Missin silmät nostivat esille yhteiskuntamme dystooppisia voimia

On harvoja asioita, jotka kiinnostavat minua vähemmän kuin missikilpailut. Tai no, ehkä nykypäivän euroviisut. 

Päätin nyt sitten kuitenkin kommentoida sitä, että kansanedustaja Juho Eerola (ps) oli venytellyt silmiään kruununsa menettäneen missin Sarah Dzafcen tavoin. Ja julkaissut siitä kuvan Facebookissa liitettynä tekstiin "Minä olen Sarah" eli "Je suis Sarah". 

Näin siksi, että kansanedustajan viestistä on pöyristytty ainakin Kokoomuksessa, RKP:ssä ja Vihreissä. Eikä se ole hyvä asia.

* * *

Minusta oli heti selvää, että Eerolan viesti kuvan yhteydessä viittasi ranskalaiselle satiirilehdelle Charlie Hebdoon, jota taannoin tuettiin vastaavalla tavalla sen jouduttua sananvapautta vastustavan verisen terroriteon uhriksi. Siten voisi olettaa kaikkien muidenkin ymmärtäneen, että myös Eerolankin sosiaalisen median päivityksessä oli kyse sananvapauden puolustamisesta. 

Tämä asian merkityksen selitti sitten vielä rautalangasta kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) - ja vieläpä aivan erinomaisesti – Yleisradion toimittajalle. Hänen mukaansa "tapaus johon (Eerolan) päivitys liittyy, on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta, johon tulee puuttua ja jota on aiheellista arvostella... Emme voi elää yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat varomaan joka sanaansa työpaikan ja maineen menetyksen pelossa, jopa väärinymmärryksen takia".

Siksi on kysyttävä sekä missiltä kruunun vieneeltä Miss Suomi -organisaatiolta että Kokoomukselta, RKP:ltä jaVihreiltä, että kun tämän asian – ilmeisesti heiltä ymmärtämättä jäänyt – yhteiskunnallinen merkitys on nyt tuotu näin selkeästi esille, niin ovatko he edelleen sitä mieltä, että juuri Mäkelän kaltainen dystopia on sellainen yhteiskuntamalli, jota he kaipaavat tänne Pohjantähden alle. 

Omalta osaltani viittaan ainoastaan tämä sivun ylälaitaan, jossa on lukenut vuodesta 2010 lähtien muuttumattomana teksti, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tapaus Charlie Kirk
Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?

Yleisradion mukaan Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri on irtisanomassa kaikki tekstinkäsittelijänsä. Ne korvataan jatkossa tekoälyllä, joka on tehdyissä kokeiluissa osoittautunut päteväksi kyseiseen työtehtävään. 

Tässä tilanteessa irtisanottaville on luonnollisesti tarjottu mahdollisuutta kouluttautua muihin hommiin, kuten vaikkapa lähihoitajiksi tai välinehuoltajiksi. On kuitenkin todennäköistä, ettei kaikille löydy - eivätkä kaikki edes halua - näitä töitä.  

* * *

Irtisanominen on tietenkin aina ikävä asia sille, joka joutuu sen kohteeksi. Toisaalta veronmaksajan kannalta kyse on hienosta asiasta, sillä tekoäly suoriutuu puhtaaksikirjoituksesta takuuvarmasti halvemmalla kuin ihminen. Ja näin veroja voidaan laskea tai ainakin julkisia varoja saadaan allokoiduksi sellaisiin tarpeisiin, jotka muuten rahoitettaisiin verojen korotuksin tai velalla.

Eikä se ole pieni asia maassa, jonka veroaste on yksi maailman korkeimmista, eivätkä julkiset varat tahdo siltikään riittää terveydenhuollon kustannuksiin. Ja jossa naiset saavat keskimäärin vain 1,26 lasta elämänsä aikana - eli luonnollinen väestönkasvu on kääntymässä väkimäärän romahdukseksi.

* * *

Nähdäkseni on selvää, etteivät tämänkaltaiset uutiset jää tähän, vaan tekoäly ja robotit tulevat jatkossakin korvaamaan mitä erilaisimpia työtehtäviä. Ensin puhtaaksikirjoittamisen kaltaisia rutiineja, mutta jatkossa myös yhä vaativampia tehtäviä.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla yhteiskunta muuttuu sen seurauksena. Löytyykö jostain ihmisille uusia työtehtäviä, vai menettääkö työnteko merkityksensä ihmisten hyvinvoinnin perusteena. Ja jos menettää, niin miten töiden automatisoinnin luoma hyvinvointi jaetaan jatkossa? 

Syntyykö rikkaiden elättäjien ja köyhien elättien yhteiskunta? Vai jaetaanko kaikki hyvinvointi tasan kuin kommunistisessa utopiassa? Tai kertyykö omaisuus ja hyvinvointi sittenkin pienelle eliitille - nomenklatuuralle - rahvaan painuessa huumeiden ja viinan riivaamaksi massaksi, kuten monissa yhteiskuntadystopioissa on maalailtu? 

Entä ihmisten terveys? Onhan jo nyt havaittu, että suomalaisilla nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Ja ainakin itse epäilen, että yksi - ehkä jopa tärkein - syy niihin on se, ettei suomalaislasten elämässä ole enää sellaisia vaikeuksia ja vaatimuksia, jotka valmistaisivat heitä kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä. Mistä sellaisia sitten saataisiin maailmassa, jossa leipänsä eteen ei tarvitse tehdä edes työtä?

Lisäksi - mutta ei vähäisimpänä - on ratkaistava kysymys Suomen tulevasta väkiluvusta. Kannattaako vähäistä syntyvyyttä yrittää korvata maahanmuuton avulla vai onko ihmisten vähäinen lisääntyminen suorastaan siunaus tilanteessa, jossa automaatio hoitaa yhä suuremman osan töistä?

* * *

En luonnollisesti pysty antamaan vastauksia näihin - tai muihin helposti mieleen nouseviin - kysymyksiin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi viimeistään nyt ryhdyttävä pohtimaan vakavasti, mihin suuntaan me haluamme ohjata yhteiskunnallista kehitystämme. 

Enkä sano tätä siksi, että Suomi olisi jonkinlainen edelläkulkija työnteon automatisoinnissa, vaan siksi, että sen kautta saataisiin syntymään nykyistä parempi tulevaisuus. Uskon nimittäin, että sellainen on varmasti saavutettavissa, mutta vain siten, että pystymme välttämään helposti kuviteltavissa olevat ongelmat ja suoranaiset dystopiat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit