Helsingin Sanomat, pääkirjoitus

Helsingin Sanomat kirjoitti aamun pääkirjoituksessaan, kuinka Suomen sisäpolitiikka estää meitä ajamasta EU:ssa itsellemme edullisinta linjaa. Sellainen olisi lehden mukaan Unionin johdolla toteutettava taakanjako, jossa turvapaikanhakijoita sijoitettaisiin jäsenmaihin näiden mielipidettä kysymättä.

Kirjoitus osoittaa kuinka pahasti hakoteillä lehti on. Sen sijaan, että tässä tilanteessa meidän tulisi pohtia turvapaikanhakijoiden sijoittamisongelmaa, meidän tulisi joko EU:n johdolla tai yksittäisten maiden toimenpiteenä saada viime vuoden aikana käsittämättömiin mittoihin kiihtynyt turvapaikkaruljanssi pysähtymään.

Siihen tarvitaan vain kolme toimenpidettä. Ensinnäkin joko yksittäisten maiden (kuten Suomi) tai koko EU:n on irtisanouduttava kansainvälisistä sopimuksista, joissa kenelle tahansa taataan oikeus turvapaikkahakemuksen yksilölliseen käsittelyyn. Tämä on perusteltua kahdesta syystä.

Yksi. Järjestelmää käytetään laajamittaisesti väärin. Tämän osoittavat esimerkiksi tulijoiden lähtömaat, joista kärjessä komeilevat Irak ja Afganistan, joista molemmista löytyy tulijoille turvallisia alueita (viite ja toinen). Sen on osoittanut myös monien tulijoiden halu palata kotimaahansa heidän huomattuaan ihmissalakuljettajien huijanneen Suomessa vastassa olevista olosuhteista.

Kaksi. Turvapaikkajärjestelmä muuttaa yhteiskuntamme peruuttamattomasti sellaiseksi, jota me emme halua. Tämän ovat kiistatta osoittaneet monet tapahtumat viime aikoina alkaen Charlie Hebdo -lehden toimittajien murhista tai Ruotsin rakettisodista ja päätyen Kölnin, Hampurin ja Stuttgartin joukkoahdisteluihin sekä Iso-Britannian muslimien asenteisiin tai Helsingin ilmeisen täpärästi vältettyyn naisten laajamittaiseen ahdisteluun.

Ja eiväthän Kirkkonummella tai Ylivieskassa tehdyt väärät ilmiannot tai kantasuomalaisten perustamat katupartiotkaan kuulu sellaiseen yhteiskuntaan, jossa suurin osa suomalaisista haluaisi elää. Tähän viittaavat ainakin joensuulaisten reaktiot.

Toinen toimenpide turvapaikkaruljanssin pysäyttämiseksi on rajojen sulkeminen. Siis laittomasti maahan tulleiden ihmisten palauttaminen sinne, mistä he ovat tulleet. Suomessa se tarkoittaa palauttamista käytännössä Ruotsiin, Saksaan tai Venäjälle. Välimerellä se tarkoittaa merta ylittävien pelastamista ja siirtämistä takaisin Turkkiin, Libyaan tai muihin lähtömaihin.

Tässä tilanteessa ei voi mitenkään olla suomalaisten tai EU-kansalaisten vastuulla miettiä mitä laittomasti niiden alueelle tuleville tapahtuu sen jälkeen. Se on kutsumattomien tulijoiden itsensä vastuulla.

Jos kuitenkin halutaan, voidaan joko EU:n alueelle tai jonnekin muualle perustaa ympäristöstään eristettyjä leirejä, joissa huolehditaan laittomien maahantulijoiden perustarpeista kuten ruuasta ja asumisesta. Näiltä leireiltä voi kukin maa halutessaan valita sopivaksi katsomoansa määrän henkilöitä asutettavaksi omaan maahansa. Ja olosuhteisiin kyllästyneet voivat luonnollisesti lähteä takaisin kotimaahansa.

Kolmas toimenpide on EU:n houkuttelevuuden vähentäminen. Se tarkoittaa vastikkeettomasta sosiaaliturvasta luopumista ja minimaalisen, mutta vastikkeellisen tuen myöntämistä niille, jotka ovat jo saaneet turvapaikan tai oleskeluluvan EU:n alueelle.

Myöskään perheenyhdistämisiä ei tule sallia kuin kunkin maan kansalaisille. Kansalaisuuden ehdoksi on puolestaan asetettava osoitettu kyky elättää itsensä ilman yhteiskunnan maksamaa sosiaalitukea sekä uuden kotimaan kielen, kulttuurin ja arvojen omaksuminen.

Lisäksi edellä mainitusta uudenlaisesta turvapaikkapolitiikasta on tiedotettava näyttävästi kaikkien niiden kanavien kautta, jotka tarjoavat mahdollisuuden lähtöä harkitsevien tavoittamiseen. Tällöin on myös tuotava vahvasti esiin ihmissalakuljettajien epäluotettavuus ja taipumus valehdella Euroopan olosuhteista saadakseen kasvatettua omaa liiketoimintaansa.

* * *

Tiedän kyllä, että tämä on kovaa tekstiä. Tosiasia kuitenkin on, ettei nyt ole aikaa hempeillä.

Tosiasia nimittäin on, että muutaman seuraavan vuoden aikana ratkaistaan koko Euroopan tulevaisuus. Joko se muuttuu epävakaaksi alueeksi, jossa ihmiset eivät luota toisiinsa ja etnisten ryhmien välinen polarisaatio aiheuttaa jatkuvia jännitteitä tai vaihtoehtoisesti säilyy kohtuullisen turvallisena vyöhykkeenä muuten niin väkivaltaisessa maailmassa.

Vielä voimme ainakin Suomessa valita näiden kahden vaihtoehdon välillä. Kuitenkin jo vuosikymmenen kuluttua se lienee mahdotonta täälläkin, mikäli tulijamäärät pysyvät viime vuoden kaltaisina.

Siksi on täysin vastuutonta, että ammattitoimittaja pohdiskelee edelleen sellaisia lillukanvarsia, joita tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta sain lukea. Siinä on yksinkertaisesti kyse kansalaisten johtamista harhaan - riippumatta siitä johtuuko kirjoittelu pääkirjoittajan perehtymättömyydestä aiheeseen, syvällisestä ymmärtämättömyydestä vai puhtaasta hyväsydämisyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä kalpea aavistus Kölnistä
Ehdotan, että luovumme Geneven pako­lais­so­pi­muk­sesta
Totuus turvapaikkabisneksestä

JK 8.1.2016 kello 10.54. Huvittavaa kyllä HS kirjoitti toisessa pääkirjoituksessaan aiheesta, jota olen aiemmin käsitellyt. Tosin tuonkaan jutun pääkirjoitustoimittaja ei osaa yhdistää aihettaan laajempaan viitekehykseen. Eli länsimaisen elämäntavan muuttumiseen hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena.