Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka johtaa tilanteen kärjistymiseen entisestään

Kokoomus on suomalaisen politiikan gallupsuosikki ja ensimmäisten aluevaalien voittaja. Sellaisena sen näkemyksillä on oppositioasemasta huolimatta suuri painoarvo, koska puolueella on hyvät mahdollisuudet nousta seuraavaksi päähallituspuolueeksi. 

Siksi oli mielenkiintoista lukea puolueen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jukka Kopran näkemys maahanmuuttajanuorten jengiytymisestä ja sen aiheuttamasta uhasta. Sekä ennen kaikkea hänen näkemyksensä kuinka asia korjataan. 

"Jengirikollisuuteen tulee puuttua Kokoomuksen esittämin keinoin, muun muassa rangaistuksia koventamalla ja mahdollistamalla rikoshyödyn takavarikointi jengiläisiltä ripeästi. Myös maahanmuuttopolitiikkaa tulee tiukentaa siten, että rikoksiin syyllistyneet palautetaan vääjäämättä kotimaihinsa ja oleskelulupien suhteen suositaan henkilöitä, joiden kotoutumisennuste on hyvä."

On totta, että kaikki nämä ehdotukset ovat sinänsä oikean suuntaisia. Mutta yhtä lailla selvää on, etteivät ne riitä edes poistamaan jengiytymisen perussyytä eli väestön nopeaa etnis-kulttuurista muutosta. 

Ongelmahan johtuu perimmältään siitä, että kehitysmaalaisten maahanmuutto on ollut liian laajamittaista hallittavaksi. Mikä on puolestaan seurausta siitä, ettei suojelua hakevilla ole ollut todistamisvastuuta turvapaikan tarpeesta, vaan epäselvät tapaukset on maahanmuuttovirastossa tulkittu hakijan eduksi. Eikä edes negatiivisen päätöksen saaneita ole palautettu kotimaihinsa, elleivät he itse ole tahtoneet. 

Siksi Kopran esittämään keinovalikoimaan olisi ennen kaikkea lisättävä turvapaikantarpeen osoittamisvastuun siirtäminen hakijalle sekä hylätyn hakemuksen tekijän sulkeminen suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle turvapaikkaan, josta voi poistua ainoastaan maan rajojen ulkopuolelle.  

Surullisen tästä asiasta tekee se, että moni suomalainen äänestäjä ei ymmärrä Kokoomuksen linjan riittämättömyyttä edes siinä tapauksessa, että se menisi sellaisenaan läpi seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Ja antaa sille siksi poliittisen tukensa myös seuraavissa eduskuntavaaleissa. 

Niinpä on odotettavissa, että kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin liityvät ongelmat kärjistyvät entisestään myös seuraavalla vaalikaudella, kunnes tilanne eskaloituu siihen mittaan, että jopa demarit tajuavat tanskalaisten aateveljiensä ja -siskojensa tavoin tilanteen mahdottomuuden. Valitettavasti Suomesta ehtii siihen mennessä tulla varsin erilainen paikka kuin nykyisiin, koska koronapandemian sulkemien rajojen avautumisen voidaan olettaa johtavan uuteen turvapaikanhakija-aaltoon kohti Eurooppaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Kokoomuksen kahdet rattaat
Kokoomuksen maahanmuuttolinjaukset selvensivät journalisteille sitä, mistä on kyse

Kohti kriisitunnelmia

Helsingin Sanomien mukaan Antti Rinteen (sd) syntymässä oleva hallitus olisi lisäämässä pysyviin uusiin menoihin 1,2 miljardia euroa. Lisäksi kertaluoteisiin menojen kattamiseen myytäisiin valtion omaisuutta noin kolmella miljardilla eurolla. Näin vältetään näppärästi lisävelan ottaminen samalla periaatteella kuin vanhassa sadussa peittoa pidennettiin leikkaamalla suikale toisesta päästä.

Tähän ei voi sanoa kuin huh huh. Ja palauttaa mieleen, että suomalaisista noin 77 prosenttia vastustaa verojen lisäämistä. Enkä usko, että yhteisen omaisuuden myymiselle löytyy juuri sen enempää kannatusta.

Samalla on syytä toistaa Kokoomuksen Jukka Kopran lausahdus, jonka mukaan "verotuksen tiukentaminen lannistaa ihmisten työhaluja, mikä on jo nähty. Se pienentää yrittäjien motiivia ottaa riskiä ja työllistää. Tarvitsisimme juuri päinvastaisia lääkkeitä – sellaisia, että työn teosta jää enemmän käteen ja yrittäjä saa vastineen riskinotolleen."

Tässä tilanteessa onkin helppo ennustaa, että neljän vuoden kuluttua laaditaan hallitusohjelmaa kriisitunnelmissa. Toivottavasti silloin joku muistaa vielä senkin, että Rinteen hallituksen vihervasemmistolaista jakopolitiikkaa kannatti tämän vuoden eduskuntavaaleissa vain himpun yli 37 prosenttia äänensä antaneista.

* * *

Rinteen hallituksen ohjelmasta ei ole annettu juurikaan muita tietoja. Arvaan tässä kuitenkin, että ainakin viime aikoina julkisuudessa olleet ISIS-lapset järjestetään suomalaisten elätettäväksi äitiensä kera. Samalla maahanmuuttopolitiikan valmiuksien kehittäminen jää retuperälle, joten mahdollisen uuden kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä Suomi on yhtä aseeton kuin neljä vuotta sitten.

Siksi ilmaisen jo nyt, että toivon olevani näissä arvauksissani niin väärässä kuin ihminen vain voi olla. Ja jos uskoisin Jumalaan, rukoilisin hartaasti, että hän toteuttaisi tämän toiveeni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja

Antti Rinne ja hänen hallitusta kätilöivät kumppaninsa ovat uhonneet nostavansa suomalaisten verotusta rankalla kädellä. Tai siis laajentavansa veropohjaa.

Rinne ja kätilöt saavat jonkin verran ymmärrystä, sillä Taloussanomat kertoi, että 23 prosenttia suomalaisista maksaisi mielellään enemmän veroja. Siis enemmän kuin joka viides, mutta vähemmän kuin joka neljäs. Toisaalta kokonaisveroasteen korottamista vastustaa 77 prosenttia - eli Rinteen verosuunnitelmat ovat selvästi kansan tahdon vastaisia.

Kyselystä luettuani jäin miettimään, että minkälaiset ihmiset sanovat haluavansa korottaa verotustaan. Ovatko he työtä tekeviä ja hyväpalkkaisia henkilöitä, joilla pelkkä tulovero ylittää reilusti 30 prosenttia - puhumattakaan välillisten verojen tuomasta lisätaakasta. Ja jotka ymmärtävät tämän kokonaisuuden, mutta haluavat siitä huolimatta syystä tai toisesta antaa osan tuloistaan yhteiseen käyttöön.

Vai ovatko he kenties ihmisiä, jotka ovat kyllä hyväpalkkaisessa työssä, mutta eivät täysin ymmärrä kuinka kova suomalaisten verorasitus on. Toki kaikki ymmärtänevät tuloveronsa, mutta välillisten verojen merkitys taitaa olla aika usealla hiukan hukassa.

Tai sosialisteja, joiden mielestä yksityistä omaisuutta pitäisi joka tapauksessa rajoittaa ja järjestää kaikkien elämä julkisten varojen varassa. Ja ehkäistä älykkyydestä, ahkeruudesta tai perinnöistä johtuvat erot ihmisten elintasossa kuten ennen naapurissa.

Vai ovatko veroja enemmän kaipaavat henkilöt sellaisia, joiden palkkatulot ovat syystä tai toisesta pienet, verot lähes nollassa eikä työntekokaan juuri rasita? Mutta onneksi tulonsiirrot pitävät leivän syrjässä kiinni sitä varmemmin, mitä enemmän veroja kerätään.

Vai sittenkin Supercellin perustajien kaltaisia miljardöörejä, joilla on varaa maksaa veroja vaikka vähän runsaamminkin ja jotka haluavat kiittää verojen muodossa siitä, että he ovat saaneet koulutuksen kautta valmiuden omalle rikastumiselleen. Tai no, näitä eivät kaikki 23 prosenttia ole, koska se on huikean suuri määrä ihmisiä - lähes 1,3 miljoonaa eikä Suomessa ole likimainkaan niin montaa erityisen rikasta.

Minulla ei ole vastauksia edelle kirjoittamiini ihmettelyihin. Mutta kuten sanottu, olisi huikean mielenkiintoista tietää ja ymmärtää onko näiden veroja kaipaavien joukossa oman edun tavoittelijoita, ymmärtämättömiä, hyvää tarkoittavia idealisteja vai kenties jotain aivan muita.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että veroissa on aina kyse jonkun ihmisen työllä tai muulla toiminnalla hankittujen rahojen sosialisoinnista. Ja siksi verojen keräämiselle pitäisi olla kansan enemmistön hyväksyntä - siihen ei 23 prosenttia riitä, vaikka se sinänsä onkin valtava määrä ihmisiä.

Jotain oleellista SDP:n ja kätilöiden suunnitelmasta tavoitti myös Jukka Kopra (kok), joka totesi että "verotuksen tiukentaminen lannistaa ihmisten työhaluja, mikä on jo nähty. Se pienentää yrittäjien motiivia ottaa riskiä ja työllistää. Tarvitsisimme juuri päinvastaisia lääkkeitä – sellaisia, että työn teosta jää enemmän käteen ja yrittäjä saa vastineen riskinotolleen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Verotuksesta ja sen oikeutuksesta
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Iloinen veronmaksaja?