Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun

Tämä on yhdeksäs osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen kahdeksannessa kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomen siirtyminen Venäjän suuriruhtinaskunnaksi johti tsaarin kanssa yhteiset intressit omaavien byrokraattien valtaan, minkä seurauksena maan taloudellinen kehitys pysähtyi, köyhien nuorten elämä muuttui näköalattomaksi ja sitä kautta rikollisuus paisui ennen näkemättömän laajaksi.

Muutos tähän syntyi - juuri nyt niin ajankohtaisella paikalla käydyn - Krimin sodan aikana vanhan tsaarin eli Nikolai I:n kuoltua ja - uuden valistuneeksi itsevaltiaaksi osoittautuneen - keisari Aleksanteri II:n astuessa valtaan. Samalla Venäjän kehitystä alettiin ohjata kohti uudenlaista talousjärjestelmää eli liberaalia markkinataloutta. 

Suomessa tämä näkyi siinä, että senaatissa saivat valtaa reformeille myötämieliset Johan Vilhelm Snellmanin kaltaiset henkilöt, kun taas vanhan polven merkantilistit saivat mennä. Kenraalikuveröörikseenkin uusi tsaari nimitti liberaalin baltiansaksalaisen.

Snellmanin vaikutuksesta maahan alettiin rakentaa rautatielaitosta, joka vähensi vesiteiden merkitystä ja saattoi sitä kautta yhä laajempia alueita taloudellisen edistyksen piiriin. Samalla talouden riippuvuus vanhoista kartanoista ja niiden aiemmin erilaisista privilegioista ja monopoleista nauttivista omistajista väheni, jolloin taloudellista kehitystä saattoi edistää yhä kasvava joukko kaupunkien porvaristoa ja maaseudun talonpoikia. Samalla Suomen yhteys Venäjään kiinteytyi.

Valtiopäivien kokoontuminen - pitkän tauon jälkeen - vuonna 1863 johti liberalistisen lainsäädännön luomiseen. Se salli vapaan taloudellisen toiminnan, mutta sitoi hallinnon ja lainkäytön lakiin. Näin poliittinen ja taloudellinen valta eriytyivät ja lopulta vuonna 1879 toteutettiin elinkeinovapaus, joka loi perustan nykymuotoiselle suomalaiselle yhteiskunnalle. 

Tämän seurauksena Suomen satamakaupunkeihin perustettiin suuria höyrysahoja ja sahatavaran arvo nousi uittoreittien varsilla koko Suomessa. Taloudelliset mahdollisuudet houkuttelivat Suomeen myös ulkomaalaisia yrittäjiä. Näin Suomi aloitti tiensä metsäteollisuuden suurvallaksi, jonka tueksi luotiin koulu-uudistus. 

Samalla lapsityövoiman käyttö väheni ja vähitellen myös maaltamuutto sai vauhtia, koska ihmisillä oli aiempaa paremmat mahdollisuudet päästä kiinni leivänsyrjään myös kaupungeissa. Samalla maan vauraus aloitti tähän päivään asti jatkuneen siirtymiseensä kohti autonomisen Suomen eteläisimpiä osia - sitä ennenhän maan vaurain maakunta oli ollut Etelä-Pohjanmaa. 

Suomi sai myös kunnallisuudistuksen, joka synnytettiin, koska keskushallinto halusi siirtää sosiaalisia, taloudellisia ja koulutuksellisia rasituksia maaseuturahvaan kannettavaksi. Näin säästyneet varat se käytti puolestaan maan teollistumisen edellytysten parantamiseen. Siitä seurasi puolestaan yrittäjien vaurastumisen lisäksi uudenlaisen sosiaalisen ryhmän eli vapautunutta talouselämää palvelevan teollisuustyöväestön syntyminen.  

Samalla uudistui koko yhteiskunta. Luotiin poliisilaitos, vakinaistettiin valtiopäivät, synnytettiin yksityisoikeus ja lievennettiin rikoslain tuomioita nojautuen ajatukseen vankien saattamisesta kunnon kansalaisiksi. Kaiken kaikkiaan Suomen tulevaisuus näytti tässä vaiheessa suorastaan loistavalta. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harkimon lähtö herätti ajatuksia
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?

Hyödyn aika

Tämä on kuudes osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka maa siirtyi ylhäisimmän aatelin vallasta kuninkaan itsevaltiuden kautta virka-aatelin hallinnoimaan esikapitalistiseen yhteiskuntaan, jossa myös tavallisen kansan elinolot alkoivat vähitellen kohentua. 

Edellä kuvattua käännettä professori Heikki Ylikangas pitää merkittävimpänä Suomen historian käännekohtana. Ja sen kanssa tasavertaisena heti perään seurannutta 1700-luvun puolivälin tienoota - eli tämän kirjoituksen aihetta. 

Tuolloin nimittäin - poliittisesta johtoasemasta taistelevien myssyjen ja hattujen poliittisen kiistelyn lomassa - annettiin joukko äärimmäisen merkittäviä asetuksia, joiden perusteella maatilan sai jakaa useampaan osaan. Sitä ennen näin ei voinut tehdä, koska valtakoneisto pelkäsi tilojen muuttuvan sen seurauksena veronmaksukyvyttömiksi. 

Samoin sallittiin talonpojille torppien eli vuokratilojen perustaminen: tämä oikeus oli koskenut aiemmin vain aatelis- ja ratsutiloja. Ja kukkana kakussa päätettiin isojaosta eli maiden uudelleenjakamisesta tilojen kesken siten, että kunkin tilan maat sijaitsivat suurempina lohkoina aiempien yhteiseen kylvöön ja sadonkorjuuseen pakottavien kapeiden sarkojen sijasta. Näin talonpojille mahdollistui oman tilan kehittäminen muista riippumattomasti.

Tosin kävi niin, etteivät talonpojat ensi alkuun olleet lainkaan halukkaita tarttumaan mahdollisuuteen. Syynä olivat yhteismetsät, joita ei haluttu jakaa uudistilojen perustajille vaan pitää tuottoisan tervanpolton resurssina. Asiaan tuli muutos vasta, kun kruunu ilmoitti, ettei valtiovalta tule enää isojaon jälkeen puuttumaan maiden - edes metsien - jakamiseen, vaan ne jätetään itsenäisten isäntien vastuulle.

Neljäs uudistus oli väestökirjanpito, jota tarvittiin armeijan väenottoja varten, koska monet perheet olivat aiemmin huijanneet viranomaisia esimerkiksi antamalla useammalle pojalleen saman nimen, jotta he välttyisivät sotatantereelle joutumiselta. Sehän oli etenkin 1600-luvulla tarkoittanut käytännössä lähes kuolemanrangaistusta - ei niinkään taisteluiden kuin joukko-osastoja raskaasti verottavien kulkutautien takia. 

Tilojen halkominen oli kuitenkin sallittua vain, mikäli luvan hakija oli aikeissa mennä naimisiin. Toisin sanoen tehtyjen uudistusten perimmäisenä motiivina oli se, että Ruotsin valtio halusi kasvattaa väkilukuaan, koska maassa vallitsi krooninen pula työvoimasta - siis ruukeissa, manufaktuureissa ja kartanoissa. Ehkäpä talonpoikien taloudellisten mahdollisuuksien lisääminen auttaisi työvoiman määrän kasvattamisessa? 

Näin laajentuneen yksityisen omistusoikeuden seurauksena ihmiset innostuivat aiempaa enemmän taloudelliseen yritteliäisyyteen ja voitontavoitteluun. Toisin sanoen 1700-luvun puolivälissä Ruotsi ja sen myötä Suomi siirtyivät hyödyn aikakauteen.

Myös yliopistolaitos osallistui taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen, sillä vuonna 1747 muutettiin Turun yliopiston runousopin professorin virka talousopin professuuriksi - saman kohtalon koki Uppsalassa oikeuden oppituoli. Turun akatemiasta valmistui myös yksi taloudellisen liberalismin keksijöistä eli Antti Chydenius, joka esitti teoriansa vuosikymmentä ennen kuin Adam Smith kirjasi samanlaisilla ajatuksilla itsensä maailman taloushistoriaan. 

Samalla oikeudenkäyttö alkoi muuttua ja paine rangaistusten keventämiseksi kasvoi. Myös kunnallista valtaa alettiin siirtämään kruunun virkakoneistolta takaisin pitäjänkokouksille. Ja jopa kirkko alkoi suhtautua aiempaa myötämielisemmin erilaisiin herätysliikkeisiin. 

Näin yhteiskunnan 1500-luvulta alkanut kehityssuunta kohti aatelisvallan kasvua ja äärimmäisen eriarvoista yhteiskuntaa oli peruuttamattomasti kääntynyt kohti koko kansan elintason nostamista ja demokratiaa. Ja sitä kautta alkoi vähitellen syntyä taloudellista pohjaa, joka oli aikanaan mahdollistava nykyaikaisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntymisen, vaikkei tämä kehitys ollutkaan suora ja polveilematon.

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?