Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?

Vihapuhe on rumaa. Se on Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan "sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen."

Suvaitsevaisuus on puolestaan Unescon mukaan "meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä.

Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."

Voidaan siis todeta, että vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan jonkinlaista vihaa niitä kohtaan,  jotka ovat tavalla tai toisella erilaisia kuin vihapuhuja itse.

Ja vielä ennen varsinaista asiaa muistutan siitä, että sanalle fasisti on urbaanissa sanakirjassa kolme määritelmää. "1) Italiassa 1922-1943 vallassa olleen Benito Mussolinin johtaman totalitaristisen järjestelmän kannattaja, 2) ahdasmielinen, fanaattinen, kontrollinhaluinen tai yksilönvapauksia halveksiva ihminen ja 3) Vasemmistolaisten poliittisista vastustajistaan käyttämä iskusana."

Merkityksistä viimeinen on edelle Wikipediasta kopioimani Unescon määritelmän mukaan ilman epäilystä suvaitsemattomuuteen perustuvaa haukkumista toisinajattelevasta henkilöstä. Onko se sellaisena myös vihapuhetta, jääköön arvoisan lukijani itse pääteltäväksi.

* * *

Satuin tänään lukemaan entisen Kansan Uutisten päätoimittajan ja SKDL:n liittoneuvoston jäsenen Yrjö Raution kirjoittamaa tekstiä, joka pani minut ajattelemaan vihapuheen syvällisintä olemusta. On siis syytä jakaa muutama Raution ajatus arvoisan lukijanikin ihmeteltäväksi. Teksti puhukoon itse puolestaan.

"Halla-aho on korkeimman oikeuden tuomitsema pesunkestävä rasisti."

"Soinin viitoittama tie on nyt loppuun kuljettu. Nyt on vain hallitusvastuuta, jonka aikana puolue on pettänyt kaikki lupauksensa."

"Nyt puolue on vaihtamassa kaiken tästä aateperinnöstään kansainväliseen oikeistopopulismiin, jonka juuret ovat fasismissa. Fasismi on äärikansallismielisyyttä, joka tavoittelee yhtenäistä kansakuntaa ja yhteisön sisäisten uhkien murskaamista vaikka väkivalloin."

"Nämä nykyiset erottaa oikeista fasisteista vain se, ettei heillä ole kykyä murskata sisäisiä uhkia väkivalloin. Halusta se ei ole kiinni."

"Mitään ei jää jäljelle siitä hyvästä, terveestä ja tarpeellisesta, mikä heidän populismiinsa sisältyi. Jäljelle jää silkkaa pimeyttä ja pahuutta."

* * *

Kaikki edelle kirjoitettu liittyi Perussuomalaisiin ja erityisesti sen puheenjohtajakilpailuun ilmoittautuneeseen Jussi Halla-ahoon. Tämä ei kuitenkaan provosoitunut luettuaan itseänsä epäilemättä suvaitsevana ja hyvänä ihmisenä pitävän Raution maamme laatulehdistön lippulaivaan kirjoittaman tekstin, vaan naputteli ilmeisen huvittuneena Facebookiin lyhyen kommentin.

"No nyt on laatulehti Helsingin Sanomat liekeissä. (Selvennys toimittajille: Edellinen ei tarkoita, että uhkaan polttaa Sanomatalon.)"

Itse jäin miettimään sitä, kuinka ylpeä edellä mainitun laatulehden päätoimittaja on julkaisunsa sisällöstä... Ei niin, että epäilisin, mutta kuitenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho
Vihapuhe on tuomittavaa
HS ja MTV3 uskovat maton alle lakaisemiseen

Työmarkkinakiistelijöiden pitäisi korvata sivullisille aiheuttamansa vahingot

Ilmailualan unioni (IAU) ja sen neuvottelukumppani (Palta) ovat päättäneet kiusata suomalaista matkailuelinkeinoa oikein tosissaan. Tänään kiusanteko kohdistuu 6500 matkustajaan.

Kyseessä on IAU:n ja työnantajien välinen kiista alan työehdoista. Tai oikeastaan siitä, mikä ammattiliitto saa tehdä sopimuksen työnantajan kanssa.

Kuvaan kuuluu suuri tilanteeseen syyttömien, mutta siitä kärsivien ihmisten joukko. Siihen nähden on käsittämätöntä, että IAU hylkäsi suoralta kädeltä valtakunnansovittelijan kompromissiehdotuksen. Liitolla on siis kovat piipussa taistelussaan oman reviirinsä ja toimihenkilöidensä työpaikkojen puolesta, eivätkä siihen vaikuta sivullisten syyttömien kärsimykset.

* * *

Ilmailuala kaikkinensa näyttäisi olevan varsin lakkoherkkä (esimerkki ja toinen). Suomessa äärimmilleen viedyt Finnairin työntekijöiden lakkoaseen avulla (esimerkki ja toinen) saavuttamat edut olivat kaataa koko sinivalkoisen lentoyhtiön joitain vuosia sitten.

Vasta talouden realiteetit saivat työntekijät suostumaan työehtojensa kohtuullistamiseen. Tämä koski niin lentäjiä kuin matkustajahenkilökuntaakin. Samalla yhtiön palvelutaso laskettiin halpalentoyhtiöiden tasolle.

IAU:n tapauksessa puhutaan lentokenttien teknisestä väestä. He tietävät olevansa välttämättömiä lentoliikenteen toiminnalle ja käyttävät nyt häikäilemättömästi tätä asemaansa neuvotellessaan työnantajansa Airpron kanssa.

Toisaalta on vaikea ymmärtää myöskään Airprota, joka tahtoo vaihtaa neuvottelukumppaninsa vaikka väkisin. Tosin yritys ja Palta sentään hyväksyivät IAU:n hylkäämän valtakunnansovittelijan kompromissiehdotuksen, mikä olisi IAU:n niin tahtoessa ratkaissut tilanteen.

* * *

En tässä kirjoituksessa halua ottaa kantaa siihen, kumpi on kiistassa oikeassa. Sen sijaan ehdotan hallitukselle ja eduskunnalle, että he säätäisivät työmarkkinaosapuolille velvoitteen korvata työtaistelutoimien seurauksena kärsimään joutuville kolmansille osapuolille aiheuttamansa taloudelliset vahingot.

Mikäli lainsäätäjä säätäisi tällaisen korvausvelvollisuuden, muuttuisi avainalojen lakkoaseen käyttö aivan oleellisesti. Ja asettaisi heidät edes osittain samaan asemaan kuin muiden alojen toimijat.

Tämän päivän tapauksessa IAU ja Palta voitaisiin velvoittaa maksamaan 6500 henkilölle heidän kärsimänsä suorat vahingot. Esimerkiksi seitsemän päivän lomamatkalaisella, joka menettäisi yhden päivän lomastaan, olisi oikeutettu saamaan korvausta yhden hotelliyön ja päivälle ostamiensa palvelujen hinnasta seitsemäsosan.

Eli vaikkapa 700 euroa lomamatkastaan maksanut olisi oikeutettu saamaan 100 euron korvauksen mikäli lomasta jää pitämättä yksi päivä. Jos tämä olisi keskimääräinen korvaus, tulisi IAU:n ja Paltan maksaa tältä päivältä yhteisvastuullisesti 650 000 euroa heidän kiistastaan kärsineille.

On huomattava, ettei ehdotukseni todellisuudessa kata läheskään kaikkia syyttömästi kärsimään joutuneiden menetyksiä, kuten mielipahaa tai stressiä. Siitä huolimatta periaate saattaisi hyvinkin tehostaa neuvotteluosapuolien halukkuutta löytää ratkaisuja ongelmiinsa.

Sama lainsäädäntö toimisi myös vaikkapa Suomen vientialojen kannalta äärimmäisen vahingollisissa satamatyöläisten ja heidän työnantajiensa kiistoissa. Jos vaikkapa paperinvienti viivästyisi, voisi metsäjätti vaatia satamien pysähtymisestä aiheutuvat menetykset kiistan osapuolilta. Tai mikäli JOT-periaatteella toimivan yrityksen alihankintaketju keskeytyisi, voisi se vaatia kiisteleviltä osapuolilta kompensaation menetyksistään.

Tekemäni esitys olisi edullinen lähes kaikille suomalaisille. Suomen talous voittaisi työkiistoihin kuluvan ajan vähenemisenä. Sivullisten kärsimykset vähenisivät. Ja ehkäpä myös nyt käsillä olevan järjettömän kiistan kaltaiset työtaistelut jäisivät kokonaan syntymättä.

Tarjoan ideani vapaasti Sipilän hallituksen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

Yle kertoi jengien taisteluista Ruotsissa, mutta ei ihan kaikkea

Arvoisa lukijani muistaa epäilemättä kuinka Alexander Stubb kiirehti vakuuttamaan naapurimaamme maahanmuutto-ongelmiin liittyvän presidentti Donald Trumpin kommentin jälkeen, että "Ruotsi on yksi maailman vauraimmista, rikkaimmista ja turvallisimmista paikoista. Lisäksi se kansainvälinen ja liberaali, ja siellä suhtaudutaan myönteisesti maahanmuuttajiin."

Ruotsalaiset puolestaan eivät olleet ymmärtävinään mistä Trump puhui. Ei, vaikka ainakin itselleni oli ilmiselvää, että viestinä oli Ruotsin epäonnistuminen maahanmuuttopolitiikassaan tavalla, jonka ei olisi vielä joitain aikoja sitten voinut kuvitella olevan mahdollinen.

Sosiaalisessa mediassa on seurailtu jo pitkään Ruotsalaiseen maahanmuuttoon liittyviä ongelmia (esimerkki jos toinenkin), mutta vastuullinen valtamedia on maininnut asiasta vain harvakseltaan. Silloinkin usein salailleen yksityiskohtia.

Yksi tällainen uutinen sai päivänvalon eilen Ylellä. Sen mukaan "Tukholman läänissä on meneillään yhteensä 12 sellaista jengien välistä konfliktia, jotka voivat johtaa kuolettavaan väkivaltaan. Poliisi on pyytänyt lisäapua Ruotsin keskusrikospoliisilta Noalta."

Ylen uutinen mainitsee edelleen, että "Tukholman poliisi tutkii parhaillaan 47:ä murhaa ja 57:ä murhayritystä. Ampumisia on ollut vuoden alusta 17, ja niissä seitsemän ihmistä on kuollut ja 14 loukkaantunut." Lisäksi se lainaa ruotsalaispoliisia, jonka mukaan "olemme takavarikoineet suuren määrän Kalašnikoveja, käsikranaatteja ja pistooleja".

Vastuullisuutta maamme verorahoitteinen media pyrkinee osoittamaan sillä, ettei uutinen mainitse sanallakaan rikollisjengien etnisistä kytkennöistä eli maahanmuuttajataustoista. Ei, vaikka sen linkittämä Expressen-lehden uutinen kertoi yhden tapetun jengijohtajan nimenkin (Merhawi Aregai) ja julkaisi hänestä jopa Afrikkaan viittaavan valokuvan.

* * *

Oli sinänsä hyvä, että Yle julkaisi uutisen ruotsalaiseen yhteiskuntaan pesiytyneestä rikollisuudesta ja väkivallasta. Huonoa asiassa oli se, että ne ihmiset, jotka ovat luottaneet yhtiön uutisvälitykseen niin vahvasti, etteivät ole seuranneet muita medioita, saattoivat olla yllättyneitä nyt kerrotusta murhakierteestä.

Huonoa oli sekin, ettei Yle edes tätä uutista tehdessään kertonut mistä tässä on kaiken kaikkiaan kyse. Ruotsalaista kollegaani lainaten: lähiöissä 90 prosenttia maahanmuuttajista haluaisi vain elää rauhassa, kaksi prosenttia tekee rikoksia ja kahdeksan prosenttia tukee heitä. Hän on maininnut minulle myös Ruotsidemokraattien puhuvan oikeista asioista, vaikka harmittelikin näiden joukossa esiintyvän edelleen sellaista ääriajattelua ja -toimintaa, joka heikentää sanoman perillemenoa.

En tiedä kollegani "tilastojen" luotettavuudesta, mutta hän - akateemisena henkilönä ja yliopiston professorina - on hyvin tietoinen ongelmista, eikä kiistä niiden todellisia syitä. Ehkäpä Suomessakin olisi syytä huolehtia siitä, että vastuullinen media pitäisi huolen maailman tapahtumien välittämisestä siten, että myös Suomen kansa pysyisi informoituna naapurimaan asioista.

Muun muassa siitä syystä on hyvä, että Yleisradiota vähän ravistellaan eduskunnassa. En ole huomannut, että siinä yhteydessä kukaan olisi vaatinut yhtiötä tekemään muuta kuin uutisoimaan maailman tapahtumista rehellisesti ja olemaan valikoimatta juttujensa aiheita tai sisältöjä poliittisin perustein.

Omituista tässä kaikessa on se, että tavallisella maalaisjärjellä ajatellen rehellisen uutisoinnin ja epäpoliittisen asenteen luulisi olevan etenkin verorahoitteisessa mediassa suoranainen itsestäänselvyys. Eduskuntakeskustelun jälkeen voisikin toivoa, että ajatus mahdollisimman objektiivisesta tiedonvälityksestä ottaisi tulta myös Pasilan uutishuoneissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen viestii vajaasti
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen

Jounalistin ohjeet ja valtamedian todellisuus

Journalistin ohjeet alkavat seuraavilla sanoilla: "sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä". Toisin sanoen hyvän journalistisen tavan mukaan uutista kirjoitettaessa tulisi asiat käsitellä monipuolisesti, valehtelematta ja mitään salaamatta.

Journalismi on nyt suurennuslasin alla, sillä meidän kaikkien rahoittaman Yleiradion toimintaa ohjaavaa lakia ollaan muuttamassa. Erityisesti parranpärinää on aiheuttanut se, että Ylen hallintoneuvoston valtaa ollaan lisäämässä.

Uudistuksen tekijät ovat vakuuttaneet, ettei tarkoituksena ole puuttua valtionradion journalismiin, vaan ainoastaan yhtiön strategisiin linjauksiin. On tietenkin selvä, että näiden kahden väliin piirretty palomuuri ei voi olla vedenpitävä vaan hallintoneuvoston äänellä on ihan varmasti ainakin jonkinlainen vaikutus journalismiin.

* * *

Ylen uutisointia on viime aikoina syytetty usein puolueellisuudesta eli journalistin ohjeiden ensimmäisten virkkeiden unohtamisesta. Asian on muotoillut esimerkiksi kansanedustaja Kike Elomaa (ps), joka on todennut, ettei "kansasta saa tuntua, että Yle on luisumassa jollekin kannalle... On kaikkien etu, että tulevien hallintoneuvostojen on katsottava, mitä tapahtuu jos uutisointi lähtee menemään johonkin tiettyyn suuntaan."

Jos ja kun poliitikot pääsevät määrittelemään journalistista linjaa, se tarkoittaa että median rooli vallanpitäjiä vahtivana neljäntenä valtiomahtina heikkenee. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia.

Toisaalta ei ole oikein sekään, jos media kieltäytyy noudattamasta journalistin ohjeita esimerkiksi salailemalla tiettyjä asioita. Minulla on sellainen käsitys siitä, että näin on päässyt käymään myös Ylen journalisteille. Olen vuosien mittaan kirjoittanut aiheesta useitakin tekstejä: tässä esimerkki, toinen ja kolmas.

Kaiken kaikkiaan näkisin, että säilyttääkseen journalistisen linjansa mahdollisimman riippumattomana tulisi Ylen toimituksen pyrkiä journalismissaan mahdollisimman hyvin noudattamaan journalistin ohjeiden kahta enimmäistä virkettä.

Se tarkoittaa mahdollisimman oikeiden, monipuolisten ja asioiden kaikki puolet valottavien uutisten tarjoamista yhtiön asiakasrahoittajille, eli meille suomalaisille. Ja jättämään mielipidevaikuttamisen ja politikoinnin niille, joille se kuuluu. Siis poliitikoille.

* * *

Yle ei tietenkään ole ainoa toimija, jolla on vaikeuksia noudattaa journalistin ohjetta. Hyvän esimerkin tarjosi tänä aamuna sen kaupallisen kilpailijan eli Sanoma-konsernin lippulaiva.

Lehti julkaisi uutisen otsikolla "Entinen toimittaja pidätetty juutalaisyhteisöihin kohdistuneista uhkauksista Yhdysvalloissa". Jutun mukaan "mies on pidätetty epäiltynä vähintään kahdeksasta pommiuhkauksesta, jotka ovat kohdistuneet juutalaisten järjestöihin ympäri maata.

Uutistoimistot Reuters ja AFP kertoivat, että 31-vuotias mies pidätettiin perjantaina aamulla St. Louisissa Missourin osavaltiossa. Häntä syytetään myös entiseen tyttöystäväänsä kohdistuneesta vainoamisesta."

* * *

Miehestä ei kerrottu muuta. Mutta juuri siksi tein pikaisen googlehaun, joka paljasti mielenkiintoisia asioita.

Amerikkalainen npr kertoi muun muassa, että pidätetyn miehen nimi on Juan Thompson. Jutussa kerrottiin myös, että hänelle oli tullut ero romanttisesta suhteesta heinäkuussa 2016.

Sen jälkeen hän oli levittänyt keksittyjä juttuja enitisestä heilastaan: "had been pulled over for drunk driving, and was currently being sued for spreading a sexually transmitted disease." Eli mies oli väittänyt tämän syyllistyneen rattijuopumukseen ja seksitaudin levittämiseen. Lisäksi hän oli uhkaillut levittävänsä naisesta otettuja alastonkuvia ja levittänyt väitettä, jonka mukaan tämä katselisi lapsipornoa.

Mies oli myös lähettänyt Twitter-viestin, jossa hän etsi hyvää juristia koska "need to stop this nasty/racist #whitegirl I dated who sent a bomb threat in my name & wants me to be raped in jail". Eli pitää pysäyttää ikävä/rasistinen valkoinen tyttö, joka on lähetellyt pommiuhkauksia hänen nimissään ja haluaa hänet raiskattavaksi vankilassa.

The Washinton Post puolestaan julkaisi miehestä valokuvan, josta paljastuu Thompsonin ihonväri. Se ei ole valkoinen.

Toisin sanoen amerikkalaisten viranomaisten käsissä on maan juutalaisyhteisöä uhkaillut ja tyttöystäväänsä rankasti kiusannut musta mies, jonka tekosista maan johtavan kaupallisen median journalistit haluavat kertoa vain sen osan, joka sopii vihervasemmistolaiseen maailmankuvaan. Siinä on hyvää se, että edes he eivät näyttäisi hyväksyvän pommiuhkauksia tai keksittyjä juttuja.

Sen sijaan kehnoa on se, että sanomatalon journalistit eivät halunneet - journalistin ohjeiden kahdesta ensimmäisestä virkkeestä huolimatta - kertoa miehen olevan entistä tyttöystäväänsä vainoava afroamerikkalainen. Tai ylipäänsä mustaihoinen.

Syyksi erkkomedian uutisen vaillinnaisuuteen en keksi muuta kuin sen, että koko tarina olisi sopinut huonosti suomalaisten journalistien monikulttuurisuutta tukevaan agendaan. Vaikka olisikin noudattanut nyt nähtyä paremmin journalistin ohjetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.

Aiempia ajatuksia samasta aiheeesta:
HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta
HS otsikoi Stalinin jalanjälkiä?
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?

Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset

Tänään tulee kuluneeksi seitsemän vuotta ensimmäisestä tähän blogiin tallennetusta Professorin ajatuksesta. Sen kunniaksi sallittakoon pieni katsaus menneeseen.

Aloitan blogin historian suosituimmista ajatuksista. Tai oikeastaan ajatuksesta. Niitä voi nimittäin hyvällä syyllä sanoa olevan täsmälleen yksi. Se syntyi 16.12. vuonna 2010. Kirjoituksen taustana olivat urheilijoiden terveysongelmat, joiden syyksi mainittiin mediassa kerta toisensa jälkeen mykoplasma selittämättä sen paremmin mistä oli kyse.

Niinpä päätin jotain asiasta ymmärtävänä avata tuon alkeellisen prokaryootin olemusta tässä blogissa. Mutta en todellakaan arvannut, minkälaisen suosion kirjoitus tulisi saamaan: sehän oli vain kuivan asiallinen tietopaketti yhdestä bakteerista, eikä suinkaan lukijoita tavoittelemaan muotoiltu poliittinen kannanotto klikkauksia houkuttelevine otsikoineen.

Jostain syystä Mykoplasma-kirjoituksesta kuitenkin muodostui lähestulkoon oppikirjateksti, jota on tähän päivään mennessä luettu peräti 156 071 kertaa. Kommentteja kirjoituksen perässä on 217 kappaletta, joukossa mm. lukijoiden suosituksia asiaan perehtyneistä lääkäreistä. Nykyisin yli kuusi vuotta vanhaa kirjoitusta luetaan noin tuhat kertaa kuukaudessa.

Yksi on siis selvästi yli muiden. Mutta mainittakoon siitä huolimatta myös kaksi seuraavaa. Ne ovat: Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja ja Sähkötupakka - onko kauppamiehen härskiydellä mitään rajoja?

Noista kahdesta muusta ei tässä yhteydessä sen enempää: ensimmäinen yritti tunkeutua loogisen päättelyn avulla raiskaustilastojen takana olevaan karuun todellisuuteen ja jälkimmäinen oli puhdasta terveysvalistusta. Raiskaustilastoanalyysi on edelleen äärimmäisen ajankohtainen, sillä siinä oikaistuja väitteitä esitettiin TV-katsojille viimeksi eilisessä A-studiossa.

* * *

Määrällisen tarkastelun lisäksi voidaan myös miettiä, mikä on merkittävin kuluneen seitsemän vuoden aikana syntynyt Professorin ajatus. Siihen olen tietenkin itse jäävi vastaamaan, mutta ainakin seuraavilla ajatuksilla näyttäisi olleen normaalin blogikirjoituksen ylittänyt vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan.

Ensimmäinen liittyi maastohiihtoon, tarkemmin sanottuna sprinttihiihdon kilpailujärjestelmään. Ehdotin nimittäin 25. tammikuuta vuonna 2014 omiin laskelmiini perustuen, että hiihtäjiä ei sijoitettaisi puolivälieriin kaavamaisesti karsintakilpailun perusteella, vaan heidän annettaisiin valita eränsä paremmuusjärjestyksessä.

Kirjoitukseni jälkeen Suomi yllätyksekseni ehdotti tällaisen järjestelmän kokeilemista seuraavalla kaudella maassamme järjestettävissä maailmacupin kilpailuissa. Ja nykyisin ehdotukseni on hiukan muokattuna käytössä kaikissa kansainvälisen hiihtosirkuksen sprinttikilpailuissa, niin myös tänään Lahdessa, missä järjestelmää aiotaan päävalmentajan mukaan hyödyntää Suomen joukkuetaktiikassa.

On tietenkin mahdollista, että joku muu suomalainen olisi tehnyt samankaltaisia laskelmia ja tullut yhtäläiseen johtopäätökseen samoihin aikoihin. Olen kuitenkin melko varma, että kilpailujärjestelmän muutos oli lähtöisin juuri tästä blogista.

Toinen mielenkiintoinen tapaus oli 13.12. vuonna 2015 kirjoittamani juttu Australian Alice Springsin lämpötilamittausten selittämättömistä muutoksista. Se päätyi arvostetun blogikollegani kautta käännettynä australialaiseen blogiin.

En tiedä oliko tällä tosiasialla liitymäkohtaa siihen, ettei GISS ole ilmoittanut Alice Springsin lämpötiloja tammikuun 2016 jälkeen. Kirjoituksen ja muutoksen väliseen yhteyteen viittaa kuitenkin Alice Springsin uusien tietojen loppumisen ajankohta heti kirjoitukseni jälkeen.

Tämän kohdan lopuksi totean, että olisi mukava kuulla myös lukijoideni näkemyksiä Professorin ajatusten merkittävimmästä kirjoituksesta. Tai vaikka siitä, mikä on miellyttänyt eniten. Tai mikä on vaikuttanut omaan ajatteluun vahvimmin. Tai minkä on havainnut tulleen julkisuudessa noteeratuksi.

Tämän kirjoituksen lopussa oleva keskustelumahdollisuus on edelleen kaikille avoin käytettäväksi. Kiitos siitä kuuluu lukijoilleni, jotka eivät ole aivan yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta sortuneet epäasiallisuuksiin. Minusta se on hieno asia ja osoittaa lukijakuntani sivistyneisyyttä.

* * *

Tänä päivänä Professorin ajatuksia julkaistaan edelleen tällä blogspot-alustalla samaan tapaan kuin on tapahtunut viimeiset seitsemän vuotta. Lisäksi niitä julkaistaan Oikea Media nettilehdessä, jolle toivotan menestystä kilpailussa lukijoista ja mainoseuroista. Samalla omat ajatukseni saavat näkyvyyttä myös siellä.

Ensimmäisten päivien kiihkeän haparoinnin jälkeen Oikea Media on mielestäni kasvamassa vakavasti otettavaksi poliittiseksi mediaksi, joka tuo yhteiskunnalliseen keskusteluun tervetullutta monimuotoisuutta. En toki jaa kaikkien siellä julkaistujen kirjoitusten sanomaa, mutta useimpien kuitenkin. Toisaalta, eihän täydellinen yksimielisyys ole edes mahdollista kuin yhden kirjoittajan hallinnoimassa blogissa - tai vaihtoehtoisesti diktatuurien virallisia mielipiteitä julkaisevissa "totuuksissa".

Kirjoituksiani analysoidaan säännöllisesti myös erilaisilla keskustelufoorumeilla, joista Homma-foorumille olen myös itse linkittänyt ajatuksiani, mikäli siellä on ollut käynnissä sopiva keskustelu. Niistä tulee ajoittain suuriakin lukijaryntäyksiä katsomaan, mitä muuta kuin foorumeille kopioidun tekstin olen kirjoittanut.

Muista medioista MV-lehti on muutamia kertoja kopioinut kirjoituksiani omille sivuilleen. Luonnollisesti ilman lupaa, mutta koska blogia kirjoitetaan nimenomaisesti ajatusten saamiseksi esille, en ole pitänyt asiaa pahana. Ja onhan näitä toki kopioitu tai linkitetty myös muihin blogeihin (esimerkki), Facebookiin (esimerkki) ja Twitteriin (esimerkki).

* * *

Näillä ajatuksilla on hyvä lähteä rakentamaan tämän blogin kahdeksatta vuotta. Ilman lukijakuntaa minulla tuskin kuitenkaan olisi tai olisi edes ollut motivaatiota kirjoitella ajatuksiani julkisesti nähtäväksi näin pitkää aikaa.

Siitä syystä haluan lausua suuret kiitokset kaikille teille, arvoisat Professorin ajatusten seuraajat! Toivottavasti ajatukseni ovat olleet hyödyksi myös teille rakentaessanne omaa maailmankuvaanne. Omia näkemyksiäni blogin pitäminen on joka tapauksessa selkeyttänyt ja syventänyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuusi vuotta
Blogin vuosijuhla

Filosofin ajatuksia pakolaiskriisistä

Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek on ottanut kantaa nykyaikaiseen kansainvaellukseen vastakäännetyssä kirjassaan. Se on mielenkiintoista, sillä filosofien pitäisi olla ennen kaikkea loogisen ajattelun mestareita. Kuunnellaan siis mitä miehellä on sanomista - tosin sillä varauksella, ettei tämä kirjoitus perustu edellä mainittuun kirjaan, vaan Yleisradion uutiseen.

Ylen mukaan Žižek haukkuu tekopyhiksi ne, jotka vaativat avoimia rajoja. Maailmanparantajat ovat hänen mukaansa älyllisesti epärehellisinä, koska he tietävät rajojen avaamisen johtavan Euroopassa kapinaan.

Filosofi toteaa myös, ettei oman elämäntapamme puolustaminen ole rasistista. Eikä kaikenlainen islamin kritisoiminen ole kiellettyä. Ei ainakaan siksi, että se johtuisi länsimaisesta islamofobiasta.

Žižek toteaa Ylen mukaan lisäksi pakolaisten oman vastuun. Haave paremmasta elämästä muualla ei synny ilman pakolaisten oman todellisuuden muuttumista.

Näkemystensä ohella Filosofi tarjoaa ratkaisuehdotuksen nykyisen kansainvaelluksen tarjoamaan haasteeseen. Hänen mukaansa kriisialueiden läheisyyteen olisi perustettava vastaanottokeskuksia, joissa ihmiset rekisteröitäisiin ja dokumentoitaisiin. Tehtävän hän antaisi armeijan kaltaiselle instituutiolle, koska sellainen on ainoa, joka kykenee toteuttamaan niin suuren tehtävän.

Žižek haluaisi lisäksi muotoilla selvästi ja täsmällisesti pakolaisten hyväksymisen ja sijoittamisen kriteerit ja määrän. Sekä heidän lopullisen sijoituspaikkansa.

Pidemmällä aikavälillä Žižek korjaisi asiat paikan päällä kriisimaissa. Tärkein tehtävä olisi saada aikaan sellainen taloudellinen muutos, joka poistaisi pakolaisvirtoja aiheuttavat olosuhteet.

Hiukan jäin ihmettelemään filosofin näkemystä, jonka mukaan "pääsyy pakolaisuuteen on globaali kapitalismi ja sen geopoliittinen peli". Eikö hän tosiaankaan näe kriisimaiden väestöräjähdyksen ja niiden etnis-uskonnollisten erityispiirteiden keskeistä roolia pakolaisongelman taustalla?

Siitähän saatiin tuoretta tietoa myös tänä aamuna, kun irakilaisten shiiojen kerrottiin ilman sotilaallista tarkoitusta tuhonneen sunnien taloja Mosulin liepeillä. Eikä teko varmaankaan jää ilman jonkinlaista shiioihin kohdistuvaa vastatoimea - mikä edelleen ehkäisee kaksoisvirtain maan perillisten elämän asettumista sivistyneisiin uomiin.

Panin tyytyväisen merkille myös Žižek näkemyksen meilläkin tietyissä piireissä yleisestä muslimeihin kohdistuvasta ylisuvaitsevuudesta. Sen filosofi epäilee johtavan kierteeseen: mitä suvaitsevaisemmin pakolaisten elämäntapoihin suhtaudutaan, sitä enemmän syntyy tunne siitä, ettei toimita sittenkään riittävän suvaitsevaisesti.

Žižek ei suosittele maahanmuuttajien aiheuttaman haasteen lääkkeeksi universaalin ihmisyyden ulottuvuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä. Ei myöskään "me olemme kaikki yhtä" tunnelman tavoittelemista. Sen sijaan hänestä on hyvä pitää pientä etäisyyttä uusiin tulokkaisiin kunhan vain noudattaa lakeja.

Slovenialaisfilosofin ajatukset olivat virkistävää luettavaa vastapainoksi vaikkapa Suomen PEN:in palkitseman Sunniva Draken kritiikittömään puuhasteluun verrattuna. Jokin aika sitten samansuuntaisia ja pohjimmaltaan terveitä ajatuksia esitteli myös italialainen tutkija, joka kehotti Pohjois-Eurooppaa sulkemaan rajansa.

En tahdo tässä ottaa kantaa siihen, miksi nämä ajatukset ovat päässeet viime aikoina menneisyyttä enemmän esille maamme valtamediassa. Sen sijaan totean, että monipuolisen keskustelun näkyvyys on erinomainen asia kaikkien suomalaisten kannalta, sillä vain sellaisen varaan voivat ihmiset - ja etenkin näkemyksiään vasta rakentavat nuoret - rakentaa oman maailmankatsomuksensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itsepetos keskuudessamme
Turvapaikanhakijat ovat islamilaisen terrorismin rahoituskeino
Sunniva Drake muuntelee irakilaista totuutta

Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?

Helsingin Sanomat julkaisi uutisen kyselystä, jonka mukaan suurin osa EU-kansalaisista ei halua lainkaan muuttoa muslimimaista. Tutkimuksen tehneen ajatuspajan mukaan "tuloksemme ovat hätkähdyttäviä, ja ne vetävät vakavaksi. Ne osoittavat, että muslimimaista tulevan maahanmuuton vastustus ei suinkaan rajoitu Trumpin äänestäjäkuntaan Yhdysvalloissa, vaan on paljon laajemmalle levinnyt."

Tämän blogin lukijoille tulos ei tainnut olla niinkään hätkähdyttävä. Tosin itse nostelin kyllä kulmakarvojani, sillä minä en olisi vastannut kysymykseen "kyllä", koska en näe syytä lopettaa aivan kaikkea maahanmuuttoa muslimimaista.

Minulle riittäisi, että lopetettaisiin suurin osa islamilaisesta ns. humanitaarisesta maahanmuutosta asettamalla sen määrälle yksiselitteinen katto huomioiden sen, miten resurssimme riittäisivät tulijoiden integroimiseen suomalaiseen yhteiskuntaan sekä sivistyksellisesti, taloudellisesti että kulttuurisesti. Se tarkoittaisi nykyistä aivan oleellisesti pienempää tulijamäärää, ehkä muutamia turvallisuutensa takia välittömässä hengenvaarassa olevia henkilöitä vuodessa.

En myöskään näe ongelmaa muslimimaista tulevan työperäisen maahanmuuton suhteen, kunhan siihen sovelletaan normaalia tarveharkintaa. Enkä näe mitenkään haasteelliseksi lukukausimaksunsa maksavien islaminuskoisten opiskelijoiden tänne asettumista.

Oman näkemykseni pohjalta epäilenkin, että jos ajatuspaja olisi muotoillut kysymyksensä esimerkiksi "maahanmuuttoa muslimimaista tulisi rajoittaa voimakkaasti", olisi näkemyksellä ollut vielä paljon totaalikieltoa suurempi kannatus EU-maiden kansalaisten parissa. Mitähän ajatuspajan tutkijat olisivat siitä sanoneet?

* * *

Helsingin Sanomien toisen uutisen mukaan Suomen suurimman terrorismiuhan muodostavat "väkivaltaista jihadismia kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät." Samassa jutussa kerrottiin myös, että "uutena ilmiönä vankilaväkivaltaan on tullut uskonnolla perusteltu väkivalta". Lisäksi siinä oli tieto siitä, että "islaminuskoiset vangit ovat nousseet viime vuosina yhdeksi suurimmista vähemmistöistä vankiloissa".

Nämä uutiset kuuluvat elimellisesti yhteen: jälkimmäinen selittää ensimmäisen uutisen. Koska ihmiset ovat joutuneet huomaamaan muslimien negatiiviset vaikutukset omaan yhteiskuntaansa, ovat he tehneet siitä loogisen johtopäätöksen toteamalla, että havaitut ongelmat eivät ainakaan lisäänny, jos muslimit pidetään EU:n ulkopuolella.

Muslimimaahanmuuttajiin kohdistuvia asenteita on todennäköisesti vielä koventanut se, että vanhojen valtapuolueiden poliitikot eivät ole halunnut tehdä havaituille ongelmille mitään ennen kuin pakon eli maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen nousun edessä.

Pikemminkin muslimimaahanmuuttajien aiheuttamia ongelmia on pyritty peittelemään, vaikka niistä ei olekaan kokonaan vaiettu. Monia ovat ärsyttäneet myös Helsingin Sanomien kolmannen uutisen kaltaiset täysin kritiikittömät sympatiatarinat EU-alueelle pyrkivien kohtaloista.

Yhteenvetona kaikesta edelle kirjoittamastani voidaan epäillä, että kansalaisten poliitikoille asettamien paineiden kasvaessa tulee EU:n turvapaikkapolitiikka muuttumaan lähivuosina aivan oleellisesti. Lopputulos jää nähtäväksi, mutta ylilyöntien välttämiseksi olisi poliitikkojen lopultakin kuunneltava kansalaisia ja löydettävä ratkaisu muslimimaista - ja myös muualta kolmannesta maailmasta - tulevan humanitaarinen maahanmuutton saattamiseksi hallintaan ja kustannuksiltaan hyväksyttävälle tolalle.

Vain siten voidaan säilyttää nykyisen eurooppalaisen yhteiskunnan luonne myös tulevaisuudessa. Ja turvata myös muslimimaahanmuuttajille tulevaisuus sen osana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaiset kieltäytyvät poistumasta
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?

Oikea Media

Eläkeläismies ja blogisti Reijo Tossavainen (ps) kertoi viime viikolla Uuden Suomen blogissaan, että "lähiaikoina maassamme aloittaa uusi journalistisesti korkeatasoinen nettilehti. Näillä näkymin se tulee olemaan allekirjoittaneelle pääasiallinen kirjoituspaikka, sillä sinne voi kirjoittaa myös punavihreästä mukasuvaitsevasta "totuudesta" poikkeavia näkemyksiä."

Uuden median markkinoille tuleminen on erinomainen uutinen kaikille meille, joita punavihreä propaganda on alkanut kyllästyttää. Uskon monen lukijani olevan samaa mieltä. 

Oleellista uuden median tulevaisuuden ja merkityksen kannalta on sen uutisoinnin ja muidenkin kirjoitusten taso. Näin siksi, että me tarvitsemme nykytilanteessa kipeästi lehdistöä, joka käsittelee asiallisesti myös yhteiskunnallisen kehityksen ja uutistapahtumien poliittisesti epäkorrektit puolet. Siis sellaisen uutiskanavan ja yhteiskunnallisen keskustelun foorumin, jossa vallitsee todellinen sananvapaus, jota rajoittavat ainoastaan laki, tosiasioiden tunnustaminen ja hyvien tapojen asettamat vaatimukset. 

Olen kirjoittanut lukemattomia kirjoituksia suomalaisen "vastuullisen" valtamedian ilmiselvästä valehtelusta ja harhaanjohtavasta uutisoinnista tietäen, etten ole ainoa joka on nähnyt poliittisten agendojen taakse. Samalla olen kuitenkin epäillyt, etteivät uutisten lukijat ole kaikissa tapauksissa jaksaneet paneutua lähdekritiikkiin eivätkä selvittää uutisten taustoja. 

Siksi toivotan uuden nettilehden tervetulleeksi suomalaiselle mediataivaalle. Enkä pelkästään toivota, vaan osallistun sen mukaantuloon myös itse. Näin siksi, että näen tässä mahdollisuuden nostaa suomalaisen uutisoinnin tason korkeammaksi kuin koskaan ennen. 

Tarkoitan sitä, että jos mediakentälle nousee rehellisen uutisoinnin keinoin menestyvä uusi tulokas, se voi pakottaa myös perinteisen median astetta objektiivisempaan uutisointiin. Näin siitäkin huolimatta, että nykyinen valtalehdistö tulee mitä todennäköisimmin puolustamaan punavihreää markkinakartelliaan ensin mediahiljaisuudella ja - mikäli se ei johda uuden tulokkaan kuolemaan - uuteen lehteen kohdistuvalla mustamaalauskampanjalla.

Arvoisalle lukijalleni siis tiedoksi, että Professorin ajatukset siirtyvät tulevalla viikolla ensisijaisesti uuden median tarjoamalle alustalle. Siirtymävaiheessa tulen kopioimaan tekstini myös tälle blogspotin alustalle, mutta kannustan lukijoitani siitä huolimatta etsiytymään jatkossa Tossavaisen mainitseman tässä jutussa käsitellyn uuden median lukijaksi myös omien ajatusteni osalta. Sitä varten lisään tuleviin blogspotissa julkaistaviin kirjoituksiini linkin vastaavaan tekstiin uudessa nettilehdessä. 

JK 1.2.2017. Tässä vielä linkki uuden nettilehden betaversioon: Oikea Media.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi mediaan ei luoteta?

Miksi suomalainen media vaikenee?

Media ja pahuuden ilmentymät

Seksuaalivalistus ja raiskaukset

Helsingin Sanomat on löytänyt viisaudenkiven nopeasti lisääntyneisiin maahanmuuttajataustaisten raiskauksiin. Tuo lääke on valistus.

Lehden mukaan "epäiltyjen joukossa oli myös monia turvapaikanhakijoita. Tämä osoittaa sen, miten tärkeä osa kotouttamista seksuaali- ja tasa-arvovalistus on. Valistus on tär­keää paitsi seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi myös turvapaikanhakijoiden oman tulevaisuuden kannalta. Yhden tekemä rikos leimaa helposti koko ryhmän."

Humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvästä seksuaaliväkivallasta on puhuttu vuosikausia. Itse kirjoitin aiheesta ensimmäistä kertaa tämän blogin alkumetreillä syyskuussa 2010, ja monet muut jo kauan sitä ennen.

Siksi olisi merkillistä, mikäli tulijat olisi vastaanottokeskuksissa jätetty valistamatta seksuaalisuudesta ja tasa-arvosta - sekä naisiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Jos tilanne epäuskostani huolimatta on ollut tämä, on syytä saattaa vastaanottokeskusten kotouttamisohjelmista päättäneet tahot vastuuseen laiminlyönnistään.

Se on nimittäin vakava. Kuten lehti totesi, joidenkin maahanmuuttajien tekemät rikokset leimaavat koko maahanmuuttajaryhmän. Tai tarkemmin sanottuna ovat jo leimanneet. Ja mikä vielä vakavampaa: jokainen raiskauksen uhri joutuu käymään läpi järkyttävän tragedian, joka pahimmillaan pilaa koko loppuelämän.

Lehti otti kantaa myös eri kaupunkien eroihin seksuaalirikosten selvittämistehokkuudessa. Sen mukaan "eroille voi olla monia selityksiä, mutta mikään niistä ei lohduta raiskauksen ­uhria. Uhrien oikeusturvan kannalta on hyvä, että sisäministeri on pyytänyt Poliisihallitukselta asiasta selvitystä."

Toki rikollisen uhria saatta hiukan lohduttaa syyllisen kiinnijääminen, mutta olen aivan varma siitä, että häntä lohduttaisi vieläkin enemmän, mikäli rikos olisi jäänyt tekemättä. Enkä valitettavasti usko, että pelkällä valistuksella voitaisiin saavuttaa siinä asiassa kovin merkittäviä tuloksia - eikä ainakaan kovin lyhyellä aikavälillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mediakritiikkiä Ylen raiskaus-väitteistä
Maahanmuuttajat raiskaajina
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta

Gambian diktaattoria kaatamaan, mutta entä sen jälkeen?

Afrikka on tunnettu gepardihattudiktaattoreistaan. Yhden sellaisen aika on nyt tullut täyteen: vaaleissa hävinnyt Gambian presidentti on saanut vastaansa muiden Afrikan maiden johtajat ja tullee pakotetuksi luopumaan vallastaan.

Tässä tilanteessa on toivottava, että ulkomaiden sotavoimien järjestämä vallankaappaus sujuu nopeasti ja tehokkaasti ja että istuvan presidentin kannattajat hyväksyvät väkivaltaisen vallanvaihdon nurisematta. Sekä että johtajaa vaihtamaan tulleiden muiden Afrikan maiden johtajat poistuvat maasta pikaisesti vallanvaihdon jälkeen.

Wikipedian mukaan "Gambiassa elää monia etnisiä ryhmiä, niiden välit ovat varsin hyvät, eikä uskonnollisten ryhmienkään välillä ole ollut suurempia yhteenottoja. Eri ryhmät elävät sekaisin, eikä mikään osa ole vain yhden heimon valta-aluetta. Siksi eri ryhmien tavat ja perinteet ovat sekoittuneet muodostaen yhtenäisen gambialaisen kulttuurin".

Uskonnoista islam on hallitseva: sen kannattajia on peräti 90% väestöstä. Kristittyjä on vain yhdeksän prosenttia, joten heidän asemansa saattaa vaarantua mikäli maahan syntyy pysyvämpi sekasorto. Siksi nopea ja kivuton vallanvaihto olisi erityisesti heidän kannaltaan tärkeää.

Tuleva presidentti Adama Barrow on Wikipedian mukaan länsimaisen koulutuksen saanut liikemies, joka on luvannut tehdä maahansa demokraattisia uudistuksia sekä kunnioittaa riippumattoman oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden vapautta. Sekä luopua vallastaan yhden kauden jälkeen.

Mikäli vallanvaihtoa avustaneiden maiden johtajilla ei ole omia likaisia intressejä ja Barrowsta käytettävissä olevat tiedot pitävät paikkansa, on mahdollista että Gambian tulevaisuus on kohtuullisen valoisa. Mutta koska puhutaan Afrikasta, valoisan tulevaisuuden toteutumisen puolesta ei kannata lyödä vetoja kovin suurilla rahasummilla. Toivoa kuitenkin aina voi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Yllättävä käänne Gambian silpomisdraamassa
Onko Ghanalla malttia vaurastua?

Pitäisikö kehitysapu ja elintasopakolaisten palautukset sitoa yhteen?

Jihadistien tekemät terrori-iskut ovat johtaneet Saksassa ehdotukseen, jonka mukaan Pohjois-Afrikan maita vaaditaan kehitysavun vastineeksi ottamaan vastaan kielteisen turvapaikan saaneet kansalaisensa. Kyse ei siis vielä ole päätöksestä vaan ainoastaan ehdotuksesta. Siten on jännittävä nähdä, minkälaisin argumentein sitä mahdollisesti vastustetaan.

Suomessa ei ole vielä esiintynyt varsinaista islamilaista terrorismia, vaikka turvapaikanhakijoiden ja oleskeluluvan saaneiden tekemät rikokset ovatkin nopeasti yleistyneet. Sen sijaan turvaa tarvitsemattomien elintasopakolaisten tahdonvastaisesta palauttamisesta on neuvoteltu.

Siinä yhteydessä ministeri Paula Risikko (kok) on vakuuttanut, ettei keskusteluissa ole puhuttu rahasta - eli kehitysavun sitomisesta omien kansalaisten vastaanottamiseen. Siten on jännittävää nähdä, minkälaista keskustelua Saksan keskustelunavaus herättää Suomessa. Etenkin jos se johtaa elintasopakolaisten ja rikollisten vastaanottamisen ja kehitysavun kytkemiseen Saksassa.

Minusta kysymys on itsestäänselvyydestä. Jos joku valtio katsoo, ettei se ole valmis ottamaan kansalaistaan kotimaahansa, on nähtävä, ettei sitä kiinnosta myöskään ilmaisen rahan vastaanottaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afgaanien palautukset voivat alkaa
Ovatko irakilaiset nykypäivän inkeriläisiä?
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?
 

Niskalenkki globalisaatiosta

Helsingin Sanomat otsikoi tänään, että Donald "Trump otti erävoiton taistelussa globalisaatiota vastaan." Niskalenkki tarkoitti Fordin Meksikon-investoinnin perumista ja sen sijaan investointia Yhdysvaltoihin. Lehti vihjasi taustalla olevan Trumpin General Motorsille esittämä uhkaus tullimuurista Meksikosta tuoduille autoille.

Jutun mukaan Fordin toimitusjohtaja on kertonut investointipäätösten taustasta, että "yksi meihin vaikuttava seikka on Yhdysvaltojen entistä positiivisempi liiketoimintaympäristö, jonka ennustamme toteutuvan tulevan presidentin Trumpin johdolla ja hänen kasvupolitiikkansa ansiosta." Sen sijaan GM:n saamaa uhkausta hän ei ole tunnustanut taustatekijäksi.

Globalisaation ajatellaan yleisesti lisäävän talouden kasvua ja sitä kautta hyvinvointia. Yhdysvalloista katsoen tilanne ei välttämättä ole näin yksiselitteinen johtuen maan valtavista sisämarkkinoista. Niinpä trumpilainen protektionismi saattaa parhaassa tapauksessa olla siunaus yhdysvaltalaisille.

Suomessakin lienee paljon ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä Trumpin kaupallisen globalisaation vastaisiin linjauksiin. Itse suhtaudun niihin kuitenkin nuivasti. Näin siksi, että Suomi on pieni talousalue, joka ei pysty pitämään elintasoaan yllä pelkkien sisämarkkinoiden varassa, vaan perustaa kukoistuksensa vientikauppaan.

Siten maailman muuttuminen entistä protektionistisemmaksi olisi Suomelle katastrofi. Ja samasta syystä EU:n ajautuminen päätehtävistään rauhan ylläpitäjänä ja suurten eurooppalaisten sisämarkkinoiden luojana kohti maailmanparannusorganisaatiota on meidän kannaltamme pahimmassa tapauksessa suoranainen katastrofi luodessaan yhteiskuntaan epävakautta ja pakottaessaan EU-maita sulkemaan rajojaan ja luomaan epäterveitä tukiaisia epäonnistuneille talouksille.

Suomen kannalta paras tilanne olisi sellainen, jossa maailmankauppa olisi kasvussa sekä kohtuullisen tullivapaata ja EU keskittäisi toimintansa sisämarkkinoiden toimivuuteen. Näistä ensimmäiseen liittyen antoi pienen toivonkipinän aamun lehden toinen juttu, jonka mukaan Yhdysvaltain teollisuustuotanto on vahvassa kasvussa - se tuonee mahdollisuuksia myös suomalaiselle paljolti investointituotteita valmistavalle teollisuudelle.

Jos Yhdysvaltojen protektionismi onkin meidän kannaltamme myrkkyä, oli kuitenkin hyvä huomata Fordin toimitusjohtajan sanat. Ne osoittivat todeksi käsityksen siitä, että taloudellisen toimeliaisuuden säilymiseen korkean elintason maissa on mahdollista vaikuttaa - ei tarvitse muuta kuin luoda positiivinen liiketoimintaympäristö.

Tähän on pyrkinyt minun nähdäkseni myös Suomen hallitus omalla - varsinkin vasemmistosta kovaa arvostelua saaneella - politiikallaan. Toivottavasti se vaikuttaa Suomessakin investointeja tuovasti ja työpaikkoja luovasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Synnyttikö USA:n alhainen äänestysaktiivisuus törky-Trumpin?
Ranskan talous on meidänkin asiamme

Autopaloista Matinkylässä ja Ruotsissa

Aamun lehti kertoi, että Espoon Matinkylässä on kolme autoa vaurioitunut tulipalossa, jota epäillään tahallaan sytytetyksi. Tällaisia uutisia näkee Suomessa silloin tällöin, mutta jokapäiväisiä ne eivät ole. Matinkylästä kuitenkin uutisoitiin autojen tuhopolttoja myös viime toukokuussa.

Läntisessä naapurissamme paloi autoja vuonna 1996 yhteensä 215 kappaletta, mutta vuoteen 2014 mennessä määrä oli noussut jo 1276:een. Syitä nopealle muutokselle voimme vain arvailla, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että se saattaisi liittyä Ruotsin nopeaan väestölliseen ja kulttuuriseen muutokseen.

Todennäköisen tuhopolton kokeneessa Espoon kaupunginosassa sijaitsee mallikkaasti toimiva moskeija. Sillä ei tiettävästi ole yhteyttä kaupunginosassa nähtyihin autojen tuhopolttoihin, mutta sen olemassaolo kertoo seudulla asuvan paljon sellaista väestöä, joka on usein yhdistetty ruotsalaisiin autojen polttamisiin.

Oli syy Ruotsin räjähdysmäisesti kasvaviin autopaloihin mikä tahansa, on meillä Suomessa siis syytä huolehtia siitä, ettei ilmiö rantaudu tai ainakaan pääse vakiintumaan Itämeren tälle rannalle. Ja toivoa, ettei Matinkylän tapausten taustalla ole samankaltaisia syitä kuin Ruotsissa arkipäiväksi muuttuneessa toisten omaisuuden tuhoamisessa, vaan että eilinen tapaus on pelkkä yksittäisen pyromaanin tekemä yksittäistapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinki sulkeutuu ulkomaailmalta
Miksi suomalainen media vaikenee?
Neiti Sofia valitsi Carl Philipin ja monikulttuurisen valtakunnan

Spekuleerausta Lahden viestijoukkueista

Eilen haettiin ensimmäistä kertaa asemia maastohiihdon Lahden MM-kisojen viesteihin. Ensin päästettiin ladulle miehet.

Lähtökohta oli sellainen, että Suomen miehistä puuttuivat terävimmät syömähampaat: upeasti kauden avannut Matti Heikkinen ja perinteisen hiihtotavan erikoismies Iivo Niskanen. Oli siis jo etukäteen selvää, ettei joukkue taistelisi mitalisijoista.

Siten jännitys kohdistui kahteen viestijoukkuepaikasta taistelevaan pariin. Sami Jauhojärvi ja Perttu Hyvärinen antoivat näyttönsä perinteisen osuuksilla ja vastaavasti Lari Lehtonen ja Ville Nousiainen kilpailivat vapaan hiihtotavan ensimmäisestä osuudesta. Niskanen ja Heikkinenhän hiihtävät joka tapauksessa toisen ja neljännen osuuden.

Sami Jauhojärvi on viime aikojen arvokisoissa tuonut Suomen kerta toisensa jälkeen avausosuudelta kärjessä tai kärjen mukana. Niin eilenkin. Vahva näyttö, jonka perusteella häntä ei voine syrjäyttää Lahden avausosuudelta. Ei sittenkään, vaikka Hyvärinen hiihti varsin komeasti oman osuutensa ja toi Suomen vaihtoon niin ikään kärjen tuntumassa.

Elämänsä kuntoon päässyt Lari Lehtonen puolestaan nosti Suomen takaisin kärjen välittömään läheisyyteen ja tarrasi siten vahvasti Lahden viestin kolmanteen osuuteen Ville Nousiaisen väsähtäessä omalla osuudellaan. Tosin vielä jäi testaamatta Perttu Hyvärisen viestinhiihtokyky vapaalla hiihtotavalla - siihen ei kelvannut lauantainen kymppikään, koska Lehtosen kanssa tasatahtia kilpailun aloittanut Hyvärinen kaatui matkalla.

Tämän perusteella lienee todennäköisintä, että Suomen joukkueen Lahdessa muodostavat Sami Jauhojärvi, Iivo Niskanen, Lari Lehtonen ja Matti Heikkinen. Tällä kertaa Suomella on jopa särkymävaraa, koska Perttu Hyvärinen varamiehenä pystyy paikkaamaan varsin hyvin sekä perinteisen että vapaan hiihto-osuuden hiihtäjän sairastumisen.

Lahden MM-viestiin tullaan siten lähtemään mitalinkiilto silmissä!

* * *

Naisten puoleltakin puuttui ehdottomasti kovin syömähampaamme eli huippukuntoinen Krista Pärmäkoski. Lisäksi poissa oli melko vaatimattomasti tämän kauden avannut Kerttu Niskanen. Tästä huolimatta naiset hiihtivät eilisessä viestissä toiseksi - eli hävisivät vain käytännössä voittamattomalle Norjalle.

Naisista avausosuuden hoiti Aino-Kaisa Saarinen kohtuullisesti jääden toki kauas Norjasta, mutta vain hiukan Venäjästä. Kautensa umpisurkeasti avannut Anne Kyllönen sen sijaan oli kuin uudesti syntynyt ja nosti Suomen jälleen taisteluun kakkossijasta.

Kilpailun kaksi ensimmäistä osuutta eivät siis ratkaisseet mitään ajatellen Lahden MM-viestien perinteisen osuuksia. Auki jäi Kyllösen ja Saarisen välinen paremmuus, sillä vaikka Kyllönen olikin eilen hiukan vakuuttavampi on Saarinen hiihtänyt koko alkukauden varmemmin.

Eikä perinteisen osuuksilta voi sulkea pois myöskään Kerttu Niskasta, mikäli tämä pääsee aiempien vuosien tasoiseen kuntoon; eikä myöskään Laura Monosta tai Krista Pärmäkoskea, mikäli heitä ei sijoiteta vapaan osuuksille.

Vapaan osuudet suomalaiset hoitivat eilen kiitettävästi. Riitta-Liisa Roponen hoiti oman osuutensa tyylikkäästi ja Laura Mononen lähti ankkuriosuudella omille teilleen tuoden Suomen varmasti hopeasijalle. Molemmat ovat siis vahvoja ehdokkaita Lahden viestin vapaan osuuksille.

Käytännössä naisten viestijoukkueen tilanne on täysin auki. Toisaalta eilisen perusteella on yhtä selvää, että Lahdessa kelpaa vain vähintään hopea, koska Pärmäkosken puuttuessakin joukkue pystyi toiseen sijaan.

Kulta sen sijaan lienee epärealistinen tavoite, vaikka sitä epäilemättä lähdetään tavoittelemaan. Sen saavuttaminen edellyttää kuitenkin viestinelikon tason nostamista vielä nykyisestäkin tai norjalaisten pahaa epäonnistumista. Lisäksi tosiasia lienee, ettei Krista Pärmäkoski sen enempää kuin Laura Mononenkaan pysty ankkurina voittamaan loppukiritaistelua vahvoja norjalaisia vastaan.

Niinpä naisten mahdollinen kultamitali on ratkaistava jo matkalla. Se on äärettömän vaikeaa Wengin, Björgenin tai Östbergin osuudella. Siten Suomen taktiikkaa laadittaessa voitaisiin tähdätä sille osuudelle, jonka norjalaisista hiihtää joku muu kuin yksi edellä mainituista.

Se lienee valitettavasti viestin kolmas osuus, jolle suomalaisilla ei ole asettaa ylivoimaista syömähammasta. Näin siksi, että kaikki kärkihiihtäjämme Riitta-Liisa Roposta lukuun ottamatta ovat perinteisellä parempia kuin vapaalla. Ratkaisu pitäisi siis pystyä tekemään jotain vuonomaan kolmea kärkihiihtäjää vastaan.

Miten tämä kaikki näkyy Suomen joukkueen kokoonpanossa jää nähtäväksi - mutta ehkäpä tavoitteeksi voidaan asettaa yksinkertaisesti matkan taivaltaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa välittämättä taktisista kuvioista matkan varrella.

Siinä tapauksessa ainakaan Monosta ei kannata laittaa vapaan osuudelle, vaan hiihtämään viestin toista osuutta, Siis juuri sitä osuutta, jolla Virpi Kuitunen tapasi aikanaan ratkaista viestejä. Ja jolla Juha Mieto varmisti aikanaan Innsbrukin olympiaviestin Suomelle.

Oma veikkaukseni Lahden naisten viestijoukkueeksi on tässä vaiheessa siis seuraava: Kerttu Niskanen, Anne Kyllönen tai Aino-Kaisa Saarinen (riippuen heidän päivän kunnostaan), Laura Mononen, Riitta-Liisa Roponen ja Krista Pärmäkoski. Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella Monosen ja Pärmäkosken vaihtavan paikkaa, mikäli toiseen osuuteen satsataan oikein tosissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jännityksen kohteita alkaneelle talvelle
Norjalainen dopingohjelma
Kohti Lahtea norjalaisten viedessä ja suomalaisten vikistessä

HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta

Iltalehti kertoi siitä, kuinka Kemijärven pimeys ja hiljaisuus olivat liikaa Mohammedille, joka palasi Bagdadiin turvallisuusuhista huolimatta. Mies työskentelee irakilaisessa sairaalassa ja kuvaa työtään seuraavalla tavalla: "ajattele nyt tilannetta, jossa käytännössä aseenpiippu ohimolla yrität ensiavussa auttaa haavoittunutta".

Ongelmia irakilaisissa sairaaloissa aiheuttavat militanttiryhmien jäsenet, jotka uhkailevat päästäkseen etuilemaan hoitojonossa. Poliisikaan ei tee asialle mitään, eivätkä etenkään esimiehet, joista Mohammedin mukaan puolet kuuluu militanttijärjestöihin.

Mohammed ei ole mikään sohvaperuna, vaan opiskelee töidensä ohessa insinööriksi. Niinpä hän arveleekin myöhemmin muuttavansa Kanadaan.

Samassa jutussa kerrottiin myös Alin ja Saban perheestä. He olivat lähteneet Irakista, koska heidän kotikaupunkinsa oli shiia-enemmistöinen, mutta palasivat Kauhavalta kotiin kyllästyttyään odottamaan päätöstä vastaanottokeskuksessa. 

Siellä oli kaikki huonosti paitsi vastaanottokeskuksen entinen johtaja. Ja tietenkin lapsi, joka syntyi Kauhavalla. Hänelle he harkitsevat hakevansa Suomen kansalaisuutta. 

* * *

Myös Helsingin Sanomissa kerrottiin Suomesta Irakiin palanneista ihmisistä. 31-vuotias Hamid päätti kertomansa mukaan lähteä Suomeen, koska turvallisuuspalvelun miehet olivat hyökänneet hänen kotiinsa. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan pitänyt hänen pelkoaan objektiivisesti perusteltuna, vaikka mies HS:n toimittajan arvion perusteella pelkää poliisia vielä Irakiin palattuaankin.

Jutussa kerrottiin myös 25-vuotiaasta Zaidista, joka ei myöskään saanut turvapaikkaa Suomesta. Hän oli Suomessa ollessaan ottanut kännykällään valokuvia, jotka levisivät kuulemma myös suomalaisten keskuudessa. 

Hänen kännykässään on myös video poliisimiehen häistä, joissa räjähti pommi. Zaid ei ole uskaltanut palata kotikaupunkiinsa, koska joutui siellä oman kertomansa mukaan pari vuotta sitten ISIS:in ja myöhemmin shiialaisen asejoukon sieppaamaksi.

HS kertoi samassa jutussa lisäksi 36-vuotiaasta entisestä poliisista ja sotilaskarkurista Murtadhasta, joka kaikista edellä mainituista poiketen on shiia-muslimi. Hän ei kuitenkaan halua asua Etelä-Irakissa, koska siellä ei ole hänen sukunsa tai klaaninsa jäseniä. Niinpä hän on päättänyt jäädä Bagdadiin.

Neljäs jutun henkilökuva oli tehty entisestä poliisista Jamelista. Hän lähti Irakista ISIS:iä ja muita jihadisteja pakoon jättäen siten kotimaansa kiihkomuslimien haltuun. 

Suomesta hän kuitenkin palasi takaisin Irakiin koska mukana ollut poika ei viihtynyt vastaanottokeskuksessa vaan kaipasi äitiään. Nyt miehellä ei ole enää mitään, sillä perhekin on Turkissa.

Tosin miehen kotikaupunki on jo vallattu ISIS:iltä takaisin, mutta alueella saattaa Jamelin mukaan olla vielä sen taistelijoita. Niinpä entinen poliisimies ei uskalla palata sinne vaan lähtisi mielellään uudelleen Eurooppaan.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani kaksi lähes samanaikaista juttua jäivät askarruttamaan mieltäni. Miksi ne julkaistiin juuri nyt?

Vastauksen sain HS:n toisesta jutusta. Siinä moitittiin maahanmuuttovirastoa osittain vanhentuneiden toisen käden tietojen käyttämisestä Irakin turvallisuustilanteen arvioinnissa. 

Ja sitten aivan yllättäen paljastettiin, että "Maahanmuuttoviraston on määrä lähiaikoina antaa uusi Irakia koskeva maaraportti. Tuleviin linjauksiin vaikuttaa myös äskettäinen hallinto-oikeuden päätös, joka tulkitsi maatietoa toisin kuin Maahanmuuttovirasto."

Tässä vaiheessa näyttäisi siis siltä, että sekä Iltalehti että Helsingin Sanomat pyrkivät nyyhkykirjoittelullaan vaikuttamaan Maahanmuuttoviraston tulevaan päätökseen. Lisäksi tarkoituksena on epäilemättä vaikuttaa myös taustalla vaikuttavaan äänestysikäiseen Suomen kansaan, joka ei ole valmis ottamaan vastaan lisää irakilaisia.

Tässä tilanteessa on toivottava, että Maahanmuuttoviraston virkamiehet pitävät päänsä kylmänä ja tekevät arvionsa Irakin turvallisuustilanteesta tosiasioiden eikä tunteisiin vetoavien lehtijuttujen perusteella. Tosiasia on, että islamistien valta on sekä Irakissa että Syyriassa heikoilla, joten myös irakilaisten on aika palata rakentamaan kotimaataan. 

Siten myös HS:n ja IL:n toimituksissa olisi hyvä myöntää, että menneiden kauheuksien taakseen jättäminen on ainoa tie palauttaa yli 31 miljoonan irakilaisen elämä jälleen normaaleihin uomiin. Irak on luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikas maa, joka olisi valmis nousemaan uuteen kukoistukseen kunhan vain sen asukkaat ymmärtäisivät hellittää hiukan kaikkia muita vastaan suuntautuvasta uskonnollisesta ja maallisesta yhteisöllisyydestään. 

Siksi meidän suomalaisten kannattaa kannustaa kaikkia jihadismia ja muita hirveyksiä paenneita maltillisia irakilaisia palaamaan kotimaahansa täältä, missä heillä ei ole sosiaaliturvaelättiä kummempaa tulevaisuutta. Viemisinä kotimaahansa heillä on malli siitä, kuinka järjestäytynyt yhteiskunta toimii Pohjois-Euroopassa. 

Miksei sitä voisi yrittää soveltaa myös Irakissa? Käytiinhän Suomessakin verinen ja raaka sisällissota heti itsenäistymisen jälkeen, mutta siitä huolimatta kykenimme vain pari vuosikymmentä myöhemmin torjumaan kaikkien yhteistyöllä suurvallan valloitusyrityksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi mediaan ei luoteta?

Kajaanin ja Itäkeskuksen tapaukset on tutkittava ja uutisoitava näyttävästi

Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?

Hyviä uutisia Suomen turvapaikkapolitiikasta

Helsingin Sanomien nettiliittymä muuttui tänä aamuna jälleen kelvolliseksi. Hyvä niin, sillä nyt sieltä löytyi paljonkin kommentoitavaa. Valitettavasti päätyökseen ihan muuta tekevällä blogistilla ei ole aikaa tarttua kuin yhteen aiheeseen kerrallaan.

Valitsen Suomen turvapaikkapolitiikan koska siihen liittyi suoraan kaksi aamun lehden kirjoitusta. Niistä ensimmäisessä kerrottiin, että Suomi on aloittanut 230 000 euron tiedotuskampanjan Afganistanissa, Irakissa ja Somaliassa.

Kampanjan tavoitteena on "vähentää perusteetonta turvapaikanhakua" ja sen toteuttaa sosiaalisen median ja johtamisen konsultointiyritys Dingle. Kampanjaa käydään muun muassa Facebookissa ja WhatsAppissa, mutta myöhemmin myös muilla foorumeilla, joita jutussa ei täsmennetä.

Toivotan kampanjalle menestystä. Mitä useampi turvapaikanhakua Suomesta harkitseva jättää tulematta maahamme, sitä kovemman koron saamme sijoituksellemme kun huomioimme kampanjan kohdemaista tulleiden henkilöiden kustannuksen yhteiskunnallemme nousevan lähes miljoonaan euroon per turvapaikan saanut - siis noin nelinkertaiseksi koko tiedotuskampanjan kustannuksiin nähden.

* * *

HS:n toinen uutinen koski sitä, mitä Suomen pitäisi tehdä maassa laittomasti oleville ihmisille. Sen mukaan "noin 3 000 turvapaikanhakijaa on kadonnut vastaanottojärjestelmästä. Osa saattaa oleskella Suomessa laittomasti, ja osa on palannut kotimaahansa tai poistunut muualle Schengen-alueelle."

Asiaa on pohdittu ministerityöryhmässä ja ministeri Paula Risikon mukaan "tavoitteena on, että maassa ei olisi yhtään laittomasti maassa oleskelevaa. Mutta se on haasteellinen tavoite. Kaikilla oli yhteinen tahto, että vapaaehtoinen paluu on ensisijaista."

Vapaaehtoisuustavoitteesta huolimatta myös pakkopalautusten edellytyksiä on uutisen mukaan edistetty. Niihin liittyen "Irakin neuvottelut ovat siinä vaiheessa, että ne on käynnistetty ja kansliapäällikkö on tavannut Irakin suurlähettilään. Meiltä on myös delegaatio lähdössä Irakiin vielä joulukuussa. Somalian kanssa neuvotteluja käynnistellään."

Afganistanin kanssahan meillä on jo sopimus pakkopalautuksista. On siis syytä uskoa, että samanlainen saadaan aikaiseksi myös muiden lähtömaiden kanssa. Ja että asiasta uutisoidaan aikanaan näyttävästi niin Suomessa, Irakissa kuin Somaliassakin.

* * *

Päivän kolmas turvapaikanhakijauutinen tuli Itävallasta. Ei kokonaisena uutisena, vaan osana maan presidentinvaaleista tiedottamista.

Uutisen mukaan Itävallan "hallitus on ottanut kovan linjan maahanmuuttoon – siihen sen on pakottanut myös vapauspuolueen huima noin 30 prosentin kannatus. Nyt päähuomio on jo pakolaisten kotouttamisessa, mutta uusia tulijoita on yhä, lokakuun loppuun mennessä yli 37 000." Määrä on noin puolet vuoden 2015 tasosta.

Tätä taustaa vastaan on syytä huomata, että Suomeen saapui vuonna 2015 yhteensä noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Tänä vuonna heitä oli lokakuun loppuun mennessä saapunut "vain" noin 5000, eli vuositasolle muutettuna noin 6000 tulijaa.

Sivumennen sanoen naapurimaahamme Ruotsiin on tämän vuoden aikana saapumassa noin 29 000 turvapaikanhakijaa. Siis noin viisinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Toki sielläkin tulijoiden määrät ovat olleet merkittävässä laskussa viime vuoteen verrattuna.

* * *

Kaikkiaan on syytä todeta, että Suomen turvapaikkapolitiikka on ainakin Itävaltaan ja Ruotsiin verrattua ollut ongelmistaan huolimatta melkoinen menestystarina. Näin siitä huolimatta, että tulijoista suurin osa on edelleenkin liikkeellä muista kuin turvapaikkaan oikeuttavista syistä.

Hyvä kysymys tässä tilanteessa onkin, että miltä meidän turvapaikanhakijatilanteemme mahtaisi näyttää, jos maata johtaisi SDP:n puheenjohtaja aisaparinaan vihreitä, vasemmistoliittolaisia ja RKP:läisiä ministereitä sekä täydennyksenä maahanmuuttoasioissa parhaimmillaankin vähemmistöksi jääviä Keskustan punamultamiehiä ja -naisia?

Niinpä. Johtopäätös on hyvä muistaa kevään kuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Puhtaan urheilun toistaiseksi suurin voitto

Dopingin vastaisessa taistelussa saavutettiin viime yönä merkittävä voitto. Enkä tarkoita nyt norjalaisen hiihtäjättären 14 kuukauden ja olympiakelpoisuuden mahdollistavaa tuomioehdotusta.

Sen sijaan tarkoitan sitä, että urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS on tuominnut kolme venäläistä yleisurheilijaa kilpailukieltoihin niin sanotussa biologisessa passissa havaittujen poikkeamien perusteella. Siis toisin sanoen ilman, että urheilijasta on koskaan otettu positiivista dopingnäytettä.

Tehty päätös lopettanee verisolujen lisäämiseen tähtäävän "vanhanaikaisen" veridopingin laajamittaisen käytön kestävyysurheilussa. Lisäksi se vaikeuttaa entisestään veriarvoja nostavien erytropoietiini-valmisteiden käyttämistä: tähän päivään mennessähän biologisen passin avulla on kyllä nähty poikkeavat veriarvot, mutta doping-rangaistusta varten on voitu ainoastaan kohdistaa testejä poikkeavan veriarvon omaaviin urheilijoihin.

Lyhyesti sanottuna biologisessa passissa kyse on urheilijan veriarvojen seuraamisesta. Nyt tehdyssä ennakkopäätöksessä CAS katsoo, että niiden heittelehtiminen epäluonnollisella tavalla riittää osoitukseksi veriarvojen manipuloinnista.

Tehty päätös avaa on jo sinänsä iso askel, mutta vielä suuremmaksi se muodostuu avatessaan tien ihmisen fysiologiaan perustuvalle doping-valvonnalle. Minä uskon, että tällainen epäsuora valvonta tulee jatkossa korvaamaan yhä suuremman osan yksittäisten suorituskykyyn vaikuttavien aineiden metsästyksestä. Samalla mahdollistuu doping-valvojalle tuntemattomien design-doping-aineiden käyttäjien kiinni saaminen.

Nythän on mahdollista ja jopa todennäköistä että esimerkiksi Jamaikan pikajuoksuvaltikka perustuu juuri tällaiseen design-aineeseen. Ei nimittäin voi mitenkään olla mahdollista, että muutaman miljoonan asukkaan saarivaltio olisi yhtäkkisesti ottanut valtikan maailman kovatasoisimmassa urheilulajissa ja pitänyt sitä jo vuosien ajan sekä miesten että naisten puolella.

Taannoinen Balco-skandaalihan osoitti design-aineiden olevan sekä mahdollisia että äärimmäisen tehokkaita. Ja ettei niistä jää tunnettuja doping- ja lääkeaineita etsimällä kiinni, vaan ainoastaan mikäli joku paljastaa niiden olemassaolon. Tai mikäli hyväksytään aineiden käytöstä epäsuora fysiologinen todiste - minkä käyttöön CAS siis avasi viime yönä tien.

Aineiden metsästäminen ei tietenkään lopu kertaheitolla. Uskoisin kuitenkin, että kun menetelmät ihmisen fysiologian tutkimiseksi kehittyvät, tulevat ne myös doping-valvonnan osalta käyttöön. Pelkkien veriarvojen lisäksi voitaisiin jo nykyisin testata esimerkiksi lihasten geenien ilmentymistä ja siten saada kiinni kaikki voimantuottoa kielletyin menetelmin tehostavat urheilijat.

Geenien ilmentymiseen perustuvan dopingvalvonnan käytön suoraan lihaksista ehkäisee kaksi seikkaa. Ensinnäkin analyysien tekemiseen tarvittava näytteenotto aiheuttaa urheilijalle lihashaavan ja toiseksi ihmisten ja etenkään huippu-urheilijan lihaksiston geenien ilmentymisen luonnollisia rajoja ei tunneta riittävän hyvin, jotta sen perusteella voitaisiin olla varmoja vilpistä.

Siksi uskoisin, että molekyylibiologisten tekniikoiden hyödyntäminen doping-valvonnassa lähteekin liikkeelle lihasten sijaan verinäytteistä. On luuultavaa, että ainakin osa voimantuottoon käytetyistä aineista vaikuttaa lihasten lisäksi myös joidenkin verisolujen geenien ilmentymiseen ja osoittaa siten myös kielletyn menetelmän käytön. Näiden osalta urheilijalle ei aiheuteta näytteenotossa nykyistä enempää fyysistä vahinkoa, ja toisaalta luonnollisten rajojen määrittämiseksi on jo nyt olemassa runsaasti materiaalia myös huippu-urheilijoista.

Kaiken kaikkiaan CAS:in päätös siis avaa doping-valvonnalle tien kohti ylivoimaa kilpaurheilun huijareihin nähden. Siis pääsyn pois nykyisestä tilanteesta, jossa erilaisia kiellettyjä aineita metsästävä testaaja on vääjäämättä tuomittu kulkemaan selvästi epärehellisten urheilijoiden perässä.

Lopputuloksena puhtain keinoin harjoitteleville urheilijoille tarjoutuu mahdollisuus saavuttaa menestystä missä tahansa urheilulajissa. Kysehän ei ole pelkkään harrastelijoiden puuhastelusta tai leikistä, sillä urheilu on yksi aikamme suurista viihdebisneksistä ja monien lajien huiput miljoonaomaisuuksia kääriviä huippuosaajia. Siten dopingsääntöjen rikkominen olisi katsottava pikemminkin liiketaloudelliseksi rikokseksi kuin jonkinlaiseksi leikissä velmuilemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen dopingohjelma
Dopingin sallimisesta urheilussa
Urheilun syöpäpesäkkeet

Uusia tietoja Alepposta

Helsingin Sanomien nettiversio uudistui tänään käsittämättömän sekavaksi. Löysin sieltä kuitenkin jutun Aleppon taisteluiden uudesta vaiheesta. Kirjoitetaan siis siitä.

Lehdessä kerrottiin, että Syyrian hallitus on lopultakin lyömässä Aleppon kapinalliset. Sen seurauksena kaupungista on syntynyt joukkopako muualle. On siis ilmeistä, että kapinallisten kukistuminen ei ole enää kaukana.

Eikä siis myöskään kaupungin asukkaiden kärsimysten loppuminen - elleivät kapinalliset sitten saa joltain taholta runsaasti lisäjoukkoja tai esimerkiksi voimakasta ilmavoimien tukea, jonka seurauksena Venäjän ilmaherruus katoaa ja hyökkäävät joukot voidaan tuhota raskain pommituksin ennen nyt väistämättömältä näyttävää tappiota.

Helsingin Sanomien kirjoitus on monessa mielessä kiinnostava. Sen riveiltä sattui silmiini ensimmäistä kertaa tieto siitä, että Syyrian hallituksen ohella myös kurdijoukot ovat osallistuneet Aleppon taisteluihin kapinallisia vastaan.

Nähtäväksi jää mikä on kurdien intressi Aleppoa kohtaan. Haluavatko he pitää valloituksistaan kiinni sodan mahdollisesti päättyessä esimerkiksi kiristääkseen hallitukselta myöhemmin itsehallinnon tai jopa itsenäisyyden hallitsemilleen seuduille. Vai tyytyvätkö he pelkästään Syyrian ja siis myös kurdialueiden rauhoittumiseen?

Jutun riveiltä näin myös ensimmäistä kertaa ketkä ovat pitäneet kaupunkia hallussaan. Sen mukaan kapinallisten "rivit koostuvat useista erilaisista aseryhmistä islamistisista maltillisempiin. Osa islamistisista kapinallisryhmistä on syyllistynyt vähintään samanlaisiin raakuuksiin kuin Syyrian hallitus".

Tältä osin herää kysymys länsimaisen (tai ainakin suomalaisen) lehdistön aiemmasta kirjoittelusta, jonka perusteella minulle on syntynyt käsitys siitä, että Venäjän tukemat Assadin joukot ovat käyneet Aleppossa raakaa sotaa lähinnä demokratian puolesta laillisin keinoin taistelevia ryhmittymiä vastaan. Ehkä olen lukenut uutiseni huolimattomasti?

Nyt luetun valossa on joka tapauksessa hyvinkin ymmärrettävää se, etteivät Aleppon kapinalliset ole saaneet sen kummempaa apua länsimailta. Ei kai islamistiryhmien tukeminen voi olla niiden intresseissä?

Kolmas jutusta löytyvä tieto koskee syyrialaislapsien englanninkielen taitoa. Se on käsittämättömän hyvä kun huomioidaan jo jonkin aikaa julkisuudessa olleen seitsenvuotiaan tyttösen kirjoittama uusi Twitter-teksti.

"Tonight we have no house, it's bombed & I got in rubble. I saw deaths and I almost died. - Bana #Aleppo."

Ei taitaisi onnistua tavalliselta suomalaiselta seitsenvuotiaalta englanniksi. Eikä "&"-, "-"- ja "#"-merkkeineen edes omalla äidinkielellä. Taidan siis joutua epäilemään kirjoittajan identiteetin aitoutta. Samaan ovat päätyneet myös Syyrian hallitusta lähellä olevat tahot.

Kaiken kaikkiaan on toivottava, että Aleppon kapinallisten kukistuminen olisi hyvä asia. Ja että kaupungin asukkaat saisivat lopulta rauhan. Toisaalta ihmisten joukkopako kaupungista viittaa siihen, että he pelkäävät Assadin kostotoimia.

Rangaistukset kapinaan ryhtyneitä kohtaan olisivat luonnollisesti hyvinkin ymmärrettäviä, mutta summittaisesti kenttäoikeuksissa jaettuna ja siten myös syyttömiin kohdistuessaan eivät missään tapauksessa hyväksyttäviä. Niinpä on toivottavaa, että Venäjä ja länsimaat löytävät toisensa ja estävät Assadin joukkojen kostotoimet ja auttavat oikeudenkäyntien järjestelyissä.

Täällä länsimaissa olisi puolestaan ymmärrettävä, että nyt Syyriasta pois pyrkivien joukossa on mitä todennäköisimmin runsaasti Aleppon islamistiryhmien jäseniä, joille ei ole syytä antaa turvapaikkaa missään tapauksessa. Näin siitä huolimatta, ettei ole epäilystä heidän joutumisestaan Syyrian hallituksen vainon ja jopa kuolemanrangaistusten kohteeksi.

Sama tulee koskemaan Mosulin kukistuessa myös Irakista lähteviä ISIS:in taistelijoita. Ja sen jälkeen kukistamisvuorossa olevia Syyrian alueella toimivia kalifaatin jihadisteja.

Nyt on siis viimeistään aika sulkea Euroopan rajat kaikilta syyrialaisilta ja irakilaisilta - ja kehottaa heitä palaamaan kotimaihinsa niitä rakentamaan ja ottamaan tarvittaessa vastaan se rangaistus, joka tappiolliseen sisällissotaan ryhtymisestä seuraa. Ja vastineeksi painostaa Assadia rehellisten oikeudenkäyntien järjestämiseksi ilman älyllisesti epärehellisiä vaatimuksia varsinaisten kapinallisten säästämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa

Talouspoliittinen myrsky vesilasissa vai vasemmiston vaihtoehto?

Suomen hallituksen sisältä on noussut julkiseen keskusteluun kysymys talouden tilasta. Pelin avasi valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok), joka haki julkisuutta varoittamalla tarpeesta supistaa julkista taloutta vielä miljoonalla miljardilla tai kahdella.

Orpon mukaan "ennusteet näyttävät prosentin kasvua lähivuosille. Se ei riitä taittamaan Suomen velkaantumista. Eikä se riitä työttömyyden taklaamiseen."

Asiaan otti välittömästi kantaa pääministeri Juha Sipilä (kesk), jonka mukaan Suomen ei enää tarvitse leikata julkisesta taloudesta. Hänen mukaansa "nyt on kaikki usko, että päämäärä lähestyy" tarkoittaen talouden elpymistä ja työllisyysasteen nousua kohti 70 prosenttia.

Julkisuuspeliä jatkoi elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk), joka Helsingin Sanomien mukaan asettui Orpon linjoille todeten että "meidän pitää varautua siihen jos talouden kasvu ei voimistu. Silloin joudutaan tekemään lisäleikkauksia."

Saman lähteen mukaan puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) on asettumassa Sipilän linjoille. Hänen mukaansa "kiristyslinja on loppuun käyty, talous näivettyisi vain lisää... Katsotaan olisiko tilanne keväällä toinen. Positiivisia merkkejä on."

Näyttäisi siis siltä, että kaikki hallituspuolueet ovat yhdessä asiassa samalla linjalla: lisäleikkauksia ei tarvita julkisiin palveluihin, mikäli talouskasvu vain on riittävä. Erimielisyyttä esiintyy sen sijaan siitä, mitä pitäisi tehdä siinä tapauksessa, ettei kasvua tule.

Kokoomukselle asia lienee ideologinen: julkista sektoria tulee supistaa aina kun se vain on mahdollista. Perussuomalaisillakin lienee asiaan ideologinen kanta: puolue on työ- ja sosiaalipolitiikassa hallituspuolueista selvästi myönteisin julkiselle sektorille ja kilpailee siinä suhteessa poliittisen vasemmiston kanssa työläisten ja vähävaraisten äänistä.

Keskustalla sen sijaan ei ole selkeää linjaa suhteessa yksityiseen ja julkiseen. Puolueessa toki halutaan ohjata mahdollisimman suuret rahavirrat maatalouteen ja aluepolitiikkaan, mutta tämä ei koske citykepulaista Olli Rehniä. Eikä sen muuten pitäisi koskea myöskään Juha Sipilää, mutta hänen kannanottojaan ohjannee puheenjohtajan aseman takia puolueen kannattajakunnan enemmistön näkemys.

Entä todellisuus? Se on luonnollisesti täsmälleen ministerien keskustelusta vedettävissä oleva näkemys siitä, ettei lisäleikkauksia tarvita jos talous vain ryhtyy kasvamaan nopeammin kuin ekonomistit veikkaavat. Ja senhän se mitä todennäköisimmin tulee myös tekemään.

* * *

Oman lukunsa edellä kuvattuun keskusteluun antoi pitkään julkisuuden valokeilan karttama Li Andersson (vas). Hänen puheenvuoronsa ei muuten olisi merkittävä, mutta se valaisi hienosti sitä eroa, mikä on nykyisen hallituspohjan ja opposition talouspoliittisessa linjassa. Asia on siis hyvä kerrata, etteivät tosiasiat unohdu.

Anderssonin mukaan "missä on se foorumi käydä poliittista keskustelua rauhassa? Se ei onnistu eduskunnan istuntosalissa eikä tv-studioissa. Meiltä puuttuu paikkoja rauhassa puhua yhteiskunnasta ja sen kehittämisestä."

Andersson linjaa myös selväsanaisesti Perussuomalaiset puolueensa päävastustajaksi tulevissa vaaleissa väittämällä näiden tehneen "ison karhunpalveluksen koko politiikalle, koska he ovat niin perusteellisesti pettäneet vaalilupauksensa sen suhteen, mitä liittyy esimerkiksi pienituloisten asemaan."

Erityisen mielenkiintoinen on Anderssonin näkemys puolueensa talouspoliittisista tavoitteista. Vasemmistoliitossa halutaan palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus koko Suomeen, pitää ryhmäkoot pieninä ja toteuttaa koulutustakuu eli kaikille toisen asteen koulutuspaikka. Pitkän aikavälin tavoitteena on myös maksuton varhaiskasvatus.

Lisäksi puolue haluaa varmistaa viihtyisän asuinympäristön ja kohtuuhintaisen asumisen, vaikka äänestikin tänä syksynä eduskunnassa kiinteistöveron alarajojen korottamisen puolesta. Sen seurauksena kiinteistövero ja siten myös asumiskustannukset nousevat muun muassa Helsingissä. Vero on Anderssonin mielestä oikeutettu, koska se kohdistuu omaisuuteen.

Edelle kirjoittamastani näemme selvsti, että Anderssonin puolueen linjana on perinteinen jakopolitiikka, jossa veronmaksajien rahojen tuhlaus pyritään varmistamaan julkisuudelta piilossa ja rahoittamaan viime kädessä vaikka sosialisoimalla kansalaisten omaisuus. Poliittisessa retoriikassa puolestaan korostuvat kilpailijan mustamaalaus, sanojen ja tekojen välinen ristiriita sekä taloudellinen vastuuttomuus.

Sanalla sanoen on todettava, ettei koira pääse karvoistaan. Ei edes vaihtamalla vanhat politrukit nuoreen naiseen ja puolueen nimen historian painolastista vapaaksi: breshneviläisen punainen kädenjälki piirtyy edelleen varsin selkeänä maamme poliittisen kentän vasemmalla laidalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Muslimien jalanjälki ja Fidel Castron kuolema

Maailma on iso paikka. Niinpä jokaisena aamuna on valittavana joukoittain uutisia, joiden pohjalta ihmiset muokkaavat maailmankuvaansa.

Tämän päivän uutistarjonnasta nousee esiin islamilaisen ja muun maailman suhde. Paneudutaan siis siihen siitä huolimatta, että uutiset ovat kertoneet myös maailman pitkäaikaisimman kommunistidiktaattorin, eli kotimaansa talouden ja ihmisoikeudet tuhonneen Fidel Castron, kuolemasta. 

* * *

Helsingin Sanomat kertoi, että Irakissa elää noin 3,4 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Tätä lukua voi verrata taannoiseen Helsingin hallinto-oikeuden linjaukseen, jonka mukaan Mosulissa elänyttä ihmistä ei voi palauttaa Irakiin. 

Ovatko nuo kaikki 3,4 miljoonaa siis "vakavassa vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi". Vai jäikö Helsingin hallinto-oikeudelta jotain huomaamatta?

Samassa jutussa kerrotaan myös mosulilaisesta naisesta, joka vain odottaa pääsyä takaisin kotikaupunkiinsa. Minusta hänellä on oikea asenne ja toivon että paluu kotiin järjestyy mahdollisimman pian. Ainakin kaupungin vapauttajilla on monikymmenkertainen ylivoima sitä hallussaan pitäviä ISIS:in taistelijoihin nähden, joten musliminaisen toive saattaa toteutua suhteellisen nopeastikin. 

Seuraava kysymys kuuluukin, että pystyvätkö valloittajat sopimaan keskenään rauhasta. Palaako alue shiia-vetoisen hallituksen valtaan, vai ryhtyvätkö paikalliset vaatimaan omaa sunni-hallintoaan. Entä sunnalaista islamia tunnustavat kurdit? Onko heillä sellaisia vaatimuksia, jotka johtavat väkivallan jatkumiseen. Tai niin ikään sunnalaisuuteen kallellaan olevilla turkkilaisilla? 

* * *

Kaakkois-Aasian Myanmarissa on aamun lehden mukaan menossa etninen puhdistus, jota johtaa Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun Aung San Suu Kyin hallitus. Puhdistuksen kohteena on maan muslimiväestö. 

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että islamilainen Bangladesh ei ole valmis ottamaan vastaan kaikkia etnistä puhdistusta pakenevia myanmarilaisia alueelleen vaan on sulkenut monilta rajansa. 

Syy tähän jäi jutun perusteella epäselväksi, mutta Bangladeshin asenne kertonee jotain oleellista muslimien keskinäisestä solidaarisuudesta. Vai onko kyseessä sittenkin vai tosiasioiden tunnustamisesta liittyen muslimiryhmien kykyyn elää keskenään?

Nykyinen kriisi alkoi jutun mukaan siitä, kun joukko aseistettuja ihmisiä hyökkäsi kolmelle poliisin vartioasemalle. Viranomaiset ovat sanoneet epäilevänsä teoista muslimikapinallisia. 

Poliisien tappaminen ei ole kuitenkaan koko totuus. Kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa, on Myanmarin muslimien ja maan buddhalaisen enemmistön välisistä kahinoista uutisoitu jo pitkään. Sen merkkinä Kaakkois-Aasiassa on nähty jo vuosien ajan ns. venepakolaisia. 

Tässä tilanteessa iso kysymys kuuluukin, että mistä johtuu buddhalaisten toiminta maan muslimiväestöä kohtaan. Ovatko he raakoja vallankäyttäjiä, jotka käyvät viattomien ihmisten kimppuun. Vai onko sittenkin kyse siitä, etteivät Myanmarin muslimit ole pyrkineet elämään maan tavoilla vaan pikemminkin toimineet yhteiskuntaa hajottavasti? 

Olisi ollut mukava kuulla myös siitä, ovatko muslimiväestön johtajat tuominneet aamun lehden mainitsemat iskut maan poliisia vastaan. Vai onko niille löytynyt ymmärrystä niin muslimijohtajien kuin koko islamilaisen väestön piirissä? 

Niin tai näin. Jotta väkivaltaisuudet Myanmarissa loppuisivat kehotan Myanmarin muslimeita tarkastelemaan peilikuvaansa ja miettimään millä keinoin he voisivat lujittaa Myanmarin yhtenäisyyttä. Sellainen politiikka johtaisi aivan varmasti heidän olojensa paranemiseen ennemmin tai myöhemmin. 

Vai ovatko uskonnollinen kiihko ja "vääräuskoisista" eristäytyminen sittenkin muslimeille suurempi arvo kuin ihmisarvoinen elämä?

* * *

Kolmas islamilaiseen maailmaan liittyvä uutinen kertoo Turkin presidentin ultimaatumista päästää maassa olevat pakolaiset Eurooppaan, jos EU edistää vielä Turkin jäsenyysneuvotteluiden jäädyttämistä. EU:n kannalta uhkauksen toteuttaminen johtaisi uuteen muslimipakolaisten vyöryyn. 

Tapaus osoittaa kuinka vaikeaan tilanteeseen EU on saattanut itsensä salliessaan laittomasti alueelleen tulleiden ihmisten hakevan itselleen turvapaikkaa. Ja vieläpä myöntävän sellaisia valtavalle osalle tulijoista.

Toisin sanoen EU on aivan itse luonut pakolaisongelmansa. Ja siten se voi myös ratkaista ongelmansa ilman Turkin kaltaista ulkopuolista apua. Kyse on vain tosiasioiden tunnustamisesta ja käytännön toimenpiteiden muuttamisesta niiden mukaiseksi.

Ehdotankin nyt syntyneessä tilanteessa, että EU:n päättäjät katsovat tosiasioita silmiin ja sulkevat Unionin rajat tulijoilta. Kumipaatilla Turkista tulevat tulee toimittaa takaisin aluevesirajan ulkopuolelle ja osoittaa heille oikea kulkusuunta kohti itää tai etelää. Maarajoille taas on rakennettava toimiva rajavalvonta, joka palauttaa EU:n alueelle tunkeutuneet ihmiset rajan toiselle puolelle. 

Unionin alueelle ihmissalakuljettajien tuomana saapuneet ihmiset, joiden saapumisreittiä ei tunneta, eikä heitä voida siksi palauttaa minnekään, voidaan sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle ja tarjota heille sänky sekä riittävästi kaalikeittoa ja vettä juotavaksi - ja nämäkin vain työntekoa vastaan. 

Yleisestä turvapaikanhakuoikeudesta tulee luopua, tai ainakin myönnettyjen turvapaikan tarve on arvioitava vuosittain. Esimerkiksi kaikki Mosulista tulleet ja turvapaikan saaneet olisi palautettava Irakiin välittömästi Mosulin vapauduttua. Vapaaehtoisen paluun vaihtoehdoksi voidaan toki tarjota edellä mainittua kaalikeittodieettiä suljetussa yksikössä.

* * *

Aamun neljäskin muslimimaailman uutinen sijoittuu Turkkiin. Sen mukaan siellä on pidätetty kambodzhalais-fidziläistaustainen ISIS:in terroristi Neil Prakash alias Abu Khaled al-Cambodi.

Kyseessä on Wikipedian mukaan buddhalaisuudesta islamiin palannut australialainen, jonka on ilmoitettu jo kuolleenkin. Miehen kiinni jääminen on tietenkin hyvä juttu sinänsä. Valitettavasti se kuitenkin kertoo myös omaa karua kieltään muslimien jalanjäljistä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Kuten kaikki muutkin edellä kerrotut uutiset. Paitsi Castron kuolema, joka epäilemättä oli päivän ylivoimaisesti paras uutinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Muslimipäätös ja vallan kolmijako-oppi

Uusi luku turvapaikkasirkukseen

Ruotsin maanalainen yhteiskunta