Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue

Eilisillan lopuksi katselin Ylen suuren vaalikeskustelun ensimmäisen tunnin. Kyllästyin, koska se oli liian hidassoutuinen jankatessaan koko tuon ajan yhtä ja samaa aihepiiriä eli sosiaali- ja terveyspalveluita siitä huolimatta, että puoluejohtajien näkemykset olivat selvinneet jo ensimmäisen vartin jälkeen. 

Niinpä siirryin katselemaan mitä vaaleihin liittyvää löytäisin sosiaalisesta mediasta eli Twitteristä. Ja löytyihän sieltä. 

Aiemmin Kokoomuksessa vaikuttanut Jukka Manninen oli nimittäin laskenut vaalipiirittäisten gallupien perusteella kuinka puolueet saavat paikkoja tulevissa eduskuntavaaleissa. Ja lista oli peräti mielenkiintoinen. 

Mannisen mukaan Perussuomalaisista tulisi selvästi suurin puolue 48 kansanedustajallaan. Toisen sijan jakaisivat Sosialidemokraatit ja Kokoomus 40 paikalla. Kolmanneksi romahtaisi Keskusta 23 kansanedustajalla ja sitä seuraisivat Vasemmistoliitto 18 ja Vihreät 15 paikallaan. Ruotsalainen kansanpuolue saisi 10 edustajaa ja Kristillisdemokraatit viisi. Ja Liike Nyt saisi viimeisen kansanedustajan.

Nähtäväksi jää, kuinka tarkan ennusteen Manninen on onnistunut luomaan. Tai oikeastaan, kuinka paljon puolueiden kannatukset muuttuvat hänen ennusteeseen käyttämiensä kannatusmittausten jälkeen. 

Omalta osaltani olisin kuitenkin tuollaiseen lopputulokseen kohtuullisen tyytyväinen: luonnollinen hallituspohja rakentuisi sen jälkeen Perussuomalaisten ja Kokoomuksen varaan. Näin Sanna Marinin (sd) hallituksen viimeisten vuosien aikana pontevasti ajama Suomen talouden romahtaminen mitä todennäköisimmin vältettäisiin, vaikka nyt käynnissä oleva pankkien romahtaminen johtaisikin uuteen kansainväliseen talouslamaan. 

Tilanne saattaa jopa parantua jäljellä olevan vaalitaistelun jälkeen, koska Ilta-Sanomien raadin mielestä Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra suoriutui Ylen keskustelusta parhaiten. Myös Iltalehden toimittajajoukko arvioi Riikka Purran tentissä onnistuneiden joukkoon, vaikka sen mukaan hän ei aivan kärkeen sijoittunutkaan. 

Oleellista eilisessä illassa oli kuitenkin se, että nykyhallituksen jakopoliittiset voimanaiset Sanna Marin ja Maria Ohisalo (vas) suoriutuivat molempien arviointiporukoiden mukaan varsin heikosti. Toivottavasti tämä karkottaa ja/tai passivoi heidän puolueidensa äänestäjiä, sillä se olisi koko Suomen etu.

Tämä koskee myös Marinin ja Ohisalon potentiaalisia äänestäjiä, sillä maan talouden romahtaessa kärsimään joutuvat sekä maamme vähävaraiset että ympäristönsuojelun kaltaiset pitkällä aikavälillä toteutettavat toimet. Juuri niistähän on pakko tinkiä silloin, kun valtion kukkaron pohjalta kurkistaa pelkästään erääntymässä oleva velkakuitti, jonka kattamiseen täytyy anella rahoittajilta uutta ja entistä kalliimpaa vekseliä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoria vantaalaisia ja vanha oppikoululainen
Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen
Marinin hallituksen hinta

Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta

Minulla ei ole koskaan ollut juuri mitään hyvää sanottavaa toisten tietojärjestelmiin tunkeutuvista hakkereista. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Tai kuten tavataan sanoa, poikkeus vahvistaa säännön. 

Tämä hyvä poikkeus oli ensimmäisenä vastassa tänä aamuna, kun avasin tietokoneen. Siellä oli kansanedustaja Timo Heinosen (kok) twittaamana tieto, että hakkeriryhmä oli tunkeutunut Venäjän TV-kanaville siten, että ne lähettivät todellista tietoa Ukrainan tilanteesta. 

Nähtäväksi jää, miten venäläiset suhtautuvat asiaan, sillä tähän asti he ovat kuulleet ainoastaan Putiniin propagandaa, johon on sisältynyt mm. väite siitä, ettei operaatiossa olisi tullut omia tappioita. Sekä paksu valhe, jonka mukaan heidän armeijansa ei olisi aiheuttanut ukrainalaisille lainkaan siviilitappioita. 

Oma toiveeni - ja luulen suurimman osan maailman ihmisistä yhtyvän siihen - on, että venäläiset nousisivat Putinin hallintoa vastaan ja lopulta kaataisivat sen. Valitettavasti sellainen vaatii kuitenkin suunnatonta rohkeutta, joten pidän toiveeni toteutumista kohtuullisen epätodennäköisenä. 

Oman osansa samaan suuntaan on kuitenkin tehnyt myös Suomen eduskunnan ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (perus), joka julkaisi venäjänkielisen videon suoraan venäläisille. Toivon mukaan se lähtee leviämään Venäjän kansalaisten parissa.

Yleisesti ottaen olen pannut tyytyväisenä merkille, ettei Venäjän hyökkäys ole sujunut siten, kuin sen johto olisi toivonut. Sosiaalisen median perusteella maan tappiot ovat olleet merkittäviä ja tätä näkemystä tukevat useat videoklipit (esimerkki ja  toinen). Samalla länsimaat Saksaa myöden ovat lopultakin saaneet rivinsä järjestykseen ja ovat sulkemassa Venäjän kansainvälisen rahoitusjärjestelmän (SWIFT) ulkopuolelle sekä toimittamassa ukrainalaisille merkittävää aseapua. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka venäläisten veljeskansaansa kohdistama sota-aggressio päättyy. Ja kuinka Suomi siihen lopulta reagoi - hakeeko se turvaa läntisestä sotilasliitosta vai jatkaako edelleen omin voimin luottaen ison naapurinsa hyväntahtoisuuteen uskoen, ettei meille voi tapahtua samoin kuin nyt on tapahtunut Ukrainalle ja jo sitä ennen Georgialle. 

Tähän liittyen on joka tapauksessa varmaa, ettei Suomen pitäytyminen läntisten maiden joukossa ole jäänyt Putinilta huomaamatta. Eikä tämä jää myöskään seurauksitta, mikäli Vladimir Vladimirovitš selviää aloittamastaan Ukraina-operaatiosta ilman vallanmenetystä.

Pienenä sivuhuomautuksena haluan lopuksi todeta, että kansalaisaloite NATO:on liittymisestä sai pikavauhtia 50 000 kannattajaa. Itse en sitä lähtenyt allekirjoittamaan siksi, että meillä on olemassa demokraattisen prosessin kautta valitut johtajat, joiden tehtäväksi tämä päätös kuuluu, eikä kansanäänestyksen järjestäminen asiasta johtaisi kuin valtavaan venäläiseen disinformaatiotulvaan ja muuhun hybridivaikuttamiseen - tai pahimmillaan jopa Ukrainan esimerkin mukaiseen venäläisten sotilaalliseen interventioon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoleeko pääministeri Marin Putinin persettä vai näytteleekö hän tarkoin varjeltua näytelmää?
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?

  

Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia

Helsingin Sanomat uutisoi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen uuden raportin pohjalta, että matkapuhelimia valmistanut Nokia oli aikanaan tärkeämpi kuin Suomen kolme merkittävintä yritystä tänä päivänä. Ainakin jos kriteerinä on se, kuinka paljon yritykset tuottivat vuoden aikana maallemme arvonlisää. 

Nykyisin merkittävimmät yritykset ovat OP, Neste ja Nordea. Niiden kunkin tuottamat lisäarvot Suomen taloudelle ovat noin 1,5 miljardia euroa. Nokia taas ei enää kuulu käytetyn kriteerin perusteella edes kymmenen merkittävimmän yrityksen joukkoon.

Koska tämä oli mielenkiintoista, katsoin tarkemmin tuota Etlan raporttia ja huomasin, että siellä oli yritysten suoran arvonlisän ohella myös toinen listaus. Ja ehkäpä vielä paljon tärkeämpi kuin HS:n uutisoima. 

Siinä oli nimittäin laskettu kymmenen merkittävimmän yrityksen suoran arvonlisän ohella myös niiden kerrannaisvaikutukset. Ja se korosti asiaa, jota eilen sivusin, eli maamme metsätaloutta. 

Kerrannaisvaikutusten lisäarvo huomoioiden maamme tärkeimmät yritykset ovat nimittäin UPM ja Metsä Group. Ja vasta kolmantena OP. Nämä yritykset - kaksi metsäteollisuuteen ja yksi pankki- ja vakuutustoimintaan keskittyvä - tuottavat taloudellemme vuodessa yhteensä 3,1, 2,6 ja 2,2 miljardin euron lisäarvot. 

Jälkimmäinen vertailu yhdessä Nokian alasajon kanssa korostaa sitä, mikä merkitys uusiutuvien metsiemme talouskäytöllä on suomalaisten hyvinvoinnille. Se ei ehkä pysty sellaiseen nousuun kuin Nokia parikymmentä vuotta sitten, mutta puutavara- ja sellutuotanto ei myöskään surkastu samaan tapaan kuin kännykkäteollisuudellemme kävi. 

Sen sijaan se tarjoaa kansakunnalle sellaista kassavirtaa, joka mahdollistaa korkean lisäarvon tuotteiden valmistuksen. Siis uusien teknologioiden kehittämisen tai koulutuksellisen sivistyksen tarjoamisen sekä itse metsäteollisuudessa että sen ulkopuolella. Ilman metsäteollisuutta näiden asioiden edistäminen suomalaisessa yhteiskunnassa olisi juuri nyt paljon vaikeampaa. 

Ja juuri siksi on vaarallista, että maamme poliittisista päättäjistä niin monet haluaisivat vetää maton alta metsiemme hyödyntämiseltä. Eikä pelkästään suomalaisista, vaan myös Suomen toiminnalle nykyisin raamit asettavan Euroopan Unionin päättäjistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
EU ja Suomen metsävarat

Aikamme tyhmyyksiä

Oulussa on töhritty Vihreiden puoluetoimistoa kirjoittamalla teksti sekä piirtämällä hakaristi sen ikkunaan. Jos tällä teolla on jokin seuraus ihmisten parissa, se on sympatia töhrimisen kohteena ollutta puoluetta kohti. 

Tekijät ovat ainakin toistaiseksi tuntemattomia, mutta mikäli heidän tarkoituksensa oli Vihreä puolueen vastainen, osoitti teko pelkästään tekijöidensä ääretöntä tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä ymmärtää sananvapauden ja demokratian pelisääntöjä. Siksi on hyvä, että asiasta on tehty rikosilmoitus ja on vähintäänkin toivottavaa, että se johtaisi töhrijöiden kiinni saamiseen.

* * *

Yhtä idioottimaisesti naapurimaamme Venäjän hallinto on ryhtynyt koviin toimiin kansaansa vastaan. Ensin se yritti mitä ilmeisimmin myrkyttää oppositiojohtajansa, mutta omaa tumpelouttaan epäonnistui. Sitten se pidätti miehen tämän palatessa kotimaahansa ja lopulta myös tämän vaimon. Lopputuloksena syntyi laajoja mielenosoituksia, joihin maan hallinto reagoi tekemällä tuhansia pidätyksiä. 

Samaan aikaan Yhdysvalloissa on valta vaihtunut ja uusi hallinto presidentti Joe Bidenin johdolla aikoo kiristää suhdettaan Venäjän näennäisdemokraattiseen hallintoon. Tämä tarkoittaa hankalia aikoja presidentti Vladimir Putinille, mutta mahdollisesti myös Suomelle, mikäli idänkauppa sen seurauksena hankaloituu entisestään.

* * *

Euroopan keskuspankki puolestaan rajoittaa pankkien oikeutta jakaa osinkoa omistajilleen. Taustalla sanotaan olevan sen, että pankit pystyisivät pahan päivän sattuessa hoitamaan itse ongelmansa se sijaan, että ne kaatuvat veronmaksajien piikkiin. 

Samaan aikaan EKP kuitenkin salaa pankkien stressitestien tulokset suurelta yleisöltä, minkä seurauksena myös asiansa hoitaneet pankit kärsivät. Yhdysvalloissa toimitaan toisin: jutussa haastatellun asiantuntijan mukaan "Yhdys­valloissa reputtaneiden pankkien nimet kerrotaan, mikä johtaa siihen että ne panevat asiansa kuntoon markkinoilta tulevan paineen seurauksena".

Nyt näyttääkin siltä, että EU on jälleen ottamassa astetta kohti suunnitelmataloutta. Sen yhtenä osana saattaa olla pyrkimys siihen, että pohjoisen Euroopan hyvin asiansa hoitavat pankit - eli niiden omistajat - kuittaisivat myös saneerauskypsien Etelä-Euroopan pankkien taloudelliset tappiot, mikäli ne joutuisivat selvitystilaan. 

Tämä tarkoittaisi Suomessa sitä, että rahan kierto taloudessamme heikkenisi ja sen seurauksena taloudellinen dynamiikka laiskistuisi. Se tarkoittaisi käytännössä pienempiä investointeja, suppeampia yrittäjätuloja, alempia palkkoja, vähäisempiä verotuloja ja heikompia julkisia palveluita maan kansalaisille. 

Punavihreän hallituksemme istuessa vallankahvassa en kuitenkaan usko, että sillä olisi vaikutuksia laittomien maahanmuuttajien tai turvapaikanhakijoiden palveluihin. Tuskin edes kolmanteen maailmaan suuntautuvaan ilmaisen rahan jakamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?
Euroopan Unionin syvin olemus
Vihatekojen sarja jatkuu Helsingissä

Nordean päätös ja muita hyviä uutisia

Nordea päätti eilen siirtää pääkonttorinsa Tukholmasta Helsinkiin. Yhtiön hallituksen puheenjohtajan, Björn Wahlroosin, mukaan tärkeimpänä syynä oli Suomen kuuluminen EU:n pankkiunioniin. Ruotsista ajoivat pois maan hallituksen aikomukset korottaa pankin vakausmaksua.

Asiaa on luonnollisesti ehditty kommentoimaan jo paljonkin. Erityisesti on kiinnitetty huomiota pankin toimintakentän epävakauteen Ruotsissa, mistä kertoi vakausmaksun rajulla korotuksella uhkaaminen ja sittemmin sen peruminen.

Tapahtunut alleviivasi sitä, kuinka monikansalliset yritykset kilpailuttavat eri valtioita löytääkseen toiminnalleen optimaaliset edellytykset. Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ollut epäterveestä kilpailusta, sillä Suomi ei toki ole mikään Irlanti, Luxenburg tai muu veroparatiisi.

Edelle kirjoitetun lisäksi haluan nostaa esille kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin sen, että nyt oli nähtävissä yksi selkeä etu Suomen kuulumisesta Euroopan Unioniin. Nordean valitsema EU:n pankkiunioni tarjosi vakaan toimintaympäristön, jonka Nordea valitsi voidakseen kilpailla samalta lähtöviivalta EU:n muiden pankkien kanssa.

Käytännössä pankkiunioni tarkoittaa sitä, etteivät EU:n jäsenvaltiot voi kilpailla epäterveen alhaisilla vaatimuksilla pankkien pääkonttoreita saadakseen, mutta eivät myöskään rahastaa niitä omien talousvaikeuksiensa korjaamiseksi. Tästä pääsemmekin toiseen näkökulmaani, eli siihen kuinka ruotsalainen vasemmistohallitus törmäsi poliittiselle viiteryhmälleen tyypillisen jakotalouden yhteen rajoitteeseen - ihmisten ja yritysten rahastamisellekin on olemassa jokin raja.

Nordean pääkonttorin siirtyminen Suomeen tuo jonkin verran työpaikkoja maahamme. Toki varsin vähän pääkonttoriin, mutta ajan myötä yhä enemmän sieltä tulevina toimeksiantoina muille yrityksille. Tämä on hyvä uutinen ja tarkoittaa piristystä maamme taloudelle. Business as usual -tilanteessa tämä on myöskin siirtymisen tärkein seuraus.

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa maamme kontolle siirtyvän myös riskejä. Suomen talletussuoja vastaa jatkossa kaikista Nordean asiakkaista, joten on syytä toivoa, ettei Nordea joudu suoritustilaan.

Sen mahdollisuutta voinee pitää erittäin pienenä, mutta on hyvä muistaa, että Nordean toimintaan Ruotsissa liittynevät sikäläisen yhteiskuntaan velkarahaa pumpanneen asuntopolitiikkaan aiheuttamat riskit.  Toivon mukaan ne ovat Nordealla hallinnassa, eikä suomalaisten tai muidenkaan EU:n veronmaksajien rahoja tulla tarvitsemaan.

Kaikkiaan meidän on tässä vaiheessa siis syytä olla tyytyväisiä Nordean pääkonttorin muuttoon. Samalla on hyvä muistaa, ettei sen muutto ollut eilispäivän ainut hyvä uutinen.

Saksalainen omistaja aikoo nimittäin investoida Turun telakkaan yhteensä 185 miljoonaa euroa. Päätös tuonee vakauttaa laivanrakentajille ja osoittaa, ettei telakkateollisuus Suomessa ole todellakaan tiensä päässä.

Myös metsäteollisuudesta kuului hyviä uutisia. Äänekosken tehtaan käynnistyminen ajoittui samaan ajankohtaan havusellun hinnannousun kautta. Se tietää maallemme puhdasta rahantuloa, sillä sellun kotimaisuusaste on moniin muihin maamme vientituotteisiin nähden poikkeuksellisen korkea - onhan raaka-aineena kotimainen uusiutuva luonnonvara.

On myös syytä tuoda esille se, että tehtaan omistaja Metsä Group on suomalaisessa omistuksessa, joten syntynyttä rahaa ei myöskään valu osinkojen mukaan ulkomaille. Silläkin on maamme talouden kannalta merkitystä, vaikka en missään tapauksessa tarkoita sitä, ettei myös ulkomainen pääoma - kuten Turun telakan tapauksessa - olisi maallemme enemmän kuin tervetullutta.

Katsotaan siis mitä tämä päivä tuo tullessaan. Ainakin Ylen aamu-uutinen viittasi siihen, että vihervasemmiston poliittisen kannatuksen nousu oli päättymässä. Tämä on hyvä, sillä kuten Nordean tapaus osoitti, ei sosialistisesta vallankäytöstä hyödy ainakaan isänmaa, eivätkä sen yritykset tai asukkaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?
Ovatko sijoitusneuvojan intressit vilpittömiä?
Ruotsin vaikea ratkaisu

Ovatko sijoitusneuvojan intressit vilpittömiä?

Tänä aamuna sain luettavakseni tarinan siitä, kuinka Nordean sijoitusneuvojat olivat antaneet leskelle tyhmiä neuvoja, joiden seurauksena hän joutui maksamaan runsaasti veroja. Käytännössä leski oli myynyt mieheltään jääneet pörssiosakkeet ja ostanut pankin sijoitusinstrumentteja neuvojalta saamiensa ohjeiden mukaan.

Epäilen pankin motiivina olleen sijoitusten siirtämisen sellaisiin instrumentteihin, joista se saa itselleen hoitokulut - pörssiosakkeistahan ne ovat vähäisemmät. Lesken menetykset eivät kuitenkaan jääneet maksettaviin veroihin, vaan pankin toteuttamat sijoitusinstrumenttivaihdokset johtivat lisäksi hänen sijoitustuottojensa vähenemiseen - siis aivan suoraan rahanmenetykseen.

* * *

Kävin itse joskus kolmekymppisenä kertaalleen kuuntelemassa pankiiriliikkeen "infotilaisuutta", jossa vielä itseänikin nuorempi sijoistuneuvoja kuvasi minulle kuinka todelliset ammattilaiset hyödyntävät erityyppisiä sijoitusinstrumentteja. Hänen analyysinsä olisi ollut periaatteessa oikea, ellei huomioida osakekurssien ja korkoktasojen vaikeaa ennustettavuutta. Pelin henki kävi ilmi siinä vaiheessa, kun hän rupesi kauppaamaan minulle eläkevakuutusta - epäilemättä jonkinlaisen myyntiprovision toivossa.

Olen käynyt muutaman kerran keskustelua myös oman pankkini sijoitusneuvojien kanssa. Myös niissä on poikkeuksetta käynyt ilmi pankin halu myydä omia sijoitusinstrumenttejaan. Näin siksi, että vaatimattomat säästöni ovat aina olleet sijoitettuna suoraan pörssiin.

Olen tietenkin kuunnellut kohteliaasti kaikkia sijoitusneuvojia, mutta heistä huolimatta pitänyt omaisuuteni hyvän osinkotuoton tarjoavissa osakkeissa. Lisäbonuksena olen saanut niiden kurssinousun, joka jo yksistään on ollut pitkällä aikavälillä suurempi kuin tyypillisistä sijoitusrahastoista olisi ollut saatavissa.

Aamun jutussa kerrottiin myös, että Nordea oli suositellut rahastoratkaisua sen vaivattomuuden takia. Jäin itsekseni ihmettelemään mitä vaivaa sitten aiheuttaa osinkotuoton perusteella valitun osakesalkun ylläpitäminen?

Pörssiosakkeethan ovat arvo-osuustilillä ja osingot siirtyvät pankkitilille ilman eri vaivaa kerran vuodessa. Eivät kaikki osakkeenomistajat kyylää silmä kovana osakekursseja, eivätkä osta ja myy omistuksiian kahdesti päivässä. Eikä sellaiseen nollasummapeliin ole edes tarvetta niin kauan kuin sijoitukset ovat varmalla pohjalla olevissa pörssiyhtiöissä - toki jonkin verran hajautettuina yksittäisen yrityksen odottamattomien vaikeuksien varalta.

* * *

Olen usein ihmetellyt koko sijoitusneuvonnan mielekkyyttä. Onhan selvää, että mikäli joku pystyy oikeasti ennakoimaan markkinoiden liikkeitä, kannattaa hänen keskittyä palkkatyön sijaan pelaamaan omaa sijoituspeliään sataprosenttisella panostuksella.

Toiseksi on selvää, että mikäli neuvojalla tai hänen työnantajallaan on intressejä jonkin sijoitusinstrumentin suhteen, on hänellä motiivi vaikuttaa sen arvoon. Minusta tämä on näkynyt vuosien varrella useita kertoja esimerkiksi suursijoittaja Björn Wahlroosin julkisuuteen antamissa kommenteissa.

Toki sijoitustoiminnan yleiset lainalaisuudet on hyvä tuntea, mutta se ei tarkoita, että sijoitusneuvojalle tulisi antaa valta oman sijoitusvarallisuuden suhteen. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin kun neuvoja ottaa esiin oman intressinsä mukaisten sijoitusinstrumenttien - kuten vaikkapa työnantajansa rahastojen tai eläkevakuutusten - "erinomaisuuden" sijoitusportfolion hajauttamisen kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Biohit - Suomen seuraava menestystarina?