Britanniassa asuvien muslimien enemmistö näki myös, että naisen on käytettävä hijabia ja viidesosa sitä mieltä, ettei kyse ole naisen henkilökohtaisesta valinnasta. Lisäksi kolmasosa heistä ajatteli, että islamilaisten periaatteiden tulisi ohjata lakeja, politiikkaa sekä hallintoa ja 29 prosenttia sanoi, että sharian tulisi olla osana Britannian lainsäädäntöä.
Eikä tässä kaikki, sillä kyselyn mukaan kolmasosa saarivaltion muslimeista – ja yli 40 prosenttia nuorista sellaisista – piti profeetta Muhammedia "loukkaaviin" ihmisiin kohdistettua väkivaltaa oikeutettuna. Toistan: kolmannes Britannian muslimeista pitää väkivaltaa oikeutettuna tilanteessa, jossa 1400-vuotta sitten kuollutta ihmisestä puhutaan negatiivisesti.
* * *
Suomessa asuvien nuorten muslimien asenteista on olemassa vain vähän tietoa. Viime vuonna julkaistussa – nuorille suunnatussa – kirjoituksessa kerrottiin kuitenkin, että musliminuoret ovat kantaväestön nuoriin verrattuna selvästi uskonnollisempia.
Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan yli puolet Suomessa asuvista muslimeista oli sitä mieltä, että mikäli Suomen laki ja islamilainen laki ovat perheoikeudellisissa kysymyksissä ristiriitaisia, Suomessa asuvan muslimin pitäisi noudattaa jälkimmäistä. Lisäksi kolmannes halusi Suomeen islamilaisen tuomioistuimen.
Moniavioisuutta kannatti puolestaan 36 prosenttia tutkimukseen osallistuneista muslimeista. Ja vain 59 prosenttia heistä kannatti miehille ja naisille yhtäläistä perintöoikeutta.
Noin 70 prosenttia maamme muslimeista vastusti avoliittoa eli miehen ja naisen yhdessä asumista ilman avioliittoa ja 62 prosenttia katsoi, että tyttöjen pitää olla neitsyitä mennessään naimisiin – miehiltä seksuaalista kokemattomuutta vaati 48 prosenttia. Lisäksi 71 prosenttia vastaajista piti muslimimiehen avioitumista ei-muslimin kanssa hyväksyttävänä, mutta musliminaisille saman sallisi vain 28 prosenttia vastaajista.
* * *
The Economistin jutun kaltaisia "vaikeita asioita" käsitteleviä suomalaisia kyselytutkimuksia en löytänyt edes tekoälyn avulla. Jotain kuitenkin kertonee se, että maassamme asuva homoseksuaali muslimi esiintyi kuusi vuotta sitten julkaistussa Kirkko ja Kaupunki -lehden jutussa vain etunimellään "asian arkaluonteisuuden vuoksi".
Olisi kuitenkin tärkeää, että Suomen nopeasti kasvavan muslimiväestön asenteita selvitettäisiin. Paljon tärkeämpää kuin vaikkapa selvitellä transitiopolkuja naisten osallisuuteen Nepalin muuttuvassa musiikkikulttuurissa.
Siksi on vaikea ymmärtää, miksei näin ole tehty yli kymmenen vuotta sitten alkaneen muslimien massamaahanmuuton seurauksena. Voisihan nimittäin luulla, että Suomen väestön nopea monimuotoistuminen olisi humanistisen tutkimuksen kannalta yksi tärkeimmistä ilmiöistä ja myös mielenkiintoisimmista tutkimusasetelmista. Ja sen tuloksillakin olisi – kerrankin – myös aidosti laajaa yhteiskunnallista merkitystä niin kotimaassa kuin muuallakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa
Tekstit
