Harvinaisen typerää toimintaa

Poliisi epäilee, että alaikäiset nuoret olisivat Kauniaisissa rikkoneet lauantaina aamuyön ja aamun aikana useiden bussipysäkkien laseja. Matkaa oli tehty sähköpotkulaudalla. 

Toki nuoret ovat aina hölmöilleet. Ja sekin on totta, että tyhmyys tiivistyy joukossa. Mutta siitä huolimatta nyt epäilty tapaus on harvinaisen typerä. 

Ensinnäkin, bussipysäkkien lasi-ikkunoiden rikkominen poistaa julkista liikennettä käyttäviltä ihmisiltä tuulensuojan. On todenäköistä, että tämä koskee myös itse rikkojia tai ainakin heidän sukulaisiaan tai tuttaviaan.

Toiseksi, ikkunoiden rikkojat eivät hyötyneet – mahdollisen mielihyvän lisäksi – mitään teoistaan. Sen sijaan – mikäli heidän henkilöllisyytensä saadaan selville – tulee nuorukaisille sakkojen lisäksi maksettavaksi melkoinen lasku. Toivon mukaan nassikoiden niin sanottu "perse kestää".

Kolmanneksi, jos henkilöllisyydet jäävät selvittämättä, maksetaan korjaus kaupungin varoista, jotka on kerätty verottamalla asukkaita. Nämä rahat ovat sitten poissa jostain muista kaupunkilaisten palveluista.

Yleisellä tasolla on vielä todettava, että tämäkin tapaus osoittaa yhteiskuntamme olevan menossa väärään suuntaan. Nuoret eivät kunnioita yhteistä omaisuutta, vaan sitä sotketaan spray-maaleilla, tusseilla ja jopa – kuten nyt nähtiin – tahallaan rikkomalla. 

Tosin nuorten puolustukseksi on sanottava, että heillä on ollut myös valitettavan näkyviä roolimalleja. Tunnetuimpana heistä töhrytaiteen mestari ja kansanedustaja ylioppilas-Paavo, mutta toki joukkoon sopii muitakin näyttelijä-Minnasta aina kansainvälisiin pehmoterroristeihin, joiden poliittisia näkemyksiä lehdistömme levittää hyvin mielellään.

Päivän aiempi merkintä:
Uskottavantuntuista propagandaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Tuhma, tyhmä ja hölmö
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Olemme edelleen maailman onnellisin kansa. Tai ainakin tyytyväisin. 

Tyytyväisiä lienevät suomalaiset rotatkin, joiden elämää on evolutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan helpottanut poikkeuksellisen leuto talvi. Eikä niitä ole helppo pyydystää ainakaan loukuilla. 

Mutta mitä pitäisi ajatella apulaispormestari Paavo Arhinmäestä (vas), joka haluaa rajata osan suomalaisista kirjastojen käytön ulkopuolelle näiden poliittisten näkemysten perusteella. 

Eikä hän ole ainoa, sillä - Arhinmäen mukaan - "kuusi ja puoli vuotta sitten ensin valtuusto ja sitten kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupungin tiloja ei anneta rasistiseen tai fasistiseen tarkoitukseen. Ja nyt Helsingin poliisi on sitä mieltä, että demokraattisesti tehty päätös on väärä ja kaupungin pitäisi muuttaa linjausta siitä, että fasisteille ja rasisteille ei anneta tiloja."

* * *

Taustalla on siis taannoinen sinimustien lukupiiri, jota poliittinen vasemmisto - Arhinmäen pyynnöstä - lähti häiritsemään taaten sille valtakunnantasoisen näkyvyyden. Ja josta poliisin edustaja on ihmetellyt, että sen vastamielenosoittajat eivät kannata mielenosoitusvapautta äärioikeistolle, vaikka ovat siitä itse huolissaan.

Asiaan otti kantaa myös pormestari Juhana Vartiainen (kok) joka on kertonut, että "meillä on selvä yhteinen linjaus kaupungilla ja kirjaston johdolla. Kirjasto on avoin tila, jonne kaikki saa tulla, mutta jos järjestetään yleisötilaisuutta, jota mainostetaan julkisesti, silloin ei tarvitse antaa tilavarausta sellaiselle toiminnalle, joka on rasistista ja yhdenvertaisuuden vastaista".

* * *

Pormestarin apulaisineen luulisi huomanneen, että järjestyshäiriötä puheena olevassa tilanteessa eivät aiheuttaneet sinimustat lukupiiriläiset vaan äärivasemmistolaiset mielenosoittajat. Ja kaiken järjen mukaan laillista menoa kannattavien poliittisten päättäjien luulisi tuomitsevan erityisesti heidän toimintansa.

Tästä syystä voi ihmetellä Arhinmäen ulostuloa. Ja sitä, ettei pormestari Vartiainen ole tehnyt pesäeroa järjestyshäiriöitä aiheuttaneeseen apulaiseensa. Tai puolustanut selkein sanoin kaikkien helsinkiläisten sananvapautta.

Ehkä Vartiaisen ja Arhinmäen kannattaisi tutustua tähän blogiin tai ainakin lukea ajatuksella sen kuvaus, jossa todetaan yksinkertaisesti, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".

Samalla he voisivat pohdiskella mikä merkitys Suomen perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on siihen, että me tosiaankin olemme jo kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Ja selvittää julkisesti koko Suomen kansalle, miksi he haluavat muuttaa tätä asiantilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki

Suomalaisen vasemmiston ja valtamedian viime päivien yhteisoperaatio kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sd) maanpetostyyppisen toiminnan pitämiseksi poissa julkisuudesta onnistui erinomaisesti. Operaatioon saatiin houkuteltua jopa maan korkein poliittinen johto eli presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiljusen tapaus ole julkisuudesta katoamisen seurauksena kadonnut minnekään, vaan hänen toimintansa oli ja on edelleen täysin tuomittavaa sekä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle anteeksiantamatonta. Ja sen seurauksena Kiljusen poliittinen ura on toivottavasti ohi.

Tänään nimittäin valitaan ulkoasiainvaliokunnalle uusi demaripuheenjohtaja. Tyrkylle ovat asettuneet Johannes Koskinen, Miapetra Kumpula-Natri ja Ville Skinnari. 

Toivoa sopii, että heistä valituksi tuleva ymmärtää tehtävänsä luonteen paremmin kuin edeltäjänsä. Ja toimivat noudattaen sitä Suomen itsenäisyyttä kunnioittavaa perinnettä, jonka Suomen Sosialidemokraattinen puolue omaksui - Väinö Tannerin johdolla - viimeistään talvisodan aattona.

* * *

En olisi enää tänään palannut aiheeseen, ellei Kiljusen toiminnan peittelyn järkevintä kommenttia olisi kuultu eilen sisäministeriön kehityspäällikkö Tarja Mankkiselta. Hän nimittäin linjasi, että "äärioikeisto kuuluu demokratiaan. Meillä on erilaisia puolueita ja erilaisia ideologioita. Ne ovat oikeutettuja ja tärkeä osa demokratiaa. Sen takia on tärkeää, että puhumme väkivaltaisestä äärioikeistosta, eikä äärioikeistosta yleisesti."

Tämä on suomalaisessa yhteiskunnassa harvinaisen järkevää puhetta ja asetti erityisesti pääministeri Petteri Orpon taannoisen kommentin häpeään. Tämähän tuli kertoneeksi, että "pidän kaikenlaisia ääriliikkeitä vaarallisina ja Suomen vakaudelle haitallisina". 

Ilmeisesti pääministeri ei näin sanoessaan tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on joka tapauksessa laaja kirjo poliittisia mielipiteitä, joista osa sijoittuu jollain mittapuulla "poliittisiin ääriin". Ja siksi on tärkeää, että demokratiassa on mahdollisuus ajaa myös näitä näkemyksiä niin kauan, kun siihen käytetyt menettelytavat eivät riko voimassa olevia lakeja tai vaaranna ihmisten turvallisuutta. 

Ilman tätä oikeutta nämä näkemykset voisivat purkautua muuta tietä eli johtaa organisoituun poliittiseen väkivaltaan tai jopa valtiopetokseen. Ja muuttua sitä kautta ihan oikeastikin vaarallisiksi ja Suomen vakaudelle haitallisiksi - toisin kuin säilyessään laillisina, mutta kannatukseltaan marginaalisina.

* * *

Saattaa kuitenkin olla, ettei pääministerin kommentti ollut aivan vakavalla mielellä sanottu, sillä en ole huomannut hänen kommentoineen Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäen (vas) yritystä estää politiikan toisella laidalla olevien ihmisten kokoontumisen lukupiiriin Helsingin keskustan kirjastorakennukseen Oodiin. Eli tämän pyrkimystä estää Suomen perustuslain 13 §:n toteutuminen. 

Minusta viime päivien tapahtumien jälkeen olisi kuitenkin vähintäänkin kohtuullista, että Suomen ylin johto - presidentti tai pääministeri - puolustaisivat selväsanaisesti suomalaisten sanan- ja kokoontumisvapautta. Sekä viime päivien linjaustensa mukaisesti kertoisivat yksiselitteisesti hyväksyvätkö he Arhinmäen äärivasemmistolaisen toiminnan vai pitävätkö myös sitä vaarallisena ja Suomen vakaudelle haitallisena. 

Ohjenuoraksi Stubb ja Orpo voisivat ottaa edellä lainaamani sisäministeriön virkamiehen kommentin sisältämän ajatuksen. Sekä noudattaa sitä jatkossa myös itse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Criticism from the Left Brought a Small Association’s Independence Day March into the Spotlight
A Finnish MP Resigned After Straining Finland-Russia Relations

Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Perussuomalaisten ensimmäisen vuoden kansanedustaja Timo Vornanen tuhosi kännipäissään oman poliittisen uransa pelehtimällä ampuma-aseella Helsingin yössä. Syitä hänen järjettömältä kuulostavaan toimintaansa on tihkunut tipoittain, mutta puheenjohtaja Riikka Purran eilinen kommentti teki selväksi, ettei kyseisellä kansanedustajalla ole hänen johtamassaan puolueessa tulevaisuutta.

Purran ratkaisu oli käytettävissä olevien tietojen perusteella ainoa oikea. Näin siitä huolimatta, ettei Vornanen ampunut - ainakaan minun käsitykseni mukaan - ketään muuta ihmistä.

On kuitenkin niin, että mikäli Purra olisi jättänyt käyttämättä suorasanaisen puheenvuoronsa, olisi hänen ja hänen puolueensa joutunut sellaisen myrskyn keskelle, ettei sen toiminta hallituksessa olisi ollut mahdollista. Ja samalla olisi suuri joukko puolueen kannattajista niin sanotusti nostanut kytkintä ja siirtynyt tulevissa vaaleissa joko nukkuvien joukkoon tai jonkin muun puolueen kannattajaksi. 

Mielenkiintoista kyllä, pian Purran lausunnon jälkeen Vornasesta paljastettiin myös ikävä episodi menneisyydestä. Se ikään kuin vahvisti ampumistapauksesta syntyneen kuvan miehestä, joka ei pysty hallitsemaan käyttäytymistään ravintolassa, jossa on tarjolla alkoholipitoisia juomia. On sanomattakin selvää, ettei sellainen henkilö voi enää 2020-luvulla olla päättämässä yhteiskunnallisista asioista. 

Perussuomalaisten ja Suomen hallituksen kannalta olisikin parasta, että Vornanen tekisi tässä tilanteessa sen, mitä enää on tehtävissä. Eli luovuttaisi kansanedustajan paikkansa varamiehelleen Harri Väänäselle (ps), jotta puolue tai sen ajamat asiat eivät kärsisi enempää hänen törttöilyistään. 

Tuon kärsimyksen määrähän tullaan mittaamaan seuraavissa puoluekannatuskyselyissä, joiden tuloksia en lähde tässä edes arvailemaan. Joka tapauksessa on selvää, että Perussuomalaisten kanssa kilpailevat puolueet ja siihen penseästi suhtautuva lehdistö tulevat ottamaan kaiken irti Vornasen tapauksesta. Eikä se ole hyväksi suomalaiselle turvallisuus-, maahanmuutto-, talous- tai arvopolitiikalle, joita kaikkia ollaan juuri nyt reivaamassa menneitä vuosia paremmalle tolalle.

* * *

Jos kansanedustaja Vornanen onkin tuhonnut uransa, niin Paavo se senkun porskuttaa. Siis Helsingin apulaispormestari Arhinmäki (vas), joka on korkean virkansa lisäksi tullut tunnetuksi julkisten tilojen sotkijana, autojen potkijana ja muuten vain vasemmistolaisena rähisijänä. 

Hän on nimittäin julkaissut kapinaan ja vastarintaan kannustavan videon, joka on kuvattu Hakaniemen torilla pääosan esittäjän vaikuttaessa hiukan maistaneelta. Nähtävästi tämä ei kuitenkaan johda sen kummempiin toimiin sen enempää Vasemmistoliitossa, suomalaisessa lehdistössä kuin Helsingin kaupungin henkilöstöhallinnossakaan. Eikä hänen uransa ole tästä(kään) syystä vaakalaudalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Outoja Juhannus-uutisia

Juhannuksen aikana saimme seurata kolmea outoa uutista. Niistä suurinta huomiota sai Venäjällä nähty kapina, joka päättyi yhtä yllättäen kuin se aloikin. 

Vaikka erilaiset asiantuntijat ovat spekuloineet kaikenlaista kapinan syistä ja seurauksista, näyttää toistaiseksi siltä, ettei meillä ole juurikaan faktoja heidän väitteidensä pohjaksi. Toivoa kuitenkin sopii, että tapaus tavalla tai toisella johtaisi Venäjän vetäytymiseen Ukrainasta. 

* * *

Toinen outo uutinen kuultiin kotimaasta. Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäki oli nimittäin sotkenut ns. graffiteilla julkista tilaa. Toisin kuin Venäjän tapauksessa, tässä ei ole mitään epäselvää.

Teollaan Arhinmäki osoitti jälleen kerran olevansa ns. iso lapsi, jollaisella on huonosti kasvatetun pikkupojan itsekontrolli ja epärealistisen suuri ego. Ja sellaisena henkilönä hän on ymmärtämättömien äänestäjien tukemana noussut asemaan, johon henkisen pikkupojan ominaisuudet tuskin riittävät. Toivon mukaan tämä ymmärretään myös Helsingissä. 

* * *

Kolmas outo uutinen kuului Tukholmasta, jossa huvipuiston laite rikkoontui aiheuttaen ihmishengen menetyksen sekä useita loukkaantumisia. Tapauksesta ei vielä tiedetä kovin paljoa, mutta asiasta kuullun silminnäkijän mukaan paikalla olleet kuulivat tapahtuman yhteydessä kolme tai neljä kovaa pamausta. 

Nähtäväksi jää, mistä pamaukset aiheutuivat ja miten ne liittyivät onnettomuuden kokonaisuuteen. Sen verran harvinaisia tällaiset tapaukset kuitenkin ovat, että asia on - kuten nuo kaksi edellä mainitsemaanikin - varsin outo. 

Näin siitä huolimatta, etteivät ihmishenkien menetykset ole nyky-Ruotsissa kovin harvinaisia tapauksia, kuten vaikkapa Visbyssä tapahtunut puukotus osoitti. Taitaakin olla niin, että läntinen naapuri on jättämässä yhä kauemmas sen ajan, jolloin se oli maailman turvallisin ja paras paikka asua.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa

Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa

Arhinmäen Paavo (vas) on tähän asti ollut tunnettu erityisesti toimistaan kulttuuri- ja urheiluministerinä.  Niille, jotka eivät muista tarjottakoon avainsanoina "sateenkaarilippua", "hirveätä sontaa", "alkoholia ja jääkiekon MM-kilpailuja" sekä "norjalaisten voitelua ja lääkitystä". Huonomuistisemmat voivat tarkastaa yksityiskohdat miehen nimen kohdalla olevasta linkistä.  

Eilisen uutisen mukaan Paavon väitetään haastaneen 19-vuotiasta nuorukaista tappeluun, ottaneen tätä rinnuksista kiinni ja samassa yhteydessä myös asettuneen auton eteen vaurioittaen sitä potkaisemalla. Arhinmäki luonnollisesti on kiistänyt tapahtumain kulun ja sanonut kyseessä olleen vain sanaharkkaa ja jalan nostamisen johtuneen suojautumisesta uhkaavasti lähesteeltä autolta. Avoimeksi tosin jäi, että mikä mahtaisi olla nuorukaisen motiivi keksiä moinen juttu - etenkin kun hän ei edes tuntenut Arhinmäkeä.

Nähdäkseni Paavoa tuskin kuitenkaan tuomitaan tapauksesta oikeudessa. Näin jo siitäkin syystä, että asiasta ensin kertoneella 19-vuotiaalla nuorukaisella ei ole vaatimuksia häntä rinnuksista kiinni ottanutta poliitikkoa kohtaan.

Sen sijaan lienee varmaa, että Paavon jo ennestään valtakunnantason poliitikoksi mielenkiintoinen maine kasvaa tapauksen johdosta entisestään. Oma arvioni on - huomioiden Paavon puoluetaustan - ettei tapauksella ole ainakaan heikentävää vaikutusta Helsingin pormestariksi pyrkivän Arhinmäen eikä hänen puolueensa kannatukseen kesäkuisissa kuntavaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Arhinmäki ja Italian talouden opetukset
HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Paavo Arhinmäki ja Italian talouden opetukset

Paavo Arhinmäki (vas) totesi alkukesästä, etteivät valtiot koskaan maksa velkojaan takaisin tarkoittaen, ettei ole syytä huoleen, vaikka hallitus ottaakin rajusti lisävelkaa ylläpitääkseen julkista sektoria täydessä koossaan. Samaa mieltä tunnutaan olevan myös maan hallituksessa, joka kieltäytyy pohtimasta menojen järkevöittämistä ja sen sijaan velkaannuttaa julkista taloutta varsin huolettomasti, kuten vaikkapa maahan juuri saapuneet 16 turvapaikanhakijaa osoittavat.

Olisikin hyvä, jos pääministeri Sanna Marin (sd) ja muut hallituksen ministerit lukaisisivat tutkija Timo Miettisen kommentin Italian talouden viimeaikaisesta kehityksestä.

Miettisen mukaan "ajatus siitä, että Italia olisi hoitanut valtiontalouttaan huonosti viime vuosina, on väärä. Italialla on yksi suurimmista ylijäämistä ennen korkomenoja Euroopassa, jos katsomme valtiontalouden tasapainoa. Toisin sanoen Italia säästää merkittävästi valtiontalouden tasolla."

Miettinen tulee siten sanoneeksi, että velkaannuttuaan liiaksi Italia ei enää pysty saamaan talouttaan kuntoon edes hyvällä taloudenpidolla, koska 1980-luvulla elvytykseen otettujen velkojen korot ovat liian suuria hallittavaksi ilman, että kansa käyttää demokraattista valtaansa ja vaihtaa hallituksen. Näin julkisten velkojen korot lisäävät maan velkaantumista vuosi vuodelta siitä huolimatta, että talous on muilta osin ylijäämäinen. Ja siksi maahan on sovittu siirrettävän myös suomalaista riihikuivaa rahaa jopa perustuslakivaliokunnan linjauksen vastaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Federalistinen Unioni
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Italian talous- ja muut opit

Vihreää hallituspolitiikkaa

Suomessa ja Ruotsissa on sosiaalidemokraattisvetoiset hallitukset. Molemmissa maissa myös hallitusyhteistyö kipuilee niihin kuuluvien vihreiden puolueiden takia.

Ruotsissa on kysymys löperöstä maahanmuuttopolitiikasta. Sikäläiset demarit ovat nimittäin huolestuneet ainakin jossain määrin siihen liittyvistä ongelmista ja tahtoisivat asettaa rajan vuosittaisille maahanmuuttajamäärille.

Tämä ei kuitenkaan käy maan Ympäristöpuolueelle, joka ei hyväksy mitään rajoituksia. Niinpä asiasta huolestunut päähallituspuolue on lähtenyt hakemaan tukea oppositiosta, jotta se voisi pelastaa Ruotsissa sen mikä on vielä pelastettavissa.

Ympäristöpuolueen mukaan tämä sotii vapaata turvapaikanhakuoikeutta vastaan eikä sen takia ole hyväksyttävää. Siksi puolueen sisältä on kuulunut ilmoitus, jonka mukaan "emme tietenkään voi olla mukana hallituksessa, jossa siinä mukana olevat puolueet tekevät eri päätöksiä".

Suomessa maahanmuuttopolitiikan lieveilmiöt ovat Ruotsia vähäisempiä, eikä hallituksessa ole asian suhteen erimielisyyttä: kaikki puolueet Vasemmistoliitosta ja Vihreistä Sosialidemokraatteihin, RKP:hen ja Keskustaan tukevat voimakkaasti maamme kansoittamista kehitysmaalaisilla ruotsalaisen esimerkin mukaisesti.

Meillä ongelmaksi on sen sijaan muodostumassa koronakriisin aiheuttama yllättävä julkisen sektorin velkaantuneisuus, joka on vaikeuttanut hallitusohjelmaan kirjattujen maailmanparannushankkeiden toteuttamisen. Niinpä Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki on julistanut, ettei valtion velanotto ole minkäänlainen ongelma - asia, jonka takia hänet leimattiin epäisänmaalliseksi.

Vihreiden Maria Ohisalo  on puolestaan lähtenyt uhkausten tielle ja ilmoittanut puolueensa eroavan hallituksesta, mikäli se ei toteuta ohjelmaan kirjattuja ilmastonmuutoksen torjuntatoimia. Jokainen äänestäjä voi tietenkin miettiä, onko tämä nykyisessä tilanteessa vastuullista hallituspolitiikkaa, mutta ainakin asiasta uutisoineen Iltalehden mukaan Ohisalon uhkauksen syynä on pyrkimys kääntää puolueen laskenut kannatus jälleen nousuun.

Nähtäväksi jää, miten Ruotsin ja Suomen hallitukset jatkavat. Tosiasia kuitenkin on, että molemmissa maissa hallitukset saattavat kaatua tai elleivät ne tee sitä, on hinta kova näiden maiden asukkaille. Omana toiveenani on, että mahdollisimman moni äänestäjä ymmärtäisi tämän ja muistaisi asian myös tulevina vuosina päästessään käyttämään valtaansa vaaliuurnilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sähkö tulee töpselistä
Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?
Vihreät ovat muita korruptiomyönteisempiä

HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa

Helsingin Sanomat yllätti tänä aamuna ja otsikoi juttunsa, että "Suomen maahanmuutto­politiikassa on mennyt viime aikoina pieleen lähes kaikki mahdollinen, nyt on aika korjata virheet". Siitä olen aika lailla samaa mieltä.

Karvoistaan lehti ei kuitenkaan ole päässyt. Jutussa nimittäin tuotiin esiin vain kolme maahanmuuton suhteen pieleen mennyttä asiaa, kun listaa olisi voinut helposti pidentää moninkertaiseksi.

Ensimmäinen esille tuotu seikka oli se, kun "Suomi tuomittiin Euroopan ihmis­oikeus­sopimuksen rikkomisesta". Näin tietenkin tapahtuikin, mutta kuten olen aiemmin todennut, turvapaikanhakijoiden mahdolliset kuolemat kotimaassaan voidaan välttää vain antamalla kaikille oleskelulupa Suomessa - eikä silloinkaan, mikäli nämä lähtevät omasta tahdostaan takaisin kotimaahansa. Näinhän eivät tee vain kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, vaan myös maahamme luvalla asettuneet lähettäessään lapsiaan "mummolaan".

Toinen jutussa mainittu pieleen mennyt seikka oli se, että "Suomi opettaa turvapaikan­hakijoita elämään sosiaaliturvajärjestelmän varassa". Tämä pitänee monien osalta paikkansa, vaikka toki monet lienevät jo tullessaan tietoisia mahdollisuudesta päästä suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi ilman työvelvoitetta.

Kolmanneksi lehden juttu mainitsee "maahanmuuttajien kielikoulutuksen tehottomuudesta sekä opetuksen laatuun liittyvistä ongelmista" ja siihen liittyvästä osaamattomuudesta, joka pitää tulijat työttömänä. Tämäkin seikka perustunee sinänsä tosiasioihin, mutta on syytä huomata se, ettei kieli-, luku- ja kirjoitustaidottomasta parikymppisestä maahanmuuttajasta ihan helposti saa teknologiayhteiskunnan työelämässä menestyvää henkilöä. Ei varsinkaan, mikäli hänen kulttuuri-identiteettiinsä liittyy työntekoa ehkäiseviä piirteitä kuten kättelystä kieltäytymistä, hankalaa vaatetusta, impulsiivisuutta lisääviä nälkäkuureja tai ylimääräisiä rukoustaukoja.

Näiden kolmen ongelman lisäksi olisi ollut syytä lisätä maahantulijaväestön aiheuttavat turvallisuusongelmat, jotka näkyvät yliedustuksena väkivalta- ja seksuaalirikoksissa ja jopa terroritekona. Lisäksi huomattava osa tästä porukasta on ollut valmis lähtemään maamme rajojen ulkopuolelle sotimaan sairaan aatteensa puolesta.

Epäonnistumisestamme kertoo myös se, että tämän aamun HS kertoi toisessa jutussaan irakilaismiehestä, joka sai tuomion kiihotettuaan kansaa shiiamuslimeja vastaan. Tämän tapauksen kannalta oleellista oli se, että siinä näkyi kuinka maahanmuuttajat ovat tuoneet lähtöalueidensa kiistat mukanaan ja ylläpitävät niitä myös meidän yhteiskunnassamme.

Saman sukuinen on myös ongelma siitä, kuinka turkkilais- ja kurditaustaiset yrittäjät taistelevat reviireistään väkivaltaisesti.

Listaa voisi vielä jatkaa puhumalla autojen polttamisista, väestöryhmien segregoitumisesta, taksikuljetuksista, imaamien näkemyksistä tai käyttäytymisestä joukkoliikenteessä. En nyt kuitenkaan tee sitä, sillä jo edelle kirjoitettu osoitti HS:n oikeansuuntaisesta otsikostaan huolimatta peittelevän maahanmuuttoon liittyvän ongelmavyyhden laajuutta.

Pahinta tässä kaikessa on kuitenkin päättäjiemme välinpitämättömyys tai tietämättömyys. Siitä ikävän esimerkin antoi eilen eduskunnassa Paavo Arhinmäki (vas), joka 20-24 -vuotiaan irakilaismaahanmuuttajan tutkitun elämänmittaisen kustannuksen - 690 000 euroa - kuultuaan katsoi asiakseen huutaa epäuskonsa sanoilla '690 000 euroa, oh-hoh'".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?
Silmänkääntötemppu
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Poliittisia näkökulmia Kreikan vaalien vaikutuksiin Suomessa

Helsingin Sanomissa pohdittiin tänään Kreikan vaalien vaikutusta kotoisiin eduskuntavaaleihimme. Parasta antia tässä kokonaisuudessa olivat merkittävimpien puolueidemme edustajien suorat kommentit. Koska arvelen myös arvoisan lukijoideni olevan kiinnostuneita niistä, kopioin ne tähän.

Puheenjohtaja Juha Sipilä, kesk: "Keskustan kannalta en usko, että Kreikan vaalituloksella on mitään merkitystä. Kreikka oli jo hyvällä tiellä, reformeja tehtiin. Ikävä, jos populismi voittaa. Perussuomalaiset varmaan ottavat siitä irtopisteitä, että vasemmistoliitto on ollut päättämässä paketteja hallituksessa. Toisaalta luulen, että aiheeseen on vähän kyllästytty. Kiihottaako tämä enää niin suomalaisia?"

Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, vas: "Syriza hakee muutosta. Se vaikuttaa vasemmistoliittoon niin, että ihmiset näkevät toisenlaisen talouspolitiikan olevan mahdollista. Vasemmisto nousi EU-vaaleissa ja nyt Kreikassa. Se mahdollistaa vasemmiston kasvun vaaleissa. Syntyy keskustelua, että jos Kreikka menee selvitystilaan, mitään rahoista ei saada takaisin. Jos tulee velkajärjestely, tulee kasvua."

Puheenjohtaja Alexander Stubb, kok: "Kreikan vaaleilla on seurausvaikutuksia yleiseen keskusteluun. Usein unohtuu, että mitä muualla tapahtuu, vaikuttaa myös meihin. En lähde arvioimaan tulosta tai vaikutusta puolueiden kannatuksiin Suomessa. Varmasti Kreikan vaalitulos keskusteluttaa vaalikampanjoissa. Omastani ja Suomen kannasta ei ole epäselvyyttä. Suomi ei anna anteeksi Kreikan velkoja."

Puheenjohtaja Timo Soini, ps: "On vaalituloksella merkitystä. Kreikan kriisi on ihmisten huulilla. He tajuavat, että tässä on ollut yhteys siihen, miksi Suomen talous ei kasva. Välikysymyskin tehtiin sen takia, että asia on Suomessa keskustelussa, eli mitä se on aiheuttanut näille maille ja Suomen kilpailukyvylle. Totta kai sillä on sisäpoliittista vaikutusta, eikä sellaista toria ole, jossa en tätä kerro."

Varapuheenjohtaja Antti Lindtman, sd: "Kreikan vaalituloksella on turha spekuloida. On tärkeää, että demokratia toimii. Ei ole muiden maiden asia puuttua vaaleihin. Kreikan on pidettävä kiinni velvoitteistaan riippumatta siitä, miten vaaleissa käy. Se on myös Suomen etu. Tärkeintä on, että Kreikassa saadaan palautettua poliittinen vakaus. Se on edellytys sille, että Kreikka pystyy jatkamaan taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia."

Varapuheenjohtaja Touko Aalto, vihr "Perussuomalaisten oljenkorsi on puhua Kreikasta ja Suomen saamatta jäävistä euroista. Puolue elää ja hengittää siitä kysymyksestä ja saa empiviä äänestäjiä Sdp:stä takaisin. Sdp vähän kärsii. Arhinmäen puheet ja teot ovat ristiriidassa. Hänen pitää miettiä, mitä sanoo, Soinin ei tarvitse, koska hänen linjansa on pysynyt samana. Vihreillä on kysyntää ääripäiden välissä."

Copy/paste -toiminnon menestyksellisen suorittamisen jälkeen haluaisin kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin.

Ensimmäinen suomalaista äänestäjää kiinnostava asia on tietenkin se, kuinka moni puolueista on kiinnostunut pitämään kiinni siitä, että ns. Kreikalle eli oikeammin saksalaisille ja ranskalaisille pankinomistajille annetut tukiaiset saataisiin joskus kreikkalaisilta takaisin.

Tässä kysymyksessä ehdottomia ovat Alexander Stubb ja Antti Lindtman. Muista ainakin Arhinmäki näyttäisi pitävän Kreikan velkojen anteeksiantoa positiivisena asiana. Muut eivät ota tähän asiaan kantaa, mutta ainakin Timo Soini on jo ajat sitten todennut, ettei Kreikka edes pysty maksamaan velkojaan. Hän on tässä asiassa lähes varmasti oikeassa.

Toiseksi haluaisin kiinnittää huomiota miten vastaajat näkevät Syrizan vaalivoiton vaikuttavan Suomen talouteen? Oman näkemykseni, eli Kreikan kriisin keskeisen osuuden eurooppalaisen ja siis myös suomalaisen taloustaantuman taustalla mainitsi Timo Soini. Arhinmäki taas arveli Syrizan vaalivoiton jopa nostavan taloutta. 

Sen sijaan Lindtman piti tiukasti kiinni siitä, että Suomen etu olisi kreikkalaisten pysyminen sitoumuksissaan. Myös Stubb totesi lainojen takaisinmaksusta kiinni pitämisen omaksi ja puolueensa linjaksi. 

Sen enempää Lindtman kuin Stubbkaan ei maininnut siitä oman linjansa todennäköisestä seurauksesta, että ellei lainoja anneta suoraan anteeksi, niiden takaisinmaksu ajoitetaan pitkälle tulevaisuuteen (inflaation hoidettavaksi) samalla vapauttaen Kreikka koroista. Se on de facto sama asia kuin lainojen anteeksianto. Ja niin tulee tapahtumaan koska Kreikka ei pysty mitenkään maksamaan lainojaan oikeasti takaisin.

Kolmanneksi on syytä huomata, kuinka taitavasti Sipilä, Stubb  ja Lindtman vastaavat sanomatta oikeastaan mitään Syrizan mahdollisen vaalivoiton vaikutuksista kevään eduskuntavaaleiien tuloksiin. Sipilä vähättelee koko asiaa ja sekä Stubb että Lindtman kieltäytyvät kommentoimasta. Tämä on ainakin minusta hyvin mielenkiintoista. 

Sen sijaan Soini ja Arhinmäki näkevät Syrizan nousun mahdollisuutena omille puolueilleen. Ja vihreät korostaa olevansa vaihtoehto näille. Mielenkiintoista tämäkin.

Joka tapauksessa on selvää, että Kreikka äänestää huomenna ja tulokset lasketaan aikanaan. Sen jälkeen voimme odottaa näkevämme kirjavan ja kiihkeän vaiheen, jossa niin kreikkalaiset kuin koko Eurooppa yrittää sopeutua niiden tulokseen. 

Yksi ei kuitenkaan muutu: pelastamalla aikanaan Euroopan vauraimman talouden eli saksalaisten (ja siinä sivussa ranskalaisten) pankit, tulimme syösseeksi kreikkalaiset kurjuuteen ja oman taloutemme pitkittyneeseen epävakauteen. Vaihtoehto olisi ollut päästää pankit konkurssiin, kuten Ydysvalloissa tehtiin pari vuotta aiemmin, jolloin hetkellisen sekasorron jälkeen unionin talous olisi kääntynyt nopeasti jälleen nousuun ja parantanut aiheutuneet tuhot jo tähän päivään mennessä. 

Tämä on sikäli poikkeuksellista historiaa, että meillä on kerrankin käytettävissämme kahden ratkaisun seuraukset. USA:n taloushan kasvaa nyt nopeasti kun Eurooppa ja etenkin Suomi samanaikaisesti riutuvat.

Valitettavasti saksalais- ja ranskalaispankkien pelastamisen tähän mennessä aiheutuneiden seurausten korjaaminen kestää pitkään. Kreikassa ehkä jopa vuosikymmeniä ja muualla Euroopassa luultavasti joitain vuosia sen jälkeen, kun asia on tavalla tai toisella hoidettu päiväjärjestyksestä. 

Onneksi elämme demokratiassa, ja kärsimme vain sellaisista tyhmyyksistä, joita ovat tehneet itse valtaan äänestämämme poliitikot. Tämä koskee myös omat korruptoituneet poliitikkonsa aikanaan valtaan nostaneita kreikkalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kreikan absurdit vaalit

Fantastista, sanoisi Angela

EU luopui tulevasta talouskasvusta

Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Eilistä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa värittivät juhlapaikan ulkopuoliset mielenosoitukset. Mielenosoittajat kutsuivat itseää kiakkoviaraiksi ja olivat tämän mukaan saaneet ohjeekseen ottaa mukaan omat jääkiekkomailat ja varustautua vastustamaan poliisia. Lisäksi heillä oli mukana raketteja, joita ammuskeltiin poliisin päälle.

Mielenosoituksen järjestäjät ilmoittivat tapauksen motiiviksi seuraavaa: "haluamme kritisoida eduskunnan ja vuorineuvoksien pröystäilyspektaakkelia. He juhlivat kun me maksamme viulut - - Kiakkovierasjuhlat on kaikkien protestijuhla jonne ovat tervetulleita kaikki syntyperään, varallisuuteen, koulutustasoon tai muihin ulkoisiin asioihin puuttumatta. Fasisteja tai natseja emme kuitenkaan katsele tapahtumassa tai sen liepeillä."

Järjestäjänä eivät siis olleet mediassa pelätyt äärioikeistolaiset tai uusfasistiset tahot, vaan poliisi lienee raahannut mukaansa 28 vasemmistolaista rähinöitsijää. Siis samanlaista porukkaa, jonka turvin silloinen Kansan Uutisten toimittaja Paavo Arhinmäki nousi Suomen kansan tietoisuuteen. Tuolloin Helsingissä mielenosoittajat kutsuivat itseään kuokkavieraiksi ja aiheuttivat vahinkoja mm. linnan juhliin vieraita tuoville ajoneuvoille.

* * *

Olen itsekin kritisoinut tässä blogissa moneen kertaan valtaeliitin "pröystäilyä". Tosin avoimesti tapahtuvan juhlinnan sijasta olen pitänyt kritiikin kohteena heidän hyvä veli -järjestelmän kautta tapahtuvaa keskinäistä rahojen ja muiden etujen jakamista hämärissä kabineteissa; ja sen kautta yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristämistä.

Tässä mielessä ymmärrän jossain määrin kiakkovieraiden ilmoittamaa motiivia. Sen sijaan en ymmärrä enkä hyväksy heidän varustautumistaan jääkiekkomailoin ja raketein. Etenkään kun aseistautumista ei oikein voi tulkita muuten kuin siten, ettei päätarkoituksena ollut mielenosoittaminen "pröystäilyspektaakkelia" vastaan, vaan pikemminkin yleinen rähinöinti ja vahingonteko. 

Siis sellainen väkivaltainen toiminta, joka on tullut yhä yleisemmäksi kaikenlaisten tapahtumien yhteydessä ympäri maailmaa, ja jonka en soisi yleistyvän täällä pohjantähden alla. Ja jota en voi mitenkään hyväksyä demokraattisessa valtiossa, jossa on rakennettu vaaleiksi kutsuttu mekanismi asioiden muuttamiseksi.

Kaikkiaan pidän viime yönä rähinöinyttä sakkia lähinnä ymmärtämättöminä ressukoina ja tunnen heitä kohtaan lähinnä hyväntahtoista sääliä. Siis vähän samoin kuin sellaista pikkulasta kohtaan, joka on mennyt uhmapäissään tekemään jotain mistä on seurannut harmia hänelle itselleen. 

Samalla hiukan harmittaa, että mitä todennäköisimmin kiakkoviaraistakin iso osa elelee sillä sosiaaliturvalla, jonka maksamiseen minäkin osallistun. Vaikka joutuvathan vanhemmatkin elättämään uhmaikäiset lapsensa.

* * * 

Itselleni Suomen itsenäisyys on arvokas asia. Ilman itsenäisyyttä olisimme Venäjän reunavyöhykettä ja meidät olisi isolta osalta venäläistetty viime vuosisadalla. Osa väestöstä olisi mitä todennäköisimmin siirretty jonnekin muualle entisen Neuvostoliiton alueelle ja maassamme eläisi iso venäläinen yläluokka. Kaikki tämä sosialismin nimissä.

Suomen alue kärsisi samoista post-sosialistisista talousongelmista kuin muukin Venäjä. Pisa-tutkimuksissa tuskin harmittelisimme nuorisomme putoamista maailman kärjestä aivan kärjen taakse. Tulevaisuus näyttäisi synkältä, kun Putinin valtaeliitin raskas koneisto hallitsisi meitä tiukoin turvatoimin ja huolehtisi tarkoin siitä, ettei itsenäisyysvaatimuksia ilmaantuisi. Tämän osana koulussa opetettaisiin muunneltua totuutta historiana.

Suon siis presidentille oikeuden juhlia Suomen itsenäisyyttä yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka hän on nähnyt hyväksi kutsua tilaisuuteen. Ymmärrän myös, että juhliin on kutsuttu lähinnä valtaeliittiä, koska valtaeliitin kanssahan presidentti on lähinnä tekemisissä. Eihän muihinkaan juhliin ole tapana kutsua ventovieraita.

Paitsi että siellä on joka vuosi myös ventovieraita: urheilijoita, taiteilijoita ja muita edellisenä vuonna erityisen ansioituneita. Näiden joukossa on myös jonkin verran aivan tavallisia ihmisiä. Eli ei itsenäisyyspäivän vastaanotto nyt aivan pelkästään hyvien veljien juhla ole, vaikka toki yhteiskunnan yläluokka siellä onkin näkyvimmin edustettuna.

Juhlien hyväksynnästä ja suosiosta tilaisuuden viime kädessä maksavan Suomen kansan keskuudessa kertoo etenkin sieltä lähetettävän suoran TV-lähetyksen suosio. Vaikka suoran uutisoinnin näkisikin kansan alistamiseen tähtäävinä sirkushuveina, kertoo se myös siitä ilmapiiristä, joka Suomessa vallitsee. Sen turvin kiakkovieraatkin ovat voineet tilaisuutensa järjestää, ja tulevat selviämään rettelöinnistään mitä todennäköisimmin varsin vähin seurauksin. 

Ilman maamme itsenäisyyttä he mitä todennäköisimmin istuisivat seuraavat vuodet kurjassa vankilassa - ehkä jopa Siperiassa. Niinpä viime yön kiakkoviarailla, enemmän kuin lähes kenelläkään muulla, on ensi vuonna syytä juhlia Suomen itsenäisyyttä! Tämän he kyllä ymmärtävät varmaan itsekin, kunhan ensin hieman kasvavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ihmisestä järkevästi toimivana olentona Libanonin viimeaikaisten tapahtumien valossa

Kansalaistottelemattomuus kaunistaa?

Hetero pride herätti pari kysymystä

PS Poliisi on sittemmin vahvistanut, että kiakkoviaraat oli pelkkä rosvojoukko. Edes mielenosoituksen asiakirjat eivät olleet kunnossa. Nyt pitäisikin pohtia sitä miten ehkäisemme tulevaisuudessa sekä Suomen muuttumisen tällaisten joukkioiden temmellyskentäksi, että sen muuttumisen poliisivaltioksi? Itse en ainakaan halua kumpaakaan.

Kansalaistottelemattomuus kaunistaa?

Mitä kertoo suomalaisesta politiikasta se, että pääministeri on järjestänyt filosofiystävälleen 700 000 euron rahoituksen poikkeusmenettelyn kautta tärkeimmiltä suomalaista tiedettä rahoittavilta organisaatiolta. Siis organisaatioilta, joiden kaikki muu rahoitus tapahtuu kilpailutuksen kautta. Toki Katainen sai vapautuksen rikossyytteistä, mutta vallan väärinkäyttö oli silti ilmeinen.

Kataisen hallituksen ministereistä ainakin Päivi Räsänen, Paavo Arhinmäki, Erkki Tuomioja ja Merja Kyllönen noudattavat pääministerin linjauksia osoittamalla omilla puheillaan, että lain noudattamatta jättäminen on heidän mielestään ihan oikein, kunhan sille on hyvät perustelut. Avoimeksi kuitenkin jää, kenen kaikkien perustelut kelpaavat lain noudattamatta jättämiseen. 

Lisäksi Heidi Hautala on Kataisen tapaan valtaansa väärinkäyttämällä antanut tiedotteen, jonka mukaan hän on syyllistynyt rikoksen salaamiseen ja saanut toimilleen tukea puoluetoveriltaan Ville Niinistöltä. No, tämä on tietenkin ymmärrettävää sitä taustaa vastaan, että myös Niinistö on aikanaan unohtanut noudattaa lakia. 

Mielenkiintoiseksi Hautalan tapauksen kuitenkin tekee se, että hän on myös tätä ennen lipsunut lain noudattamisesta, ja etenkin se että Hautala kiisti oman tämänpäiväisen ilmoituksensa kohun noustua. Hiukan sitä ennen ministeriön virkamies otti vastuun tapahtuneesta - täysin vastoin Hautalan omaa aiempaa tiedotetta. 

En toki tahdo epäillä ministeriä siitä että hän olisi painostanut virkamiestä, vaan tahdon uskoa ministeriä ja virkamiestä. Jäljelle jäljelle kuitenkin ihmettely siitä, kuinka virheellisiä ministerin muut tiedotteet ovat? 

Lopuksi nostan esiin ministereistä Erkki Tuomiojan, joka on YLE:n mukaan todennut, että "aidossakin demokratiassa voi olla perusteluja tietoiselle kansalaistottelemattomuudelle, jos ... siihen ryhtyvät ovat ... valmiita kantamaan siitä seuraavaa vastuuta". Tarkoittaako Tuomioja, että itsemurhapommittaja olisi jotenkin hyväksyttävä ilmiö aidossa demokratiassa? Ainakin minun on vaikea uskoa, että kukaan kantaisi häntä perusteellisemmin vastuuta tekemisistään?

Melkoinen lain rajalla kulkeva joukkio meitä siis hallitsee. Ja sitten vielä ihmetellään miksi ihmisten usko politiikkaan on kadonnut!

Minä en ihmettele, vaan kehotan ihmisiä jatkossa valitsemaan vaaleissa lakeja kunnioittavia ihmisiä eduskuntaan - jotta nämä voisivat tarvittaessa korjata huonoiksi kokemiaan lainsäädännön yksityiskohtia. Vain siten voidaan taata yhteiskuntamme vakaa kehitys kohti tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän tulee oppia keskustan uudesta noususta?
Miksi Katainen valehteli Himas-kohussa?
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?

Arto Luukkainen on ehdottanut seuraavien kysymysten esittämistä islamilaistatustaiselle maahanmuuttajalle jossain Yleisradion ajankohtaisohjelmassa:

"- Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee kristityn suomalaispojan kanssa ilman että poika kääntyy muslimiksi?
- Hyväksytkö sen, että lapsesi luopuvat islamista ja muuttuvat vaikkapa kristityiksi?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi viettää aikaa suomalaisten nuorten kanssa vaikka mukana on myös poikia?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi pukeutuu länsimaalaisittain?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi osallistuu koulun uintiharjoituksiin?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi muuttaa kotoa pois ennen avioliittoa?
- Jos tyttäresi ei noudata tahtoasi, käytätkö väkivaltaa häntä kohtaan tai pyydätkö poikiasi käyttämään väkivaltaa?"

Olen sitä mieltä, että nämä Luukaisen muotoilemat kysymykset avaisivat islamilaisten maahanmuuttajien arvomaailmaa monella tavalla. Toisaalta on todennäköisesti niinkin, että myös kaikilla muilla Suomessa asuvilla ihmisryhmillä tyttären käyttäytyminen on erityisen huolen kohteena. Siksi olisi hyvä, jos asiaa pystyttäisiin lähestymään laajemmin.

* * *

Pienenä aivoharjoitteluna kehitin Luukkaisen idean pohjalta ohjelmaformaatin, jota voisi ajatella toteuttavaksi esimerkiksi Ylen A-talk-ohjelmassa tai jossain muussa vastaavassa ajankohtaiskeskusteluohjelmassa.

Ehdotan siis TV-studioon kerättäväksi joukon taustayhteisönsä suhteen erilaisia henkilöitä: tunnettu maahanmuuttokriitikko (esimerkiksi Jussi Halla-aho tai Olli Immonen), punavihreä poliitikko (esimerkiksi Anne Sinnemäki tai Paavo Arhinmäki), tunnettu maahanmuuttotaustainen islamilainen henkilö (esimerkiksi Kadar Gelle) sekä joku tunnettu Itä-Aasialainen maahanmuuttaja (esimerkiksi joku Nokian IT-asiantuntija). Joukon ollessa koolla heille kaikille esitettäisiin sarjana seuraavat kysymykset:

- Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
- Hyväksytkö sen, että lapsesi luopuvat nykyisestä maailmankatsomuksestaan/uskonnostaan ja vaihtavat sen joksikin muuksi?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi viettää aikaa nuorisojoukossa, jossa on mukana myös poikia?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi pukeutuu kesähelteellä olkapäät paljastavan yläosaan ja kevyeen kesähameeseen?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi pukeutuu kesähelteellä koko vartalon peittävään asuun?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi osallistuu koulun uintiharjoituksiin tavallisella uimavuorolla?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi muuttaa kotoa pois ennen avioliittoa?
- Hyväksytkö sen, että tyttäresi haluaa aviottoman lapsen?
- Miten toimit, jos tyttäresi ei noudata edellä käsitellyissä tilanteissa sinun tahtoasi?

Jokaisen vastauksen jälkeen toimittajan tulisi jatkokysymyksenä pyytää lyhyt selvitys vastauksen perusteluista, ellei vastaaja tee sitä omaehtoisesti. Kaikkien vastattua omaan kysymyssarjaansa tulisi sitten käydä joukolla keskustelemaan siitä, millä tavalla esitetyt näkemykset edesauttavat nuoren menestystä ja hyvinvointia suomalaisessa yhteiskunnassa. Vai edesauttavatko lainkaan?

 

Väitän, että näistä aineksista saataisiin aivan erinomaista journalismia, josta saattaisi seurata ennennäkemätömän hienoa maahanmuuton arvokeskustelua. Jätän edelle kuvaamani idean kaikkien toimittajien vapaasti käytettäväksi, ja uskon ajatuksen takana olevan myös Arto Luukkaisen, jota kiitän tämän kirjoituksen innoittamisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokysymyksiä Jyrki Kataiselle
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
Kuka on naisen holhooja?

Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!

Yhtenä Hyvinkään ikävien tapahtumien seuraksena on ollut keskustelu yhteiskunnan arvoista. Eniten huomiota on saanut sisäasiainministeri Päivi Räsänen, joka ilmaisi käsityksenään, että "Kristittynä ajattelen, että kyllä me tarvitaan tässä yhteiskunnassa paljon rukousta esivallan puolesta, tämän yhteiskunnan puolesta, toinen toistemme puolesta" sekä "on ihan selvää, että totta kai ne arvot vaikuttavat."


Räsäsen kommentti on herättänyt keskustelua: esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki hyökkäsi Räsästä vastaan väittämällä, että  "Päivi Räsänen on sekoittanut uskonnon ja politiikan". Olen Paavon kanssa pitkälti samaa mieltä siitä, ettei politiikan ja uskonnon sekoittaminen hallintotoimenpiteissä ole mitenkään hyväksyttävää. Esimerkiksi erilaiset lait tai käytännöt johonkin uskontoryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella olisivat kerta kaikkiaan mahdoton ajatus hyväksyttäväksi.


Edelle kirjoittamastani huolimatta olen kokonaisuuden osalta jyrkästi eri mieltä Arhinmäen kanssa: eihän Räsänen tehnyt mitään hallintotoimenpidettä, vaan toi ainoastaan esille mielipiteensä ongelman syistä ja mahdollisesta ratkaisusta. Minusta Räsäsellä on tähän täysi oikeus, ja poliitikkona jopa lähes velvollisuus, enkä mitenkään voi hyväksyä sitä, että hänen pitäisi salata mielipiteensä uskonnollisen maailmankuvan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Päin vastoin - puolustan ehdottomasti ministerin oikeutta tuoda esiin mikä tahansa mielipiteensä, kunhan se ei ole solvaava, syrjivä tai muuten selvästi laiton. 


Arhinmäkeä älyllisemmin Räsäsen väitteeseen otti kantaa tiedemies ja tieteen ansioitunut popularisoija professori Esko Valtaoja, joka totesi, että tilastojen valossa ihmisten uskonnollisuus pikemminkin lisää kuin vähentää yhteiskunnan väkivaltaisuutta. Tai suoraan lainaten: "yhtä hyvin voisin heittää asian päälaelleen ja sanoa, että jos kaikki luopuisivat uskonnosta, väkivalta katoaisi maailmasta". 


Valtaojan näkemykseen on aika helppo yhtyä, sillä hänen esille tuomansa puhtaan tilastotiedon lisäksi konkretiaa tarjoaa vaikkapa se, että kristinusko on länsimaisittain poikkeuksellisen vankalla pohjalla väkivaltaisuudestaan tunnetussa Yhdysvalloissa. Ja eihän kansan uskonnollisuus ole vuosisatojen kuluessa estänyt Italian mafiankaan toimintaa. 


Laajemmin uskonnollisuuden merkitystä voidaan tarkastella vaikkapa teokraattisen Iranin väkivaltatilanteella tai kaikilla niillä konflikteilla, joiden yhtenä taustatekijänä on eri väestöryhmien toisistaan poikkeava uskonto (Jugoslavia, Nigeria, Irakin valtapolitiikka jne..). 


Hyvinkään murhien jälkeen perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola puolestaan nosti esiin, että tällaisten nuorten ihmisten tekemien hirmutekojen taustalla ovat riittämättömät resurssit koululaisten mielenterveysongelmien huolehtimiseksi ja että vastuu pahoinvoinnin lopettamisesta kuuluu eduskunnalle. Mielestäni hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, mutta vain puolimatkassa sillä akuutin kriisin korjauskeinot eivät nyt riitä, vaan väkivallantekoihin johtavat yhteiskunnan pohjavireet on kaivettava esille.


Kestävien ratkaisujen etsimiseksi kaivataan rehellistä keskustelua siitä, mikä muutos yhteiskunnassamme on johtanut näihin tekoihin. Eli mistä nämä kauhutapahtumat pohjimmiltaan nousevat. Siinä mielessä niin Päivi Räsäsen kuin myös Timo Soinin virtuaalimaailman merkitystä pohtivat esiintulot ovat tervetulleita vaikka ei niiden johtopäätöksiä hyväksyisikään. 


Tässä tilanteessa yksi erittäin oleellinen toimenpide olisi puolueettoman tutkimustiedon hankkiminen. Ehdotankin niin sisäasiainministeri Räsäselle, puheenjohtaja Arhinmäelle, oppositiojohtaja Soinille kuin muillekin asiasta kiinnostuneille päättäjillemme vähintään viiden miljoonan euron tutkimusohjelman perustamista Suomen Akatemian kautta. Ohjelman ainoana tarkoituksena olisi selvittää avoimin mielin, ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita ja perin pohjin suomalaisen nuorison nykytilanne sekä heidän hyvin- ja pahoinvointinsa edellytykset. 


Tutkimusohjelman jälkeen kehotan poliitikkoja edelleenkin tutustumaan saavutettuihin tuloksiin ja päättävän vielä suuremmasta rahallisesta investoinnista, jolla havaitut kipupisteet ja ongelmat poistetaan - olivat ne kuinka yllättäviä, poliittisesti epäkorrekteja tai hankalia tahansa.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Lapsille parempi tulevaisuus!
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Mitä on vihapuhe?

Monet yhteiskunnalliset vaikuttajat, kuten Paavo Arhinmäki, Erkki Tuomioja, Eva Biaudet ja Ville Niinistö, ovat  ilmaisseet halunsa kieltää vihapuhe. Erityisesti he ovat huolissaan perussuomalaisista kansanedustajista ja nettiin kirjoittavista.

Minulle ongelmaksi on kuitenkin jäänyt mitä he oikein tarkoittavat. Onko tämä tai joku muu blogi vihapuhetta? Tai ovatko esimerkiksi Helsingin Sanomien, Iltalehden, Turun Sanomien tai Uuden Suomen artikkelit tai niiden keskustelupalstoille ilmaantuvat kirjoitukset vihapuhetta? Entä homma-foorumin keskustelut? Tai ovatko Suomi24:llä käydyt keskustelut vihapuhetta? Entäs nyrkkeilijöiden keskustelufoorumilla yleiset toiveet jonkun nyrkkeilijän tyrmäämisestä?

On tietenkin itsestään selvää, ettei ketään saa uhata tappamisella tai väkivallalla. Yhtä lailla selvää pitäisi olla, ettei sellaiseen yllyttäminen tai perättömien tietojen levittäminen toisesta voi mitenkään olla hyväksyttävää. Tätäkö nämä vaikuttajat tarkoittavat?

Vai tarkoittavatko he jotain muuta? Onko heidän mielestään vihapuhetta sanoa, ettei halua verorahoillaan elättää jotain toista? Onko vihapuhetta sanoa, että tilastojen mukaan joihinkin kulttuuripiireihin kuuluvat henkilöt raiskaavat enemmän kuin joihinkin toisiin kuuluvat? Entä jos sanoo, että pelkää raiskausten lisääntyvän mikäli kyseiseen kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten määrä Suomessa lisääntyy? Onko vihapuhetta sanoa, että amerikkalaisissa mittauksissa juutalaiset ovat osoittautuneet huomattavasti mustia älykkäämmiksi? Onko vihapuhetta sanoa, että pitää suomalaista kulttuuria enemmän hyvinvointia tuottavana kuin somalialaista? Entä onko vihapuhetta sanoa, ettei halua Suomessa tehtävän naisten ympärileikkauksia? Tai että haluaa rikoksia tehneet maahanmuuttajat poistettavaksi maasta? Tai että pelkää homoseksuaalien joutuvan vaikeuksiin mikäli maahan syntyy muslimienemmistö? Tai että epäilee sananvapautta rajoitettavan joissain asioissa? Tai onko vihapuhetta pohtia Norjan traagisten tapahtumien syitä? Tai toivoa Breivikille mahdollisimman kovaa rangaistusta? Ja niin edelleen...

Olisi siis toivottavaa, että yhteiskunnallisten vaikuttajien joukko vihapuheisiin kantaa ottaessaan myös määrittelisi mitä se sanomisellaan tarkoittaa. Muuten on vaarana, että heidän sanomansa sivuutetaan turhanaikaisena sanahelinänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä
VTT:n johtajat tietovarkaissa