Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Tilastokeskus kertoi eilen, että kuluttajien luottamus on pudonnut entistäkin alemmaksi, koska sodat nakertavat odotuksia omasta ja Suomen taloudesta. Tästä Yleisradio teki jutun, jossa kerrottiin monen asiantuntijan suulla, että luottamuksen puutteeseen ovat vaikuttaneet sekä maailmanpolitiikan ikävät uutiset, hallituksen julkisten menojen leikkaukset että niistä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun luomat negatiiviset mielikuvat. 

Tämä kaikki lienee sinänsä totta, mutta tilanne ei kuitenkaan ole niin heikko kuin Ylen jutusta voisi ymmärtää. Esimerkiksi tammikuussa Helsingin sanomat uutisoi, että "kotitalouksien talletukset nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle tasolleen marraskuussa 2025" eli suomalaisille on kertynyt varallisuutta – jota kuluttamalla ainakin kotimarkkinatalous voisi lähteä hyvinkin nopeasti kasvuun, mikäli säästössä oleva raha lähtisi liikkeelle. 

* * *

Näinä päivinä pörssiyritykset julkaisevat kvartaalituloksiaan. Suurimmista yrityksistä Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta verrattuna vuoden 2025 ensimmäiseen kvartaaliin, Nokian tulos oli selvästi positiivinen, Nordealla liikuttiin viime vuoden tasolla, Keskon tuloksen arvellaan nousevan, Koneen liikevoiton ennakoidaan paranevan hiukan edellisestä vuodesta ja UPM:n liikevoiton pohditaan pienenevän liikevaihdon kasvusta huolimatta.  

Toisin sanoen suurimpien yritystemme tämän vuoden ensimmäinen neljännes näyttäisi keskimäärin hyvinkin lupaavalta. Siten kotitalouksien luottamuspula Suomen talouteen ei perustu ainakaan suuryritystemme tuloskehitykseen, vaan pikemminkin yhteiskunnallisen keskustelun luomiin negatiivisiin mielikuviin. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli suomalaiset poliitikot ja lehdistö lopettaisivat kauhukuvien luomisen. Enkä tarkoita tällä perusteetonta optimismia, vaan neutraalia tiedottamista ja keskustelua maan taloustilanteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Oliko Laboren ennuste hyvä vai huono uutinen?

Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Positiivisia uutisia

EU ja USA ovat pääsemässä yhteisymmärrykseen kaupankäynnin tulleista. Tuoreen tiedon mukaan nämä talousmahdit poistaisivat keskinäisen kauppansa tullimaksut muun muassa lentokoneilta, alkoholijuomilta ja lääkinnällisiltä laitteilta. 

Jos ja kun tällainen sopimus saadaan aikaan, on uutinen erityisen hyvä ulkomaankaupasta riippuvaiselle Suomelle. Näin etenkin, jos tilannetta verrataan vaihtoehtona olevaan tullisotaan, jollainen syöksisi muutenkin jo vuodesta 2008 alkaneeseen nollakasvuun juuttuneen taloutemme uuteen pudotukseen. 

* * *

Talouteen liittyen elämme juuri nyt jännittäviä aikoja, sillä pörssiyhtiöt julkaisevat yksi kerrallaan puolivuotiskatsauksiaan. Niistä Nokia on jo ennakkoon kertonut huonoista tuloksista, mutta esimerkiksi Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta. 

Kovin hyvin ei ole pyyhkinyt myöskään metsäteollisuusyhtiö Stora Ensolla, joka ei häikäissyt, vaikka yhtiö itse katsookin saaneensa jonkinlaisen torjuntavoiton. Toisen suuren metsäkonsernin eli UPM:n tulosraporttia odotetaan tänään. 

Wärtsilällä sen sijaan on sujunut hienosti ja mikä parasta, yhtiö ennakoi tulevaisuutensa olevan vieläkin ruusuisempi. Eikä Valmetillakaan mene huonosti. Ja lääketeollisuutemme lippulaiva Orion - uutisen mukaan - suorastaan "jyräsi analyytikkoennusteet... niin liikevaihdon kuin liikevoiton osalta".

Pankkisektorilla Nordea teki erinomaisen tuloksen ja hissiyhtiö Koneellakin pyyhki ihan mukiinmenevästi. Eikä Kesko jättänyt asiakkailleen tai tuottajille turhaan ylimääräistä rahaa, vaan teki mukavan tuloksen. Sama koskee mitä todennäköisimmin myös S-ryhmää, jonka puolivuotistulosta vielä odotellaan.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä positiivisen oloinen talousvuosi jatkuu. Ja ennen kaikkea se, että kääntyvätkö Suomen surkeat työllisyys- ja työttömyysluvut positiivisemmiksi siten, että myös kehitysmaalaistaustaiset maahanmuuttajat pääsisivät töihin elättääkseen itsensä. 

Tämä olisi tärkeää jo siitäkin syystä, että Suomen heikko talous on antanut vihervasemmisto-oppositiolle vahvan aseen lyödä hallitusta kuin vierasta sikaa. Sekä myös horjuttaa sen yhtenäisyyttä lyömällä kiilaa kahden suurimman porvaripuolueen väliin. 

Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen toimet ovat olleet oikean suuntaisia pyrkiessään supistamaan julkista ja elvyttämään yksityistä sektoria. Valitettavasti kuoppa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kaivettu niin syväksi, ettei sieltä nousta nopeasti ilman radikaaleja toimia. Eivätkä suomalaiset liene valmiita samantapaisiin moottorisaha-uudistuksiin kuin Javier Milei teki Argentiinassa kääntäen sen umpisurkean talouskehityksen lähes yhdessä yössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys 
Ylen kateusjournalismia
Ennustajaeukot ja katteettomat lupaukset

Perusteettomia kehotuksia ja koulukiusaamista

Kirjoitin eilen Britanniassa läpi menneestä laista, jonka perusteella maahan saapuneita turvapaikanhakijoita voidaan sijoittaa jatkossa Ruandaan anomustensa käsittelyn ajaksi sekä myös sen jälkeen. Tänään sain sitten luettavakseni artikkelin, jossa kerrottiin YK:n ja EU:n kehottavan saarivaltiota hylkäämään lakiesityksen. 

Jutun mukaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) johtaja Michael O'Flaherty on sanonut olevansa huolissaan "siitä, että Ruanda-laki mahdollistaa politiikan, jossa ihmisiä siirretään Ruandaan niin, että valtaosassa tapauksista Britannian viranomaiset eivät ole arvioineet mitenkään heidän turvapaikkahakemuksiaan". 

Kannanotto herättää kysymyksen siitä, että onko YK:ssa ja EU:ssa vaikuttavilla ihmisillä jotain vikaa ymmärryksessä. Tarkoituksenahan on nimenomaisesti se, että spontaanien turvapaikanhakijoiden suojelutarpeen arviointi tullaan tekemään Ruandassa, eikä sen tekemiselle ensin Iso-Britanniassa ole siten mitään järjellistä perustetta. 

Saman jutun mukaan Ruanda on kertonut olevansa tyytyväinen Britannian päätökseen ja toivottavansa mahdolliset maahantulijat tervetulleiksi. Näin he saavat tarvittaessa turvallisen paikan elämänsä rakentamiselle - ja nimenomaan siitähän kansainvälisessä turvapaikkajärjestelmässä on viime kädessä kysymys. Eikä suinkaan kaikkien maailman ihmisten subjektiivisesta oikeudesta asettua Eurooppaan rasittamaan sen asukkaiden taloutta tai muuttamaan sen kulttuuria. 

* * *

Taloudesta puheenollen. Olen ilokseni huomannut, että sekä Suomen Pankki, Osuuspankki että Nordea arvelevat Suomen talouden kääntyvän kasvuun. Syynä käänteeseen ovat sekä inflaation taittuminen että Petteri Orpon hallituksen linjaamat julkisen talouden sopeutustoimet.

Osuuspankin pääekonomistin mukaan "Suomen osalta olennaista on pidemmän aikavälin kasvun vahvistaminen. Siihen liittyy julkisen talouden vahvistaminen, joka luo luottamusta tulevaan."

Tämä on tietenkin mukavaa kuultavaa. Mutta asettaa myös varsin mielenkiintoiseen, ellei suorastaan kyseenalaiseen, valoon opposition viime päivinä - ja oikeastaan jo viime kesästä alkaen - harjoittaman rääkymisen, jota valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) vertasi eilen jopa koulukiusaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

  

Verotuksesta ja sen oikeutuksesta

Ruotsi yritti taannoin hyötyä pankkikonserni Nordeasta lisäämällä sen maksuja yhteiskunnalle. Tapahtuneen seurauksena pankki siirsi pääkonttorinsa maltillisemmin yrityksiään rahastavalle Suomelle.

Tänään taas kuulimme, että Apple aikoo kotiuttaa ulkomailla syntyneitä voittojaan ja maksaa niistä veronsa Yhdysvaltoihin. Se tekee yritysverotuksen 21 prosenttiin keventäneelle Trumpin hallinnolle lisätuloja 38 miljardia dollaria eli runsaat 31 miljardia euroa.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan myös monet muut amerikkalaisyritykset aikovat seurata perässä. Nähtäväksi jää, kuinka suurista rahavirroista silloin puhutaan, mutta suuruusluokka on joka tapauksessa tuhansissa miljardeissa euroissa.

Applen päätös ei perustunut esimerkiksi Suomen 20% yritysverotukseen verrattuna alhaiseen yritysverotukseen, vaan tolkuttoman korkean 34% verokannan laskemiseen kohtuulliselle tasolle. Opimme tästä ehkä sen, ettei tolkuton ahneus näytä kannattavan globaalissa maailmassa edes suurvallan verottajalle.

Otin nämä kaksi tapausta esiin siksi, että niissä näkyy pohjoismaisen korkean verotuksen hyvinvointimallin Akilleen kantapää. Raha menee globaalissa maailmassa sinne, missä se on omistajan kannalta edullisinta.

Mikäli siis korkeaan verotukseen perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli aikoo selvitä tulevaisuudessa, on sen pystyttävä ylläpitämään rahoituspohjansa. Siksi maamme hallitus on lähtenyt ajamaan esimerkiksi työttömien aktivoimista, josta kirjoitin eilen. Ja on tarvittaessa valmis alentamaan yritysverotustaan, joka tällä hetkellä on kutakuinkin samalla tasolla kuin Trumpin alentama USA:n yritysverokanta.

Samasta syystä Vesa Vihriälä kirjoitti vieraskynässään, "enää ole varaa ajatella, että yhteiskunnan varoja voitaisiin käyttää hyväosaisten kansalaisten elintapojen ylläpitämiseen. On aika unohtaa koulutusta vastaavan työn käsite."

Tämä on yksinkertaista matematiikkaa: mitä useampi ihminen on töissä ja maksaa veroja, sitä pienemmällä verotuksella heistä kukin selviää. Jos verot jäävät yhä harvempien maksettavaksi, sitä vähemmän heillä on enää maksuhalukkuutta, jolloin hyvinvointivaltion tulopohja rapautuu.

Asian toinen puoli on se, että hyvinvointivaltion verotuksen taso voi olla hiukan muita korkeampi ainoastaan, mikäli verovelvollinen - oli se sitten yksityinen tai yritys - saa maksetulle verolle häntä tyydyttävän vastineen tavalla tai toisella. Tämä tarkoittaa sitä, että verovarojen käytölle tulee olla maksajan hyväksyntä.

Ja juuri siksi Ruotsi teki virheen lähtiessään rahastamaan Nordeaa peittääkseen siihen täysin liittymättömiä yleisiä - arvattavasti paljolti maahanmuutosta syntyneitä - kuluja. Ruotsalaisten mukaan Nordean olisi pitänyt osoittaa jopa "patrioottista lojaliteettia". No, sellaistahan ei suuryrityksillä enää ole, jos on koskaan ollutkaan.

Täsmälleen samasta syystä ei verovaroja tulisi käyttää myöskään Suomessa sellaisiin tarkoituksiin, joita veroja maksavan kansan tai yritysten enemmistö ei hyväksy. Jos maamme hallitukset osaavat noudattaa tätä ohjenuoraa, lienee maallamme hyvä tulevaisuus hyvinvointivaltiona myös tulevaisuudessa. Jos ei, niin sitten ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus
Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?
Nordean päätös ja muita hyviä uutisia

Nordean päätös ja muita hyviä uutisia

Nordea päätti eilen siirtää pääkonttorinsa Tukholmasta Helsinkiin. Yhtiön hallituksen puheenjohtajan, Björn Wahlroosin, mukaan tärkeimpänä syynä oli Suomen kuuluminen EU:n pankkiunioniin. Ruotsista ajoivat pois maan hallituksen aikomukset korottaa pankin vakausmaksua.

Asiaa on luonnollisesti ehditty kommentoimaan jo paljonkin. Erityisesti on kiinnitetty huomiota pankin toimintakentän epävakauteen Ruotsissa, mistä kertoi vakausmaksun rajulla korotuksella uhkaaminen ja sittemmin sen peruminen.

Tapahtunut alleviivasi sitä, kuinka monikansalliset yritykset kilpailuttavat eri valtioita löytääkseen toiminnalleen optimaaliset edellytykset. Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ollut epäterveestä kilpailusta, sillä Suomi ei toki ole mikään Irlanti, Luxenburg tai muu veroparatiisi.

Edelle kirjoitetun lisäksi haluan nostaa esille kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin sen, että nyt oli nähtävissä yksi selkeä etu Suomen kuulumisesta Euroopan Unioniin. Nordean valitsema EU:n pankkiunioni tarjosi vakaan toimintaympäristön, jonka Nordea valitsi voidakseen kilpailla samalta lähtöviivalta EU:n muiden pankkien kanssa.

Käytännössä pankkiunioni tarkoittaa sitä, etteivät EU:n jäsenvaltiot voi kilpailla epäterveen alhaisilla vaatimuksilla pankkien pääkonttoreita saadakseen, mutta eivät myöskään rahastaa niitä omien talousvaikeuksiensa korjaamiseksi. Tästä pääsemmekin toiseen näkökulmaani, eli siihen kuinka ruotsalainen vasemmistohallitus törmäsi poliittiselle viiteryhmälleen tyypillisen jakotalouden yhteen rajoitteeseen - ihmisten ja yritysten rahastamisellekin on olemassa jokin raja.

Nordean pääkonttorin siirtyminen Suomeen tuo jonkin verran työpaikkoja maahamme. Toki varsin vähän pääkonttoriin, mutta ajan myötä yhä enemmän sieltä tulevina toimeksiantoina muille yrityksille. Tämä on hyvä uutinen ja tarkoittaa piristystä maamme taloudelle. Business as usual -tilanteessa tämä on myöskin siirtymisen tärkein seuraus.

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa maamme kontolle siirtyvän myös riskejä. Suomen talletussuoja vastaa jatkossa kaikista Nordean asiakkaista, joten on syytä toivoa, ettei Nordea joudu suoritustilaan.

Sen mahdollisuutta voinee pitää erittäin pienenä, mutta on hyvä muistaa, että Nordean toimintaan Ruotsissa liittynevät sikäläisen yhteiskuntaan velkarahaa pumpanneen asuntopolitiikkaan aiheuttamat riskit.  Toivon mukaan ne ovat Nordealla hallinnassa, eikä suomalaisten tai muidenkaan EU:n veronmaksajien rahoja tulla tarvitsemaan.

Kaikkiaan meidän on tässä vaiheessa siis syytä olla tyytyväisiä Nordean pääkonttorin muuttoon. Samalla on hyvä muistaa, ettei sen muutto ollut eilispäivän ainut hyvä uutinen.

Saksalainen omistaja aikoo nimittäin investoida Turun telakkaan yhteensä 185 miljoonaa euroa. Päätös tuonee vakauttaa laivanrakentajille ja osoittaa, ettei telakkateollisuus Suomessa ole todellakaan tiensä päässä.

Myös metsäteollisuudesta kuului hyviä uutisia. Äänekosken tehtaan käynnistyminen ajoittui samaan ajankohtaan havusellun hinnannousun kautta. Se tietää maallemme puhdasta rahantuloa, sillä sellun kotimaisuusaste on moniin muihin maamme vientituotteisiin nähden poikkeuksellisen korkea - onhan raaka-aineena kotimainen uusiutuva luonnonvara.

On myös syytä tuoda esille se, että tehtaan omistaja Metsä Group on suomalaisessa omistuksessa, joten syntynyttä rahaa ei myöskään valu osinkojen mukaan ulkomaille. Silläkin on maamme talouden kannalta merkitystä, vaikka en missään tapauksessa tarkoita sitä, ettei myös ulkomainen pääoma - kuten Turun telakan tapauksessa - olisi maallemme enemmän kuin tervetullutta.

Katsotaan siis mitä tämä päivä tuo tullessaan. Ainakin Ylen aamu-uutinen viittasi siihen, että vihervasemmiston poliittisen kannatuksen nousu oli päättymässä. Tämä on hyvä, sillä kuten Nordean tapaus osoitti, ei sosialistisesta vallankäytöstä hyödy ainakaan isänmaa, eivätkä sen yritykset tai asukkaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?
Ovatko sijoitusneuvojan intressit vilpittömiä?
Ruotsin vaikea ratkaisu

Ovatko sijoitusneuvojan intressit vilpittömiä?

Tänä aamuna sain luettavakseni tarinan siitä, kuinka Nordean sijoitusneuvojat olivat antaneet leskelle tyhmiä neuvoja, joiden seurauksena hän joutui maksamaan runsaasti veroja. Käytännössä leski oli myynyt mieheltään jääneet pörssiosakkeet ja ostanut pankin sijoitusinstrumentteja neuvojalta saamiensa ohjeiden mukaan.

Epäilen pankin motiivina olleen sijoitusten siirtämisen sellaisiin instrumentteihin, joista se saa itselleen hoitokulut - pörssiosakkeistahan ne ovat vähäisemmät. Lesken menetykset eivät kuitenkaan jääneet maksettaviin veroihin, vaan pankin toteuttamat sijoitusinstrumenttivaihdokset johtivat lisäksi hänen sijoitustuottojensa vähenemiseen - siis aivan suoraan rahanmenetykseen.

* * *

Kävin itse joskus kolmekymppisenä kertaalleen kuuntelemassa pankiiriliikkeen "infotilaisuutta", jossa vielä itseänikin nuorempi sijoistuneuvoja kuvasi minulle kuinka todelliset ammattilaiset hyödyntävät erityyppisiä sijoitusinstrumentteja. Hänen analyysinsä olisi ollut periaatteessa oikea, ellei huomioida osakekurssien ja korkoktasojen vaikeaa ennustettavuutta. Pelin henki kävi ilmi siinä vaiheessa, kun hän rupesi kauppaamaan minulle eläkevakuutusta - epäilemättä jonkinlaisen myyntiprovision toivossa.

Olen käynyt muutaman kerran keskustelua myös oman pankkini sijoitusneuvojien kanssa. Myös niissä on poikkeuksetta käynyt ilmi pankin halu myydä omia sijoitusinstrumenttejaan. Näin siksi, että vaatimattomat säästöni ovat aina olleet sijoitettuna suoraan pörssiin.

Olen tietenkin kuunnellut kohteliaasti kaikkia sijoitusneuvojia, mutta heistä huolimatta pitänyt omaisuuteni hyvän osinkotuoton tarjoavissa osakkeissa. Lisäbonuksena olen saanut niiden kurssinousun, joka jo yksistään on ollut pitkällä aikavälillä suurempi kuin tyypillisistä sijoitusrahastoista olisi ollut saatavissa.

Aamun jutussa kerrottiin myös, että Nordea oli suositellut rahastoratkaisua sen vaivattomuuden takia. Jäin itsekseni ihmettelemään mitä vaivaa sitten aiheuttaa osinkotuoton perusteella valitun osakesalkun ylläpitäminen?

Pörssiosakkeethan ovat arvo-osuustilillä ja osingot siirtyvät pankkitilille ilman eri vaivaa kerran vuodessa. Eivät kaikki osakkeenomistajat kyylää silmä kovana osakekursseja, eivätkä osta ja myy omistuksiian kahdesti päivässä. Eikä sellaiseen nollasummapeliin ole edes tarvetta niin kauan kuin sijoitukset ovat varmalla pohjalla olevissa pörssiyhtiöissä - toki jonkin verran hajautettuina yksittäisen yrityksen odottamattomien vaikeuksien varalta.

* * *

Olen usein ihmetellyt koko sijoitusneuvonnan mielekkyyttä. Onhan selvää, että mikäli joku pystyy oikeasti ennakoimaan markkinoiden liikkeitä, kannattaa hänen keskittyä palkkatyön sijaan pelaamaan omaa sijoituspeliään sataprosenttisella panostuksella.

Toiseksi on selvää, että mikäli neuvojalla tai hänen työnantajallaan on intressejä jonkin sijoitusinstrumentin suhteen, on hänellä motiivi vaikuttaa sen arvoon. Minusta tämä on näkynyt vuosien varrella useita kertoja esimerkiksi suursijoittaja Björn Wahlroosin julkisuuteen antamissa kommenteissa.

Toki sijoitustoiminnan yleiset lainalaisuudet on hyvä tuntea, mutta se ei tarkoita, että sijoitusneuvojalle tulisi antaa valta oman sijoitusvarallisuuden suhteen. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin kun neuvoja ottaa esiin oman intressinsä mukaisten sijoitusinstrumenttien - kuten vaikkapa työnantajansa rahastojen tai eläkevakuutusten - "erinomaisuuden" sijoitusportfolion hajauttamisen kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Biohit - Suomen seuraava menestystarina?