Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot

Poliittiset vaihtoehdot ovat demokratian syvin olemus, sillä niiden perusteella kansalaiset voivat valita puolueensa vaaleissa ja siten vaikuttaa siihen, mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. 

Tämä tuli mieleeni kahdesta aamulla lukemastani jutusta. Niistä ensimmäinen koski Sanna Antikaisen (ps) kysymyslistaa demareiden johdolle: "mistä Espanjasta Suomen pitäisi ottaa oppia? Siitäkö, joka ostaa venäläistä kaasua sodan keskellä? Siitäkö, joka sai poikkeuksen Naton puolustusmenotavoitteesta? Siitäkö, joka jakaa laillisen aseman puolelle miljoonalle paperittomalle? Vai siitäkö, jonka hallituksen lähipiiri on rikostutkintojen keskellä?"

Taustalla oli puheenjohtaja Antti Lindtmanin (sd) muutama viikko sitten esittämä ajatus siitä, että Suomen pitäisi ottaa oppia Espanjan löysästä talouspolitiikasta. Sittemmin on ilmennyt, että sen rahoitus on perustunut EU:n niin sanotussa elpymispaketissa Madridin hallinnolle syydetyn rahan väärinkäyttöön. 

* * *

Edelle kirjoittamallani perusteella näyttäisi, ettei SDP:llä ole tarjota äänestäjille uskottavaa talouspoliittista vaihtoehtoa. Mutta ei hätää, sillä – toisen lukemani jutun perusteella – sellaista ei ilmeisesti ole esittää myöskään Keskustalla.

Puolueen varapuheenjohtaja Markus Lohi nimittäin päivitteli, että "alettiin kysymään, mikä on opposition vaihtoehto, vaikka eihän opposition tehtävä ole tehdä julkisen talouden suunnitelmaa vaan hallituksen. Tämä on mennyt vähän harhaan, jos kuvitellaan, että oppositio johtaa tätä maata ja sen tehtävä olisi laittaa talous kuntoon".

Eikä siinä kaikki, sillä kysyttäessä, että eikö oppositiolla pitäisi olla vaihtoehtoa, Lohi vastasi, että "se on toissijainen, koska vaikka sillä olisi kuinka hyvä vaihtoehto, ei sillä olisi mitään merkitystä, koska kukaan ei sitä toteuta". 

* * *

Saattaa hyvinkin olla, että poliittisessa oppositiossa on herännyt huoli Suomen talouden suunnan kääntymisestä positiiviseksi ja siitä, ettei valtiovarainministeri ole salannut tyytyväisyyttään tästä käänteestä. Ja siksi ollaan juuri nyt sormi suussa ellei suorastaan siellä suoliston toisessa päässä.

Nähtäväksi siis jää, keksivätkö suurimmat oppositiopuolueemme vaalikampanjoihinsa jonkinlaiset uskottavat poliittiset vaihtoehdot. Vai toivovatko ne saavansa ajettua vaalikarjan omaan laariinsa pelkillä löysillä puheilla ja nykyisiä hallituspuolueita piikittelevillä sanallisilla veistelyillä. 

Aikaa on toki vielä – reilut yksitoista kuukautta. Ja taustatukea on epäilemättä tulossa ainakin suurimpien medioidemme eli Yleisradion ja Helsingin Sanomien suunnalta. Nähtäväksi kuitenkin jää, että riittääkö se erityisesti siinä tapauksessa, että käyntiin lähtenyt talouskasvu jatkuu tai suorastaan kiihtyy kesän, syksyn ja talven aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näin on, mutta olkoon!

Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Himoverotus huolettaa suomalaisia

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Sen mukaan peräti puolet suomalaisista olisi valmiita alentamaan veroja, jotta osaajat ja omistajat eivät muuttaisi pois Suomesta. Vain runsas neljännes oli eri mieltä.

Saman kyselyn vastaajista 60 prosenttia oli myös sitä mieltä, että omistajuutta pitäisi arvostaa enemmän, koska ilman omistajia ei olisi yritysten tarjoamia työpaikkoja. Päinvastaista mieltä oli vain kymmenen prosenttia näkemyksensä ilmaisseista. Toisaalta kaksi kolmesta vastaajasta oli huolissaan omistamisen keskittymisestä harvojen käsiin. 

* * *

Kyselyn mukaan näyttäisi siltä, että Suomessa ymmärretään laajasti sekä taloudellisen toimeliaisuuden merkitys että himoverotuksen luomat riskit yhteiskunnan kestävälle kehitykselle. Tämä on tietenkin maamme tulevaisuuden kannalta erinomainen asia, mutta herättää samalla ajatuksia voittoa ensi vuoden vaaleissa odottavan vihervasemmiston tilanteesta. 

Siksi veikkaan, että talous, verotus ja yrittäjyys nousevat tavanomaista suurempaan rooliin vuoden kuluttua käytävissä vaalikampanjoissa. Ja tietenkin myös medioiden välittämissä vaalikeskusteluissa. 

Jos ja kun näin käy, on mielenkiintoista seurata miten nyt mielipidekyselyissä etenevän opposition kannatus kehittyy juuri ennen vaaleja kiihtyvän kampanjoinnin aikana. Eli pystyvätkö demarit säilyttämään tukenaan neljänneksen äänestäjäkunnasta ja nouseeko maamme kahden laitavihervasemmistolaisen puolueen kannatus yli kymmenen prosentin? 

* * *

Tässä mielessä oli hauska lukea aamun Helsingin Sanomista, että demareiden puheenjohtaja Antti Lindtman ehdotti Suomelle opin ottamista Espanjan vasemmistolaisesta talouspolitiikasta, jota on tuettu miljardeilla euroilla EU-maiden – osin suomalaisilta veronmaksajilta verotettua – rahaa. Lieneekö tämä se kortti, jolla Lindtman arvelee nousevansa kalifiksi kalif... ei kun pääministeriksi pääministerin paikalle? 

Vai käykö jälleen kerran niin, että suomalaisten mieli muuttuu vaalikeskusteluiden aikana ja eduskunnan suurimman puolueen paikasta käydään jälleen kerran tasaväkinen kamppailu? Vieläpä sellainen, jossa joko viime aikoina kannatustaan nostanut Keskusta tai Perussuomalaiset nousevat uhkaamaan SDP:n ja Kokoomuksen asemaa pääministeripuolueena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Vihreät talouskasvua vastaan

Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Tilastokeskus julkaisi eilen tiedotteen, jonka mukaan sekä työllisyys- että työttömyysaste ovat nousseet Suomessa. Lisäksi se mainitsi, että työvoiman ulkopuolella olevien määrä pieneni. 

Toisin sanoen työmarkkinoiden käytössä olevien ihmisten määrä lisääntyi hiukan nopeammin kuin työpaikkojen määrä. Siten Suomen talous on kasvussa, mikä on erinomainen asia, vaikka vauhti ei olekaan vielä erityisen suuri. 

* * *

Uutinen sai palstatilaa myös suurimmissa suomalaismedioissa. Niistä MTV3 kirjoitti otsikolla "Työttömien ja työllisten määrä kasvoi helmikuussa". Täsmälleen samoja sanoja käytti myös Uutissuomalainen. Helsingin Sanomat puolestaan kirjoitti, että "Työttömien ja työllisten määrä kasvoi viime vuodesta". 

Entä mitä teki meidän kaikkien kustantama Yleisradio. No, otti ja otsikoi oman juttunsa sanoilla "Tilastokeskus: Työttömyysaste nousi helmikuussa" ja jätti myös sen sisällöstä pois sekä työllisyysasteen että työvoiman määrän kasvun. 

Tätä ratkaisua on mahdotonta nähdä minään muuna kuin tahallisena Suomen taloustilanteen vääristelynä sekä tarkoituksellisena suomalaisten harhaanjohtamisena. Sen motiivista kertoo kaiken se, että vaikka Demokraatti otsikollaan "Tilastokeskus: Työttömiä melkein 50 000 enemmän kuin vuotta aiemmin" oli Ylen kanssa samoilla linjoilla, senkin toimittaja kuitenkin – toisin kuin Yle – toi itse tekstissä esille myös työllisyyden ja työvoiman määrän kasvun.

* * *

Kyse ei voi olla muusta kuin Yleisradion toimituksen tarkoituksellisesta toiminnasta Suomen hallitusta vastaan. Eli vaalityön tekemisestä vihervasemmiston puolesta ajatellen ensi kevään vaaleja. 

Niihin on kuitenkin aikaa vielä yli vuosi, joten nähtäväksi jää, mitä kaikkea Ylen toimituskunta vielä keksiikään saadakseen maahamme demarivetoisen hallituksen. Eli kuinka koville kierroksille veromediamme toimituskunta piiskaakaan itsensä seuraavien reilun 12 kuukauden aikana, kun jo nyt on lähdetty jopa demareita avoimesti kannattavaa puoluelehteä härskimpään disinformaation levittämiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulossa: Ylen mielenkiintoinen haastattelujuttu
Yrittäjä Jesse Rauhamo avautui Yleisradion käytännöistä
Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?

Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista

Tänään on Suomessa kaksien vaalien päivä. Niistä kuntavaalit ovat vanhaa kauraa, mutta aluevaalien merkityksestä tuntuu olevan epäselvyyttä ainakin puolueiden puheenjohtajien ja median piirissä. 

Perustan tämän väitteeni sille, että sekä vaalikeskusteluissa että lehtien palstoilla on puhuttu valtavasti alueiden rahoituksesta, henkilöstömitoituksista, hallituksen säästötoimista ynnä muista asioista, joissa päätäntävalta on nimenomaisesti eduskunnassa. Siis Suomen valtion parlamentissa, johon tämän päivän vaaleissa ei valita ensimmäistäkään edustajaa. 

Sen sijaan nyt käytävissä aluevaaleissa etsitään ihmisiä päättämään siitä, miten kullakin hyvinvointialueella järjestetään sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi niillä resursseilla, jotka eduskunta - siis Arkadianmäellä istuva kansanedustajajoukko - hallituksen esityksestä niille allokoi. 

Siksi olisi ollut tärkeää, että vaalien alla olisi puhuttu siitä, miten jokainen puolue ja kukin ehdokas haluaisi käyttää alueilla ne varat, jotka kullekin alueelle ohjataan. Kun näin ei ole tehty, eivät äänestäjät ole juurikaan saaneet eväitä sille, ketä heidän kannattaisi aluevaaleissa äänestää. 

Onneksi kuitenkin ainakin Ylen vaalikone näyttäisi kyselevän suurelta osin asiallisia kysymyksiä, vaikka niistä kaikkiin ei ehkä olekaan kovin yksiselitteisiä vastauksia - ja sielläkin on myös kysymyksiä sellaisista asioista, joista ei päätetä alueilla, vaan eduskunnassa. Näin erityisesti kohdassa "hyvinvointialueiden tulevaisuus", jolla ei ole käytännössä mitään tekemistä nyt käytävien vaalien kanssa.

Tästä narinastani huolimatta toivon, että kävisitte - arvoisat lukijani - antamassa äänenne molemmissa tänään järjestettävissä vaaleissa. Näin siinäkin tapauksessa, ettei teille olisi kovin selvää, mihin asioihin nyt voi vaikuttaa ja mihin ei - vaikka toki uskonkin, ettei juuri teillä ole näiden vaalien tarkoituksiin liittyen mitään epäselvää, vaikka journalistit ja puolueiden puheenjohtajat ovatkin pyrkineet johtamaan äänestäjiä harhaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja

Iso-Britannian konservatiivipuolue on saanut uudeksi puheenjohtajakseen Kemi Badenochin. Lehti- ja nettitietojen mukaan hänellä on sellaisia näkemyksiä, joita Suomessa edustaa lähinnä Perussuomalaiset. 

Vai mitä arvoisa lukijani arvelee siitä, että kyseessä on entinen yhdenvertaisuusministeri, joka on tullut tunnetuksi "anti-wokena". Ja siksi - hänen mukaansa - "meidän täytyy olla rehellisiä siitä, että olemme tehneet virheitä ja lipsuneet periaatteistamme. On aika ryhtyä toimeen, on aika uusiutua."

Kampanjansa alussa hän linjasi, että "pakottavan kontrollin, näkemysten pakottamisen, keskustelun tukahduttamisen ja oikeudenmukaisen prosessin lopettamisen kautta ilmenevä identiteettipolitiikka ei edusta suvaitsevaisuutta tai yksilön oikeuksia, vaan on täysin päinvastaista kuin tärkeät ja pysyvät brittiläiset arvomme".

Hän on myös huomauttanut, että "kaikki kulttuurit eivät ole samanarvoisia". Ja vitsaillut, että jopa kymmenesosa Britannian virkamiehistä on niin huonoja, että heidän tulisi olla vankilassa.

Lisäksi hän on linjannut, että "maamme ei ole asuntola, johon tullaan vain tekemään rahaa. Se on kotimme. Niiltä, jotka päätämme ottaa vastaan, odotamme arvojemme jakamista ja osallistumista yhteiskuntaamme. Britannian kansalaisuus on enemmän kuin pelkkä Britannian passi – se on myös sitoutumista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sen kansaan."

Uusi konservatiivijohtaja on itsekin maahanmuuttajataustainen. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Nigeriasta ja hän itse on kasvanut sen pääkaupungissa Lagosissa, vaikka onkin syntynyt Lontoossa. Ihonväriltään hän on tämän mukaisesti kaikkea muuta kuin brittiläisen vaalea - siis tummanruskea.

Badenochin henkilökohtaisia "poliittisiksi sankareita" ovat Winston Churchill, Airey Neave ja Margaret Thatcher. Hän on kuitenkin kuvannut itseään konservatiivipuolueen liberaaliksi, vaikka ei omien sanojensa mukaan ole vasemmistolainen oikeastaan missään asiassa - ja maininnut esikuvakseen Thomas Sowellin, joka on Yhdysvalloissa asuva konservatiivina tunnettu musta libertaarinen ekonomisti.

Nähtäväksi siis jää, miten Britannian konservatiivipuolue menestyy tulevina vuosina uuden varsin räväkän ja ennakkoluuluja rikkovan puheenjohtajansa johdolla. Omalta osaltani toivon hänelle menestystä ja jaksamista, mikäli hän pääsee valtaan nykyisen pääministerin Keir Starmerin saarivaltion kansakuntaa päättäväisesti polarisoivan pääministerikauden jälkeen. 

Toisaalta pidän mahdollisena, etteivät konservatiiviset brittiäänestäjät hyväksy uutta puheenjohtajaa tämän ihonvärin takia ja sen seurauksena pudottavat Konservatiivit suosiossa maan kovasti wokeltavan - muun muassa laittomien maahanmuuttajien aseman kohentamista vaatineen - Liberaalidemokraattisen puolueen taakse. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti hänen poliittisen uransa loppua ja uuden sekasortoisen aikakauden alkamista brittiläisessä politiikassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Natsilla olikin afrikkalaiset juuret
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Britannia kuohuu!

Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?

Yle julkaisi mielipidekyselyn presidenttiehdokkaiden kannatuksesta. Sen mukaan 28 prosenttia suomalaisista äänestäisi vaalien ensimmäisellä kierroksella Alexander Stubbia (kok) ja 26 prosenttia Pekka Haavistoa (Vihr). Kaikki muut ehdokkaat tulevat kaukana näiden kahden takana. 

Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että juuri mainitut kaksi ehdokasta pääsisivät toiselle kierroksella, vaan tilanne saattaa hyvinkin muuttua sen noin kahden ja puolen kuukauden aikana, joka vielä kuluu ennen kuin varsinainen vaalipäivä koittaa. Erityisesti näin voi käydä, mikäli jompikumpi kärkiehdokkaista tulee vaalitenteissä tai muuten vain kampanjansa aikana sanoneeksi jotain sellaista, joka etäännyttää häntä nyt kannattavat ihmiset pois. Tai mikäli joku nyt vähäisellä kannatuksella oleva ehdokas onnistuu varsinaisen vaalikampanjan aikana jättämään kaikki muut ehdokkaat varjoonsa.

Siksi pidän tämänkertaisen gallupin merkittävimpänä tuloksena sitä, että Pekka Haaviston kannatus on lähtenyt selvään laskuun. Näin siksi, että tällaisen trendin kääntäminen on ainakin aiempien vaalien perusteella osoittautunut vähintäänkin äärimmäisen vaikeaksi - esimerkkinä mainittakoon Esko Aho (kepu) ja Riitta Uosukainen (kok). 

Nyt tehdyn kannatuskyselyn perusteella Suomen seuraavaksi presidentiksi nousisi kymmenen prosenttiyksikön turvin Alexander Stubb, josta on kuitenkin muistettava se, että hän onnistui tuhoamaan puoluepoliittisen uransa ja silloisen suuren suosionsa toimiessaan pää- ja valtionvarainministerinä vuosina 2014-2016. Siten en tässä vaiheessa jaksa pitää varmana myöskään hänen selviytymistään edes vaalin toiselle kierrokselle.

Edelle kirjoittamastani huolimatta on selvää, etteivät lähtökohdat ole mairittelevia yhdellekään muista esillä olevista ehdokkaista. Ja siksi on vaikea sanoa, kuka heistä voisi nousta edellä käsiteltyjen kahden ehdokkaan ohi toiselle kierrokselle ja edelleen voittajaksi. 

Olli Rehn (kesk) on väritön, Mika Aaltola taipuvainen kompurointiin ja Jussi Halla-aho (ps) ihmisiä voimakkaasti jakava. Vasemmiston ehdokkailla taas on lähtökohtaisesti vain noin 40 prosentin kannatus kansan joukossa. 

Näistä heikkouksista huolimatta heistä jokainen saattaa onnistuneen kampanjan avulla moninkertaistaa kannatuksensa ja nousta ensin vaalin toiselle kierrokselle ja lopulta valtakunnan päämieheksi - tästä meitä muistuttaa äskettäin edesmenneen Martti Ahtisaaren nousu presidentiksi vuonna 1994. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki
Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?
Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

Toimittaja Helena Petäistö valotti omaa poliittista ajatteluaan kirjoittamalla Maaseudun tulevaisuuteen Perussuomalaisista. Hänen mukaansa puolue on luonut itsestään kiiltokuvan, jonka takaa löytyy karu maailmankuva, josta puolueen kuntavaaliehdokkaita rekrytoiva kampanja vaikenee. 

Petäistön kirjoitus on suomalaisittain varsin harvinaista retoriikkaa, joten päätin tarjota teille, arvoisat lukijani, siitä muutaman makupalan. Olkaapa siis hyvät.

"Halla-ahon johtamissa joukoissa asetetaan koko nykyinen poliittinen systeemi kyseenalaiseksi eikä rasistisia ajatuksia enää pidetä loitolla... Populistipuolueesta on tullut äärioikeistopuolue, jonka ajatuksia kannattaisi ruotia nyt eikä sitten, kun se on myöhäistä."

"Olisi syytä lukea Lauri Nurmen ansiokas Halla-aho-kirja, jossa valotetaan persujohtajan liian vähälle huomiolle jääneitä blogikirjoituksia ja kytköksiä äärioikeistolaiseen Suomen Sisu -ryhmään ja sen ajatteluun. Siinäpä oikea SS-ryhmä, nimi on tuskin silkkaa sattumaa... Sen pohjana ollut Thule-seura otti nimensä suoraan saksalaisten Thule-seuralta,.. thulelaiset perustivat Saksan kansallissosialistisen työväenliikkeen, Hitlerin ponnahduslaudan tunnetuin seurauksin." 

"Nyt, kun loppiaisena nähtiin, miten Washingtonissa siirryttiin sanoista tekoihin ryntäämällä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, pitäisi meilläkin herätä aikojen muutokseen. Nettiaikana vaarat ovat aivan toista luokkaa. Sen koki nahoissaan myös entinen pääministeri Juha Sipilä eduskuntatalon edessä."

* * *

Aika harvoin meillä on valtalehdistössä nähty tällaisia väitteitä sisältäviä kirjoituksia. Ei ainakaan puolueista, joilla on kansan parissa viidenneksen kannatus. 

Ja jonka puheenjohtaja totesi vastikään, että "meillä on täysin legitiimejä tavoitteita, jotka ovat Suomen edun mukaisia ja me edistämme niitä ainoastaan laillisilla keinoilla. Ja joka samassa yhteydessä kertoi puolueensa yksiselitteisesti tuomitsevan kaikenlaisen väkivaltaisen radikalisaation.

Niinpä epäilenkin, että Petäistön vuodatus ja sen julkaiseminen juuri MTK:n äänenkannattajassa on vaalityötä Perussuomalaisia vastaan eli maaseudun vanhan valtapuolueen Keskustan puolesta. Onhan jokainen ääni, joka menee mille tahansa muulle puolueelle kuin Perussuomalaisille, pois näiden kannatuksesta. 

Tässä suhteessa vasemmiston aisankannattajaksi profiloitunut Keskusta on Tarja Halosen ystävänä tunnetulle Petäistölle ikään kuin pienempi paha. Mutta kuitenkin välttämätön, koska on selvää, että juuri se on ainoa puolue, joka vetoaa maaseudun asukkaiden parissa perussuomalaisia harkitseviin äänestäjiin - ainakaan heille ei kannata tarjota Vihreitä eikä oikein demareitakaan. Ja Vasemmistoliittokin on ajautunut elämästä vieraantuneeksi citypuolueeksi, joka on niin kaukana maaseudun realiteeteista kuin mahdollista.

Nähtäväksi jää kuinka MT:n ja Petäistön peliliike vaikuttaa maaseudun väestöön. Meneekö natsittelu heihin läpi vai kääntyykö koko yritys itseään vastaan. 

Perussuomalaiset puolestaan joutuvat kysymään, että pitäisikö Petäistön kirjoitukseen reagoida jollain tavalla, vai ainoastaan unohtaa se. Ensimmäistä vaihtoehtoa puoltaa kirjoituksen selkeä vihapuheluonne - joka voi avata portit laajemmallekin puolueen vastaiselle törkykampanjalle - ja jälkimmäistä puolestaan koko kirjoitelman ilmeinen absurdius, jonka voi toivoa aukeavan myös kaikille lukijoille. 

Meidän tavallisten ihmisten kannalta merkille pantavaa on joka tapauksessa se, että Petäistön ulostulo saattaa onnistuessaan johtaa suomalaisen politiikan muuttumiseen likaiseksi toiminnaksi, jossa likasankosyytökset ensin hätkähdyttävät, mutta toistuessaan kerta toisensa jälkeen muuttuvat ajan myötä vallitsevaksi käytännöksi. 

Mikäli näin käy, muuttuvat vaalikampanjat entistä enemmän vastustajien mustamaalaamiseksi ja mielikuvia luovaksi pintahötöksi sen sijaan, että ne keskittyisivät asiakeskeisesti tarjoamaan kansalaisille perusteltuja vaihtoehtoja siitä, kuinka maatamme tulisi hallita kulloisessakin tilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raikas tuulahdus suomalaisessa valtamediassa
"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

Laskennallisia vaalitulosennusteita gallupkannatuksen pohjalta

Uusimman Helsingin Sanomien tilaaman gallup-tutkimuksen perusteella perussuomalaisten kannatus jatkaa edelleen nousuaan. Soinilaisten kannatuksen nousun kääntöpuolena on käytännössä kaikkien muiden puolueiden kannatuksen lasku.  Kevään vaaleissa näyttäisi siis olevan muhimassa yksi kaikkien aikojen suurimmista poliittisista mullistuksista Suomen historiassa.

Haluan tässä vaiheessa esittää pari laskelmaa vaalikilpailun tilanteesta.

Varsinainen vaalikampanja ei ole vielä alkanut. Vanhastaan tiedetään, että onnistuneella kampanjalla voi nostaa suosiotaan melkoisesti. Ja vielä paremmin voi kannatuksensa tuhria epäonnistuneeseen vaalikampanjaan. Siitä paras esimerkki on vuoden 2000 presidentinvaalit, joissa Esko Ahon epäonnistunut vaalikampanja johti Tarja Halosen presidentiksi.

On siis todennäköistä että myös tämän kevään eduskuntavaalikampanjoiden aikana puolueiden kannatuksessa tapahtuu suuria muutoksia. Muutosten suuntaa on tietenkin mahdoton ennustaa, koska emme tiedä mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuu. Tuleeko suuria paljastuksia? Munaako joku puolue itsensä - tai syntyykö sankaritarina? Syntyykö kansainvälisiä kriisejä tai romahtaako EU:n talous.

Kysymystä voidaan kuitenkin tarkastella menneiden vaalien valossa oletuksella että historia toistaa itseään, kuten se usein tekee. Käytän seuraavien laskelmien lähtökohtana  YLE:n puoluekannatusmittaria ja eduskuntavaalien tulosta vuodelta 2007.

Yksinkertaisin tapa tarkastella vaaligallupin ja lopputuloksen suhdetta on verrata vuoden 2006 joulukuun ja vuoden 2007 tammikuun puoluekannatusmittarien ja saman vuoden maalisvaalien tuloksen erotusta: esimerkiksi SDP:n vaalikannatus oli joulukuussa 21,44% ja joulu- ja tammikuun gallupkannatukset olivat 25,2% ja 23,8%. Näin ollen vaalesissa toteutunut kannatus oli keskimäärin 3,06 prosenttiyksiköä pienempi kuin joulu-tammikuussa ennustettu tulos.

Mikäli oletamme kannatustilanteen kehittyvän samalla tavalla kuin vuonna 2007, saamme ylle kirjattua periaatetta soveltaen nyt HS:ssä julkaistu mielipidetutkimuksen pohjalta seuraavat kannatuslukuennusteet eri puolueille (vain niille, jotka ovat mukana YLE:n puoluekannatusmittarissa): Kok 22,86%, Kesk 17,51%, PS 17,45%, SDP 15,14%, Vas 7,92%, Vihr 7,81%,  RKP 4,72% ja KD 3,51%.

Koska muutokset ovat nyt suurempia kuin melkein koskaan aiemmin, emme kuitenkaan tiedä, onko ennusteen ja vaalituloksen välinen suhde aritmeettinen. Puoluekannatusten muutokset voivat olla luonteeltaan myös prosentuaalisia. Eli kun SDP sai vuonna 2007 21,44% ääniä, oli se noin 12,5% vähemmän kuin joulu-tammikuun mielipidetiedusteluissa.

Jos siis oletamme puolueiden kannatuksen kehittyvän prosentuaalisesti samalla tavalla kuin vuoden 2007 vaaleissa, saamme HS:n julkaiseman mielipidetutkimuksen perusteella seuraavat kannatuslukuennusteen eri puolueille: PS 23,43%, Kok 22,91%, Kesk 17,70%, SDP 15,93%, Vas 7,94%, Vihr 7,88%, RKP 4,74% ja KD 3,66%.

Edellä laskemani ennusteet ovat siis pelkästään laskennallisia. On mahdollista, että asiakysymysten seurauksena vaalitulos poikkeaa niistä merkittävästikin. Toisaalta ne tarjoavat herkullisen lähtökohdan puolueiden kannatuksen jatkoseurantaan.

Merkittäviä kysymyksiä ja spekulaation aiheita ovat ainakin seuraavat:

Voiko perussuomalaisten kannatus todella nousta yli 20% tasolle kuten prosentuaalinen tarkastelu ennustaa?
Nouseeko perussuomalainen puolue kolmen suuren joukkoon? Tai jopa maan suurimmaksi?
Voiko SDP:n kannatus todella laskea alle 16% tason?
Ohittaako vasemmistoliitto jälleen vihreät?

Vastauksia näihin kysymyksiin saamme kevään vaaleissa. Tällä hetkellähn kaikki tämä on pelkkää ajatusleikkiä. Mutta mielenkiintoista sellaista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Asiaan!
Vihreiden ja Professorin ajatukset käyvät yksiin
Kestääkö perussuomalaisten kannatus?
Puolueiden maahanmuuttoasenteista