Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta

Keskustelu monimuotoisuuden suojelemisesta käy Suomessa kuumana, koska EU:n Greenpeace-vetoinen komissaari Frans Timmermans on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi oman agendansa ajajaksi. Ruotsissa vastaavaa keskustelua ei käydä, koska länsinaapurissa on totuttu huolehtimaan elinkeinoelämän toimintaympäristöstä ja se on ilmoittanut kutakuinkin yksimielisesti vastustavansa Timmermansin pyrkimyksiä sosialisoida maan metsäasiat EU:lle. 

Aivan yksimielisiä ruotsalaisetkaan eivät ole. Tästä sain eilen lukea hätkähdyttävän esimerkin avattuani amerikkalaisen Science-lehden pääkirjoituksen. 

Siinä oli annettu palstatilaa ruotsalaiselle ympäristöekologian professorille, jonka mukaan aiemmin aktiivisesti ympäristöasioita ajaneen Ruotsin uskottavuus on vaakalaudalla. Hän teki tämän valittamalla vasta pidettyjen vaalien tulosta ja sen seurauksena syntyneen hallituksen päätöstä yhdistää ympäristöministeriön tehtävät muihin hallinnonaloihin. 

Koko kirjoitus päättyi eskatologiseen kysymykseen: "jos Ruotsi hylkää yhden ylpeimmistä perinnöistään, on vaarana, että mikä tahansa maa saattaisi tehdä niin". 

* * *

Science-lehti ei malttanut jättää Ruotsin tikunnokkaan nostamista pelkästään pääkirjoituksen varaan. Lisäksi se julkaisi ruotsalaisessa yliopistossa työskentelevän ranskalaistutkijan mielipidekirjoituksen. 

Tämän mukaan Ruotsi on - ei enempää eikä vähempää kuin - vaarantamassa Euroopan biodiversiteetin. Tämä kirjoitus ei liittynyt ympäristöministeriön lakkauttamiseen, vaan Suomessakin poliitikkojen heräämiseen johtaneen EU:n ennallistamisasetuksen hylkäämiseen Ruotsissa. Päätöksen syyksi hän mainitsi viranomaisten ja teollisuuden välisen "sisäsiittoisuuden". 

Lisäksi ruotsinranskalainen epäili nykyisen kotimaansa hidastavan ympäristöasioiden hoitamista omalla puheenjohtajakaudellaan. Niinpä hänen kirjoituksensa päättyy kehotukseen, jonka mukaan EU:ssa tulisi suhtautua Ruotsin johdolla laadittavaksi tulevaan biologisen monimuotoisuuden suojelupolitiikkaan erittäin skeptisesti. 

* * *

Edellä kuvaamani - epäilemättä suuren ja vilpittömän huolen motivoimat - kannanotot kertovat siitä, kuinka määrätietoiset ja omaa agendaansa syystä tai toisesta fanaattisesti ajavat ihmiset ovat valmiita hylkäämään demokraattisen päätöksenteon, mikäli se on ristiriidassa heidän omien uskomustensa kanssa. Kansanvallan sijaan he näyttäisivät kaipaavan jonkinlaista "oikeamielisten diktatuuria", joka sanelisi kaikille ihmisille näiden elämän reunaehdot. 

Tämä ei koske vain tavallisia kaduntallaajia, vaan myös tutkijoita ja näköjään jopa Science-lehden kaltaista tieteellistä instituutiota. Jälkimmäisen osalta saatamme ehkä hakea selitystä USA:n äärimmilleen polarisoituneesta yhteiskunnasta, mutta siitä huolimatta on yllättävää, että tiedelehti haluaa puuttua demokraattisen kansan vaaleissa osoittamaan tahtoon.  

Valitettavasti sama ilmiö on nähtävissä myös Suomessa. Siitä saimme esimerkin viime torstain A-studiossa käydystä keskustelusta viimeistään siinä vaiheessa (vähän yli 26 minuutin kohdalla), kun keskusteluun osallistunut professori sai itkupotkuraivarin ja puuskahti kaiken maapallon elämän tuhoutuvan, mikäli hänen ajamaansa agendaa ei toteutettaisi.

Mieleeni tuli hakematta pikkulasten uhkaustyyli silloin kun tulee kiistaa tekemisestä. Siis tämä: "en ole enää koskaan kaverisi, ellet tee kuten minä tahdon". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä

Ruotsin uuden hallituksen muodostamisen yhteydessä luovuttiin kokonaan ympäristöministeriöstä, jonka toiminnot siirrettiin ilmasto- ja elinkeinoministeriöön. Muutoksen ilmeisenä tavoitteena on löytää tasapaino ympäristö- ja talouspolitiikan välille. 

Naapurimaan ratkaisu kirvoitti myös Suomessa poikkeuksellisen mielenkiintoisen poliittisen keskustelun. Sen aloitti kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) ehdottamalla, että ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö pitäisi sulauttaa luonnonvara-alan ministeriöksi. 

Hänen mukaansa nykyinen ympäristöministeriö ei toimi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevästi, vaan "sinne on pesiytynyt ideologisuus, joka katsoo asioita vain yhdeltä kantilta. Jos nämä toimijat saisivat yksin päättää, koko Suomi olisi yhtä reservaattia ja ulkoilmamuseota."

Itse asiassa ympäristöasioiden siirtäminen yhteen maa- ja metsätalousasioiden kanssa ei ole Suomessa mitenkään uusi ajatus. Sitä ehdotti jo vuonna 2015 Juha Sipilä, jonka tavoitteina olivat tuolloin ennen kaikkea valtionhallinnon tehostaminen ja ministereiden määrän karsiminen. Siis hallinnon keventäminen.

Maamme vihreille Pylvään ehdotus oli odotetusti kuin punainen viitta haavoitetulle härälle espanjalaisella härkätaisteluareenalla. Niinpä puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr) vaati ympäristöministeriön aseman vahvistamista suhteessa muihin hallinnonaloihin ja valtion toiminnan asettamista "ilmaston ja ympäristön asettamiin rajoihin".

Tosiasia lieneekin se, että Suomessa tullaan jatkamaan luonnonvara-asioissa kahden - tai oikeastaan kolmen - ministeriön mallilla kuluvan vaalikauden loppuun asti. Ja sen seurauksena ympäristöasioiden ja elinkeinoelämän järkevä yhteensovittaminen on maassamme edelleen lähes mahdotonta, kuten on nähty esimerkiksi EU:n metsäpoliittisten manöövereiden torjunnan horjuvuudessa. 

Yksi tämän ongelman perussyistä on se, että ympäristö- sekä maa- ja metsätalousasioista vastaaviksi ministereiksi hakeutuvat nimenomaisesti henkilöt ja puolueet, jotka kokevat itsensä aivan erityisesti näiden asioiden advokaateiksi. Siis jopa yli ministerin velvollisuuden katsoa ensisijaisesti kansakunnan etua. 

Tähän kuvioon suomalaiset voisivat halutessaan vaikuttaa kevään eduskuntavaaleissa, jotka viimeisten mielipidetiedusteluiden perusteella saattaisivat avata aivan uudenlaisen tilanteen luonnonvara-alan ministereiden valinnalle. Jos ja kun vaalien suuria häviäjiä tulevat olemaan ympäristöasioiden erikoispuolue - Vihreät - ja maaseudun vallankäyttäjä - Keskusta - saattavat molemmat jäädä ilman ministereitä. 

Mikäli näin käy - mikä olisi erittäin positiivinen asia - saatettaisiin myös Suomessa tehdä edellä kuvatun kaltainen ruotsalaistyyppinen ratkaisu. Sen seurauksena maamme tuleva hallitus saisi aidon mahdollisuuden viedä maatamme kohti aidosti kestävää luonnonvarapolitiikkaa, jossa huomioitaisiin tasapuolisesti sekä ekologinen, taloudellinen että sosiaalinen kestävyys. Sekä huolehdittaisiin aiempaa paremmin suomalaisten edusta osana Euroopan Unionia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta
Uhmaikäisen käytös, mutta aikuisen valta

Uhmaikäisen käytös, mutta aikuisen valta

Maa- ja metsätalousministeriö perusti työryhmän, jonka tarkoituksena oli suunnitella Evon retkeilyalueen matkailu-, virkistys-, tutkimus- ja opetuskäyttöä. Työryhmään oli kutsuttu edustajia opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Luonnonvarakeskuksesta, ympäristöministeriöstä, luonnonsuojelujärjestöistä, Metsähallituksen luontopalveluista, Asikkalan ja Padasjoen kunnista, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta, Suomen Partiolaiset ry:stä, Hämeen ammattikorkeakoulusta (HAMK), Hämeen metsänhoitajista, Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiristä, Suomen Ladusta, Helsingin yliopistosta ja alueen yrittäjistä.

Nyt kävi kuitenkin niin, ettei ympäristöpuolen väki - siis ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt - halunnutkaan mukaan. Syynä oli normaalille uhmaikäiselle lapselle tyypillinen käyttäytymiskoodisto, jossa "mä en leiki sun kanssa, ellei leikitä sitä, mitä mä tahdon". Ympäristöväki kun tahtoi tehdä alueesta kansallispuiston.

Ajatus kansallispuistosta on herättänyt voimakasta vastustusta muun muassa alueen maanomistajien ja metsästäjien parissa. Mutta ympäristöväki - tapansa mukaan - haluaisi omistajia kuulematta ja perustuslaissa taattua omaisuuden suojaa kunnioittamatta sosialisoida halunsa kohteen.

Tapaus on sikäli erityisen mielenkiintoinen, että se täydentää nykyajan äärimmäisen vihervasemmiston kuvaa, josta yksi puoli nähtiin taannoisessa Sannikka-ohjelmassa, jossa wokeltajia edustanut naishenkilö vaati puheoikeuden kieltämistä kanssakeskustelijaltaan. Ja nyt siis ympäristöministeriö ja ympäristöjärjestöt ovat ilmaisseet asian toisen puolen, eli evänneet itseltään asiansa edistämisen muiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta. 

Omituisinta asiassa on, että evänneiden mukana on Suomen hallituksen johtama ministeriö. Siis taho, jonka tehtävänä on panna toimeen kansalaisten tahto maan kehittämisessä - mutta joka kieltäytyy toimeksiannosta edellä kuvaamaani uhmaikäisen lapsen käytöstä muistuttavalla tavalla. 

Hämmästyttävintä taas on se, kuinka suuri osa suomalaisista (lähinnä naisista) on valmis antamaan uhmaikäisten tasolla ja keinoilla toimivalle puhavihreiden joukolle äänensä vaaleissa. Ihan oikeastiko he ajattelevat tällä tavoin rakentavansa parempaa tulevaisuuden Suomea? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?