perjantai 21. helmikuuta 2020

Älykkyyden rapistumisesta

Evolutiivinen luonnonvalinta tarkoittaa sitä, että jos eliöiden välillä on perinnöllisistä eroista johtuvaa vaihtelua runsastuvat populaatiossa ne geenimuodot, joiden kantajat saavat muita enemmän jälkeläisiä.  Uusia geenimuotoja eliölajeihin syntyy puolestaan mutaatioiden sekä sukusolujen kehityksen aikana tapahtuvan geenien uudelleenjärjestäytymisen eli rekombinaation seurauksena.

Luonnonvalintaan kuuluu myös se, että sellaiset ominaisuudet, joista ei ole hyötyä katoavat populaatiosta. Tämä johtuu siitä, että mutaatioita ja rekombinaatiota tapahtuu eliöissä joka tapauksessa jatkuvasti, jolloin sellaiset ominaisuudet, joista eliölle ei ole hyötyä rapistuvat, vaikka niistä ei olisi varsinaisesti haittaakaan. Tästä esimerkkinä toimivat vaikkapa pimeisiin luoliin sopeutuneiden sokkokalojen näön katoaminen.

* * *

Biology letters -lehdessä oli tutkimusraportti, jossa oli selvitetty noin 10 miljoonaa vuotta sitten eläneen 80-kiloisen jättijyrsijän aivojen koko. Se oli eläimen kokoon suhteutettuna suunnilleen puolet siitä, mitä jyrsijöillä on tavallisesti.

Vaikka eläimen aivojen koko ei suoraan kerrokaan sen älykkyydestä, täytyy näin suuren eron suhteessa sukulaislajeihin merkitä sitä, että jättijyrsijä on ollut varsin tyhmä. Näin ehkä siksi, ettei yli kymmenen miljoonan vuoden takaisessa Etelä-Amerikassa ollut sellaisia petoja, jotka olisivat aktiivisesti saalistaneet näitä jättijyrsijöitä. Siten voidaan olettaa, ettei luonnonvalinta suosinut sen aivojen kehitystä koska pelkkä koon kasvu riitti turvaamaan eläimen turvallisuuden ja siis myös lisääntymisen.

* * *

Aivojen pieneneminen niitä ylläpitävien valintatekijöiden kadotessa tunnetaan hyvin myös kotieläimiltä. Villisian aivot ovat noin kolmanneksen suuremmat kuin kesytetyn sian. Vastaavasti kotikissojen aivot ovat pienet verrattuna niiden luonnonvaraisiin sukulaisiin. Helppo elämä on siis tehnyt kätieläinten selviytymisen vähemmän aivoista riippuvan ja ne ovat siksi alkaneet rapistua.

Tämä herättää tietenkin kysymyksen ihmisen evoluutiosta. Tarkoittaako kehityksen kehittymisen ja erilaisten elämän apuneuvojen lisääntymisen ansiosta yhä helpommaksi käynyt elämä sitä, että myös meidän älykkyytemme ja aivomme tulevat jatkossa rapautumaan?

Asiaa voidaan tarkastella lähinnä pohtimalla valintapaineita. Eli onko tulevaisuuden yhteiskunta sellainen, jossa älykkyys ei takaa ihmiselle lapsia, vaan niitä saadaan joko satunnaisesti tai jopa siten, että tyhmyys lisää lapsilukua?

Suomen osalta tiedämme, että korkeakoulutetuilla naisilla on noin yhdeksän prosenttia vähemmän lapsia kuin kaikilla naisilla keskimäärin. Toisaalta miesten syrjäytyminen ja alhainen koulutustaso ehkäisevät vahvasti jälkeläisten saamista.

Jos siis pidämme nyky-Suomea malliesimerkkinä tulevaisuuden yhteiskunnallisesta kehityksestä ja oletamme koulutustason korreloivan perinnöllisen älykkyyden kanssa, voidaan päätellä, että naisten lisääntymistietojen perusteella luonnonvalinta ei nyt eikä tulevaisuudessa enää edistäisi älykkyyden kehittymistä. Toisaalta miesten osalta toimisi älykkyyden rapistumista ehkäisevä luonnonvalinta. Tulevien sukupolvien nähtäväksi jää siten sen toteaminen, miten ihmiskunnan älykkyydelle käy jatkossa.

Mieleeni tuli ainakin kaksi loogista evoluutioskenaariota tässä suhteessa. Ensinnäkin saattaa olla, että ihmisten älykkyyden kehitys pysähtyy nykyiselleen, eli ei sen enempää lisäänny kuin vähenekään vastakkaisten evoluutiopaineiden takia. Toisaalta sukupuolten välinen ero saattaa myös synnyttää sukupuolidimorfian, jossa ajan myötä miesten älykkyys kasvaa, mutta naisten alenee.

Tosiasia on kuitenkin, että johtaa nykyisen kaltainen yhteiskunta minkälaiseen älykkyyden evoluutioon tahansa, tapahtuu se hitaasti. Tämä tarkoittaa mitä todennäköisimmin myös sitä, että luonnonvalinnan suunta ehtii vaihtua kauan ennen kuin mitään kovin dramaattista ehtii tapahtua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Älykkyyden evoluutiosta
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin

14 kommenttia:

  1. Kehityksen kehittyminen tai kaikenlaisten apuneuvojen lisääntyminen ei minua huoleta niinkään, kuin tämä aina lisääntyvä altistuminen tälle hellittämättömälle digitaaliselle mössölle (kovempikin sana kävi mielessä). Vaikka ihmisen hermosto toimiikin periaatteessa digitaalisesti, niin tuskinpa aivomme ovat kehittyneet tällaisten taajuuksien tai määrien käsittelyyn. Sivumennen: uusien geenimuotojen syntymisessä on monia muitakin tekniikoita, kuin nuo mutaatiot tai rekombinaatio. Tällaisia muuntelun lähteitä ovat esimerkiksi inversio, deleetio ja kahdentuminen; rekombinaatiotakin tapahtuu muissa yhteyksissä kuin suvullisessa lisääntymisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo mainitsemasi ovat rekombinaatiota lukuun ottamatta mutaatiotyyppejä, siis nimiä erilaisista mutaatioista. Rekombinaation osalta olet oikeassa, mutta korkeammilla eliöillä, joista tässä oli kyse, niillä ei ole evolutiivista merkitystä.

      Poista
  2. Itse näen, että ihmisiä tyhmentää lyhyellä aikavälillä ”kulttuurinen evoluutio” (ei virallinen termi). Sodanjälkeinen ja sitä aiemmat sukupolvet joutuivat joka päivä ratkaisemaan ihan arkisia ongelmia lapsesta lähtien. He joutuivat tekemään konkreettista työtä ja monilta osin ratkaisemaan itse akuutit ongelmat (vaikkapa viljan viljelyt käsi- / hevospelillä, viljan varastoinnit, lämmityksen saanti yms yms). Tällöin joutui ajattelemaan, miten asiat tehdään ja mieluiten vielä helpoimmalla tavalla käytössä olevilla resursseilla. Elämän ehto oli, että nämä asiat sujuivat. Minusta tämä näkyi monesti myös silloisissa valtiomiehissä, jotka lähestyivät maailmaa käytännön viisaudella.

    Nykyisin moni saa rahaa, kun tekee utopistisia suunnitelmia tietokonetta näpyttelemällä (tämä koskee ihan insinööritoimistojakin, kiitos jatkuvasti utopistisimmiksi muuttuvien hiilineutraalius-, kiertous- ja viher- yms vaatimusten). Kun ei enää joudu ratkomaan ihan oikeita konkreettisia ongelmia, ongelmat kek-sitään, joita sitten ratkaistaan ”ihan tosissaan”. Tällöin asioiden konkreettinen puoli unohtuu ja ongelma ratkaistaan hienolla teorialla ”kuinka asioiden tulisi mennä” -teorialla. Valitettavasti vaan teoria ei toimi käytännössä. Tällainen toiminta näkyy mielestäni myös nykyisen hallituksen toiminnassa ja monessa muussakin asiassa, jotka nykyisin ovat pinnalla.

    Miten tällainen ”elämässä taloudellinen menestyminen ilman käytännön järkeä” vaikuttaa tuleviin sukupolviin ja niiden älykkyyteen, niin vain aika näyttää. Toisaalta ihan perusjärkeviä ihmisiä löytyy yhä, kuten myös perinteisiä parisuhteita on vielä paljon. He eivät vaan pidä paljoa melua. Aika näyttää mihin ns. vaaka kääntyy.

    VastaaPoista
  3. Rooman valtakunnassa jo olemassa ollut luku- ja kirjoitustaito romahtivat jokseenkin täysin kun Eurooppa vajosi pyöreästi tuhanneksi vuodeksi niin sanotun "keskiajan" depersonoituneeseen unihämärään.

    Keskiajalla yksikään ihminen ei pystynyt piirtämään sellaista kuvaa jossa olisi esiintynyt syvyysperspektiivi. Samaan kognitioon kuuluva toinen kyky, ajantaju, oli myös jokseenkin totaalisesti hukassa.

    Kykyjen uudelleen syntymää nimitämme renessanssiksi. Se oli alkua sille individualismille, joka sitten puhkesi kukkaan "kartesiolaisen" ajatteluparadigman myötä. Se oli edellytys empirismille ja luonnontiteiden synnylle, joissa nimenomaan visuaalinen kognitio näytteli pääroolia.

    Ilmiöiden mitattavuus merkitsi koherenttisen totuudellisuuden läpimurtoa, ja tuo totuudellisuuden laatu yritti levitä myös tiedonaloille, joilla sillä ei ollut muuta kuin ymmärrystä noituva merkitys. Sellainen tiedonala oli "taloustiede", joka jo lähtökuopissa jäi keskiaikaisen ptolemaiolaisen maailmanjäsennyksen pohjalle -- talousajattelussa "realiteetit" yhä edelleenkin asetetaan talousmaailman keskipisteestä, ns. taloudellisesta toimijasta käsin. "Rahassa" jäi elämään vain pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja usko aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen on oman aikamme versio iankaikkisuudesta.

    Toinen alue jolla korrespondenssi ei tuota pätevää tietoa ovat ihmistieteet. Niistä psykologia on "nuori tiede jossa vallitsee yhtä aikaa käsoitesekaannus ja empiirinen metodi" (Wittgenstein).

    Kysymys on enemmänkin -- tai itse asiassa likimain pelkästään -- "kulttuureista", jotka ovat paljon kovempia kognitiivisia tosiasasioita kuin mitä me ikinä nyt pystymme edes kuvittelemaan. Eurooppalaisen uuden ajattelun koko hieno kudelma tulee romahtamaan totaalisesti toiskulttuuriseen kansainvaellukseen. On ihan se ja sama, mikä on "geenien" vaikutus tai onko sitä ylipäätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...talousajattelussa "realiteetit" yhä edelleenkin asetetaan talousmaailman keskipisteestä, ns. taloudellisesta toimijasta käsin."

      Miten talousajattelu voi edes olla "ptolemaiolaisella" kannalla? Onko tämä vain käyttämäsi ilmaisu sille, että siinä on mielestäsi jotakin vikaa?
      Sikäli kuin tiedän, Klaudios Ptolemaios ei kirjoittanut mitään talousasioista, joten kirjaimellisesti ptolemaiolaisella kannalla taloustiede ja -ajattelu ei ole koskaan voinutkaan olla.
      Vai ymmärsinkö oikein edes tämän verran: Se, mitä sanot "ptolemaiolaisuudeksi", on mielestäsi taloustieteessäkin paha virhe.
      Toisin kuin tähtitieteilijät, taloustieteilijät kuitenkin tutkivat vain sitä, mitä tällä planeetalla tapahtuu. Siinäkö se virhe on?
      Ehkäpä muuallakin maailmankaikkeudessa on kaltaisiamme olentoja ja heillä oma talousjärjestelmänsä, olipa se sitten meikäläisen kaltainen tai siitä perinpohjaisesti poikkeava. Mutta siitä meillä nyt vain ei toistaiseksi ole mitään tietoa eikä keinoja sen tutkimiseenkaan.

      Poista
    2. Nuo jutut ovat sellaisia ettei niitä voi ymmärtää eläytymättä sellaiseen tajunnantilaan, jossa vanhan- ja keskiajan maailman ihmiset elivät. Eli kun eriytynyttä "minuutta" ei ole, vaan koko maailma aukeaa eräänlaisena "kaikkiallisena" ja ajattomana jatkumona, ei ole selvää todellisuutta objektivoivaa tarkkailuasemaa tai -pistettä, eikä myöskään kykyä kuvitella että maailmaa voisi jäsentää erilaisista positioista, jolloin korpernikaaninen maailmankuva olisi auennut.

      Taloudessa tällaista eriytyneen subjektin objektivointia ei koskaan syntynyt, vaan koko talousajattelu jäi ptolemaiolaiselle kannalle. Siksi talousajattelun "realiteetit" yhä edelleenkin asetetaan "talousmaailman" koskipisteestä, eli taloudellisen toimijan yksityisen kirjanpidon nollapisteestä käsin.

      Käsitteenmuodostuksen ongelmiin ja käsiteanalyysiin paneutuneet kielifilosofit ovat tämän päivän maailmassa paljon pätevämpiä "talousajattelijoita" kuin kaiken maailman ekonomistit, joilla ei ole mitään tajua siitä kuinka harahassa heidän "tiedonalansa" on kun se yrittää apinoida empiirisistä luonnontieteistä omaksuttuja ajatusmalleja, kuten suureita ja mittayksiköitä.

      Poista
    3. Entä jos "Ptolemaios", tai "ptolemaiolainen" kanta, onkin täysin oikea taloustieteessä, vaikka se onkin väärä tähtitieteessä? Onko tämäkään mahdollisuus täysin pois suljettu, ainakaan niin kauan kuin ihmiskunta ei käy kauppaa muilla taivaankappaleilla mahdollisesti asuvien olentojen kanssa?

      Ihmettelen kuitenkin edelleen:
      Talousajattelu voi tietysti olla oikeassa tai väärässä. Mutta oli miten oli, miten se edes VOI (tai voisi) olla sen enempää "ptolemaiolaisella" kuin "kopernikaanisellakaan" kannalla?
      Vai käytätkö näitä historiallisiin henkilöihin viittaavia termejä tarkoittamaan yksinkertaisesti:
      "ptolemaolainen" = kaikki, mikä on väärässä ja
      "kopernikaaninen" = kaikki, mikä on oikeassa.
      Olipa sitten kysymys mistä asiasta tahansa. Vaikka sitten taloudestakin. Jos joku tekee vaikkapa laskuvirheen, onko sekin aina "ptolemaiolaista"?

      Ei näitä henkilöihin viittaavia sanoja ole syytä niin käyttää. Eikä tarvitse: onhan käytettävissä lyhemmät sanat oikea ja väärä, tai tosi ja epätosi. Eikä Ptolemaioskaan ollut sentään väärässä kaikessa, mitä väitti. Kyllä hänen maailmankarttansa oli ainakin Välimeren maiden osalta jo aika hyvä, ja kyllä hän myös tiesi jo varsin tarkoin, miten taivaankappaleet NÄYTTÄVÄT liikkuvan.
      Eikä Kopernikuskaan ollut kaikessa oikeassa. Hän vielä väitti esimerkiksi, että planeettojen radat ovat täysin ympyrämäisiä, vaikka jo Kepler sittemmin osoitti, ettei niin ole asian laita.

      Poista
  4. Tuossa nyt olisi oleellinen kysymys, vaikuttavatko miesten ja naisten älykkyyteen samat vai eri geenit. Jos samat, niin eri suuntiin vaikuttava valinta ei saisi aikaan eroa miesten ja naisten välille. Eka arvaus olisi,että miehiin kohdistuva valinta olisi tehokkaampaa ja voittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älykkään miehen älykkyyshän voi kai periytyä myös tyttärelle, ja älykkään naisen älykkyys pojalle ?

      Poista
    2. Näin tällä hetkellä. Sukupuolididimorfiassakin kaikilla on samat geenit, mutta niiden ilmentymisen säätely on sukupolisidonnaista. Tällainen dimorfia siis saattaa syntyä, mikäli eri sukupuoliin vaikuttavat erilaiset valintapaineet. Asia on osoitettu myös kokeellisesti, joskaan ei ihmisellä (ei edes Mengelen toimesta) eikä älykkyyteen liittyen.

      Poista
  5. Professorille ja miksei muillekin aiheeseen liittyvä elokuvavinkki viikonvaihteeksi:

    Idiocracy (2006)

    Elokuvan käsikirjoittaja Etan Cohen on sanonut elokuvan olevan huvittavan sijasta lähinnä pelottava kun maailman menoa seuraa kymmenen vuotta myöhemmin.

    Suosittelen.

    VastaaPoista
  6. Edward Dutton ainakin uskoo älykkyyden alenemiseen. https://www.suomenuutiset.fi/brittiantropologi-oulun-raiskausepidemiasta-suomalaisia-groomattu-rakastamaan-hyvaksikayttajiaan/

    VastaaPoista
  7. Älykkyys voi olla myös haitallinen ominaisuus. Maallisessa tai hengellisessä totalitarismissa vaaditaan tyhmyyttä, sillä poliittisesti tai hengellisesti korrektissa ympäristössä 2+2=5. Ääneen järkeily voi olla hengenvaarallista. Esimerkiksi presidenttiehdokkuudesta kisailevan Bernie Sandersin kampanjatyöntekijä piti gulageja hyödyllisinä keinoina kouluttaa toisinajattelijoita tai päästä heistä eroon. Sanders ei suinkaan suostunut erottamaan sanojaa, vaikka vasemmisto kehottaa yliherkästi muita irtisanoutumaan milloin mistäkin.

    Eurooppalaisperäiset kansakunnat ovat luoneet kykyjensä ja kulttuurinsa pohjalta hyvinvointi- ja tasa-arvoyhteiskuntia. Niiden edellyttämä älykkyys on siksi myös kateuden ja vihan kohteena, minkä seurauksena puhutaan mystisestä valkoisesta ylivallasta. Sen pohjalta jopa kehotetaan tappamaan näitä ”etuoikeutettuja” ihmisiä pelkästään rotunsa perusteella - vaikka rotuja ei olekaan olemassa.

    Kehittyneiden maiden älykkäitä yhteiskuntia uhkaa vihamielinen ja ahne kansainvaellus, sillä länsimaiden kulttuurievoluutiossa kansat ovat menettäneet itsepuolustuskykynsä samalla tavalla kuin sokkokala näkönsä.

    VastaaPoista
  8. Tuli mieleeni joku tutkimus eri populaatioden älykkyysosamääristä. En pidä näitä vertailuja populaatioden välillä kovin mielekkäänä kun otokset eivät useinkaan ole vertailukelpoisia, mutta mieleeni jäi sellainen, että afrikkalaisilla populaatiolla ei näkynyt eroa miesten ja naisten älykkyysosamäärien välillä. Muuallahan tuloksissa on näkynyt usein merkityksetön, muutaman pisteen ero miesten hyväksi. Voisiko tämä olla seuraus muutaman sukupolven ajan jatkuneesta elämisestä verrattain modernissa yhteiskunnassa?

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!