Entä jo yritykset rahoittaisivat enemmän tutkimusta?

Ville Tavio (ps) nosti eilen esille tutkimusrahoituksen. Mielenkiintoista kyllä, hän ei puhunut verovarojen lisäämisestä tutkimukselle, vaan yritysrahoituksesta. 

Puheenvuoro oli monessakin mielessä tärkeä, eikä vähiten siksi, että valtiontalouden nykytilassa suomalaista huippuosaamista ei pystyttäne lähivuosina kehittämään suurilla rahoilla, vaikka sellaiseen olisi tahtoakin. Käytännössä ainoa vaihtoehto on siten yksityinen rahoitus. 

Tavion resepteinä olivat verokannustimien luominen yrityksille ja jopa tavallisille ihmisille tutkimuksen rahoittamiseksi. Ehdotus ei ole ainutlaatuinen, mutta nyt jos koskaan sille on vahva tilaus, jotta suomalainen osaaminen saadaan pidetyksi korkealla tasolla.

Perinteisesti on katsottu, että julkisen sektorin tehtävänä on perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen rahoittaminen yritysten keskittyessä tuotekehitykseen. Näin ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla - olenhan itsekin saanut aikanaan yritysrahoitusta puhtaaseen perustutkimukseen - mutta se on selvää, ettei yrityksiltä voi odottaa kuin sellaisten tutkimusten rahoitusta, jonka tuloksista niiden voi olettaa tai ainakin toivoa hyötyvän. Tämä vaatimus ei kuitenkaan millään lailla sulje ulos soveltavaa tai edes puhdasta perustutkimusta.

Tämä tosiasia ohjaa tutkimusten tutkimusrahoitusta paitsi tuotekehityksen, niin myös käytännön kannalta relevanttien aiheiden pariin. Toisaalta yritysten rahoittamat tutkimukset saattavat surkastua eräänlaiseksi pikkusieväksi näpertelyksi sen sijaan, että luotaisiin todellisia uusia uria tiedon varaan rakentuvalla uudenlaiselle kehitykselle.

Jos Tavion vaatimukset siis toteutuisivat, tulisi yrityselämämme nostettava omaa T&K-rahoitustaan välttäen samalla yksityiskohtaisen näpertelyn vaara. Se tarkoittaisi laajaa katsantokantaa, joka ylittää yritysten lähivuosien omat intressit. 

Vain tällä suomalainen tiedepohjainen osaaminen voisi välttää sen romahduksen, joka on sitä uhkaamassa julkisen sektorin tutkimusinvestointien vääjäämättä supistuessa. Ja sitä kautta tarjoaisi kotimaisille yrityksille myös tulevaisuudessa ensisijaista työvoimaa tulevaisuuden tuotekehitysläpimurtoihin.

Tämän kaiken saavuttamiseksi olisi tärkeää myös se, että suomalainen julkinen tiederahoitusapparaatti huolehtisi ensisijaisesti puhtaan perustutkimuksen rahoittamisesta huolehtien erityisesti rahoitetun tutkimuksen tieteellisestä korkeatasoisuudesta. Ja jos se näin tekisi, ei mikään tietenkään estäisi yrityksiä nauttimasta sen hedelmistä. Eikä edes lisäporkkanan tarjoamisesta näille nouseville kyvyille silloin, kun heidän tieteellisten saavutustensa varassa voitaisiin tuotaa sellaista tietoa ja osaamista, josta olisi hyötyä myös yritysten tuotekehityksessä.

Samalla näiden nuorten tutkijoiden valmiuksia lisäisi se, että he oppisivat ymmärtämään nykytutkijoiden sukupolvea paremmin niitä ongelmia ja lainalaisuuksia, joita käytännön tuotekehitys noudattaa. Ja tuottaa uransa myöhemmissä vaiheissa erityistä lisäarvoa riippumatta siitä, työskentelevätkö he loppu-uransa yksityisellä vai julkisella sektorilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?
Ponsse ja menestyksen salaisuus