Helsingin Sanomat kertoo, että EU on harsimassa pakolaispolitiikkaansa. Lehden mukaan Unionin yhteisenä tavoitteena on tulijoiden määrän hallitseminen. Samalla lehti muistuttaa siitä, että "kansainvälisten sopimusten ja velvoitteiden mukaisesti Suomen ja muiden EU-maiden pitää tarjota turvapaikka pakolaisille, jotka ovat sen tarpeessa, ja heitä on nyt hyvin paljon".
En kiistä lehden näkemystä, mutta muistutan tässä yhteydessä kahdesta asiasta.
Yksi. Vaikka EU-maiden tuleekin sopimusten mukaan tarjota turvapaikka sitä tarvitseville, minkään sopimuksen mukaan tulijoille ei tarvitse myöntää pysyvää oleskelulupaa turvapaikan antaneessa maassa. Siten jokainen maa voi itse määritellä, kenelle ja millä ehdoilla, myönnetään pysyvä maassaololupa.
Kaksi. Sopimukset ovat sopimuksia eivätkä luonnonlakeja. Mikäli mihin tahansa sopimukseen sisältyy kohtuuton määrä väärinkäyttöä, se tulee neuvotella uudelleen sellaiseksi, että lieveilmiöt saadaan minimoitua.
Viime aikoina kansainvälisten sopimusten mukainen turvapaikanhakuoikeus on aiheuttanut valtavan määrän väärinkäytöksiä.
Migrin tilastojen mukaan esimerkiksi syyskuussa yhteenä 419 albaania haki turvapaikkaa. Heistä yhdelläkään ei ollut siihen tarvetta.
Vastaavasti 916 irakilaisesta turvapaikanhakijasta vain 230 hakijalla todettiin turvapaikan tarve. Kansainvälisten sopimuksen väärinkäyttäjiä oli siis 556 eli noin 75 prosenttia Suomeen tulleista irakilaisista.
Todettakoon samalla, että sotaa käyvästä Syyriasta Suomeen saapui 107 turvapaikanhakijaa, joista 59:llä todettiin olevan turvapaikan tarve. Siten jopa syyrialaisista lähes puolet voidaan katsoa turvapaikanhakusopimuksen väärinkäyttäjiksi. Heidän kohdallaan kyseessä oli elintasosurffaus, eli hakeutuminen uuteen EU-maahan rekisteröitymisen jälkeen (Dublin-tapaukset).
Summa summarum: turvapaikanhakijoihin liittyvät sopimukset tulisi neuvotella uudelleen sellaisiksi, ettei niiden väärinkäyttö olisi yhtä houkuttelevaa kuin nykyisin. Lisäksi Suomen kannattaisi miettiä uudelleen ne ehdot, joilla turvapaikanhakijalle voitaisiin myöntää pysyvä oleskelulupa maassamme.
Esimerkiksi integroitumisen astetta ja rikosoikeudellista nuhteettomuutta sekä kykyä työllistyä ei voi tässä suhteessa painottaa liikaa. Näiden seikkojen painottamisessa olisi sekin hyvä puoli, että niiden voi perustellusti olettaa lisäävän turvapaikan saaneiden integroitumishalukkuutta - mikä olisi sekä tulijoiden että suomalaisen yhteiskunnan etu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: