Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille. 

Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista. 

"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."

"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."

"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."

"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta

Hoidetaanko vai annetaanko kuolla?

Sairaudestaan pelastettu seniorikansalainen kysyi mielipidekirjoituksessaan, että "olisiko lääkäreiden pitänyt jättää minut hoitamatta"? Syynä kannanottoon oli se, että yhteiskunnassamme on nostettu esille terveydenhuollon priorisointi.

Seniorikansalainen lopetti kirjoituksensa toteamalla, että tuollainen "priorisointi on vaikeaa ja todennäköisesti ikävää". Nämä lienevätkin syitä siihen, miksei tuollaista keskustelua ole käyty - sekä poliitikkojemme arvelu siitä, ettei terveydenhuollon rajoittamisesta puhumalla saa seuraavissa vaaleissa ääniä.

Tähän tilanteeseen meidät on ajanut lähinnä yksi syy: lääketieteen nopea kehittyminen siten, että yhä pahemmin sairaat ihmiset on mahdollista parantaa vaivoistaan. Tai ainakin heidän elinikäänsä on mahdollista pidentää. Ja että tämä kehitys on ollut nopeampaa kuin yhteiskuntamme talouskasvu.

Tilanne ei ole ainakaan talouden suhteen paranemaan päin. Siitä pitää huolen ennen kaikkea maamme nuorison haluttomuus lasten eli tulevien veronmaksajien tekemiseen. Sen osalta professori Anna Rotkirch muistutti meitä jälleen siitä, että lapsettomuuden pääasiallinen syy on "halu tehdä muita kiinnostavia asioita ja haluttomuus luopua omasta elämäntyylistä" eli hedonismi. Nuorilla miehillä myös sopivan kumppanin puuttuminen.

Siten ongelma ei katoa väistämällä kieltämättä ikävä keskusteleminen ja yhteinen päätöksenteko tästä ongelmasta. Sen sijaan käytännön ratkaisut jäävät yksittäisille lääkäreille, joiden käsiä sitovat budjetin ja työajan rajoitukset. Tämän seurauksena ei toteudu sen enempää ihmisten lääketieteellinen tasa-arvo kuin oikeudenmukaisuuskaan.

Seniorikansalaisen kysymys on siis mitä tärkein, mutta sitä ei pidä yksilöidä keneenkään yksittäiseen henkilöön vaan käsitellä puhtaasti periaatteellisella tasolla ja avoimesti siten, että määritetään ne terveydenhuollon periaatteet, joiden perusteella tehdään ratkaisut verovaroin annettavasta hoidosta.

Tällainen periaatepäätös ohjaisi verovarojen käyttöä mahdollisimman tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti sekä parantaisi myös yksityisen terveydenhuoltojärjestelmän asemaa, koska sen tehtäväksi tulisi täydentää julkista erikoissairaanhoitoa niiltä osin, kuin avoimesti päätettävät periaatteet jättävät hoitamatta. Näin jokainen Suomen kansalainen tietäisi jo etukäteen millä perusteilla hän saa tai on saamatta julkista hoitoa sairauteensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Kenen tauti hoidetaan?

Poliittinen korrektius vie harhaan

Yleisradio kertoi, että väestönkasvu on ilmastokeskustelun tabu, vaikka kyseessä on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Ja aloitti jutun puhumalla suomalaisten syntyvyydestä, vaikka sillä ei käytännössä ole mitään vaikutusta globaaliin ilmaston lämpenemiseen.

Toki jutussa siirryttiin myöhemmin myös Afrikan väestöräjähdykseen ja toistettiin vanha klishee, jonka mukaan syy löytyy ihmisten tarpeesta löytää itselleen elättäjä vanhuudenpäiville. Siten ongelman ratkaisuksi tarjottiin köyhyyden vähentämistä ja tyttöjen koulutusta. Onneksi ei sentään puhuttu imperialismista.

Mutta miksi väestönkasvun kytkemisestä ilmastonmuutokseen sitten vaietaan? Yhden version asiasta tarjosi ilmastonmuutoksesta kirjoittava amerikkalaistoimittaja David Roberts, jonka kertoi välttelevänsä tietoisesti puhumasta väestönkasvusta, koska keskustelu väestönkasvun rajoittamisesta tarjoaa suoraa polttoainetta rasistisille ja muukalaisvihamielisille kannoille.

Syynä väestöräjähdyksestä vaikenemiseen on hänen mukaansa siis poliittinen korrektius. Samalla meitä eurooppalaisia kuitenkin vaaditaan syytämään useita prosentteja verotuotostamme kehitysmaalaisten auttamiseen, muuttamaan syvällisesti omaa elintapaamme ja ottamaan vastaan ilmaston lämpenemisen takia vaikeuksiin joutuneita afrikkalaisia.

Juttu eteneekin sitten poliittisesti korrektisti siihen, että syntyvyyden kasvu Suomessa olisi huono uutinen. Mutta jos tänne kuitenkin vielä synty lapsia, täytyisi heistä Helsingin yliopiston dosentti Ulla Lehmijoen mukaan "yhä määrätietoisemmin kouluttaa ihmisiä, jotka elävät ekologisesti".

Lisäksi yliopistolehtori Pasi Heikkurisen mukaan Suomenkin talous "pitäisi saada laskemaan kestävälle tasolle. Siihen, jossa ei enää kulutettaisi enempää kuin yhden maapallon biokapasiteetti vuodessa... Mikäli väestön määrä laskee, elintason ei tarvitse laskea niin paljon".

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch toi sentään lopulta hiukkasen realismia Ylen juttuun. Hän muistutti Ranskan keltaliiveistä, jotka eivät hyväksyneet elämäntapansa tuhoamista ilmastonmuutoksen seurauksena. Se osoitti, ettei poliittisen korrektiuden nimissä voi vaikeuttaa ihmisten elämää ihan miten tahansa.

* * *

Jutun luettuani jäin ihmettelemään erityisesti yhtä asiaa. Siinä ei sanallakaan kritisoitu tai edes kommentoitu sitä, että väestöräjähdyksen aiheuttaman taloudellisen stagnaation ja sekasorron seurauksena kohti Eurooppaa lähteneen "ilmastopakolaisen" hiilijalanjälki on täällä pohjoisessa monikymmenkertainen verrattuna kotiseutuun.

Eikä myöskään afrikkalaisen miehen machoa elintapaa, jonka seurauksia ovat mm. sukupuolitautien (AIDS) leviäminen ja naisen asema lapsentekokoneena. Ja joka täällä länsimaissa lienee osaltaan syyllinen mustan maanosan miesten heikkooon integroitumiseen yhteiskuntaamme.

Eli kaiken kaikkiaan Ylen juttu oli aiheellinen, mutta asian käsittely jäi puolitiehen... tai no, se jäi poliittisen korrektiuden toimittajalle aiheuttamien paineiden alle. Siitä huolimatta juttu voisi toimia keskustelun avaajana myös suomalaisessa valtamediasssa.

On siis syytä jäädä odottamaan sille jatko-osia, joissa tuodaan esille myös edellä mainitsemani puutteet ja lopetetaan meidän suomalaisten (tai yleisemmin eurooppalaisten) syyllistäminen asiasta, johon olemme jo tuoneet oman kestävyyselementtimme luopumalla endogeenisestä väestönkasvusta ja kehittämällä sen teknologian, joka tuottaa jatkuvasti vähäpäästöisempiä ratkaisuja ilmastopäästöjen hillitsemiseksi - ellei kehitysmaiden väestöräjähdysten ja kansainvaellusten yhdistelmä sitten osoittaudu ylivoimaiseksi esteeksi paremmalle tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrian väestö kasvaa joka vuosi 268 000 hengellä
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Kuinka maapallo pelastuu?

Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli pitkä juttu maahanmuuttajien työllistymisestä. Se oli otsikoitu lehden yleinen linja huomioon ottaen yllättävästi: "Tutkijat tyrmäävät: Maahanmuuttajat eivät ratkaise Suomen huoltosuhteen ongelmaa".

Otsikon teksti pitää luonnollisesti paikkansa. Itse jutussa asian toteaa jo hiukan enemmän yllättävästi väestötieteen professori Pekka Martikainen, joka myös tarkentaa, että tämä koskee myös ns. työperäistä maahanmuuttoa eikä pelkästään humanitaarista maahanmuuttoa.

Nyt on siis lopultakin todettu se maahanmuuttokriittisten parissa jo kauan hyvin tiedossa ollut itsestäänselvyys, ettei ainakaan turvapaikanhakijavyöry pelasta meitä ikääntyvän väestörakenteen seurauksena syntyviltä lähivuosikymmenten huoltosuhde-ongelmilta. Ei vaikka väitettä on viljelty lehdistössä vuosikausia.

Asian vahvistaa työperäistä maahanmuuttoa eri maissa tutkinut apulaisprofessori Lena Näre, jonka mukaan esimerkiksi miljoonan koulutetun syyrialaisen maahanmuutto "tulisi Suomelle kalliiksi" koska he perustavat perheitä, sairastuvat ja ikääntyvät siinä missä muutkin. Sekä tarvitsevat kouluja, päivähoitoa ja terveyspalveluita.

* * *

HS:n juttu oli muutenkin mielenkiintoinen ja sisälsi asioita, jotka tavallisen kansalaisen on syytä tietää. Professori Martikainen toteaa edelle kirjoitetun lisäksi myös sen, että  esimerkiksi Saksassa ja Italiassa ikääntyminen on suurempi murhe kuin Suomessa, koska syntyvien lasten määrä naista kohden on ollut niissä jo pitkään olennaisesti pienempi.

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että edelleen samassa jutussa haastateltu Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch ei halua patistaa kansaa lapsentekotalkoisiin. Näin siksi, että "se on vanhanaikainen ja naiivi ajattelutapa."

Sen sijaan hänen mukaansa tulisi keskittyä poistamaan ne syyt, jotka aiheuttavat vähälapsisuutta. Se tarkoittaisi hänen mukaansa varmempien tulevaisuudennäkymien tarjoamista ihmisille. Kaunis ajatus, mutta minulle jäi kyllä kokonaan auki se, miten temppu tehtäisiin nykyisen taloustilanteen ja humanitaarisen maahanmuuton riivaamassa kotimaassamme.

* * *

Sokerina pohjalla artikkeli kertoo maahanmuuttoasioista vastaavan ykkösvirkamiehemme Päivi Nergin toiveyhteiskunnasta. Ulostulo on niin selkeä ja vahva, että suorastaan hätkähdin.

Jutun mukaan Nerg nimittäin haluaisi itse elää monikulttuurisessa Suomessa ja harmittelee, ettei sellaista Suomea voi rakentaa mahtikäskyillä. Ei vaikka, edelleen Nergin mukaan, 10 000 humanitaarisen maahanmuuttajan määrä "on ’peanuts’ tässä... kokonaisuudessa”.

Olen näreissäni siitä, että maamme sisäministeriössä on kansliapäällikkönä Nergin tapainen ilmeisen epärealistinen maailmanhalaaja. Hänen edelle referoimieni näkemystensä perusteellahan vain kansalaisten vaaleissa ja mielipidekirjoituksissa näkynyt vastarinta ja niiden kautta syntynyt maahanmuuton suhteen varsin järkevä hallitusohjelma on saanut hänet pidättäytymään ovien avaamisesta sepposen selälleen Suomeen pyrkiville irakilaisille, afgaaneille ja somaleille. Ehkäpä myöskin EU:n alueelta tänne meidän elätettäviksemme kaipaileville albanialaisille ja romaneillekin.

Nergin pakottamistoiveiden kariutumisesta huolimatta "peanuts" näkyy jo nyt yhteiskunnassamme. Yhtenä sen viimeisistä näkyvistä merkeistä on tuomio, joka annettiin 20-vuotiaalle Sajjad Hassoon Chasib Al-Saedille törkeästä raiskauksesta, johon sisältyi kuristamista ja klamydian tartuttaminen uhriin. Tämän kansliapäällikön kaipaaman monikulttuurisen kohtaamisen seurauksena uhri pelkää jäävänsä klamydian takia lapsettomaksi ja on joutunut raiskauksen aiheuttaman stressihäiriön seurauksena intensiiviseen psykoterapiaan.

Sellaista kohtaloa en toivo edes niille, jotka kaipaavat monikulttuuria maahamme. Sen sijaan toivoisin, että kansliapäällikön kaltaisessa asemassa olevalla ihmisellä olisi järkeä ymmärtää, ettei Hesperian tapaus ole pelkästään yksittäistapaus, vaan laajamittaisen humanitaarisen maahanmuuton väistämätön seuraus. Joka voi sattua myös hänen omille läheisilleen - sitä varmemmin, mitä useampia "peanutseja" maamme kaduilla vaeltaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastaanottokeskukseksi suunniteltu hotelli paloi ihmisten riemuitessa
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia