Yhden kuukauden raiskauksia

Kirjoitin puolisentoista vuotta sitten siitä, kuinka taksisuhari Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille. Palkkioksi opetuksestaan kyseinen herra sai kuuden vuoden ja viiden kuukauden kakun eli vankeustuomion.

Tapaus on nyt saanut jatkoa, sillä Arian tuli tallentaneeksi kameraansa todistusaineistoa, jonka perusteella häntä vastaan nostettiin uusi syyte aiemmin käsittelemättä jääneestä raiskauksesta. Mies tunnusti kauniisti raiskanneensa kännykkäänsä tallennetun alastoman naisen. 

Samalla oikeuskeikalla puitiin myös toinen tapaus, jossa Arian oli pakottanut naisen ensin suuseksiin ja kiitokseksi toimittanut vielä emätinyhdynnän ilman lupaa. Molemmissa tapauksissa naiset olivat sammuneessa tilassa.  

Kaiken tämän lopputuloksena käräjäoikeus päätti korottaa Arianin saamaa kakkua kahdella kuukaudella. Siten tapauksia voisi kutsua vaikkapa kahden kuukauden raiskaukseksi. Eli suomalainen alioikeus katsoi kummankin naisen raiskauksen yhden kuukauden raiskauksiksi. 

Tapaus tuskin herättää sen suurempia otsikoita, sillä onhan suomalainen oikeusjärjestelmä antanut jo pitkään alennuksia sarjarikollisten rikoksista. Eikä tähän käytäntöön näyttäisi olevan tulossa muutoksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta
Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille

Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?

Arvoisa lukijani muistaa varmasti oululaisen raiskausringin, jossa pääosaa näyttelivät oman kertomansa mukaan sotaa ja vainoa maahamme paenneet maahanmuuttajataustaiset miehet. Se ei suinkaan jäänyt ainoaksi, vaan Oulussa paljastui jokin aika sitten uusi maahanmuuttajataustaisten nuorukaisten raiskausrinki.

PT-media kertoi pari päivää sitten, että oululainen raiskausvyyhti on ilmeisesti alkuun luultua suurempi, mutta nähtäväksi jää kuitenkin, kuinka monta jäsentä siihen lopulta on kuulunut ja miten suuri määrä - osin alaikäisiä - tyttöjä on joutunut sen uhriksi. Juha Sipilän taannoista jonkin verran huomiota herättänyttä lausuntoa lainatakseni on kuitenkin tärkeää, että "tapahtumia ei käytetä vihan lietsontaan pakolaisia tai ulkomaalaistaustaisia henkilöitä vastaan. Muistutan, että omankädenoikeuden käyttö on oikeusvaltiossa rikos, kuten myös vihapuheen viljeleminen."

Tosiasioiden tunnustaminen on tästä huolimatta edelleen hyve ja siksi oululaisesta raiskausringistä on syytä olla tietoinen ja siitä tulee voida keskustella avoimesti. Sekä huomata, että Afrikasta ja muslimimaista tulleiden ns. pakolaisten suuri into naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan on yksi syy sille, miksi suomalaiset suhtautuvat joihinkin maahan tuleviin turvapaikanhakijoihin toisin kuin nyt Suomeen pyrkiviin ukrainalaisnaisiin ja -lapsiin. 

Tämä on merkittävä ero nyt Ukrainasta virtaaviin pakolaisiin. He ovat naisia ja oikeita lapsia, eivätkä lapseksi tekeytyviä nuoria miehiä ja sotilaskarkureita. Eivätkä siten tule lisäämään maamme raiskausmääriä kuin korkeintaan uhreina. 

Lisäksi ukrainalaispakolaiset ovat kiitollisia päästyään maahamme turvaan, mutta samaan aikaan ilmoittavat tulevansa palaamaan kotimaahansa heti kun se on mahdollista - toisin kuin vuonna 2015 saapuneet henkilöt, jotka hakivat turvapaikkaa, mutta pettyivät, koska täällä ei ollutkaan sellaista kuin he olivat kuvitelleet. Jopa heille tarjottu ruoka oli niin pahaa, että oululaisessa vastaanottokeskuksessa pantiin pystyyn syömälakko.

Tätä taustaa vasten on ollut hämmästyttävää lukea mielipiteitä, joiden mukaan meidän suhtautumisemme ero nykyisiin ja vuoden 2015 aikana tulleisiin turvapaikanhakijoihin johtuisi pelkästään ihonväristä. Sellaisia ovat höpötelleet esimerkiksi turvapaikka-aktivisti Erna Bodström Twitterissä ja helsinkiläinen Ella Lekola Helsingin sanomien mielipidekirjoituksessaan.

Mutta minäpä kerron heille totuuden. Eivät suomalaiset juurikaan piittaa ihmisen ihonväristä, eivätkä ainakaan piitanneet ennen vuotta 1990, jolloin somalivirta maahamme käynnistyi. Sen jälkeenkään itse ihonväri ei ole ongelma ylivoimaisesti suurimmalle osalle suomalaisista, vaan siihen assosioitunut kehitysmaista tulleiden ihmisten kädenjälki maassamme. Siis sellaiset tapaukset, jolla aloitin tämän kirjoitukseni.

Niinpä ukrainalaisten ihonvärillä on merkitystä ainoastaan siksi, ettei siihen assosioidu sellaista kokemusperäistä riskiä, joka on tullut suomalaisille tutuksi erityisesti vuoden 2015 kansainvaelluksen jälkeen. Ja uskomatonta kyllä, tästä assosiaatiosta meitä päättivät muistuttaa pari viikkoa sitten ukrainalaisten mukana Saksaan päässeet irakilais- ja nigerialaismies.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nuori ukrainalaisnainen raiskattiin Saksassa
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?

Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille

Kirjoittelin eilen kahdesta maahanmuuttajien suomalaisesta advokaatista eli Eva Biaudetista ja Erma Bodströmistä. Tänä aamuna sain sitten lukea malli-esimerkin siitä, mihin heidän ajamansa maahanmuuttopolitiikka johtaa. 

Kyse on kehitysmaataustaisesta maahanmuuttajasta eli afgaanitaustaisesta Arian Juhana Rezajista. Hän on netistä löytyvien tietojen perusteella siinä mielessä maahanmuuttajien parhaimmistoa, että toimii yrittäjänä omassa taksiyrityksessään ja seurustelee "valkoisen suomalaisnaisen kanssa". Lisäksi hänen on väitetty rakentaneen itselleen imagoa rikkaana luksuselämästä, merkkivaatteista, nopeista autoista ja matkustelusta nauttivana menestyjänä.

Tämä mies tuomittiin viime vuonna vankeuteen raiskauksista ja aamulla lukemani uutisen mukaan häntä epäillään muun muassa viidestä uudesta raiskauksesta, yhdestä raiskauksen yrityksestä, vapaudenriistosta ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Poliisin mukaan mies on näitä tekoja tehdessään ottanut kyytiin yksin liikkuvia naisia ja tarjonnut heille päihteitä, minkä jälkeen hän on tehnyt heille seksuaalista väkivaltaa autossa tai asunnossa.

En väitä, että kaikki humanitaariset maahanmuuttajat olisivat raiskaajia, mutta sellainen käytös on heidän joukossaan paljon yleisempää kuin kulttuuris-etnisillä suomalaisilla. Siksi Biaudet´n ja Bodströmin olisi syytä pysähtyä hetkeksi miettimään miten heidän ajamansa maahanmuuttopoliittinen linja liittyy Arian Juhana Rezajin toimiin ja osaisivat tehdä loogisen johtopäätöksen omasta käyttäytymisestään. Valitettavasti epäilen, etteivät he pysty tähän - saati, että he johtopäätöksensä seurauksena muuttaisivat linjaansa maahanmuuttokysymyksissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi valehtelet, Erna Bodström?
Eva Biaudet ei ymmärrä monimutkaisia asioita
Hätää pakenevat herättivät pääministerin

Miksi valehtelet, Erna Bodström?

Kirjoitin aamulla Eva Bidet´stä (ruots), koska tämä esitti Helsingin sanomissa paikkansa pitämättömiä väitteitä. Tosin ilmeisesti hän ei tehnyt sitä tahallaan, vaan silkkaa tyhmyyttään. Kirjoitukseni jälkeen havaitsin lehdessä toisenkin samankaltaisen kirjoituksen, jonka pohjalta päivän harkittuani päätin kirjoittaa tänään myös toisen blogimerkinnän.

Maahanmuuton asiantuntijana esiintyvä Erna Bodström esitti nimittäin mielipiteenään muunneltua totuutta. Hänen mukaansa nimittäin oleskeluluvan myöntäminen laittomille maassaolijoille olisi "paljon hyötyjä ja vähän haittoja" sisältävä ratkaisu, jonka vastustajilla "ei... näytä olevan omiakaan ehdotuksia".

Näin siitä huolimatta, että itse esitin ja Jussi Halla-aho (perus) ehdotti jo puoli vuosikymmentä sitten, että kielteisen oleskeluluvan saaneet tulisi eristää muusta yhteiskunnasta, jolloin heidän motivaationsa palata kotimaahansa kasvaisi oleellisesti ja sen seurauksena laittomasti maassa olevien määrä romahtaisi pikaisesti. Jos sitten kuitenkin sattuisi niin, että maahanmuuttovirastolle olisi käynyt sellainen virhe, ettei joku turvapaikkaa oikeasti tarvitseva olisi saanut sellaista, tarjoaisi Suomi hänelle joka tapauksessa turvan eristyspaikassaan. 

Tällä ratkaisulla olisi siten - toisin kuin Bodströmin ehdottamalla - aivan oikeasti erittäin paljon hyötyjä eikä lainkaan haittoja, joten sitä voi pitää erittäin konkreettisena ratkaisuehdotuksena käsillä olevaan ongelmaan. Ja siksi on kysyttävä, että miksi Helsingin yliopiston tutkijatohtori on valinnut poliittiseksi toimintatavakseen valehtelemisen ja kuulijoidensa harhaanjohtamisen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eva Biaudet ei ymmärrä monimutkaisia asioita
Mitä ajattelee lumeavioliiton solmiva suomalaisnainen?
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka

Mitä ajattelee lumeavioliiton solmiva suomalaisnainen?

Aamun uutiset kertoivat, että irakilaismiesten ja suomalaisnaisten väliset lumeavioliitot ovat lisääntyneet viime aikoina. Sinänsähän ilmiö ei ole uusi, mutta en voi olla hämmästelemättä sitä, mikä saa entistä useammat suomalaisnaiset mukaan viranomaisten harhauttamiseen juuri nyt, kun maahanmuuton ongelmat ovat saaneet kansan reagoimaan yhä useammissa Euroopan maissa (Visegrad-maat, Itävalta, Italia, Saksa, Tanska, Ruotsi...).

Tässä tilanteessa onkin pakko kysyä, elävätkö nämä naiset jonkinlaisessa umpiossa, jonne ei kantaudu uutisia muualta maailmasta? Vai onko järjen käyttäminen ja looginen ajattelu heille täysin vierasta?

Vai onko sittenkin niin, että nämä naiset ovat ns. vaginansa vietävissä ja ovat seksuaaliviettinsä hetkelliseksi tyydyttämiseksi valmiit sysäämään 700 000 euron laskun veronmaksajille? Ja samalla lisäämään suomalaisessa yhteiskunnassa naisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia? Ja kasvattamaan maahamme Ruotsin mallin mukaisia rikollisten hallitsemia alueita? Ja lopulta myös terrorismiriskiä?

Samaa voi tietenkin kysyä viime aikoina humanitaarisen maahanmuuton yhteydessä profiloituneilta Touko Aallolta, Li Anderssonilta, Aino Pennaselta ja Erna Bodströmiltä, vaikka epäilen, ettei heidän motiivinaan olekaan seksuaalivietti, vaan järjestöllis-poliittinen kunnianhimo, jonka edistämiseksi kyseiset henkilöt ovat valmiit kaatamaan edellä mainitut seuraukset veronmaksajien ja naisten niskaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä