Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Helsingin Sanomat kertoi tänään euroalueen talouskasvun nopeutuneen, työttömyyden vähentyneen ja inflaation kiihtyneen. Nämä uutiset ovat Suomen talouden kannalta erittäin positiivisia, sillä maamme viennistä noin 40 prosenttia suuntautuu euroalueelle.

Helsingin Sanomat ei kuitenkaan maininnut jutussaan ehkä tärkeintä syytä euroalueen talouden vahvistumiselle. Se on euron kurssin nopea lasku viime aikoina. Se on ollut erittäin merkittävää, sillä esimerkiksi dollariin nähden euron kurssi oli huippuvuonna 2008 lähes 1,6-kertainen kun sen arvo on tällä hetkellä vain hieman yli yhden dollarin. Euro on viime aikoina vahvistunut myös Japanin jeniin nähden noin kymmenellä prosentilla.

Näin suuret valuuttakurssin heikkenemiset eivät voi olla näkymättä kaupassa, jota käydään euroalueen rajojen yli. Siksi kysymys kuuluu pikemminkin, että miksi euroalueen talouskasvu ei ryöpsähtänyt liikkeelle jo aiemmin?

Itse totesin vuonna 2012, että "Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin."

Nyt tarkasteltuna näyttää siltä, että ennusteeni osui oikeaan. On tarvittu suhteellisen rahan arvon putoaminen melkein kolmanneksella ennen kuin talouselämän luottamus Eurooppaan on palautunut. Parempi tietenkin tämäkin kuin ikuinen lama.

Nousu olisi kuitenkin melkein varmasti käynnistynyt jo vuosia sitten, mikäli Kreikan ja muun Etelä-Euroopan ongelmat olisi hoidettu leikkaamalla mädät palaset irti kokonaisuudesta. Nyt alkanut talouskasvu kuitenkin huolehtinee siitä, ettei uusia yllätyksiä ole tulossa edes Etelä-Euroopasta ennen seuraavaa talouden laskukautta.

* * *

Euron lasku näkyy myös Suomen taloudessa. Teknologiateollisuus on saanut kiihtyvässä määrin uusia tilauksia ja metsäteollisuus porskuttaa jälleen. Uudeksi tulonlähteeksi on taantuman aikana syntynyt peliteollisuus, joka tahkoaa suuria voittoja, vaikka sen kansantaloudellinen hyöty ei vastaakaan perinteisempiä tuotannonaloja.

Kaiken tämän seurauksena myös ekonomistien näkemys Suomen talouskasvusta on muuttunut positiivisemmaksi. Esimerkiksi OP:n ekonomistit arvelivat viime viikolla Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 1,8 prosenttia.

Minä puolestani veikkasin viime marraskuussa, etteivät ekonomistit osaa ennustaa talouden muutoksen rajuutta, vaan se toteutuu ennustettua nopeamapana talouskasvuna - keskimäärin kahtena prosenttina tulevien viiden vuoden aikana. Perustelin näkemystäni Suomen talouden pienellä koolla, mikä aiheuttaa sen, että talouden nousut ja laskut ovat merkittävästi suurempia kuin isoissa maissa.

Kaiken tämän hyvän uhkana ovat kuitenkin yllättävät muutokset. Yksi sellainen saattaa olla Yhdysvaltain uuden presidentin arvaamattomuus. Mikäli hän todella ajaa maailman kauppasotaan ja tullimuurien maailmaan menevät toiveet paremmasta tulevaisuudesta roskakoppaan.

Tätä tuntuu pelkäävän ainakin HS:n pääkirjoittaja. Toisaalta tuntuisi omituiselta, mikäli bisnesmaailmasta tuleva presidentti olisi niin lyhytnäköinen, että tuhoaisi omat ja lähipiirinsä bisnekset. Ehkäpä viime aikojen nousseet pörssikurssit ammentavat kehityssuuntansa luottamuksesta Trumpin taustaan - en tiedä.

Suomen kannalta tässä tilanteessa pääasiana tulee joka tapausessa olla raudan takominen silloin kun se on kuumaa  eli talouskasvusta hyödyn ottaminen nyt kun se on mahdollista.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Mitäs minä sanoin?

Ranskan talous on meidänkin asiamme

Suomen hallituksen toivomat ja maamme taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävät työelämän muutokset näyttäisivät menevän läpi työmarkkinajärjestöjen sopimusten kautta. Jos ja kun näin käy, osoittaa se jälleen kerran, että suomalaiset kykenevät puhaltamaan yhteen hiileen silloin kun siihen on riittävän suuri tarve.

Samaan aikaan Suomea paljon syvemmässä taloudellisessa suossa tarpovassa Ranskassa on sosialistihallitus (sic) joutunut tosiasioiden eteen ja viemässä läpi maan kilpailukykyä parantavaa lainsädääntöä. Sen seurauksena koko maa on joutumassa mielenosoitusten ja lakkoilun takia kaaokseen.

Yksi selitys Ranskan kärjistyneelle tilanteelle lienevät maassa järjestettävät jalkapallon EM-kisat, jotka antavat ay-liikkeen vaatimuksille erityistä painoa. Jalkapallohan on gallialaisille niin suuri asia, ettei hallitus voi ottaa riskiä niiden peruuntumisesta mikä toimii ay-liikkeen vipuvartena asiansa ajamisessa.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa?

Suomen osalta on syytä uskoa ja toivoa, että oman sopimuksemme syntyminen vireyttää lopultakin taloutemme ja pääsemme aloittamaan uuden nousukauden. Ranskassa sen sijaan saattaa edessä olla pahimmillaan jopa samantyyppinen kohtalo kuin Kreikalla. Ja ainakin lounaisen naapurinsa eli Espanjan kaltainen kujanjuoksu.

Siksi ranskalaisten mellakat eivät ole meidän kannaltamme lainkaan yhdentekeviä. Mikäli maan talous romahtaa, pääsemme maan lainoittajiksi Euroopan vakausmekanismin eli EVM:n kautta. Lainoitus ei ole läpinäkyvää eikä näy välittömästi valtion budjetissa. Sen sijaan se uhkaa EVM:ään aiemmin laitettua yli kymmenen miljardin euron takausta, joka tulee maksuun mikäli Ranska ajautuu Kreikan tavoin maksukyvyttömäksi.

Onneksi Ranskan tilanne ei kuitenkaan ole juuri nyt toivottomassa tilanteessa. Viime vuonna maan talous kasvoi hitaasti ja kehityksen oletetaan jatkuvan myös tulevina vuosina. Siksi on mahdollista, että maa saa asiansa kuntoon, vaikka sen sosialistihallitus joutuisikin perumaan uudistuksensa. Ainakin voimme toivoa niin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n pääkirjoittaja epäonnistui
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?
Suomen vastuista Kreikassa

Kreikkaan rahamme syytäneiden poliitikkojen toimet edelleen analysoimatta

Sampo Terho (ps) ilmaisi eilen kantanaan, ettei hänen puolueensa tule missään tapauksessa hyväksymään Kreikan velkahelpotuksia. Hänen mukaansa "mikään semmoinen ratkaisu ei kelpaa... missä lainattu sata euroa tulisi takaisin vähempänä kuin sata euroa".

Terhon muotoilua on vaikea tulkita muulla tavalla kuin siten, että Perussuomalaiset haluaisivat pitää Kreikkaa pihdeissä täältä ikuisuuteen, kunnes nyt olematon inflaatio olisi syönyt lainasumman pois.

Terhon linja on tavallaan ymmärrettävä. Kreikka on itse velkaantunut, joten ei ole heidän pelastajiensa tehtävä surra sitä, että lainojen takaisinmaksu ottaa koville.

Näkymä on kuitenkin ainakin osittain toinen, jos huomioimme sen, että saksalaislehti Handelsblatt on tuonut julkisuuteen tutkimuksen, jonka mukaan Kreikan tukemiseen käytetyistä yli 200 miljardista eurosta vain noin viisi prosenttia on ohjattu Kreikan valtion budjettiin. Ja sen että tämä asia oli aivan varmasti Kreikan tukipaketteja värkänneiden eurooppalaispoliitikkojen tiedossa jo kriisin alkaessa.

Kirjoitin itse vuonna 2011 näin: Saksa, Ranska ja muut sellaiset maat, joissa toimivat pankit tai vakuutuslaitokset ovat rahoittaneet Kreikkaa suurilla summilla luonnollisesti haluavat kaikki euromaat ja mielellään kenet tahansa muunkin maksamaan tukea. Muussa tapauksessahan niiden pitäisi itse pelastaa holtittomasti Kreikkaan rahaa lainanneet pankkinsa. Motiivina on siis tässäkin tapauksessa pelkkä pyrkimys hyötyä muiden rahoista.

Erityisvivahteen näiden lainoittajamaiden käyttäytyminen saa vielä siitä, että pelastettavana ovat paitsi pankit itsessään, myös niiden suuromistajat (ja heidän omaisuutensa). En liene kovin väärässä, jos arvelen jälkimmäisten mitä todennäköisimmin olevan poliittisten johtajien tuttuja tai kavereita. Tämä koskee myös EKP:n pankkiireja kuten pääjohtaja Trichetiä, joka  ajaa tukirahoja Kreikalle kuin käärmettä pyssyyn niin pankkimiehenä kuin ranskalaisena.

Samassa kirjoituksessa totesin myös, että helpointa olisi vain sosialisoida ongelmapankit merkitsemällä niiden osakkeita EU:lle uutta pääomaa vastaan. Ja antaa Kreikan mennä selvitystilaan. Näin pankit pelastuisivat ja eurooppalaiset veronmaksajat saisivat takauksensa pankkien osakkeina. Ainoastaan virhepäätöksiä tehneet pankinomistajat menettäisivät omaisuuttaan - mutta juuri niinhän kapitalismissa kuuluu ollakin.

Edelle kirjoittamani osoittaa, että kaltaiseni tavallinen kaduntallaajakin ymmärsi jo viisi vuotta sitten mistä näissä lainapaketeissa oli kysymys ja osasi tarjota jopa ratkaisun, jossa tappio olisi kanavoitunut todellisille syyllisille. Tämän vahvistaa se, että nyt eli vuonna 2016 asiasta on valmistunut tuon näkemyksen vahvistava tutkimus. On ollut myös jo kauan selvää, ettei Kreikalle lainattuja rahoja tulla koskaan saamaan takaisin.

Niinpä ensi kesänä todennäköisesti Sampo Terhon ja kumppaneiden vastustuksesta huolimatta myönnettävän uuden uuden lainapaketin alla kysynkin, missä on tutkiva journalismi esimerkiksi meille uusia byrokraattisia kuluja kehittelevän Jyrki Kataisen (kok) toimista Kreikka-paketeista tehtyjen päätöksen taustalla? Tai nykyhistorian professoreiden tai dosenttien tutkimukset aiheesta, jonka loppulaskun suuruus ei ole tiedossa vielä pitkään aikaan? 

Olisi tutkittava ainakin se, miksi Trichet, Katainen ja kumppanit tekivät päätöksensä vastoin olemassa olevaa parempaa tietoa? Olivatko he vain tyhmiä tai lapsellisia? 

Vai saivatko he Kreikka-päätöksistä henkilökohtaista hyötyä muutenkin kuin poliittisina nousukkaina ja syyllistyivät siten laittomuuksiin? Entä saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat: millä tavalla he myötävaikuttivat tehtyihin päätöksiin? Lahjomallako?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat

Suomen vastuista Kreikassa

Kreikka irti EU:sta - heti!

Portugalin sairaalakuolema ja Suomen herrat

Helsingin Sanomat välitti meille tiedon, jonka mukaan Portugalissa on syntynyt paljon keskustelua tapauksesta, jossa aivoverenvuodon saanut potilas menehtyi, koska sairaalassa tehtiin aivokirurgisia leikkauksia ainoastaan arkipäivinä. Oppositio syyttää tapauksesta hallituksen säästöpolitiikkaa, jonka avulla maan  konkurssikypsä talous on saatu kasvu-uralle.

Tässä on mielenkiintoinen yhtymäkohta Suomen viime kuukausien poliittiselle kehitykselle. Sitähän on leimannut SDP:n kannatuksen nopea nousu pohjalta huipulle, ilmeisesti siksi, etteivät vasemmalle kallellaan olevat suomalaiset ole hyväksyneet hallituksen toimia Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi ja ovat siksi kuunnelleet SDP:n linjauksia nykyistä elvyttävämmästä talouspolitiikasta sen vaihtoehtona.

Tässä tilanteessa en voi olla kopioimatta Wikipediasta pätkää, joka kertoo Portugalin toimista ennen sen talouskriisiä. Sen mukaan sosialistisen pääministeri "Sócratesin toisen kauden ohjelmaan kuului suuria talouden elvytyshankkeita etenkin infrastruktuurin alalle: suurnopeusjuna AVE:n reitin rakentaminen yhdistämään Madrid Lissaboniin, Oportoon ja Vigoon, kolmas silta Tajon yli ja uusi Lissabonin lentokenttä."

Palataan kuitenkin itse asiaan, sillä lukemalla portugalilaisen potilaan kuolemasta kertovan uutisen tarkasti voi havaita, ettei tragedia johtunut pelkästään säästöpolitiikasta vaan sen yhdistymisestä sikäläisen terveydenhuollon kelvottomaan hallintoon ja käytäntöihin. Leikkaus olisi nimittäin voitu tehdä yksinkertaisesti siirtämällä potilas toiseen sairaalaan, jonka aivokirurgit tekevät töitä myös viikonloppuisin.

Kaikkinensa tapaus osoittaa kuinka vaarallista on päästää talous hallitsemattomaan tilaan. Tässä tapauksessa siis suorastaan hengenvaarallista.

Siksi oli hyvä, että presidentti Niinistö otti uudenvuodenpuheessaan esille Suomen talouden kääntämiseen liittyvät ongelmat, joiden taustalla on talouden päätöksentekijöiden täydellinen kyvyttömyys asettaa maan taloudelliset realiteetit oman ahneuden edelle. Niinpä keskustelu on mennyt lapselliseksi saavutettujen, ellei peräti ansaitsemattomien, etujen puolusteluksi ja omissa poteroissa kädet korvilla "lällällään" huuteluksi.

Samassa lehdessä kerrottiin myös edistymisestä monien hankalien sairauksien kuten syövän hoidossa. Mutta myös siitä, ettei vanhenevaa väestöä laajalti uhkaavan Alzheimerin taudin hoidossa ole juuri saavutettu edistystä huolimatta siihen uhratusta miljardien dollareiden soveltavasta tutkimuksesta.

Jutussa amerikkalainen lääketeollisuuden neuvonantaja toteaakin, ettei ongelmaan mitä todennäköisimmin löydy ratkaisua lääketeollisuuden omin voimin, vaan yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen kautta.

Suomessa asia on nähty toisin ja meillä tutkimusvaroja on siirretty pohjoiskorealaisittain yhä enemmän poliittiseen ohjaukseen eli poliittisesti ohjattuihin soveltaviin tutkimuksiin. Näin jo yleisen tutkimusrahoituksen vähentämisen vaikeuttaman perustutkimuksen asemaa on entisestään heikennetty yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Siksi oli hieno huomata professori Göte Nymanin muistuttavan siitä, että maamme korkeimmin koulutettujen tutkijankoulutettujen tohtoreiden työttömyys on parhaillaan rajussa kasvussa. Samaan aikaan heihin suhtaudutaan jopa maan pääministerin suulla halveksivasti.

Tämä siis tilanteessa, jossa maamme talous tarvitsisi uusia tuotteita, joiden ainutlaatuisuuden takia niille ei olisi suoranaisia kilpailijoita eikä niiden hinnoittelua tarvitsisi kilpailun takia jättää marginaaliseksi. Kuten lääketeollisuuden neuvonantaja puheenvuorossaan toteaa, tällaisten läpimurtojen saavuttamiseksi tarvitaan aiempaa syvällisempää ymmärrystä - jota käytännössä saavutetaan vain tieteellisen kunnianhimon ja uteliaisuuden ohjaaman perustutkimuksen kautta.

Koska perustutkimus kuitenkin tuottaa tulosta vain hyvin pitkällä aikavälillä, on siitä tinkiminen nykyisen hallituksen aikana "vain" pitkän aikavälin uhka. Nopein tie osaamiseen perustuvan hyvinvoinnin lisäämiseksi on yritysten oma tuotekehitys.

Tavallaan onneksi sille on yliopistojen ja tutkimuslaitosten taloudellisen alasajon kautta avautumassa uusia mahdollisuuksia. Professori Nymanin sanoin "tohtorit edustavat juuri sitä tietämystä ja osaamista, joka luo edellytyksiä uudelle työlle Suomessa". Nyt tämä ekspertiisi olisi vain saatava yritysten ja erityisesti niiden tuotekehitysyksiköiden käyttöön. Tässä kilpailussa nopeat syövät hitaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?
Kumpi ompi parempi - Suomi vaiko Saudi-Arabia?
Eroon työn yksikkökustannusten pohtimisesta

Suomen vastuista Kreikassa

HS:n toimittaja Petri Sajari on esittänyt oman näkökulmansa Kreikan velkakriisiin. Hän väittää, että hallitus olisi kasvattamassa Suomen vastuita velkakriisissä, mikäli Kreikalle ei myönnetä uutta hätälainaa. Näin siksi, että vanhat lainat jäisivät siinä tapauksessa Suomen maksettavaksi.

Tekstin alkuosan perusteella Sajarilta näyttäisi jääneen huomaamatta, että Kreikan lainat jäävät joka tapauksessa maksamatta. Näin siitä huolimatta, että asian totesi myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Sixten Korkman jo kolme vuotta sitten ja Vesa Puttonen eilen.

Itse asiassa tosiasiat toteaa epäsuorasti myös Petri Sajari oman kirjoituksensa loppupuolella, kun hän kertoo pitävänsä taloudellisesti järkevänä, että Kreikka eroaisi eurojärjestelmästä ja voisi näin jättää helpommin lainojaan maksamatta. Kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä toimittaja ei ole osannut yhdistää kirjoituksensa alku- ja loppupuolta yhteen ja tehdä loogista loppupäätelmää.

Eli että Suomen ja muidenkin euromaiden ainoa keino olla lisäämättä vastuitaan ja etenkin tappioitaan Kreikan velkakriisistä on olla lappamatta sinne enää euroakaan lisärahaa. Toki sama olisi pitänyt ymmärtää jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lopuksi vielä mielenkiintoinen huomio. Etsiessäni viitteitä tähän kirjoitukseen törmäsin Sixten Korkmanin neljän vuoden takaiseen kommenttiin, jossa hän ehdottaa että Suomi hakisi Kreikan konkurssiin. Samalla hän tulee maininneeksi, että Kreikka oli jo tuolloin luvannut myydä omaisuuttaan 50 miljardilla eurolla.

Kuulostaako tutulta. Neljässä vuodessa tuota omaisuutta on myyty vain reilulla kolmella miljardilla (6,4 % koko sovitusta summasta), ja nyt Kreikan parlamentissa käsiteltävänä olevan uuden sopimuksen teksteissä mainitaan siis tuo sama 50 miljardin euron omaisuuden myynti. Jos nyt puheena oleva hätälaina myönnetään ja siihen liittyvä sopimus solmitaan, kannattaa jatkossa siis seurata muiden asioiden ohella sitä, millä tavoin Kreikka kiertää omaisuutensa myyntisopimuksen tällä kertaa.

Mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei tuota seurantaa tarvita vaan joko Kreikan parlamentti tai euromaat hylkäisivät tehdyn sopimuksen. Ja Kreikka pääsisi lopultakin nollaamaan sille myönnetyt "lainat" ja aloittamaan alusta.

Samalla muut euromaat pääsisivät nuolemaan jo pahasti tulehtuneita haavojaan - paitsi tietenkin Saksa ja Ranska, jotka voisivat ryhtyä poksauttelemaan shampanjapullojen korkkeja saatuaan nyt nähdyllä farssimaisella jättioperaatiolla muut euromaat pelastamaan omat pankkinsa ja niiden omistajat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat
Vanhoja konsteja Kreikalle
Euroopan Unionin syvin olemus

Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat

Suomen hallitus otti ilmeisesti Perussuomalaisten johdolla tiukan kielteisen kannan Kreikan lisärahoittamiseen. Kaikenlaiset asiantuntijat ja journalistit ennakoivat, että Kreikka tulee siitä huolimatta saamaan tukirahansa: reilut 53,5 tai jopa 74 miljardia, jos pankeille annettava tuki lasketaan mukaan.

Perusteluita tukipaketille on antanut esimerkiksi valtiovarainministeri Alexander Stubb. Kuunnellaan siis häntä.

"Ratkaisu edellyttää sitä, että Kreikalla on uskottavia ehdotuksia pöydällä, jotka liittyvät vahvaan ehdollisuuteen, rakenteellisiin uudistuksiin ja luottamukseen ylipäätään." Lisäksi "ratkaisu on se, että Kreikka esittää uskottavan ohjelman ja hyväksyy sen omassa parlamentissaan."

Stubb on siis valmis "lainaamaan" Kreikalle lisää rahaa, mikäli paperille saadaan uskottavalta kuulostava velanhoitosuunnitelma. Tosiasia kuitenkin on, että maan velka on 175 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Jälkimmäinen on Wikipedian mukaan 267 miljardia US dollaria, joten velan määräksi tulee noin 420 miljardia euroa, joka nousisi uuden lainapaketin mukaan ainakin 470 miljardiin. 

Asukkaita Kreikassa on noin 11 miljoonaa, joten uuden lainan jälkeen jokaiselle kreikkalaiselle tulisi takaisin maksettavaa suunnilleen 38 000 euroa, johon olisi laskettava päälle vielä jokavuotinen korko. Summaa voi verrata kreikkalaisten keskipalkkaan 1 004 euroon kuukaudessa. 

Suomessa velkakello näyttää tällä hetkellä vähän yli 17 800 euroa jokaista suomalaista kohti; ja keskipalkkahan meillä on saman lähteen mukaan noin 2 300 euroa kuussa. Näiden lukujen suhteista voidaan laskea, että kreikkalaisten velkataakka on kansalaisten maksukykyyn verrattuna yli viisinkertainen Suomen julkiseen velkataakkaan verrattuna. 

Edellä olevassa laskelmassa ei ole huomioitu esimerkiksi työllisyysastetta, joka muuttaa työssäkäyvien kreikkalaisten asemaa vielä mahdottomammaksi. Jos tässä tilantessa ottaa huomioon sen itkun ja valituksen, josta olemme saaneet lukea nyt, kun Suomen hallitus on alkanut listata julkisen talouden sopeutustoimia sekä kreikkalaisten negatiivisen suhtautumisen veronmaksuun, en usko hetkeäkään, että Kreikka maksaisi ikinä velkaansa takaisin. 

Jäänkin tässä tilanteessa odottamaan suurella mielenkiinnolla EU:n ja Suomen linjanvetoa Kreikan uuteen tukipakettiin, sillä kyllä jokaisen EU-maan päätöksentekijät osaavat laskea edelle kirjaamani rätingit itsekin. Mielenkiintoinen kysymys on myös se, poikkeavatko esimerkiksi Slovakian, Latvian tai Liettuan kannanotot Suomen tiukasta linjasta. Sitä en usko.

Timo Soini ja koko Sipilän hallitus ovat tässä asiassa siis paljon vartijoina. Toivottavasti nahka on tarpeeksi parkkiinntunutta kestämään kovia paineita. Se olisi kreikkalaisten ja koko Euroopan etu, kuten olen jo ajat sitten todennut. Tosiasia kun on, ettei Kreikkaan upotettuja rahoja voi saada enää takaisin tehtiin mitä tahansa tai vaikka harmittaisi kuinka paljon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Unionin syvin olemus
Vanhoja konsteja Kreikalle
Tehdään oikein!

Vanhoja konsteja Kreikalle

Thomas Piketty ja neljä muuta ekonomistia vaativat Eurooppaa antamaan Kreikalle lainat anteeksi. He perustelevat vaatimustaan sekä sillä, että Kreikalta vaaditaan nyt mahdottomia, että euroalueen tulevaisuudella.

Minusta on hienoa, että nämä ekonomistit ovat huomanneet saman asian, josta kirjoitin reilut neljä vuotta sitten. Jo silloin oli selvää, ettei Kreikka selviä veloistaan. Ja jo silloin oli selvää sekin, että velat anteeksi antaen olisivat Euroopan Unionin taloudelle koituneet vahingot jääneet mahdollisimman pieniksi ja Kreikka olisi saanut uuden mahdollisuuden aloittaa alusta.

Toki Euroopan Unioni on virheellisellä politiikallaan jo aiheuttanut valtavia vahinkoja. Se on syytänyt Kreikkaan paljon vastikkeetonta rahaa vuoden 2011 jälkeen, jolloin ehdotin ettei sellaista annettaisi lainkaan, vaan ainoastaan tuettaisiin Kreikassa vaikeuksiin joutuneita pankkeja osakeantien kautta. Näin niiden omistus olisi siirtynyt rahoittajille eli euromaille.

Nyt ainoastaan Suomella on "takuudet", joiden ainoa merkitys lienee siinä, että maamme on äärimmäisen vaikea hyväksyä edes osittaista velkojen anteeksiantoa Kreikalle. Eivätkä lainojen leikkauksiin suostu monet muutkaan, jotka taloudellisesti likinäköisinä eivät näe nenänpäätänsä pidemmälle.

Niinpä valkakriisin todennäköisimpänä lopputuloksena Kreikka tulee ennemmin tai myöhemmin jättämään yksipuolisella päätöksellä lainansa maksamatta. Suomen kannalta tässä on se hyvä puoli, että takuudet saadaan mahdollisesti kotoutettua - jos sittenkään.

Koko Kreikan velkakriisi voidaan kiteyttää vanhaan sanontaan: "virhettä ei pidä korjata toisella virheellä", sillä juuri siten ovat EU-maat tehneet. Ensin yksityiset pankit luotottivat luottokelvotonta. Sitten pelastettiin nuo luotottajat ja jatkettiin itse luottokelvottoman luotottamista. Ja nyt tahdotaan ehdottomasti jatkaa tällä jo epäonnistuneeksi osoitetulla linjalla.

Käytännössä virheketjun seurauksena on tuhottu kreikkalaisten elämä ja euroalueen oma talouskasvu. Kuten juuri nyt näemme Kiinasta, on pelolla uskomaton merkitys talouden kannalta. Ja samanlainen pelko on vaivannut lähes koko EU:n aluettakin.

Pelko kyllä helpottaisi välittömästi kun Kreikkakriisi vain loppuisi. Siksi EU-maiden johtajien kannattaisi kuunnella Pikettyä ja kumppaneita - tai elleivät he halua uskoa eknonomisteja, niin lukea tuo neljän vuoden takainen oma kirjoitukseni...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Unionin syvin olemus
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Tehdään oikein!

Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?

Päivän lehti kertoo Kreikan vaihtoehdot. Tarkasteellaanpa niitä siis hiukan.

"Kreikka suostuu noudattamaan eurovaltioiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n hätärahoituksen ehtoja. Se tarkoittaisi, että tammikuussa vaalit voittanut Syriza-puolue peruisi vaalilupauksiaan. Vaarana olisi poliittinen sekasorto Kreikassa."

HS unohtaa kuvauksestaan meille oleellisimman seikan. Eli sen, ettei Kreikka suinkaan tule tämän vaihtoehdon mukaan maksamaan velkojaan takaisin, vaan se tarvitsee jonkin ajan kuluttua uuden lainapaketin selviytyäkseen jälleen eteenpäin. Ratkaisu ongelmaan syntyy vasta sitten, kun Kreikka vapautetaan koronmaksusta ja inflaatio on syönyt maan lainat.

"Sovintoa ei saada aikaan ja Kreikka laiminlyö erääntyviä lainojaan. Kreikan maksukyvyttömyys voisi johtaa valtion eroamiseen eurosta, mikä horjuttaisi entisestään talous- ja rahaliiton uskottavuutta. Euro on julistettu peruuttamattomaksi."

Tämän vaihtoehdon seurauksena Kreikka ilmoittaa yksipuolisesti jättävänsä velkansa maksamatta ja joutuu hetkeksi hylkiövaltion asemaan. Samalla sen talous kuitenkin kääntyy nousuun äärimmäisen edullisen hintatason seurauksena, koska turismi nousee ennennäkemättömään kukoistukseen. 

Myös maassa oleva muu taloudellinen toiminta saa valtavan piristysruiskeen ja taloudellinen houkuttelevuus vie eurooppalaiset liikemiehet mukaan Kreikan talouteen, minkä seurauksena Kreikan hylkiöasemakin lakkaa.

Euroopan Unionin kannalta seuraa lyhyt epävakauden kausi, jonka lopputulos on vaikeasti ennustettava. Selvää on kuitenkin se, että EU:n liittovaltiokehitys ottaa takapakkia. 

Tämä lienee syy sille, että EU haluaa keinolla millä hyvänsä välttää tämän Kreikka-ongelman todennäköisimmän ratkaisumallin toteutumisen ja on valmis uhraamaan lisärahaa helleenien pohjattomaan kitaan siirtääksen lopullisen ratkaisun mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Niin pitkälle EU-eliitti ei kuitenkaan mene, että uhkaisi Kreikkaa sotilaallisella väliintulolla.

Tässä vaihtoehdossa meidän kannaltamme parasta olisi se, että Suomen takuutukset ja vakuutukset pelastaisivat mitä pelastettavissa on. Suomalainen isänmaallinen Eurooppapolitiikka pyrkisi siksi toimimaan tämän vaihtoehdon toteuttamiseksi, koska muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia.

"Eurovaltiot ja IMF suostuvat Kreikan lainojen uudelleenjärjestelyyn, jossa osa lainoista mitätöidään. Sen vastineena Kreikan pitäisi uudistaa talouttaan parantaakseen kustannuskilpailukykyään ja talouskasvun edellytyksiä. Kreikka voisi ottaa käyttöön rinnakkaisvaluutan ja rajoittaa pääomanliikkeitä."

Tämäkin on Kreikan kannalta kohtuullisen hyvä ratkaisu. Kun lainat on kerran mitätöity, voi Kreikka unohtaa ratkaisuun pääsemiseksi hyväksymänsä EU:n vaatimukset. Maan talous kääntyy nousuun, jonka nopeus riippuu jäljelle jäävien lainojen määrästä.

EU:n kannalta tässä ratkaisussa oleellista on se, että Kreikkaan menneet lainarahat katoavat kuin pieru Saharaan. Todennäköisesti myös Suomen takuutukset ja vakuutukset menettävät arvonsa, koska lainojen anteeksianto on vapaaehtoista. Tämän vaihtoehdon toteutumisen esteenä onkin nimenomaisesti poliitikkojen vaikeus myöntää tehtyjen ratkaisujen olleen vääriä.

Jääkäämme siis odottelemaan mihin ratkaisuun neuvotteluissa päädytään. Kaikkien kolmen ratkaisun yhtenä nimittäjänä on joka tapauksessa sen mahdottomuus että Kreikkaan viedyt rahat voisivat joskus palautua lainoittajille - eivät ainakaan täysimääräisenä eivätkä inflaatiokorjattuna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle
Ottaako Soini Rinteestä selvää?
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Ottaako Soini Rinteestä selvää?

Timo Soini kommentoi tänään Antti Rinteen aiemmin Ylelle antamaa lausuntoa, jonka mukaan Kreikan tulisi jo tulla toimeen omillaan. Perussuomalaisten puheenjohtajan mukaan Rinteen kommentti avaa seuraavalle hallitukselle mahdollisuuden muuttaa Suomen linjaa Kreikan tukipolitiikassa.

Toisin sanoen Soinin ja Rinteen yhteisymmärryksen pitäisi kaiken järjen mukaan pistää suomalaisten veronmaksajien kukkaro kiinni. Samalla Soini toteaa, että Rinteellä saattaa kuitenkin olla mielessään myös äänten kalastelu.

Tässä asiassa kukaan ei tietenkään voi aavistaa, mitä Rinne todella tarkoitti. On kuitenkin erinomaista, että Soini otti heti kiinni lupauksista, ettei näissä vaaleissa käy samoin kuin edellisissä, jolloin SDP:n edellinen puheenjohtaja onnistui taitavalla EU-aiheisella retoriikalla kääntämään tulossa olleen murskatappion demareille siedettäväksi vaikka myöhemmin väänsikin lupauksensa takuuksiksi. 

Jäämme siis odottelemaan vaaleja ja etenkin niitä seuraavia hallitusneuvotteluja. Silloin näemme onko Rinne tosissaan vai flirttaileeko vain herkkäuskoisten kanssa. Ennen vaaleja pääsemme tästä selvyyteen vain siitä tapauksessa, jos Kreikan tilanne kriisiytyisi niitä ennen!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epädemokraattisen EU-journalismin kukkanen
Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys
Puolueiden kannatusluvut liikkuvat edelleen

Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Eduskunta on siirtynyt vaalivapaalle eikä Stubbin hallitus vie enää uusia asioita sinne päätettäväksi. Kuten olemme saaneet lukea, jäivät lähes kaikki neljä vuotta sitten tavoitteeksi asetetut Suomen talouden isot sopeutus- ja tehostamistoimet tekemättä.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa pääministeri Alexander Stubb ei halunnut katsoa taaksepäin, mikä ei ole yllättävää hänen historian tuntemuksensa suppeuden valossa, mutta totesi: "jon­kun pi­ti kan­taa vas­tuu­ta nel­jä vuot­ta sit­ten ja jon­kun pi­ti kan­taa vas­tuu­ta vuo­si sit­ten. Oli pal­jon kes­ken­eräi­siä asioi­ta, joi­ta pys­tyim­me vie­mään eteen­päin." 

Siis mitä vastuuta? 

Siltä varalta, että hyvä lukijani olisi jo unohtanut palautan hänen mieleensä neljän vuoden takaiset tapahtumat omista muistiinpanoistani. 

Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettu hallitusvaihtoehto kaatui vuoden 2011 vaalien jälkeen tunnetusti jälkimmäisten vaalilupaukseen, jonka mukaan suomalaisten verorahoja ei pidä riskeerata EU:n kriisimaiden epävarmaan pelastusoperaatioon. Tämän osalta perussuomalaiset eivät käytännössä voineet perääntyä, sillä negatiivinen suhtautuminen takauksiin lienee ollut suurin tekijä heidän vaalivoittonsa takana. Siten soinilaisten takinkääntö olisi ollut törkeää äänestäjien pettämistä.

Tässä tilanteessa Katainen osoitti melkoista joustamattomuutta uhratessaan EU-tukien alttarille kaikki muut asiakysymykset. Niistähän soinilaisten kanssa olisi mitä todennäköisimmin päästy helposti yhteisymmärykseen. 

Käytännössä Kataisen/Stubbin hallitusten merkittävin läpi mennyt päätös on ollut suomalaisen rahan riskeeraaminen Kreikan tukipaketteihin, tai oikeammin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamiseen. Tämä päätös on minun nähdäkseni johtanut  käsillä olevaan Euroopan pidentyneeseen taantumaan, jonka seurauksena EU on lopulta joutunut turvautumaan eräänlaiseen setelirahoitukseen, kuten itse ehdotin jo marraskuussa 2011. 

Muut suuret päätökset sen sijaan jäivät tekemättä, vaikka jopa oppositio tarjosi ajoittain apuaan. Tärkeä syy tässä oli poikkeaminen asiantuntijoiden näkemyksestä sotkemalla esitykseen poliittisia intohimoja, jotka eivät viime kädessä olleet yhteensopivia perustuslakimme kanssa. 

Toki Kataisen/Stubbin hallitusjatkumo sai aikaiseksi monia vähäisempiä päätöksiä: esimerkiksi maamme julkisia tutkimusvaroja supistettiin rankalla kädellä, pakolaiskiintiöitä nostettiin ja Talvivaaran kaivokseen syydettiin rahaa, jotta se voitaisiin luovuttaa ulkomaiselle sijoitusyhtiölle. 

Koko vaalikauden saldoa katsoessa ei voikaan olla päätymättä viattomaan kysymykseen: missä Stubbin kehuma vastuunkanto näkyy? Olisiko Kataisen sittenkin kannattanut irrottaa Suomi Kreikan tukitoimista Slovakian tavoin ja muodostaa toimiva hallitus Perussuomalaisten kanssa? Tai olisiko Stubbin kannattanut hillitä omaa vallanhaluaan Kataisen siirryttyä poliittisen palkkiovirkaan, hajottaa koko hallitus ja järjestää pikavauhtia uudet vaalit? 

Historia on siitä ikävää, ettei sitä saa eletyksi uudelleen. Siksi jälkiviisaus on monella tavalla tyhmää. 

Toisaalta monet tällä vaalikaudella tapahtuneet asiat ovat olleet nähtävissä jo etukäteen, kuten eräistä tähän kirjoitukseen upotetuista linkeistä ilmenee. Niinpä lukijani onkin syytä siirtää katseensa eteenpäin ja harkita kannattaako kevään vaaleissa antaa ääntään menneen vaalikauden "vastuunkantajille" vai luottaa niihin, joiden toimet ovat enemmän luottamusta herättäviä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erityinen supistamiskohde
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
Sipilän venkoilu osoittaa Keskustan pettävän aina
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys

Pörssiyhtiöiden tuloskausi alkaa tällä viikolla. Helsingin Sanomat toteaa, että yritysten odotetaan parantavan tuloksiaan selvästi, koska tiukat ajat ovat pakottaneet ne parantamaan tehokkuuttaan. Myös euron heikkeneminen auttaa näitä yrityksiä.

Uutinen on hyvin mielenkiintoinen ja auttaa ymmärtämään sitä muutosta, joka tehtiin eurojärjestelmään siirryttäessä. Ja jonka yhtä jälkipyykkiä pestiin eilen Kreikan vaaleissa.

Raha on ihmisen keksintö, jonka arvo on nykyisin pelkkä sopimus. Sen mukaisesti kunkin valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin määräytyy sen perusteella, miten arvokkaaksi ihmiset uskovat tuon valuutan. Jos usko menee, valuutta romahtaa. Uskolla on kuitenkin taipumus säilyä, sillä kukaan ei hyötyisi täydellisestä valuuttaromahduksesta.

Juuri minkään maan valuutta ei ole romahtanut, mutta kelluvat eli vapaasti arvonsa muodostavat valuuttakurssit ovat kyllä heijastelleet kunkin valuutta-alueen (yleensä valtion) talouselämän tilaa. Jos tuo tila on heikentynyt, on kurssi laskenut ja kyseisen valuutta-alueen kilpailukyky noussut.

Kun eurojärjestelmä luotiin, otettin siihen mukaan hyvin erilaisia talousalueita. Vahvan Saksan rinnalle tuli esimerkiksi heikko Kreikka. Tässä järjestelmässä näiden molempien maiden talouksien toiminnan edellytyksenä olisi ollut talouselämän kulurakenteen (eli elintason) sopeuttaminen työn tuottavuuden mukaiseksi.

Näin on Kreikan osalta tapahtunutkin, mutta vasta sitten kun maa ehti velkaantua korviaan myöden. Kreikan ja koko eteläisen Euroopan ongelmana oli siis muuhun euroalueeseen nähden liian heikko tuottavuus ja maiden kriisi sitä syvempi mitä kauemmin talouden sopeuttamisen tarve tunnustettiin ja korjattiin. Kreikkaa lukuun ottamatta elintasoaan rajusti pudottaneet maat selvinnevät näin syntyneistä velvoitteistaan.

Myös Suomessa tehtiin samankaltaisia virheitä kuin Etelä-Euroopassa. Nokian tuodessa rahaa talouteen kasvatettiin työn kuluja sekä palkkaneuvotteluissa että julkisia menoja lisäämällä. Kun Suomen kilpailukyky näillä toimilla tuhottiin eikä valuuttakurssi korjannut tilannetta, sakkasi Nokia muillekin yrityksille tuli vaikeuksia. Samalla menivät myös varat ylläpitää kasvanutta julkista sektoria.

Vastauksena tähän kaikkeen yrityselämä tehosti toimintaansa - eli irtisanoi ihmisiä ja kävi tiukat palkkaneuvottelut, jotka oikaisivat osaltaan kulurakennetta. Myös julkinen sektori on ollut saneerattavana ja sen menojen kasvaminen on pysähtynyt. Valitettavasti julkinen velka kuitenkin kasvaa edelleen.

Nyt voimme toivoa, että Helsingin Sanomien käsitys yritysten kasvavista voitoista pitää paikkansa ja ne pääsevät jäälleen kasvu-uralle. Ajan myötä tämä helpottaa myös työttömyyttä ja julkisen talouden tilaa. Kunnes nousevat palkat ja jälleen paisuva julkinen sektori heikentää taloutemme kilpailukyvyn kilpailijoihimme nähden liian alhaiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!

Poliittisia näkökulmia Kreikan vaalien vaikutuksiin Suomessa

Helsingin Sanomissa pohdittiin tänään Kreikan vaalien vaikutusta kotoisiin eduskuntavaaleihimme. Parasta antia tässä kokonaisuudessa olivat merkittävimpien puolueidemme edustajien suorat kommentit. Koska arvelen myös arvoisan lukijoideni olevan kiinnostuneita niistä, kopioin ne tähän.

Puheenjohtaja Juha Sipilä, kesk: "Keskustan kannalta en usko, että Kreikan vaalituloksella on mitään merkitystä. Kreikka oli jo hyvällä tiellä, reformeja tehtiin. Ikävä, jos populismi voittaa. Perussuomalaiset varmaan ottavat siitä irtopisteitä, että vasemmistoliitto on ollut päättämässä paketteja hallituksessa. Toisaalta luulen, että aiheeseen on vähän kyllästytty. Kiihottaako tämä enää niin suomalaisia?"

Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, vas: "Syriza hakee muutosta. Se vaikuttaa vasemmistoliittoon niin, että ihmiset näkevät toisenlaisen talouspolitiikan olevan mahdollista. Vasemmisto nousi EU-vaaleissa ja nyt Kreikassa. Se mahdollistaa vasemmiston kasvun vaaleissa. Syntyy keskustelua, että jos Kreikka menee selvitystilaan, mitään rahoista ei saada takaisin. Jos tulee velkajärjestely, tulee kasvua."

Puheenjohtaja Alexander Stubb, kok: "Kreikan vaaleilla on seurausvaikutuksia yleiseen keskusteluun. Usein unohtuu, että mitä muualla tapahtuu, vaikuttaa myös meihin. En lähde arvioimaan tulosta tai vaikutusta puolueiden kannatuksiin Suomessa. Varmasti Kreikan vaalitulos keskusteluttaa vaalikampanjoissa. Omastani ja Suomen kannasta ei ole epäselvyyttä. Suomi ei anna anteeksi Kreikan velkoja."

Puheenjohtaja Timo Soini, ps: "On vaalituloksella merkitystä. Kreikan kriisi on ihmisten huulilla. He tajuavat, että tässä on ollut yhteys siihen, miksi Suomen talous ei kasva. Välikysymyskin tehtiin sen takia, että asia on Suomessa keskustelussa, eli mitä se on aiheuttanut näille maille ja Suomen kilpailukyvylle. Totta kai sillä on sisäpoliittista vaikutusta, eikä sellaista toria ole, jossa en tätä kerro."

Varapuheenjohtaja Antti Lindtman, sd: "Kreikan vaalituloksella on turha spekuloida. On tärkeää, että demokratia toimii. Ei ole muiden maiden asia puuttua vaaleihin. Kreikan on pidettävä kiinni velvoitteistaan riippumatta siitä, miten vaaleissa käy. Se on myös Suomen etu. Tärkeintä on, että Kreikassa saadaan palautettua poliittinen vakaus. Se on edellytys sille, että Kreikka pystyy jatkamaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia."

Varapuheenjohtaja Touko Aalto, vihr "Perussuomalaisten oljenkorsi on puhua Kreikasta ja Suomen saamatta jäävistä euroista. Puolue elää ja hengittää siitä kysymyksestä ja saa empiviä äänestäjiä Sdp:stä takaisin. Sdp vähän kärsii. Arhinmäen puheet ja teot ovat ristiriidassa. Hänen pitää miettiä, mitä sanoo, Soinin ei tarvitse, koska hänen linjansa on pysynyt samana. Vihreillä on kysyntää ääripäiden välissä."

Copy/paste -toiminnon menestyksellisen suorittamisen jälkeen haluaisin kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin.

Ensimmäinen suomalaista äänestäjää kiinnostava asia on tietenkin se, kuinka moni puolueista on kiinnostunut pitämään kiinni siitä, että ns. Kreikalle eli oikeammin saksalaisille ja ranskalaisille pankinomistajille annetut tukiaiset saataisiin joskus kreikkalaisilta takaisin.

Tässä kysymyksessä ehdottomia ovat Alexander Stubb ja Antti Lindtman. Muista ainakin Arhinmäki näyttäisi pitävän Kreikan velkojen anteeksiantoa positiivisena asiana. Muut eivät ota tähän asiaan kantaa, mutta ainakin Timo Soini on jo ajat sitten todennut, ettei Kreikka edes pysty maksamaan velkojaan. Hän on tässä asiassa lähes varmasti oikeassa.

Toiseksi haluaisin kiinnittää huomiota miten vastaajat näkevät Syrizan vaalivoiton vaikuttavan Suomen talouteen? Oman näkemykseni, eli Kreikan kriisin keskeisen osuuden eurooppalaisen ja siis myös suomalaisen taloustaantuman taustalla mainitsi Timo Soini. Arhinmäki taas arveli Syrizan vaalivoiton jopa nostavan taloutta. 

Sen sijaan Lindtman piti tiukasti kiinni siitä, että Suomen etu olisi kreikkalaisten pysyminen sitoumuksissaan. Myös Stubb totesi lainojen takaisinmaksusta kiinni pitämisen omaksi ja puolueensa linjaksi. 

Sen enempää Lindtman kuin Stubbkaan ei maininnut siitä oman linjansa todennäköisestä seurauksesta, että ellei lainoja anneta suoraan anteeksi, niiden takaisinmaksu ajoitetaan pitkälle tulevaisuuteen (inflaation hoidettavaksi) samalla vapauttaen Kreikka koroista. Se on de facto sama asia kuin lainojen anteeksianto. Ja niin tulee tapahtumaan koska Kreikka ei pysty mitenkään maksamaan lainojaan oikeasti takaisin.

Kolmanneksi on syytä huomata, kuinka taitavasti Sipilä, Stubb  ja Lindtman vastaavat sanomatta oikeastaan mitään Syrizan mahdollisen vaalivoiton vaikutuksista kevään eduskuntavaaleiien tuloksiin. Sipilä vähättelee koko asiaa ja sekä Stubb että Lindtman kieltäytyvät kommentoimasta. Tämä on ainakin minusta hyvin mielenkiintoista. 

Sen sijaan Soini ja Arhinmäki näkevät Syrizan nousun mahdollisuutena omille puolueilleen. Ja vihreät korostaa olevansa vaihtoehto näille. Mielenkiintoista tämäkin.

Joka tapauksessa on selvää, että Kreikka äänestää huomenna ja tulokset lasketaan aikanaan. Sen jälkeen voimme odottaa näkevämme kirjavan ja kiihkeän vaiheen, jossa niin kreikkalaiset kuin koko Eurooppa yrittää sopeutua niiden tulokseen. 

Yksi ei kuitenkaan muutu: pelastamalla aikanaan Euroopan vauraimman talouden eli saksalaisten (ja siinä sivussa ranskalaisten) pankit, tulimme syösseeksi kreikkalaiset kurjuuteen ja oman taloutemme pitkittyneeseen epävakauteen. Vaihtoehto olisi ollut päästää pankit konkurssiin, kuten Ydysvalloissa tehtiin pari vuotta aiemmin, jolloin hetkellisen sekasorron jälkeen unionin talous olisi kääntynyt nopeasti jälleen nousuun ja parantanut aiheutuneet tuhot jo tähän päivään mennessä. 

Tämä on sikäli poikkeuksellista historiaa, että meillä on kerrankin käytettävissämme kahden ratkaisun seuraukset. USA:n taloushan kasvaa nyt nopeasti kun Eurooppa ja etenkin Suomi samanaikaisesti riutuvat.

Valitettavasti saksalais- ja ranskalaispankkien pelastamisen tähän mennessä aiheutuneiden seurausten korjaaminen kestää pitkään. Kreikassa ehkä jopa vuosikymmeniä ja muualla Euroopassa luultavasti joitain vuosia sen jälkeen, kun asia on tavalla tai toisella hoidettu päiväjärjestyksestä. 

Onneksi elämme demokratiassa, ja kärsimme vain sellaisista tyhmyyksistä, joita ovat tehneet itse valtaan äänestämämme poliitikot. Tämä koskee myös omat korruptoituneet poliitikkonsa aikanaan valtaan nostaneita kreikkalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kreikan absurdit vaalit

Fantastista, sanoisi Angela

EU luopui tulevasta talouskasvusta

Kreikan absurdit vaalit

Kreikan vaalikamppailu on huipentumassa juuri nyt. Tämän huomaa siitä, että historiallista vaalivoittoa hakevan Syriza-puolueen puheet kovenevat päivä päivältä.

Esille on nyt noussut mm. se, että puolue haluaa itselleen ehdottoman enemmistön, jonka varassa Syriza pystyisi yksinään hallitsemaan maata. Se vaatii myös 162 miljardin korvauksia saksalaisten toisen maailmansodan aikana tekemien hirmutekojen seurauksena.

Lisäksi Syriza aikoo vesittää monet jo tehdyistä talousuudistuksista. Esimerkiksi minimipalkkaan lupaillaan 50 prosentin korotusta ja julkiselta sektorilta jo irtisanottuja luvataan ottaa takaisin veronmaksajien elätettäväksi. Samaan aikaan puolue ilmoittaa haluavansa pysyä eurojärjestelmässä.

Käytännössä Kreikan tulisi eurossa pysyäkseen pystyä neuvottelemaan muiden unionimaiden kanssa sopimus siitä, ettei sen tarvitse lyhentää velkojaan eikä edes maksaa niistä korkoja. Näin siis parhaassakin tapauksessa, jolloin talous ei romahtaisi lopullisesti Syrizan "talousuudistusten" seurauksena. Nythän se olisi elinkelpoinen, ellei velkoja olisi.

Syrizan talousyhtälö on luonnollisesti mahdoton, joten vaalit näyttävät kreikkalaisten realismin tason. Syrizan voiton jälkeen maan vaihtoehdot olisivat lähinnä siinä, että puolue jättää radikaalit uudistukset tekemättä ja pitäytyy tiukassa talouspolitiikassa tai sitten se tekee uudistuksensa ja erotetaan eurosta.

Ensimmäiseen vaihtoehtoon liitettäisiin todennäköisesti EU:n vastaantulona velanmaksun lykkääminen niin kauas, että inflaatio hoitaa korottomaksi sovittavat lainat pois, jolloin esimerkiksi suomalaisilta jäävät Kreikalle myönnetyt tukirahat saamatta takaisin. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta puolestaan seuraisi paluu drakmaan, jonka arvo asettuisi selvästi euroa alemmaksi ja parantaisi aikanaan maan kilpailukykyä.

Samalla Syriza voisi jättää yksipuolisella päätöksellään maan velat maksamatta. Sen seurauksena syntyisi paljon puhetta ja ääneen julmistelua, mutta tuskin sen kummempaa.

Aika yksin näyttää kuinka käy, mutta meidän eurooppalaisten on syytä muistaa kuinka ikävään tilanteeseen voi kokonainen kansakunta ajautua silloin kun hallinto on täysin korruptoiotunut ja sitä lainoittavat ulkomaiset pankit, jotka luottavat veronmaksajien kuittaavan riskit, mikäli ne toteutuvat. Tästähän Kreikan ajautumisessa nykyiseen ahdinkoonsa oli viime kädessä kyse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fantastista, sanoisi Angela
Kreikka aloittii prosessin, jonka lopuksi se jättää velkansa maksamatta
Faktoja Kreikan ja Iso-Britannian tukieuroista

Fantastista, sanoisi Angela

Saksan pääministeri Angela Merkel olisi valmis heittämään Kreikan ulos eurojärjestelmästä, mikäli maa ei jatka luotottajiensa määräämää säästölinjaa.

Suomessa Antti Rinne ilmaisi olevansa sitä mieltä, että Kreikka pystyy hoitamaan velkansa, mikäli poliittista tahtoa löytyy. Olli Rehn puolestaan haluaisi pidentää Kreikan maksuaikoja entisestään. Sen sijaan Timo Soinin mielestä Kreikka ei tule maksamaan velkojansa, ellei maksuaikoja venytetä sataan vuoteen nollakorolla.

Minä olen samaa mieltä kaikkien kanssa. Jos Kreikka ei maksa velkojaan, on se tietenkin heitettävä ulos eurojärjestelmästä, kuten Angela totesi. Ja kuten Antti jutusteli, niin kyllä Kreikka voisi maksaakin velkansa, jos poliittinen tahtoa löytyisi useiksi vuosikymmeniksi.

Mutta kun ei löydy, ei ainakaan ellei Ollin ehdotusta laina-aikojen pidentämisestä toteuteta. Tosin ajan pitäisi olla todella pitkä ja samalla tulisi varmistaa lähellä nollaa oleva korko, kuten Timo asian muotoili. Se tarkoittaisi käytännössä Kreikan velkojen osoittaista anteeksiantoa.

Samalla muistutan arvoisaa lukijaani siitä, että Angelan toimintaa selittää paljolti se, että Saksa saavutti tavoitteensa jo Kreikan velkakriisin (ensimmäisessä) akuutissa vaiheessa, jolloin vaikeuksiin joutuneet saksalaiset pankit pelastettiin.

Hänen kannaltaan kyseessä on siis hienosti onnistuneesta saksalaisen pankkikriisin kustannusten siirtämisestä muille euromaille, josta nyt operaation viimeisessä vaiheessa aiheutuu saavutettuun voittoon nähden pieni lisäkulu myös operaation voittajalle. Siis saksalaisille (ja myös ranskalaisille), jotka välttyivät pelastamasta holtittomasti toimineita pankkejaan yksin.

Tavallisten kreikkalaisten kannalta koko operaatio on ollut ikävä. Mutta koska maa on demokratia, tulivat he aikanaan ihan itse valinneeksi johtajikseen kelvottomia poliitikkoja. Noiden vaalien äänestyspäätösten seurauksia nyt maksellaan.

Omista virheistä huolimatta lienee kreikkalaisten poliittiselle tahdolle korjata tehtyjä virheitä tullut lopullinen raja vastaan. Ellei euroerolla ja sen seurauksilla uhkailu ja pelottelu sittenkin estä kreikkalaisia äänestämästä äärivasemmistolaista Syrizaa valtaan ja lopettamasta toivotonta vyönkiristystään.

Suomelle tästä tulee joka tapauksessa katastrofi, sillä kyllä kreikkalaisten poliittinen tahto loppuu ennemmin tai myöhemmin. Saatavamme jäävät siis saamatta aivan varmasti joko osittain tai kokonaan, ja maksun hoitavat veronmaksajat. Kyse on vain ajankohdasta, jolloin asia varmistuu.

Fantastista, sanoisi Angela - jos tuntisi paremmin Jyrki Kataisen retoriikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka aloittii prosessin, jonka lopuksi se jättää velkansa maksamatta
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Suuri kusetus

Kreikka aloittii prosessin, jonka lopuksi se jättää velkansa maksamatta

Kreikan parlamentti ei tänään pystynyt valitsemaan presidenttiä. Niinpä edessä on uudet parlamenttivaalit 25. tammikuuta. Tällä hetkellä noiden vaalien voittajaksi odotetaan Syriza-puoluetta, joten odotusten toteutuessa Kreikka tulee irtisanoutumaan niistä säästötoimista, jotka muu EU on sille määrännyt.

Niinpä edessä on pikainen mutta likainen vaalikampanja, johon todennäköisesti poltetaan tavalla tai toisella myös muiden EU-maiden rahaa. Kreikkalaisia pelotellaan ja heitä maanitellaan. Mutta mikäli tämä ei onnistu, lienee edessä Kreikan velkojen maksamatta jättäminen sekä potkiminen ulos ainakin eurojärjestelmästä ja todennäköisesti koko Unionista.

Tässä vaiheessa, siis ennen kuin vaalien tulos on tiedossa, haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, mitä kirjoitin kesäkuussa 2011. Näin siksi, että tuolloisen näkemykseni mukaan toiminen olisi säästänyt sekä Kreikan kansan että meidät EU:n veronmaksajat paljolta pahalta. Tai arvioikaa itse.

"Tässä tilanteessa Kreikalle pitäisi vain suoda oikeus jättää velkansa...maksamatta (eli viedä se saneeraukseen) ja tukea tappiolle jääviä pankkeja...antamalla pankkien järjestää EU- ynnä muille tukijamaille suunnattuja osakeanteja. Näin riskejä ottaneiden pankkien omistajat maksaisivat virheistään omistusosuuden pienentymisenä menettämättä kuitenkaan koko pankkia.

Samalla Kreikka tulisi irrottaa euromaiden joukosta, jolloin uudelleen käyttöön otettava drakma voisi rauhassa devalvoitua palauttaen Kreikalle kilpailukyvyn.... Näin maa saisi ongelmansa hoidetuksi yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä.

Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien. Bonuksena saattaisi käydä niin, että... ehkä kreikkalaisetkaan eivät tuntisi olevansa kovin väärinkohdeltuja. Samoin kaiken maksumiehinä toimivat Pohjois-Euroopan maiden veronmaksajat voisivat tuntea oikeuden tapahtuvan, kun myös rikkaat mutta holtittomat pankkiirit joutuisivat kärsimään vastuuttomasta toiminnastaan. Ja ehkäpä aikanaan jaloilleen nousevien pankkien talouskehitys mahdollistaisi osakkeiden merkintöihin käytettyjen varojen takaisin saamisenkin..."

Ja lainaanpa vielä pätkän omasta tekstistäni marraskuulta 2012, koska näin jälkikäteen EU:n talouskehitystä vasten arvioituna se tuntuu suorastaan profeetalliselta.

"Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin, emmekä pääse nauttimaan luonnollisen talouskasvun luomasta hyvinvoinnista, joka seuraisi Kreikan euroeroa muutaman vuoden viiveellä. "

Euroopan taloudelle Syrizan voitto siis tietäisi pienen viiveen jälkeen nousukiidon alkua. Samoin Kreikalle itselleen. Sen sijaan koko kriisin aiheuttaneet saksalaiset ja ranskalaiset pankinomistajat ovat jo päässeet kuin koira veräjästä, eikä heitä taideta enää saada vastuuseen toimistaan.

Lopuksi on todettava, että Kreikan vaalien tuloksella ja mahdollisella säästökuurien lopettamisella tulee olemaan merkittävä rooli Suomen seuraaville eduskuntavaaleille. Syrizan voitto tulee nostamaan Perussuomalaisten ja ehkä Sipilän Keskustankin kannatusta kun taas Uuden demokratian voitto hyödyttäisi Euroopan liittovaltiokehitykseen vahvasti sitoutuneita Kokoomusta ja SDP:tä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille

Faktoja Kreikan ja Iso-Britannian tukieuroista

Münchausen - poliitikkojen ilmeinen esikuva!

Portugalin ja Suomen eläkeläiset

Iltalehti kertoo, että Suomessa asuu noin 10 000 eläke-ikäistä ulkomaan kansalaista. Jutussa ei kerrota heidän taloudellisesta asemastaan sen enempää, mutta esimerkkinä käytetään Suomeen kolme vuotta sitten saapunutta 66-vuotiasta kielitaidotonta kurdinaista.

Saman lehden toisessa kirjoituksessa kerrotaan suomalaisista eläkeläisistä Portugalissa. He ovat hakeutuneet Algarveen, koska Portugali tarjoaa yksityiseltä sektorilta eläkettä nauttiville ihmisille kymmenen vuoden verovapauden. 

Portugalin ilmeisenä päämääränä on lisätä rahavirtaa Suomesta Pyreneiden niemimaalle, mikä on varsin ymmärrettävää ottaen huomioon entisen suurvallan taloudellisen tilanteen. Suomen motiivina lienee tarjota seniorikansalaisilleen valinnanvapaus.

Tässä tilanteessa eläkeläisten maastamuuton saldo on Suomen kannalta ehkä aavistuksen epäselvä, koska sekä verotuotto että yhteiskunnassa kiertävä rahamäärä supistuvat. Toisaalta myös eläkeläisten palveluihin käytettävät julkiset menot pienenevät. 

Sen sijaan ikääntyvien muutaman vuoden maassa olleiden lukutaidottomien eläke-ikäisten maahanmuuttajien osalta Suomen saldo on mitä todennäköisimmin vahvasti negatiivinen. Näin siksi, etteivät nämä ihmiset  ole tehneet työelämäänsä Suomessa, eivätkä siten vahvistaneet talouttamme tai kerryttäneet eläkekassoja. Eivätkä heidän kotimaansa myöskään lähetä tulijoille eläkkeitä Suomessa käytettäväksi, kuten suomalaiset eläkeyhtiöt Portugaliin. 

Kuitenkin luku- ja kielitaidottomatkin eläkeläiset nauttivat Suomessa verovaroin kustannetuista palveluista siinä missä muutkin maamme eläke-ikäiset - ainakin jos ovat palveluista tietoisia. Tätä tietoisuutta lisäämään nämä ihmiset saavat ensin siteeraamani jutun mukaan vertaisohjausta löytääkseen tarvitsemansa palvelut. Rahoitusta tähän tarkoitukseen on myöntänyt ainakin Raha-automaattiyhdistys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sirpa Paatero pahana humanitaaristen kriisien puolesta

EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille

Eläkeiän nostostako ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?

Ruotsiin maahanmuuttovaalit, entä Suomeen?

Helsingin Sanomien Skandinavian kirjeenvaihtaja Elina Kervinen kysyi tämän aamun Helsingin Sanomissa, että "näh­dään­kö maa­han­muu­ton mää­rä siis läh­tö­koh­tai­ses­ti on­gel­ma­na?" Ja vastasi itse seuraavasti. "Niin ei tar­vit­se ol­la. Maa­han­muut­to on päin­vas­toin hel­pom­pi näh­dä voi­ma­va­ra­na, kun pul­mat, ku­ten työt­tö­myys tai asun­to­pu­la, us­kal­le­taan koh­da­ta ja rat­kais­ta."

Kyse on Ruotsin alkavasta vaalikampanjasta. Siis kampanjasta, jossa vaalikartalta katoamista pelkäävät pienpuolueet ovat Ruotsidemokraattien lähes 18 prosentin gallupkannatuksen seurauksena taipuneet pohtimaan maahanmuuttolinjaansa.

Ensimmäisenä esiin astuivat Kristillisdemokraatit, jotka pitivät humaania maahanmuuttopolitiikkaa itsestäänselvyytenä, mutta halusivat vähentää sen kustannuksia. Tämä tarkoittaisi tulijoille annettavien alkuavustuksen pienentämistä, oleskelulupien muuttamista vakituisesta tilapäisiksi sekä turvallisista maista tulevien hakemusten nykyistä nopeampaa käsittelyä.

Saa nähdä riittävätkö nämä ehdotukset siihen, että äänestäjät valtuuttavat kristillisdemokraatit ratkaisemaan Ruotsin maahanmuuton "pulmat". Siis Kervisen mainitseman työttömyyden ja asuntopulan lisäksi myös sen silmittömän väkivallan, joka eräillä ruotsalaisilla maahanmuuttajavaltaisilla alueilla on arkipäiväistynyt jo siihen mittaan, ettei autojen polttamista "silloin tällöin" pidetä enää mitenkään erikoisena.

Toimittaja Kervisen mukaan toinen irtiottoa hakenut pienpuolue on Ruotsin kansanpuolue ja jopa Kokoomus on nostanut maahanmuuton asialistalleen. Toisin sanoen Ruotsissa tullaan näkemään maahanmuuton ympärille keskittyneet vaalit, jotka saattavat johtaa ennennäkemättömään poliittiseen muutokseen läntisessä naapurimaassamme.

* * *

Suomen eduskuntavaalitRuotsin ylimääräiset parlamenttivaalit käydään vain hiukan Ruotsin ylimääräisiä parlamenttivaalejaSuomen eduskuntavaaleja ennen. Juuri tällä hetkellä niiden voittajaksi on nousemassa Keskustapuolue, joka jo vuosikymmenten ajan on ollut tunnettu äänestäjiensä pettämisestä (yksi ja toinen näkemys tästä), ja joka viimeisen vuosikymmenen aikana on jalostanut linjansa suoranaiseksi äänestäjien halveksimiseksi.

Juuri nyt suomalaisen politiikan nousukierteessä ovat Keskustan lisäksi sosiaalidemokraatit, jotka ovat onnistuneet kääntämään kannatuksensa pohjakosketuksen jälkeen uuteen nousuun. Taustalla lienevät ennen kaikkea Alex Stubbin muutamat omituiset ja ehkäpä myös sisäpiirikorruptiolta ja joidenkin mielestä peräti äärioikeistolaisilta vaikuttaneet nimitykset (yksi ja toinen esimerkki).

Kovin hyvin ei mene Perussuomalaisillakaan, joiden äänisaalis jäi odotettua pienemmäksi jo EU-vaaleissa Halla-ahon henkilökohtaisesta suosiosta huolimatta. Syy Jytky-kannatuksen laskuun lienee ainakin osin kansan kyllästyminen Soinin sinänsä ansiokkaaseen verbaaliakrobatiaan, mutta myös voimakkaasti vuoden 2011 jytkyvaalien taustalla olleen maahanmuuttokriittisen ryhmän näkymättömyys.

Niinpä monet perussuomalaisten kannattajat odottavat kieli pitkällä Jussi Halla-ahon asettumista ehdokkaaksi. Käykö näin, jää tulevan tiedotustilaisuuden varaan.

* * *

Suomalaisten puolueiden ja poliitikkojen omien ratkaisujen lisäksi uskoisin Ruotsin vaalien tuloksilla olevan tällä kertaa valtava vaikutus Suomen vaalitulokseen. Mikäli nykyiset valtablokit eivät onnistu estämään maahanmuuttokriittisten Ruotsidemokraattien nousua, nostaa vaalikartan muutos merkittävästi myös suomalaisten maahanmuuttokriittisten eli Perussuomalaisten ja ehkä myös maahanmuuttoasioissa näkyvästi esillä olleen James Hirvisaaren edustaman Muutos 2011 -puolueen kannatusta.

Toinen enemmän tai vähemmän arvaamaton tekijä on Venäjän uhan tiivistyminen, koska turvallisuustilanteen heikkeneminen lisää aina vallanpitäjien kannatusta. Alexander Stubbin ja Kokoomuksen kannattaisi siis vaaleja silmällä pitäen korostaa Venäjän aiheuttamaa turvallisuusuhkaa korostaen kuitenkin samalla omaa toimintaansa Suomen puolustuskyvyn vahvistamiseksi kriisin varalta, vaikka taustalla lienevätkin enemmän RKP:läisen puolustusministeri Haglund ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, Perussuomalaisten Jussi Niinistö; unohtamatta tasavallan presidenttiä.

Kolmanneksi EU-politiikan kiemuroissa saattaa syntyä uusia avauksia. Yksi sellainen voisi olla ennenaikaiset Kreikan vaalit, jotka kylläkin järjestettäisiin vasta ensi syksynä, mutta jo niistä päättäminen nostaisi esiin mahdollisuuden uusista tukipaketeista ellei peräti lainojen anteeksiannosta Kreikalle. Tällaiset uutiset nostaisivat ennen kaikkea EU-kriittisten soinilaisten suosiota - saatamme siis kuulla keväällä paljonkin EU-puheita Soinin suusta.

Neljäs iso tekijä tulee olemaan seuraavien kuukausien talouskehitys Suomessa. Muualla maailmassa näkyy jo nousun merkkejä, eikä Suomen vientivetoisen talouden nopeakaan elpyminen ole pois suljettu.

Itse asiassa tästä on jo joitain merkkejä - ja tämä kehitys toimisi jäljelle jääneiden neljän hallituspuolueen eduksi. Jos taas talous sakkaa entisestään, voi ääniä hakeutua turvaverkkoja rakenteleville demareille ja vasemmistoliittolaisille sekä myös talouden rakenteiden muutoksesta puhuville Sipilälle ja kokoomuksen talousliberaalille siivelle.

Ja vielä viidenneksi on mainittava maahanmuuttajaväkivallan eskaloituminen Suomen sisällä. Maahanmuuttajanuorten kelvottomasta käytöksestähän saatiin esimakua jo tänä vuonna, kun pääosin tulijoista koostuneet löyhät porukat pahoinpitelivät pääkaupunkiseudulla noin 70 muuta nuorta.

Terroriteon tai muun maahanmuuttajaväkivallan voi ensi tuntumalta ajatella kasvattavan Halla-ahon tavoin ajattelevien suosiota, mutta jos uhka on riittävän suuri, saattaa sen logiikka johtaa vallassa olevien aseman tukevoitumiseen samalla perusteella kuin Venäjän uhan kasvu. Siis edellyttäen, että jälkimmäisillä on tarjottavana edes jotenkin uskottavia ratkaisuja.

Edessämme on mielenkiintoinen vaalivuosi. Sitä odotellessa, nauttikaamme meille ilmastonmuutoksesta huolimatta aavistuksen ennen aikojaan saapuneesta lumipeitteestä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sirpa Paatero pahana humanitaaristen kriisien puolesta
Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille
Onko ruotsalainen oikeassa?

Faktoja Kreikan ja Iso-Britannian tukieuroista

Kreikka on saanut hätärahoitusta yhteensä 240 miljardia euroa. Suomen valtion budjetti tälle vuodelle oli noin viidesosa eli 54,1 miljardia euroa. Ja juuri valmistunut ensi vuoden budjetti 53,9 miljardia

Nyt valmistuneesta uudesta budjetista leikattiin valmistelun loppuvaiheessa yleissivistävästä koulutuksesta kuusi miljoonaa. Eduskunnassa sovittiin myös EU-maksujen uusista laskentaperusteista, joiden perusteella Suomen maksuosuus nousi 400 miljoonalla eurolla yli yhteen miljardiin. Siitä on suoraa tukea Iso-Britannialle 147 miljoonaa.

On hyvä tuntea faktat, sillä ne virkistävät ajattelua. Ja kannustavat äänestämään vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Unionin jäsenmaksuista ja veloista
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Ruotsalaiset kameleontteina

Ruotsin pääministeri päätti sitten hajottaa parlamentin ja järjestää uudet vaalit. Välittömänä syynä oli hallituksen budjettiesityksen kaatuminen.

Oman näkemykseni mukaan hajoamisen perimmäinen syy oli ruotsalaisten oikeisto- ja vasemmistoblokkien haluttomuus muuttaa maan maahanmuuttopolitiikkaa. Sen seurauksena Ruotsiin on syntynyt kolmas blokki, jonka olemassaolo esti kumpaakaan vanhoista blokeista saamasta viime vaaleissa enemmistöä.

Ruotsalaisesta politiikasta syrjäytetty Ruotsidemokraatit ilmoitti jo etukäteen kaatavansa kaikki hallitukset, jotka jatkavat vanhaa maahanmuuttopolitiikkaa. Muilla puolueilla olisi siis halutessaan ollut aikaa sopia yhteistyöstä, mutta siihen niillä ei ollut sen enempää kykyä kuin haluakaan.

Tästä syystä olisi älyllisesti epärehellistä syyttää ruotsidemokraatteja hallituksen kaatamisesta. Sen sijaan todellisia "syyllisiä" ovat vanhat blokit, jotka viimeistään tänään osoittivat yhteistyökyvyttömyytensä kaikkien eri tavalla ajattelevien kanssa. Siis myös toistensa.

Ruotsidemokraattien toiminta puolestaan osoittaa, että he ovat ottaneet tosissaan oman poliittisen agendansa tärkeimmän kysymyksen - eli tekevät kaikkensa muuttaakseen maahanmuuttopolitiikan, jonka perusteella enemmän kuin joka kahdeksas äänestäjä antoi heille valtakirjan. Tämä on oikein, sillä mikä tahansa muu käytös tarkoittaisi äänestäjien pettämistä.

Tilannetta voi verrata perussuomalaisten käyttäytymiseen vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa. He saivat jytkynsä pitkälti EU-tukiaisia vastustamalla, joten osallistuminen suomalaisten veronmaksajien rahoja Etelä-Eurooppaan kauhovaan Kataisen hallitukseen olisi myös heidän kohdallaan ollut äänestäjien törkeää pettämistä.

Ruotsin tulevat vaalit järjestetään ensi maaliskuun lopulla. Sitä ennen ruotsidemokraatit yrittänevät pitää maahanmuuttopolitiikkaa mahdollisimman paljon esillä. Vasemmisto- ja oikeistoblokkien sekä median käytöstä on muilta osin vaikea enneustaa, mutta olettaisin niiden käyttävän paljon energiaa ruotsidemokraattien mustamaalaamiseen ja julkisuudelta piilossa keskinäisen yhteistyönsä rakentamiseen.

Luvassa on siis likainen vaalikampanja, jonka aikana jopa äänestäjiltä piilotettujen kassakaappisopimusten sopiminen on mahdollista. Maailmankuulu ruotsalainen diskuteeraus on siis muuttamassa väriään kuin henkensä edestä juokseva kameleontti kukkatarhassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ruotsalainen oikeassa?
Romahtaako Ruotsin velkatalous
Tukholmasta löytyi pommi

Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan

Päivän peliuutinen oli Supercellin 51% omistusosuuden myynti 1,1 miljardilla eurolla. Hinnasta saa käsityksen vertaamalla sitä Nokian kännyköiden tulevaan myyntihintaan, 5,44 miljardiin euroon.

Vertailukohtaa voisi hakea vaikkapa metsäjätti UPM-Kymmenen viime vuodenvaihteen markkinahinnasta eli 4,63 miljardista eurosta. Tai menestyvimmän lääketehtaamme Orionin saman ajankohdan markkinahinnasta eli 3,1 miljardista eurosta. Supercellin nyt tehdyn kaupan perusteella laskettu noin kahden miljardin euron kauppahinta ei siis aivan yllä näiden jättien tasolle, mutta ei jää niistä kovin kauaskaan.

Sen sijaan sellainen perinteinen suomalainen yritys kuin pörssin kolmanneksi suurin metsäjätti Metsä-Board (entinen M-real) jää kauas pelifirman arvosta 728 miljoonan euron arvollaan ja Nestekin oli viime vuodenvaihteessa vain hiukan arvokkaampi: 2,5 miljoonaa euroa.

Nämä vertailut viimeistään osoittavat sen, ettei pelien tekeminen ole mitään nappikauppaa, vaan suuria omaisuusmassoja kerryttävää liiketoimintaa. Tästä onnittelut kaikille niille, jotka ovat nostaneet Suomen viihdeteollisuuden maailmankartalle. Samalla Supercellin kauppa osoittaa, että myös Suomessa kannattaa yrittää kunhan liike-idea ja osaaminen ovat kohdallaan.

Tässä yhteydessä on hyvä huomata myös se, että lyhyen ajan sisällä Suomen kännykkä- (Nokian kännykät) ja pelialalle (Supercell) on kohdistunut yhteensä 6,54 miljardin euron ulkomaiset investoinnit siten, että molempien toimintojen ydin säilyy Suomessa. Verotettava bisnes ei siis ole katoamassa mihinkään, vaikka liikevoitto toki valuukin ulkomaille. Mutta niinhän se Nokian tapauksessa on valunut jo pitkään.

Jos nyt vielä käy niin onnellisesti, että Nokia ja Supercellin myyjät investoivat rahansa Suomeen, johtavat nämä kaupat merkittävään piristysruiskeeseen koko taloudellemme. Tätä sopii itse kunkin toivoa - ja samalla pelätä että pääministeri Katainen lisää Suomen tukea Etelä-Euroopan kriisimaille, kuten hän on vihjaillut.

Aiempia ajatuksia tästä aihepiiristä:
Turhan tutkimuksen hyödyllisyydestä ja hyödyttömyydestä
Biohit - Suomen seuraava menestystarina?
EU luopui tulevasta talouskasvusta