Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?

Viime päivien poliittisen kiehunnan yksi omituisuus on ollut vihervasemmiston kyvyttömyys lähettää sähköpostia eduskunnan puhemiehelle. Tästä esimerkkinä Antti Kurvinen (kepu) vaati eilen Twitterissä, että "eduskunnan pitää ylimpänä valtioelimenä päästä arvioimaan hallituksen luottamusta ja hallituksen toimintakykyä case @ir_rkp  #purra rasismikohun osalta. Tilanne on vakava. Puhemiehen tulisi kutsua eduskunta koolle. @keskusta  eduskuntaryhmä esittää, että istuntotauko keskeytetään."

Tähän vaatimukseen puhemies vastasi ohjeistamalla Kurvista "Hyvä! Pankaa vaikka sähköpostia tulemaan, niin päätyy kirjoihin ja kansiin. Pelisäännöistähän meillä on yhteisymmärrys: viestit kulkevat suoraan, eivät julkisuuden välityksellä."

Kansanedustaja Kurvinen on istunut eduskunnassa vuodesta 2015 eli kahdeksan vuotta. Siitä ei ole enää kuin noin seitsemän vuotta täyteen kansanedustajan eläkkeeseen. Nähtäväksi jää, ehtiikö hän siihen mennessä oppia eduskunnan menettelytavat, jotka vastaavat yhteiskunnan yleisiä käytäntöjä. 

Tätä voidaan verrata vaikkapa tilanteeseen, jossa haluan työnantajani vaihtavan käytössä olevaa matkalaskujärjestelmää. Arvoisan lukijani tehtävänä on arvata, mikä on se menettelytapa, jolla voin saada asian organisaation harkittavaksi.

1. Kirjoittamalla Twitterissä, että haluan sitä.

2. Kirjoittamalla blogiin, että haluan sitä.

3. Lähettämällä organisaatiossani asiasta päättävälle henkilölle viestin, että haluan sitä.

4. Etsimällä sanomalehden toimittajan ja pyytämällä tätä kirjoittamaan, että haluan sitä.

Aivan oikein. Melko tarkasti 100% lukijoistani näyttäisi valinneen vaihtoehdon 3. Se on siis ilmeisesti myöskin se tapa, jolla asioita hoidetaan suomalaisissa organisaatioissa. 

Näin myös eduskunnassa - siitä huolimatta, että Kurvinen näyttäisi kannattavan kohtaa 1. Ja Tarja Filatov (sd) puolestaan kohtaa 4. 

Se tosin jää avoimeksi, että ovatko nämä henkilöt todellakin näin tyhmiä, vai ovatko he vain olevinaan sitä, koska haluavat päästä paistattelemaan päivälehtien otsikoihin? 

* * *

Samaan aikaan jatkuu myös lehdistön työ Petteri Orpon hallituksen kaatamiseksi. Tällä kertaa keppihevosena on valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) muutaman vuoden takaisen kirjoituksen väittäminen rasistiseksi. 

Kyseisessä kirjoituksessa on Ilta-Sanomien mukaan sanottu, että "pääkaupunkiseudulla kävelee tunnistamattomia mustia säkkejä, jotka tunnistaa ihmisiksi vain siitä, että ne yleensä vetävät perässään pieniä ihmisiä. Espoolaisessa kirjastossa yksi musta säkki asettelee kirjoja hyllyyn. Kirjastossa – meidän hyvinvoinnin ja tasa-arvon instituutiossamme."

Kun etsii kyseisen blogimerkinnän, huomaa, että IS on jättänyt - jälleen! - tekstin viitekehyksen pois. Siteerattua kohtaa edeltävät nimittäin seuraavat kaksi lausetta: "Suomessa on aivan pieniä tyttöjä, jotka joutuvat käyttämään huivia. Päiväkodeissa, kouluissa, kaduilla." Sen samasta aiheesta tehty Helsingin sanomien uutinen sentään nosti esille. 

Sen sijaan myös HS jätti kertomatta Purraan varsinaisen asian, eli seuraavat kysymykset: "miksi meidän pitäisi hyväksyä tällaista erilaisuutta? Miksi erilaisuus siitä, että nainen ei ole vapaa, nainen on huonompi, heikompi, tahdottomampi, kykenemättömämpi ja vaaraksi, pitäisi hyväksyä? Puhumattakaan, että sitä pitäisi korostaa, juhlistaa, suosia, kannattaa? Täällä, Suomessa?"

Niin, miksi Ilta-Sanomat, Helsingin sanomat, maamme poliittinen vasemmisto, Keskusta sekä arvoliberaali oikeisto haluavat suosia ja kannattaa uskonto- ja kulttuuriperusteista naisten alistamista? Eikä edes pääministeri näytä ymmärtävän toistuvan irtisanoutumisensa Purran teksteistä tukevan juuri tätä. Maahanmuuttajanaisten alistamista.

Vai kuvitteleeko hän tosissaan, että musliminainen on niin erilainen kuin valkoihoinen nainen, että hän pukeutuu kesähelteellä vapaaehtoisesti mustaan kaapuun samalla kun kantaväestön kauniimpi sukupuoli vähentää ihoaan peittävää vaatetusta sitä vähäisemmäksi, mitä korkeammalle elohopea kiipeää lämpömittarissa? 

Näitä juttuja lukiessani tuli mieleeni, että mahtoivatkohan Petteri Orpo - tai erkkomedian toimituskunta, vihervasemmisto ja Keskusta - ymmärtää, että heidän harjoittamalleen etnis-kulttuuriseen erotteluun perustuvalle ihmisten poikkeavalle kohtelulle on olemassa myös nimi. 

Sen kolme ensimmäistä kirjainta ovat r, a ja s, ja kyse on eräästä ismistä. Lisäksi siihen liittyy toinenkin sana, jonka ensimmäiset kirjaimet ovat s, o, v, i ja n ja siinäkin on kyse ismistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Yhden prosentin vähemmistön armoilla

Suomen hallituksessa on käynnissä outo riita. Maa- ja metsätalousministeriö on nimittäin valmistellut ilmastoruokaohjelmaa, josta vastaava ministeri Antti Kurvinen (kepu) ei suostu kirjaamaan tavoitetta lihansyönnin vähentämisestä. Sen sijaan hän on todennut, että "en tule antamaan kellekään mitään määräyksiä ruokavaliosta."

Riita ei ole outo siksi, että Kurvinen kieltäytyy toteuttamasta orwellilaista määräystä ihmisten ruokavaliosta. Vaan siksi, että hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi laatia "kansallinen ilmastoruoka-ohjelma, joka tähtää kulutetun ruoan ilmastojalanjäljen pienentämiseen sekä ymmärryksen lisäämiseen ruoantuotannosta... Lisätään julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta."

Hallitusohjelman tavoite on kuitenkin oman kokemukseni perusteella jo ylitoteutunut julkisella sektorilla. Viime aikoina on nimittäin käytännössä kaikissa pitkissä kokouksissa ja tilaisuuksissa - joihin minut on kutsuttu asiantuntijaksi ja joissa on luvattu tarjota ruokaa - lautaselle löytynyt pelkästään kasviksia. Ruoka on toki ollut ilmaista, enkä siksi ole siitä valittanut, vaan ottanut kiitollisuudella vastaan. 

Jokainenhan saa tarjota mitä tahtoo. Tosiasia kuitenkin on, että niin kauan kuin Suomessa on lajimme evoluutiohistorian ja elimistömme fysiologian valossa luonnollista sekaruokavaliota noudattavia ihmisiä, ei pelkän kasvisruuan tarjoaminen osoita kunnioitusta kutsutuille vieraille.

Sen sijaan se viittaa siihen, että valtionhallintomme on ottanut pitkän askelen kohti punavihreää orwellilaista yhteiskuntaa, jonka tavoitteena on määrätä keskusjohtoisesti kaikista ihmisten asioista. Jopa heidän ruokavaliostaan. 

Ihmettelen syvästi, mikäli sellaiseen yhteiskuntaan johtava kirjaus tulee sisällytetyksi hallituksemme ajamaan viralliseen ohjelmaan, jonka toteuttamisen kustannuksesta vastaa tämän maan sekaruokaa syövä ylivoimainen enemmistö, eikä se yhden prosentin vähemmistö, jolle kasvisruoka on ideologinen kysymys. Ja josta huomattavalla osalla on mielenterveyden häiriöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää liharuokaa
Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?

HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus

Suomalainen valtamedia ei koostu pelkästään Yleisradiosta ja Helsingin sanomista, mutta nämä ovat sen kaksi suurinta ja vaikuttavinta edustajaa. Siksi ei ole merkityksetöntä kiinnittää huomiota niiden poliittiseen agendaan. Näin erityisesti siksi, että näiden medioiden toimittajien omien poliittisten kantojen tiedetään poikkeavan merkittävästi ihmisten keskimääräisistä poliittisista kannoista. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista havaita, että Helsingin sanomien uudesta puoluekannatusmittauksesta kertonut uutinen huomioi näyttävästi Keskustan historiallisen matalan kannatuksen, mutta jätti lähes ilman mainintaa poliittiseen vasemmistoon viime vuosina itsensä yhä tiukemmin ankkuroineen Vihreiden kannatuksen putoamisen. Nyt julkaistu galluphan vahvisti, että sen kannatus on jämähtänyt yli viisi prosenttiyksikköä alemmalle tasolle kuin syyskuussa 2019. 

Päinvastoin, mittauksessa kertoneessa jutussa hämmennettiin tätä tosiasiaa kirjoittamalla, että "Keskusta on edelleen neljänneksi suurin puolue, mutta viidenneksi suurin puolue vihreät ei ole kaukana yhdeksän prosentin kannatuksellaan" ikään kuin Vihreät olisi kirimässä kiinni Keskustaa. Tosiasiassahan vihreiden gallupkannatus on viime vaalien jälkeen laskenut jopa huomattavasti nopeammin kuin Keskustan.

Tässä yhteydessä on pantava huvittuneena merkille myös jonkinlaisen toimittajan freudilaisen lipsahduksen pääseminen julkisuuteen. Hän nimittäin tuli kirjoittaneeksi, että "punavihreistä puolueista vain Vasemmistoliiton kannatus nousi". Aiemminhan on tapana ollut puhua Vihreistä vihreinä ja Vasemmistoliitosta punavihreinä huolimatta siitä, etteivät niiden poliittiset agendat juurikaan poikkea toisistaan. 

Tässä näppäimistöni takana en tietenkään voi olla muuta kuin tyytyväinen Keskustan ja Vihreiden kannatuksen laskusta. Tosiasia kuitenkin lienee, että kevään vaaleissa keskusta saa totuttuun tapaan hiukan korkeamman kannatuksen kuin mielipidemittauksissa, mutta Vihreiden kannatus jäänee niiden ennustamiin lukemiin. 

* * *

Lopuksi on pantava tyytyväisyydellä merkille se, että ministeri Antti Kurvinen (kepu) on koonnut 19 valtion ryhmittymän vastustamaan EU:n yhä hullummaksi käyvää metsäpolitiikkaa. Tämä on ilmeisesti ollut mahdollista ainoastaan pitämällä Vihreät poissa päätöksenteosta. Nähtäväksi jää, 1) kumman kannatuspussiin tämä tapahtuma lopulta sataa ja 2) miten tapahtunut vaikuttaa hallituksen tulevaan päätöksentekokykyyn. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
Politiikan ensimmäinen uhri

EU:n ilmastopaketti kaatui

Euroopan Unionissa on vuosikausia kohkattu suuresta ilmastopaketista, jonka avulla on tarkoitus pysäyttää ilmaston lämpeneminen. Hanketta ovat johtaneet ja sen valmistelussa ovat aktiivisimpia olleet idealistisimmat EU:n komissaarit ja poliitikot, kuten Frans Timmermans tai Ville Niinistö.

Lopputulosta on kauhisteltu niin Suomessa kuin muuallakin. Ja eilen sitten kävikin niin, ettei paketti läpäissyt lainkaan EU-parlamentin äänestystä, vaikka joitain palasia siitä hyväksyttiinkin - esimerkiksi polttomoottoriautoista luopuminen vuoteen 2035 mennessä.

Nähtäväksi jää, kuinka paketti etenee jatkossa ja missä muodossa se lopulta hyväksytään. Omalta osaltani toivon, että EU:n poliittinen apparaatti - erityisesti komissio - ottaa asiasta oppia ja huomioi jo valmisteluvaiheessa tosielämän realiteetit. 

Näin saattaa jopa käydä, sillä ympäristöherännäiseksikin kutsuttu komissaari Timmermans kävi eilen tutustumassa pohjoiseen metsätalouteen Suomessa - eväänään komission puheenjohtaja Ursula von Leyenin kehotus kuuntella Pohjoismaisia metsäosaajia herkällä korvalla. Ja eilen ministeri Antti Kurvinen (kepu) nosti esille sen, että "meillä on Suomessa Euroopan kunnianhimoisimmat ilmastotavoitteet. Eurooppa kuitenkin on laaja maanosa, ja EU:n pitää antaa joustavuutta ja erilaisia mahdollisuuksia eri maille, jotta tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi Suomessa on pakko saada käyttää turvemaita".

Valitettavasti realiteettien huomioiminen ei ole välttämättä selvää, sillä tosielämähän lienee opettanut meistä kaikille, että fanaatikoilla on aina vaikeuksia hyväksyä omien ideologisten näkemystensä kanssa yhteensopimattomia tosiasioita. Ja siksi Timmermansinkin tapauksessa eilen saatu oppi saattaa valua kuin vesi hanhen selästä.

EU:n ilmastopaketin suhteen ratkaisun avaimet ovat kuitenkin juuri nyt EU-parlamentilla, joka tullee minimissäänkin tekemään talouden kannalta järjellisiä muutoksia sen sisältöön. Tämän jälkeen valta siirtyy kuitenkin vielä takaisin komissiolle ja jäsenmaille, joiden välisissä neuvotteluissa paketti saa lopullisen muotonsa. 

Harmillista kuitenkin, että Suomella sattuu juuri nyt olemaan vihervasemmistolainen hallitus, josta osa tunnustaa fanatismia samaan tapaan kuin komission Timmermanskin. Tosin täytyy tässä yhteydessä kuitenkin todeta, etteivät kaikki suomalaiset vihreät ole likimainkaan yhtä fanaattisia kuin monet eurooppalaiset aatetoverinsa - mikä antaa toivoa järjen säilymisestä myös ilmastopakettiin liittyvissä neuvotteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Esimerkin voimattomuus sai vahvistuksen
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Kouluissa pitäisi keskittyä oleelliseen - ja hallituksessa siihen tarvittavien edellytysten varmistamiseen

Kirjoitin pari päivää sitten suomalaisnuorten - mukaan lukien ja ehkäpä nimenomaisesti maahanmuuttajataustaisten - heikoista matematiikan kyvyistä. Tänään sain sitten lukeakseni Helsingin sanomien mielipidekirjoituksia suomalaisen koulun nykytilasta. 

Ensimmäisen mukaan "opetushallitus on nyt laatinut arvosanalle viisi kriteerit, joita pitäisi ensi keväänä noudattaa. Omista oppilaistani yhdeksän kymmenestä olisi joka vuosi pitänyt saada ehdot matematiikasta, jos kriteerejä noudatettaisiin. Pelkään pahoin, että armovitoset tulevat edelleen olemaan normi sen sijaan, että resursseja suunnattaisiin perusasioiden opettamiseen."

Kirjoittaja on siis opettaja, jonka oppilaista lähes kaikki jäävät vaille sitä osaamista, joka heidän pitäisi saavuttaa. Syynä voi tietenkin olla opettaja, oppilaat tai koulujen johtamisen virheet.

Toinen mielipiteensä ilmaissut opettaja kertoi, että "ratkaisuksi tarjotaan entistäkin yksilöllisempää opiskelua, eli yhä useammalle räätälöidään oma opintopolku. Vaatimustason jatkuva laskeminen ei kuitenkaan hyödytä, koska nuori tottuu siihen, että aina joku pelastaa ja hoitaa työt hänen puolestaan. Pahimmassa tapauksessa kasvatamme luovuttajien sukupolvea."

Tämä on omalta kannaltani aika pelottavaa, koska olen jo eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka vanhuuden turva on nouseva sukupolvi. Eikä sen tehtävä tule onnistumaan ilman, että nykyiset koululaiset tarttuvat toimeen ja hoitavat yhteiskuntaa seuraavina vuosikymmeninä samanlaisella menestyksellä kuin oma sukupolveni on tehnyt.

Kolmas kirjoittaja - myös opettaja - sitten levittikin eteemme karmivan todellisuuden. Hänen mukaansa "on hirveää tuhlausta menettää nykyisiä ja tulevaisuuden osaajia sairauslomille ja -eläkkeille. Voitaisiinko hieman hidastaa tahtia ja uudistuksia sekä antaa kouluille työrauha oppimiseen ja opettamiseen?"

Tällä kommentillaan hän valaisi myös ensimmäisen mielipidekirjoittajan avoimeksi jättämää kysymystä koulumme epäonnistumisen syistä. Niitä ovat eittämättä koululaitoksen johtamisessa tehdyt virheet. 

Siksi juuri nyt maan hallituksen tulisi tarttua koulujen ja opetuksen tilanteeseen laaja-alaisesti. Pitäisi panostaa tosiasioiden tunnustamiseen - kuten oppilasaineksen muuttumiseen - eli keskittyä opettamisen perusasioihin ja siihen resurssien saamiseksi luopua poliittisesti motivoituneiden agendojen ajamisesta kouluihin. 

Toisin sanoen Suomen hallituksen opetusministeri Li Anderssonin (vas) johdolla tulisi varmistaa, että opetushenkilökuntaa ei rasiteta liiaksi perustyön - siis opettamisen - ulkopuolisella hankehumpalla. Ja että heille annetaan toimivat työkalut hallita yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvaa kakarakatrasta, jotta siitä saisi kasvatetuksi entisiä sukupolvia osaavamman joukon vastaamaan yhä monimutkaisemmaksi muuttuvan maailman haasteisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen
Tanskan malli on johtanut positiivisiin tuloksiin
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

104-vuotias Suomi viettää tänään itsenäisyyspäiväänsä vakaana ja turvallisena demokratiana, jossa kaikilla kansalaisilla on hyvä olla ja yhteisten asioiden hoitaminen on turvallista. Vai onko sittenkään?

Meillähän on ollut viime aikoina erilaisia väkivallantekoja politiikantekijöitä kohtaan. Esimerkiksi entinen pääministeri Juha Sipilä (kepu) joutui vajaa vuosi sitten aggression kohteeksi ja pari vuotta sitten Suldaan Said Ahmed (vas) kertoi ikävistä tapahtumista Helsingin Itäkeskuksessa. 

Sunnuntain vastaisena yönä näin oli käynyt myös Sebastian Tynkkyselle (ps), jota oli lyöty yökerhossa suoraan kasvoihin henkilöllisyyden varmistamisen jälkeen. Näiden kaikkien tapausten luulisi suomalaisessa yli satavuotiaassa demokratiassa tulevan yksimielisesti tuomituiksi riippumatta kenenkään poliittisista arvomaailmoista.

Todellisuudesta saa kuitenkin kovin ikävän kuvan, kun lukee esimerkiksi Twitteristä tämän tuoreimman tapauksen saamia kommentteja. Seuraavassa muutama esimerkki.

Nimimerkin takaa joku vähätteli tapahtunutta ilmoittamalla hyväksyvänsä naisten tekemän väkivallan ja halusi yhdistää Kankaanpään mahdollisen terroristiryhmän maan kannatukseltaan toiseksi suurimpaan puolueeseen: "Nyt on kova! Sebu saanut yöllä turpiinsa joltain naiselta. Klo 8 aamulla jo uutisissa. Rikosilmo kun poliisi herää. Katse pois Kankaanpäästä ja Katajasta. #Kankaanpää #persut Säälittävää."  

Toinen henkilö halusi rajoittaa Tynkkysen liikkumisvapautta ihmettelemällä, että "Kannattaako Tynkkysen mennä yöllä Lahes yökerhoon? Puuttuuko itsesuojeluvaisto kokonaan vai elätkö persujen värisessä kuplassa? Höh"

Kolmas henkilö taas ilmaisi suorasukaisesti, että "Sitä saa mitä tilaa. Väärän värinen paita riittää."

Neljännen mukaan teko oli ilmeisesti oikeutettu, koska hänen mukaansa "#Perussuomalaiset lietsovat jopa vaalimainoksissa suoraan vihaa maahaanmuuttajia kohtaan. Te olette se puolue, joka agitoi ihmisiä #väkivalta'an."

Ja vielä yksi lainaus, jossa Tynkkysestä ja hänen puolueestaan oltiin tekemässä terroristeja. Sen mukaan "Uskottavuutesi on nolla. Jos naamaan lyödään, kyllä siihen jälki jää. Tässä päivitetty persujen hokema: Kaikki muslimit ja persut eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeita tai persuja."

Toki on paljon myös väkivallan tuomitsevia kommentteja. Esimerkkinä SDP:n maahanmuuttajataustainen Kamal Jafi tai Keskustaa edustava ministeri Antti Kurvinen, joista jälkimmäinen muotoili sanomansa oivallisesti näin: "Asioista saa&pitää olla erimieltä (minäkin hänen kanssa monesta), mutta kaikki väkivalta ja laittomuus politiikan välineenä ehdottoman väärin." 

Kurvisen kommentin toivoisikin toimivan ohjenuorana kaikille 104-vuotiaan maamme asukkaille, sillä ei kai kukaan oikeasti ajattelemaan kykenevä ihminen kaipaa sen kaiken uusiutumista, jonka itsenäisen Suomen demokratia joutui käymään läpi ensimmäisenä vuotenaan, kun väkivalta ja laittomuus nousivat politiikan välineenä kaiken muun edelle - ensin yhden poliittisen laidan kapinana, omaisuuden ryöstöinä ja terroritoimina sekä myöhemmin toisen laidan kostona, kenttäoikeuksina, teloituksina ja vankileireinä? 

Vai onko noista sisällisotamme surullisista ajoista jo kulunut liian kauan, jotta sivistymättömimmät suomalaiset ymmärtäisivät, mitä poliittisen väkivallan oikeuttamisesta seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen
Me ollaan sankareita kaikki
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Kuntapolitiikkapeliä ja epäyhtälöitä

Kunnallisvaalien lähestyessä alkavat puolueet tuoda esille omia ohjelmiaan. Eilisen päivän aikana niistä kaksi herätti median huomiota. 

Perussuomalaiset oli ottanut lehtimainokseensa Taloustutkimuksen luvun, jonka mukaan hallitusohjelman toteuttamiseksi tulisi polttoaineiden hintoja nostaa 30 sentillä. Keskustelua syntyi sitten siitä, että aikooko hallitus nostaa veroa tällä summalla vai ei - olihan Antti Kurvinen (kepu) jo ilmoittanut, ettei veroa nosteta ja samoilla linjoilla oli myös liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd).

Syntynyt keskustelu on sikäli absurdi, etten ole huomannut kenenkään tehneen sitä loogista johtopäätöstä, ettei tässä tilanteessa oleellista ole se, nostetaanko polttoaineen veroa 30 sentillä vai ei. Sen sijaan merkittävää tässä on hallituksen piiristä tullut vakuuttelu, jonka mukaan sen hiilineutraaliusohjelmaa ei tältä osin edes aiota toteuttaa. 

Erityisen epäselvää on se, että tarkoittaako tämä sitä, mitä edelle kirjoitin. Vai pelaako Kurvinen kuntapolitiikkapeliä, jossa äänestäjille valehdellaan ikävästä hallitusohjelman kohdasta päin näköä ennen vaaleja ja niiden jälkeen tehdään kyseinen päätös vakuutteluista huolimatta. 

Vaalivalehteluun viittaa vahvasti sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) näkemys muutaman kuukauden takaa eli sen jälkeen kun ensimmäinen polttoaineveron korotus oli tehty. Silloin hän linjasi, että "koska liikenteen päästöjen puolittaminen vaatii niin suuren muutoksen, on kaikki kivet käännettävä toimivien keinojen löytämiseksi. Kukaan ei voi valikoida vain itselleen mieluisimpia vaihtoehtoja."

Ohisalon mukaan hallitus ei pääse tavoitteeseensa, jos fossiilisten polttoaineiden hintaa ei koroteta. Siksi hän toteaa, että "tämä voidaan toteuttaa joko suorilla veronkorotuksilla ja esimerkiksi sitomalla polttoaineverot indeksiin tai tutkijoiden ehdottamalla päästökauppamallilla, jossa päästöoikeuksien vähentyessä polttoaineiden hinta nousisi automaattisesti riittävälle tasolle". 

Toinen esille noussut tuore vaaliasia on Vasemmistoliiton ohjelma, jossa luvataan hoitaa koulutus- sekä sosiaali- ja terveydenhoitoasiat kuntoon eli päivähoitopaikat jokaiselle, koulut turvallisiksi ja opetusryhmät pieniksi. Lisäksi puolue lupaa järjestää kaikille ilmaisen lääkärin viikossa sekä alhaisempia hammaslääkärimaksuja. Sekä maksuttoman ehkäisyn lempiville alle 25-vuotiaille. 

Hyviä asioita kaikki, mutta rahoitus jäi sikäli auki, että samaan aikaan pitäisi ohjata energiapolitiikka vihreisiin ratkaisuihin sekä ajaa alas metsätaloutta - lisäkustannuksia veronmaksajille nekin.

Toivottavasti Suomesta löytyy joku media, joka muistaa kysäistä vaikkapa puolueen varapuheenjohtajalta Jussi Saramolta laskelmia, jotka osoittaisivat kuinka edelle kirjaamani kovasti epäyhtälöä muistuttava vaaliohjelma rahoitettaisiin. Kalkyylin voisi tilata vaikkapa taloustutkimukselta, jonka laskelmiin edellä kuvaamani Perussuomalaisten vaalimainos perustui.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä
Uusi vero vaatii kompensaation
Matti Vanhasen uusi vero

Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?

Jussi Halla-aho (ps) sanoi viikonloppuna, että "me uskomme vakaasti, että maaseudulla asuvilla ihmisillä on luja halu tulla toimeen omalla työllään, eikä ketkutella kepulaisella tukipolitiikalla. Kepu ajaa tosiasiallisella politiikallaan ajaa maaseudun elinvoimaa alas ja sen jälkeen esiityy tukihanan valvojana: Äänestäkää keskustaa, tai muuten tukiaiset loppuvat."

Tämä herätti Keskustassa vahvan reaktion. Esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen kutsui Halla-ahoa "Helsingin tulevaksi pormestariksi" ilmeisenä tarkoituksenaan vähentää tämän suosiota puolueelleen tärkeällä maaseudulla. 

Samaan rakoon iski myös Mikko Kärnä (kepu), jonka mukaan "kaikkien on nyt syytä ymmärtää, että #perussuomalaiset vastustaa kaikkia maatalous- ja aluetukia. Kuka äänestää maaseutua vihaavaa helsinkikeskeistä puoluetta muualla kuin Helsingissä?"

Halla-aho itse kuittasi tyylilleen uskollisesti tähän Twitterissä: "Halla-aho: - Maaseudunkin ihmiset varmasti haluavat ensi sijassa pärjätä omalla työllä eivätkä kitkutella kepun säännöstelemien tukiaisten varassa... Kurvinen: - Se on aika halventavasti sanottu maaseudun ihmisistä... Kepulainen käsitys maalaisista."

Tähän vastasi Kurvinen, että "voisitko tämän jälkeen kertoa, mitä "kepulaisia tukiaisia joilla kituutellaan" haluat leikata? Luuletko maanviljelijöiden pärjäävän paremmin ilman nykyisiä maataloustukia? Haluatko viedä pk-yrittäjältä investointituet pois?" 

Tosiasiassa sanailu kertoo siitä, että nyt käydään kovaa taistelua maaseudun johtavan puolueen asemasta. Halla-ahon kommentin tosiasiallinen tarkoitus oli nimittäin EU:n budjettiesityksen ja koronatukipakettien vastustaminen eli suomalaisen päätösvallan entistä suuremman Brysseliin ulkoistamisen pysäyttäminen. 

Lisäksi hän totesi sen itsestäänselvyyden, että "meidän lähtökohtamme on se, että koko maa täytyy pitää asumiskelpoisena" ja sanoi siihen tarvittavan maan sisäisiä tulonsiirtoja. Kyse ei siis ollut kepulaisten maalailemasta maaseudun tukien lopettamishalusta, vaan tukipolitiikan päätösvallan pitämisestä omissa käsissä. 

Nyt onkin jännittävä nähdä, miten sanailu etenee tämän päivän aikana. Erityisesti kaipaisin kotimaisen journalismin raportoivan sen etenemisestä kohta kohdalta siten, että molempien puolueiden sanoma tulisi todenmukaisesti välitetyksi kaikelle kansalle. 

Juuri nyt asia ei näyttäisi olevan näin vaan keskustelu näyttäytyy julkisuudessa aivan väärän akselin suhteen polarisoituneelta. Ja sen seurauksena media tulee ajaneeksi - joko tarkoituksella tai tahtomattaan - Keskustan asiaa Perussuomalaisia vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Feministinen olkinukke vai valeuutinen?
Keskustan linja pitää

Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen

Saimme eilen uuden joukon naisia ja lapsia Syyrian Al-Holin leiriltä, jossa on lähinnä islamistisen terroristijärjestö ISIS:in jäseniä. Kaikkiaan maahamme saapui 12 Suomen kansalaista tai heihin rinnastettavaa, joista ulkoministeriön alivaltiosihteeri Pekka Puustisen mukaan kolme oli äitejä ja yhdeksän heidän alle 10-vuotiaita lapsiaan.  

Turkin mukaan saapuneet olisivat terroristijärjestön vierastaistelijoita, mutta ulkoministeriö kieltää tämän. Puustisen mukaan tulijat maksavat oman matkansa kulut - sanamuoto viittaa siihen, etteivät he olisi vielä tehneet näin, vaan kustannukset olisivat toistaiseksi suomalaisten veronmaksajien piikissä. 

Mikäli tämä tulkinta on oikea, voidaan kysyä, että millä varoilla paluumatkasta syntynyt velka kuitataan pois? Antti Kurvinen (kepu) vihjaili ulosotosta - mutta jätti avoimeksi, että mistä se ottaminen tapahtuisi näiden ihmisten kohdalla, joilla tuskin on maassamme omaisuutta. Ja jotka tuskin työllistyvät koskaan.

Puustinen tai kukaan muukaan ei kertonut eilen, mitä Suomeen tulleille naisille ja lapsille nyt tapahtuu, mutta mainitsi heidän olevan viranomaistoimien piirissä. Suojelupoliisi kuitenkin pitää naisia turvallisuusuhkana.

Tästä syystä pitäisi olla selvää, että naisten toiminta Syyriassa selvitetään erittäin tarkasti. Ja koska he ovat joka tapauksessa olleet mukana ISIS-järjestön toiminnassa tai ainakin läheisessä suhteessa siihen kuuluvien taistelijoiden kanssa, olisi lapset pelastettava heidän vaikutuspiiristään ottamalla heidät välittömästi huostaan. Tämä on aivan ehdottomasti lasten etu ja ihmisoikeuskysymys.

Pelkään kuitenkin pahoin, ettei näin tehdä, vaan naiset saavat kasvattaa heidän omaan sairaaseen maailmankuvaansa. Näin siitä huolimatta, että HS:n jutun mukaan "Suomeen saapuvia lapsia ja naisia voidaan laittaa deradikalisaatio-ohjelmiin, joiden on tarkoitus on irrottaa ihmisiä ääri-ideologiasta" (kielioppivirhe HS:n). 

Tässä on oleellista huomata, ettei tarkoitus vielä takaa onnistumista. Itse asiassa - kuten jo aiemmin kirjoitin - pidän todennäköisenä jopa lasten (saati äitien) kohdalla sitä, että "heistä yksi tai useampi tulee menestymään heikosti koulussa ja sen myötä syrjäytymään yhteiskuntamme normaalista elämänmenosta. Ja syyttämään siitä - hyvää tarkoittavien kukkahattutätien opastuksella - suomalaista yhteiskuntaa sekä uskomaan kaiken johtuvan etnis-uskonnollisesta syrjinnästä".

Oppositio on ollut varsin hampaaton tapahtuman yhteydessä. Puheenjohtajat Jussi Halla-aho (ps) ja Petteri Orpo (kok) lähinnä päivittelivät naisten ja lasten tuloon liittyvää salailua ja viittasivat heidän deradikalisointitarpeeseensa. Olisin kuitenkin kaivannut terävämpiä kannanottoja etenkin sen suhteen, millä keinoin jatkossa varmistetaan, etteivät tässä puheena olevat naiset ja lapset vaaranna muiden ihmisten turvallisuutta Suomessa tai muualla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Al Holin suomalaiset ovat Holkerin ja Sipilän lapsia

Ilta-Sanomat jihadistin asialla

ISIS-lasten radikalisoituminen ja albanisoituminen on estettävä

Nyt tarkkana, sillä ei ole olemassa yleiseurooppalaista tai pohjoismaista maahanmuuttopolitiikkaa

Pääministeri Antti Rinne (sd) kertoi, ettei Sea Watch -aluksen Italiaan vastoin maan määräyksiä tuomien kahdeksan elintasopakolaisen ottaminen Suomeen muuta maahanmuuttopolitiikkaamme. Häntä säesti maamme vihervasemmiston takuupuolueen Antti Kurvinen (kepu) kertomalla, Suomi on aina pyrkinyt yleiseurooppalaisiin ja -pohjoismaisiin ratkaisuihin pakolaispoliittisissa kysymyksissä, eikä nykyinen hallitus tee asiassa poikkeusta.

Näistä kommenteista jälkimmäiseen on syytä kiinnittää aivan erityistä huomiota, sillä mehän tiedämme varsin hyvin, että muissa pohjoismaissa maahanmuutto on aiheuttanut aivan oleellisesti suurempia ongelmia kuin meillä Suomessa. Ja ettei mitään pohjoismaista tai yleiseurooppalaista linjaa ole edes olemassa.

On siis syytä seurata myös jatkossa hallituksen maahanmuuttopoliittisia linjauksia: onko tavoitteena, Rinteen sanoin, siitä huolehtiminen "että suomalaisessa yhteiskunnassa säilyy turvallisuus ja järjestys", vai suomalaisten harhauttaminen asiassa, jossa on jo pitkään toimittu kansan enemmistön tahdon vastaisesti.

Asiaa ei ainakaan helpota se, että maahanmuuttoon ja islamiin liittyvät kysymykset ovat oppositiojohtaja Jussi Halla-ahon (ps) luonnehdinnan mukaisesti aikamme pyhiä lehmiä, joiden kohdalla sananvapaus ei toteudu vaan ns. edistyksellisten poliitikkojen, vasemmistolaisten oikeusoppineiden ja median toimesta "yhä ahdasmielisemmäksi muuttuvan ilmapiirin vuoksi vallitsevan linjan arvostelemisesta tulee yhä vaikeampaa ja vaarallisempaa". Siksi myös sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) kommenttia maahanmuuttopolitiikkamme muutoksesta ei kannata jättää huomiotta, vaikka Rinne ja ja Kurvinen muuta väittävätkin. 

Tästä todisteena voidaan pitää esimerkiksi hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan maamme pakolaiskiintiö nostetaan ainakin 850 - ja mahdollisesti jopa 1050 - henkilöön. Nämä ovat siis henkilöitä, jotka Suomi käy aktiivisesti hakemassa maailman pakolaisleireiltä: heidän lisäkseen elätettäväksemme tulevat spontaanisti - useimmiten ihmissalakuljettajien avulla - maahamme hakeutuvat turvapaikanhakijat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Ruotsi ja Tanska ajavat lisää elintasopakolaisia Suomeen