Mikä yhdistää Afganistania, Irakia, Syyriaa, Egyptiä, Libyaa ja Jemeniä? No tietenkin länsimaiden avulla tehty sekasortoon johtanut "demokraattinen vallankumous".
Afganistanissa Taleban-hallintoa seurannut länsimielinen hallitus pitää valtaa suurimmissa kaupungeissa. Maaseutu lienee paikallisten heimopäälliköiden ja äärimuslimien hallussa. Maan uusi presidentti
pyysikin pari viikkoa sitten amerikkalaisia harkitsemaan maasta lähtemistä.
Irakissa länsimielinen hallitus on saanut massiivista apua länsimailta ja hallitsee
pientä osaa maasta. Nyt vallassa olevat shiiat aloittivat kostamalla aiemman maallistuneen sunni-hallinnon vääryyksiä ja lopulta tätä eripuraa käytti hyväkseen ääri-islamistinen ISIS-järjestö, joka otti viime kesänä valvontaansa laajoja alueita.
Kun kansa nousi Assadin hallintoa vastaan Syyriassa oli jälleen länsimaiden optimisteilla aika iloita. Seurauksena ei kuitenkaan ollut demokratia, vaan pitkittynyt
sisällissota, jonka pyörteisiin on sekaantunut myös islamilaisisten kiihkoilijoiden synnyttämä ISIS.
Egyptissä käytiin diktaattorin kaatumisen jälkeen jopa demokraattiset vaalit, joissa kansa osoitti olevansa ääri-islamilaista äänestäessään muslimiveljeskunnan valtaan. Maan siirtämistä kohti keskiaikaa kesti hetken, kunnes armeija puuttui peliin ja otti vallan.
Maahan on nyt luvattu uudet demokraattiset vaalit, joihin muslimiveljeskunnalla ei tule olemaan osanotto-oikeutta. Aina näyttää löytääkö maan ääri-islamia edellisellä kerralla äänestänyt enemmistö uuden edustajan näkemyksilleen - tai ovatko vaalit edes rehelliset.
Libyassa länsimaat osallistuivat näyttävästi entisen diktaattorin kaatamiseen. Voittajat kiittivät ja julistivat maahan sharian. Tosin jäljelle jäi joukko aseistettuja porukoita, jotka nyttemmin ovat käyneet sisällissotaan Gaddafin jälkeistä hallitusta vastaan - mukaan on
liittynyt myös ISIS.
Ja tänään saimmekin
lukea Jemenistä, jossa myös kaadettiin arabikevään pyörteissä vanha diktatuurihallitus. Myös siellä on valta lähiaikoina siirtymässä äärimuslimeille, mutta ei ISIS:ille vaan Al-Qaidalle.
Arabikevään demokratiavallankumouksen tähtimaista vain
Tunisia ei kuulu joukkoon. Siellä käytiin vaalit ja maltillisten islamilaisten voitettua valta näyttää pysyneen yksissä käsissä. Tai ainakaan maa ei ole joutunut sekasorron valtaan, vaikka sielläkin on esiintynyt poliittisia vaikeuksia.
Edelle lyhyesti referoimieni tapahtumien, eli länsimaiden tuella toteutettujen vallankaappausten, seurauksena olemme saaneet länteen islamistiterrorismin. Syyskuun 11 päivän terrori-iskujen syyksi Al Qaida
ilmoitti amerikkalaisten läsnäolon muslimimaissa. Madridin vuoden 2004 junahyökkäys
lienee motivoitunut Irakin sodan tapahtumilla ja seuraavan vuoden
Lontoon metro-iskut länsimaiden läsnäololla Irakissa ja Afganistanissa.
Toisaalta
pilakuviin ja
taiteeseen liittyvät terrori-iskut lienevät liittyneet lähinnä muslimien vaikeuteen hyväksyä länsimaista sananvapauskäsitettä. Jäädessään verbaalisesti ja taiteellisesti länsimaalaisten jalkoihin, muslimimaahanmuuttajat pyrkivät ratkaisemaan ongelmaa siten kuin heidän kulttuuripiirissään on totuttu tekemään; siis väkivallalla.
Suomalaisena ihmisenä näen tässä asiassa kaksiosaisen ratkaisun. Ensin länsimaiden tulisi lopettaa sekaantuminen muslimien hallitsemien maiden politiikkaan ja toiseksi sulkea rajat länsimaiden poistuessa todennäköisesti entistä sekasortoisemmiksi muuttuvia oloja pakenevilta.
Jälkimmäinen on välttämätöntä sekä meidän sisäisen turvallisuutemme kannalta, että osoittaaksemme länsimaiden poistuvan muslimimaista rationaalisista syistä. Terroristejahan ei kannata palkita myöntämällä heidän voittonsa, vaikka se onkin
de facto tässä tapauksessa järkevää.
En kuitenkaan odota, että ehdottamaani kaksiosaista ratkaisua tultaisiin näkemään nyt tai tulevaisuudessa. Sen sijaan yksi kaikkien aikojen suurimmista
kansainvaelluksista tulee jatkumaan ja aiheuttamaan turbulenssia pitkälle tulevaisuuteen.
Syntyykö sen jälkeen seesteisempiä aikoja jää nähtäväksi, mutta varmaa lienee, ettei sellainen turvallinen ja tasa-arvoinen yhteiskuntajärjestelmä, joka nähtiin 1980-luvun pohjoismaissa tule aivan pian palaamaan. Ruotsista se on monin paikoin jo
kadonnut, ja myös Tanskassa, Norjassa ja Suomessa on syntymässä uskonnollis-etnisesti leimautuneita sosiaalis-taloudellisesti erottuneita asuinalueita ja ihmisryhmiä.
Rikkaimmat siirtynevät muurien ja vartijoiden taakse jo lähiaikoina Ruotsin suurimmissa kaupungeissa ja myöhemmin myös täällä. Samalla uskonnollis-etnisesti leimautuneiden köyhien katkeruus valtaa pitäviä kohtaan kärjistyy; rikkaan valkoisen yläluokan epäluottamus etnistä alaluokkaa kohtaan kohtaan kasvaa ja köyhiin oloihin syntyneiden nuorten mahdollisuus yhteiskunnalliseen nousuun omin ansioin vaikeutuu entisestään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannuseriä lisättäväksi kannattavuuslaskelmiin
Angela Merkel tivaa selitystä imaameilta ja muita kysymyksiä
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista