Orpon hallituksen ministerit ovat onnistuneet hallitustyössään – vain Multala ja Marttinen ovat poikkeuksia

Helsingin sanomat julkaisi eilen tulokset mielenkiintoisesta kyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisiltä ministereiden onnistumisesta hallitustyössään. Itse HS:n artikkelissa niitä kommentoi erittäin asiantuntevasti professori Markku Jokisipilä, joten juttu kannattaa ehdottomasti lukea. 

Yksi näkökulma jäi kuitenkin pohtimatta niin Jokisipilältä kuin Erkkomedian toimittajaltakin. Nimittäin se, miten suuri osa kansasta katsoo ministereiden onnistuneen suhteessa heidän taustapuolueidensa kannatukseen. 

Siksi katsoin viimeisen Yleisradion mielipidetutkimuksen luvut hallituspuolueille. Niiden mukaan Kokoomuksen kannatus oli 17,4 prosenttia, Perussuomalaisten 14,5 prosenttia ja Ruotsalaisen kansanpuolueen 3,8 prosenttia. 

* * *

Jos nyt jaetaan kunkin ministerin toimia hyvin tai melko hyvin onnistuneena pitäneiden henkilöiden määrä heidän taustapuolueidensa tämänhetkisellä kannatuksella, nähdään yli suhdeluvun 1,0 saaneiden ministereiden onnistuneen yli puoluerajojen. Alle 1,0 suhdeluvun sanoneet eivät puolestaan ole onnistuneet edes kaikkien lähtökohtaisesti "heidän puolellaan" olevien mielestä. 

Näin saamme seuraavan listan HS:n jutussa mainituista ministereistä:

Adlercreutz (ruots) 5,26

Häkkänen (kok) 2,82

Valtonen (kok) 2,47

Purra (ps) 1,59

Rantanen (ps) 1,52

Meri (ps) 1,31

Ranne (ps) 1,24

Orpo (kok) 1,21

Rydman (ps) 1,04

Multala (kok) 0,92

Marttinen (kok) 0,63

* * *

Lista osoittaa, että suhteessa oman taustapuolueensa kannatukseen on opetus- ja kulttuuriministeri Anders Adlercreutz omaa luokkaansa. Myös Antti Häkkäsen ja Elina Valtosen työhön ovat tyytyväisiä sekä heidän oman puolueensa kannattajat että suuri osa muiden puolueiden äänestäjistä. 

Myös Riikka Purran ja Mari Rantasen hallitustyötä onnistuneena tai melko onnistuneena pitävien suomalaisten määrä ylittää varsin selkeästi heidän oman puolueensa suosion. Samoin Leena Meren, Lulu Ranteen ja Petteri Orpon – joskin pienemmällä erolla. 

* * *

Näin meille jäi "pahnan pohjimmaisiksi" kolme ministeriä, joista kaksi ei ole edes oman puolueensa kannattajien mielestä onnistuneet tehtävässään hyvin. He ovat Kokoomuksen Sari Multala ja Matias Marttinen. 

Kolmanneksi viimeiseksi jäänyt Wille Rydman on ehkä koko joukon mielenkiintoisin tapaus, koska häntä on riepoteltu useaan otteeseen medioissa tällä hallituskaudella. Tässä kyselyssä hän oli myös eniten negatiivisia arvioita työstään saanut ministeri, mikä nostettiin vahvasti esille HS:n jutussa kirjaamalla hänen nimensä jopa otsikkoon. 

Tosiasia kuitenkin on, että myös Wille Rydmanin hallitustyö on ollut hyvin tai melko hyvin onnistunutta sekä hänen oman taustapuolueensa kannattajien että suuren joukon muita puolueita äänestävien mielestä. Toisin sanoen hänen tekemänsä ministerityö on saanut hyväksynnän yli puoluerajojen siitäkin huolimatta, että mitä ilmeisimmin selvästi suurin osa suomalaista suhtautuu häneen henkilönä äärimmäisen negatiivisesti. 

* * *

Minusta tämä on suorastaan hämmästyttävää, enkä siksi pidä onnistuneena HS:n toimituksen luonnehdintaa Rydmanin (ja Purran) työn hyväksyneiden määrästä. Sen mukaan "Rydmanilla että Purralla on omat kannattajakuntansa, joiden mielestä he ovat onnistuneet työssään hyvin". 

Tämä näkemys lienee sinänsä totta, mutta se ei selitä sitä, että heidän työtään arvosti – Purran osalta jopa selvästi – suurempi osa vastanneista kuin Perussuomalaisilla on tällä hetkellä kannattajia. Ja siksi heidän työskentelynsä on vakuuttanut myös muita ihmisiä kuin heidän "omat kannattajakuntansa" siitäkin huolimatta, että he herättävät – pääministerin tavoin – monissa ihmisissä negatiivisia tunteita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia

Olisiko ollut parempi "vähä ajatella enste"?

Oikeusministeriöstä kerrottiin eilen, että "rikoslakiin tulee kaksi uutta rangaistuksen koventamisperustetta: rikoksen tekeminen osana rikollisjoukon toimintaa ja ns. nöyryytysväkivalta. Lisäksi alle 15-vuotiaan käyttäminen välikappaleena rikoksen tekemisessä tulee rangaistavaksi erillisenä rikoksena."

Oikeusministeri Leena Meren mukaan on "hienoa, että nämä lakimuutokset menivät maaliin. Katujengeissä tehdään rikoksia ja nuoria pahoinpidellään nöyryyttävällä tavalla. Lisäksi rikolliset käyttävät alle 15-vuotiaita hyväksi omissa rikoksissaan. Nyt näihin puututaan, kun rangaistukset kovenevat." 

Nämä uutiset ovat tietenkin nykyisen Suomen turvallisuustilanteessa sinänsä hyviä elleivät suorastaan erinomaisia. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kovennettujen rangaistusten tarpeellisuus johtuu suurelta osin - ellei suorastaan kokonaan - Suomessa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, jolla on ollut huomattava merkitys sekä katujengeinä tunnettujen rikollisjoukkojen syntymisessä että lasten valjastamisessa laittomiin tekoihin. 

Tähän yhteyteen sopiikin muistuttaa suomalaisia poliitikkoja vanhasta Simo Salmisen laulusta "Alle Lujaa", joka päättyy sanoihin "taitais olla parempi vähä ajatella enste." Onhan maamme poliittisten päättäjien riskinotto maahanmuuttoasioissa ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana vähintäänkin yhtä kovaa kuin mainitun laulun minä-henkilön liikenteessä. Toivottavasti nyt tehdyt - ja hallitusohjelman vielä toteutettavat - päätökset kääntävät lopputulosta edes vähän paremmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista
Pilkkeitä

Kansalaisten kusettamista

Kansalaisaloitteet ovat lähtökohtaisesti hyvä tapa edistää ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa suoraan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Yksi sellainen asia oli yli 50 000 kannattajaa kerännyt aloite niin sanottujen eheytyshoitojen kieltämisestä. 

Se jää kuitenkin ikävällä tavalla historiaan, sillä vaikka eduskunta on hyväksynyt aloitteen, on oikeusinisteri Leena Meri (ps) ilmoittanut, ettei hallitus ehdi saattaa lakia voimaan. Syynä ovat virkamieskunnan muut kiireet yhdistettynä hallituksen yhden jäsenen - Sari Essayahin (krist) - erimielisyyteen. 

Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallitus noudata eduskunnan tahtoa, eikä kunnioita Suomen lain tarkoitusta mahdollistaa kansalaisaloitteiden kautta juridisten epäkohtien korjaamista. Tällainen tilanne ei tietenkään ole millään tavalla hyväksyttävä, vaan kyseessä on varsin selkeästä perustuslaillisesta kriisistä. 

Tässä tilanteessa ovat vastakkain hallitusohjelman voimaan saattaminen sekä eduskunnan ilmaisema tahto kansalaisaloitteen saattamiseksi voimaan. Näin siitä huolimatta, että loogisesti ajatellen eduskunnan valmiin päätöksen toimeenpanon pitäisi mennä aina hallitusohjelman mukaisen lainvalmistelun edelle.

Oikeusministeri Leena Meri (ps) ei kuitenkaan näytä olevan samoilla linjoilla, enkä löytänyt lainsäädännöstä myöskään tähän liittyvää velvoitetta. Siten ministeri ei ole ilmeisesti rikkomassa virkavelvollisuuttaan, vaikka kuvaannollisesti sanoen sylkeekin kansalaisten kasvoille. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt hyväksytyn kansalaisaloitteen käy. Eli tuleeko kansalaisten ja eduskunnan hyväksymä tahto jollain tavalla saatetuksi lakiin, vai jääkö se kuolleeksi kirjaimeksi samalla tavalla kuin huomenna jälleen ajankohtaiseksi tulevan kellojen siirtelyn lopettaminen EU:ssa siitä huolimatta, että europarlamentti on hyväksynyt sen.

Jos näin käy, on asialla itse eheytyshoitoasiaa paljon suurempi merkitys, sillä sen seurauksena voidaan kansalaisten aloiteoikeuden katsoa olevan käytännössä pelkkä poliitikkojen keino ihmisten harhaanjohtamiseksi. Eli suoraan sanottuna kansalaisten kusettamista. 

Lopuksi totean vielä, etten ota tällä kirjoituksella minkäänlaista kantaa itse eheytyshoitojen hyödyllisyyteen, hyödyttömyyteen, terveellisyyteen, tarpeellisuuteen tai vaarallisuuteen, vaan pelkästään suomalaisen demokratian toimivuuteen. 

* * *

Edellä mainitsemastani kellonsiirtelystä todettakoon, että asia saattaa olla lopultakin etenemässä. Näin siksi, että vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllösen (vas) mukaan "liikennekomissaari Apóstolos Tzitzikóstas on ottanut asian uudelleen komission työohjelmaan ja yrittää vielä Puolan puheenjohtajakaudella saada asiaa neuvoston puolella eteenpäin".

Hyvä näin, mutta ihan vielä en olisi valmis poksauttamaan shamppanjapulloja. Näin siksi, että Puolan puheenjohtajakausi Euroopan unionin neuvostossa päättyy jo kesäkuussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi

Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa

Ruotsalainen yhteiskunta on tunnetusti täydellisen sekaisin siellä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä ongelmaa ainakaan vähennä se, että sikäläiset jengit tekevät rahaa kauppaamalla bilehuumeita maksukykyisille ruotsalaisille.  

Oikeusministeri Leena Meri (ps) nosti eilen esiin sen, että sama kehitys etenee myös Suomessa. Hänen mukaansa "kansainvälistymisen seurauksena Suomessa vaikuttavien rikollisryhmien ulkomaiset verkostot ovat aiempaa laajempia, ja ryhmillä on verkostojensa kautta suoria kansainvälisiä yhteyksiä".

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki puolestaan sanoi, että myös meillä "Ruotsista johdettujen katujengien vaikutus on lisääntynyt merkittävästi, ja tästä on esimerkiksi viime syksyltä useita väkivaltarikoksia ja törkeitä huumausainerikoksia." Hänen mukaansa "keskeisiä alueita, joista Suomeen vaikutetaan, ovat Länsi-Balkan, Baltia, Romania, Venäjä, Pohjois-Afrikan maat, Irak ja Ruotsi etenkin".

Tästä syystä kaikkien huumausaineita biletarkoituksiin käyttävien suomalaisten olisi hyvä ymmärtää tukevansa oman yhteiskuntamme viemistä kohti Ruotsin tietä. Ja ymmärtää, mitä ministeri Meri tarkoitti sanoessaan, että "jos puhutaan esimerkiksi huumausaineiden viihdekäyttäjistä, bilehuumeista, niin siinä tulet rahoittaneeksi järjestäytynyttä rikollisuutta, koska tätä rikollisuutta rahoitetaan nimenomaan huumausainekaupalla".

Kyse ei siten ole pelkästään huumeidenkäyttäjän omasta terveydestä vaan koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Ja siksi oli erinomaista, että - ministeri Mari Rantasen (ps) mukaan -"sisäministeriössä asetetaan lähiaikoina lainsäädäntöhanke, jossa tulee muun muassa arvioida, millä kriteereillä ja kenen toimesta henkilö voitaisiin luokitella järjestäytyneen rikollisuuden toimijaksi ja samalla pitäisi arvioida sitä, mitä seurauksia tästä toiminnasta henkilölle on".

Lisäksi oikeusministeriössä on vireillä lainsäädäntöhanke, jossa Meren mukaan tarkastellaan näyttökynnyksen alentamista rikoshyödyn pois ottamiseksi rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Myös tämä on hyvä asia, mutta mikäli sen tuloksena syntyy uutta lainsäädäntöä, on huolehdittava erityisen hyvin, ettei se - siis näyttökynnyksen alentaminen - mahdollista keneenkään kohdistuvia oikeusmurhia.

Sanon tämän siksi, että vaikka Suomessa viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat ilmiselviä, ei niiden korjaamiseksi pidä uhrata kansalaisten - eikä etenkään kantaväestön - oikeusturvaa eikä suomalaista oikeusvaltiota. Kiristettäköön mieluummin sitten vaikka maahanmuuttajien nuhteettomuusvaatimuksia ja niiden rikkomisen seurauksia. Tarvittaessa myös heidän jälkeläisilleen. 

Näin siksi, ettei rikollisuuden torjunnan tule olla mikään pääasia, vaan ainoastaan keino varmistaa ihmisille hyvä ja turvallinen ympäristö asua. Ja tästä syystä - mikäli joku taho sitä uhkaa - tulee myös seurausten kohdistua vain ja ainoastaan siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset haluavat ampua ihmisiä
Kehitysmaalaisten ammuskelua ja veneilyä
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Ruotsalais-somalialainen lapsi, rangaistukset ja maamme vetovoimatekijät

Suomessa luettiin eilen kovia tuomioita suurelle joukolle järjestäytyneeseen rikollisuuteen syyllistyneitä henkilöitä. Asiasta kertoneen Ylen jutun mukaan Nassar Abdouraman Moussa sai 10 vuotta vankeutta, Zakaria Said Mohamed 10 vuotta vankeutta, Hassan Abdulkadir Mohammed 10 vuotta vankeutta, Mohamed Abdulkadir Okashe 10 vuotta vankeutta, Farhaan Mohamed Omar 10 vuotta vankeutta, Mazen Omer 10 vuotta vankeutta, Abdiwahab Abdirahman Shekul 9 vuotta vankeutta, Arlind Sokoli 9 vuotta vankeutta ja Subeir Abdi Qalib 6 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Lisäksi oikeus tuomitsi alle kuuden vuoden rangaistuksiin yhteensä 13 henkilöä. Yksi henkilö sai sakkoja ja kolmen henkilön syytteet hylättiin.

Kuten arvoisa lukijani huomasi jo edelle kopioimastani nimiluettelosta, on nyt tuomittu järjestäytynyt huumekauppiasjoukko pohjoismaisen maahanmuuttopolitiikan somalialainen lapsi ja seuraus. Ja että nyt tuomitut henkilöt ovat päätyneet maahamme tekemään rikoksia Suomen - ja myös Ruotsin - aiempien hallitusten tekemien tietoisten päätösten seurauksena. 

* * *

Toinen juuri nyt ajankohtainen harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraus on katujengien harjoittama rikollisuus, jota voisi luonnehtia muiden - useimmiten nuorten - ihmisten terrorisoimiseksi. Myös sen Suomessa esiintyminen johtuu aiemmin maatamme johtaneiden poliitikkojen tietoisista päätöksistä. 

Onneksi nykyinen - Petteri Orpon (kok) johtama - hallitus on valmistellut sisäministeri Leena Meren (ps) johdolla esityksen, jossa katujengitoiminnasta, uhrin nöyryyttämisestä ja alle 15-vuotiaiden käyttämisestä rikoksen teossa tulee rangaistuksen koventamisperuste. Se on valmistunut ja lähdössä asiantuntijalausunnoille. 

Toivoa sopii, että asiantuntijalausunnoissa huomataan kaikki sellaiset seikat, jotka saattaisivat heikentää valmistellun lainmuutoksen vaikuttavuutta katujengien toimintaan. Ja että ne saataisiin korjatuksi ja uusi lainsäädäntö voimaan mahdollisimman nopeasti. 

* * *

Kolmas ajankohtainen kokonaisuus liittyy maahanmuuttajille maksettavan vastaanottorahan pienentämiseen sekä kansainvälinen suojelun muuttamiseen väliaikaiseksi. Myös nämä uudistukset ovat jo pitkällä ja odottavat vain hyväksymistään eduskunnassa. 

Vaikka vastaanottorahan määrä tai suojelun muuttaminen väliaikaiseksi eivät suoranaisesti liitykään rikollisiin tai rikollisuuteen, niiden voi voimaan astuttuaan odottaa vähentävän Suomen houkuttavuutta elintaso- eli sosiaaliturvaperusteisten maahanmuuttajien joukossa. Ja siten vähentävän ajan myötä aivan oleellisesti potentiaalisten maahanmuuttajarikollisten määrää Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt
Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Yleisradio teki jutun Suomen jengitilanteesta. Sen - ja tämän kirjoituksen sieltä lainaamani otsikon - mukaan "Suomi on onneksi kaukana Ruotsin tilanteesta". 

Ylen jutun tärkeimmän kohdat - sen itse nettisivulleen tekemän koosteen mukaan - ovat seuraavat. Suomessa on 11 katujengiä, joihin on assosioitunut noin 300 nuorta. Lisäksi Oulussa on ryhmittymä, joka ihannoi katujengejä. Määrä on pieni, jos sitä verrataan liivijengeihin, joita on noin 70 ja niissä jäseniä 700. Ampumatapauksiakin maamme kaduilla on vain muutama, kun taas Ruotsissa niitä oli viime vuonna yli 300.

Jostain syystä netissä ollut kooste jätti mainitsematta - uutisissa esitetyn ja juttuun upotetun videoartikkelin mainitseman - Tampereen, jossa tilanne on samankaltainen kuin Oulussa. Eikä siinä myöskään mainittu katujengien ja humanitaarisen maahanmuuton seurauksena syntyneen väestönosan välistä yhteyttä. 

Syitä Ylen toimittajan "unohduksille" voimme vain arvella, mutta itselleni jutusta jäi kaiken kaikkiaan sellainen käsitys, että sillä pyrittiin - kauniisti sanottuna - lieventämään ihmisten huolta tai - rehellisesti todettuna - vähättelemään tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin sidoksissa olevan uudenlaisen järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamaa uhkaa suomalaisille. 

* * *

Jos olisin itse tehnyt samanlaisen jutun, olisin sisällyttänyt siihen esimerkiksi infograafin, johon olisi sisällytetty jengien ja niihin assosioituneiden henkilöiden määrien historiallista kehitystä kuvaavat käyrät Suomesta ja Ruotsista. Olisin myös kertonut, että niiden perusteella olemme niin ja niin monta vuotta jäljessä ruotsalaisten nykyisestä tilanteesta, ellemme onnistu katkaisemaan kehitystä. 

Koko jutun olisin lopettanut kahteen haastatteluun, joista ensimmäisessä olisin kysynyt poliisin edustajalta näkemystä siitä, miten infograafin perusteella väistämättömältä näyttävä Ruotsin tie voitaisiin välttää. Ja toisessa pyytänyt tämän ruotsalaista kollegaa kommentoimaan asiaa. 

Jutun nähtyäni jäinkin miettimään Ylen toimittajan motiivia valita nyt nähdyt ratkaisut. Enkä keksinyt niille ensimmäistäkään järkevää syytä - järjettömiä toki juolahti mieleeni, mutta ne joko perustuivat kelvottomalta kuulostavaan arvioon kyseisen toimittajan älykkyydestä tai kuulostivat liiaksi salaliittoteorioilta, jotta olisin katsonut asialliseksi esitellä niitä tässä blogissa.

* * *

Oikeusministeri Leena Meri (ps) lienee ymmärtänyt Suomen tilanteen Ylen toimittajaa paremmin. Ja siitä syystä hänen johtamansa ministeriö on suunnitellut toimenpideohjelman maahanmuuttajavaltaisen nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Valitettavasti ohjelmaan on käytettävissä vain rajallisesti resursseja, joten se painottuu pikemminkin ankaroittamaan rikollisen toiminnan seurauksia kuin ennaltaehkäisemään sen syntyä. 

Parempi kuitenkin edes näin kuin jättää länsinaapurissa vaaralliseksi osoittautunut yhteiskunnallinen kehityssuunta muhimaan itsekseen. Ja ainahan ehkäiseviä toimenpiteitä voi lisätä, mikäli tilanne jatkaa eskaloitumistaan ja valtion budjetista jossain vaiheessa löytyy lisävaroja sen pysäyttämiseksi. 

Sitä kai on kuitenkin turha toivoa, että kehityksen perussyytä - kansainvälisten humanitaaristen sopimusten turvaamaa Suomen väestön rikastumista - tultaisiin korjaamaan ennen kuin tilanne on karannut käsistä täydellisesti. Eihän sellaista käännettä ole nähty edes pahoissa ongelmissa pyristelevässä Ruotsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia
Kehitysmaalaistuminen etenee
Joka kymmenes maahanmuuttajataustainen järvenpääläisnuori on rikollisilla poluilla

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) ilmoitti eilen hyvistä uutisista. Hänen mukaansa hallitus aikoo pidentää Suomen kansalaisuuden edellytyksenä olevaa asumisaikaa nykyisestä viidestä kahdeksaan vuoteen ja sen laskenta alkaa vasta oleskeluluvan saamisesta. Lisäksi tähän aikaan hyväksyttävää oleskeluaikaa ulkomailla lyhennetään nykyisestä sekä turvapaikanhakijoille annettavan vastaanottorahan ja käyttörahan määrää vähennetään. 

Kansalaisuuden saamisen edellytyksiin hallitus aikoo lisätä myös perustettavan kansalaisuuskokeen läpäisemisen. Ja turvapaikasta on tarkoitus tehdä aina väliaikainen sekä niin lyhyt kuin EU:n lainsäädäntö sallii. Eikä jatkossa ole enää mahdollista siirtyä turvapaikanhakijasta työperusteiseksi maahanmuuttajaksi. 

Edelleen sisäministeri linjasi, että pakolaisasema eli turvapaikka voitaisiin jatkossa jättää myöntämättä tai lakkauttaa, jos henkilön katsotaan olevan vaaraksi yhteiskunnalle, hän on syyllistynyt erityisen törkeään rikokseen, jos hän syyllistyy tai hänen epäillään syyllistyneen rikokseen rauhaa vastaan, sotarikokseen, rikokseen ihmiskuntaa vastaan tai YK:n tarkoitusperien ja periaatteiden vastaiseen tekoon.

Turvapaikkakäsittelyä aiotaan myös nopeuttaa rajamenettelyllä, jonka aikana turvapaikanhakija ei saa poistua hänelle määrätyn vastaanottokeskuksen läheisyydestä. Ja ulkomaalaislakiin on tarkoitus sisällyttää nopeutettu menettely, jonka perusteella kielteisen päätöksen saanut hakija voidaan palauttaa nopeammin kuin normaalissa turvapaikkamenettelyssä. Sitä on tarkoitus soveltaa henkilöihin, joiden katsotaan olevan uhaksi kansalliselle turvallisuudelle sekä uusintahakemuksen tehneiden hakijoiden maasta poistamiseksi.  

Näiden muutosten lisäksi on Leena Meren (ps) johtamassa oikeusministeriössä valmisteltu esitys rikoslain muuttamiseksi koskien naisen ja tytön sukuelinten silpomisen ja sen valmistelun säätämistä rangaistavaksi. Tämä laki on merkittävä - paitsi ihmisoikeuksien itsensä perusteella - myös siksi, että se vähentää Suomen houkuttelevuutta sellaisten turvapaikanhakijoiden joukossa, jotka haluavat silpoa tytärtensä sukuelimet ja jotka käytännössä muodostavat leijonanosan Suomeen saapuvista elintasopakolaisista. 

Kaiken kaikkiaan hallituspuolueet ovat näillä päätöksillä aikeissa toteuttaa juuri niitä asioita, joiden perusteella suuri osa nykyisten hallituspuolueiden äänestäjistä on äänestänyt viime eduskuntavaaleissa. Tähän kun vielä lisätään kehitysapuun käytettävien verovarojen miljardileikkaus, on äänestäjien kerrankin syytä olla tyytyväisiä - edellyttäen tietenkin, että ylle kirjaamani aikeet myös toteutuvat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan

Korporaatiovallan väärinkäyttö oikeuttaa veropohjan laajentamisen

Monilla ihmisillä on kaipuu keskitettyyn valtaan, vahvoihin johtajiin tai jopa diktaattoreihin. Tähän joukkoon ilmoittautui eilen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, joka kaipasi Euroopan Unionia puuttumaan Suomen sisäpolitiikkaan.

Anderssonin ulostulo johtui siitä, että Suomessa järjestettiin alle vuosi sitten eduskuntavaalit, joiden seurauksena maahamme syntyi vuosikymmenin ensimmäinen hallitus (JK kello 18:35: tässä on virhe sillä myöskään Sipilän hallituksessa ei ollut mukana vihervasemmistoa), jossa ei ole mukana vihervasemmistopuolueita. Ja vieläpä siten, että oppositioon jäi peräti kaksi puoluetta - Keskusta ja Liike Nyt - joiden ei katsota kuuluvan vasemmistoon. 

Tämä johtui siitä, että vain kolmannes äänestäjiltä valtakirjan päätöksentekoon saaneista ehdokkaista kannatti SDP:tä, Vihreitä ja Vasemmistoliittoa. Ja siten kansa ilmaisi vaaleissa tukensa sellaiseen politiikkaan, jolla vahvistetaan yritysten toimintaedellytyksiä, ihmisten vapautta ja demokraattista päätöksentekoa. Ja antoi tuomionsa Anderssonin kaipaamalle keskusjohtoiselle käskyttämiselle ja korporatiovallalle. 

Demokratia ei kuitenkaan näytä kelpaavan poliittiselle äärivasemmistolle, joten Andersson ilmoitti kaipaavansa Euroopan Unionin laajuista lainsäädäntöä vasemmiston agitoimien - ja sivullisille suuria taloudellisia tappioita ja harmia tuottavien - poliittisten lakkojen laillistamiseksi nyt, kun suomalainen demokraattinen päätöksentekokoneisto on rajaamassa niitä yhden päivän mittaiseksi sekä lisäämässä työrauhan rikkomisesta koituvia hyvityssakkoja. 

Oleellista tässä asiassa on huomata se, ettei hallitus ole millään tavoin rajaamassa työtaisteluja, joilla tavoitellaan parempia työehtoja omalla alalla. Eikä Andersson siten ole huolissaan työntekijöiden oikeuksista vaan poliittisen vasemmiston ohjauksessa olevan ulkoparlamentaarisen korporaatiovallan vähenemisestä. 

* * *

Tässä yhteydessä en malta olla kommentoimatta Teollisuusliiton miljardiomaisuutta. Liitto on kerryttänyt varojaan vuosi vuodelta ja kertoi eilen kykenevänsä rahoittamaan jopa kuukausien mittaisia poliittisia lakkoja. 

Demokraattisen päätöksenteon vastustaminen ei tietenkään ole ammattiliittojen varsinainen tehtävä, eikä sitä voida pitää myöskään verovapauden ansaitsevana yleishyödyllisenä toimintana. Siksi on kysyttävä työministeri Arto Satoselta (kok) ja oikeusministeri Leena Mereltä (ps), että kävisikö Teollisuusliiton toiminta perusteesta veropohjan laajentamiselle koskemaan myös Ay-liikkeen kaikkia tuloja.

Samalla tekisi mieleni kysyä teollisuusliiton jäsenten näkemyksiä siihen, että heidän ammattiliittonsa on kerännyt varallisuutta kyetäkseen vastustamaan demokraattista päätöksentekoa. Eli olisivatko he mieluummin maksaneet kohtuullisempia jäsenmaksuja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Silmiä avaava keskustelu
Ylen johto on saatettava vastuuseen eilen nähdystä performanssista
Kaj Mykkänen, Li Andersson ja vihervasemmistolainen logiikka

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta

Suomessa toimii yhdenvertaisuusvaltuutettu-niminen viranomainen. Se tekee toimialaansa liittyviä lausuntoja sekä kommentoi asioita myös sosiaalisessa mediassa. 

Viestipalvelu X:ssä tämä viranomainen on viimeksi välittänyt tiedon, jonka mukaan "yhdenvertaisuusvaltuutettu arvioi, että lähes kaikkien itärajan rajanylityspaikkojen sulkeminen ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittäminen Raja-Joosepin rajanylityspaikalle vaarantaa oikeuden hakea turvapaikkaa." 

Jos viestiin yrittää vastata, se ei onnistu, vaan kommentteja voi antaa ainoastaan valtuutetun erikseen mainitsemilta tileiltä. Niiden omistajiin en kuulu minä, eikä myöskään oikeusministeri Leena Meri. 

Tämä on hämmentävää, sillä yhdenvertaisuusvaltuutettu on veronmaksajain kustantama julkinen toimija, jonka tulisi palvella koko kansaa. Kuten edeltä ilmenee, näin ei kuitenkaan tapahdu, joten on syytä kysyä miksi. 

Eli miksi tässä puheena oleva viranomainen ei ole lähtökohtaisesti avoin kansalaiskeskustelulle - tai edes julkiselle dialogille maan hallituksen kanssa - vaan määrittelee etukäteen keiden kanssa se suostuu keskustelemaan. 

Siksi on kysyttävä, että miten tämä toimintamalli toteuttaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa selvällä suomenkielellä sanotun tarkoituksen, jonka mukaan "säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan."

Lopuksi totean, että yhdenvertaisvaltuutettuna toimii tällä hetkellä aiemmin mm. Pakolaisneuvonnassa, Martin Scheininin avustajana ja kaupunginjohtajana toiminut Kristina Stenman. Hän aloitti virassaan 1.8.2020 eli on Sanna Marinin hallituksen nimittämä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävä

Turun hovioikeus siunasi Miljan Jaffin rikoksen

Rikollisen kurdiräppäri Milan Jaffin tekemän pahoinpitelyn käsittely Turun hovioikeudessa sai tuomion, joka nostattaa kulmakarvoja. Hovioikeuden mukaan rangaistus ei ollut tarpeen Jaffille, vaikka hän olikin syyllinen rikokseen. Toisin sanoen korkea oikeusistuin otti ja antoi suopean siunauksensa törkeälle väkivaltarikokselle.

Jaffin tekemä pahoinpitely tapahtui siten, että ensin toinen henkilö kaatoi uhrin maahan, minkä jälkeen Jaff ryhtyi potkimaan tätä. Sen seurauksena väkivallan kohteeksi joutunut mies sai päähänsä kohdistuneista potkuista mustelmia ja otsaansa verinaarmun sekä kärsi noin parin viikon ajan kivuista ja päänsärystä. Lisäksi Jaffin hallussa oli tapahtumien jälkeen myös uhrin lompakko, jota hän oli esitellyt myöhemmin sosiaalisessa mediassa.

Syyksi Jaffin jättämiselle ilman rangaistusta Turun hovioikeus kertoi sen, että pahoinpitely olisi voitu käsitellä samalla kertaa kuin kaksi muuta rikosta ja määrätä niistä yhteinen rangaistus ilman, että tuomio olisi koventunut. Niinpä Jaff pääsi edellä kuvatusta tapahtumasta kuin koira veräjästä. Mahtaakohan häntä naurattaa?

Tapaus ei ole suomalaisessa oikeusjärjestelmässä mitenkään erikoinen. Meillähän on jo pitkään ollut tapana, että paatuneimmille - eli useita rikoksia tekeville - konnille annetaan paljousalennuksia. Perusteluna tälle on käytetty esimerkiksi sitä, että jos tuomiot kahdesta rikoksesta olisivat erikseen annettuna kaksi ja kaksi eli yhteensä neljä vuotta, mutta yhdessä käsiteltynä kolme vuotta, kohdeltaisiin rikollista eri tavoin riippuen siitä, miten asiat käsitellään tuomioistuimessa.

Hyväksyn toki sen, että samanlaisesta rikollisuudesta on oltava samanlainen seuraus. Mutta huomautan samalla, että asiaan olisi yleistä oikeustajua paremminkin vastaava ratkaisu kuin rikosten paljoushalpuutus. Sen mukaan kaksi plus kaksi olisi neljä myös silloin, kun rikokset käsitellään samaan aikaan. 

Milan Jaffin rangaistuksetta jättäminen on sikäli merkittävä asia, että Perussuomalaiset on nostanut rikollisten paljousalennukset yhdeksi poliittiseksi teemakseen. Juristikansanedustaja Leena Meren (ps) mukaan "useamman rikoksen pitäisi olla rangaistuksen koventamisperuste eikä nykyisenkaltainen ´tee kolme, kärsi yksi´-alennusautomaatti".

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että tekijä tuomittaisiin erikseen jokaisesta rikoksesta ja lopputulokseksi tulisi annettujen rangaistuksen summa. Jotta tällainen järjestelmä toimisi, tulisi Meren mukaan "pidentää yhteisen rangaistuksen enimmäiskestoa, joka on nykyisellään 15 vuotta. Näin suunnitelmallisesti ja toistuvasti lakia rikkovien rangaistukset kovenisivat oikeudenmukaisella tavalla."

En tiedä parantaisivatko pidemmät tuomiot vakavia rikoksia tekevien ihmisten - kuten Milan Jaffin - tapoja tai ehkäisisikö se uusien milanjaffien syntymistä. Tavallisten suomalaisten kannalta positiivista olisi kuitenkin se, että hän ja hänen kaltaisensa pysyisivät pidempään poissa kaduilta, mikä jo sellaisenaan lisäisi tavallisten ihmisten yleistä turvallisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?
Maahanmuuttajajengien väkivalta ei loppunut Milan Jaffin tuomioon
Uskomaton ja iljettävä saaga jatkuu, vaikka valopilkkujakin on

Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Ylen A-studio onnistui eilen tekemään pitkän jutun nuorisoväkivallasta ilman, että siinä mainittiin sanallakaan tiettyjen maahanmuuttajaryhmien keskeistä osuutta. Päinvastoin, ohjelman aluksi vihjattiin aivan toisenlaisiin ihmisryhmiin, sillä asiasta haastatellut teinit ja vähän vanhemmat nuoret olivat pohjoiseurooppalaisen näköisiä ja yksi jo vankilassakin käynyt - ja toinen sinne menossa.

Sen jälkeen näytettiin kahden asiantuntijan haastattelu, jossa mainittiin maahanmuuttajataustasta, mutta ei tarkennettu olivatko kyseessä venäläiset, virolaiset, saksalaiset vai kiinalaiset. Tai kenties joku aivan muu ryhmä. 

Jutun kolmantena osiona oli ruotsinsuomalaisen toimittajan haastattelu, jossa tämä maalasi synkän kuvan sikäläisestä maahanmuutosta ja siihen liittyvästä silmittömästä väkivallasta sekä kertoi länsinaapurin uuden hallituksen keinoista yrittää saada tilanne haltuun. Vaan eipä hänkään vihjannut ongelmanuorison tarkemmasta etnisestä taustasta.

Ohjelman lopuksi ratkaisuja oli pyydetty etsimään kansanedustajat Leena Meri (ps) ja Iiris Suomela (vihr). Suomela väitti, että USA:ssa ja Ruotsissa olisi kehitetty nuorisorikollisuuden torjumiseksi toimivia ratkaisumalleja, jotka pitäisi vain ottaa käyttöön myös meillä. Lisäksi hän syyllisti suomalaista yhteiskuntaa, joka ei hänen mukaansa ole antanut nuorille valmiuksia menestyä eikä muutenkaan panostanut riittävästi nuorisorikollisuuden torjuntaan. 

Leena Meri oli puolestaan tyytyväinen siitä, että asiasta nyt edes puhutaan Suomessa. Ja kaipasi ratkaisuja jo kovan rikollisuuden pariin ehtineille maahanmuuttajille, joiden kohdalla sosiaalitädin kädestä pitäminen ei enää tehoa.

Meri siis kaipasi nykyistä rankempia rangaistuksia koville rikollisille siinä missä Suomela ehdotti nuorille rikollisenaluille henkilökohtaista saattajaa, joka taluttaisi heidät osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vaan eipä heistäkään kumpikaan maininnut minkälaisista maahanmuuttajista tässä oikeastaan puhuttiin - ei edes Leena Meri.

Ei sillä, etteivät monet suomalaiset tietäisi ilman mainintaakin mistä maahanmuuttajaryhmistä nykyiset nuorisorikolliset ovat lähinnä peräisin? Tai millä perusteella he ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen. Mutta lienee edelleen niitäkin, joille nämä asiat eivät ole vieläkään selviä. 

Oleellista on kuitenkin huomata, että asiasta puhumatta jättäminen siirtää ongelman yhden keskeisen tekijän eli etnisen ulottuvuuden taka-alalle. Ja vaikeuttaa siten ratkaisujen löytämistä sekä Ruotsin tielle jo joutuneen yhteiskuntamme suunnan muuttamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta

Suvaitsevaisten puolue

Perussuomalaiset valitsi eilen puheenjohtajakseen valtiotieteiden maisteri Riikka Purran. Varapuheenjohtajaksi nousi puolestaan kansanedustaja ja varatuomari Leena Meri. Molemmat siis korkeasti koulutettuja naisia puolueessa, jonka äänestäjäkunta on tähän asti koostunut enimmäkseen miehistä. 

Vasta toisen ja kolmannen varapuheenjohtajan paikalta löytyy miehiä: keskipohjalainen yrittäjä ja kansanedustaja Mauri Peltokangas sekä seksuaalivähemmistöjä edustava Sebastian Tynkkynen. Puoluesihteerin paikan otti yliopistonlehtori Arto Luukkanen. 

Jatkossa perussuomalaisia voidaan edellä esitettyjen valintojen valossa pitää Suomen sukupuolineutraaleimpana, ellei suorastaan henkilöprogressiivisimpana puolueena. Asiasta ei kuitenkaan ole syytä nostaa sen kummempaa haloota, sillä selitys lienee yksinkertaisesti siinä, että puolueen jäsenistö valitsi kuhunkin tehtävään mielestään pätevimmän henkilön piittaamatta näiden sukupuolesta tai seksuaalisen kiinnostuksen kohteista. 

* * *

Puheenjohtaja Riikka Purra oli mielestäni paras vaihtoehto Jussi Halla-ahon työn jatkajaksi. Näin siksi, että hänen valintansa "ainakin poistaisi puolueeseen liitetyn äijäleiman ja joka naisena vaikeuttaisi suoraa vertailua isot saappaat jälkeensä jättäneeseen edeltäjään".

Jatkossa näemme, olinko tässä asiassa oikeassa vai väärässä. Joka tapauksessa Purran itsensä lisäksi puolueen koko johtoporukan valinta vaikeuttaa jatkossa äijäleiman käyttämistä Perussuomalaisia vastaan ja madaltanee naisten kynnystä antaa puolueelle äänensä tulevissa vaaleissa. Juuri nythän puoluetta kuvaamaan sopiva termi voisi olla esimerkiksi suvaitsevaisten puolue.

Oleellisempaa kuin henkilökysymykset, on kuitenkin puolueen tuleva poliittinen linja, johon ei liene tulossa suuria muutoksia. Näin siksi, että Purra on ollut suunnittelemassa jo nykyisiä linjauksia. Puolueen kannalta keskeistä tässä on se, että voiko näiden linjausten pohjalta nousta hallituskoalitioon muiden puolueiden kanssa. 

Tästä uusi puheenjohtaja ehti jo todeta, että maahanmuutto on hyvä indikaattori siitä, minkälaiseen hallitukseen Perussuomalaiset voisi osallistua - hallitusohjelman tulisi sisältää siihen liittyen selviä kiristyksiä. Purra totesi myös, että ilmastopolitiikassa hallituksen tulisi olla realisti ja asettaa Suomen asema globaaliin mittakaavaan. Nämä sulkevat ainakin Vihreät ja Vasemmistoliiton ulos samasta hallituksesta.

Maahanmuuton osalta Purra tarkensi, että Suomi tarvitsee "rajavartio- ja ulkomaalaislakiin pykälät, jotka mahdollistavat meidän sulkea rajan silloin, kun turvallisesta maasta haetaan turvapaikkaa... Sen lisäksi on hyvin oleellista kiristää kansalaisuuden saamisen ehtoja ja perheen yhdistämistä." 

Nämä seikat jäävät äänestäjien ja muiden puolueiden pohdittavaksi, kunnes nykyinen vihervasemmistohallitus kaatuu. Sen jälkeen katsotaan puolueiden koko eduskunnassa ja sovitellaan niiden vaatimuksia ja toiveita yhteen - ja muodostetaan hallitus, mikäli löytyy riittävä sopu ja yhteisymmärrys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho pudotti pommin
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Naisen ja miehen logiikka

Onko Perussuomalaisten tulevaisuus maahanmuuttajien ja naisten käsissä?

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) ryhtyi Helsingin pormestariehdokkaaksi. Nykyisen valtuuston kokoonpanon valossa hänellä ei ole siinä menestymisen mahdollisuuksia, mutta pormestarinpaikan säilymisestä puolueen hallussa haaveilevassa Kokoomuksessa tuskin ollaan aivan niin rauhallisin mielin kuin puolueesta kantautuneiden viestien valossa voisi kuvitella. 

Onhan Halla-aho näkyvä poliitikko ja Helsingin ja koko valtakunnan ääniharava edellisissä eduskuntavaaleissa. Siten hänellä on lähtökohtaisesti laaja kannatus, joka saattaa johtaa dominoilmiöön, jossa äänestäjät kertyvät voittajan ympärille. Näin Perussuomalaiset saattaisivat moninkertaistaa edellisten kuntavaalien kannatuksensa ensi keväänä.

* * *

Yksi pitkälti käyttämätön tai ainakin julkisuudessa näkymätön potentiaalisten perussuomalaisten ryhmä ovat maallistuneet ja yhteiskuntaamme integroituneet maahanmuuttajat. Tästä vihjaisi ansioitunut islamistien paljastaja Anter Yasa twitter-tilillään. 

Hänen viestinsä sisältö oli seuraava. "Hei, @Halla_aho, protip: Vastusta islamia ja integraatiohaluttomia maahanmuttajia, sekä puhu integroituneiden maahanmuuttajien, varsinkin yrittäjien ja omilla jaloillaan seisovien oikeuksien puolesta. Viet kaikki vasemmiston äänet. Heillä jää vain sossun asiakkaat ja islamistit."

Yasan jatkoviestissä tuli vielä perusteluja. "Tällä hetkellä Suomen integroituneet maahanmuuttajat ovat ilman poliittista kotia. Ei kukaan halua äänestää vasemmistoa enää. Vain islamistit äänestävät vasemmistoa ja demareita. Eikä Kokoomus ole houkutteleva. Persuilla on suuri potentiaali. Hyödyntäkää."

Yasan ehdotus on erittäin mielenkiintoinen. Mikäli hänen näkemyksensä maallistuneiden muslimien tympääntymisestä sosialisteihin pitää paikkansa, olisi tässä halla-aholaisille käyttämätön ja luultavasti kasvava potentiaalinen äänestäjäkunta. 

Ymmärtääkseni sen saaminen puolueen taakse ei käytännössä vaatisi poliittisen linjan muutosta vaan ainoastaan viestin terävöittämistä - erottelevathan puolueen maahanmuuttolinjaukset jo nyt työperäiset ja elintasopakolaiset toisistaan. Ja asiallisesti ottaen maallistunut ja rehellistä työtä tekevä tai yritystä pyörittävä yhteiskuntaan integroitunut humanitaarisin perustein oleskeluluvan saanut maahanmuuttaja vastaa työperäistä maahanmuuttajaa.

* * *

Lopuksi ajattelin hiukan spekuloida. Jos käy niin, että Halla-aho tulee valituksi pormestariksi jäisi puolue ilman puheenjohtajaa. Kuka siis silloin nousisi sen peräsimeen?

Viime aikojen poliittisen näkyvyyden perusteella näen vain kolme mahdollisuutta: Laura Huhtasaari, Riikka Purra ja ehkä vielä Leena Meri. Toisin sanoen kaikki puolueen johtajan pestiin vahvimmin tarjolla olevat ehdokkaat ovat naisia - miehet tulevat kaukaa perästä. 

Jos puolueen johtoon siis nousisi nainen, olisi se eräänlainen vallankumous, joka todennäköisesti muuttaisi puolueen julkikuvaa erittäin paljon. Oman veikkaukseni mukaan tämä johtaisi Perussuomalaisten kannatuksen nousuun naisten parissa, mutta miesäänestäjien reaktiota on vaikea ennakoida. Ehkäpä ainakin osa heistä siirtyisi joko nukkuvien tai jonkin muun yhtä turhan puolueen kannattajaksi.

Itse kannattaisin tuollaisessa tilanteessa joko Purraa tai Meriä, koska Huhtasaarella on historiaa ja näkemyksiä, jotka varmuudella karkottavat kaltaisiani korkeasti koulutettuja ihmisiä puolueen kannattajakunnasta. Lisäksi näiden seikkojen hyödyntäminen puheenjohtajaa ja puoluetta vastaan olisi siksi helppoa, että maamme lehdistö tarttuisi niihin takuuvarmasti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Väkivaltaa Myyrmannissa?
Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus

Yle maksumuurin taakse?

Leena Meri (ps) esitti perussuomalaisten kyselytunnilla, että Yleisradion ohjelmista tulisi tehdä maksullisia. Ehdotustaan hän perusteli sillä, ettei Ylen ohjelmisto ole tasapuolista, vaan heijastelee toimittajien omia - perussuomalaisten vastaisia - näkemyksiä.

Ehdotuksen takana oli myös Jari Ronkainen (ps), joka nosti esimerkiksi eilisen aamun jälkiviisaat -ohjelman, jossa vihjailtiin Ruotsidemokraattien olevan länsinaapurin autopalojen takana. Näin ohjelmassa todellakin tehtiin ja lisäksi siinä arveltiin, etteivät palojen mahdolliset taustat selviä, koska polttajia ei saada kiinni. Tämä siitä huolimatta, että tuhotöistä oli pidätetty kolme henkilöä, joista yksi tavoitettiin Turkista, mikä antoi vihjeen todellisten syyllisten olemuksesta.

Ylen epätasapuolista ja harhaanjohtavaa uutisointia on käsitelty usein tässäkin blogissa: milloin veromediamme toimittajat ovat olleet raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla, milloin taas vasemmiston propagandatoimistona. Ja olenhan minä itsekin spekuloinut Yle-verosta järjestettävällä kansanäänestyksellä.

Maksumuurin takana olevassa Ylessä tällaista ongelmaa ei olisi, sillä ohjelman maksaisivat ne, jotka sitä myös seuraisivat. Mikäli ristiriita ohjelmiston tuottajien ja kuluttajien välillä olisi liian suuri, loppuisi myös ohjelmatuotanto maksajien kadotessa.

On siis erinomaista, että Perussuomalaiset ovat lähteneet kysymään Ylen ohjelmatuotannon tasapuolisuuden perään. Näin etenkin siksi, että verovaroin tuotettu ohjelma on oikeutettua vain silloin, kun se on kansalaisten eli maksajien suhteen tasapuolista.

Toki ohjelman tulisi olla puolueettomuuden lisäksi myös laadukasta. Itse olen lopettanut lähes kokonaan aiemmin seuraamani Ylen Radio Suomen kuuntelemisen sitä juontavien henkilöiden satunnaiseen ajatusvirtaan, ajoittaisiin vasemmistopropagandistisiin pläjäyksiin ja holtittomaan kikatukseen kyllästyneenä - etenkin kun kikatuksen välimerkkeinä toimivat musiikkiesityksetkin lienee suunnattu teini-ikäisille.

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei Yle tule menemään maksumuurin taakse, ellei kansa lähde sitä tosissaan vaatimaan. Siitä huolimatta on tärkeää, että sen olemassaolon oikeutus nostetaan säännöllisesti esiin, koska se asettaa paineita veromediamme palkollisille ja sitä kautta ehkäisee pahimpia ylilyöntejä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle viis veisaa hyvän journalismin periaatteista
Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa
Yle unohti kertoa, että kuka uhkasi lasten ja alpakoiden turvallisuutta