Historiallisia väestömuutoksia

Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan Varsinais-Suomen ja Hämeen asukkaat olivat varhaiskeski-ajalla eli vielä 1200-luvun alussa geneettisesti yhtenäinen joukko, vaikka heidän välillään tiedetään olleen kulttuurisia eroja. Tilanne muuttui kuitenkin sen jälkeen, koska maahamme suuntautui Ruotsista muuttoliike, jonka vaikutus näkyivät selvästi rannikolla, mutta ei Hämeessä. 

Suomalaisilla oli toki ollut yhteyksiä muualle jo viikinkiajalla ja ihmiset liikkuivat ainakin Ruotsiin, Gotlantiin, Latviaan ja Laatokan Karjalaan. Tämä voitiin osoittaa näillä alueilla kuolleiden ja heidän Suomessa eläneiden sukulaistensa jakamien DNA-sekvenssien perusteella. Erityisesti gotlantilaisista löytyi suomalaista geeniperimää, mikä osoittaa vilkasta yhteydenpitoa.

* * *

Ronan James O’Sullivanin ja kumppaneiden julkaisema tutkimus osoitti myös, ettei Suomi ollut edes varhaiskeskiajalla suinkaan mikään muusta maailmasta eristyksissä oleva takapajula vaan osa Itämeren alueen kulttuurista verkostoa. Ja myöhäiskeskiajalla se veti puoleensa myös muualla syntyneitä ihmisiä, joiden muuttoliikkeen seurauksena maamme rannikolle syntyi vähitellen ruotsinkielistä asutusta. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka Suomi ja sen väestö muuttuvat jatkossa nykyajan muuttoliikeiden seurauksena. Eivätkä pelkästään suomalaiset vaan koko Euroopan väestö. 

Tätä kehitystä kiihdyttää lisäksi se, että suomalaiset – ja suurin osa muistakin eurooppalaisista – hankkii elämänsä aikana vain vähän lapsia. Lapsivaje on varsin suuri, sillä suomalaisnaisten kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna 1,30 eli kaukana väestön uusiutumisen edellyttävästä kahdesta lapsesta per nainen. Tosin tänä vuonna lapsia syntyy hiukan enemmän, mutta edelleen liian vähän väestön uusiutumisen kannalta, joten maamme väestö on nykyajan muuttoliikkeen seurauksena vaihtumassa varsin nopealla vauhdilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Mennyt maailma avautuu vähitellen
Eurooppalaisten ihon, silmien ja hiust

Mennyt maailma avautuu vähitellen

Neandertalilaiset ja denisovalaiset olivat esihistoriallisia ihmisiä, jotka risteytyivät jossain määrin myös nykyihmiseen johtaneen ihmislinjan jäsenten kanssa. Tähän liittyen, kansainvälinen tutkimusryhmä – Diyendo Massilani ja kumppanit – on nyt julkaissut noin 110 000 vuotta sitten eläneen neandertalilaisen fossiilista eristetystä DNA:sta koko perintöaineksen. Se on ensimmäinen tästä lajista määritetty miehen genomi. 

Kyseinen neandertalilaismies oli kuollut Denisovan luolassa Altai-vuorilla, eli samassa paikassa, jossa on aika ajoin elänyt myös denisovalaisia. Tutkijaryhmän tulosten mukaan mies kuului ihmisryhmään, joka oli läheisempää sukua toiselle, noin 10 000 vuotta aiemmin eläneelle – mutta samasta luolasta löytyneelle neandertalilaiselle – kuin Euroopassa eläneelle lajitoverilleen tai noin 80 000 vuotta sitten elämeelle toisesta Altai-vuorten luolasta löytyneelle neandertalilaiselle. 

Kummankin nyt sekvensoidun Denisovan luolan neandertalilaisen genomissa oli denisovalaisilta peräisin olevia geenejä, eli lajit risteytyivät keskenään ainakin Altai-vuoriston alueella yli 100 000 vuotta sitten. Tämä oli yllättävää, koska myöhemmissä Altai-alueen tai Länsi-Euroopan neandertalilaisissa ei ole viitteitä tällaisesta risteytymisestä. 

DNA:n perusteella voitiin – homotsygoottisten kromosomialueiden laajuuden perusteella – päätellä myös, että 120 000 – 80 000 vuotta sitten Altai-alueella elävät neandertalilaiset elivät pienemmissä ja eristyneemmissä ryhmissä kuin myöhemmät Euroopan neandertalilaiset (54 000–40 000 vuotta sitten). Lisäksi tutkijat huomasivat, että näihin populaatioihin kuuluneiden neandertalilaisten genomisekvenssit poikkesivat toisistaan enemmän kuin nykyihmisten toisistaan kauimmas eriytyneiden populaatioiden (Keski-Afrikan Mbuti-kansa ja Uuden Guinean ylänköpapualaiset) perimät.

* * *

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimus ei liene suoraan hyödynnettävissä kaupallisiin tarkoituksiin. Sen sijaan se tyydyttää uteliaisuuttamme ja täyttää tiedontarvettamme: onhan menneen maailman avautuminen kieltämättä mitä kiehtovinta tietoa. 

Ehkäpä uteliaisuutta ja tiedontarvetta tärkeämpää on kuitenkin se, että tieteen edistyessä ihmiskunnan tietoisuus omasta itsestään ja maailmasta lisääntyy. Ja samalla se vaikuttaa aikanaan siihen näkemykseen, joka meillä on itsestämme ja siitä maailmasta, missä elämme. 

On toki totta, ettei tämä näkemys vaikuta kaikkiin maailman ihmisiin: onhan siinä suuri ero, miten esimerkiksi Afganistanin talebanit tai sekularisoituneet eurooppalaiset näkevät maailman. Siinä missä ensin mainittujen elämää ohjaavat 600-luvulla eläneen profeetan ja sotapäällikön sekavat kirjoitukset, tekevät jälkimmäiset jokapäiväisiä päätöksiään modernin tieteellisen tiedon perusteella – joskin sitä yleensä erikseen tiedostamatta. 

Paleogenomiikan – jota kuvaamani tutkimus edustaa – panos tähän kokonaisuuteen ei ehkä ole kovin ratkaiseva, muttei myöskään häviävän pieni. Luohan tietoisuus muinaisten sukulaislajitovereidemme elämästä pienissä erillisissä populaatioissa, pariutumisesta keskenään – ja meidän esi-isiemme kanssa – sekä niiden sukulinjojen sammumisesta taustaa nykyisen ihmiskunnan ja sen kansojen ymmärtämiselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen

Virtahepo Euroopassa

Virtahevot ovat norsujen ja virtahepojen jälkeen suurimpia nykyisin eläviä maaeläimiä. Lajia esiintyy tänä päivänä vain Afrikassa, mutta myös Euroopasta on löytynyt niiden jäänteitä. 

Niiden on oletettu olevan peräisin viimeiseen interglasiaalin ajalta. Näin siksi, että virtahepoa pidetään lauhkean ilmaston indikaattorilajina, jonka on oletettu kuolleen Välimeren pohjoispuolelta sukupuuttoon Veiksel-jääkauden alkaessa noin 115 tuhatta vuotta sitten. 

* * *

Patrik Arnoldin ja hänen kollegoidensa tuore tutkimus on nyt tuonut mukanaan ylläytyksiä liittyen eurooppalaisiin virtahepoihin. Tutkijat nimittäin analysoivat keskieurooppalaisia virtahepoja sekvensoimalla yhden yksilön genomin, joka osoitti eläinten läheisen geneettisen yhteyden nykyisiin afrikkalaisiin virtahepoihin. 

Lisäksi he määrittivät kuusi muuta osittaista mitokondriogenomia, jotka vahvistivat, että eurooppalaiset fossiilit kuuluivat samaan lajiin kuin nykyiset afrikkalaiset virtahevot. Se oli siten aikanaan levinnyt paljon nykyistä laajemmalle alueelle, eikä siten ole suinkaan aina rajoittunut vain Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Tutkijat tekivät fossiileista myös radiohiiliajoituksia ja havaitsivat suureksi yllätyksekseen, että ne olivat paljon tuoreempia kuin aiemmin luultiin. Jäänteet olivat nimittäin peräisin Veiksel-jääkauden keskivaiheelta eli jaksolta, joka alkaa ajalta ennen 47 tuhatta vuotta sitten päättyy aikaan noin 31 000 vuotta sitten eli viimeiseltä jääkauden keskivaiheilta. 

Koska samoilta paikoilta peräisin olevien villamammutin ja villasarvikuonon fossiilien radiohiiliajoitukset ovat samoilta ajoilta, on Euroopassa elellyt tuolloin myös niitä. Siten maanosamme eläimistö oli kovin erilainen kuin aiemmin on luultu tai minkälaisena me tunnemme sen nykyisin.

Tutkijat analysoivat myös nyt kokonaan sekvensoidun virtahevon geeneissä esiintyvää muuntelua ja havaitsivat sen geneettisen diversiteetin alhaiseksi. Siten on todennäköistä, että tämä yksilö kuului pieneen, muista virtahevoista eristyksissä eläneeseen populaatioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älä hyysää kotonasi torakoita!
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?
Grönlannin rekikoira eli qimmit

James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Yksi viime vuosisadan merkittävimmistä tutkijoista on kuollut 97-vuotiaana. Tarkoitan DNA:n rakenteen yhdessä Francis Crickin ja Rosalind Franklinin kanssa selvittänyttä amerikkalaista nobelisti James Watsonia. 

DNA:n rakenteen Watson ja Crick selvittivät itse asiassa luvattomasti, sillä he tekivät sen varsinaisen työnsä ohessa tulkiten oikealla tavalla Franklinin röntgenkristallografisia tuloksia. Tästä kertoo kiehtovasti Watsonin 1960-luvun lopulla julkaisema kirja "Kaksoisheliksi", jonka tieteen historiasta kiinnostuneet voivat hankkia alle kympillä.

* * *

Nyt kuollut tieteen suuruus kasvoi katoliseksi, mutta hän kuvaili itseään myöhemmin "katolisen uskonnon pakolaiseksi". Hänen mukaansa: "onnekkain asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut, oli se, että isäni ei uskonut Jumalaan." Niinpä hän lopetti 11-vuotiaana uskonnollisissa rituaaleissa käymisen ja omaksui "tieteellisen ja humanistisen tiedon tavoittelun".

Väitöskirjansa Watson teki USA:ssa Indianan yliopistossa, mutta siirtyi sen jälkeen tutkijatohtoriksi Kööopenhaminaan, missä hän viivähti vuoden, jatkaen matkaansa toiselle tutkijatohtoripestille Iso-Britanniaan. DNA:n rakenteen selvittäneen oivalluksensa hän sai työskennellessään Oxfordissa. 

* * *

Näiden oppivuosiensa jälkeen Watson siirtyi myöhemmin takaisin kotimaahansa. Siellä hän aktivoitui poliittisesti ja otti kantaa esimerkiksi amerikkalaisten joukkojen Vietnamiin lähettämistä vastaan ja myöhemmin vastusti ydinteknologiaa, koska siihen sisältyi vaara radioaktiivisten aineiden joutumisesta terroristien käsiin. 

Watson johti myös Cold Spring Harborin laboratoriota saaden tunnustusta siitä, että oli onnistunut "muuttamaan pienen laitoksen yhdeksi maailman suurimmista koulutus- ja tutkimuslaitoksista. Käynnistämällä ohjelman ihmisen syövän syiden tutkimiseksi, hänen johdollaan tiedemiehet ovat tehneet merkittäviä panoksia syövän geneettisen perustan ymmärtämiseen."

Vuonna 1990 Watson astui ihmisen genomikartoituksen vetäjäksi. Siitä työstä hän joutui kuitenkin vetäytymään vastustaessaan projektin tulosten patentoimista. Tämän hän ilmaisi sanomalla, että "maailman kansojen on ymmärrettävä, että ihmisen genomi kuuluu maailman ihmisille, eikä sen kansakunnille".

* * *

Watson linjasi lehtitietojen mukaan vuonna 1997, että "jos löytäisit seksuaalisuuteen vaikuttavan geenin ja nainen päättäisi, ettei halua homoseksuaalista lasta, niin antaisi hänen tehdä niin". Tällä hän ilmeisesti tarkoitti valinnanvapautta eikä varsinaisesti ajanut homoseksuaalien sikiöiden abortointia.

Watson lausui tämän jälkeen myös muita kommentteja, jotka ovat herättäneen huomiota ja närästystä monilla tahoilla. Vuonna 2000 hän kertoi, että "aina kun haastattelet lihavia ihmisiä, sinusta tuntuu pahalta, koska tiedät, ettet aio palkata heitä".

Myöhemmin hän tuki geneettistä seulontaa ja geenitekniikkaa julkisissa luennoissa ja haastatteluissa väittäen, että tyhmyys on sairaus ja "todella tyhmät" 10 % ihmisistä tulisi parantaa. Hän ehdotti myös, että kauneutta voitaisiin muokata geenitekniikalla, sanoen vuonna 2003, että "ihmiset sanovat, että olisi kauheaa, jos tekisimme kaikista tytöistä kauniita. Mielestäni se olisi hienoa."

* * *

Kuten edelle kokoamistani esimerkeistä näkee, oli Watsonilla mielenkiintoinen tapa hahmottaa asioita. Sellaisia olivat myös hänen käsityksensä monista muista asioista. 

Watsonin mukaan rotuun ja etnisiin ryhmiin liittyvillä stereotypioilla on geneettinen perusta: juutalaiset ovat älykkäitä, kiinalaiset älykkäitä, mutta eivät luovia konformismin vuoksi, ja intialaiset ovat orjallisia kastin sisäisen endogamian vuoksi. Hänen mukaansa "kaikki sosiaalipolitiikkamme perustuu siihen käsitykseen, että heidän (mustien) älykkyytensä on sama kuin meidän (valkoisten) – vaikka kaikki testit sanovat, ettei näin oikeastaan ​​ole".

Tämä näkemys herätti vastalauseita, ja johti lopulta Watsonin eläköitymiseen siitä huolimatta, että tämän tarkoituksena oli "edistää tiedettä, ei rasismia". Valitettavasti aika ei ollut vielä silloin siihen valmis – eikä taida olla vielä nykyisinkään.

* * *

Watsonin persoonaan toi oman mielenkiintoisen vivahteensa vielä se, että hän myi vuonna 2014 Nobel-mitalinsa, koska hänet oli leimattu "epäpersoonaksi" näkemystensä perusteella. Hän ei kuitenkaan pitänyt kaikkia saamiaan rahoja, vaan osa kerätyistä varoista – 4,1 miljoonaa dollaria – käytettiin tieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Mitalin ostanut venäläinen oligarkki Alisher Usmano palautti sen myöhemmin Watsonille.

Lopetan tämän muistokirjoitukseni toteamalla, että James Watson oli paitsi suuri tieteen edelläkävijä, niin myös rehellinen tieteellisen tiedon ja sen vapauden puolustaja, mikä ajoi hänet lopulta sivuraiteille. Ei siitä syystä, etteivätkö hänen näkemyksensä olisi olleet tieteellisen tiedon mukaisia, vaan siksi, etteivät ne sopineet läntistä maailmaa yhä vankemmin hallitsevaan arvoliberalistiseen unelmahöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Älykkyyden evoluutiosta

Eurooppalaisten ihon, silmien ja hiusten väri

Muinaisten eurooppalaisten ihonväristä on käyty kovaa polemiikkia vuosien varrella. Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore ranskalais-brittiläinen tutkimusartikkeli, jossa oli selvitetty eri aikakausina Afrikan ulkopuolella eläneiden ihmisten ihonväriä käyttäen aiempaa parempaa menetelmää. 

Tutkijat keräsivät aineiston, joka koostui 348 julkaistusta muinaisen DNA:n näytteestä, jotka oli kerätty 45 000 - 1 700 vuotta sitten eläneistä ihmisistä. Tulokset kuvanneessa julkaisussa raportoitiin näistä näytteistä kuitenkin vain sellaiset fenotyypit, jotka heidän käyttämänsä analyysimenetelmät pystyivät ennustamaan luotettavasti.

* * *

Paleoliittiselta kaudelta eli vanhalta kivikaudelta noin 45 000 - 13 000 vuotta sitten peräisin olevista näytteistä löytyi yhtä lukuun ottamatta tummiin silmien, hiusten ja ihon väriin viittaavat perintötekijät. Ainoa poikkeus oli venäläinen, ajalta 38 700 - 36 200 vuotta sitten, jolla havaittiin olleen keskitumma iho.

* * *

Mesoliittiselta kaudelta eli keskimmäiseltä kivikaudelta 14 000 - 4 000 vuotta sitten kerättyjä näytteitä oli yhteensä 66 ihmisestä. Niistä yhdellätoista havaittiin vaaleat silmät: näytteet olivat Pohjois-Euroopasta, Ranskasta ja Serbiasta. Itäisimmissä näytteissä (24 kpl) havaittiin vain tummat silmät ja Serbiassa esiintyi molempia fenotyyppejä. 

Tummat hiukset havaittiin 61 näytteessä, mutta yhden ruotsalaisen ja yhden serbialaisen hiukset olivat vaaleat. Ihonväri vaihteli enemmän kuin silmien tai ihon sillä vaikka tumma iho olikin edelleen vallitseva (43 näytettä), oli joukossa seitsemän keskitummaa ja kolme vaaleaihoista näytettä (Ranskasta ja Ruotsista). Näytteiden joukossa oli ensimmäistä kertaa myös 12 000 vuotta sitten elänyt ruotsalainen yksilö, jolla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho.

* * *

Neoliittisella kaudella eli nuoremmalla kivikaudella 10 000 - 4 000 vuotta sitten eläneen 132 varhaisen maanviljelijän joukossa useimmilla yksilöillä oli edelleen tummat silmät (81 näytettä). Pohjois- ja Keski-Euroopassa esiintyi sekä tummia että vaaleita silmiä. Hiukset olivat pääosin tummat; poikkeuksena yksi itävaltalainen keskitumma ja viisi vaaleaa fenotyyppiä. Tästä joukosta havaittiin ensimmäistä kertaa myös punaiset hiukset. Ne kuuluivat turkkilaiselle maanviljelijälle. 

Ihonväri oli hiuksia vaihtelevampi. Tummia fenotyyppejä esiintyi esimerkiksi Portugalissa ja Iranissa. Lisäksi keskitummiksi osoittautui 25 näytettä muun muassa Tanskasta, Latviasta, Serbiasta ja viidellä ihmisellä Tšekistä, Iso-Britanniasta, Latviasta, Ruotsista ja Ukrainasta oli vaalea iho.

* * *

Tummat fenotyypit olivat edelleen vallitsevia myös kuparikaudella eli noin 6 000 - 3 500 vuotta sitten eläneiden 42 näytteen joukossa. Silmien osalta tumma väri havaittiin 26 näytteessä ja vaalea viidellä ihmisellä (esimerkiksi tanskalainen ja italialainen). Hiuksista lähes kaikki olivat tummia, sillä vain yksi tanskalainen oli keskitumma ja yksi romanialainen vaalea. 

Iho oli pääosin tumma Itä-Euroopassa ja Iberian niemimaalla. Keskitummia havaittiin kuitenkin muun muassa Espanjasta ja Unkarista (7 näytettä) ja vaaleita Tanskasta, Britanniasta ja Romaniasta (4 näytettä) peräisin olevista näytteistä.

* * *

Pronssikautta noin 7 000 - 3 000 vuotta sitten eläneiden ihmisten (71 näytettä) joukossa vaaleasilmäisten osuus kasvoi. Sellaiset havaittiin 16 näytteessä, joita löytyi Euroopasta, Venäjältä, Jordaniasta ja Kazakstanista. Hiukset pysyivät enimmäkseen tummana, mutta vaaleita fenotyyppejä havaittiin 12 näytteessä. Yksi näyte Kreikasta osoitti punaiset hiukset. 

Iho oli monilla edelleen tumma (22 näytettä), mutta keskitummia esiintyi etenkin Keski-Euroopassa ja ensimmäistä kertaa myös Venäjällä (15 näytettä). Vaalea iho havaittiin 6 näytteessä (Tšekki, Tanska, Viro, Ranska, Britannia, Unkari) ja ensimmäistä kertaa havaittiin myös neljä yksilöä, joilla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho Tšekistä, Virosta, Englannista ja Unkarista.

* * *

Rautakaudella noin 3 000 -1 700 vuotta sitten eläneillä 25 ihmisen joukosta kymmenellä havaittiin tummat silmät Britanniassa, Espanjassa ja Venäjällä. Sen sijaan kolmella ihmisellä oli ollut vaaleat silmät (Tanska ja Suomi). Molempia fenotyyppejä esiintyi Italiassa ja Kazakstanissa. 

Hiukset olivat pääosin tummat (14 näytettä), mutta joukossa oli myös yksi keskitumma (Tanska) ja neljä vaaleaa (Tanska, Suomi, Italia, Kazakstan). Iho taas oli tumma Venäjällä, Kazakstanissa ja Italiassa (6 näytettä), keskitumma Tanskassa, Kazakstanissa ja Espanjassa (3) ja vaalea Pohjois-Euroopassa (2) eläneillä ihmisillä. Siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho havaittiin kahdessa näytteessä, joista toinen oli tanskalainen ja toinen suomalainen.

* * *

Tutkijoiden oma johtopäätöksen mukaan "osoitimme, että neoliittinen varhaisten maanviljelijöiden levittäytyminen toi mukanaan vaaleampia fenotyyppejä, mutta vuosituhansien ajan pigmentaatiossa säilyi suuri vaihtelu, niin että monet eurooppalaiset säilyttivät afrikkalaisten esi-isiensä tumman ihonvärin vielä pronssi- ja rautakausillakin".

Omalta osaltani totean, ettei minulla ole tähän lisättävää muilta osin, kuin sen toteaminen, että pohjoisten kansojen vaalentuminen on tapahtunut - edellä kuvaamani datan perusteella - muita eurooppalaisia nopeammin ja siis myös aiemmin. Se tuskin on kenelläkään yllätys, sillä olemmehan edelleen keskimäärin vaaleampia ja sinisilmäisempiä kuin vaikkapa Välimeren ihmiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa 
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa

Monimuotoisuus tautien taustalla

Maailma on täynnä viruksia. Yhden arvion mukaan niitä on peräti 10 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 kappaletta ja Wikipedia kertoo yhden millilitran merivettä sisältävän vähintään miljoona virusta. Onneksi vain pienen pieni murto-osa niistä voi tarttua ihmiseen ja siitäkin joukosta vain jotkut aiheuttavat sairauksia.

Virusten perimät voivat olla joko DNA:ta tai RNA:ta. Ensin mainitut ovat yleensä isompia ja monimutkaisempia kuin jälkimmäiset, koska niiden sisältämä informaatio säilyy sukupolvesta toiseen paremmin eli DNA:han syntyy harvemmin mutaatioita kuin RNA:han.

RNA-viruksilla taas on se etu suhteessa DNA-viruksiin, että ne sopeutuvat korkean mutaatiotiheytensä ansiosta nopeasti uusiin isäntäympäristöihin tuottamalla erittäin monimuotoisia genomijoukkoja, joita kutsutaan "kvasilajeiksi". Nämä geneettiset variantit edistävät niiden nopeaa sopeutumista, mikä mahdollistaa lääkeresistenttien tai immuunijärjestelmää välttämään kykenevien mutanttien ilmaantumisen. 

Näiden sopeutumisprosessien ymmärtäminen on erittäin tärkeää muun muassa lajienvälisen tartuntariskin arvioimiseksi sekä rokotteiden ja viruslääkkeiden turvallisuuden ja tehon arvioimiseksi. Ja siksi tuoreessa tutkimuksessa testattiin koirien penikkatautiviruksen sopeutumista freteille vertaamalla heikennettyä, tiettyihin laboratoriossa kasvatettaviin solulinjoihin sopeutunutta viruskantaa siitä kloonaamalla tuotetun viruksen sopeutumiseen. 

Näillä kahdella viruskannalla oli se ero, että kloonaamisen kautta tuotettu viruskanta ei sisältänyt tartutettaessa juuri lainkaan mutaatioita, mutta alkuperäisessä - "luonnollisessa" - viruskannassa niitä esiintyi runsaasti. Molemmat virukset kuitenkin kykenivät sopeutumaan uuteen isäntään, mutta luonnollisen viruskannan tartuttaminen aiheutti fretissä taudin paljon nopeammin kuin kloonatulla viruksella tartuttaminen. 

Tämä selittyi sillä, että luonnollisella viruksella tartutettaessa oli jo mukana virusyksilöitä, joissa oli fretissä lisääntymisen kannalta hyödyllisiä mutaatioita. Siten taudin syntymiseen riitti, että ne valikoituivat fretissä niin runsaiksi, että virus pystyi aiheuttamaan taudin. 

Sen sijaan kloonaamisen kautta tuotettu virus joutui ensin "odottamaan" useita virussukupolvia sellaisten mutaatioiden syntymistä, mitkä edistivät sen lisääntymistä fretissä niin korkeaksi, että eläin saisi taudin. Tämä toki tapahtui aikanaan, mutta vasta viiveellä verrattuna luonnolliseen eli valmiiksi "geneettisesti monimuotoiseen" kantaan.

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimus havainnollisti tekijöidensä mukaan geneettisen monimuotoisuuden merkitystä sopeutumisessa uusiin ympäristöihin. Havainto tekee toisin sanoen ymmärrettäväksi sen, että zoonoottiset eli eläimistä peräisin olevat virukset - kuten koronavirukset tai lintuinfluenssat - siirtyvät ihmiseen yleensä vain eläimissä esiintyvän epidemian aikana: isossa viruspopulaatiossahan on aina enemmän muuntelua kuin pienessä. 

Tämän seurauksena ihmiseen tarttumista edistävien mutaatioiden syntymisen todennäköisyys viruspopulaatiossa on suoraan verrannollinen niiden määrään tartuttavassa eläinpopulaatiossa. Lisäksi zoonoosin syntyyn vaikuttaa tietenkin se, että mikäli viruksia esiintyy runsaasti eläimissä, syntyy myös useammin virustartunnan mahdollistavia kontakteja ihmisen ja sairaan eläimen välillä.

Näistä syistä esimerkiksi siipikarjassa esiintyvät lintuinfluenssaepidemiat on syytä pyrkiä eristämään ja lopettamaan välittömästi, eikä odottaa kunnes ne laantuvat omia aikojaan. Onneksi näin myös tehdään kaikkialla maailmassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varokaa juhannusviruksia!
Koiraflunssa
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä

Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota

Popol Vuh on Wikipedian mukaan "mayojen vanhan mytologian pohjalta 1550-luvulla kirjoitettu myyttis-historiallinen teos, jossa selitetään kiche-kansan ja heidän jumaliensa vaiheet, maailman luominen, ihmisen valmistaminen, taistelut hyvän ja pahan sekä elämän ja kuoleman välillä, sekä lopuksi kiche-kansan historia aina 1550-luvulle asti".

Tämä teos muuttui yhdessä hetkessä päivänpolttavaksi, kun Naturessa julkaistun artikkelin tekijät huomasivat, että heidän tutkimistaan muinaisten Mayojen uhririiteissä kuolleista lapsiuhreista löytyi paljon lähisukulaisia ja jopa identtisiä kaksosia. Yhteys kaksosten merkitystä korostavaan Popol Vuhiin oli ilmeinen, joten uhrien uhraamisen syyn voitiin päätellä liittyvän juuri siihen. 

Tutkimuksen seurauksena saatiin selville myös se, että nykyiset samoilla seuduilla asustelevat nykyiset Mayat ovat uhrien kanssa läheistä sukua eli espanjalaisten vallanpidosta huolimatta väestö on säilynyt alueella vuosisatojen ajan. 

Tai itse asiassa - tarkalleen ottaen - yksi aivan oleellinen muutos oli tapahtunut. Se liittyy siihen, että nykyisillä Mayoilla on eurooppalaisten tavoin sellaiset geenit, ettei Salmonella-bakteeri ole heille tappava. Toisin oli tutkituilla lapsiuhreilla, jotka olisivat kuolleet bakteerin tartuntaan, mikäli olisivat eläneet pidempään ja saaneet jossain vaiheessa tartunnan. 

Selitys muutokselle on yksinkertainen. Mayoja kuoli joukoittain eurooppalaisten mukanaan tuoman bakteerin infektioihin ja lopulta jäljelle jäivät vain ne, joilla oli geneettinen valmius selvitä sen tartunnasta. Eli Mayakansassa oli tapahtunut supernopea evoluutio, jonka seurauksena heille oli muodostunut kyky selvitä hengissä Salmonella-tartunnasta.

Tämä tutkimuksen tulos auttaa ymmärtämään, miksi vähälukuiset espanjalaiset onnistuivat kukistamaan ja alistamaan paikalliset ihmisyhteisöt. Salmonella-bakteerit yksinkertaisesti tappoivat joukoittain Mayoja, mutta jättivät espanjalaiset henkiin. 

Lopputuloksena jälkimmäiset ottivat vallan ja rikkaudet - mutta eivät lopulta kuitenkaan syrjäyttäneet kokonaan paikallisia ihmisiä. Mayat muodostavat edelleen merkittävän osan tutkitun alueen - Jukatanin niemimaan - ihmisistä, mutta heidän kulttuurinsa on muuttunut aivan oleellisesti lapsiuhrien uhraamisen ajoista. 

Nämä pienet tiedonpalaset ovat erityisen merkittäviä siksi, että ne osoittavat kuinka tieteen ja sen menetelmien kehittyminen avaa mahdollisuuksia ymmärtää sellaisia asioita, joita aiemmin voitiin vain arvailla. Mutta kiitos muinaisen perintöaineksen analysoinnin mahdollistaneiden tieteellisten edistysaskeleiden, voimme nyt ymmärtää paremmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa tarkasteltuja yli viidensadan vuoden takaisia tapahtumia ja niiden seurauksia. 

JK kello 8:45. Tulin ajatelleeksi, että julkaistuani tänä vapaa-aamuna kaksi tekstiä, niin ehkä ensimmäinen kirjoitukseni on jäänyt arvoisalta lukijaltani huomaamatta. Ja siltä varalta, että hän haluaisi lukea sen päätin tässä antaa suoran linkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa
Oikeus paskaan