Vihreiden kissojen sota

Sofia Virta (vihr) katsoi tosi-TV:ssä esiintymisen tärkeämmäksi kuin politiikan. Koska kyse on lähtökohtaisesti hyvästä asiasta – vihreiden puheenjohtaja on poissa päättämässä suomalaisten asioista – en ole itse tarttunut asiaan. 

Enkä tarttuisi nytkään, ellen olisi huomannut toisen vihreän naisen hermostuneen kilpailijattarensa suosionkalastelusta. Kyse on eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltolasta (vihr), joka antoi Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan "mä todella odotan ja toivon sellaista vihreää puoluetta, jonka johto edistää oman uransa sijaan täysillä vihreitä arvoja. Ja on esimerkiksi paikalla silloin, kun eduskunnassa äänestetään porsaiden kastraatiosta."

Huomionarvoista oli myös se, että Aaltola kaipasi vihreiden johtoon jälleen kollia eli Ville Niinistöä (vihr). Lisäksi on syytä huomata asiasta kertoneen toimittajan lisähuomio, jonka mukaan molemmat kissatappelijat kilpailevat ensi kevään vaaleissa saman vaalipiirin äänistä. 

Ettei vain taustalla luuraisi suorastaan kissojen reviiritaistelu? 

Joka tapauksessa olisi koko Suomen etu, jos tästä kehkeytyisi todellinen vihreiden sisällissota, jossa vyön alle suunnatut verbaaliset lyönnit ylittäisivät kaikki uutiskynnykset ja naukuminen kuuluisi läpi sosiaalisen ja perinteisen median. Niin, että ainakin älykkäin osa vihreiden kannattajista ymmärtäisi, millaista joukkoa he ovat kannattaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Maaseudun tulevaisuus julkaisi mielipidekyselyn presidenttiehdokkaiden suosiosta. Sen mukaan Pekka Haavisto (vihr) saisi 27,4, Mika Aaltola 15,6, Olli Rehn 11,1 ja Jussi Halla-aho 8,8 prosenttia äänistä, mikäli vaalin ensimmäinen kierros järjestettäisiin nyt. 

Kaikista muista sosialistisiksi luettavat ehdokkaat saisivat yhteensä 6,5 ja poliittisesti keskustaan tai siitä oikealle luettavat 10,7 prosenttia äänistä. Lisäksi yhteensä 19,2 prosenttia ihmisistä ei joko tiennyt ketä haluaisi äänestää, tai heidän ehdokkaansa ei ollut kukaan edellä mainituista - kutsuttakoon tätä joukkoa tässä epätietoisiksi. 

Näillä luvuilla presidentinvaalin toiselle kierrokselle menisivät Pekka Haavisto ja Mika Aaltola. Jos poliittinen vasemmisto menisi kokonaisuudessaan Haaviston taakse, tämä saisi 33,8 prosentin kannatuksen. Sen lisäksi hän tarvitsisi lähes kaikkien epätietoisten äänet tullakseen valituksi. 

Siten juuri nyt näyttää lähes varmalta, että Sauli Niinistön seuraaja olisi Mika Aaltola, mikäli hänen omien kannattajiensa lisäksi myös poliittisen keskustan ja oikeiston ehdokkaita kannattaneet äänestäjät asettuisivat hänen taakseen: näiden kaikkien yhteenlaskettu osuushan on gallupiin vastanneista 46,2 prosenttia. Siten hän tarvitsisi valituksi tullakseen vain 3,8 prosenttiyksikköä epätietoisten äänistä.

Edelle kirjoittamastani huolimatta epäilen, ettei Aaltolan presidenttitie ole lainkaan selvä. Ensinnäkin hän on poliittisesti kokematon, joten jonkinlaisten suosiota syövien sammakoiden pääseminen hänen suustaan on vähintäänkin varsin todennäköistä. 

Toiseksi hänen sisarensa edustaa varsin radikaalia vihreyttä ja Aaltola tuli eduskuntavaaleissa asettuneeksi täysin kritiikittä hänen taakseen. Tämä saattaa hyvinkin karkottaa erityisesti Halla-ahon, mutta myös kokoomuslaisten ehdokkaiden kannattajia. Eikä tämä mahdollisuus ole varmasti jäänyt huomaamatta tunnetusti punavihreän valtamediamme edustajilta.

Siitä syystä epäilen, että mikäli ehdokkaiden suosio säilyy nykyisellään, tulee lehdistö ensimmäisen kierroksen aikana toimimaan voimakkaasti Mika Aaltolan puolesta - olettaen, ettei gallupkärki tarvitse tukea - mutta siirtyy toisella kierroksella taktikoimaan saadakseen poliittisen oikeiston passivoiduksi. Hyvä keino siihen on esimerkiksi näennäisesti positiivisten "human interest"-juttujen kirjoittaminen sisarusten läheisestä suhteesta yhdistettynä eläinfilosofina leipänsä tienaavan Elisa Aaltolan outojen näkemysten esittelyyn. 

Samalla lehdistömme tulee luonnollisesti jättämään ruotimatta Pekka Haaviston jopa rikollisella toiminnalla ajaman islamistien maahantuonnin tai hänen mahdolliset natsisympatiansa. Ja jättää mahdollisesti myös hänen seksuaalisen suuntautumisensa vähemmälle huomiolle.

Tosiasia kuitenkin on, ettei ole mitään takeita siitä, että kolmannesvuotta ennen vaaleja julkaistu gallup toteutuisi. Vaikka toisaalta esimerkiksi vuoden 2006 presidentinvaalissa Sauli Niinistö oli ylivoimaisessa gallupsuosiossa jo syyskuussa 2005. Jääkäämme siis odottamaan käykö nyt samoin ja Pekka Haavistosta tulee Suomen ensimmäinen avoimesti homoseksuaali presidentti, ja Nexar Antonio Floresista maan ensimmäinen nai... ei kun puoliso.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut
Poliisin epäily pudotti Haaviston pois presidenttipelistä

Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Tavallisella maalaisjärjellä varustettu ihminen on kerta toisensa jälkeen joutunut hämmästelemään poliittisen vihervasemmiston suunnasta tulleita ajatuksia. Siis sellaisia kuin esimerkiksi eurooppalaisten maiden kehitysavulla tuotetun väestöräjähdyksen seurauksena Afrikasta Suomeen tulevien elintasopakolaisten innokas puolustaminen - ja samaan aikaan kehitysavun lisäämisen vaatiminen. Tai tropiikin metsien laajamittaisten hakkuiden aiheuttaman luontokadon projisoituminen suomalaisen metsätalouden aggressiivisena vastustamisena. 

Eilen tämä asia aukesi sitten minullekin eli koin niin sanotun ahaa-elämyksen etsiskellessäni Twitteristä uutisia Ukrainan tapahtumien viimeisistä vaiheista. Silmiini sattui viestejä selaillessani nimittäin veljensä kautta julkisuutta saaneen vihreän naispoliitikon, Elisa Aaltolan, viesti. 

Sen sisältö oli seuraava: "Rallikuski törmäsi lehmään, ja uutisjutussa keskitytään siihen, tuliko autoon vaurioita. Oikeasti, @hsfi? Rallikuski itse taas jatkoi matkaa edes katsomatta, miten lehmälle kävi. Mitä ihmettä?! Suomessa niin tekeminen olisi eläinsuojelurikos. Törkeää piittaamattomuutta!"

Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta se avasi kyseisen ihmisen loogisen ajattelun vajavaisuuden itselleni kertaheitolla, koska viesti osoittaa selkeästi, ettei Aaltola osaa erottaa toisistaan asioiden välitöntä ja perimmäistä syytä. Kuten eivät hänen kaltaisensa ymmärrä kehitysmaalaisten nykyaikaisen kansainvaelluksen tai maapallon metsäkadon ja siitä seuraavan luontokadon perimmäisiä syitäkään.

Lehmän tapauksessahan olisi oikean vihanpurkauksen kohteen tullut olla rallikuski Kalle Rovanperän sijaan joko lehmän omistaja tai rallin järjestäjä. Ensin mainitunhan olisi tullut pitää huoli siitä, ettei hänen karjansa edes pääse rallitielle ja jälkimmäisen taas olisi pitänyt huolehtia siitä, ettei ajoradalla ole sinne kuulumattomia esteitä. 

Mutta punavihreän naisen päässä näin ei näköjään ole, vaan hänen ajattelunsa on perimmäisiä ja välittömiä syitä ymmärtämättömien pikkulasten tasolla ja siksi syyllisen penkille asettuu yksi tapauksen uhreista. Eli Kalle Rovanperä, joka omalla ajotaidollaan onnistui väistämään eteensä yllättäen ilmestynyttä lehmää edes sen verran, ettei syntynyt täystörmäystä, jonka seurauksena lehmä olisi kuollut varmasti, auto olisi romuttunut ja sen kuski ja kartanlukija olisivat mahdollisesti loukkaantuneet tai jopa kuolleet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Vihreiden naisten logiikka