Valtakunnansalaisuus

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosipäivä oli ja meni. Tärkeimmäksi uutiseksi jäi se, että tulevaa Fennovoiman ydinvoimalaa vastustavat mielenosoittajat heittelivät kivillä Ylen toimittajaa.

Asiasta kertovassa uutisessa oli video tapahtuneesta. Heitellyt kivet olivat niin suuria, että niiden osuessa ihmiseen olisi syntynyt pahaa jälkeä. Videolla väkivaltaiset mielenosoittajat eivät puhu Suomea.

Mielenosoitusten yhteydessä poliisi pidätti yhteensä 37 "aktivistia" - oikeammin rettelöivää ressukkaa. Heistä yksitoista oli Ylen oman uutisen mukaan ulkomaalaisia, mukana EU-kansalaisia, yhdysvaltalaisia ja australialaisia.

Tänään asiaan palasi Helsingin Sanomat. Sen mukaan Fennovoima on tehnyt yli sata työmaan tapahtumiin liittyvää rikosilmoitusta viime kesän jälkeen. Yhdessä tapauksessa rettelöitsijät olivat polttaneet auton tulevalle ydinvoimalalle johtavalle tielle. Kaikkiaan ilkivallasta on tähän mennessä aiheutunut noin puolen miljoonan euron tappiot.

Jutussa on mielenkiintoinen tarkennus, jonka mukaan "aktivistit eivät ole osa voimalaa vastustavaa Pro Hanhikivi -kansalaisliikettä." Edelle kirjoitettujen tietojen perusteella en toki epäillytkään sitä, sillä kyseessä on hyväksyttäviin menettelytapoihin sitoutunut liike, joka käyttää lain suomia mahdollisuuksia tavoitteidensa ajamiseksi. Se on oikein ja kunnioitettavaa.

Oululaisen maakuntalehden eli Kalevan mukaan väkivaltaiset ilkivallantekijät ovat varsin monikansallinen joukko. Sen kantavat voimat ovat kuitenkin suomalaisia.

* * *

Minua ihmetyttää suuresti se lehdistön salamyhkäisyys, joka vallitsee pari päivää sitten ydinvoimalatyömaalla rettelöineiden henkilöiden taustojen suojelemiseksi julkisuudelta. Avoimia kysymyksiä on paljon.

Ovatko paikalla riehuneet EU-kansalaiset yhtä vai useampaa kansallisuutta? Onko heidän etninen taustansa eurooppalainen vai jokin muu? Edustavatko he jotain poliittista aatetta tai monikansallista järjestöä? Vai ovatko he kenties pelkkiä "ammattihuligaaneja", jotka käyttävät Fennovoimaa tekosyynä saadakseen kieroutuneen jännitysaddiktionsa tyydytetyksi?

Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös se, kenen rahoilla etenkin amerikkalaiset ja australialaiset, mutta myös EU-kansalaiset, saapuivat Suomeen rettelöimään? Onko taustalla jokin poliittinen liike tai valtionapua saava kansalaisjärjestö? Sitä en usko, että ainakaan USA:sta tai Australiasta asti olisi tultu tänne omilla rahoilla tekemään rikoksia, joista jää varmasti kiinni.

Jotenkin tuntuu, että huligaanien taustatekijät olisivat jonkinlainen valtakunnansalaisuus. Vaikka oikeasti heidän taustoillaan saattaa olla sellaista yleistä poliittista merkitystä, joka olisi hyvä olla kaikkien äänestyspäätöksiä tekevien kansalaisten tiedossa. Vai onko valtakunnansalaisuudessa sittenkin kyse juuri siitä, eli suomalaisen mediankentän poliittisten lemmikkien suojelusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen ilkivalta johtaa yhteiskuntaan joka ei ole hyvä edes idiooteille
Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?
Älytöntä ilkivaltaa

Maahanmuuton kasvu näkyi petoksissa, raiskauksissa ja pahoinpitelyissä

Alkuvuosi alkoi pettäen, raiskaten ja pahoinpidellen. Näin voisi tiivistää poliisin näkemyksen alkuvuoden (tammi-maaliskuu) rikostilastoissa kasvaneiden tekojen luonteen. Muilta osin rikollisuuden eri lajit ovat pysyneet ennallaan tai vähentyneet.

Omaisuusrikosten kokonaismäärä on alkuvuoden aikana laskenut lähes viidellä prosentilla viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna, mutta petosrikosten määrä kasvoi peräti 29 prosenttia. Kehitys johtuu nettipetosten määrän kasvusta.

Petosrikoksissa ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten osuus on noussut verrattuna edelliseen vuoteen (46%). Ulkomaan kansalaisten osuus asianomistajina on vieläkin suurempi eli 51%.

Henkirikoksia kirjattiin saman verran kuin edellisenä vuonna. Väkivaltarikosten määrä nousi noin 2,4 prosenttia ja pahoinpitelyrikokset 2,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Pahoinpitelyrikoksissa ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten osuus on noussut edellisestä vuodesta yli puolella (410 rikosta). Samaan aikaan sellaisten tapausten määrä, joissa ulkomaalainen on pahoinpitelyrikoksen asianomistaja, määrä on noussut yli 46 prosenttia (363 tapausta).

Alkuvuoden aikana poliisin tietoon tuli 94 seksuaalirikosta enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana ajankohtana. Yhteensä seksuaalirikoksia oli 838 kappaletta.

Seksuaalisia ahdisteluita tuli poliisin tietoon 132 eli 88 tekoa enemmän kuin edellisen vuoden tammi-maaliskuun aikana. Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä nousi 55:llä.

Tänä vuonna kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ulkomaan kansalaista epäillään 34 seksuaalisesta ahdistelusta. Siinä on saavutettu virstanpylväs, sillä Suomen kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä oli "vain" 32 rikosta eli ulkomaan kansalaisia vähemmän.

Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen raiskausrikosten määrä on noussut yli viidenneksellä (9 rikosta). Raiskausrikoksissa ja seksuaalisissa ahdisteluissa ulkomaalaisten asianomistajien määrät ovat myös nousseet.

Yhteenvetona tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden tapahtumista voitaneen todeta, että suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen näyttää nurjia puoliaan yhä selkeämmin. Ongelmana tässä on se, ettei meidän saati EU:n poliittinen järjestelmä näytä osaavan tulkita lukuja oikein. Eikä ainakaan tunnustaa tosiasioita maahanmuuttopolitiikkansa perusteeksi.

Toki samaan hengenvetoon on todettavat, ettei tilanne ole Suomessa vielä yhtä karmaiseva kuin Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Iso-Britanniassa tai Ruotsissa. Tässä suhteessa olisi hyvä jos maamme poliittiset päättäjät osaisivat tunnustaa tosiasiat ja ymmärtäisivät, että ainoa syy Suomen "jälkeenjääneisyyteen" tässä asiassa on maamme ovien pysyminen kiinni haittamaahanmuutolta edellä mainittuja valtioita pidempään.

Siten Suomen on helppo pitää yllä edellä mainittuja maita parempaa tilannetta yksinkertaisesti huolehtimalla siitä, ettei maamme houkuta tulevina vuosina petoksiin, raiskauksiin tai väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä. Tämä ei luulisi olevan liian vaikeaa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vantaalle ilmaantui pahoinpitelevä nuorisojoukko
Turvapaikanhakijat paljastivat karvansa
Bahaaldin Omar uhkailee rikollisuudella

Turvapaikanhakijat paljastivat karvansa

Eilisen päivän merkittävin uutinen kertoi, että Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden vapaaehtoinen paluumuutto Suomesta lähtömaihin on jatkunut ennätysvauhdilla. Lähtijöitä oli ennätyskuukausi helmikuussa 176 ja maaliskuussakin 173.

En voi olla iloitsematta tapahtuneesta, vaikka tahti ei huimaakaan päätä ennätyksestä huolimatta. 176 henkilön kuukausivauhdilla kestää nimittäin peräti 15 vuotta ennen kuin kaikki viime vuonna meiltä parempaa elintasoa hakemaan saapuneet noin 31 599 turvapaikanhakijaa ovat poistuneet maasta.

En laskenut elintasopakolaisten määrään mukaan syyrialaisia, koska heillä voidaan ajatella olevan edes jonkinlainen tarve kansainväliseen suojeluun - irakilaisille, somaleille tai afgaaneille löytyy turvapaikkoja kotimaastakin. Syyrialaisillekin olisi toki ollut tarjolla suojaa myös matkan varrella.

* * *

Uutisessa kerrottiin myös niistä syistä, miksi turvapaikanhakijat ovat palaamassa kotimaihinsa. Vastaanottokeskuksista kantautuneiden tietojen perusteella Suomi on ollut pettymys monille turvapaikanhakijoille. He kun olivat ajatelleet saavansa nopeasti oleskeluluvan ja perheensä Suomeen.

Täällä heille on sitten selvinnyt, että perheenyhdistäminen ei välttämättä onnistu, eikä työpaikkojakaan ole. Myös turvapaikkapäätöksen saaminen on kestänyt kauemmin kuin he ovat odottaneet.

Myös oman kotiseudun vakauden heikkeneminen on uutisen mukaan saanut tulijoita palaamaan kotiseudulle. Jos esimerkiksi heidän perheilleen on sattunut jotain, on pitänyt lähteä takaisin kotimaahansa.

Nämä kotiinpaluun syyt vetävät kyllä hiljaiseksi ja panevat kysymään kuinka sinisilmäisiä me suomalaiset oikein olemme? Uskommeko todellakin, että tällaisilla syillä maastamme poistuvat henkilöt ja heidän kaltaisensa olisivat ihan oikeasti turvapaikan tarpeessa ja oikeutettuja tuottamaan jokaiselle suomalaiselle vauvasta vaariin 220 euron vuotuisen kustannuksen?

Minä en usko, koska kyse on ilmiselvästä suomalaisten hyväntahtoisuuden sekä hädässä olevien ihmisten auttamiseen tarkoitetun järjestelmän väärinkäytöstä. Edellytän tämän asian ymmärtämistä myös maahanmuuttoviraston työntekijöiltä ja poliittisilta päättäjiltä nyt kun turvapaikanhakijat ovat paljastaneet todellisen karvansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia

EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta

Unkarin on tehnyt muille EU-maille ehdotuksen siitä, miten pakolaispolitiikkaa pitäisi muuttaa. Uutisen välitti ainakin Helsingin Sanomat, jonka jutusta lainaan seuraavan tekstinpätkän.

"HS näki luonnoksen Unkarin kymmenen kohdan suunnitelmasta EU:n uudeksi pakolaispolitiikaksi. Paperissa esitetään turvapaikkahakemusten käsittelyä Euroopan unionin ulkopuolelle pystytettävissä suljetuissa järjestelykeskuksissa, joita EU rahoittaisi. Käytännössä tämä tarkoittaisi suljettuja leirejä.

Lisäksi Unkari palauttaisi laittomasti tulleet turvapaikanhakijat ja erottaisi Schengenistä ne jäsenmaat, jotka eivät pysty valvomaan ulkorajojaan tai ota vastaan apu rajojen turvaamiseksi. Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Eurooppaan laitonta merireittiä Kreikan ja Italian kautta.

Unkari vaatii EU:lta yhteistä linjausta siitä, mitkä maat ovat turvallisia kolmansia maita, joihin pakolaiset voidaan palauttaa."

Ehdotus ei oikeastaan vaadi kommentteja, sillä se on sellaisenaan hyvä. Ainakin jos ajattelemme Euroopan Unionin tulevaisuutta, kulttuuria, turvallisuutta, yhtenäisyyttä tai taloutta.

Se on myös erinomainen, jos ajattelemme kansainvälistä suojelua tarvitsevien oikeuksia ja turvallisuutta, sillä jokainen tapaus, joka ei ole ilmiselvästi perusteeton, tutkittaisiin yksilöllisesti eikä ihmisillä olisi kannustetta ryhtyä vaaralliseen Välimeren ylitykseen.

Mutta on ehdotus joidenkin kannalta myös huono. Se ei nimittäin edesauta millään tavalla turvapaikkashoppailua, paremman elintason etsimistä eikä maahanmuuttobisnestä salakuljettajineen, kulttuurintulkkeineen ja muine edunsaajineen.

Seuraavaksi odotan, että Suomen hallitus tutustuu tarkemmin Unkarin ehdotukseen ja ilmaisee avoimesti tukevansa sen ottamista pohjaksi EU:n tulevalle turvapaikkapolitiikalle. Samalla maamme päättäjät voisivat alkaa pohtia vastaanottokeskusten sijoituspaikkoja niin Lähi-idän alueelta kuin sen ulkopuoleltakin.

Ehkäpä sellaisia voisi sijoittaa Irakin tai Somalian rauhallisiksi tunnetuille alueille, jolloin voisimme leirien vuokrista ja niiden tarvitsemista palveluista maksamalla tukea näiden maiden taloutta ja vakautta. Näin voisimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin

Maailman luonnonsäätiön eli WWF:n mukaan suomalaiset olivat eilen käyttäneet tämän vuoden osansa luonnonvaroista. Sama tilanne saavutetaan sen mukaan maailmanlaajuisesti vasta elokuussa.

Ottamatta kantaa WWF:n luonnonvarojen määrä koskevan laskelman aineistoon haluaisin kiinnittää luonnonsuojelijoiden huomion siihen, että ylimenopäivää kuvaava indeksi on määritetty jakamalla luonnonvarojen käyttö kussakin maassa elävien ihmisten määrällä.

Tämä laskuperuste sisältää merkittävän vääristymän, sillä se ei ota lainkaan huomioon eri kansakuntien käytössä ja hallinnassa olevia luonnonvaroja. Näin siksi, että ne eivät ole suhteessa ihmisten vaan pikemminkin pinta-alan määrään.

Tätä  harhaa voidaan tarkastella väkiluvun ja pinta-alan välisenä suhteena. Suomessa asuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä, kun taas maailman väkiluku on noin 7416 miljoonaa ihmistä. Toisin sanoen suomalaisia on noin 0,074 prosenttia maailman ihmisistä.

Sen sijaan Suomen maapinta-ala on noin 304 000 neliökilometriä kun taas koko maapallon maapinta-ala on noin 149 miljoonaa neliökilometriä. Siten me asutamme noin 0,2 prosenttia maapallon pinta-alasta.

Jos siis laskemme luonnonvarojen kulutuksen käytettävissä olevan maapinta-alan mukaisesti on tulos aivan erilainen kuin laskemalla se henkeä kohti. Ero on noin 2,75-kertainen.

Koska tämän vuoden huhtikuun 17. päivänä on vuodesta kulunut 108 päivää, saavutettiin ns. ylimenopäivä noin 0,29 vuodessa. Jos WWF olisi kuitenkin laskenut ylimenopäivänsä maapinta-alan mukaisena, olisi se ollut vasta noin 0,80 vuoden kohdalla eli vuoden 291 päivänä. Siis lokakuun 17. päivänä.

Näin laskien me suomalaiset kuuluisimme - toisin kuin WWF:n laskelmassa maailman vähiten luonnonvaroja tuhlaaviin kansakuntiin. Tämä huolimatta pohjoisesta sijainnistamme, joka pakottaa esimerkiksi paljon luonnonvaroja kuluttavaan talojen lämmittämiseen talvisin.

* * * 

Edellä kirjoittamani nostaa vääjäämättä esiin kysymyksen siitä mitä nämä kaksi laskutapaa käytännössä tarkoittavat. Ja ennen kaikkea minkälaiseen toimintaan ne eri valtioita kannustavat.

Ensimmäinen mieleeni tullut asia on se, että mikäli suomalaisten käyttämien luonnonvarojen määrä olisi vakio, eli riippumaton väestömäärästä, voitaisiin omaa asemaamme WWF:n laskelmassa parantaa aloittamalla holtiton lisääntyminen. Näin jakaja muuttuisi suuremmaksi ja henkeä kohti laskettu luonnonvarojen kulutus pienemmäksi.

Tätä politiikkaahan me käytännössä harjoitamme. Ei kuitenkaan biologisen lisääntymisen vaan ihmisiä maahamme haalivan maahanmuuttopolitiikan kautta.

Käytännössä suomalaisten käyttämien luonnonvarojen määrä ei kuitenkaan ole riippumaton väestömäärästä, vaan jokainen Suomessa asuva ihminen käyttää niitä. Siten kansakuntamme luonnonvarojen käyttö kasvaa sitä mukaan kuin tänne muuttaa ihmisiä.

Koska tulijat kuitenkin käyttävät luonnonvaroja ainakin aluksi vähemmän kuin kantaväestö, parantaa tulijavirta Suomen asemaa WWF:n listalla. Se on ympäristön kannalta haitallista, koska ainakin humanitaaristen maahanmuuttajien luonnonvarojen käyttö on suurempaa Suomessa kuin lähtömaissa.

Pinta-alan suhteen tarkasteltuna väestömäärän muutos ei luonnollisesti vaikuttaisi ylimenopäivään muuten kuin lisäämällä luonnonvarojen käyttöä eli kasvattaisi osoittajaa. Siten holtiton lisääntyminen ei siirtäisi luonnonvarojen ylimenopäivää myöhäisempään ajankohtaan, vaan osoittaisi lisääntymispolitiikkamme kestämättömyyden ympäristön suhteen.

Entä mikäli elintasomme nousisi luonnonvarojen käyttämisen suhteen epäkestävästi, eli ryhtyisimme kuluttamaan luonnonvaroja enemmän kuin aiemmin (kuten luullakseni teemmekin)?

Tällöin molempien laskelmien osoittaja muuttuisi suuremmaksi ja indeksi kasvaisi samalla tavalla. Näin tarkasteltuna indekseillä ei ole periaatteellista eroa, vaan molemmat mittaavat varsin hyvin haluttua asiaa.

* * *

Lopputulemana edelle kirjoittamastani totean, että oikea tapa laskea luonnonvarojen käytön ylimenopäivä ei suinkaan ole julkisuudessa esitetty väestömääräpohjainen laskelma, vaan se tulisi määrittää suhteessa kunkin valtion pinta-alaan. Tällöin indeksistä välittyvä muutosviesti olisi oikea.

En myöskään jaksa uskoa, että WWF:n perimmäisenä tarkoituksena olisi kannustaa muutenkin ylikansoitetun maapallon väestömäärän kasvattamiseen. Siksi ehdotan, että se ottaisi käyttöönsä pinta-alaperusteisen laskutavan, jotta säätiön ulostulojen vaikutus olisi myös ympäristön kannalta järkevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Talvivaaran jätevedet Nuasjärveen ja silmät kiinni?
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle

Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot

Kirjoitin pari päivää sitten maahanmuuton kustannuksista. Laskin turvapaikanhakijavyöryn vuotuiseksi hinnaksi 1200 miljoonaa euroa eli 2,2 prosenttia valtion budjetista. Tai 220 euroa per Suomen kansalainen. Siitä noin 40 prosenttia kerätään suorina tuloveroina ja loput valtion muina tuloina.

Olen aiemmin kirjoitellut myös kehitysyhteistyön kustannuksista. Siitä kirjoittaessani tarkoitukseen käytettiin rahaa yli miljardi euroa vuodessa. Nyt avun määrä on pudonnut 800 miljoonaan euroon eli 1,4 prosenttiin valtion menoista. Kansalaista kohti laskettuna summa on siis pudonnut noin 145 euroon.

Ovatko edellä mainitut summat suuria vai pieniä on tietenkin suhteellinen asia. Arvatenkin punavihreät aatteet omaava pitää niitä järkyttävän pieninä, koska hänen mielestään jo pelkästään kehitysapuun pitäisi lahjoittaa vähintään 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Se tekisi 1700 miljoonaa euroa eli 3,1 prosenttia valtion budjetista.

Toisaalta monia muita poliittisia ajatussuuntia kannattavissa ihmisissä on paljon niitä, joiden mielestä summat ovat valtavan suuria. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pyri ottamaan kantaa siihen rahoituksen tasoon, joka meidän olisi käytettävä maailmanparannukseen, vaan pohdin veronkantojärjestelmän merkitystä summan suuruudelle.

* * *

Meillä verojen keruuseen ovat oikeutettuja valtio ja kunnat. Tulevaisuudessa ilmeisesti myös maakunnat. Kaikki kolme ovat niin suurten ihmisjoukkojen yhteisöjä, että verojen keruun ja kerätyn rahan käytön välinen suhde lienee tavalliselle veronmaksajalle sumea.

Lisäksi näin suurissa yksiköissä kerätään rahaa niin moniin eri tarkoituksiin, että yksittäisten kuluerien osuus yhteisistä kuluista lienee varsin hämärä suurimmalle osalle ihmisistä. Eihän meiltä kukaan kysy koskaan haluammeko lahjoittaa vuosittain 220 euroa maahanmuuttokuluihin tai 145 euroa kehitysapuun.

Onhan niin, ettei julkisia veroja voi edes kerätä siten, että kansalaiselta kysyttäisiin paljonko he tahtovat lahjoittaa rahaa jokaisen budjetin kohdan rahoittamiseen. Näin siksi, että yksittäisiä menoeriä on aivan liikaa.

Kannattaa kuitenkin ajatella mitä tapahtuisi, jos näin tehtäisiin. Olisiko esimerkiksi arvoisa lukijani valmis luovuttamaan yhteensä 365 euroa edellä puheena olleisiin tarkoituksiin? Ja perheen ollessa kyseessä saman summan puolison sekä kunkin lapsen osalta?

Vai arvelisiko hän esimerkiksi kympin riittävän koko perheen osuudeksi maailmanparannukseen? Vai tuntisiko hän sittenkin niin suurta solidaarisuutta hädänalaisia kohtaan, että haluaisi lahjoittaa pelkästään kehitysapuun 0,7 prosenttia BKT:sta vastaavat 309 euroa ja ehkäpä 500 euroa maahanmuuton kustannuksiin? Sekä tietenkin samat summat muiden perheenjäsenten osalta.

* * *

Yksi mieleeni tullut tapa hahmottaa maailmanparannuksen varainkeruun problematiikkaa on vertaus taloyhtiöiden kokouksiin. Niissähän päätetään asunto-osakeyhtiöiden varojen keruusta ja rahankäytöstä. Siis laaditaan budjetti niin pienelle joukolle ihmisiä ja asioita, että jokainen ymmärtää kokonaisuuden ja pystyy ottamaan siihen kantaa.

Näissä kokouksissa käydään käsittääkseni tiukkoja keskusteluja esimerkiksi remonttien tarpeista, koska samassa yhteydessä päätetään myös jokaisen maksettavaksi tulevasta yhtiövastikkeen nostamisesta tai lainan ottamisesta. Toisaalta ihmiset ymmärtävät myös, että tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan, koska ilman huolenpitoa asuntoyhtiö rapistuu ja menettää samalla arvonsa.

Sen sijaan en ole kuullut asunto-osakeyhtiöiden kokouksissa koskaan pohditun ehdotusta kerätä ylimääräistä vastiketta naapurin vaikeuksissa olevan perheen auttamiseen. Saati ehdotusta asuttaa tämän naapurin isännän ryyppäämisestä kärsivää työtöntä aikamiespoikaa omaan asuntoyhtiöön ilman velvoitetta maksaa osuuttaan yhtiön kuluista.

Enkä ihan tältä istumalta usko, että sellaiset ehdotukset menisivät läpi kovinkaan monessa asunto-osakeyhtiössä, vaikka niissä epäilemättä saattaakin asua yksittäisiä ihmisiä, jotka kannattaisivat edellä kuvatunkin kaltaista taloyhtiön toimintaa.

* * *

Loppupäätelmänä tästä kaikesta totean, että maailmanparantaminen näyttäisi liittyvän sen talousyksikön kokoon, joka kerää siihen varat. Yksittäiset ihmiset saattavat kyllä tehdä huomattavia lahjoituksia, mutta suurin osa ihmisistä ei sellaiseen halua ryhtyä. Siksi taloyhtiöissä ei harrasteta maailmanparannusta, vaikka monet ihmiset lahjoittavatkin rahaa erilaiseen hyväntekeväisyyteen.

Niinpä on selvää, että jos verovarat kerättäisiin ja käytettäisiin muutamien kymmenien tai satojen ihmisten ryhminä nämä tuskin sijoittaisivat kovin kummia rahasummia kehitysapuun tai maahanmuuton kustannuksiin. Koska näin ei kuitenkaan ole, vaan veronkannon kohteena olevien ihmisten joukko ja rahoitettavien asioiden määrä ovat kasvaneet niin suureksi, etteivät maksajat pysty hahmottamaan sitä kunnolla, on maailmanparannus alkanut elää omaa elämäänsä ja voida hyvin.

Julkisten rahavarojen keruu ja käyttö on kokonsa vuoksi muuttunut puhtaasti edustukselliseksi eli poliitikkojen päätettäväksi. Sellaisessa järjestelmässä läpi menevät asiat, joille on voimakkaita ja kyvykkäitä ajajia. Elleivät näiden haluamat asiat mene läpi sellaisenaan, ne voi ennemmin tai myöhemmin ujuttaa yhteisten varojen käyttöön jonkinlaisena sulle-mulle lehmänkauppana.

Näin julkisten verojen käyttö irtoaa rahoittajien (eli kansalaisten) valvonnasta ja pyrkii kasvamaan, koska rahaa jaettaessa voi aina tyydyttää juuri sitä asiaa haluavia kansalaisia. Muita ihmisiä asia ei juurikaan kiinnosta. Sen sijaan budjetin pienentäminen kirpaisee aina jotakin äänestäjäryhmää, eikä siksi ole poliitikkojen keskuudessa suosittua.

* * *

Kehitysapuvarojen ympärille on syntynyt suuri edunsaajien joukko jo kauan sitten ja se on pitänyt esimerkiksi nykyisen hallituksen kehitysapuvaroja supistavista päätöksistä kovaa meteliä. Myös maahanmuuttoon on syntynyt oma vastaanottokeskuksia ja kotouttamistoimintaa pyörittävä "teollinen klusterinsa", jonka voi odottaa pyrkivän pitämään kiinni turvapaikanhakijoihin liittyvästä bisneksestä. Siten siihenkin tarkoitukseen upotetuilla varoilla on pitkään jatkuessaan vaarana muuttua pysyväksi omaa elämäänsä eläväksi kulueräksi.

Niinpä turvapaikkabisneksen alkaessa jossain vaiheessa supistumaan siitä hyvinvointinsa saavat ihmiset pyrkivät vaikuttamaan sekä julkisuudessa että etenkin kulisseissa tulijamäärän eli oman tulonlähteensä kasvattamiseksi. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, etteivät maahanmuuttoon käytettävät varat pääsisi vakiintumaan samanlaiseksi saavutetuksi eduksi kuin on käynyt kehitysapubisnekselle.

Tämän vaaran torjuminen edellyttää kahta asiaa. Ensimmäinen ja tärkeämpi on tulijavirran suitsiminen mahdollisimman pieneksi. Toinen on maahamme hyväksyttävien tulijoiden pikainen integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että kotouttamisklusterin elinikä jää mahdollisimman lyhyeksi. Valitettavasti jälkimmäinen ei nykyisillä tulijoiden kansallisuuksilla ja heidän tähänastisen integroitumishistoriansa valossa näytä kovinkaan todennäköiseltä.

Suomalaisen veronmaksajan olisi siis syytä olla nykyistä paremmin tietoinen siitä, mihin hänen työllään ansaitsemia varoja käytetään. Ja osata aikanaan äänestyskopissa välittää tahtonsa myös verovarojen käyttökohteiden hyväksyttävyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Iloinen veronmaksaja?
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Grönlannin lämpöaalto ja ilmastotilastot

Grönlantiin on ilmaantunut poikkeuksellinen lämpöaalto, jonka seurauksena saaren lämpötilat ovat nousseet sellaisiin lukemiin, joita on tavallisesti vasta kesällä Grönlannissa. Kylmän saaren jääpeitteestä peräti 12 prosenttia on sulanut.

Saarella työtään tekevä ilmastotutkija kertoi edellä linkitetyn uutisen mukaan myös, että "meidän piti oikein tarkastaa, että säämallimme toimivat oikein". Tutkijat uskovat, että kyseessä voi olla osaksi luonnon oma ilmiö, jota ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos pahentaa.

Tuosta tuli mieleeni katsoa GISS:n julkaisemaa ilmastodataa mantereen eri mittauspisteistä. Seuraavassa kuvakaappaukset kolmen sääaseman tilastoista.

Godthab Nuukissa on ilmaston kehitys ollut tilastojen mukaan seuraavanlainen:

Egedesmindessä lämpötilahistoria puolestaan on tällainen:

Ja Angmagssalikin mittaussarjasta löytyvät seuraavat tiedot:

Kuvia tarkastelemalla näyttäisi siltä, että Grönlannin ilmaston lämpeneminen oli voimakasta 1980-luvulta aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Sen jälkeen lämpötilat ovat kuitenkin pikemminkin laskeneet kuin nousseet.

Looginen johtopäätös mittaustulosten pohjalta lienee siis sellainen, ettei nykyisiä huippulämpötiloja selitä niinkään ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen vaan poikkeukselliset sääilmiöt. Itse arvelen, että parhaillaan Grönlannin eteläpuolella olevan korkeapaineen lisäksi nyt havaitun lämpöaallon merkittävin tekijä keväisten lämpötilojen nousulle lienee talven poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, joka on muutenkin nostattanut maapallon keskilämpötilaestimaatit ennätystasolle.

Mutta jäädäänpä odottelemaan. Olemme varmasti viisaampia jo vuoden kuluttua, kun El Niño on laantunut. Mikäli lämpötilat ovat jääneet edellä olevia kuvia korkeammalle tasolle, saa myös ilmastonmuutoshypoteesi vahvistusta reaalimaailman mittauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lämpimin maaliskuu
Uusi ennätys on syntynyt
Alaska ja globaali ilmastonmuutos

Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia

MTV3 välitti Kalevan teettämän kyselyn tulokset, joiden mukaan 28% suomalaisesti suhtautuu positiivisesti vastaanottokeskusten perustamiseen omaan kuntaan ja 26% kannattaa sitä. Lopuille asia on yhdentekevä.

Tulos on varsin mielenkiintoinen ennen kaikkea siksi, että se osoittaa vastaanottokeskuskysymyksen olevan paljon vähemmän tunteita herättävä kuin itse polttopulloiskujen ja mielenosoitusten perusteella olin luullut. Mutta onko se ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että suomalaisista 96% haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa?

Ihmisten vastauksiin kyselyssä ovat vaikuttaneet muun muassa seuraavat seikat. Vastaanottokeskukset tuovat paikkakunnalle julkista rahaa ja työpaikkoja. Lisäksi keskusten asukit lähtevät pois ainakin maaseudulta päätöksen saatuaan: joko etnisen viiteryhmänsä luokse isoihin kaupunkeihin, takaisin kotimaahansa tai kadotakseen maan alle.

Helsingissä ja muissakin isoissa kaupungeissa on puolestaan jo totuttu kaikenvärisiin ihmisiin, joiden määrä ei muutu sinne eikä tänne yhden vastaanottokeskuksen takia. Lisäksi näiden kaupunkien asukkaat on muutenkin aivopesty maaseutua tehokkaammin punavihreälle kuplalle ominaiseen maailmanparannukseen.

Monet saattavat myös ajatella, että jos näitä turvapaikanhakijoita nyt joka tapauksessa otetaan, niin jonnekinhan heidät on sijoitettava. Miksei siis myös oman kunnan alueelle - kunhan tuo paikka ei ole aivan naapurissa.

Myös Iltalehti uutisoi asiasta lyhyesti. Sen mukaan kaikkein varauksellisimmin vastaanottokeskuksen perustamiseen oman kunnan alueelle suhtautuvat keski-ikäiset ja maaseudulla asuvat. Siten vastaanottokeskuksia haluavat ovat tyypillisesti nuoria kaupunkilaisia.

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä, että mikäli maahanmuuttopolitiikkamme on jatkossakin löperöä, olisi vastaanottokeskuksia sijoitettava lähinnä suurten kuntien alueelle. Ruotsin kokemusten mukaan tämä on myös maahanmuuttajien toiveissa.

Asian kääntöpuolena vastaanottokeskuksen pystyttäminen maaseudulle on paljon halvempaa ja siellä myös niiden tarjoamien työpaikkojen tarve on suurempi. Lisäksi vastaanottokeskusten sijainti tulijoiden mielestä epämiellyttävissä paikoissa saattaa vähentää uusien turvapaikanhakijoiden halua tulla juuri Suomeen.

Poliittisen päättäjän on siis syytä pohtia tarkasti, miten suhtautua nyt tehtyyn kyselyyn. Painottaako keskuksista syntyviä kustannuksia vai sittenkin vastaanottavan yhteisön suopeita asenteita?

Itse suosittelisin edelleen jättimäisen vastaanottokeskuksen rakentamista mahdollisimman kauas kaikesta muusta asutuksesta, koska se vähentäisi ajan myötä turvapaikkasirkuksesta koituvia kustannuksia sekä tulijamäärän vähenemisen, että suorien kulujen osalta. Lisäksi vastaanottokeskuksen asukkien aiheuttamat häiriöt kantaväestölle jäisivät näin mahdollisimman pieneksi.

Niin tai näin. Toistaiseksi turvapaikanhakijarintamalla on tyventä. Tosin Välimeren rantamilla on jo syntymässä seuraava kansanvyöry - ulottuuko se tänne Pohjantähden alle jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa on erinomainen asia, että Suomen turvapaikkapolitiikkaa ollaan reivaamassa edes hiukan nykyistä tiukemmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Ulkomaalaistaustaisten osuus 21 prosenttiin seuraavan 14 vuoden kuluessa Helsingin seudulla
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Lämpimin maaliskuu

Kirjoitin kuukausi sitten siitä, kuinka viime helmikuun globaali lämpötilapoikkeama oli alailmakehän satelliittimittausten historian suurin: kokonaista 0,9736 astetta. Pari päivää sitten ilmestyneen tilaston mukaan poikkeama on tarkentunut 0,9781 asteeksi, eli "ennätystulos" on vielä vähän "parantunut".

Samassa kirjoituksessa jäin odottamaan syntyisikö maaliskuussa jälleen uusi ennätys. Näin ei kuitenkaan tapahtunut samassa mielessä kuin helmikuussa, mutta kaikista mitatuista maaliskuista tämänvuotinen oli kuitenkin lämpimin.

Poikkeamaksi ilmoitettiin 0,8419 astetta, joka on kaikista kuukausista kolmanneksi suurin ja kaikista maaliskuista suurin. El Ninõ on siis edelleen ollut voimissaan.

Asian poikkeuksellisuuden voi hahmottaa seuraavasta kuvasta, johon olen piirtänyt viimeisen viidentoista vuoden lämpötilapoikkeamat.

Näemme, että kuluvan vuoden ensimmäisten kuukausien globaalit lämpötilapoikkeamat (sininen viiva) ovat poikkeuksellisen korkeita. Sen sijaan 15 vuoden trendi (punainen viiva) on vain hiukan yläviistossa.

On kuitenkin selvää, että mikäli lämpötilapoikkeamat ovat vuoden muinakin kuukausina yhtä korkeita, tulee tästä vuodesta kaikkien aikojen (so. vuodesta 1979, jolloin tilastot alkoivat) ylivoimaisesti lämpimin.

Minusta me elämme juuri nyt jännittäviä aikoja. Siten palannen asiaan taas kuukauden kuluttua kun olemme yhtä datapistettä viisaampia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi ennätys on syntynyt
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?
Alaska ja globaali ilmastonmuutos

Monikulttuurisuus kukkii jälleen mediassa

Lueskelin herättyäni mediavirtaa internetistä. Näytti jälleen olevan monikulttuurisuutta ilmassa. Tehdään siis lyhyt lista lukemistani uutisista.

Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on Suomessa kovassa kasvussa. Vuonna 2015 tietoon tuli noin 50% enemmän puskaraiskauksia kuin edellisenä vuonna. Raiskausrikoksista epäillyistä henkilöistä noin joka neljäs oli vuonna 2014 ulkomaan kansalaisia, mutta viime vuonna lähes puolet.

Myös paljon huomiota saaneet Tapanilan joukkoraiskaajat saivat hovista korotusta tuomiolleen: Mustafa Nur Mohamed, 19, sai kakkua kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Sen sijaan kanssaraiskaajat pääsivät edelleen ehdollisella vankeustuomiolla.

Tuomioihin liittyy edelleen sellainen kummallisuus, että tapauksen saama julkisuus katsottiin tuomiota lieventäväksi asianhaaraksi. Mahtoi poikia naurattaa - etenkin kun muistamme Malminkartanon raiskaavat koraanikoululaiset ja heidän somepäivityksensä.

Vihreät poliitikot Heidi Hautala ja Emma Kari puolestaan haluaisivat avata Euroopan rajat entistä avoimemmaksi turvapaikanhakijoiden perheille. Kirjoituksessa on virke, joka osoittaa kuinka pihalla naisparat ovat: "sopimus ei myöskään pysäytä ihmissalakuljettajien bisneksiä, sillä sotaa ja kurjuutta pakenevat ihmiset ovat epätoivoisia". Eivätkö nämä viherpoliitikot todellakaan tiedä, että tulijoiden kansallisuudet ja heidän innokkuutensa palata takaisin kotimaihinsa osoittavat aivan muuta?

Saksassa puolestaan on viety oikeuteen ensimmäinen viime uudenvuoden käpälöitsijä. Jo ajat sitten turvapaikkahakemukseensa hylsyn saanut marokkolaismies oli päässyt paistattelemaan televisioon, mistä nuori nainen tunnisti hänet. Kölnikäs oli viettänyt hakemuksensa hylkäyspäätöksen jälkeen aikaansa turvapaikanhakijoille tarkoitetussa suojassa.

Etenkin seurakuntalaisten on puolestaan hyvä tietää, että suurin osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista on tukenut pakolaisia. Tai ilmeisesti siis turvapaikanhakijoita. Toivottavasti Jeesuksen opit väkivallattomuudesta ja muiden ihmisten kunnioituksesta ovat menneet samalla perille.

Ja lopuksi uutinen insinööriksi opiskelleesta turvapaikanhakijasta. Hän on etsinyt kovasti töitä omalta alaltaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Siivoojaksi hän ei kuitenkaan halua ryhtyä, koska hänen mielestään silloin tapaisi vain sen alan ihmisiä, mikä ei edistäisi hänen pääsyään oman alan töihin, eikä hänelle jäisi myöskään aikaa hakea niitä.

Olen varmaankin tehnyt lapsilleni karhunpalveluksen kun olen rohkaissut ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Näin ansioluetteloon syntyy merkintöjä työurasta, joiden olen sanonut helpottavan seuraavien työpaikkojen saamista. Myös koulutusta vastaavien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sattuiko HS:lle harmiton virhe vai syyllistyikö se lukijakunnan harhauttamiseen?
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
Erkon tallin mielipiteitä syyrialaisista

Sattuiko HS:lle harmiton virhe vai syyllistyikö se lukijakunnan harhauttamiseen?

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että taisteluissa olleet maahanmuuttajat voivat olla samanlainen uhka kuin kantasuomalaiset ”yksinäiset sudet”. Tämä on tietenkin vähintäänkin totta.

En kuitenkaan kirjoita tätä tekstiä kommentoidakseni HS:n otsikon itsestäänselvyyttä: kuten kaikki tiedämme, muiden maiden kokemukset osoittavat islamilaisista maista tulevaan humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvän kiistatta kantaväestöön kohdistuvan järjettömän väkivallan. Sen sijaan huomasin tämän päivän lehdestä korjauksen, joka vaatii esille nostamista.

Kysymys on sunnuntain uutisessa alkujaan olleesta virkkeestä, jonka mukaan "viime kesän lopulla alkoi tulla turvapaikanhakijoita lähinnä Irakista ja Syyriasta". Kuten tämänkin blogin lukijat hyvin tietävät, ei Suomeen ole koskaan tullut kovinkaan paljon syyrialaisia.

Vuonna 2015 heitä tuli kaiken kaikkiaan 877 kappaletta. Esimerkiksi Afganistanista ja Somaliasta tuli noin 5000 ja 2000 turvapaikanhakijaa. Puhumattakaan irakilaisista joita tuli yli 20 000.

Koska kaikki maailman tapahtumia vähänkin seuraavat ihmiset tietävät, on Syyrian tilanne ollut jo useita vuosia katastrofaalinen. Siksi keskiverto suomalainen tuntee ainakin jonkin verran myötätuntoa syyrialaisia kohtaan. Tai ainakin enemmän kuin aiempaan (tai Syyriaan) verrattuna varsin rauhalliseksi muuttuneista Somaliasta tai Afganistanista tulevia kohtaan.

Siksi on syytä kysyä, oliko HS:n uutisessa viaton virhe vai tarkoituksellinen valhe. Itse epäilen vahvasti, että kyseessä oli lehden toimituksen tarkoituksellinen monikulttuurisuusagendan ajaminen ja lukijakunnan harhauttaminen.

Ilmeisesti juttuun tuli kuitenkin niin paljon palautetta, että siihen jouduttiin tekemän korjaus. Siinäkään ei kuitenkaan tuotu esiin syyrialaisten häviävän pientä osuutta kaikista tulijoista (vuonna 2015 vain noin 2,7 prosenttia kaikista turvapaikkaa hakevista), vaan käytettiin sinänsä oikeaa, mutta edelleen suurta osaa lukijoista harhaanjohtavaa järjestysnumeroa (neljäs). Ehkä tarkoituksena oli edelleen luoda käsitys siitä, että tulijoita olisi ollut kohtuullisen paljon.

Tämä pieni episodi osoittaa, ettei maamme mahtilehden taloudellinen tilanne ole vielä mennyt kovin huonoksi. Edelleen on varaa johtaa maksavia asiakkaita harhaan jopa asiassa, josta 96% suomalaisista on eri mieltä toimituskunnan kanssa.

Ellei sitten kysymyksessä ollut jutun kirjoittaneen toimittajan täydellinen tietämättömyys kirjoitukseensa liittyvistä faktoista. Eli järkyttävä ammattitaidottomuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Ulkomaalaistaustaisten osuus 21 prosenttiin seuraavan 14 vuoden kuluessa Helsingin seudulla

Helsingin kaupungin tietokeskuksen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori on koonnut Helsingin seudun suunnat -nimiseen ajankohtaiskatsaukseen mielenkiintoisia tietoja maahanmuutosta. Hänen otsikkonaan on "Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2015–2030".

Vuoren mukaan Suomessa asui vuosi sitten 323 000 ulkomaalaistaustaista eli sellaista henkilöä joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Minulle uutta tietoa oli se, että vieraskielisen väestön määrä ei toistaiseksi poikkea juurikaan ulkomaalaistaustaisen väestön määrästä, kun sen sijaan ulkomaan kansalaisten määrä on kolmasosan pienempi.

Toisin sanoen kaikissa niissä tilastoissa, joissa henkilöt on luokiteltu kansalaisuuden mukaan, on ulkomaalaisten kohdalla keskimäärin varsin suuri virhe. Eli tällaisissa tilastoissa keskimäärin kolmannes kunkin maahanmuuttajaryhmän toimista menee kantaväestön piikkiin. Jos siis kansalaisuudeltaan absurdistanilaiset tekevät kansalaisuuden perusteella muodostetun tilaston mukaan esimerkiksi kymmenen raiskausrikosta, on tämän kuvitteellisen väestöryhmän tekemien raiskausten todellinen määrä viisitoista.

Vuoren kirjoitelman mukaan Suomen 310 000 vieraskielisestä asukkaasta 164 000 eli 53 prosenttia asuu Helsingin seudulla, ja tästä joukosta yli 90 prosenttia asuu pääkaupunkiseudulla. Vieraskielisen väestön määrä ja osuus Helsingin seudun väestöstä on yli kolminkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana ja osuus väestöstä on kasvanut neljästä prosentista 11,5 prosenttiin. Suhteellinen kasvuvauhti on pysynyt seudulla 8–9 prosentin vaiheilla jo vuosikymmenen ajan.

Helsingin seudun vieraskielisen väestön määrän ennustetaan Vuoren kirjoituksessa kasvavan nykyisestä 164 000:sta lähes 350 000:een vuoteen 2030 mennessä. Ulkomaalaistaustaisten osuus kasvaa tänä aikana vajaasta kahdestatoista 21 prosenttiin. Nämä uudet ennustevaihtoehdot ovat 55 000–68 000 henkeä kolme vuotta sitten laadittua ennustetta korkeammat.

Kaupungeittain tarkasteltuna vieraskielisen väestön määrä kasvaa Helsingissä vuoteen 2030 mennessä nykyisestä 83 000:sta 164 000:een eli 23 prosenttiin. Espoossa määrä kasvaa 35 000:sta 84 000:aan eli 26 prosenttiin ja Vantaalla 30 000:sta 70 000:een eli 28 prosenttiin. Kehysalueella vieraskielisten määrän ennustetaan kasvavan 14 000:sta 30 000:een eli vajaaseen kahdeksaan prosenttiin koko väestöstä.

Eri kieliryhmien jakautumisen kuntiin oletetaan jatkuvan nykyisen kaltaisena. Siten Helsingissä vuonna 2030 suurimman ryhmän ennustetaan olevan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliryhmä, kun taas Espoossa muun Aasian kieliryhmä on suurin. Vantaalla suurimmat kieliryhmät olisivat Baltian alueen kielten ja venäjän kielen samansuuruiset ryhmät. Kehysalueella näyttää Baltian kieliryhmä kasvavan selvästi suurimmaksi.

Vuoren kirjoituksen yhteydessä olevasta kuvasta arvioituna varsinaisesti haasteellisen maahanmuuttajaväestön (lähtöalueena Lähi-Itä ja Afrikka) osuudeksi pääkaupunkiseudulla muodostuu noin kolmannes kaikista ulkomaalaistaustaisista. Se tarkoittaa, että heidän määränsä pääkaupunkiseudulla tulee olemaan noin 120 000 ihmistä eli noin seitsemän prosenttia koko väestöstä.

Summa summarum: vuoteen 2030 Helsingin seutu muuttuu väestörakenteeltaan merkittävästi nykyisestä. Koska suurin osa ulkomaalaisväestöstä ei kuitenkaan ole haasteellisia, eivät haitat muodostu vielä täysin hallitsemattomiksi. Siitä huolimatta ulkomaalaisryhmäspesifinen rikollisuus tulee lisääntymään, väestöryhmien polarisaatio kärjistymään, turvattomuudentunne kaduilla kasvamaan ja kuntatalouden haasteet vaikeutumaan nykyisestä.

Akateemisena ja kohtuullisen terveet elämäntavat omaavana tulen itse elämään luultavasti jonnekin vuosien 2040 tuolle puolelle. Tässä käsittelemäni tilastotiedon valossa aiemmin kirjoittamani kuvitteellinen skenario tuosta ajasta näyttäisi siis edelleen varsin todennäköiseltä. Valitettavasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Kun minä kuolen...
Maahanmuuttajat raiskaajina

Tyrmääviä tyrmäyksiä

Lauantaina käytiin Helsingin Hartwall-areenalla nyrkkeilyilta, joka päätti viime aikojen kaksi suomalaisen nyrkkeilyn yleisöä kiinnostavinta tarinaa. Tarkoitan Juha Haapojan ja Robert Heleniuksen tyrmäystappioita vastustajilleen.

Juho Haapoja ei ole koskaan eikä kenenkään mielestä ollut maailman paras nyrkkeilijä. Sen sijaan hänen ottelunsa ovat olleet poikkeuksellisen viihdyttäviä: sellaisia, jossa hurja härmän häjy on hakeutunut itseään teknisesti paljonkin paremman vastustajan lähietäisyydelle iskusateesta välittämättä ja taistellut sitä kautta voittoja tai niukkoja tappioita.

Salaisuutena Haapojalla on ollut hänen valtava kykynsä ottaa vastaan iskuja. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin ja unkarilainen Tamaz Lodi pudotti hänet kanveesiin yhdellä lyönnillä. Haapoja itse luonnehti sitä sellaiseksi, jollaisia hän on aiemmin kestänyt.

On siis aika lopettaa ennen kuin aivovauriot tuhoavat miehen loppuelämän. Saldoksi miehen urasta jäi 26 voittoa, seitsemän tappiota ja kaksi ratkaisematonta. Kiitos ja kunnioitus Härmän häjylle.

* * *

Vielä tyrmäävämpi tyrmäys nähtiin Robert Heleniuksen ottelussa. Siinä suomalainen maailmanmestaruutta tavoitteleva jättiläinen putosi suorilta jaloilta kanveesiin ranskalaisen Johann Duhaupasin nyrkin tavoitettua miehen pään. Nähdyn perusteella myös Heleniuksen olisi syytä lopettaa uransa tähän: ottelu nimittäin osoitti, etteivät miehen taidot yksinkertaisesti riitä maailman huippuja vastaan.

Näin siksi, että Heleniuksen tyrmännyt vastustaja ei itsekään ollut aivan maailman huipulla. Sen osoitti hänen aiempi tappionsa Deontay Wilderille. Siinä ottelussa hän käytti samanlaista taktiikkaa kuin Heleniusta vastaan ja sai lopulta itseensä sellaisen määrän iskuja, että tuomari keskeytti yksipuolisen pahoinpitelyn.

Duhaupasin ja Heleniuksen ottelu toi mieleeni yli puolen vuosisadan takaisen nyrkkeilyottelun, jossa Muhammad Ali nousi ensimmäistä kertaa maailmanmestariksi. Ottelussa Duhaupasia verrattomasti parempi Sonny Liston käytti samantapaista taktiikkaa kuin ranskalainen lauantaina, mutta nopeampi ja liukkaampi vastustaja pehmitti hänet leikittelemällä ja naputtelemalla aina halutessaan teräviä iskuja puolustavan mestarin puolustuksen läpi.

Ottelussa nähtiin myös dramatiikkaa, kun Alin silmiin meni Listonin iholla olevaa voidetta. Se vei tulevalta mestarilta hetkeksi näön, mutta ei aiheuttanut hänelle kuitenkaan tappiota. Sen sijaan näön palauduttua Ali osoittautuu niin ylivoimaiseksi, että tyrmäyskoneena tunnettu Liston luovutti toivottoman ottelun ennen aikojaan jäämällä istuskelemaan kulmaukseensa erätauon jälkeen.

Listonilla ja Duhaupasilla oli otteluissaan samankaltainen taktiikka, mutta miesten välillä on kuitenkin valtava ero. Siinä missä Liston oli nopea, taitava ja voimakas, Duhaupasin liike on hidasta ja tahmeaa, eikä hänen iskuvoimansa ole edes lähellä Listonin aikanaan omaamaa.

Siksi myös Heleniuksen olisi uhoamisen sijaan osattava tehdä ottelustaan oikeat johtopäätökset. Juuri nyt hän on liian hidas tai huonokuntoinen päästäkseen sarjan huippumiesten nyrkeiltä suojaan, kun se ei onnistunut edes Duhaupasia vastaan.

Silmiinpistävää hänen viimeisissä otteluissaan on ollut myös Pohjolan painajaisen lyöntisarjojen yksipuolisuus ja kyvyttömyys päättää ottelu silloin kun siihen oli mahdollisuus. Helenius onnistui yhden kerran horjuttamaan vastustajaansa selvästi, mutta ei joko ehtinyt tai kyennyt jatkamaan lyöntisarjaansa tilanteessa, jossa ranskalaisen olisi ehkä ollut tyrmättävissä. Siinä näkyi parhaiten ero miehen "prime time" -otteluihin puoli vuosikymmentä sitten (esimerkki ja toinen).

* * *

Kaiken kaikkiaan suomalainen ammattinyrkkeily on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut nousussa. Siksi olen antanut sille usemmankin ajatuksen. Juuri nyt olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa sen kaksi valovoimaisinta tähteä on menettänyt loisteensa: Haapoja lopettaa, eikä Heleniuksenkaan mahdollisuuksia nousta sarjansa huipulle voi enää pitää realistisina.

Jäljelle jäävät kosovolaistaustainen Edis Tatli ja naisnyrkkeilymme maailmanmestari Eva Wahlström. Heistä kummankaan ei voi olettaa saavan samanlaista mielenkiintoa kuin etenkään Heleniuksen. Juuri nyt näyttää siis siltä, että ammattinyrkkeilymme uusi nousu olisi saavuttanut taitekohtansa ja tullut tyrmätyksi Heleniuksen ja Haapojan tappioiden myötä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjolan painajaisen paluu
Robert Helenius maailman huipulla
Jalo itsepuolustuksen taito

Ovatko johtajien palkat räjähtäneet käsiin?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään mielenkiintoisen artikkelin pörssiyritysten johtajien palkkakehityksestä. Sen mukaan lehden vuodesta 2005 lähtien seuraamien 41 suuren pörssiyritysten toimitusjohtajien palkka oli toiseksi korkein suhteessa samojen yritysten työntekijöiden palkkoihin. Vuodelta 2007 peräisin olevasta ennätyksestä jäätiin vain hiukan.

Absoluuttisina lukuina yhden toimitusjohtajan palkalla olisi vuonna 2007 saanut työllistetyksi 26,7 työntekijää. Vuoden 2015 tilanteessa tuo lukema oli 25,9 (jutun kuvituksessa sanotaan leipätekstistä poiketen 26,1; en tiedä kumpi on oikein). Suhteessa alhaisin palkka johtajilla oli vuonna 2009, jolloin se oli "vain" 20,6-kertainen suhteessa työntekijöihin.

En lähde tässä populistisoimaan sitä, ovatko toimitusjohtajat yli 20-kertaisesti arvokkaampia yritykselleen kuin työntekijät keskimäärin. Se kuuluu palkan maksavien osakkeenomistajien arvioitavaksi.

Sen sijaan tyydyn toteamaan, että toimitusjohtajien palkkakehitys vuodesta 2005 yllätti minut. Olin nimittäin kuvitellut erilaisten yksittäisten palkkauutisten (esimerkki ja toinen) perusteella, että heidän ja tavallisen työntekijän välinen palkkakuilu olisi räjähtänyt käsiin.

Todellisuudessa näin ei siis ole käynyt ainakaan viimeisen 11 vuoden aikana, vaan toimitusjohtajien palkat ovat pysyneet käytännössä samalla tasolla vuodesta 2005 alkaen. Tämän vahvistaa myös tilaston kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden keskiarvojen vertailu: se on molemmissa tapauksissa 25 (laskettuna vuoden 2015 korkeamman lukeman eli 26,1:n mukaan).

Toki toimitusjohtajien euromääräiset palkat ovat nousseet, mutta niin ne ovat tehneet myös pörssiyritysten palkansaajilla. Ja näin on tapahtunut myös pörssin ulkopuolisissa yrityksissä sekä julkisella sektorilla. Oleellista tässä on kuitenkin siis huomata, ettei duunarin ja johtajan suhteellinen palkkaero ole muuttunut miksikään.

* * *

Koska työmarkkinajärjestöt ovat sopineet yksikkötyökustannusten laskemisesta on tietenkin mielenkiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa palkkarenkeinä toimivien toimitusjohtajien tulotasoon. Mikäli heidän suhteellinen palkkatasonsa ei kasva nykyisestä 26,9:stä (tai 26.1:stä), voidaan myös heidän katsoa osallistuvan maan yritysten palkkakilpailukyvyn parantamiseen.

Sen sijaan, mikäli heidän palkkansa suhteessa työntekijöihin nousee, voidaan toimitusjohtajien (tai oikeastaan heidän palkoistaan päättävien osakkeenomistajien) todeta antaneen äärimmäisen huonoa esimerkkiä tavallisille palkansaajille. Se olisi ikävää koko suomalaisen yhteiskunnan sopimusilmapiirin kannalta. Ellei sille sitten voida esittää hyviä perusteluita.

Koska HS:n käyttämä palkkojen vertailuperuste (johtajan palkka per työntekijän keskipalkka) on mielestäni erittäin informatiivinen, ehdotan että se otetaan käyttöön myös kaikessa muussa palkkatasojournalismissa. Näin vältetään yleisen palkkakehityksen aiheuttama vääristymä lehtijutuissa. Ja samalla sen turhaan kateuteen perustuva sopimusyhteiskunnan kannalta haitallinen vaikutus.

Esimerkin antaakseni palaan tämän kirjoituksen laukaisseen HS:n jutun kahteen faktuaalisesti samasta asiasta kertovaan muotoiluun. Lukijani voi itse nähdä, miten erilaisen kuvan toimitusjohtajien palkkakehityksestä ne antavat.

"Toimitusjohtajien keskimääräiset palkat ja bonukset ylittivät vertailussa toistamiseen miljoonan euron rajan ja olivat keskimäärin noin 1,1 miljoonaa euroa."

"Huippujohtajan peruspalkat ja bonukset olivat viime vuonna 25,9-kertaiset rivityöntekijään verrattuna.... Vuonna 2007... yhden toimitusjohtajan palkalla sai töihin 26,7 rivityöntekijää."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Konkurssiuutinen valaa uskoa tulevaisuuteen
Harmaa talous

Erkon tallin mielipiteitä syyrialaisista

Helsingin Sanomat otti tänä aamuna kantaa kahdella mielipidekirjoituksella meneillään olevaan pakolaiskriisiin. Ensin anonyymi pääkirjoitus otsikoi raflaavasti: "Huutokauppaa Syyrian pakolaisilla". Kirjoituksen sanoma oli vanha ja kulunut eli sen mukaan EU-mailla on Turkki-sopimuksen tultua voimaan uudenlainen vastuu syyrialaispakolaisista – pakolaisleireiltä Syyrian naapurimaista on siirrettävä haavoittuvassa asemassa olevia pakolaisia turvaan.

Uutinen kertoi, että EU:n on jaettava Turkki-sopimuksen mukaisesti noin 72 000 Turkissa olevaa syyrialaispakolaista eri jäsenmaihin. Lisäksi juttu kertoo, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n isännöimässä kokouksessa vaurailta mailta toivottiin sitoumuksia pakolaisten vastaanottamisesta. Tavoitteena on, että syyrialaispakolaisista 10 prosenttia, 480 000 ihmistä, saataisiin uudelleensijoitettua vuoden 2018 loppuun mennessä.

En osaa sanoa sisältyvätkö EU:n lupaamat syyrialaiset UNHCR:n lukuihin, mutta on selvää, ettei EU pysty sijoittamaan alueelleen enempää kuin lupaamansa 72 000 ihmistä. Hyvä jos niitäkään.

Tosiasia kuitenkin on, että 72 000 ihmisen kontrolloitu sijoittaminen olisi EU:n kannalta paljon parempi tilanne kuin viime vuonna nähtyjen parin miljoonan spontaanin turvapaikanhakijan majoittaminen - siis olettaen, että muualta kuin Syyriasta lähteneiden vyöry samalla pysähtyisi.

Koska itse kirjoitus koski varsinaisesti syyrialaisia, siinä kerrottiin myös heidän osuutensa Suomeen pyrkivistä.  Viime vuonna tulleista 32 500 turvapaikanhakijasta heitä oli 877. Tänä vuonna tulleista 2 200 turvapaikanhakijasta heitä on 150. Suomi ei siis ole kovin suosittu syyrialaisten kohdemaa.

Lopuksi kirjoituksessa kerrottiin, että viime kesänä tehdyn jaon mukaan Suomen osuus EU:n sisäisistä turvapaikanhakijoiden siirroista on noin 2 200 hakijaa. Lisäksi Suomen osuus Turkista siirrettävistä syyrialaisista on 1 100. Kiintiöpakolaisten määrä on 750, joista 600 on Turkista otettavia syyrialaisia ja 150 syyrialaisia Libanonista tai Jordaniasta. Valitettavasti tässä ei ole koko totuus, vaan näiden kaikkien päälle tulevat spontaanit turvapaikanhakijat sekä perheenyhdistämisen kautta tulevat.

HS:n toinen mielipidekirjoitus oli nimellinen. Sen oli laatinut toimittaja Petteri Tuohinen otsikolla "Pysykää siellä Syyriassa".

Hän aloitti valtavien kustannusten, terroritekojen ja joukkoseksuaaliväkivallan seurauksena tapahtuneella tosiasialla: "Eurooppa vaikutti menevän viime vuonna tolaltaan, kun EU:n jäsenmaihin pyrki viime vuonna yli miljoona turvapaikanhakijaa". Valitettavasti hän heti perään osoitti oman ymmärtämättömyytensä ilmeisesti sarkasmiksi tarkoitetulla lausahduksella: "onhan pakolaisten määrä peräti kaksi promillea jäsenmaiden asukasluvusta".

Tuohinen ei siis ole vieläkään oivaltanut, ettei ihmisten vapaa liikkuvuus toisten elätettäväksi ole mikään ihmisoikeus. Ei varsinkaan, mikäli siihen liittyy vastaanottajien kannalta niin ikäviä piirteitä kuin viime (ja tänä) vuonna on nähty.

Ilmeisesti hän ei myöskään ymmärrä, että jatkuessaan pidempään tämä kehitys johtaa vääjäämättä eurooppalaisten kansainvälisessä vertailussa turvallisten ja muutenkin elinympäristöinä parhaiden joukkoon kuuluvien yhteiskuntien peruuttamattomaan muutokseen tavalla, jonka päässä häämöttää epätasa-arvoinen, väkivaltainen ja polarisoitunut tulevaisuus. Eurooppalaisilla on oikeus ja suorastaan velvollisuus vastustaa tällaista kehitystä.

Toimittajan kirjoituksen jatkona oli väite siitä, että miljoonille syyrialaisille ainoa toivo selvitä sodan jaloista on ollut pakomatka Turkkiin ja sitä kautta mahdollisesti Eurooppaan. Ja että syyrialaisilla ei taida olla enää tätäkään toivoa. Niinpä Tuohinen päätteli, että Turkin ja EU:n selvä viesti sotaa pakeneville syyrialaisille näyttäisi olevan, että pysykää nyt vain siellä sodan keskellä.

Maailmassa on ollut ja tulee olemaan sisällissotia mitä erilaisimmista syistä. Niitä voivat olla erityisesti uskonnollis-etnisten ryhmien välinen polarisaatio, voimakkaiden johtajien väliset henkilökohtaiset vallanhimot tai tulonjaon epätasaisuus. Sisällissodat ovat yleensä olleet myös äärimmäisen julmia ja raakoja - ääriesimerkkinä Ruandan kansanmurhaksi luettavat tapahtumat parikymmentä vuotta sitten.

Näistä sisällissodista ovat kansakunnat onnistuneet nousemaan uuteen rauhantilaan. Jopa etnisen kansanmurhan kokenut Ruanda. Kysymys kuuluukin, että mikä estää Syyriaa tekemästä samaa?

Vastaan itse. Syyriassa on aivan liikaa uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä, joiden ainoana tavoitteena on oma valtaannousu tai ainakin kilpailevan ryhmittymän pudottaminen vallasta. Jos tuosta monikulttuurisuuden taakasta ja toisten syyllistämisestä päästäisiin eroon, voisivat syyrialaisetkin alkaa uudelleenrakentamaan maatansa.

Minun sanomani selväjärkisesti ajatteleville syyrialaisille on Tuohisen muotoilemaa lausetta jatkaen seuraava: pysykää nyt vain siellä sodan keskellä, sopikaa keskinäiset riitanne ja unohtakaa kaunanne sekä ryhtykää rakentamaan maatanne. Ja jos esimerkiksi ISIS ei tähän suostu, yhdistäkää voimanne ja ajakaa se ulos koko maasta.

Taitaa vain olla niin, ettei kukaan osaa etsiä sodan syyllisiä peilistä eikä ottaa itse vastuuta rauhan rakentamisesta, vaan siirtää tulevaisuuden kotimaastaan kaikille muille. Sillä keinolla koko Syyrian tulevaisuus on synkkä ja musta koska tulevaisuuden rakentaminen jää pelkästään sotahulluille ja uskonnollis-poliittis-etnisille kiihkoilijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Petteri Tuohinen, analyysisi sisältää omituisuuksia

Hyvän pääsiäisen toivottaminen vei hautaan

Iltasanomat kertoi muslimista, joka toivotti facebookissa Iso-Britanniassa "hyvää pääsiäistä, etenkin rakkaalle kristitylle maalleni. Seurataan rakastetun, pyhän Jeesus Kristuksen tietä."

Uutisen toivotuksesta teki se, että hyvää pääsiäistä toivottanut muslimi tapettiin tunti Facebook-päivityksen jälkeen. Tappajaksi epäilty on kovan linjan muslimi. Motiivina lienee ollut sukulaisten kertoman perusteella se, että "kovan linjan muslimit pitävät meitä jumalanpilkkaajina".

Edellä kerrottu ilmentää karulla tavalla sitä, miten osa länsimaisesta muslimiyhteisöstä suhtautuu niihin uskonveljiinsä, jotka haluaisivat sopeutua uuteen kotimaahansa ja pitää uskonnon yksityisasiana. Tapahtuman voi tietenkin ohittaa olankohautuksella, kuten Suomessa epäilemättä tehdäänkin, mutta voisihan sen pohjalta tehdä myös johtopäätöksiä siitä, kuinka myös Suomen islamilainen väestö tulee toimimaan kasvaessaan suuremmaksi.

* * *

Tätä taustaa vastaan on hyvä uutinen, että viime aikoina Suomeen suuntautunut humanitaarinen maahanmuutto on osoittanut laantumisen merkkejä. Koko vuonna tulijoita on saapunut yli 2000, mutta viimeisten viikkojen aikana vain vajaa kymmenen tulijaa päivässä. Sillä tahdilla vuoden saldo jäisi jonnekin neljän ja viiden tuhannen väliin.

Maahanmuuttovirasto ei usko määrien nousevan jatkossakaan. Toivotaan niin, vaikka eihän virasto osannut ennakoida viime syksyn pääministerivetoista tulijaräjähdystäkään. Parempi kuitenkin näin päin. Ja ehkä pääministerikin on ollut oppivainen aiheuttamansa ryntäyksen yhteydessä.

Tässä tilanteessa on keskeistä huolehtia siitä, ettei turvapaikan kriteereihin tehtyjä kiristyksiä ryhdytä purkamaan. Sen sijaan tulijoille on osoitettava selkeästi, ettei Suomeen ole asiaa kuin todellisessa henkilökohtaisessa vaarassa olevilla. Tai sitten puhtaasti työperäisillä maahanmuuttajilla, joiden taidoilla on kysyntää maamme talouselämässä. Jälkimmäisille on omat lailliset kulureittinsä, eikä heitä pidä siksi sotkea turvapaikanhakijoihin.

Suomen tataarit osoittavat, että myös islamilainen yhteisö voi sopeutua länsimaiseen elämänmenoon. Sen edellytyksenä on kuitenkin yhteisön niin pieni koko, että tehokkaat kotouttamistoimet ja myös ryhmän sisäisen painostuksen välttäminen onnistuvat varmasti.

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi pitäisi viime viikkojenkin tulijoiden turvapaikkahakemuksista hylätä todennäköisesti ainakin 90 prosenttia. Näin siis mikäli haluamme hyödyntää Iso-Britannian vastenmielisen tragedian antamaa opetusta ja muutenkin mahdollistaa kasvavan muslimiyhteisömme integroitumisen kaikkien kannalta hyödylliseksi osaksi väestöämme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismimyönteiset asukkaamme
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen

Terrorismimyönteiset asukkaamme

Iltalehti kertoi aamuyöstä Savon Sanomien tietoihin perustuen, että maahamme on marraskuun jälkeen saapunut saapunut turvapaikanhakijana kymmeniä henkilöitä, joilla on terroritausta. Ennen marraskuuta terrorikytköksiä omaavia henkilöitä oli maassamme noin 300.

Ministeri Petteri Orpo kertoi myös, että Suomessa on kohonnut terrorismiriski. Orpon mukaan on myös mahdollista, että Suomessa "tapahtuu jokin yksittäinen teko".

Suomessa on tapahtunut jatkuvasti pieniä humanitaarisiin maahanmuuttajiin kytkeytyneitä yksittäisiä tekoja, kuten pahoinpitelyitä ja raiskauksia. Petteri-ministeri ei kuitenkaan liene tarkoittanut tällaisia tekoja vaan jotain suurempaa. Sellaista, jonka tapahtuessa ilmoille kajahtaa arabiankielinen Jumalan ylistyshuudahdus.

Tässä tilanteessa olisi suotavaa, että ministeri Orpo ja hänen ministeriönsä löytäisivät keinon terroristikytköksiä omaavien ihmisten neutraloimiseksi. Siis heidän tekemisensä vaarattomiksi. Varmin keino siihen lienee näiden ihmisten lähettäminen samanmielisten pariin esimerkiksi Syyriaan, Irakiin, Somaliaan tai Nigeriaan.

Haittapuolena tässä ratkaisussa olisi kuitenkin ongelman siirtäminen noissa maissa elävien ja sikäläisestä terrorismista kärsivien ihmisten niskoille. Mutta ehkäpä Petteri Orpo ja sisäministeriön virkamiehet löytävät paremman ratkaisun - siitähän he korkean palkkansakin saavat.

Lopuksi on syytä palata tuohon terrorismitaustaisten ihmisten lukumäärään. Tunnettuja tapauksia on siis joitain kymmeniä yli kolmensadan. Valitettavasti tämä ei liene koko totuus, sillä emme tiedä kuinka moni terrorismikytkös on valtiovallalle tuntematon. Onko sellaisia yksittäisiä, kymmeniä vai satoja?

Toinen asia, jonka valtiovalta tuntee heikosti on maassamme asuvien terrorismisympatioita tuntevien henkilöiden määrä. Mikäli muslimiväestömme on tässä suhteessa samanlaista kuin Britanniassa, tuntee näitä sympatioita lähes neljännes. Se tarkoittaisi yhteensä reilusti yli 15 000 terrorismimyönteistä ihmistä 65 000 muslimiasukkaamme joukossa.

Edelle kirjoitetun perusteella on tietenkin kysyttävä, onko meillä muilla Suomen asukkailla syytä huoleen näiden ihmisten takia? Entä onko terrorismimyönteisten ihmisten määrä maassamme jo nyt riittävä, vai haluammeko asuttaa heitä vielä enemmän maahamme?

Entä luotammeko vain siihen, ettei meillä kuitenkaan tapahdu mitään - paitsi ehkä jokin yksittäinen teko? Entä ymmärrämmekö, että riittävän pitkällä aikavälillä epätodennäköinenkin asia muuttuu todennäköiseksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Ottaen huomioon Euroopan väestökehityksen viimeisten kymmenien vuosien aikana, on todettava että vähemmän yllättävä tai suorastaan väistämätön tapahtui jälleen: Brysselissä räjähti ja tekijät olivat islamisteja. Tapahtuma oli erittäin ikävä uhrien, kaikkien belgialaisten, muiden euroopanunionilaisten sekä ihon väriin tai uskontoon katsomatta kaikkien terrorismia inhoavien ihmisten kannalta. Osanottoni heille (ja meille) kaikille.

Yllättävää oli sen sijaan se, että kun Jussi Halla-aho kirjoitti tapahtumien jälkeen "jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa", siitä syntyi sosiaalisessa mediassa tarve vastakommenteille. Samoin kävi Juho Eerolan kirjoittaessa "ei tarvitse toisaalta olla huolissaan, tai toisaalta juhliakaan sitä, että olisin saanut ansioni mukaan rasismin vastaisen päivän after partyssa."

Minä en valitettavasti näe syytä kauhistella kumpaakaan noista kommenteista. Ensimmäinen on ilmiselvää sarkasmia. Jälkimmäinen taas mustaa huumoria. Molemmissa tapauksissa varsinainen pahantekijä on islaminuskoinen, joka ei kunnioita sen enempää uhrejaan kuin hänelle turvallisen asuinympäristön antanutta kantaväestöäkään.

Koska teolla on käsittämättömän laaja kannatus Euroopan islaminuskoisten parissa, minusta sosiaalisen median vastaväitteiden tulisi sarkasmin tai mustan huumorin esittäjien sijasta kohdistua siihen yhteisöön, joka ei pysty tai halua lopettaa piirissään esiintyvää terrorismiaaltoa. Ongelman on kuvaillut esimerkiksi ranskalainen muslimi Samia Aouad, joka on lausunut, että "näin tä­män kai­ken jo Al­ge­rias­sa, si­säl­lis­so­dan ai­kaan. Sik­si läh­din. Ter­ro­ris­mi seu­raa mi­nua kaik­kial­le."

* * *

Haluan lopuksi palauttaa lukijoideni mieliin tämän päivän ikävän episodin prologin, joka tapahtui Pariisissa. Tarkemmin sanottuna kopioin tähän sellaisen pätkän 14.11.2015 otsikolla "Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä" kirjoittamastani tekstistä, jota ei tarvitse tämän tapahtuman jälkeen muuttaa.

"Olisiko nyt nähtyjen... tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys... Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.

Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Paljastava terrori-isku

Venäjä-dilemma

Sauli Niinistö matkustaa tänään keskustelemaan Vladimir Putinin kanssa. Asialistalla ovat mm. Ukrainan, Syyrian ja Suomen itärajan tapahtumat.

Putin lienee erinomaisen hyvin perillä siitä, kuinka Turkki on onnistunut kiristämään itselleen etuja Euroopan Unionilta suostuessaan ottamaan vastaan kaikki suojelua tarvitsemattomat turvapaikanhakijat Kreikasta. Vastineeksi EU ottaa vastaan jokaista palautettua syyrialaista vastaan yhden Turkissa majailevan syyrialaisen sekä lisäksi maksaa Turkille riihikuivaa rahaa turvapaikanhakijoiden hyysäämisestä.

Niinpä Venäjän lähes itsevaltainen presidentti tulee melko varmasti nostamaan esiin sen, mitä Suomi voisi tehdä vastapalvelukseksi heidän rajoittaessaan itärajalta tulevien turvapaikanhakijoiden kulkua. Samoin lienee selvää, että Niinistö sanoo Suomen käyttävän vaikutusvaltaansa Venäjän asian ajamiseen Euroopan Unionissa.

On myös varmaa, ettei Niinistö lähde huutelemaan julkisesti eikä kirjoittelemaan lehtien palstoille Venäjä-pakotteiden poistamisesta tai mustien listojen unohtamisesta. Sen sijaan hän voi luvata nostavansa asioita esille kaikenlaisissa EU:n kabinettikohtaamisissa. Ja samaan tehtävään voi valjastaa myös pääministeri Juha Sipilän ja ehkä muitakin vallanpitäjiämme.

Jos ja kun edellä kuvaamani hahmotelma osuu oikeaan, syntyy jälleen yksi esimerkki pragmaattisesta oman edun politiikan harjoittamisesta. Siis sellaisesta, jota minun nuoruudessani kutsuttiin suomettuneisuudeksi.

Onhan selvää, ettei Suomi pysty yksin ratkaisemaan kolmannen maailman väestönkasvusta ja monentasoista väkivaltaa ruokkivista kulttuureista nousevaa kansainvaellusta, mutta sen vaikutusten minimoiminen maallemme on minimoitava. On myös aivan varmaa, että mikäli Turkin ja Kreikan välinen hallitsematon ihmisvirta siirtyy Venäjän ja Suomen rajoille, on edessämme äärimmäisen kallis katastrofi.

Vastakkain tässä dilemmassa ovat siis toisaalta meihin itseemme kohdistuvan poikkeuksellisen suuren uhan torjuminen ja toisaalta Ukrainan periaatteessa oikeutettu tukeminen sen kokemassa kiistattomassa vääryydessä. Eli oma etu ja hyveellinen periaatteellisuus.

Kolmantena asiana on vielä huomioitava Ukrainan (ja aiemmin Georgian) tapahtumien tuottama ennakkovaroitus siitä, mitä Venäjä on valmis tekemään rajanaapureilleen niiden toimiessa sen kuvittelemien tai todellisten intressien vastaisesti. Tämä asia sekä puoltaa suomettumista, että alleviivaa riittävän sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä. Ja myös tiiviitä sotilaallisia suhteita länteen.

Yhtälö ei siis ole Suomen kaltaiselle maalle mitenkään helppo. Kaikki käytössämme olevat vaihtoehdot ovat jollain tavalla hankalia. Toisaalta Ukrainan asian unohtaminen koko EU:n tasolla avaisi jälleen myös Venäjänkaupan, jolloin taloutemme nytkähtäisi nopeaan kasvuun. Porkkanakin on siis tarjolla.

Tässä tilanteessa on toivottava, että presidenttimme ja hänen esikuntansa ovat perillä tilanteesta ja pystyvät tekemään oikeita ratkaisuja, jotka turvaavat maamme aseman ja turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen. Se ei voi olla puhdas nöyrtyminen suurvallan edessä, mutta ei myöskään maamme altistaminen sen sotilaallisille tai kehitysmaalaisia hyödyntäville aggressioille. Eikä se saa rikkoa suhteitamme todelliseen viiteryhmäämme eli läntiseen maailmaan.

Onneksi presidentti Niinistö on jo aiemmin osoittanut kykenevänsä terveen järjen käyttöön. Toivottavasti näin tapahtuu myös tällä kertaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?
Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä
Kova kovaa vastaan Ukrainassa - mutta miksi?

Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?

Helsingin Sanomat aloitti päivän käsittelemällä pääkirjoituksessaan EU:n ja Turkin välistä pakolaissopimusta. Suomalaisen demokratiakäsityksen kannalta kirjoituksen merkittävin virke oli seuraava: "Unionin päättäjät käyvät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä – muun muassa siksi, että päättäjien oma poliittinen asema ei horjuisi pakolaisvastaisuuden kasvaessa."

Minulla on sellainen käsitys, että EU pyrkii olemaan demokraattisten valtioiden liitto. Demokratian perusajatuksena puolestaan on Wikipedian mukaan, "että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa".

Kansan tahdosta ei ole maahanmuuttoasiassa epäselvyyttä. Esimerkiksi suomalaisista 96% tahtoo rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Eivätkä suomalaiset poikkea tässä asiassa mitenkään muista EU-kansalaisista, kuten esimerkiksi Saksan äskettäiset osavaltiovaalit osoittivat.

Edelle kirjoitetun perusteella on hieman outoa, että HS muotoilee sanottavansa alussa lainatulla tavalla. Aivan kuin lehden mielestä EU:n päättäjien tulisi toimia jotenkin muuten kuin pyrkimällä rajoittamaan tänne tulevien ihmisten vyöryä Unionin alueelle. Siis toimimalla demokratian idean vastaisesti.

Itse sopimuksen vaikutukset tulevat aikanaan nähtäväksi. Jos turvapaikanhakijavirta pysähtyy sopimuksen seurauksena, voimme kiittää poliitikkojamme. Jos ei, on näiden demokratian hengessä etsittävä muita keinoja toteuttaa EU-kansalaisten tahto.

Juuri tällä hetkellä epäilen, että edessä on kiittämisen sijaan uusien keinojen etsintä. Siihen viittaa se, että sopimus tarkoittaa nykyistä laajempaa laillista humanitaarisen maahanmuuton väylää, vaikka esimerkiksi Slovakia on ilmoittanut, ettei se tule enää ottamaan vastaan kiintiöityjä muslimipakolaisia.

Jos laillinen tulijavirta kasvaa sopimuksen seurauksena suureksi, saattavat monet muutkin maat liittyä Slovakian seuraan ja tulijataakka jakautua entistä harvempien EU-maiden jaettavaksi. Se puolestaan tulee näkymään näiden maiden kansalaisten reaktioissa - ainakaan Suomessa tai Saksassa kansalaisten tahto ei ole otollinen kovin suurten tulijamäärien ottamiseen.

Siksi minusta näyttää varsin mahdolliselta, että EU:lle tulee vaikeuksia Turkin kanssa tehdyn sopimuksen noudattamisessa. Ei sopimuskumppanin vaan itsensä takia.

Toisaalta jos sopimuksen nettovaikutus on Turkin kautta vyöryvää tulijavirtaa hillitsevä, saattaa sen seurauksena olla, kuten HS kirjoitti, myös se, "että tulijoiden reitit vain muuttuvat ja he etsiytyvät nykyistäkin vaarallisemmille reiteille." Eli ettei tulijavyöry suinkaan pysähdy, vaan jatkuu muita reittejä pitkin.

On myös hyvä huomata, että noiden vaihtoehtoisten reittien vaarallisuuden tai turvallisuuden ei pitäisi olla EU:n asia, sillä eihän se ole pakottanut laittomasti tulevia matkalleen. Kyllä he ovat liikkeellä ihan omasta tahdostaan ja epäilemättä myös tietoisia käyttämiensä kulkuväylien riskeistä.

Eivätkä heistä läheskään kaikki ole lähtiessään minkäänlaisessa "hengenhädässä", kuten esimerkiksi Suomen tarjoamiin olosuhteisiin pettyneiden joukkovaellus takaisin kotimaihinsa osoittaa. Tämäkin tosiasia olisi vihdoin hyvä tunnustaa muotoiltaessa Unionin maahanmuuttopolitiikkaa - tosiasioiden tunnustamisesta hyötyisivät EU:n omien kansalaisten lisäksi myös ne harvat, jotka ovat aidosti kansainvälisen turvapaikan tarpeessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille