan uhkaan osaa eikä arpaa. Poikkeuksellinen talvi uhkaa nimittäin tuhota mansikantaimet jo ennen kesän saapumista. Näin siksi, että kasvit heräilivät helmikuun leudossa säässä kevääseen ja nyt öiset paukkupakkaset uhkaavat jäädyttää ne.
Olisi mukava tietää, mitä nämä keväisen sään jälkeiset pakkaset tekevät punamädälle. Voisiko toivoa, että myös sienet ovat heränneet kevääseen ja saavat nyt pakkaselta oikein kunnon pureman? Vai onko niin, että poikkeuksellinen talvisää on vain auttanut sen leviämistä ja odotettavissa on entistä kurjemmat ajat niin mansikan viljelijöille että niillä herkutteleville?
Toivokaamme ainakin sitä, ettei meillä ole edessämme kesää vailla kotimaisia mansikoita. Pelkkä ajatuskin hirvittää!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kukka ja mehiläinen - sekä taimi vierasmaalainen
Oravatarina
Vieraita tuholaisia metsissä
Kirjoitin jo aiemmin, että pari vuotta sitten Suomeen saapui mansikan punamätä, jota aiheuttava meille aiemmin tuntematon sienilaji kulkeutui Suomeen koska viljelijät kustannuksia säästääkseen ovat jo pitkään turvautuneet tiloillaan hollantilaisiin taimiin.
No, lasku näistä "säästötaimista" saatiin vuonna 2012, jolloin ensimmäiset 50 sienen pilaamaa mansikkamaata löydettiin. Vuonna 2013 vaikeuksiin joutui 55 uutta mansikkatilaa, mutta tutkija epäilee kyseessä olevan ainoastaan jäävuoren huipun, ja saastuneiden tilojen todellisen määrän olevan huomattavasti suuremman.
Vuonna 2004 Suomessa oli 2130 mansikkatilaa (en löytänyt tuoreempaa tietoa). Jos oletetaan niiden määrän olevan edelleen saman, niin ongelmien kynsiin joutuneet yli 100 mansikkatilaa muodostavat noin viisi prosenttia kaikista mansikkatiloista.
Hollantilaisten taimien käytöllä saavutettu säästö ei siis tosiaankaan ole kannattanut mansikkabisnekselle, vaan sen piirissä toimivien olisi ollut järkevämpää pitäytyä kotimaisissa mansikantaimissa. Etenkin, kun myös sellaisia näyttää olevan saatavissa.
Siinä missä punamädän saapuminen Suomeen oli mansikanviljelijöiden oman tyhmyyden seurausta, ei viljelijöillä ole Ylen tämän päivän uutisen raportoimaan uudempaan uhkaan osaa eikä arpaa. Poikkeuksellinen talvi uhkaa nimittäin tuhota mansikantaimet jo ennen kesän saapumista. Näin siksi, että kasvit heräilivät helmikuun leudossa säässä kevääseen ja nyt öiset paukkupakkaset uhkaavat jäädyttää ne.
Olisi mukava tietää, mitä nämä keväisen sään jälkeiset pakkaset tekevät punamädälle. Voisiko toivoa, että myös sienet ovat heränneet kevääseen ja saavat nyt pakkaselta oikein kunnon pureman? Vai onko niin, että poikkeuksellinen talvisää on vain auttanut sen leviämistä ja odotettavissa on entistä kurjemmat ajat niin mansikan viljelijöille että niillä herkutteleville?
Toivokaamme ainakin sitä, ettei meillä ole edessämme kesää vailla kotimaisia mansikoita. Pelkkä ajatuskin hirvittää!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kukka ja mehiläinen - sekä taimi vierasmaalainen
Oravatarina
Vieraita tuholaisia metsissä
lauantai 21. joulukuuta 2013
Kukka ja mehiläinen - sekä taimi vierasmaalainen
Kesällä 2012 Suomessa havaittiin uusi tuhonaiheuttaja mansikalla. Tämä punamädäksi nimetty mikroeliö saapui maahamme hollantilaisten taimien mukana ja on nyt kahden vuoden ajan aiheuttanut pelloilla mansikoiden joukkokuolemia.
Mansikkatilalle saapunut punamätä johtaa varsin todennäköisesti mansikanviljelyn loppumiseen kokonaan, sillä kerran saastunutta peltoa ei voi pitkään aikaan ottaa uudelleen käyttöön. Tai mikäli näin tehdään, saadaan mansikasta satoa vain yhden tai kahden vuoden ajan.
Itse olen suuri kotimaisen mansikan ystävä, joten tieto uudesta tuhonaiheuttajasta oli varsin ikävä. Mikä ihmeen älynväläys on saanut mansikanviljelijät ostamaan pelloilleen taimia Hollannista, joka jo ennestään on tunnettu kasvitautien levityskeskus? Lyhytaikainen taloudellinen hyötykö?
Eilen silmiini sattui uusi mansikkatutkimus, jonka tulos oli paljon mukavampi kuin edelle kirjoittamani viimevuotinen tautiuutinen. Saksalais-ruotsalainen tutkijaryhmä oli nimittäin tehnyt kokeen, jossa mansikankukkia oli peitelty erilaisin materiaalein, joista yhdet sallivat vain itsepölytyksen, toiset myös ilmavälitteisen pölytyksen ja kolmannet (eli ilman peittoa olevat) lisäksi hyönteispölytyksen.
Tulokset olivat varsin yllättävät, sillä mehiläispölytyksen merkitys tulevalle marjasadolle oli odottamattoman suuri. Verrattuna tuulipölytteisiin marjoihin, olivat hyönteispölytteiset painavampia ja sisälsivät vähemmän epämuodostumia. Marjat olivat myös punaisempia, makeampia ja kiinteämpiä. Toisin sanoen ne olivat sekä parempia että varastossa pidempään kestäviä.
Kaikkiaan mehiläispölytyksen tuottama lisäarvo eurooppalaisille mansikoille on tutkimusraportin mukaan noin 1,05 miljardia euroa vuodessa. Tästä pelkästään hyönteispölytyksen ansiosta vähentyneiden varastointitappioiden osuus on 230 miljoonaa euroa.
Summa summarum; mitä näistä opimme?
Jos olet mansikanviljelijä, älä käytä ulkomaisia taimia välttääksesi koko bisneksen tuhoavan kasvitaudin. Toisaalta kannattaa huolehtia siitä, että pellolla pörrää riittävä määrä pölyttäjiä. Joko villejä tai kasvatettuja.
Näin voi kotimaisen mansikan laadun kohottaa huippuunsa ja saada paremman myyntitulon. Tällä tavoin toimien myös kotimaisella mansikanviljelyllä on edessään hieno tulevaisuus, ja me sadosta nauttivat kuluttajat voimme nauttia punaisista herkkumarjoistamme myös tulevina vuosina.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkistarhaus on kiellettävä!
Oravatarina
Vieraita tuholaisia metsissä
Mansikkatilalle saapunut punamätä johtaa varsin todennäköisesti mansikanviljelyn loppumiseen kokonaan, sillä kerran saastunutta peltoa ei voi pitkään aikaan ottaa uudelleen käyttöön. Tai mikäli näin tehdään, saadaan mansikasta satoa vain yhden tai kahden vuoden ajan.
Itse olen suuri kotimaisen mansikan ystävä, joten tieto uudesta tuhonaiheuttajasta oli varsin ikävä. Mikä ihmeen älynväläys on saanut mansikanviljelijät ostamaan pelloilleen taimia Hollannista, joka jo ennestään on tunnettu kasvitautien levityskeskus? Lyhytaikainen taloudellinen hyötykö?
* * *
Eilen silmiini sattui uusi mansikkatutkimus, jonka tulos oli paljon mukavampi kuin edelle kirjoittamani viimevuotinen tautiuutinen. Saksalais-ruotsalainen tutkijaryhmä oli nimittäin tehnyt kokeen, jossa mansikankukkia oli peitelty erilaisin materiaalein, joista yhdet sallivat vain itsepölytyksen, toiset myös ilmavälitteisen pölytyksen ja kolmannet (eli ilman peittoa olevat) lisäksi hyönteispölytyksen.
Tulokset olivat varsin yllättävät, sillä mehiläispölytyksen merkitys tulevalle marjasadolle oli odottamattoman suuri. Verrattuna tuulipölytteisiin marjoihin, olivat hyönteispölytteiset painavampia ja sisälsivät vähemmän epämuodostumia. Marjat olivat myös punaisempia, makeampia ja kiinteämpiä. Toisin sanoen ne olivat sekä parempia että varastossa pidempään kestäviä.
Kaikkiaan mehiläispölytyksen tuottama lisäarvo eurooppalaisille mansikoille on tutkimusraportin mukaan noin 1,05 miljardia euroa vuodessa. Tästä pelkästään hyönteispölytyksen ansiosta vähentyneiden varastointitappioiden osuus on 230 miljoonaa euroa.
* * *
Summa summarum; mitä näistä opimme?
Jos olet mansikanviljelijä, älä käytä ulkomaisia taimia välttääksesi koko bisneksen tuhoavan kasvitaudin. Toisaalta kannattaa huolehtia siitä, että pellolla pörrää riittävä määrä pölyttäjiä. Joko villejä tai kasvatettuja.
Näin voi kotimaisen mansikan laadun kohottaa huippuunsa ja saada paremman myyntitulon. Tällä tavoin toimien myös kotimaisella mansikanviljelyllä on edessään hieno tulevaisuus, ja me sadosta nauttivat kuluttajat voimme nauttia punaisista herkkumarjoistamme myös tulevina vuosina.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkistarhaus on kiellettävä!
Oravatarina
Vieraita tuholaisia metsissä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
