Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Ozarra Ollikainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Ozarra Ollikainen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. tammikuuta 2017

Elina Izarra Ollikainen kyseenalaisti maahanmuuttajien karkotukset

Yleisradio kertoi tänään näytelmästä, jossa kyseenalaistettiin karkotukset Suomesta. Näytelmän kirjoittanut Elina Izarra Ollikainen sanoi kokevansa, että kansalaisilla on velvollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, millä perusteilla päätöksiä tehdään.

Olen Ollikaisen kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaisten on hyvä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sen sijaan olen pettynyt hänen tapaansa käsitellä aihettaan. Minusta yksi taiteen tehtävistä on nimittäin kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä ja herättää ihmisiä ajattelemaan.

Ollikainen ei kuitenkaan ollut tehnyt näin, vaan oli, ainakin Ylen jutun mukaan, tuottanut puhdasoppista poliittisesti oikeaoppista jargonia. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä eihän ole salaisuus, että suomalainen taideväki tukee maahanmuuttoasioissa lähes yksimielisesti tämän hetken poliittista korrektiutta.

Olisi kuitenkin ollut paljon mukavampaa, jos Yleisradio olisi tänään kertonut näytelmästä, joka pyrkisi herättämään keskustelua maahanmuuton epäkohdista. Sen olisi voinut tehdä vaikkapa kertomalla näytelmästä, joka olisi kyseenalaistanut sellaisia tapauksia, joissa maahanmuuttaja on tehnyt rikoksia, mutta saanut siitä huolimatta jäädä maahamme.

Tai olisihan keskustelua herättänyt myös Ollikaisen esitys, jossa moniavioiset somaliperheet nostaisivat yksinhuoltajille tarkoitettuja yhteiskunnan tukia. Tai dokumentti Suomeen tulleesta rikollisesta maahanmuuttajasta, jolle annettiin kerta toisensa jälkeen mahdollisuus parantaa tapansa, ilman että siihen löytyi halua.

Ehkä vielä edellisiäkin mielenkiintoisemman näkökulman Ollikainen olisi voinut luoda tekemällä näytelmän, jossa suomalainen nainen olisi kasvatettu poliittiseen korrektiuteen ja tullut kasvatuksensa mukaan toimimalla raiskatuksi. Vaikka ihan vain ystävällisen jutustelun seurauksena.

Valitettavasti näin ei tapahtunut, vaan Ylen uutinen vahvisti käsitystäni, jonka mukaan taiteilijakuntamme on lähes yhtenä miehenä ja naisena pelkkä vasemmalle kallellaan oleva poliittinen sätkynukke, joka ei kykene esittämään yhteiskunnallista kritiikkiä, vaan katsoo kerjäävän koiran tavoin rahoittajansa silmiin ja toivoo saavansa ennalta arvattavalla tempulla pienen palkkion.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Taideuutisia
Klovneja, knock-outeja ja taharruksia - mutta miksi?
Somalitaustainen stand-up koomikko valokeilassa

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!