Yleensä järkeviä kirjoittava Antti Blåfield on päästänyt käsistään tavallista kelvottomamman tekstin. Hän on otsikkotasolla tavallaan oikeassa, sillä Suomen ei todellakaan pidä sulkeutua, mutta sisällöstä löytyy lievästi sanottuna kummallisuuksia. Niinpä esitän hänelle pari kysymystä siltä varalta, että tekstini osuisi hänen silmiinsä.
Hän aloittaa laittomasti maassa olevien terveydenhuollosta unohtaen samalla, että jo nyt Suomi tarjoaa laittomasti maassa oleville akuutin terveydenhuollon. Tämä unohdus osoittaa epärehellisyyttä, mutta ei välitetä siitä.
Blåfieldin pääsanomana nimittäin oli, että Suomen hyvinvointi riippuu osallisuudestamme kansainväliseen yhteisöön. Tämä pitää paikkansa, mutta haluaisin kyllä kuulla, millä perusteella laittomasti maassa olevien kroonikoiden terveydenhuollon järjestäminen parantaisi maamme kansainvälisiä kauppasuhteita tai vaikkapa tutkimusyhteistyötä? Tai jo nyt resurssipulasta kärsivää omien kansalaistemme terveydenhuoltoa?
Seuraavaksi Blåfield ottaa puheeksi maamme toisen kansalliskielen, kutsuen asenteitamme sitä kohtaan vihaksi ja kaunaksi. Siitä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että kaksikielisyys on rikkaus ja Suomen etu, mutta niin taitavat olla muutkin suomalaiset. En nimittäin ole vielä kuullut suomalaisesta, joka haluaisi lopettaa maamme kaksikielisyyden, eli pakkosuomalaistaa ruotsinkieliset.
Sen sijaan olen kuullut ihmisistä, jotka haluavat lopettaa ruotsinkielisten etuoikeudet esimerkiksi koulutukseen. Muun muassa sisäänpääsy korkeakouluihin on selvästi suomenkielisiä helpompaa; seikka jota hyvin pakkoruotsinsa opiskelleet käyttävät hyväkseen osallistumalla äidinkielisen sijasta ruostsinkielisiin pääsykokeisiin. Ja olihan meillä tämä vihreä kielikameleonttikin.
Vielä useammat haluavat lopettaa suomenkielisille asetetun pakon opiskella ruotsinkieltä. Jälkimmäinenhän sitoo valtavasti nuorten resursseja, jotka ilman pienen naapurimaamme pienen kielen opiskelua voitaisiin käyttää muuhun opiskeluun. Voisiko tämä sittenkin luoda enemmän valmiuksia maamme hyvinvoinnille kuin nykyinen pakkoruotsi?
Teen itse paljonkin pohjoismaista yhteistyötä, mutta englanniksi kuten muidenkin maiden tutkijoiden kanssa. Tässä auttaa se, etteivät muutkaan pohjoismaalaiset ole kielitaidottomia, joiden kanssa tehtävässä yhteistyössä olisi pakko pitäytyä heidän äidinkielessään. Millä logiikalla Blåfield siis näkee vaaran pohjoismaisten yhteyksien heikkenemiselle pakkoruotsin poistamisen seurauksena?
Seuraavaksi Blåfield ottaa amerikkalaisiin kohdistuvan vihan. Sellaista olen tunnistanut itsekin, mutta Blåfieldin mainitseman Guggenheimin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. En ole nimittäin kuullut kenenkään vastustavan Guggenheimia siksi, että se on amerikkalainen.
Sen sijaan olen kuullut paljonkin kritiikkiä siitä, että suomalaisten veronmaksajien varoja käytettäisiin amerikkalaisen säätiön liiketoiminnan edistämiseen. Jos siis tuemme Guggenheimia verovaroillamme, niin eikö meidän tasapuolisuuden nimissä pitäisi tukea verovaroin myös kaikkia muita Suomeen tulevia amerikkalaisia taidelaitoksia? Entä venäläisiä, kiinalaisia tai saksalaisia?
Ja ryssävihaa meillä tosiaan riittää. Kuten Blåfield itsekin mainitsi, siihen on syynsä. Ja voin kertoa salaisuuden: se on meillä kertaluokkaa miedompaa kuin eteläisissä naapureissamme. Syyksi tähän eroon epäilen eroja Suomen ja Baltian maiden historiassa. Kyllä Siperia opettaa.
Blåfield kuitenkin unohtaa, että venäläisiä vihattiin kansan parissa ihan yhtä lailla jo minun lapsuudessani. Ehkä enemmänkin kuin nyt.
Silti lähes koko kansa ymmärsi, ettei venäläisten kanssa kannata lähteä riitelemään, vaan luomaan pragmaattisesti näennäisen hyviä suhteita. Tämän opettivat meille Paasikivi ja Kekkonen. Mahtaako Blåfield ajatella, että suomalaiset haluaisivat nyt toimia jotenkin toisin? Jos, niin miksi ihmeessä?
Blåfield väittää seuraavaksi meillä olevan vaikeuksia suhtautua virolaisiinkin. Valitettavasti hän puhuu taas jostain sellaisesta, jota en itse ole havainnut.
Minun tuntemani ihmiset ainakin ovat pelkästään tyytyväisiä Viron nopeasta talouskehityksestä. Tosin sieltä tulevaan halpatyöhön suhtaudutaan yleensä karsaasti, mutta senkin ymmärretään loppuvan heti, kun Viron elintaso nousee lähelle omaamme.
Lopuksi Blåfield puhuu Serlachiuksista, Fazereista ja kumppaneista mainitsematta heitä nimeltä. Näiden ihmisten nykyajan vastineita ovat vaikkapa Googlen, Microsoftin tai Gunghon omistajat, jotka ovat viime vuosina investoineet miljardeja Suomen talouteen.
Miksi ihmeessä Blåfield ei arvosta näitä talouselämän sijoittajia samalla tavalla kuin heidän 1800-luvulla eläneitä edeltäjiään? Vai arveleeko hän 1800-luvun miesten toimineen jostain muusta syystä kuin seuraajansa, eli vaikkapa hyväntekeväisyydestä eikä Suomen tarjoamien taloudellisten mahdollisuuksien perusteella?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eväät Suomen uuteen kukoistukseen
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia
Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?
Tekstit
-
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllä minäkin ihmettelin tätä tavallisesti järkevän kirjoittajan tekstiä. Heitin jopa kommentinkin, mutta taitaa jäädä sensuurin haaviin. Hesari kun ei yleensä laske läpi itseään kritisoivia kommentteja.
VastaaPoistaKyllä minä vähän ihmettelen tätä kirjoitusta. On siinä yksi asia kohdallaan. Suomen hyvinvointi riippuu osallistumisestamme kansainväliseen yhteisöön. Mutta eikö kirjoittaja lainkaan tule ajatelleeksi, että paikkansapitämättömien väitteiden esittäminen voi saattaa itse sanomankin epäilyttävään valoon.
Kirjoittaja sivuuttaa kokonaan sen, että maamme on tänään kansainvälisempi kuin koskaan. Suomalaisilla yrityksillä on enemmän kansainvälistä toimintaa kuin koskaan ennen. Suomen suurimman yrityksen, Nokian toimitusjohtaja on intialainen Rajeev Suri. Kolmanneksi suurimman Stora-Enson toimitusjohtaja ruotsalainen Karl-Henrik Sandström. Esimerkiksi Googlen, Microsoftin tai Gunghon omistajat ovat investoineet Suomeen. Ulkomaisia investointeja saisi toki olla enemmänkin, mutta jarruna ei ole henkinen ilmapiiri vaan kustannustaso ja byrokratia.
Näiden tosiasioiden sijaan kirjoittaja näkee vain sulkeutumista ja perustelee näkemystään paikkansapitämättömin väittein. Hän väittää, että laittomasti maassa oleville ei haluttaisi antaa terveydenhuollon palveluita. Kuitenkin, akuutisti tarvittavat palvelut annetaan jo nyt. maksuttomia palveluita vain ei haluta laajentaa ei-akuuttien sairauksien hoitoon. Kirjoittaja väittää, että maassamme on muhinut viha ja kauna ruotsia kohtaan. Kuitenkin tutkimukset kertovat, että ruotsinkielisten kulttuuria arvostetaan ja heidän oikeutensa halutaan säilyttää. Ainoastaan ruotsikielen opetuksen pakollisuudesta halutaan eroon. Kirjoittaja näkee Guggenheim hankkeen vastustamisen amerikkalaisuuden halveksumisena. Kuitenkin, Bilbaon jälkeen kaikki kyseisen säätiön hankkeet on hylätty nimenomaan järjettömien taloudellisten ehtojen takia.
Kansainvälinen toiminta ja asennoituminen on meille todellakin tärkeää. Sitä ei edistetä perättömillä väitteillä ja ajamalla sen nimissä naiiveja ja taloudellisesti järjettömiä toimia.
Itse en ole jaksanut enää Pravdaa lukemalla lukea vuosikausiin, kyllä ne samat uutiset on saatavissa muualtakin ja edes rahtusen objektiivisemmista lähteistä, siis sellaisista, joissa päähuomio keskittyy uutistiedonvälitykseen maailmankuvan välityksen asemesta. Vahinko vain, että yhä edelleen riittää Suomessa myös koko joukko niitä, joille Pravdan jutut ovat Totuus... :/
VastaaPoistaIhmetyttää vain, että siitä huolimatta vaikka ko. aviisin levikki tuntuu kutistuvan kuin pyy maailmanlopun edellä, ei lehden linjassa näy pienintäkään muutoksen merkkiä. Ja kyseessähän on sentäs yksityinen yritys, ja eikös meille aina hypetetä, että yksityissektorilla kaikki on tehokasta ja reagointi nopeaa, asiakas on aina oikeassa ja jos tuote ei käy kaupaksi, niin se on sitten saman tien vakavan aivoriihen paikka, tjsp? No, ainakin sanomalehdellehän levikin nyt luulisi olevan suunnilleen sama kuin liikevaihto, vaikka toki niillä mainostuloillakin nyt jotain nettoaa. Veroradion osalta tuuban suoltamisen voi selittää edes sikäli, että se on julkisrahoitteinen, eikä jo yksin siitä syytä sen tarvitse paljoa nakata, mitä milloinkin eetteriin työntää.
No, noiden Pravdankin juttujen taso voisi tiedä vaikka nousta, jos tämä mullistava keksintö otettaisiin siellä pikimmiten käyttöön: ;)
http://puppulausegeneraattori.fi/
Ihmistyövoimalla syntyvien juttujen taso kun on nykyjään suunnilleen tällaista:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1422594545229
"Yleensä järkeviä kirjoittava Antti Blåfield on päästänyt käsistään..."
VastaaPoistaSiis hetkinen, onko nyt kyseessä sama Antti Blåfield, joka kuittasi kaiken kritiikin Guggenheim-museon julkisesta rahoituksesta ja sen kierosta "myymisestä" suomalaisille "antisemitisminä"?
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1305557565575
"Johtuuko se siitä, että taidesäätiön perustaja oli juutalainen liikemies?" -Antti Blåfield
t: Vitjaantunut Stadilainen
Eiköhän tuo ole sama mies.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSilloin kun oli Neuvostoliitto ja itäblokki, niin Blåfeldin tapaiset eivät suinkaan kannattaneet mitään vapaata liikkumista eivätkä ainakaan EEC:tä.
VastaaPoistaBlåfeldia pitäisi hiillostaa hänen menneisyydestään. Blåfeld oli mukana Toimittajaliitossa, mikä oli taistolaisten eli stalinistien eli vähemmistökommunistien kerho. Lisäksi hän on osallistunut Bilderberg-ryhmän kokouksiin kahdesti. Tätä taustaa vasten tajuaa miksi Blåfeld kirjoittaa sitä mitä kirjoittaa.
Hölynpölyä nuo mölyämiset sulkeutumisesta ja avautumisesta. YYA-aikana suomalainen pääsi käymään ulkomailla jos oli passit ja joissain tilanteissa viisumit kunnossa. YYA-aikana ulkomaalainen pääsi käymään Suomessa, jos oli passi tai viisumi kunnossa. Oleskelulupaa ei saanut helpolla mutta sellaisenkin saattoi saada tietyillä edellytyksillä ja hakemusprosessin kautta. Kansalaisuuksia myönnettiin vuosittain vain aniharvoin, mutta ei niitä myöskään paljoa haettukaan.