Tyhmimmän kansanosan suuruus

Eilisen kahden kirjoituksen (yksi, kaksi) "juhlapäivän" jälkeen on aika palata arkeen. Ja mikäpä siihen kävisi paremmin kuin demareiden politiikan tarkasteleminen. 

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmania (sd) nimittäin kävi melkein sääliksi, kun hän puolueensa kesäkokouksessa yritti keksiä kritisoitavaa hallituksen talouspolitiikasta. Niinpä hän tarjoili sekä jakopolitiikkaa että tempputyöllistämistä potentiaalisille äänestäjilleen. 

Lindtmanin jakopoliittinen lista sisältäisi alle 30-vuotiaille työttömille työ-, harjoittelu-, oppisopimus- tai koulutuspaikkaa veronmaksajien tuella, eläkkeelle pääsyä pitkäaikaistyöttömille, valtionraha yrityksille pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä, kotitalousvähennystä, pienyrityksille 25 prosentin verohyvityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta ja arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista sekä sosiaaliturvan suojaosien uudistamista työn vastaanottamisen kannustamiseksi.

Eikä Lindtman unohtanut myöskään retoriikkaa, vaikkei mikään varsinainen ruuneperi olekaan. Niinpä hän huomautti sinänsä aivan oikein, että työllisiä on nyt noin 70 000 vähemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka Suomi lähti tälle vaalikaudelle historiansa korkeimmasta työllisyydestä. 

* * *

Suomalaisten työllisten määrän vähenemiseen ovat vaikuttaneet sekä pitkään jatkunut heikko suhdannetilanne – johon maailmanpoliittiset tapahtumat ovat osaltaan vaikuttaneet – että Petteri Orpon (kok) hallituksen toimet, jotka pitkällä aikavälillä pyrkivät lisäämään työn tekemisen ja työvoiman palkkaamisen kannustimia, mutta samalla heikentävät lyhyen aikavälin kokonaiskysyntää. Toisin sanoen talouden pohjaa on tervehdytetty vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Orpon hallitus on siten tehnyt toimia, joiden seurauksena suomalainen talous voi nyt lähteä taloudellisesti terveeseen kasvuun, jossa yrittäminen ja työllistäminen kannattavat aiempaa paremmin. Ja sitä kautta Suomen taloudesta tulee aiempaa dynaamisempi markkinatalouden ristiaallokossa.

Antti Lindtmanin ja koko opposition kannalta tilanne on ikävä. Hallituksen talouspolitiikan tulokset ovat alkaneet nyt näkyä suomalaisten yritysten ja sitä kautta koko kansantaloutemme toiminnassa. Siitä on viime aikoina raportoinut Tilastokeskus, jonka mukaan esimerkiksi teollisuustuotanto kasvoi kesäkuussa 2026 sekä edellisestä kuukaudesta että vuodentakaisesta, teollisuuden liikevaihto kasvoi 13,5 % vuoden 2026 kesäkuussa, rakentamisen liikevaihto kasvoi vuoden 2026 kesäkuussa 12,4 % vuodentakaisesta, teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 kesäkuussa 16,6 % vuodentakaisesta ja vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2026 kesäkuussa. 

Alla olevasta kuvasta näkyy viime kesäkuun talouskasvun poikkeuksellisuus tällä vuosikymmenelle. Eikä siten ole mikään ihme, että esimerkiksi Osuuspankin ekonomistit ennustivat eilen Suomen talouden kasvavan ensi vuonna kaksi prosenttia. 

* * *

Kysymys tietenkin kuuluu, että mitä Antti Lindtmanin ja SDP:n pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Koska himo valtiolaivan peräsimeen on kova, ei Orpon hallitukselle voi antaa tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Siten vaihtoehdoksi jää alussa kuvaamani vasemmistolainen retoriikka, joka uppoaa tyhmimpään kansanosaan.

Tämän seurauksena kevään eduskuntavaalit ratkaiseva kysymys on tyhmimmän kansanosan suuruus armaassa kotimaassamme. Ymmärretäänkö Orpon ja hänen oikean kätensä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johtaman hallituksen tekemä suurtyö suomalaisen yhteiskunnan taloudellisten raamien tervehdyttämiseksi ja annetaan nykyiselle hallituspohjalle neljän vuoden jatkoaika? Vai langetaanko Lidtmanin ja hänen vieläkin vasemmistolaisempien kumppaneidensa sujuvasanaiseen – mutta järjettömään – retoriikkaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä
Vihreät talouskasvua vastaan

Kääntyykö Suomen talous?

Tilastokeskuksen mukaan Suomen vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2025 heinäkuussa. Maksutaseen mukainen tavaraviennin arvo kasvoi 23 % vuodentakaisesta ja sen seurauksena pääomaa virtasi nettomääräisesti ulkomailta Suomeen.

Vaihtotaseen kehitys vuodesta 2006 alkaen on ollut hyvin mielenkiintoinen. Kuten muistamme, oli Suomen talous hyvällä mallilla aivan tämän vuosituhannen alussa, mutta romahti vuonna 2008 paljolti Nokian matkapuhelintoiminnan epäonnistumisen seurauksena. Eikä ole sen jälkeen noussut. Alla olevasta kuvasta näkyy maksutaseen kuukausittainen vaihtelu tältä ajalta.

Kuten kuvasta näkyy, oli vaihtotase pääasiassa ylijäämäinen niin kauan kuin Suomen taloudella meni hyvin. Sen jälkeen se notkahti pääasiassa alijäämäiseksi ja viime vuosina kuvaa ovat hallinneet noin kerran vuodessa tapahtuneet valtavat alkukevääseen osuneet notkahdukset. 

Tänä vuonna tuo notkahdus oli pienempi kuin vuosiin ja samalla positiivisten kuukausien plussat ovat kasvaneet aiemmasta. Siten lienee odotettavissa, että koko vuoden 2025 vaihtotaseesta tulee pitkästä aikaa selvästi positiivinen. 

Suomen vaihtotase on nimittäin ollut negatiivinen vuodesta 2011 alkaen. Ainoat poikkeukset tästä ovat olleet vuosina 2020 ja 2021, jolloin se oli niukasti positiivinen – todennäköisesti vuosina 2015-2019 toimineen Juha Sipilän (kepu) johtaman oikeistohallituksen tekemien talousuudistusten seurauksena.  

* * *

Suomen talouden kannalta on hiljalleen kuulunut myös muita positiivisia uutisia. Eilisaamun uutisen mukaan maamme pienten ja keskisuurten yritysten suhdannenäkymät ovat kohentuneet viime kevääseen verrattuna ja ovat nyt parhaat sitten vuoden 2022. 

Eikä siinä kaikki, sillä teollisuuden uusien tilausten arvo oli heinäkuussa yli viidenneksen suurempi kuin vuotta aiemmin. Tämäkin ennakoi käännettä, sillä vielä heinäkuussa toteutunut teollisuustuotanto laski verrattuna sekä edelliskuukauteen että -vuoteen. 

Toivoa siis sopii, että Suomen talous on menossa kohti parempia aikoja. Ja ennen kaikkea sitä, että – jos ja kun näin käy – tämä hyödynnetään tulevina vuosina demarityyppisen jakopolitiikan sijaan vastuullisena taloudenpitona, jossa myös julkinen velkakehitys käännetään positiiviseksi.

Tässä asiassa vastuu on ennen kaikkea suomalaisilla äänestäjillä ja heidän poliittisia mielipiteitään ohjaavalla lehdistöllä. Siksi toivon ensin mainittujen harkitsevan tarkasti kenelle he antavat äänensä vuoden 2027 vaaleissa ja jälkimmäisen tarjoavan poliittisesti neutraalia ja tosiasioihin perustuvaa journalismia toimittajien omiin poliittisiin näkemyksiin perustuvan mielipidevaikuttamisen sijaan.

Päivän aiempi merkintä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivisia uutisia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Sosialismin korkea veisu

Tämän aamun Helsingin Sanomien mielipidesivu näyttää paljastavuudessaan olevan oikea sosialismin korkea veisu.

Ensin Anna-Liisa Rekola Kirkkonummelta vaatii nykyisen hallituksen vaihtamista keskusta-vasemmistolaiseen kabinettiin. Syyksi hän esittää, että silloin olisi käytettävistä niin paljon arvovaltaa ja todellisia talousasiantuntijoita, että Suomessa voitaisiin keskittyä humaanisuuteen, kansainväliseen yhteistyöhön ja elvytykseen.

Näin voitaisiin Rekolan mukaan suuntautua kotimaisen tuotannon ja kulutuksen tukemiseen. Ja epäilemättä myös Suomen asuttamiseen kehitysmaalaisilla, joiden majoitustoiminnasta on tullut loistava sisämarkkinabisnes.

Onkohan naisparan mieleen tullut, miten jatkettu velkaelvytys ja kotimarkkinoihin keskittyminen vaikuttaisivat Suomen vientivetoisen talouden tulevaisuuteen kun lopultakin plussalle noussut vaihtotase romautettaisiin jälleen miinukselle? Etenkin, kun samaan aikaan maata rasitettaisiin humaanisuuden nimissä yhä kasvavilla työtä tekemättömien ihmisten massoilla.

Seuraavaksi helsinkiläinen Pekka Pohjola haluaisi poistaa tai ainakin tehdä maksullisiksi yhteiskunnan palvelut vaurailta ihmisiltä. Eli niiltä, jotka nämä palvelut maksavat. Onkohan kuuluisan basistin kaima koskaan tullut ajatelleeksi mitä tällainen järjestely tarkoittaisi näiden ihmisten veronmaksuhalukkuuteen ja sitä kautta koko järjestelmän rahoituspohjaan?

Näitä lukiessa ymmärtää, miksi SDP näyttää taas keräävän poliittista kannatusta. Näyttäähän moni suomalainen olevan sisimmässään sosialisti vielä neljännesvuosisata Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen - niin uskomatonta kuin se onkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Mahdollisuus tuottaa uutta liiketoimintaa - case turvapaikkabisnes
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Turkistarhaus on kiellettävä!

Uudessa Suomessa Jani Kuusela kyseli, että "millä keinoin turkistarhausta koskevan kansalaisaloitteen allekirjoittaneet korjaisivat sen 300 miljoonan euron ulkomaankaupan vajeen, joka syntyisi siitä jos turkistarhaus kiellettäisiin Suomessa?"

Kysymys on erinomainen, joten tarjoan tässä muutaman ajatuksen siihen liittyen.

Mahtaisivatkohan allekirjoittajat luopua reilusta neljänneksestä kehitysapua? Sen määrä on vuodessa noin 1,1 miljardia euroa. Tosin kehitysavusta iso osa kiertyy takaisin Suomeen, eikä raha siten jää kokonaan kehitysmaihin (eli ulkomaille). Pitäisi siis itse asiassa vähentää ehkä puolet kehitysavusta, jotta turkistarhauksesta voitaisiin vaihtotaseen kärsimättä luopua kokonaan.

Vai keksisivätköhän allekirjoittajat yhden uuden supercellin? Sellaisesta saa muistini mukaan neljässä vuodessa pari miljardia. Myyntirahoilla allekirjoittajat voisivat sitten ostaa kaikki turkistarhat pois maleksimasta.

Kauppahinnaksi muodostuisi todennäköisesti kiinteän omaisuuden arvo (tarhat) sekä niiden päälle tuotto-odotuksiin perustuva lisähinta. Uskoisin kahden miljardin riittävän hyvinkin näihin kauppoihin.

Suomen kansantalouden kannalta tärkeää olisi lisäksi se, että uusi supercell tuottaisi myös jatkossa nuo 300 miljadin euron vuotuiset vientitulot. Tämä  ensimmäinen Supercellhän takoo rahaa yhä kiihtyvällä tahdilla: vuoden 2012 liikevoitto jäi "vain" 39 miljoonaan euroon, mutta kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä jo 79 miljoonaan, joka samanlaisena säilyessään johtaisi koko vuoden tasolla juuri tarvittavaan 300 miljoonaan. Ei siis muuta kuin pelejä kehittämään!

Vaihtoehtoisesti turkistarhauksen kieltoa vaativat voisivat pyytää turkistarhaajat luopumaan vapaaehtoisesti nykyisestä bisneksestään ja kehittämään sen sijalle tulonlähteekseen oman uuden supercellinsä. Voisikohan menestyspelin aiheena olla turkistarhauksen tuottojen korvaaminen muilla liiketoiminnan muodoilla?

* * *

Kuuselan kysymys on erityisen aiheellinen juuri nyt, koska Suomi velkaantuu erittäin ripeästi: vaihtotaseemme alijäämä on tällä hetkellä yli 1,4 miljardia euroa vuodessa. Turkistarhauksen lopettaminen kasvattaisi sen 1,7 miljardiin.

Pikemminkin meidän tulisi siis miettiä, millä tavoin vientituloja saataisiin kasvatetuksi tuon 1,4 miljardin euron verran. Lisäämällä turkistalouden volyymiä viisinkertaiseksi? Vai käskemällä turkistarhurit tai heidän vastustajansa kehittämään monta uutta supercelliä? Vai luopumalla sekä kehitysavusta että sen lisäksi humanitaarisesta avusta kriisialueille? Vai luopumalla jostain muusta hyvinvointiyhteiskunnan toiminnosta? Esimerkiksi perustutkimuksen eli Suomen Akatemian lopettamisella säästettäisiin 238 miljoonaa, mutta siitä vain pieni osa kiertyisi vaihtotaseeseen.

Kokonaisen kannattavan liiketoiminnan haaran lopettaminen on siis kallista puuhaa. Siitä syystä tarvitaan konkreettisia ratkaisuja päätöksestä syntyvien talouden tasapaino-ongelmien ratkaisemikseksi.

Ennen sellaisia voitaneen tuollaisilla aloitteilla hoitaa turkiseläimen peräpään hygieniaa. Mutta vain virtuaalisesti, koska kansalaisaloitteet tehdään ja allekirjoitetaan internetissä. Tai no, voihan ne aina tulostaa paperille ja siten lisätä suomalaisen metsäteollisuuden liikevaihtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ammattisotilas, kestävyysvaje ja tulevaisuuden haasteet
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan
Valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus