Vihervasemmisto ja maaseudun kurittaminen

Iltalehden välittämän tiedon mukaan turkistarhauksen kieltäisi siirtymäajan jälkeen 37 prosenttia vastaajista. Jutun otsikkoon oli tosin kirjoitettu "Lähes 40 prosenttia kansanedustajista kieltäisi turkistarhauksen".

Tutkimuksen mukaan turkistarhauksen haluaisi säilyttää 60 prosenttia kansanedustajista. Siten tarhauksen kannatus oli laskenut aavistuksen verrattuna edelliseen eduskuntaan, mutta siitä huolimatta se nauttii edelleen parlamentaarikkojemme selvän enemmistön kannatuksesta.

Itse jäin kaipaamaan jutusta turkistarhauksen kannatuksen jakautumista puolueittain. Näin siksi, että voisin testata ennakkoluuloni siitä, mitkä puolueet haluavat ylläpitää maaseudun elinvoimaa - ja mitkä taas vaikeuttaa siellä asumista. Turkistarhaushan on edelleen merkittävä työllistäjä ja metsätalouden lisäksi ainoa perinteinen maaseutuelinkeino, joka menestyy itsenäisesti ilman merkittävää veronmaksajan tukea.

Tuo mainitsemani ennakkoluulo perustuu vuotta aiemmin tehtyyn kyselyyn, jonka mukaan turkistarhauksen haluaisi kieltää enemmistö kaikkien punavihreiden puolueiden kansanedustajista. Muissa puolueissa kansanedustajien enemmistö oli tuolloin elinkeinon puolella.

Asia liittyy parin viime päivän kuumimpaan poliittiseen keskustelunaiheeseen, joka sai alkunsa opetusministeri Li Anderssonin (vas) kimpaantumisesta oppositiojohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) kohtaan. Tuon paskapuhe-sanastaan kuuluisan raivoisan reaktion synnytti oppositiojohtajan toteamus, jonka mukaan "Keskusta pyrkii puolustamaan alueellisia näkökohtia ja vihervasemmisto taas sellaista politiikkaa, joka käytännössä johtaa siihen, että alueet Suomessa muuttuvat vähitellen asuinkelvottomiksi ja ihmisten on pakko keskittyä".

Hauskaksi sanailun teki se, että Halla-aho nosti myöhemmin tuekseen tuoreen Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoituksella tehdyn dokumentin. Sen mukaan "kustannusten nousu ja suurin tarve investoida uusiin ratkaisuihin osuu eniten niihin, joilla on pitkät työ- ja asiointimatkat ja suuret, vanhat asunnot. Tämä voi vähentää yksityisautoiluun perustuvaa pendelöintiä ja siten pienentää työssäkäyntialueita, käytännössä ohjata ihmisiä muuttamaan maaseutukunnista kaupunkeihin".

Tutkimustiedon valossa on siis kiistatonta, että hallituksen ja erityisesti vihervasemmiston kaavailemat polttoaineiden hinnankorotukset ja nopeutettu muutos autokannassa heikentävät maaseudun elinoloja. Siten Halla-aho ei syyllistynyt paskapuheeseen, vaikka Andersson näin silmin nähden tulistuneena väittikin.

Lännen Median kyselyn puoluepoliittiset yksityiskohdat tässä yhteydessä olisivat siten tärkeitä sen ymmärtämiseksi, että sisältääkö vihervasemmiston keinovalikoima suomalaisen maaseudun autioittamiseksi myös perinteisten maaseudun elinkeinojen alasajon, vai tyytyvätkö he pelkästään vaikeuttamaan ihmisten liikkumista.

* * *

Sivumennen sanoen ja tätä Suomen lämmintä talvea kauhistellen välitän arvoisalle lukijalleni sen enempää asiaa kommentoimatta, että pohjoinen merijää on juuri nyt (helmikuun 7. päivä) ajankohtaan nähden laajempi kuin kertaakaan sitten vuoden 2009. Samalla se on jo ohittanut vuoden 2017 maksimilaajuutensa (jolloin se jäi mittaushistorian pienimmäksi) siitä huolimatta, että jääpeite on laajimmillaan keskimäärin vasta maaliskuussa eli tullee tänäkin vuonna laajenemaan vielä useiden viikkojen ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkistalous vakavan paikan edessä
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Turkistarhaus on kiellettävä!

Turkistalous vakavan paikan edessä

Eilisen uutisen mukaan Evira löysi viime vuoden eläintilojen tarkastuksissa runsaasti epäkohtia. Eniten niitä löytyi turkistarhoilta, joista peräti 66 prosenttia toimi puutteellisesti. 

Eviran asiantuntijan mukaan "asialle pitäisi tehdä jotakin. Pallo on elinkeinolla ja eläimiä pitävillä henkilöillä".

Eviran löydös on hämmästyttävä ottaen huomioon sen negatiivisen julkisuuden, joka on kohdistunut Suomen turkisalaan jo vuosien ajan. Onkin syytä kysyä, että haluavatko turkistarhaajat ihan oikeasti elinkeinonsa tulevan Suomessa kielletyksi?

Jos näin käy - ja varmasti käy, mikäli suurin osa tarhaajista viis veisaa lainsäädännöstä - se olisi harmillista. Onhan turkistalous metsätalouden lisäksi ainoa maaseudun perinteinen elinkeino, joka kannattaa ilman veronmaksajien rahallista tukea. 

Turkistarhauksen katoamisen seurauksena maaseudun elinvoimaisuus vähenisi ja samalla Suomen vientiin syntyisi Venäjäboikotoinnin aikana kymmenien miljoonien ja normaaliaikoina satojen miljoonien eurojen aukko. Niiden paikkaaminen ei ainakaan lyhyellä aikavälillä olisi mahdollista.

Siitä syystä on syytä toivoa, että turkisala ryhdistäytyisi ja ryhtyisi itse valvomaan omaa toimintaansa. Ehkäpä turkisten välittäjäfirmat voisivat luoda oman laadunvalvontajärjestelmän, jonka moitteeton noudattaminen olisi edellytys kunkin tarhaajan turkisten pääsylle vakiintuneille markkinoille? 

Tämä olisi perusteltua elinkeinon tulevaisuuden varmistamisen takia. Samalla myös turkiseläinten hyvinvointi kohenisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia

Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta

Turkistarhaus on kiellettävä!

Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia

Viime päivinä ja etenkin tänään on lehdistössä puhuttu paljon biotaloudesta. Helsingin Sanomat määrittelee pääkirjoituksessaan termin pieleen pelkäksi bioenergian tuotannoksi. Sama virhe ei kuitenkaan toistu lehden sisäsivuilla olevassa jutussa, jossa käsitellään Äänekosken biotaloustehdasta.

Sen sijaan siellä epäillään työvoiman saamista metsiimme. Lehti väittää, etteivät Itä-Suomessa nuorten ikäluokat riitä, vaikka kaikki koulutettaisiin metsätalouteen. Eikä peräkammarin poikiakaan enää ole.

Minä en ole valmis näkemään alueellisen työvoiman tarjonnan ylittävää tarvetta nykyisessä työttömyystilanteessa minkäänlaiseksi ongelmaksi. Sen sijaan yhteiskunnan on tehtävä houkuttelevaksi työvoiman siirtyminen vaikkapa Itä-Helsingin työttömyyalueilta metsätöihin Savoon ja Karjalaan. Enkä tarkoita tällä tulonsiirtojen lisäämistä vaan pikemminkin päinvastaista.

Myös Yle puhuu tänään biotaloudesta. Sekin juttu on vinoutunut, vaikka haastateltavana on Luonnonvarakeskuksen tutkija Elina Virkkunen. Hän nimittäin nostaa vahvasti esiin maataloustuotannon ja kainuulaisena myös aluepolitiikan, jotka toki liittyvät tavalla tai toisella biotalouden piiriin, mutta ovat yhteiskunnalliselta merkitykseltään toissijaisia verrattuna koko metsäsektoriin.

Aluepoliittisen ajattelun lobbariksi taas on ryhtynyt entinen Metsähallituksen toimitusjohtaja, nykyinen Itä-Suomen professori Jyrki Kangas, joka niin ikään Ylen uutisessa ruinaa lisää rahaa nykyiselle kotiseudulleen Joensuuhun. Hänen painotuksensa näyttäisi olevan lähes puhtaasti metsätaloudellinen.

Ja lopuksi eilinen Ylen Ajankohtainen kakkonen alitti riman tekemällä verorahoilla turkistarhausta yksisilmäisesti vastustavan ohjelman, jossa hyödynnettiin laittomasti kuvattua ja tarhojen todellisuudesta virheellisen käsityksen antavaa videomateriaalia. Samalla unohdettiin kaikki muut aiheeseen liittyvät näkökulmat (joita käsittelin viisi päivää sitten täällä) paitsi toimittajan omaa maailmankatsomusta vastaava eläinsuojelupropaganda.

Tuo ohjelmanpätkä olisi laittoman materiaalin käytöstä huolimatta ollut ehkä jotenkin hyväksyttävissä omakustanteisena Youtuben kautta levitettävänä videona, mutta en missään tapauksessa hyväksy tällaista journalismia minultakin kerätyin verovaroin tehtynä. Jos hallitus ilmoittaa tänään leikkaavansa Yle-veroa, en tule suremaan asiaa, mutta toivon Ylen ajankohtaistoimituksen heräävän ja siirtyvän kohti monipuolista ja mahdollisimman objektiivista journalismia, joka ei määrity toimittajien poliittisten agendojen kautta.

Mutta takaisin asiaan. Biotalous on toki epämääräinen käsite, koska sillä tarkoitetaan kaikkea sitä taloudellista toimintaa, joka liittyy uusiutuviin luonnonvaroihin. Metsistä elävänä Suomi on jo nyt biotalouden suurvalta. Uuden hallituksen, alan yritysten ja muiden toimijoiden sekä tutkijoiden yhteisenä tavoitteena on epäilemättä luoda kaikin mahdollisin tavoin lisäarvoa tälle talouden sektorille, jotta maamme taloudellinen asema kohenisi nykyisestä.

Se tarkoittaa lisää luontoon perustuvaa matkailua, perinteistä metsäteollisuutta ja puunjalostuksen sivuvirtojen hyödyntämistä, energiantuotantoa, uudenlaisia tuotteita kerrostaloista vaatteisiin, maataloutta ja tilojen jätteiden uusiokäyttöä vaikkapa biokaasuna, työvoimavaltaista luomuviljelyä, turkistuotantoa, kalanviljelyä ja kalastusta, kalojen jalostusta, metsästystä, jne jne... Vain mielikuvitus lienee rajana.

On hyvä, että hallitus on nyt päättänyt satsata biotalouteen. Maassamme on runsaasti biologisia uusiutuvia luonnonvaroja, joiden kestävässä hyödyntämisessä meillä on pitkä historia. Vaikka soraääniä on kuultu, kertovat luontomme ja biotaloutemme nykytilat paljon verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan todellisuuteen.

Suomen metsät kasvavat ennennäkemättömän voimakkaasti ja vilisevät eläimiä samalla kun metsäteollisuutemme takoo rahaa ja työpaikkoja. Maamme vesistöt ovat kalaisia ja pääsääntöisesti puhtaita huolimatta tehtaista ja asutuksesta. Turkistemme laatu on maailman huippua eikä eläinsairauksien pilaamaa. Jopa standardimenetelmin  viljellyt maataloustuotteemmekin ovat vähintään yhtä puhtaita kuin keskieurooppalaiset luomutuotteet.

Tämä kaikki tarjoaa hyvän pohjan biotalouden kehittämiselle ja laajentamiselle sen kaikilla osa-alueilla. Toki samalla on edelleen huolehdittava ympäristömme hyvinvoinnista.

Edelle kirjoittamani tarkoittaa, että Suomella on hyvät lähtökohdat biotalouden hyödyntämiselle myös tulevaisuudessa. Siksi alaan kannattaa panostaa.

Se tarkoittaa tieverkon parantamista, uusien biologisiin materiaaleihin perustuvien innovaatioiden kehittämistä, alan tutkimukseen satsaamista ja rohkeita investointeja. Tärkeintä on kuitenkin kaikkien toimijoiden yhteispeli, jolloin arvoketjut raaka-aineista mahdollisimman arvokkaisiin valmiisiin tuotteisiin saadaan toimimaan suomalaisten hyvinvoinnin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta

Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta

Helsingin Sanomat uutisoi 600-700 ihmisen mielenosoituksesta turkistarhausta vastaan. Järjestäjinä kerrotaan olevan suomalaisten lisäksi virolaisia järjestöjä.

Jutussa kerrotaan myös 200 000 ihmisen allekirjoittaneen vetoomuksen tarhauksen lopettamiseksi. Ensin ajattelin, että onpas suuri määrä, kunnes ymmärsin nimiä kerätyn ympäri maailman. Mielenkiintoista.

Jutun lopuksi Kokoomuksen kaunotar Jaana Pelkonen ilmoittaa, että "perussivistykseen kuuluu empatia. Turkistarhaus on ongelma paitsi eettisesti myös ekologisesti. Toivon, että siitä luovutaan".

Turkistarhauksesta kiinnostuneiden on hyvä tiedostaa, että maaseudun perinteisistä elinkeinoista vain turkistarhaus ja metsätalous ovat itsessään kannattavaia. Peltoviljely ja karjan pitämninen taas ovat mahdollisia vain maataloustukien varassa, eli veronmaksajien rahoittamina.

Rahaa maatalouden tukemiseen kului viime vuonna 2,1 miljardia euroa. Vertailuksi valtion T & K -rahoitus oli samana vuonna 2,0 miljardia.

Helsingin Sanomat kertoi taannoisen kansalaisaloitteen yhteydessä, että turkistarhaus työllistää Suomessa suoraan 3000 ja välillisesti 1300 ihmistä. Wikipedia-artikkelissa annettiin samaa suurususluokkaa olevia lukuja, mutta sanottiin tietojen olevan ristiriitaisia.

Lama-Suomessa voisi tietenkin olla tyytyväinen myös siitä, että Ylen mukaan turkistarhausalalle on syntynyt viiden vuoden kuluessa 1200 työpaikkaa. Ja Yrittäjät kertoo maamme turkistuotannon arvon vuonna 2013 olleen 400 miljoonaa euroa: ja että käytännössä koko tämä tuotanto menee vientiin.

Minä kysynkin Kokoomuksen Pelkoselta ja muilta turkistarhauksen vastustajilta, että miten he aikovat työllistää edellä mainitut 4300 ihmistä mikäli tarhaus lopetetaan. Ei kai vain veronmaksajien rahoilla?

Ja kysyn edelleen Kokoomuksen Pelkoselta ja muilta turkistarhauksen vastustajilta, että miten he aikovat korvata sen vientitulon, joka turkistarhauksesta syntyy. Mittakaavaksi turkistuotannon arvosta otettakoon maamme suurin metsäjätti UPM-Kymmenen tulos, joka oli viime vuonna 847 miljoonaa euroa.

Näyttäisikin siltä, että Jaana Pelkonen pitäessään empatiaa yhtenä sivistyksen osana ei itse tunne empatiaa sen enempää maaseudun asukkaita kuin suomalaisia veronmaksajiakaan kohtaan. Eikä hän myöskään tunnu kantavan suurempaa huolta maamme kauppatasetta kohtaan. Mielenkiintoista, mutta ei odottamatonta tämän päivän kykypuolueelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle
Pyttipannuprotestista tuottajien omaan aktiivisuuteen

Turkistarhaus on kiellettävä!

Uudessa Suomessa Jani Kuusela kyseli, että "millä keinoin turkistarhausta koskevan kansalaisaloitteen allekirjoittaneet korjaisivat sen 300 miljoonan euron ulkomaankaupan vajeen, joka syntyisi siitä jos turkistarhaus kiellettäisiin Suomessa?"

Kysymys on erinomainen, joten tarjoan tässä muutaman ajatuksen siihen liittyen.

Mahtaisivatkohan allekirjoittajat luopua reilusta neljänneksestä kehitysapua? Sen määrä on vuodessa noin 1,1 miljardia euroa. Tosin kehitysavusta iso osa kiertyy takaisin Suomeen, eikä raha siten jää kokonaan kehitysmaihin (eli ulkomaille). Pitäisi siis itse asiassa vähentää ehkä puolet kehitysavusta, jotta turkistarhauksesta voitaisiin vaihtotaseen kärsimättä luopua kokonaan.

Vai keksisivätköhän allekirjoittajat yhden uuden supercellin? Sellaisesta saa muistini mukaan neljässä vuodessa pari miljardia. Myyntirahoilla allekirjoittajat voisivat sitten ostaa kaikki turkistarhat pois maleksimasta.

Kauppahinnaksi muodostuisi todennäköisesti kiinteän omaisuuden arvo (tarhat) sekä niiden päälle tuotto-odotuksiin perustuva lisähinta. Uskoisin kahden miljardin riittävän hyvinkin näihin kauppoihin.

Suomen kansantalouden kannalta tärkeää olisi lisäksi se, että uusi supercell tuottaisi myös jatkossa nuo 300 miljadin euron vuotuiset vientitulot. Tämä  ensimmäinen Supercellhän takoo rahaa yhä kiihtyvällä tahdilla: vuoden 2012 liikevoitto jäi "vain" 39 miljoonaan euroon, mutta kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä jo 79 miljoonaan, joka samanlaisena säilyessään johtaisi koko vuoden tasolla juuri tarvittavaan 300 miljoonaan. Ei siis muuta kuin pelejä kehittämään!

Vaihtoehtoisesti turkistarhauksen kieltoa vaativat voisivat pyytää turkistarhaajat luopumaan vapaaehtoisesti nykyisestä bisneksestään ja kehittämään sen sijalle tulonlähteekseen oman uuden supercellinsä. Voisikohan menestyspelin aiheena olla turkistarhauksen tuottojen korvaaminen muilla liiketoiminnan muodoilla?

* * *

Kuuselan kysymys on erityisen aiheellinen juuri nyt, koska Suomi velkaantuu erittäin ripeästi: vaihtotaseemme alijäämä on tällä hetkellä yli 1,4 miljardia euroa vuodessa. Turkistarhauksen lopettaminen kasvattaisi sen 1,7 miljardiin.

Pikemminkin meidän tulisi siis miettiä, millä tavoin vientituloja saataisiin kasvatetuksi tuon 1,4 miljardin euron verran. Lisäämällä turkistalouden volyymiä viisinkertaiseksi? Vai käskemällä turkistarhurit tai heidän vastustajansa kehittämään monta uutta supercelliä? Vai luopumalla sekä kehitysavusta että sen lisäksi humanitaarisesta avusta kriisialueille? Vai luopumalla jostain muusta hyvinvointiyhteiskunnan toiminnosta? Esimerkiksi perustutkimuksen eli Suomen Akatemian lopettamisella säästettäisiin 238 miljoonaa, mutta siitä vain pieni osa kiertyisi vaihtotaseeseen.

Kokonaisen kannattavan liiketoiminnan haaran lopettaminen on siis kallista puuhaa. Siitä syystä tarvitaan konkreettisia ratkaisuja päätöksestä syntyvien talouden tasapaino-ongelmien ratkaisemikseksi.

Ennen sellaisia voitaneen tuollaisilla aloitteilla hoitaa turkiseläimen peräpään hygieniaa. Mutta vain virtuaalisesti, koska kansalaisaloitteet tehdään ja allekirjoitetaan internetissä. Tai no, voihan ne aina tulostaa paperille ja siten lisätä suomalaisen metsäteollisuuden liikevaihtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ammattisotilas, kestävyysvaje ja tulevaisuuden haasteet
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan
Valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus