Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?

Hallitus julkaisi eilen tiedonantonsa rasismista. Siinä ei sinänsä ollut mitään erikoista tai yllättävää, mutta tässä yhteydessä onkin oleellista huomata, että näin myös RKP on suostunut sitoutumaan hallituksen toimintaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, koska jo aiemmin esille noussut hallitusohjelma on monin verroin järkevämpi kuin edellisen hallituksen. 

Mainiota oli myös se, että Annika Saarikko (kepu) on ilmoittanut voivansa jatkossa tukea hallitusta. Tämäkin on hyvä, mutta vielä parempi olisi ollut, jos saarikkolaiset olisivat alun perin lähteneet mukaan hallitusyhteistyöhön. Silloin Suomi olisi säästynyt kesän aikana nähdyltä Helsingin sanomien toimituksen lavastamalta arvottomalta näytelmältä ja hallitus olisi voinut keskittyä saattamaan ohjelmansa mahdollisimman nopeasti käytäntöön. 

Tässä asiassa on oleellista huomata, että RKP:n johto takertui HS:n verkkoon juuri siitä syystä, että se mahdollisti sille näkyvyyttä ja antoi samalla mahdollisuuden pitää puolueen yhtenäisenä. Näin siksi, että puolueen rahkeet olisivat tarvittaessa riittäneet Petteri Orpon (kok) niukan enemmistöhallituksen kaatamiseen.

Näin ei olisi ollut, mikäli Orpon kabinetilla olisi ollut selkeämpi enemmistö eduskunnassa - eli Saarikon Keskusta mukana. Tätä on kuitenkin turha spekuloida tämän enempää, vaan nyt kun tämä näytelmä on viittä vaille valmis, on tullut aika antaa hallitukselle työrauha ja lehdistölle mandaatti arvostella - tai kehua - Orpon kabinettia tehtyjen päätösten perusteella.  

* * *

Toinen viime päivien kiinnostavimmista uutisista on ekoterroristijärjestö Elokapinan saama Koneen säätiön apuraha toimintansa tueksi. Tätä asiaa ei ole syytä pohtia sen enempää, koska Iltalehden toimittaja Sanna Ukkola ehti jo eilen tyhjentämään pajatson. 

Suosittelen hänen kirjoitustaan kaikille lukijoilleni sekä erityisesti Koneen suuryritykseksi nostaneen Pekka Herlinin miljonääreiksi syntyneelle jälkikasvulle. Ja kannustan erityisesti Herlinien sukua pohtimaan, että tulisiko heidän rehellisyyden nimissä julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi. 

Tämä olisi perusteltua, koska heidän säätiönsä haluaa rahoittaa liikettä, jonka keinoihin kuuluu - poliisin mukaan - turvallisuusuhan luominen maan ylimmän valtiojohdon painostamiseksi. Mitä muutakaan sellainen on kuin totalitarismia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Halla-aho irtisanoutui rasismista ja Helsingin sanomat turkkilaisista apinoista
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?

Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille

Muistamme varmasti kaikki sen, kun Sanna Marin (sd) ylpeänä esitteli neuvottelutulosta EU:n elpymisrahastosta. Siis siitä, johon meidän pitää maksaa 6,6 miljardia, ja josta meidän piti saada ensin 3,2 miljardia ja nyttemmin vain 2,7. Kaupan päälliseksi - ja paljon itse euroja tärkeämpänä seikkana - otimme samalla pitkän loikan kohti EU:n tulonsiirtomekanismia, jossa rahavirrat valuvat asiansa hyvin hoitaneista pohjoisista jäsenmaista kohti Välimerta. 

Yksi asia yhdistää sekä meidän saamistemme alentamista 2,7 miljardiin, että tulonsiirtounionia. Se on se, että niihin luotu mekanismi sisältää insentiivin talouden löperölle hoitamiselle rankaisemalla asiansa hyvin hoitaneita ja palkitsemalla niitä, joita oman osuutensa hoitaminen ei kiinnosta.  

Tämän ei olisi pitänyt tulla mitenkään yllätyksenä, sillä puheenjohtaja Jussi Halla-aho totesi edellä kuvaamani ongelman välittömästi Marinin viimekesäisten riemunkiljahdusten jälkeen. Siten puheenjohtaja Annika Saarikon (kepu) äskeinen mediaspektaakkeli voidaan nähdä pelkkänä... niin, mediaspektaakkelina, vaikka hän sinänsä olikin oikeassa sanoessaan, että "vaikuttaako tämä reilulta? No ei sinnepäinkään."

Koko edelle kirjoittamani vyyhti kertoo ennen kaikkea sen seurauksista, että EU:sta on tullut kunnianhimoisten, mutta kyvyttömien kakkosrivin poliitikkojen temmellyskenttä. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi meidän taannoinen komissaarimme Jyrki Katainen (kok) tai komission nykyinen puheenjohtaja Ursula von der Leyen (kannattaa lukea tämä Wikipedia-artikkeli) tai europarlamentin jäsenet kuten lähes koko Suomen edustajajoukko Sirpa Pietikäisestä (kok) Silvia Modigiin (vas). 

Jos kunkin maan eturivin poliitikoillakin on vaikeuksia hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja niiden seurauksia, on se vielä vaikeampaa niille, joiden kyky ei riitä ymmärtämään edes kulloinkin käsillä olevien asioiden tärkeimpiä piirteitä etenkään silloin, kun niihin liittyy heidän oma ideologiansa. Sen seurauksena syntyy edelle kirjoittamani kaltaisia päätöksiä, joissa kyllä jaetaan paljon rahaa, mutta unohtuu kokonaan mekanismi, jolla myös omaa aktiivisuutta ja korren kantamista yhteiseen kekoon palkittaisiin. 

Toisin sanoen pääministeri Marin olisi voinut olla ylpeä siitä, jos hänen neuvottelemansa elvytysrahasto ei palkitsisi pelkästään taloudellista passiivisuutta ja koronaviruspandemian hoitamisen leväperäisyyttä, vaan korvaisi ainoastaan ne menetykset, jotka ovat aiheutuneet siitä huolimatta, että jäsenvaltiot, niiden poliittiset johtajat ja kansalaiset ovat tehneet parhaansa. Nyt kuitenkin tehtiin pelkkä rahahana, jonka alle ovat mukinsa työntäneet innokkaimmin juuri ne, jotka muutenkin ovat ahneimmin EU:n tarjoamien ilmaisten lounaiden perässä - tai ei siis ilmaisten, vaan meidän pohjoisten kansojen kustantamien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Ei-vasemmistolaisen Suomen johtava puolue

Keskustan puheenjohtaja Anneli Saarikko linjasi, että hän haluaa puolueestaan ei-vasemmistolaisen Suomen johtavan puolueen. Tämä kuulostaa minun korviini hienolta. 

Jään siis odottamaan seuraavaksi ilmoitusta siitä, että Saarikon puolue irtisanoutuu punavihreää jakopolitiikkaa tekevästä Sanna Marinin (sd) hallituksesta ja ilmoittautuu mukaan sen jälkeen perustettavaan ei-vasemmistolaiseen uuteen hallitukseen, jossa päähallituskumppaneina ovat maamme suurimmat ei-vasemmistolaiset puolueet. Siis Perussuomalaiset ja Kokoomus.  

Ellei näin tapahdu, on syytä todeta jälleen kerran, että kepu pettää aina. Tai ehkäpä Saarikko halusi vain ilmoittaa uudenlaisin sanakääntein puolueensa aiemman linjan mukaisesti, ettei vaalikarjalla pidä olla sellaista illuusiota, että äänestämällä voisi vaikuttaa Suomen politiikkaan.

Jääkäämme siis odottamaan Saarikon seuraavaa siirtoa.

* * *

Ihan sivuseikkana totean havainneeni mielenkiintoisen uutisen, joka koski vallanvaihtoa rapakon toisella puolella. Sen mukaan "Biden halusi kansaa heijastavan hallituksen".

Uutisen mukaan tämä näyttäisi tarkoittavan sitä, että maassa, jonka asukkaista yli 70 prosenttia on valkoisia, hallituksen jäsenistä noin puolet "edustaa jotakin etnistä vähemmistöä". Tämä on tietenkin hallituksen muodostajan oikeus, mutta jäin kuitenkin jonkin verran ihmettelemään minkälaiseen matematiikkaan Bidenin perustelu pohjautuu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin vahvisti uskonsa sosialistiseen Suomeen
Katoaako hyödyllinen idiootti politiikastamme?
Keskustan linja pitää