Elina Valtoselle osoitettu kirje osoittaa laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää tosiasioita

Israel on iät ja ajat ollut siitä outo maa, että se on hyväksynyt jopa vuosikymmenten ajan säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvat raketti-iskut omaa siviiliväestöään kohtaan. Mutta näyttää se mitta jossain vaiheessa täyttyvän myös juutalaisilla. 

Se tapahtui siinä vaiheessa kun palestiinalaisten Hamas oli tehnyt yli tuhannen ihmisen kuolemaan ja 240 siviilipanttivangin ottamiseen johtaneen terrori-iskun ja Israel oli aloittanut vastahyökkäyksen tuhotakseen kyseisen terroristijärjestön. Tällöin - säästyäkseen kostolta ja päästäkseen kansainvälisten ns. ihmisoikeusjärjestöjen suojelukseen - terroristit piiloutuivat gazalaisten siviilien joukkoon ja sairaaloihin. 

Sen seurauksena Israelin armeijan toimet johtivat nopeasti kasvavaan määrään siviiliuhreja. Siitä huolimatta sota jatkui taukoamattomana, koska sen vaihtoehtona olisi ollut terroristien voitto tai ainakin heidän uudelleenjärjestäytymisensä ja sitä kautta sodan pidentyminen sekä lopullisten uhrien määrän kasvu.

Tätä ei ymmärretty YK:ssa, vaan siellä vaadittiin tulitaukoa terroristien ihmiskilviksi joutuneiden siviilien auttamiseksi. Kun tämä tehtiin vielä siten, että lauselmaehdotuksessa syyllistettiin vain hyökkäyksen uhri, ei sodan suhteen puolueettomalle Suomelle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin pidättäytyä sen allekirjoittamisesta.

Eilisen päivän uutisen mukaan ulkoministeriön nuoret työntekijät eivät tuolloin ymmärtäneet edelle kirjaamiani tosiasioita, vaan pyysivät ulkoministeriltä, että Suomi vaatisi palestiinalaisterroristeille hengähdys- ja uudelleenryhmittymistaukoa. Sellaisen nämä ovatkin saaneet myöhemmässä vaiheessa suostuttuaan luovuttamaan osan panttivangeistaan ja myös Suomi on ottanut kantaa tulitaukojen puolesta muun maailman ymmärrettyä tuomita myös terroristien teot. 

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että ministeriöiden henkilöstön tehtävänä on toimia hallituksen päättämien poliittisten linjausten käytännön toimeenpanijoina ja toisaalta kulloisenkin hallituksen tahtotilaa noudattavan lainvalmistelun valmistelijoina. Toisin sanoen heidän omilla mielipiteillään ei saisi olla pienintäkään vaikutusta heidän toimiinsa, vaikka niissä olisikin ristiriitaa suhteessa hallituksen linjauksiin.

Toisaalta nyt julkisuuteen tullut kirje oli osa ministeriön sisäistä ajatustenvaihtoa, eikä siinä mielessä missään tapauksessa kiellettyä. Lähinnä se osoitti ainoastaan laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää laajempia kokonaisuuksia tosiasioiden pohjalta. 

* * *

Tuoreiden tietojen mukaan Etelä-Afrikka on asettunut Hamasin bulvaaniksi ja pyytänyt kansainvälistä tuomioistuinta ottamaan Israelin toimet Gazassa käsittelyyn mahdollisena sotarikoksena tai suorastaan kansanmurhana. Näin myös tulee tapahtumaan, mutta on epäselvää, millä tavoin mahdollinen päätös - suuntaan tai toiseen - vaikuttaa itse sotaan. 

Itse näen rehellisenä humanistina, että Israelin tulisi sallia kitkeä Hamas mahdollisimman tarkoin tästä maailmasta - ja muun maailman tulisi käyttää energiansa turhanaikaisten lausumien sijaan sen pohtimiseen, minkälaisella mallilla pysyvän rauhan tekeminen olisi realistista. Näin siksi, ettei se voi toteutua ainakaan vuosikymmeniä esillä olleen kahden valtion mallin pohjalta. Eikä myöskään sellaisella yhden valtion mallilla, jossa palestiinalaisista tehtäisiin suoraan Israelin kansalaisia.

Yksi tällainen ehdotus perustuu Palestiinan perustamiseen osittain Egyptin hallinnassa olevalle Siinain niemimaalle. Ja oman ehdotukseni tällaisesta mallista julkaisin jouluaattona. Kirjoitus perusteluineen löytyy täältä. 

Siksi ehdotankin, että ulkoministeriön nuoret virkamiehet ottaisivat ja keskittyisivät - ministerille osoitettujen terroristeja tukevien kirjeiden sijaan - pohtimaan näitä tai kenties aivan muita vaihtoehtoja, joilla Israeliin suuntautuvat terroristihyökkäykset loppuisivat ja myös palestiinalaiset pääsisivät kehittämään omaa hyvinvointiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pyhän maan joululahja
Sairaalassa komentokeskus ja hybridisotaa itärajalla
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä

Pyhän maan joululahja

Kristillisessä - ja nykyisin maallistuneempienkin länsimaisten ihmisten -  joulussa korostuvat yli 2 000 vuoden takaiset tapahtumat nykyisen Israelin alueella sekä niiden muistoksi annettavien lahjojen antaminen. Siksi haluan tänä jouluna muistaa niin sanotun Pyhän maan asukkaita ehdotuksella pysyvän rauhan saamiseksi heidän välilleen.

Uudenlainen ratkaisu tarvitaan kahdesta syystä. Niistä ensimmäinen on Israelin luonne juutalaisvaltiona ja toinen vuoden 1948-49 tapahtumissa suunnattoman virheen - arabikansojen ehdotuksesta kotiensa jättämisen - tehneen palestiinalaisväestön harjoittama terroristinen väkivalta juutalaisia kohtaan, jotka molemmat ovat estäneet rauhan solmimisen Pyhän maan asukkaiden välille.

Siten ratkaisua on haettava siltä pohjalta, että Israelin luonne juutalaisvaltiona säilyy, mutta samalla palestiinalaisten harjoittama terroristinen toiminta loppuu. Nämä ehdot eivät toteudu nykyisin paljon esillä olevassa kahden valtion mallissa, eivätkä etenkään juutalaiset ole kiinnostuneet myöskään sellaisesta yhden valtion mallista, jossa terrorismia vuodesta toiseen harjoittaville palestiinalaisille annettaisiin Israelin kansalaisuus. 

Siksi tässä tilanteessa tarvitaan luovaa ajattelua. Mutta ensin on odotettava nyt käynnissä olevan sodan loppumista, jotta rauhan esteistä suurin eli palestiinalaisten terroristijärjestö Hamas poistuu näyttämöltä. 

Sen jälkeen on istuttava neuvottelupöytään, jossa ovat edustettuina Israelissa asuvat juutalaiset ja palestiinalaiset sekä Jordania, Egypti ja mahdolliset muut arabimaat sekä neuvotteluiden puolueettomat välittäjät. Lopputuloksena on hyväksyttävä ratkaisu, jossa palestiinalaisille annetaan vapaus joko muuttaa pois Israelista Jordaniaan, Egyptiin tai muihin arabimaihin tai vaihtoehtoisesti jäädä odottamaan juutalaisvaltion kansalaisuutta. 

Arabimaihin muuttaville palestiinalaisille tulee antaa kansalaisuus esimerkiksi viiden vuoden kuluttua maahan asettumisesta edellyttäen, että he täyttävät sen ehdot ja käyttäytyvät asiallisesti. Sen sijaan Israelin alueella elämisen valitsevat jäisivät toistaiseksi ilman kansalaisuutta, mutta sen myöntäminen taattaisiin heille lähtökohtaisesti 30 vuoden kuluttua. 

Lähtökohtaisesti siksi, että kansalaisuuden ehdoksi asetettaisiin palestiinalaisterrorismista luopuminen. Koska se tuskin kuitenkaan onnistuisi sormia napauttamalla, olisi rakennettava väkivallasta luopumiseen kannustava kehikko. 

Siksi olisi päätettävä, että jokaisesta palestiinalaisten tekemästä terroriteosta sopimuksen voimassaolon ensimmäisen vuoden aikana kansalaisuuden myöntämistä siirrettäisiin eteenpäin yhdellä viikolla. Vastaavasti sopimuksen toisesta vuodesta kymmenenteen vuoteen jokainen terroriteko siirtäisi kansalaisuuden saamista yhdellä kuukaudella. Tämän jälkeen seuraavan kymmenen vuoden jaksolla jokainen terroriteko siirtäisi kansalaisuuden saamista yhdellä ja siitä eteenpäin viidellä vuodella.  

Tällainen järjestelmä tarjoaisi palestiinalaisille nykyisestä umpikujasta ulos vievän tien, mutta myös vahvan motivaation pidättäytyä terroristisista teoista. Väkivallan loppumisen seurauksena myös luottamus Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten välillä kasvaisi vuosi vuodelta ja johtaisi vähä vähältä vahvistuvaan taloudelliseen integroitumiseen, joka vahvistaisi edelleen rauhanomaista kehitystä.

* * * 

Edelle kirjaamassani ehdotuksessa on oleellista se, että ajanjakso on pitkä eli minimissäänkin 30 vuotta. Oletettavasti varsin suuri osa palestiinalaisista ei jäisi Israeliin odottamaan näin pitkää aikaa, vaan valitsisi mieluummin muuttamisen johonkin arabimaahan, jossa täysien kansalaisoikeuksien saaminen onnistuisi oleellisesti lyhyemmässä ajassa. Näin Israelin luonne juutalaisvaltiona ei vaarantuisi, vaikka jäljelle jäävät palestiinalaiset saisivatkin kansalaisuuden. 

Pitkä ajanjakso on oleellinen myös siksi, että kolmen vuosikymmenen aikana ehtii kasvaa myös kokonaan uusi sukupolvi palestiinalaisia ja juutalaisia, joiden elämää ei varjosta jatkuva väkivalta ja sorto, vaan rauhanomainen rinnakkaiselo. Tämä johtaa etnis-uskonnollisten rajojen merkityksen vähenemiseen, mikä vahvistaa yhteiskuntaa ja johtaa lopulta tilanteeseen, jossa palestiinalaisille myönnettävä kansalaisuus ei aiheuta ylitsepääsemättömiä reaktioita myöskään juutalaisten parissa.

Ja näin rauha saapuu lopulta myös kristillisen joulun syntysijoille! Ja sielläkin asuville ihmisille tulee rauha ja hyvä tahto toisiaan kohtaan. 

Tällä ehdotuksellani toivotan hyvää joulua kaikille lukijoilleni! Sekä myös Pyhän maan asukkaille, joiden toivon pitävän lahjastani!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikein hyvää ja salaista joulua!
Nauttikaa joulusta!
Joulumuisto