Vihreiden naisten logiikka

Suomi on lähiaikoina jättämässä hakemuksensa NATO:on liittymisestä. Sen läpimenosta päättävät NATO:n jäsenmaat, joista Yhdysvaltojen näkemys painaa vaa´assa eniten. 

Suomessa NATO:n jäsenyyttä kannattaa kansanedustajien enemmistö kaikista merkittävistä puolueista pois lukien Vasemmistoliitto. Niistä erityisen mielenkiintoista on ollut seurata Vihreiden NATO-kantoja, jotka ovat olleet erittäin myönteisiä. 

Niinpä luulisi, että Suomessa ja erityisesti Vihreissä oltaisiin tarkkoina siitä, ettei tässä tilanteessa ärsytettäisi liittymisestämme päätöksiä tekeviä NATO:n jäsenmaita. Eli pyrittäisiin pitämään niiden suhtautuminen Suomeen positiivisena ainakin siihen asti, kunnes jäsenyyden toteutumisesta on olemassa lopullinen päätös. 

Siksi olin pudota tuoliltani kun tulin lukeneeksi Vihreiden nuorten puheenjohtajan Peppi Seppälän viestin sosiaalisesta mediasta. Sen mukaan "Suomen ulkopolitiikan tulee olla feminististä. Jos Yhdysvaltojen korkein oikeus kumoaa laajan aborttioikeuden tulee Suomen ja EU:n asettaa pakotteita ja osoittaa tukensa naistenoikeuksille."

Jäin hetkeksi istumaan paikalleni ja sen jälkeen ryhdyin kirjoittamaan tätä blogimerkintää. Koin nimittäin ymmärtäväni jotain oleellista vihreästä ajatusmaailmasta.

Oivallukseni mukaan Vihreässä haave... ei kun ajatusmaailmassa kaikenlaiset asiat ovat toisistaan täysin erillisiä ja puolueen linja kuhunkin asiaan määrittyy aina sen perusteella mikä vaihtoehto on oman aatteen kannalta oikeaa, pehmoista ja pörröistä. Siten Seppälälle ei liene tullut mieleenkään, että kaksi hyvää asiaa - NATO:n kautta lisääntyvä turvallisuus ja USA:n korkeimman oikeuden aborttikieltoa vastustavat pakotteet - voisivat olla jotenkin ristiriidassa keskenään. 

* * *

Tähän liittyen oli mielenkiintoista huomata, että pari päivä sitten Maaseudun tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta kiinnitti huomiota vihreän ministerin - Emma Karin - näkemyksiin A-studiossa. 

Hänen mukaansa tämä oli todennut, että bioenergian saatavuuden turvaamiseksi "on arvioitu, paljonko on saatavissa nuoren metsän hoitotoimien seurauksena kestävää haketta Suomen metsistä...  Meillä on tekemättä nuoren metsän hoitotoimenpiteitä… Me nostimme tukitasoja, jotta… harvennuksia saadaan tehtyä ja tämä tulee tekemään myös sen, että meillä tulee olemaan kestävämpää kotimaista haketta enemmän käytössä". 

Kävi siis siten, että Kari - sanoessaan nuoren metsän hoidosta saatavaa bioenergiaa eli haketta kestäväksi - ilmaisi pitävänsä myös avohakkuumetsätaloutta kestävänä. Näin siksi, että jos nuoren metsän hoito ja harvennukset tuottavat kestävää puuta, tuottavat sellaista myös avohakkuut, koska kaikki mainitut toimenpiteet liittyvät elimellisesti ja nimenomaisesti vain avohakkuumetsätalouteen.

Vielä viime kesänä ministeri Kari on kuitenkin ollut sitä mieltä, että luontokadon pysäyttäminen "edellyttäisi kaikkien luonnontilaisten vanhojen metsien suojelemista, vähemmän avohakkuita, enemmän jatkuvaa kasvatusta". Käytännössä näiden vaatimusten toteuttaminen tarkoittaisi talousmetsien pinta-alan vähentämistä (suojelu) ja sen hehtaarikohtaisen tehokkuuden vähentämistä (jatkuva kasvatus) nykyisestä. Ja siten myös lähinnä avohakkuumetsätalouden sivutuotteensa syntyvän bioenergiatuotannon rajua alasajoa.

Onko siis niin, että Emma Kari - Mäntyrannan sanoin - on kääntänyt takkiaan? Vai oliko kyse sittenkin samasta asioiden keskinäisestä irrallisuudesta, josta puhuin Peppi Seppälän kohdalla. Eli ettei ministeri kyennyt havaitsemaan ristiriitaa puhuessaan kahdesta aatteen kannalta hyvästä asiasta: metsistä saatavan bioenergian hyödyntämisestä ja luontokadon pysäyttämisestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla

Maria Ohisalo (vihr) on saamassa lapsen ja siirtyy siten äitiyslomalle. Sen takia Vihreät päätti valita väliaikaiseksi puheenjohtajakseen Iiris Suomelan ja maan hallitukseen sisäministeriksi Krista Mikkosen sekä tämän tilalle ympäristöministeriksi Emma Karin. 

Näin puolue teki selväksi myös tulevan poliittisen linjansa, joka seuraa uskollisesti äärivasemmistolaisia oppeja. Samalla puolue pyllisti syvään puolueen alkuperäistä liberaalia perinnettä edustaneelle siivelle, joka tuli huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen arvostelleeksi tätä linjaa.  

Tämä tarkoittaa sitä, että puolue kilpailee jatkossakin lähinnä Vasemmistoliiton kanssa niistä vajaasta viidenneksestä äänestäjiä, jotka tuntevat vetoa marxismin ortodoksista tulkintaa kohtaan. Sen sijaan markkinataloutta, klassista liberalismia ja yksilönvapauksia kannattavien vihreiden äänestäjien virta lähinnä Kokoomukseen jatkunee edelleen. 

Valtakunnanpolitiikassa Vihreiden voi odottaa asettavan lisävaatimuksia maamme taloutta vaurioittavan ärhäkän ympäristönsuojelun, yhteiskunnallista riskiä kasvattavan monikulttuuristumisen ja ihmisten känselöintiä suosivan feministisen politiikan suuntaan. Mikäli puolue etenee tällä suunnalla tarpeeksi pitkälle ja saa puolueensa vasemmalle laidalle sijoittuvan pääministeri Sanna Marinin (sd) kannalleen, saattaa hallitus lopulta hajota siitä huolimatta, että vasemmiston aisankannattajana toimiva Keskusta tunnetaan äärimmäisen joustavasta selkärangastaan. 

Vakavinta tässä on se, että Euroopassa ollaan juuri nyt tekemässä Suomelle erityisen merkittäviä päätöksiä, joiden seurauksena metsämme ovat vaarassa luisua Euroopan hiilivarastoksi, energian hinta on kohoamassa taivaisiin, teollisuutemme toimintaedellytykset ovat heikkenemässä ja sisärajojen avaaminen on alustamassa uutta kansainvaellusta kehitysmaista kohti pohjoista.

Tilanne ei siten ole pelkästään vakava, vaan suorastaan vaarallinen. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan katsotaan, kuinka pitkälle nykyvihreiden lihakset kantavat - ja löytyykö hallituksesta sen verran selkärankaa, että sen äärivasemman laidan pyrkimykset jäävät pelkäksi loiskiehunnaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia

Vihreät on kunnallisvaalitappionsa jälkeen ärhäköitynyt politiikassa. Siinä sille on antanut vahvaa tukea kansalaisvaikuttamisen ja ekoterrorismin välistä rajaa haastava Elokapina-liike. 

Erityisen rajusti puolue on haastanut hallituskumppaniaan ja punavihreän politiikan aisankannattajaa Keskustaa metsäpolitiikasta. Nähty keskustelu olisi poliittista viihdettä parhaimmillaan, ellei kyse olisi Suomen talouden ja kansalaisoikeuksien kannalta kuolemanvakavasta kysymyksestä. 

Tuottaahan metsäsektori edelleen leipää sadoille tuhansille suomalaisille metsänomistajille ja puuta hyödyntävissä yrityksissä työskenteleville sekä vastaa lähes viidenneksestä viennistämme. Lisäksi suurin osa metsistämme on yksityisessä omistuksessa, joka on turvattu perustuslakiamme myöden. 

Vihreiden aktivoituminen ei olekaan tarkoitettu suomalaisten enemmistön tuen saamiseksi vaan oman potentiaalisen äänestäjäkunnan houkuttelemiseksi. Siitä kertoo esimerkiksi europarlamentaarikko Ville Niinistön (vihr) metsäpoliittinen kommentti ministeri Jari Lepälle (kepu), jossa hän töksäytti, että "kyse on vanhanaikaisesta luonnonvarojen ryöstöpolitiikasta, jota Keskusta edellyttää".

Puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr) puolestaan lupasi Vihreiden toteuttavan kaikki lupauksensa. Tämä oli ilmiselvä vastaus Elokapinan vaatimuksiin, joissa hallitusta syytettiin saamattomuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vaadittiin jopa mahdottomia.

Merkittävä oli myös Emma Karin (vihr) puheenvuoro, jossa tämä vaati suomalaisia metsiä ja niiden käyttöä koskevan päätösvallan siirtämistä Euroopan Unionille. Ja esitti punavihreille poliitikoille tyypillisen ja tosiasiassa irrelevantin kysymyksen: "miten on mahdollista, että Suomi on lobbaamassa osana EU:ta kansainvälisen YK:n biodiversiteettisopimuksen puolesta ilman, että olemme valmiita samaan täällä".

Vaikka Vihreiden ärhäköityminen vaalitappion jälkeen onkin johtanut edellä kuvattuihin rajuihin kannanottoihin, kannattaa järkevän ihmisen nukkua yönsä entistä rauhallisemmin. Tosiasiahan kuitenkin on, ettei politiikassa pärjätä - ainakaan pitkällä aikavälillä - asemoitumalla mihinkään ääripäihin, vaan rakentamalla yhteiskuntaa kaikkien kansalaisten parhaaksi. 

Siten nähty kehitys on erittäin suotavaa, koska Vihreät on käytännön politiikassaan osoittautunut Suomen kansalle äärimmäisen vahingolliseksi ja nyt nähty äärivihreiden vaatimusten seuraaminen vierottaa omaan ajatteluun kykeneviä kansalaisia entistä tehokkaammin puolueesta. Näin Vihreiden merkitys suomalaisessa politiikassa tulee tämän hallituskauden jälkeen vähenemään entisestään. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, koska hallituskausi päättyy. Onhan mahdollista, että koko valtioneuvosto kaatuu Vihreiden irtiottoihin jo ennen vaalikauden loppua etenkin nyt, kun Keskusta onnistui tosipaikassa eli kunnallisvaaleissa selättämään heikon gallupkannatuksensa ja siten sen kynnys hallituksen kaatamiseen laski ainakin piirun verran. 

Oma veikkaukseni on, että ratkaisuja ei tehdä ennen syksyä, mutta sen aikana tilanne joko kärjistyy hallituskriisiksi tai laukeaa jonkinlaiseen linnarauhaan. Kumpi näistä valikoituu, riippuu paitsi Vihreistä ja Keskustasta, myös pääministeri Sanna Marinin (sd) johtamistaidoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Suomen hallituksessa vallitsee tunnetusti selvä marssijärjestys: vihervasemmisto vie ja Keskusta vikisee. Jälkimmäisestä saimme uuden esimerkin eilen, kun puheenjohtaja Annika Saarikko (kepu) valitti turpeen alasajon tapahtuneen liian nopeasti.

Oikeassahan Saarikko on itse asiassa, eli hallituksen täydellisessä epäonnistumisessa turpeen hallitussa alasajossa. Sen seurauksena turvealan yrittäjät ovat vaarassa joutua puille paljaille, kun tulovirta katkeaa ja käsiin jää turpeennostoon hankittu kalusto, jolle ei ole käyttöä millään muulla toimialalla. Pahimmillaan laitteiden ostamiseen otetut lainat ovat vielä maksamatta.

Sikäli Saarikon vikinä on kuitenkin aiheetonta, että itsehän hän ja hänen puolueensa ovat saaneet turpeen alasajon aikaiseksi. Vai unohtiko hän olevansa asiasta päättäneen hallituksen ministeri? 

Nähtäväksi jää miten turveasiassa käy. Helppoa turveyrittäjien auttaminen ei kuitenkaan ole, sillä Emma Kari (vihr) ehti jo viikko sitten sanoa, että "on tärkeää, että ihmisiä tuetaan, vaikka itse alaa ei tueta." 

Tällä hän tarkoitti esimerkiksi turveyrittäjien uudelleenkouluttautumisen tukemista. Ja painotti, ettei hallitus tule tekemään turpeen energiapolttoa tukevia päätöksiä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, onko Saarikolla puoluetovereineen lihaksia vihreiden ministereiden ylikävelyyn.

Koko tapaus on joka tapauksessa nykyistä hallitusta hyvin kuvaava. Ympäristö- ja maailmanparannusasiat on asetettu kaikessa toiminnassa etusijalle Keskustan vikinästä huolimatta. Laskun maksavat sitten aikanaan veronmaksajat. 

Jotain hallituksesta kertonee sekin, että ministeri Jussi Saramo (vas) totesi julkisen talouden tasapainottamisesta seuraavasti: "hallitus on sitoutunut siihen, että se tapahtuu tän vuosikymmenen loppuun mennessä". Kun toimittaja totesi, ettei nykyinen hallitus ole silloin enää vallassa, hän vastasi seuraavasti: "ei kyllä, mutta totta kai pitää aina vastuullisesti katsoa eteenpäin".

Aika mielenkiintoinen näkemys ministeriltä sitoutuneisuudesta ja vastuullisuudesta. Mutta tämäkään ei näyttäisi hillitsevän saarikkolaisten ministeriautohimoa. Tämä nähtäneen valitettavasti myös alkaneella viikolla, kun ministerit kokoontuvat päättämään valtion tulevasta rahankäytöstä - vaikka toivonkin hartaasti olevani tällä kertaa väärässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voi että me naurettiin...
Ei-vasemmistolaisen Suomen johtava puolue
Punavihreä Suomi

Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla

Yksi George Orwellin oivalluksista oli se, että totalitarismiin pyrkivät tahot vaikeuttavat ihmisten elämää keksimällä uuskieltä ja sotkemalla siten ihmisten keskustelua ja ajattelua. Kuten tiedämme, on vihervasemmisto jo pitkään tuonut sellaista myös suomeen, esimerkkeinä vaikkapa naisen muuttaminen naisoletetuksi tai neekerin kutsuminen tummaihoiseksi. 

Nyt Emma Kari (vihr) on hermostunut, koska EU:ssa on kielletty sanojen kauramaito ja soijajogurtti käyttö harhaanjohtavina. Lisäksi juuri nyt pohditaan, voiko kasviksista tehtyä juomaa kutsua maidoksi. 

Karin mielestä tässä "hyökkäyksessä kasvimaitoja vastaan on kyse eläinteollisuuden pelosta kasvisruuan jatkuvasti kasvavan suosion edessä. Kieltoesitys on jatkoa pitkään jatkuneelle lobbaukselle kasvisvaihtoehtoja vastaan". Hänen mukaansa uuskielen vastustamisessa on siten kyse - ei enempää eikä vähempää kuin - hyökkäyksestä kasvisvaihtoehtoja vastaan.

Puhtaana totalitaristina Kari ajaa uuskielen asiaa vaatimalla, että "eläinteollisuuden tulisi tehdä kaikkensa parantaakseen oman tuotantonsa eettisyyttä ja ekologisuutta, ei keskittyä taistelemaan kasvistuotteita vastaan. Suomen on toimittava kestävän ruoantuotannon puolesta ja tehtävä loppu jatkuville hyökkäyksille kasvisvaihtoehtoja vastaan."

Tosiasia on, että kasvisruuan tuottajien tulisi keksiä omille eläinperäisiä tuotteita jäljitteleville tuotteilleen omat houkuttelevat nimet, eikä hämärtää olemassa olevaa nimistöä. Soijajuoman kutsuminen maidoksihan on lähinnä kuluttajan harhauttamista ostamaan vahingossa kasviperäistä tuotetta silloin kun tarkoituksena on ostaa maitoa. 

Tosiasiahan on nimittäin se, että useimpien ihmisten mielestä sekaruokavalio on paremman makuista kuin puhdas kasvisruoka. Ja siksi he haluavat syödä ateriansa osana myös lihaa ja maitopohjaisia tuotteita. 

Tämän osoittaa jo pelkästään se - kuten Jaskan pauhantaa -blogissa taannoin oivallettiin - ettei liharuokia ole tiettävästi vielä tähän mennessä yritetty kaupata sillä, että ne maistuisivat kasvisruualta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Ruokafasismia Helsingissä

Katoaako hyödyllinen idiootti politiikastamme?

Kirjoitin eilisessä ensimmäisessä blogimerkinnässäni niistä kysymyksistä, joihin pitäisi saada vastaus ja toimintasuunnitelma ennen kuin sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) hinku turvapaikanhakijalasten tuomiseksi voitaisiin toteuttaa. Kirjoitukseni jälkeen tuohon listaan ilmaantui vielä yksi lisäkysymys.

Sen toi esille puolustusministeri Antti Kaikkonen (kepu), joka väitti, ettei hänellä ole kantaa lasten tuomiseen, koska siitä ei ole vielä puhuttu hallituksessa. Kaikkosen tyrmäsi Emma Kari (vihr), jonka mukaan väite ei pidä paikkaansa, koska asia on ollut esillä valtioneuvoston iltakoulussa.

Olen tässä asiassa taipuvainen uskomaan Emma Karia, koska Kaikkosella on hyvä motiivi puhua muunneltua totuutta. Hänen puolueensahan toimii maakuntahallinnon ja ministeri-Audin takapenkin kulutusoikeuden saadakseen vihersosialistista politiikkaa tukevana hyödyllisenä idioottina, minkä suuri osa puoluetta aiemmin äänestäneistä on ymmärtänyt - kuten Keskustan kannatuksen romahdus on osoittanut.

Nähtäväksi kuitenkin jää, mihin Keskustan kipuilu johtaa. Sinänsä hyödyllisenä idioottina toimimisen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia puolueelle, jonka yhtenä ääneen lausuttuna periaatteena on se, ettei äänestäjillä saa olla sellaisia illuusioita, että he voisivat äänestämällä vaikuttaa erilaisiin poliittisiin päätöksiin.

Näin ollen pidän valitettavan todennäköisenä, että vanha valtapuolueemme pitäytyy mitä todennäköisimmin hallituksen hyödyllisen idiootin roolissa karuun loppuunsa asti. Jos näin käy, on odotettavissa hallituksen päätöksiä sekä nyt puheena olevien kehitysmaalaisten nuorukaisten maahan hakemisesta, terroristinaisten kotiin auttamisesta lastensa mukana, että monista muista punavihreän ihmisoikeus-, ilmasto- ja talouspolitiikan tavoitteita edistävistä asiakokonaisuuksista.

Pidemmällä aikavälillä maamme kuitenkin hyötyisi, sillä Keskustan katoaminen poliittiselta kartalta selkeyttäisi suomalaista politiikkaa. Näin siksi, että ainoaksi kaikki periaatteensa hallitus-Audin takapenkkiä vastaan myyväksi puolueeksi jäisi RKP, jonka viiden prosentin kannatus ei mahdollista yhtä törkeää kansan vaaleissa - ja sen jälkeen - ilmaiseman tahdon vastaista poliittista toimintaa kuin Keskustan on nähty tekevän viime vaalien jälkeen.

Toistaiseksi joudumme kuitenkin odottamaan sitä, näemmekö veret seisauttavan hallitusvetoisen myyräntyön suomalaisen yhteiskunnan perusteiden järkyttämiseksi vai sittenkin Keskustan odottamattoman vetäytymisen hyödyllisen idiootin roolistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet
Haataisen ja Vanhasen maahanmuuttopoliittiset linjaukset
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa

Monikulttuurisuus kukkii jälleen mediassa

Lueskelin herättyäni mediavirtaa internetistä. Näytti jälleen olevan monikulttuurisuutta ilmassa. Tehdään siis lyhyt lista lukemistani uutisista.

Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on Suomessa kovassa kasvussa. Vuonna 2015 tietoon tuli noin 50% enemmän puskaraiskauksia kuin edellisenä vuonna. Raiskausrikoksista epäillyistä henkilöistä noin joka neljäs oli vuonna 2014 ulkomaan kansalaisia, mutta viime vuonna lähes puolet.

Myös paljon huomiota saaneet Tapanilan joukkoraiskaajat saivat hovista korotusta tuomiolleen: Mustafa Nur Mohamed, 19, sai kakkua kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Sen sijaan kanssaraiskaajat pääsivät edelleen ehdollisella vankeustuomiolla.

Tuomioihin liittyy edelleen sellainen kummallisuus, että tapauksen saama julkisuus katsottiin tuomiota lieventäväksi asianhaaraksi. Mahtoi poikia naurattaa - etenkin kun muistamme Malminkartanon raiskaavat koraanikoululaiset ja heidän somepäivityksensä.

Vihreät poliitikot Heidi Hautala ja Emma Kari puolestaan haluaisivat avata Euroopan rajat entistä avoimemmaksi turvapaikanhakijoiden perheille. Kirjoituksessa on virke, joka osoittaa kuinka pihalla naisparat ovat: "sopimus ei myöskään pysäytä ihmissalakuljettajien bisneksiä, sillä sotaa ja kurjuutta pakenevat ihmiset ovat epätoivoisia". Eivätkö nämä viherpoliitikot todellakaan tiedä, että tulijoiden kansallisuudet ja heidän innokkuutensa palata takaisin kotimaihinsa osoittavat aivan muuta?

Saksassa puolestaan on viety oikeuteen ensimmäinen viime uudenvuoden käpälöitsijä. Jo ajat sitten turvapaikkahakemukseensa hylsyn saanut marokkolaismies oli päässyt paistattelemaan televisioon, mistä nuori nainen tunnisti hänet. Kölnikäs oli viettänyt hakemuksensa hylkäyspäätöksen jälkeen aikaansa turvapaikanhakijoille tarkoitetussa suojassa.

Etenkin seurakuntalaisten on puolestaan hyvä tietää, että suurin osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista on tukenut pakolaisia. Tai ilmeisesti siis turvapaikanhakijoita. Toivottavasti Jeesuksen opit väkivallattomuudesta ja muiden ihmisten kunnioituksesta ovat menneet samalla perille.

Ja lopuksi uutinen insinööriksi opiskelleesta turvapaikanhakijasta. Hän on etsinyt kovasti töitä omalta alaltaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Siivoojaksi hän ei kuitenkaan halua ryhtyä, koska hänen mielestään silloin tapaisi vain sen alan ihmisiä, mikä ei edistäisi hänen pääsyään oman alan töihin, eikä hänelle jäisi myöskään aikaa hakea niitä.

Olen varmaankin tehnyt lapsilleni karhunpalveluksen kun olen rohkaissut ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Näin ansioluetteloon syntyy merkintöjä työurasta, joiden olen sanonut helpottavan seuraavien työpaikkojen saamista. Myös koulutusta vastaavien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sattuiko HS:lle harmiton virhe vai syyllistyikö se lukijakunnan harhauttamiseen?
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
Erkon tallin mielipiteitä syyrialaisista

Yle ei halua käydä yhteiskunnallista keskustelua maahanmuutosta

Kello on nyt 21.36. Katselin äsken Ylen maahanmuuttoiltaa, mutta suljin TV:n todettuani, ettei tänä iltana ole luvassa keskustelua vaan silkkaa yksipuolista propagandaa.

Minusta on merkillistä, että Yle verovaroin kustannettuna valtamediana lähettää ohjelman, johon on kutsuttu salillinen maahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia ihmisiä. Sekä maahanmuuttajatoteemeja ja muodon vuoksi tai vain altavastaajiksi kaksi aiheeseen kriittisesti suhtautuvaa.

Heistäkin naispuolinen toimittaja Kati Leskinen näytti ottaneen tehtäväkseen kauhavalaisen sitoutumattoman demarivaltuutetun Mika Kankaansyrjän keskeyttämisen melkein aina tämän puheenvuoron aikana. Kansanedustaja Juho Eerola sai sentään sanoa sanottavansa loppuun silloin harvoin kun hän puheenvuoron sai.

Enimmäkseen minun katseluni aikana äänessä oli kuitenkin yksimielinen kuoro, joka koostui pitkälti maahanmuuton tai siihen liittyvän bisneksen edunsaajista. Oli SPR:n edustaja, oli joukko maahanmuuttajia ja edunsaajien lisäksi vihreä maahanmuuttoasioilla profiloitunut kuvankaunis naispoliitikko Emma Kari.

Jos Yleisradio olisi halunnut tuottaa ohjelman, jossa maahanmuuttoon liittyvistä asioista olisi keskusteltu monipuolisesti, se olisi luonnollisesti kutsunut keskusteluryhmän, jossa eri mielipiteet olisivat olleet tasaisesti edustettuina. Koska se ei kuitenkaan tehnyt näin, on pakko kysyä miksi ihmeessä minutkin on pakotettu kustantamaan erillisellä verolla pelkkää propagandatuuttia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media-analyysi Narinkkatorin eilisistä laittomuuksista
Yle kaalimaan vartijana
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista

Ratkaisuehdotus Helsingin asuntopulaan ja maaseudun näivettymiseen

Keskustan näkemys Helsingin asuntotuotannon hidastamisesta Helsingissä on saanut huomiota nyt, kun puolue tulee nousemaan vetäjän rooliin seuraavassa hallituksessa. Itse raportti on jo melkein vuoden ikäinen.

Helsingin Sanomien jutun perusteella Keskusta toteaa, ettei kaupunkikoon kasvattaminen ole johtanut sen enempää asuntojen hintojen laskuun kuin työllisyyskehityksen paranemiseenkaan, vaan siihen käytetyt rahat ovat vain poissa muusta julkisesta palvelusta, kuten vanhusten hoidosta tai koulurakennusten korjaamisesta.

Tämä on vastoin yleistä käsitystä, jota jutussa edustavat vihreiden Emma Kari, Kokoomuksen Lasse Männistö ja SDP:n Osku Pajamäki. Heistä Kari toteaa, että Helsingissä haluaa asua yhä useampi ihminen, joten myös asuntoja on rakennettu enemmän. Valtanäkemyksen mukaan ei kuitenkaan tarpeeksi, koska hintataso on huiman korkea.

Keskustan raportti väittää kuitenkin, että Ara-vuokra-asuntoja jonottavia on vain 40 000 kun kaupungista löytyy samanaikaisesti 45 000 tyhjää asuntoa. Tämän perusteella ongelma ei ole asuntojen määrissä vaan niiden tehottomassa käytössä. Keskustan syyttävä sormi osuu sijoitusasuntoihin.

Jutussa jätetään, mielenkiinoista kyllä, kertomatta maahanmuuttajien rooli asuntopulan aiheuttajana. Helsingin maahanmuuttajaväestö on kasvanut nopeasti muodostaen vuonna 2012 noin 8,4 % asukkaista, vieraskielisten määrä vuonna 2013 oli 12% Helsingin väestöstä ja vuonna 2020 vieraskielisiä uskotaan olevan 20% Helsingin seudun väestöstä eli yhteensä 300 000 ihmistä.

Minusta näyttääkin siltä, että yksi Helsingin asunto-ongelman syistä on valtava maahanmuutto suoraan Helsinkiin. Kaupungin maahanmuuttajien nettolisäys on ollut noin 3000 ihmistä vuodessa; mutta tämä luku ei sisällä esimerkiksi vastaanottokeskuksista tai oleskeluluvan saaneiden ensimmäisestä sijoituskunnasta Helsinkiin virtaavaa väestöä.

Edelle kuvatun maahanmuuttajaväestön määrän kehityksen mukaisesti iso osa uusista vuokra-asunnoista saa maahanmuuttaja-asukkaan. Sitä varmemmin, mitä todennäköisemmin muuttajan elanto tulee sosiaaliturvasta - eli tulijan juuret ovat kehitysmaissa.

Teen edelle kirjoittamaani perustuen radikaalin ehdotuksen.

Tiukennetaan maahanmuuton ehtoja luopumalla kokonaan oleskeluluvista toissijaisin perustein kuten esimerkiksi lähtömaan yleisen epävakauden perusteella. Samalla rajattakoon maahanmuuttajien oikeutta valita itse asumispaikkansa silloin kun sosiaaliturva kustantaa asumisen. Tämä vähentää humanitaarisen maahanmuuton määrää koko Suomeen.

Ilman helsinkiläisasuntoa jäävistä pakolaisista ja turvapaikan saaneista puolestaan saadaan uutta vireää väestöä taantuvalle maaseudulle, missä asunnot ovat halpoja. Samalla, ainakin näin väitetään, maahanmuuttajat innovatiivisina ja rikkautta tuovina saavat taantuvan suomalaisen maaseudun uuden hyvinvoinnin alkuun. Ehdotukseni toimisi siis suunnilleen samoin, kuin jos kylväisimme biljoonan dollarin seteleitä ympäri Suomea.

Tai jos biljoonan dollarin seteleitä ei sittenkään ole olemassa, saattavat työelämän ulkopuolelle jäävät maahanmuuttajat sittenkin hakea parempia olosuhteita muista Schengen-maista. Siihenhän heillä on työvoiman vapaan liikkuvuuden perusteella jakamaton oikeus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hanna Kouri, minä välitän ja pelastan sinut itkulta ja anteeksipyynnöiltä
Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkavaatimukset vastaavat suomalaisten näkemyksiä
Maahanmuuttobisneksestä malli koko julkiselle sektorille?