Suomen populistinen tulevaisuus

Suomessa on tavallista, että puolueiden kannatus nousee silloin, kun ne eivät ole vallassa. Näin on käynyt tällä vaalikaudella Demareille ja Keskustalle, samoin kuin viime vaalikaudella Kokoomukselle ja Perussuomalaisille.

Tämä on tietenkin ymmärrettävää siinä mielessä, ettei suomalainen poliittinen järjestelmä anna oppositiolle juurikaan vaikuttamisen mahdollisuuksia, eikä siten myöskään vastuuta. Ja sen seurauksena sieltä on helppo lupailla kaikkea sellaista, mitä kunkin puolueen potentiaalinen äänestäjäkunta haluaa kuulla. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen talous on ollut kuralla vuodesta 2008 asti, minkä seurauksena julkisia palveluita on rahoitettu lähinnä ottamalla velkaa valtiolle. Sen seurauksena Suomen valtionvelka on noussut käytännössä samalle tasolle kuin 1990-laman aikana, jolloin Suomi oli lähellä sellaista tilannetta, ettei julkisiin menoihin olisi saanut enää mistään rahoitusta.   

* * *

Valitettavasti 1990-luvun oppi ei ole mennyt perille maamme suurimmalle oppositiopuolueelle eli SDP:lle, jonka puheenjohtaja on heittäytynyt vieläkin populistisemmaksi kuin Timo Soini oli parhaimmillaan. Siitä antoi esimerkin Antti Lindtman, joka taannoisessa Ylen ykkösaamussa kieltäytyi kertomasta millä keinoilla hänen puolueensa tasapainottaisi valtaan päästessään maamme talouden, mutta tuli samalla kertoneeksi, miten se lisäisi valtion budjetin alijäämää peräti 1,5 miljardilla eurolla. 

Jostain syystä suomalaiset eivät osaa erottaa populismia vakavalla mielellä tehdystä politiikasta, vaan siirtävät kannatustaan sille, joka - 1970-luvulla käytettyä sanontaa laintatakseni - lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Ja sen seurauksena Lindtmanin tie kohti pääministeriyttä näyttää juuri nyt selkeältä ja mutkattomalta. 

Jos ja kun näin käy, saa Suomen kansa juuri sitä mitä se on tilannut. Enkä jaksa uskoa, että demarivetoinen politiikka olisi sille suuremmaksi onneksi kuin Marininkaan kaudella, jolloin pohjustettiin se talouden alho, josta nykyinen hallitus yrittää meitä nostaa. 

Kirjoitin tästä asiasta itsenäisyyspäivänä 2022 eli edellisen hallituksen valtakauden lopulla, jolloin Marinin kabinetin tekemät – ja Lindtmanin johtamalta hallitukselta odotettavissa olevat – talouspoliittiset ratkaisut olivat jo näkyvissä. Seuraavassa lainaus tuosta vajaan kolmen vuoden takaisesta kirjoituksesta.  

"Suomi on viimeisten vuosien aikana ajautunut julkisen talouden kriisiin, jonka vaikutuksia poliittinen päätöksentekokoneistomme on Sanna Marinin (sd) hallituksen johdolla siirtänyt tulevaisuuteen velkaannuttamalla valtiota nopeaan tahtiin. Asiaa ei ole pidetty ongelmana, koska velkojemme korot ovat viime aikoihin asti olleet olemattomat, mutta valitettavasti maailmalla kiihtynyt inflaatio on alkanut nostaa korkotasoja. Ja siksi maamme suuryritykset ovat ilmoittaneet pitävänsä maamme velkaantumista jopa hallitsemattomana."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Kansan reilu enemmistö tahtoo demarihallituksen
Talouden tila ja itsenäisyys

Varkauksiin soveltuva kansallispuku

Eilisessä Ylen uutisessa kerrottiin romaninaisesta, joka oli tuomittu vuosina 2021–2024 tehdyistä kymmenistä anastusrikoksista. Syynä oli se, että hän oli käyttänyt rikosten tekemiseen hametta, joka kuuluu niin sanottuun romanien kansallispukuun. 

Jutun mukaan hametta oli muokattu siten, että sen päällys- ja sisäkankaiden väliin jäi onkalo, johon saattoi piilottaa varsin suuriakin esineitä, kuten robotti-imureita. Artikkelin mukaan hame oli tärkeä osa naisen identiteettiä.

* * *

Romanihameen käyttäminen omaisuuden varastamiseen on käsittääkseni tuttua kaikille suomalaisille. Eikä tapauksessa ole siten muuta yllättävää kuin oikeuden päätyminen sellaisen takavarikoimiseen. 

Harvempi kuitenkaan tietää, ettei romaninaisten kansallispuku ole kovinkaan vanhaa mustalaisperinnettä, vaan on saavuttanut nykyisen muotonsa vasta 1990-luvulla. Siihen nimittäin lisättiin vasta silloin varkauskäytön kannalta oleellinen pönkkä, joka asetetaan vyötärön alapuolelle nostamaan hameen painoa pois iholta. Näin se mahdollistaa esineiden sijoittamisen hameen rakenteisiin siten, etteivät ne näy ulospäin.

Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan, joten on kysyttävä, että onko tavaroiden kähveltämiseen soveltuvan kansallispuvun käyttö lisännyt romaninaisten tekemiä varkauksia. Vastausta tähän kysymykseen ei ole, sillä heidän tekemiään rikoksia ei ole erikseen tilastoitu - toisin kuin henkirikoksia, joissa romaneilla on valtava yliedustus.

* * *

Ylen viimevuotisen artikkelin mukaan romaneihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja syrjintää, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että heiltä on voitu evätä esimerkiksi pääsy ruokakauppaan, leirintäalueella tai ravintolaan. Ja jos päästetäänkin, niin esimerkiksi kaupoissa vartijat saattavat kulkea romanien perässä.

Omalta osaltani epäilen, että tällaiset toimintatavat eivät ole syntyneet tyhjästä vaan pikemminkin huonoista kokemuksista. Ja siksi - mikäli olisin romani - miettisin tarkasti millaisilla keinoilla voisin vähentää kanssani samaan heimoon kuuluvien rikollisuutta ja sellaiseen viittaavia seikkoja. 

Yksi sellainen olisi ilman muuta lyhyen historian omaava vaate, jolla on omaisuusrikoksiin soveltuvia ominaisuuksia, jota yleisesti käytetään sellaiseen tarkoitukseen, ja joka on siksi leimaantunut varkauksien tekovälineeksi. Ja joka siitä syystä herättää negatiivisia tunteita ympäröivässä yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Romaniuutisia
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kulttuuripositiivinen ehdotus