Trump irtisanoi tilastojohtajan - mutta mitä sitten?

Suomessa on tiedetty jo presidentti Paasikiven ajoista, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Siksi tuntui vähintäänkin oudolta lukea siitä, että USA:n presidentti Donald Trump on erottanut maan työministeriön alaisen työtilastoviraston johtajan Erika McEntarferille kuultuaan odotettua huonommista työllisyysluvuista - väittäen niitä manipuloiduiksi ilman todisteita. 

Tällainen poliitikon käytös on luonnollisesti silkkaa tyhmyyttä, mikäli tilastot pitävät paikkansa, kuten sopii odottaa. Eikä amerikkalaisten elämä ainakaan parane tosiasiat kieltämällä.

Toisaalta on tietenkin selvää, että virastojen tehtävänä on tuottaa tosiasioihin pohjautuvia tilastoja. Eikä niiden minkäänlaista manipulointia voi pitää vähääkään hyväksyttävänä. 

Siksi on mielenkiintoista nähdä, mitä USA:n työllisyystilastoille tapahtuu sen jälkeen, kun presidentti on korvannut erotetun johtajan "jollakulla paljon pätevämmällä ja osaavammalla". Eli muuttuvatko tilastot takautuvasti siitä, mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Ja jos muuttuvat, niin millaisilla perusteilla ja seurauksilla. Onhan selvää, että mikäli tilastomanipulointia on todella tapahtunut, tulee moni muukin kuin pelkkä johtaja saamaan kengänkuvan takapuoleensa.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päättyykö korvaamaton aikasarja?
Donald Trumpin kiinalaiset jutut
Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista

Mittaushistorian lämpimin tammikuu

Aamun uutisten mukaan kulunut tammikuu oli koko maailman mittakaavassa mittaushistorian lämpimin. Tarkalleen ottaen sen kerrottiin olleen 0,79 astetta lauhempi kuin ilmastollisen vertailukauden eli vuosien 1991–2020 tammikuiden keskimääräinen lämpötila eli 1,75 astetta kuumempi kuin esiteollisena aikana.

Tämä sai minut luonnollisesti katsomaan, että olisiko myös arktinen merijää sulanut ajankohtaan nähden mittaushistoriansa pienemmäksi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan sen tammikuinen keskipinta-ala oli vuonna 2018 tämänvuotista pienempi. 

Merijäälle on kuitenkin kaksi mittaustatapaa, joista toista kutsutaan jään laajuudeksi. Näitä kahta voisi verrata reikäjuustoleikkeen mittaukseen. Eli jään "laajuus" vastaa juustosiivun mittoja reiät mukaan lukien kun taas "pinta-alasta" on poistettu reiät. 

Siksi oli jonkinlainen "pettymys" havaita, ettei jään tammikuinen keskilaajuus ollut mittaushistorian pienin, vaan myös se oli vuonna 2018 laajempi kuin viime kuussa. Toisin sanoen näyttää siltä, että arktisella alueella ilmakehän ja/tai meren lämpötilat ovat olleet vuonna 2018 korkeammat kuin kuluneena tammikuuna.

Tämä sopii yhteen sen kanssa, että lämpimimmästä tammikuusta kertoneen uutisen mukaan ilmakehän lämpötila oli erityisen korkea Etelä- ja Itä-Euroopassa mukaan lukien Venäjän länsiosat, mutta koko Euroopassa "vain" mittaushistorian toiseksi lämpimin. 

* * *

Kuten kaikki lienevät huomanneet, oli kulunut tammikuu lämmin myös Suomessa, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen. Näin siksi, että tammikuu oli tämänvuotista lämpimämpi Sodankylässä toissavuonna ja Helsingissäkin viisi vuotta sitten. 

On myös hyvä huomata, että jo vuoden 1925 tammikuu oli molemmilla paikkakunnilla lämpimämpi kuin tänä vuonna. Ja Sodankylässä oli kulunutta vuotta leudompaa jo koko tilaston toisena mittausvuonna 1909.

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista huomata, että yksi maailman ilmastoa seuraavista toimijoista eli NASA:n Goddard Institute for Space Studies on omissa tilastoissaan muokannut Helsinki-Vantaan lentoaseman tilastoja alla olevassa kuvassa näkyvällä tavalla. Siinä alkuperäiset mittaustulokset näkyvät vihertävällä ja muokattu data mustalla. Sodankylän data on entisellään.

* * *

Lopuksi kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomion siihen, että pohjoisen merijään tilanne on muuttunut tammikuun jälkeen. Sen laajuus - josta on käytettävissä päivittäistä dataa toisin kuin pinta-alasta - nimittäin suorastaan romahti tammikuun 28. ja helmikuun 3. päivän välillä, minkä seurauksena se on helmikuun 1. päivästä lähtien ollut - ajankohtaan nähden - vuodesta 1979 alkaneen mittaushistoriansa pienin.

Nähtäväksi siis jää, nähdäänkö kuluvana vuonna selviä merkkejä ilmaston lämpenemisestä myös pohjoisella napa-alueella, vai palautuuko sitä peittävä jää vuoden kuluessa jälleen entisiin mittoihinsa. Eli sulaako arktinen merijää kuluvana kuukautena mittaushistoriansa pienimpään kokoon, vai jääkö se lopulta suuremmaksi kuin vuosina 1984 tai 2018. 

Palaan luonnollisesti asiaan jälleen, kun siitä on jotain kommentoitavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?

Vaalikoneisiin vaikuttamisen aika on juuri nyt

Kevään vaalit lähestyvät päivä päivältä, joten ei ole mikään ihme, että kansalaiset ovat pohtineet niihin liittyviä asioita. Yksi mielenkiintoinen keskustelunaihe on ollut vaalikoneiden merkitys ja niihin liittyvä mediavalta. 

Asian nosti esille vajaa viikko sitten ajatuspajan toiminnanjohtaja, jonka mukaan "vaalikoneiden laatijoilla on suomalaisessa demokratiassa huomattava valta, joka jää näkymättömiin. Kysymysten valinnoilla on väistämättä merkitystä vaalituloksen kannalta."

Tänä aamuna saimme vuorostamme luettavaksi kauppatieteen maisterin mielipiteen, jossa vaadittiin vaalikoneisiin kysymyksiä siitä "miten ehdokkaat lisäisivät valtion tuloja". Kirjoittajan mukaan "kysymykset pakottaisivat ehdokkaat miettimään tehtäväänsä laajemmin, ja äänestäjät saisivat monipuolisemman käsityksen ehdokkaan ajattelusta maan kehittämiseksi".

Nyt alkanut keskustelu on tärkeä, mutta ei mitenkään uusi. Itse totesin vuonna 2017, että vaalikoneita käytetään ihmisten manipulointiin. Ja annoin teille - arvoisat lukijani - ohjeeksi, että "älkää uskoko vaalikoneiden ehdotuksiin sokeasti, vaan käyttäkää niiden lisäksi tervettä järkeä. Tosiasiahan on, että meillä jokaisella on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä perusteluita äänestyspäätöksillemme - mutta vaalikoneessa kaikki vastatut kysymykset vaikuttavat lopputulokseen yhtä suurella painoarvolla."

Siten vaalikoneeseen vastatessa on syytä ohittaa kysymykset, joihin itsellä ei ole selkeää näkemystä ja hakea parhaiten sopivaa ehdokasta pelkästään jäljelle jäävien kysymysten perusteella. Ja erityisen tärkeää on ohittaa kysymykset, joihin ei ole selkeää vastausta - eli joihin sisältyy kaksi eri kysymystä. 

Siis sellaisia kuin esimerkiksi Iltalehden vuoden 2019 vaalikoneesta löytyvä "Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa myös viidennen ydinvoimalan jälkeen muun muassa ilmastonmuutoksen torjuntaan". Tässä kysymyksessähän vaaliehdokas on joutunut ottamaan kantaa sekä ydinvoimaan että ilmastonmuutokseen - eikä vaalikoneen käyttäjä voi pelkän vaalikonevastauksen perusteella tietää, kumpi seikka on ratkaissut ehdokkaan vastauksesta välittyneen kannan.

Nähtäväksi siis jää, millaisia vaalikoneita media tarjoaa meille ensi keväänä. Selvää kuitenkin on, että koska niiden kysymyslistat eivät ole vielä valmiina, on juuri nyt oikea aika käydä lehdistössä esiin noussutta keskustelua niiden sisällöstä. Ja siksi edelle kirjaamani mielipiteet ovat vähintäänkin tervetulleita - ja tulisi huomioida kaikella vakavuudella suomalaisten mediatalojen toimituksissa.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalikoneiden oikeasta käytöstä
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Vaalikone

Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Kaikki suomalaiset tietänevät hyttysten levittävän virustauteja. Tiedämme myös, että tiheän ihmisasutuksen alueelta kotoisin olevat hyttyset ovat kiinnostuneempia ihmisistä kuin harvaan asuttujen alueiden hyttyset.

Nyt on virusten, hyttysten ja ihmisten suhteesta saatu jälleen uutta tietoa. Cell-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hyttyset eivät nimittäin yksin päätä kenestä ne ovat kiinnostuneita. 

Siihen päätökseen osallistuvat tutkimuksen tulosten mukaan myös ainakin Zika- ja denguevirukset. Tämä tapahtuu sikäli epäsuorasti, että ne vaikuttavat tartunnan saaneiden ihmisten ihon mikrobeihin manipuloimalla nämä lisäämään tiettyjen haihtuvien yhdisteiden eritystä. Ja kuinka ollakaan, juuri sellaisten yhdisteiden, jotka houkuttelevat hyttysiä puoleensa. 

Näin hyttyset hakeutuvat erityisen innokkaasti virustartunnan saaneiden ihmisten iholle imeäkseen heidän vertaan - ja saavat samalla kantaakseen viruksia, joiden leviäminen tämän seurauksena on paljon tehokkaampaa kuin se olisi muuten. 

* * *

Kun nyt mikrobeista tuli puhe, niin välitettäköön toinenkin uusi tieto niiden kyvystä manipuloida uhrejaan. Tässä tapauksessa kyse on tavallisista huonekärpäsistä. 

Nehän lisääntyvät ihmisten tavoin parittelemalla. Ja tähän kohtaan on rakentanut oman lisääntymisstrategiansa eräs sieni. 

Sienethän lisääntyvät itiöiden avulla. Ja tämä kyseinen hyönteisille haitallinen sieni toimii siten, että se hakeutuu naaraskärpäsen aivoihin tämän lähestyessä kuolemaa. Sen seurauksena kuoleva naaraskärpänen levittää siipensä siten, että sienen itiöt tulevat mahdollisimman hyvin tyrkylle.  

Lisäksi sieni erittää kärpäskoiraita houkuttelevia tuoksuja sekä muokkaa naaraan pinnan hiilivetyjä siten, etteivät siivekkäät uroot voi vastustaa haluaan harrastaa seksiä kuolleen naaraan kanssa. Näin sienen itiöt tarttuvat niihin ja pääsevät jatkamaan matkaansa parittelusta kyllikseen saaneiden koiraiden matkassa. 

Inhottaako? Niin minuakin, mutta samalla en voi olla ihailematta niitä keinoja, joita evoluutio on kehittänyt pieneliöille, jotta ne voisivat jatkaa sukuaan mahdollisimman tehokkaasti. Sitä paitsi nyt saadusta uudesta tiedosta Zika- ja dengueviruksen käyttäytymisestä saattaa olla hyötyä pyrittäessä kehittämään uudenlaisia keinoja, joilla niiden aiheuttamia epidemioita voitaisiin välttää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta
Hyttynen on historiantekijä
Seksiä kuolleen kanssa

Kansan ajatuksissa on jälkiä poliittisesta propagandasta

Maaseudun tulevaisuuden teettämän uuden mielipidekyselyn tulokset olivat erittäin valaisevia sen suhteen, kuinka poliittinen propaganda puree ihmisiin. Niinpä päätin kirjoittaa tähän blogiin omat havaintoni kyselyn tuloksista.

Ensimmäisenä asiana on huomattava, että kyselyn mukaan peräti joka viides suomalainen pitää Perussuomalaisia äärioikeistolaisena puolueena. Tämä on räikeässä ristiriidassa puolueen omien kannattajien näkemyksen kanssa. 

Näiden mukaan Perussuomalaiset on nimittäin Kokoomuksen jälkeen toiseksi oikeistolaisin puolue maassamme. Jälkimmäistä näkemystä tukee se, että vaalikonevastausten perusteella Perussuomalaiset on oikeisto-vasemmisto-akselilla hyvin lähellä keskustaa - ja siten kaukana äärioikeistosta.  

Toinen samankaltainen median uutisoinnin aikaansaama vääristymä koski Vihreitä. Puolue miellettiin maamme toiseksi keskustalaisimmaksi poliittiseksi liikkeeksi, vaikka vaalikonevastausten perusteella se sijoittuu selvästi vasemmistoon. Siten median puolueesta ylläpitämä kuva jonkinlaisena epäpoliittisena poliittisesta liikkeenä on löytänyt varsin tehokkaasti tiensä kansalaisten tietoisuuteen.

Vihreään puolueeseen liittyvät mielikuvat ovat kuitenkin varsin hajanaisia, eli propaganda ei ole purrut kaikkiin suomalaisiin. Tästä kertoo se, että MT:n kyselyn perusteella seitsemän prosenttia suomalaisista sijoitti sen äärivasemmistoon. Sen vasemmalle puolelle jäi vain Vasemmistoliitto, joka oli sekä kaikkien suomalaisten että omien kannattajiensa mielestä maamme äärivasemmistolaisin puolue.

Mielipidekysely valaisi mielenkiintoisella tavalla myös Kokoomuksen dilemmaa, joka räiskähteli jälleen kerran puolueen valitessa pormestariehdokasta pääkaupunkiin. Sen kannattajat nimittäin kuvittelivat puolueen sijoittuvan oikeammalle kuin muu kansa. 

Toisin sanoen oikeistolaisesti ajattelevat ihmiset äänestävät puoluetta, koska kuvittelevat sen politiikan oikeistolaisemmaksi kuin mitä se todellisuudessa on - puoluehan on vaalikonevastausten perusteella kuitenkin lähinnä keskustaoikeistolainen puolue. Toisaalta on niin, ettei oikeistolaisesti ajatteleville edes ole varteenotettavaa vaihtoehtoa, koska mikään eduskunnassa edustettu liike ei ole vapaan markkinatalouden kannalla, vaan ne kaikki ovat esimerkiksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannalla.  

Nähtäväksi jää, kuinka ihmisten mielikuvat suomalaisista puolueista vaikuttavat tulevien kuntavaalien tulokseen. Joka tapauksessa äänestyspäivän siirryttyä parilla kuukaudella eteenpäin on ihmisillä entistä enemmän aikaa vaihtaa ehdokkaitaan ja mielipiteitään - ja siihen tarttuvat epäilemättä kaikki ne poliittiset toimittajat, joilla on halu vaikuttaa lopputulokseen. 

Kysymys tosin kuuluu, että kuinka poliittinen propaganda enää tehoaa, kun ihmiset yhä laajemmalla rintamalla saavat tietoa myös suoraan ehdokkailta esimerkiksi Twitterin kaltaisten sosiaalisen median kanavien kautta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Piia Elonen listasi puolueita järjestykseen
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Vihreät on luovien mielikuvien mestari

Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa

Kirjoitin aikanaan siitä, kuinka Yle on sorsinut maan suurinta oppositiopuoluetta ajankohtaisohjelmissaan. Päätin tänään tehdä samantapaisen tarkastelun valitsemalla Ylen Areenasta kaikki haulla "A-studio" esille tulleet ajankohtaisohjelmat koko edellisen vaalikeskustelun (28.1.2021) jälkeiseltä ajalta.

Tänä aikana eri eduskuntapuolueet olivat ohjelmien esittelytekstien mukaan saaneet seuraavat määrät edustajiaan esiintymään Ylen ajankohtaislähetyksiin.

SDP: 6 kertaa
Kokoomus: 5 kertaa
Keskusta: 3 kertaa
Vihreät: 2 kertaa
Perussuomalaiset: 2 kertaa
Vasemmistoliitto: 1 kerta
RKP, Kristilliset ja Liike Nyt: 0 kertaa

Vertasin seuraavaksi lukuja eri puolueiden kannatukseen vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Eli kuinka monta kannatusprosenttia kukin puolue tarvitsi saadakseen yhden kansanedustajan Ylen A-studio-sarjan yhteen ajankohtaisohjelmaan. 

Tämän laskelman mukaan SDP tarvitsi 2,95 prosenttia kannatusta saadakseen yhden edustajan puhumaan näkemyksistään. Se näyttäisi siten olevan Ylen toimituskunnan ykkössuosikki ajankohtaisohjelmiin myönnettävän TV-ajan suhteen. 

Toisena tässä vertailussa oli Kokoomus, joka sai ruutuun oman puhuvan päänsä jokaista 3,4 kannatusprosenttia kohti. Pronssitila meni Keskustalle 4,6 prosentin tuloksella. 

Vähän vaikeampaa oli Vihreillä, jotka saivat TV-ruutuun edustajansa jokaista 5,75 prosentin kannattajajoukkoa kohti. Ja Vasemmistoliitolla vielä hankalampaa, koska he saivat vain yhden edustajan Ylen ohjelmiin vaaleissa saamallaan 8,2 prosentin kannatuksella.

Vielä senkin alapuolelle jäi kuitenkin Perussuomalaiset, sillä heille myönnettiin esiintymisaikaa vasta 8,75 prosentin kannatuksella. Ja pahnanpohjimmaisina olivat pikkupuolueet jotka pidettiin kokonaan mediapimennossa. Tosin tämä on jollain tavalla ymmärrettävää, sillä jos niistä suurin eli RKP olisi saanut yhden edustajansa ruutuun, olisi se noussut edelle laskemissani suhdeluvuissa pronssitilalle ohi Keskustan.

Lukuja voi tarkastella myös vertaamalla puolueiden edustaja/kannatussuhteita toisiinsa. Tällä tarkastelutavalla nähdään, että verrattuna Ylen toimittajien inhokkiin eli Perussuomalaisiin sai SDP kannatukseensa nähden melko tarkasti kolminkertaisesti veronmaksajien kustantamaa näkyvyyttä ajankohtaisohjelmissa. Lisäksi on huomattava, että perussuomalaisten TV-aika on ajoittunut tämän vertailun alkupuolelle 4.2. ja 11.2. lähetettyihin A-talk-ohjelmiin, eli kauas tulevista kuntavaaleista.  

Edelle raportoimani vertailun perusteella minusta näyttää ikävästi siltä, ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Miksi Ylen toimituskunta syrjii Perussuomalaisia?
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

Suomen Uutisten mukaan Ruotsin yleisradioyhtiön eli SVT:ssa haastateltiin viimeisen 30 viikon aikana 90 eri panelistia, joista 73 voidaan luokitella vasemmistolaisen, sosialidemokraattisen tai liberaalin maailmankatsomuksen omaavaksi henkilöksi. Asiasta oli hermostunut oppositiossa oleva Maltillinen kokoomus, joka asetti työryhmän selvittämään julkisen palvelun toimintaa ja rahoittamista.

Tästä innostuneena päätin katsoa miltä näyttää kotoisen Ylen kahden viime viikon A-studioissa puoluepoliittisin tunnuksin haastateltaviksi kutsuttujen henkilöiden lista. He olivat Ylen TV-oppaan mukaan toissa viikon maanantaina Katri Kulmuni (kepu) ja Petteri Orpo (kok), tiistaina Timo Harakka (sdp) ja Juhana Vartiainen (kok), keskiviikkona Pekka Haavisto (vihr) ja Krista Kiuru (sd) sekä torstaina Mia Laiho (kok).

Viime maanantaina A-studioon pääsivät Mari-Leena Talvitie (Kok.) ja Antti Rantakangas (Kepu), tiistaina ei kukaan, keskiviikkona Sirkka-Liisa Anttila (kepu) ja Ulpu Iivari (sd) sekä torstaina  Ilkka Kanerva (kok) ja Erkki Tuomioja (sd). Tänään maanantaina A-studiossa ovat Ylen TV-oppaan mukaan Sirpa Paatero (sd) ja Suldaan Said Ahmed (vas).

Toisin sanoen Ylen A-studio on reilun kahden viikon aikana antanut veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa viidelle kokoomuslaiselle ja demarille, kolmelle kepulaiselle sekä yhdelle vihreälle ja vasemmistoliittolaiselle poliitikolle.

Meillä ei siis Kokoomuksella näyttäisi olevan aihetta valitukseen sen enempää kuin demareilla tai keskikokoiseksi puolueeksi vajonneilla keskustalaisillakaan. Sen sijaan eduskunnan toiseksi suurimmalla puolueella ja nykyisellä gallup-ykkösellä eli Perussuomalaisille voisi kuvitella olevan syytä moittia Yleä verovarojen korruptoituneesta käytöstä sitäkin enemmän.

Testasin havaintojani vielä kolmen viikon takaisten A-studioiden poliittisilla vierailla. He olivat maanantaina Krista Kiuru (sdp) ja Sanna Vesikansa (vihr), tiistaina Li Andersson (vas) ja Tytti Tuppurainen (sd), keskiviikkona Hannu Hoskonen (kesk) ja Jenni Pitko (vihr) sekä torstaina Antti Kurvinen (kesk), Elina Lepomäki (kok), Bella Forsgrén (vihr) ja Päivi Räsänen (kd). Siten tämä pieni lisäselvitys vahvisti varsinaisen "tutkimukseni" päätuloksen perussuomalaisten poliitikkojen syrjinnästä.

Kysymykseni kuuluu, että olikohan tämän pienen "tutkimukseni" tulos puhdasta sattumaa, vai olisiko myös suomalaisen verorahoitteisen median poliittisesta puolueettomuudesta syytä tehdä selvitys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla
Ylen viestii vajaasti

Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina

Kuntavaalit lähetyvät ja meidän äänestysikäisten on aika valita puolueemme ja ehdokkaamme. Siinä ovat yhä useammin apuna vaalikoneet.

Niitä käytettäessä on hyvä ymmärtää, että vaalikoneen tekijä voi ohjailla lopputulosta kysymyksenasettelulla. Tein itse Helsingin Sanomien ja Yleisradion vaalikoneet. Niiden kysymyksiin vastaaminen tuotti kärkisijoille eri puolueisiin kuuluvat ehdokkaat.

Tämän aamun Helsingin Sanomat julkaisi puoluevalintakoneen. Siinä oman ehdokkaansa sai selville muutamalla kysymyksellä. Itse päädyin puolueeseen, jota en missään tapauksessa äänestäisi. Syynä lienee ollut ensimmäinen kysymys, johon minulla ei ole vahvaa kantaa.

Jos ensimmäisenä kysymyksenä olisi ollut kodin, uskonnon ja isänmaan sijasta suhtautuminen esimerkiksi turvapaikanhakijoiden sijoittamiseen olisi puoluevalintakoneen lopputulos hyvin monilla ihmisillä todennäköisesti jotain aivan muuta.  Se kun jakaisi ihmiset melko tasaisesti perussuomalaisiin ja muihin koska kansasta huomattavasti suurempi osa on maahanmuuttokriittisiä kuin perussuomalaisia ehdokkaita äänestäviä.

Tämän kirjoituksen opetus on siis se, että älkää uskoko vaalikoneiden ehdotuksiin sokeasti, vaan käyttäkää niiden lisäksi tervettä järkeä. Tosiasiahan on, että meillä jokaisella on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä perusteluita äänestyspäätöksillemme - mutta vaalikoneessa kaikki vastatut kysymykset vaikuttavat lopputulokseen yhtä suurella painoarvolla.

Ja tätä tosiasiaa vaalikoneiden laatijat voivat halutessaan käyttää äänestyspäätösten manipuloimiseen. Tai vaikka eivät haluaisikaan, vaikuttaa se silti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?
Vaalikone
Kunnallisvaalit 2012