Marinin lähtö eduskunnasta on onneksi sekä Sannalle että suomalaisille

Entinen pääministerimme Sanna Marin (sd) päätti jättää eduskunnan, koska sai hyväpalkkaisen työpaikan  Iso-Britannian vasemmistolaisen ex-pääministerin perustamasta kansainvälisestä yrityksestä, jonka tarkoituksena on tukea poliitikkoja torjumaan globalisoitumisen haittavaikutusten seurauksena syntynyttä populismia. 

Marinin päätös toi ensimmäisenä mieleeni sen, että kyseessä on ilmiselvä win-win-tilanne. Onhan selvää, että eduskunnasta lähteminen isopalkkaiseen pestiin on hyväksi entiselle pääministerillemme - mutta toisaalta ottaen huomioon hänen saldonsa Suomen pääministerinä - se on suureksi onneksi myös koko Suomen kansalle.  

Toisaalta on tietenkin myös niin, että 35 628 ihmistä antoi tukensa sille, että Marin jatkaisi heidän asioidensa ajamista kansanedustajana. Näiden ihmisten luottamus on nyt petetty, vaikka eduskuntaan toki nousee Marinin sijalle uusi demarinainen. 

Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma huomasi myös, että Marinin eropyyntö näyttää ikävältä, sillä asiassa syntyy kuva omaa uraansa edistävästä poliitikosta. Tämä kuva on luonnollisesti oikea, mutta ei mitenkään erikoinen. 

Onhan varsin luonnollista, että käytännössä jokainen poliitikko pyrkii - muiden ihmisten tapaan - edistämään poliittisten tavoitteidensa ohella omaa uraansa. Ja on valmis hyppäämään parempiin hommiin, jos sellaisia vain on tarjolla.

Loppukaneetiksi tähän kirjoitukseen totean - Marinin omien sanojen mukaan - että hän on myös jatkossa sosiaalidemokraatti ja tulee toimimaan niiden arvojen pohjalta, joiden pohjalta hän on aiemminkin työskennellyt. Nähtävästi tämä sopii hyvin myös hänen uudelle Britannian poliittisesta vasemmistosta ponnistaneelle työnantajalleen, Tony Blair Institute for Global Changelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Sanna Marinin feministinen taisteluhuudahdus
Sanna Marin: häikäilemätön ellei suorastaan härski poliitikko

Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän

Helsingin sanomien kirjoittelu Wille Rydmanin (ps) entiselle - mutta sitäkin kostonhimoisemmalle - tyttöystävälleen lähettämistä viesteistä on saavuttanut ainakin osittain tavoitteensa. Tämä tapahtui, kun RKP:n puheenjohtaja katsoi asialliseksi toivoa Rydmanilta julkista anteeksipyyntöä tämän yksityisissä viesteissä käyttämistä sanoista. 

Tarkoitan tällä sitä, että RKP:ssa katsottiin edelleen tärkeämmäksi jatkaa hedelmätöntä keskustelua vanhoista asioista, joita ei ole edes tarkoitettu julkisuuteen sen sijaan, että puolue asettuisi yksiselitteisesti hallituksen yhtenäisyyden taakse. Ymmärrän toki puheenjohtaja Henrikssonin vaikean tilanteen, sillä hänen puolueessaan vaikuttaa monenlaisia klikkejä, joista yksi hakeutui juuri julkisuuteen vaatimalla puolueen eroa hallituksesta. 

Pääministeri sen sijaan asettui tässä(kin) asiassa hallituksensa yhtenäisyyden puolelle, vaikkei malttanutkaan olla kommentoimatta Rydmanin käyttämiä sanavalintoja. Oleellista on kuitenkin se, että hän totesi selkeästi, että "hallitusohjelma ei pelkästään pistä Suomen asioita taloutta kuntoon, vaan se pitää sisällään erittäin hyvät linjaukset myös tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen".

Tämän näytelmän oikeudellisen ongelman lausui eilen tutkija Markku Ylisipilä, jonka mukaan "Perustuslakimme 10 § toteaa, että ´jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu´ ja että ´kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton´. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle." 

Jos HS:n nyt jatkamaa linjaa jatketaan, on edessä kalteva pinta, jolla - edelleen Jokisipilän mukaan "kenen tahansa sellaisen henkilön, joka joskus nousee riittävän merkittävään asemaan, on syytä varautua omien luottamuksellisten yksityisviestiensä julkaisuun. Tämä koskee myös vanhoja, vuosikausia ennen tuohon asemaan nousemista lähettyjä viestejä."

Itse kukin voi pohtia, lisääkö vai vähentääkö tällainen kalteva pinta ihmisten halua hakeutua poliittisiin tai muihin yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin. Ja olisivatko sellaiset ihmiset, jotka olisivat valmiit tekemään näin, juuri sellaisia, joiden haluamme päättävän yhteisistä asioistamme?

Omalta osaltani muistutan vielä siitä, että nyt nähdyltä kesänäytelmältä olisi todennäköisesti vältytty, mikäli Keskusta ei olisi vaalien jälkeen jälleen kerran pettänyt suomalaisia ilmoittaessaan jo ennen hallitusneuvotteluita jäävänsä oppositioon. Näin siksi, että mikäli puolue olisi ottanut toisen kannan, ei oppositiolla tai suomalaisen lehdistön vihervasemmistolaisella enemmistöllä olisi ollut toivoakaan hallituksen kaatamisesta nyt nähdyllä tavalla. Eikä nyt nähtyä arvotonta näytelmää olisi siitä syystä edes nähty. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa

Eilisessä äänestyksessä ministeri Vilhelm Junnilan (ps) luottamuksesta tämä sai eduskunnan enemmistön taakseen. Mielenkiintoista kuitenkin oli, että RKP käytännössä vastusti hänen jatkoansa ministerinä antamalla kolme tyhjää ja seisemän ministerin luottamusta vastustavaa ääntä. 

Tämä tarjoaa tietenkin mahdollisimman huonon lähtökohdan Petteri Orpon (kok) johtamalle hallitukselle. Ja siksi RKP pelasi tässä suoraan tämän makaaberin äänestyksen järjestäneen vihervasemmiston sekä sitä tukeneen Keskustan pussiin. 

Tapausta on luonnollisesti käsitelty lehdistössämme paljonkin, mutta yhtä näkökulmaa en ole kuitenkaan huomannut medioissamme. Nimittäin sitä, millä tavalla RKP:n toiminta vaikuttaa hallitusohjelman toteuttamiseen. 

Etenkin nyt, kun puheenjohtaja (ruots) Anna-Maja Henriksson vakuutti vielä äänestyksen jälkeenkin, että "Rkp olisi äänestänyt samoin, vaikka koko oppositio olisi ollut paikalla". Toisin sanoen hänen puolueensa olisi ollut valmis kaatamaan hallituksen jo ennen hallitustyön aloittamista tapahtuneisiin asioihin. 

Käytännössähän tämä tarkoittaa, ettei Perussuomalaiset voi jatkossa luottaa RKP:n lojaaliuteen hallitusohjelman toteuttamisessa. Ja siksi puolueen on huolehdittava siitä, että hallitusohjelmassa olevat perussuomalaisten äänestäjien kannalta tärkeät asiat on toteutettava etupainotteisesti. Muuten vaarana on Sipilän hallituksesta tutun kuvion uusiutuminen, eli hallituksen hajottaminen ennen kuin se ehti toteuttamaan Perussuomalaisille tärkeitä hallitusohjelman kirjauksia. 

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa tietenkin sitä, että hallituksen sisäinen yhteistyö on eilisen päivän jälkeen vieläkin vaikeampaa kuin miltä se on aiemmin näyttänyt. Eikä tämä lupaa hyvää Suomen ja suomalaisten tulevaisuudelle tilanteessa, jossa maan talous on ajettu pahasti karille edellisen hallituksen aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Aivan väärät naiset?
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Iltalehti kertoi, että hallitusneuvotteluiden takiaispuolue RKP suostuu tinkimään kehitysavusta vain 100 miljoonaa euroa. Toisin sanoen selvästi vähemmän kuin Sanna Marinin (sd) hallitus tätä kankkulan kaivoon rinnastettavaa menoerää nosti. 

Selvällä suomenkielellä sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että RKP haluaa vähentää mieluummin suomalaisia palvelevia julkisia menoja kuin kehitysmaiden gepardihattujen tilejä lihottavia lahjarahoja. Lisäksi hallitusneuvotteluissa on näkynyt se, kuinka RKP on turvautunut neliraajajarrutukseen maahanmuuttoasioissa. 

Tästä kaikesta en syytä RKP:tä. Se on linjannut nämä asiat selkeästi, eikä sitä voi pakottaa hallitukseen vasten tahtoaan. Eikä RKP:tä toki olisi sinne tarvittukaan, ellei Keskusta olisi pettänyt jälleen kerran suomalaisia. Eli päättänyt poliittisen vihervasemmiston kanssa liittoutumalla tehdä kaikkeansa estääkseen maatamme saamasta järkevää politiikkaa tekevää hallitusta tuleviksi vuosiksi.

Näin RKP:lle syntyi asema, jossa se voi vaatia hallitukseen osallistumisensa ehdoksi muidenkin tavoitteidensa kuin ruotsinkielen aseman turvaamista. Ja sen se todellakin näyttää tekevän.  

Tässä yhteydessä on syytä lopuksi todeta, että tuoreessa Helsingin sanomien gallupissa hallitusneuvottelujen pääpuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat kansalaisilta vahvan tuen pyrkimyksilleen muuttaa suomalaista yhteiskuntaa tosiasioihin perustuvaksi. Siksi olisi sääli, mikäli Keskustan selkärangaton päätös vihervasemmiston kanssa liittoutumisesta johtaisi niiden asettamien tavoitteiden vesittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat

 

Pettäjän tie on helppo nakki

Kirjoitin 20. päivänä huhtikuuta eli reilu viikko sitten näin: "on todennäköistä, että saarikkolaiset saavat läpi joitakin vähemmän merkittäviä vaatimuksiaan - kuten vaikkapa turvetuottajien jonkinlaisen alasajo-avustuksen".

Eilen sitten kuulimme, että Marinin hallituksen punavihreän jakopoliittiset bileet jatkuvat ja edelle kirjoittamani turvemyönnytys annettiin sinänsä komean teatteriesityksen viime- ja tällä viikolla järjestäneelle Keskustalle. En kuitenkaan ole selvännäkijä, ennustaja, noita-akka enkä edes meedio. 

Olenpahan vain seurannut suomalaista politiikkaa, jossa Keskustan toiminta äänestäjiensä ja kaikkien muidenkin pettäjänä on jo liiankin helppo nakki arvattavaksi. Sen merkiksi soikoon siis Taisto Ahlgrenin laulu. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Annika Saarikko maalasi kuvan hallituksen kyvyistä