Kaj Turunen - nenästä vedetty poliitikko

Kansanedustaja Kaj Turunen on poliitikko, jonka tuntuu olevan vaikea löytää omaa poliittista kotiaan. Niinpä hän on viime aikoina edustanut ensin Perussuomalaisia, sitten Sinistä tulevaisuutta ja jatkossa Kokoomusta.

Tai näin hän ainakin itse näyttäisi haluavan ihmisten ajattelevan. Mutta asian voi nähdä toisinkin.

Kirjoitin nimittäin heti Perussuomalaisten hajottua näin: "ainakin paikkansa säilyttäneet ministerit (Soini, Terho, Lindström, Mattila ja Niinistö) voidaan nähdä seteliselkärankaisina, koska näin toimien he säilyttivät valtioneuvoston jäsenelle kuuluvan korkean palkan ja mojovat edut."

Kaj Turunen ei siis kuulunut tuohon ministerinvirkansa pitäneiden joukkoon, vaan pikemminkin niiden hyväuskoisten nenästä vedettyjen parveen, jotka mahdollistivat mainittujen ministereiden hillotolpan jatkumisen koko vaalikauden ajaksi. Tai sitten hänen uskonsa Timo Soinin vetovoimaan vain oli lapsellisen vankkumaton.

Niin tai näin. Turunen totesi nyt väistämättömän ja pyrki pelastamaan poliittisen nahkansa liittymällä Kokoomukseen. Ei liene vaikea arvata, että hän tulee saamaan joukoittain seuraajia ennen kuin ollaan seuraavissa vaaleissa. Samalla lähestyy Sinisen tulevaisuuden ja Perussuomalaisista kesällä 2017 lähteneiden poliitikkojen eduskuntauran loppu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Eduskunnassa keskusteltiin eilen Suomen taloustilanteesta. Helsingin Sanomien mukaan: "perussuomalaiset pe­rä­si­vät hal­li­tuk­sel­ta ra­jum­pia ra­ken­teel­li­sia uu­dis­tuk­sia: ener­gia­po­li­tii­kan suun­nan­muu­tos­ta ko­ti­mai­sen ener­gian suun­taan, ke­hi­tys­avun kor­vaa­mis­ta kan­sa­lai­sil­ta ke­rät­tä­väl­lä oma­eh­toi­sel­la avul­la ja "pö­höt­ty­nei­den lu­pa­pro­ses­sien trim­maa­mis­ta."

Vii­mek­si mai­ni­tus­ta kaik­ki puo­lueet edus­kun­nas­sa oli­vat yh­tä miel­tä: yrit­tä­mi­sen es­tei­tä on pu­ret­ta­va.

Kaj Tu­ru­nen oli kuul­lut Elin­kei­no­elä­män kes­kus­lii­tos­ta ar­vion, et­tä lu­pa­pro­ses­seis­sa sei­soo täl­lä het­kel­lä yli 3,5 mil­jar­din edes­tä in­ves­toin­te­ja."

Uutisista viimeinen on samanaikaisesti sekä hiukset pystyyn nostattava että lupauksia antava, sillä mikäli Elinkeinoelämän keskusliiton nimiin laitettu arvio pitää paikkansa, osoittaa se kiistatta suomalaisen hallintokulttuurin talouden rattaita ja siten myös suomalaisten hyvinvointia ehkäisevän vaikutuksen. Mutta samalla se tarjoaa 3,5 miljardin euron täsmälääkkeen pysähtyneen talouden uudelleenkäynnistämiseksi.

Ja mikä parasta, julkisen talouden kestävyysvajeeseen on saatavissa kolmen neljännesmiljardin verran lisäapua valtion maksaman kehitysavun pienentämisellä vajaaseen neljännekseen nykyisestä yli miljardista eurosta.

Toivottavasti hallitus tarttuu tarjottuihin keinoihin. Ainakin pääministeri Stubb lupasi pohtia asiaa yhdessä oppositionpuolueiden kanssa. Annan sille tässä tukeni.

Lisäapua saa tarvittaessa esimerkiksi kilpailutuslainsäädännön tai ainakin sen käytäntöjen järkeistämisestä. On nimittäin selvää, että laki julkisista hankinnoista on jähmeyttänyt koko julkisen sektorin toimintaa erittäin merkittävästi hidastamalla kaikkia merkittäviä hankintoja kuukausi- tai jopa vuosikausia.

Talouden piristyskeinoja on siis paljonkin, mutta hallituksella halua tarttua niihin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Akava vaatii työllistämiskynnyksen nostamista
Suomi tukehtuu; miksei hallitus tee mitään?
Soini avasi