Leikkimielistä nimittelyä

Helsingin Sanomat antoi suomalaispoliitikoille diplomit poikkeusvuoden kunniaksi. Nämä diplomit olivat seuraavat: vuoden aktivisti, vuoden kontrolloija, vuoden symppis, vuoden messias, vuoden irtiottaja, vuoden pokerinaama, vuoden työn sankari, vuoden yrittäjä, vuoden oikeustaistelija, vuoden horroksesta herännyt, vuoden itsensä löytäjä.

Joukossa näyttäisi olevan erittäin positiivisia ilmauksia kuten vuoden symppis, vuoden messias, vuoden yrittäjä ja vuoden oikeustaistelija. Nämä nimikkeet päätyivät valtiovarainministeri Matti Vanhaselle (kepu), tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikolle (kepu), elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu) ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille. Siis hallituksen ei-sosialistisille ministereille.

Mukana oli myös positiivissävytteisiä diplomeja, joihin ainakin omassa mielessäni liittyy kuitenkin myös joitakin varaumia. Niitä olivat vuoden aktivisti, vuoden kontrolloija, vuoden irtiottaja, vuoden pokerinaama ja vuoden työn sankari. Nämä nimikkeet jaettiin HS:n toimituksessa tasavallan presidentille sekä pääministeri Sanna Marinille, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonille (vas), sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr) ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd) eli maan päämiehelle ja hallituksen vasemmistosiiven edustajille.

Kolmas diplomien luokka olivat selvästi negatiivissävytteiset ilmaukset eli vuoden horroksesta herännyt ja vuoden itsensä löytänyt. Nämä kuolleista nousseet olivat Perusuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) ja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok), joiden tittelin taustalla lienee keväällä tehty päätös antaa hallitukselle työrauha koronapandemian kuriin saamiseksi.

Koska kyse on tietenkin vain HS:n leikkimieleisestä nimittelystä, ei tuo jako ole varmaankaan tarkoitettu vakavasti otettavaksi poliittiseksi vaikuttamisyritykseksi, vaan kieli poskessa tehdyksi poliittiseksi sanaleikiksi. Mehän elämme vapaassa maassa, jossa erilaisten leimojen lyöminen poliitikkoihin on täysin sallittua. Sitä paitsi näin joulunajan hengessä on meidän toki uskottava, että molempien mukaan otettujen oppositiopoliitikkojen joutuminen tuohon negatiivissävytteisten diplomien ryhmään oli pelkkää sattumaa. 

Koska blogikin on eräänlainen media, en malta olla tarttumatta tähän sananvapauden mahdollisuuteen ja olla lisäämättä muutamaa muuta diplomia. Siis sellaisia, joiden saajien teot kuluneen vuoden aikana olisivat hyvinkin ansainneet tulla lisätyksi HS:n listaan.

Niistä ensimmäinen - vuoden vainottu - kuuluu selvästi positiivisten nimitysten luokkaan. Se menee kansanedustaja Päivi Räsäselle (kd), jonka kujanjuoksu valtakunnan pääsyyttäjän esille kaivelemien vanhojen raamattuun perustuvien lausuntojen perusteella jatkuu jatkumistaan.  

Toinen listalle nousun ehdottomasti ansainnut diplomi on puolestaan negatiivissävytteinen vuoden hanhi. Se menee ulkoministeri Pekka Haavistolle (vihr), joka sai moitteet eduskunnan perustuslakivaliokunnalta, mutta ravisti ne päältään puolueensa tukemana kuin hanhi veden selästään. 

Edelleen lisäisin yhden negatiivisluonteisen diplomin, jonka voisi nimetä vuoden kimpassa omaan pesään kuseskelijoiksi. Sen jakaisin diplomin nimen mukaisesti yhteispalkintona viidelle suomalaiselle europarlamentaarikolle, jotka pyrkivät ansiokkaasti tuhoamaan maamme metsätalouden. He ovat Sirpa Pietikäinen (kok), Silvia Modig (vas), Ville Niinistö (vihr), Heidi Hautala (vihr) ja Alviina Alametsä (vihr).

Listaa voisi toki jatkaa ja suosittelenkin sitä kaikille lukijoilleni tapaninpäivän ratoksi. Poliitikkojen leikkimielinen nimitteleminen on nimittäin hauskaa, ja google-hakuja käyttämällä palauttaa mieliin jo ehkä unohtuneita kuluvan vuoden merkkitapahtumia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Ovatko ihailluimmat suomalaiset mediapimennossa?

Greta teki oikein

Greta Thunberg on kieltäytynyt ottamasta vastaan pohjoismaista ympäristöpalkintoa. Perusteluksi hän on todennut, että "ilmastoliike ei tarvitse enää uusia palkintoja, vaan että valtaapitävät kuuntelevat tiedettä".

Thunbergin ja hänen taustajoukkojensa todellista motiivia on tietenkin mahdotonta tietää, mutta oma veikkaukseni on, että varsinainen syy palkinnosta kieltäytymiselle oli mediahuomion etsiminen julkisuudesta katoamassa olevalle teinitytölle. Ja saattoihan mukana olla hieman pettymystä siitäkin, että pohjoismainen ympäristöpalkinto on kovin valju korvike saamatta jääneestä Nobelin rauhanpalkinnosta sen jälkeen, kun vedonlyöjät olivat asettaneet hänet ykkösehdokkaaksi.

Joka tapauksessa on selvää, ettei palkinnon vastaanottaminen olisi vaikuttanut millään tavalla siihen kuuntelevatko valtaapitävät tiedettä vai eivät. Eikä myöskään siihen, tottelevatko he Thunbergin vaatimuksia vai elinolojensa puolesta mellakoivia kotimaidensa kansalaisia.

Totta puhuen on vaikea ymmärtää miksi Greta olisi palkintoa edes ansainnut. Eihän hän ole tehnyt mitään konkreettista vähentääkseen omaa tai muiden hiilijalanjälkeä. Päinvastoin, Thunberg on lennellyt - ja lennättänyt apujoukkojaan - ympäri maailmaa pitämässä mediatempauksia lisäten siten ilmakehään joutuvia fossiilisia päästöjä sekä lintsannut koulusta saadakseen lehdistöltä huomiota.

Näitä tosiasioita ei muuta miksikään se, että lennoista on mahdollisesti ns. kompensoitu hiilipäästöt nykyaikaisen anekaupan keinoin maksamalla muutaman puun istuttamisesta jonnekin. Toivottavasti nuo puut ovat kuitenkin tulleet istutetuiksi - ja etenkin että joku pitää huolen niiden elossa pysymisestä. Kuollut puu kun ei ole hiilinielu, eikä edes elävä puu vähennä eliökunnan ja ilmakehän yhteistä hiilimäärää, jota kaikki fossiiliset päästöt kuitenkin aina lisäävät.

Edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että Greta teki oikein kieltäytyessään ympäristöpalkinnosta. Harmi vain, että hänen ääneen lausumansa peruste ei ollut validi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Hanna Mäntylä saavutti hillotolpan

Timo Soini loi muutamia vuosia sitten poliittiseen sanastoon termin hillotolppa. Hän tarkoitti sillä tulevaisuudessa häämöttävää palkintoa, jonka saavuttamisen välivaiheilla ei ole merkitystä.

Kun vanha Perussuomalainen puolue hajosi oli varsin todennäköistä, ettei uusi puolue tulisi olemaan pitkäaikainen eduskuntapuolue. Gallupit ovat myöhemmin vahvistaneet tämän käsityksen.

Koska Sinisten syntyyn osallistui monia varsin kokeneita poliitikkoja Soinista itsestään alkaen, on todennäköistä, että he ymmärsivät lähtöönsä liittyvän varsin suuren riskin eduskuntauran päättymisestä. Avoimeksi kysymykseksi jäi silloin hillotolpan luonne.

Tänään saimme siihen yhden vastauksen. Iltalehti nimittäin kertoi entisen ministerin Hanna Mäntylälle (sin) annetun vastavalmistuneena maisterina EU:sta "erityisneuvonantajan (Special Advisor) tehtävä, jossa tehtäväalueena on radikalisaation estäminen painottuen nuorisokysymyksiin sekä syrjinnän ja syrjäytymisen ehkäisemiseen".

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostesaari totesi, että "kyseessä on ilmiselvästi poliittinen virkanimitys". Samaan viittasi kriisinhallintakeskuksen johtaja Juho Särkilä, jonka mukaan kansainvälisiin siviilikriisinhallintatehtäviin lähetetään virkamiehiä tai oman erityisalansa asiantuntijoita kuten rajavartijoita, syyttäjiä, tuomareita ja ihmisoikeusasiantuntijoita - eikä siis poliitikkoja.

Kuluva vaalikausi ja Sinisen vaihtoehdon eduskuntavaellus päättyvät vuoden kuluttua. Odotettavissa on siten lisää nyt nähdyn kaltaisia hillotolppanimityksiä.

Se ei ole mielestäni kovin kiintoisaa, vaikka ilmiselvää verovarojen väärinkäyttöä onkin. Sen sijaan ilman hillotolppaa jääneiden henkilöllisyys kyllä kiinnostaa kovasti - ja pelkästään inhorealistisista syistä.

Osoittaahan se, ketkä Halla-ahoa karkuun lähteneistä olivat vailla realistista ajattelukykyä ja tulivat siten pahasti Soinin vedättämiksi. Ja osoittautuivat samalla lapsellisen sinisilmäisiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sinisten poliittinen eriytyminen voisi lisätä maahanmuuttokriittisten kokonaiskannatusta
Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Ilta-Sanomat kertoi eilen suomalaisten viranomaisten näkemyksistä siitä, kuinka Suomeen palaavat jihadistit tulisi palkita. Sisäministeriön mukaan "taistelualueelta palaavan yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on keskeistä saada hänen elämäänsä liittyvät perusasiat, kuten asunto ja toimeentulo, kuntoon".

Tämä ei riitä Vantaan kaupungin virkamiehille, vaan he ovat huomauttaneet, että palvelujärjestelmästä puuttuu taistelualueelta palaaville tarvittava erityispalvelu ja erityiskohtelu. IS:n jutussa vantaalainen virkamies tarkensi näkemyksenään, että vierastaistelijoiden radikalisoitumisen uhka voisi olla joskus perusteltu syy saada muita nopeammin asunto ja että pitäisi tietenkin olla muutakin tukea.

Asiaa ovat kommentoineet ainakin Jussi Halla-aho (ps) Facebookissa. Hänen mukaansa "ei ole kovin suuri ihme, että Suomi tuottaa väkilukuunsa nähden poikkeuksellisen paljon jihadisteja, jos terroristijärjestöön kuulumisesta rankaisemisen sijaan palkitaan". Jaan tämän käsityksen, mutta huomautan, että halutaanhan meillä palkita myös niitä, jotka hävittävät henkilöllisyystodistuksensa maahan saapuessaan.

Jihadistien palkitsemista kommentoi Oikeassa Mediassa myös Mika Niikko (ps), joka kiinnitti huomion siihen, että "tämä on iskun vasten kasvoja niitä tuhansia Vantaan asunnottomia kohtaan, jotka ovat jo vuosia jonottaneet omaa asuntoa. Verovaroin maata rakentaneiden asettaminen eriarvoiseen asemaan tällaisessa tilanteessa on käsittämätöntä." Olen samaa mieltä.

Niikko totesi myös, että "lähtökohtaisesti meidän tulisi ymmärtää, että lähtijät eivät ole uhreja, vaan vaarallisia rikollisia, jotka ovat rikkoneet yhteiskuntasopimuksen Suomen kanssa. Jo yksistään terroristisessa tarkoituksessa tehty matka on rikos, puhumattakaan terrorismiin osallistuminen... Taistelualueilta palaavat tulee saattaa oikeuden eteen vastuuseen teoistaan, eivätkä he sillä välin saa liikkua vapaasti kaduillamme, varsinkaan ilman valvontaa, hetkeäkään."

Niikon mukaan Vantaan kaupungin lausunnossa todetaan palkitsemisen lisäksi, että hallituksen tulisi "lainsäädännön keinoin vaikuttaa siten, että taistelualueelta tulevan henkilön palaaminen Suomeen estettäisiin, mikäli henkilön arvioidaan vaarantavan kansallista turvallisuutta". Hyvä näin: hallituksen on syytä aloittaa välittömästi lainvalmistelu ehdotuksen toteuttamiseksi, ellei työ sitten jo ole käynnissä kuten suotavaa olisi.

Itse kaipaisin muidenkin kuin perussuomalaisten poliitikkojen kannanottoja. Erityisen kiinnostunut olisin hallituksen mahtiministereiden Juha Sipilän (kepu) ja Petteri Orpon (kok) näkemyksistä tähän asiaan - eli mikä on hallituksen ja heidän puolueidensa tavoitteena maahan palaavien jihadistien suhteen. Myös sisäministeri Paula Risikko (kok) voisi kertoa oman näkemyksensä. Eli haluavatko he palkita, rangaista vai poistaa maasta jihadistiset terroristit.

Eikä olisi pahaksi, jos myös opposition edustajat ottaisivat näyttävästi kantaa asiaan. Olisivatko esimerkiksi Li Andersson (vas) tai Touko Aalto (vihr) suopeita jihadistien palkitsemiselle samaan tapaan kuin he ovat ilmaisseet haluavansa palkita papereiden hävittämisestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mosulin valloitus alkoi, entä sitten?
Marko Hamilo ja islamin seuraukset
Paula Risikko avasi suomalaista turvallisuusajattelua