Rypälemehu ilmastomittarina

Olen tässä blogissa - ja sen englanninkielisessä sisaressa (esimerkki) - seurannut ilmastonmuutoksen ja ilmastotieteen edistymistä säännöllisen epäsäännöllisesti. Siksi ajattelin, että tänä aamuna olisi jälleen sopiva hetki palata aiheeseen. 

Näin siksi, että huomasin tieteellisen julkaisun, jossa testattiin viiniä varten valmistettavan rypälemehun makeuden käyttöä ilmaston lämpenemisen proxyna, koska siitä on tietoa pitkältä ajalta. Menetelmää voitaisiin käyttää erityisesti sellaisissa paikoissa, joissa menneiden aikojen ilmastotieteen perustyökalu eli puiden vuosilustojen leveysmittaukset eivät toimi. 

Artikkelin mukaan tutkijoiden kehittämä ja ilmastotietoihin kalibroitu tilastollinen malli ennusti 75 % Keski-Euroopan ilmastovaihtelusta, mikä osoitti viinin rypälemehun laadun korkean potentiaalin ilmastomittarina. 

Kymmenvuotisjaksoina tarkasteltuna rypälemehun keskimääräinen laatu oli korkeimmillaan vuosina 1470–1479, 1536–1545 ja 1945–1954, jolloin säät olivat lämpimiä. Huonoja satoja kerättiin jaksoina, jolloin vallitsevana oli kylmät ja märät kesät. Sellaisia oli vuosina 1453–1466, 1485–1494, 1585–1614, 1685–1703, 1812–1821 ja 1876–1936. 

Merkittävä oli myös havainto, jonka mukaan 1990-luvun jälkeen viiniin käytetty rypälemehu on ollut odotetusti säännönmukaisen korkealaatuista. Se tukee käsitystä siitä, että elämme parhaillaan ilmastollisesti poikkeuksellisen lämmintä aikaa. 

Harmi kyllä, tutkimus ei vastannut kysymykseen siitä, kuinka poikkeuksellinen nykyinen lämpökausi on. Eli vahvistaako se ilmaston lämpötilan kohoamisen jo ohi keskiajan lämpökauden tai onko ilmasto suorastaan lämpimämpi kuin niin sanottu Atlanttinen lämpökausi, jolloin Suomessakin kasvoi järeitä metsiä tuntureiden huipulla.  

Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä monestakin syystä, mutta erityisesti siksi, että suomalaisen metsänrajamännyn mukaan näin ei olisi käynyt ainakaan jälkimmäisessä tapauksessa. Sen sijaan tutkittujen puiden vuosilustoista voidaan päätellä, että maapallon ilmasto vaihtelee monenlaisten syklien mukaisesti ja elämme juuri tällä hetkellä yhtä ilmakehän lämmön huippukautta. 

Tai ehkäpä olemme sen jo ohittaneetkin, koska pohjoisen merijään - erinomainen proxy sekin - sulaminen ei näytä edenneen vuoden 2012 jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Uutta tietoa ilmastomalleista

Sukulaiseni on alkoholisti

Näin joulun aikana on alkoholin nauttiminen aiheuttanut poliisille ylimääräistä vaivaa. Tämä johtunee ainakin osittain suomalaiskansallisesta tavasta ottaa kunnolla silloin kun otetaan.

Humalatila viisastuttaa niin harvoja, etten ole sellaista vielä tavannut. Sen sijaan uskoisin lähes kaikkien alkoholia vähänkin runsaammin käyttäneiden joskus katuneen humalatilan aikaista käytöstään. Näissä tapauksissa ei kyse ole kuitenkaan merkittävästä yhteiskunnallisesta ongemasta.

Edelle kirjoitetun vastapainona ovat ne lukuisat mukavat ja ikimuistoiset illanvietot, joissa alkoholia on osattu nauttia tunnelman keventäjänä. Tästä syystä jopa Raamattukin toteaa, että "juo viinisi hyvillä mielin".

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on avautunut pikkuveljensä alkoholismista. Luin jutun eilen ja sitä lukiessa kyynelet nousivat silmiin. Appelsinin kertomus toi liiankin selvästi esiin eräisiin oman nuoruuteni tärkeisiin ihmisiin liittyneitä asioita.

Viittaan tällä omiin läheisiini, jotka pilasivat elämänsä liiallisella alkoholin käytöllä. Heidänkin tapauksessaan kaikki se, mitä päätoimittaja kertoo alkoholistin ja tämän läheisten käyttäytymisestä on päätoimittajan kirjoituksen onnellista loppua lukuun ottamatta toteutunut. Ohjaan siis kiinnostuneet Appelsinin tekstin äärelle.

Appelsinin kertomuksessa on onnellinen loppu. Sen sijaan omista alkoholisoituneista sukulaisistani pisimmälle päässyt eli 68-vuotiaaksi; muut elivät vain 45-, 59- ja 61-vuotiaiksi.

Kukaan heistä ei sortunut siltojen alle ennen kuolemaansa ja heillä kaikilla oli pitkiäkin kuivia jaksoja jotka päättivät rajuihin ryyppyputkiin. He pystyivät siis Appelsiinin pikkuveljen tavoin kontrolloimaan juomisensa aloittamista, eikä kukaan ollut omasta mielestään alkoholisti.

Kuten Appelsinkin toteaa pikkuveljestään, ovat myös nämä minun läheisesti tuntemani ihmiset olleet monella tavoin lahjakkaita. Kaksi oli menestyviä yrittäjiä, jotka itse luomissaan yrityksissä työllistivät myös muita ihmisiä.

Kolmas oli kuulemani mukaan ollut lapsena erityisen nopeaälyinen, mutta alkoholisoitui jo alle kaksikymppisenä. Silti hän oli selvin päin ollessaan mitä miellyttävin ihminen ennen kuin aivot alkoivat ryyppäämisen seurauksena pehmetä. Siis alle nelikymppisenä!

Neljännen tunsin suuren ikäeron takia ainoastaan ihmisrauniona, mutta muiden sukulaisteni mukaan hänet oli nuoruudessaan tunnettu ahkeruudestaan ja muita paremmasta järjenjuoksustaan. Käänne tapahtui kuitenkin jo sodan jälkeen, sillä se oli tehnyt miehestä "rauhattoman".

Appelsin toteaa, että niiden, jotka haluavat alkoholistinsa parasta tulisi osata katsoa totuutta silmiin ja lakata jakamasta ymmärrystä. Voin omien kokemusteni mukaisesti alleviivata tämän.

Esimerkiksi yhdessä oman sukuni tapauksessa eräs ystävällinen alkoholistin kaveri kävi siivoamassa juopon asunnon kerta toisensa jälkeen sillä aikaa kun tämä toipui viikkojen ryyppyputkistaan tärisevänä ja oksentelevana. Näin alkoholisti ei koskaan nähnyt selväjärkisenä sitä (sanan mukaisesti) paskaisuutta, johon hänen ryyppäämisensä oli johtanut. Itse uskon, että tuon kaiken näkemisellä olisi ollut suuri positiivinen vaikutus selvin päin tarkkaan ja siistiin ihmiseen.

Yksi luku alkoholismin surkeutta on perheväkivalta. Valitettavasti olen joutunut näkemään elämässäni sitäkin. Perheväkivalta on äärimmäisen vastenmielistä ja ajan myötä brutalisoituvaa. Siitä syystä niiden jotka siihen syyllistyvät, olisi syytä hakeutua välittömästi hoitoon.

Ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden on turha kuunnella vakuutuksia suuresta rakkaudesta, kaiken muuttumisesta ja viimeisistä kerroista ja/tai uhkailua itsemurhasta tai puolison tappamisesta. Sen sijaan heidän kannattaa heti ensimmäisen lyönnin jälkeen katsoa jostain sopiva asunto sekä laittaa avioeroprosessi liikkeelle.

Uskomisesta, toivomisesta ja uhkailun pelkäämisestä ei seuraa muuta kuin raaistuva väkivaltakierre ja lopulta jopa kuoleman riski. Lähteminen sen sijaan saattaa asettaa väkivaltaisen juopon tosiasioiden eteen ja parhaimmillaan aloittaa paranemisprosessin. On siis kaikkien kannalta parempi katkaista väkivaltakierre mieluummin heti kuin seuraavan kerran jälkeen.

Kuten edeltä käy ilmi, on tämä kirjoitus syntynyt sekä päätoimittaja Appelsinin kertomuksen innoittamana, että vuosien takaisten oman neljän sukulaiseni elämän pohjalta, niin kuin minä olen ne lapsena ja nuorena kokenut. Näiden ihmisten ennenaikaisen poismenon jälkeen tilanne on omassa lähisuvussani rauhoittunut. Toivon tämän kirjoituksen kuitenkin auttavan kohti parempaa tulevaisuutta niitä, jotka juuri nyt kärsivät alkoholin kiroista. 

Appelsinin tavoin en kuitenkaan näe syytä suomalaisen alkoholipolitiikan yleisen linjan kiristämiselle: sitä on ennenkin yritetty huonoin tuloksin ja kohtuukäyttäjiä kiusaten. Juopolle rajoituksilla ei ole merkitystä, vaan nykyisessä globaalissa maailmassa hän löytää viinansa alusta asti. 

Tämän osoittivat jo kokemuksemme paljon suljetummasta yhteiskunnasta kieltolain aikana. Sen tärkeimmät seurauksethan olivat laittomuuksien määrän kasvu, juomien muuttuminen vahvemmiksi, kulutuksen lisääntyminen ja verotulojen menettäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen

Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Viina on viisasten suoja

Hallitusohjelman vastainen alkoholiveron korotus

Monien muiden seikkojen ohella maamme mainio hallitus on päättänyt budjetissaan alkoholiverosta. Päätös on varsin mielenkiintoinen.

Yleislinjaukseksi otettiin noin viiden prosentin korotus. Tavoitteena on varmaankin ollut kahden kärpäsen lyöminen yhdellä iskulla. Samalla kun Suomen vuotavaan talouteen saadaan lisätuloja, voidaan myös vähentää alkoholihaittoja. Jälkimmäiseen tarkoitukseen tehokkaimmiksi keinoiksihan on Sosiaali ja terveysministeriön mukaan todettu verojen korotus, mainonnan rajoittaminen, myynnin monopolisointi, myyntiaikojen rajoittaminen, rattijuopumuksen vastainen työ sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tehostaminen.

Itselläni ei ole mitään alkoholiveron korottamista vastaan, mikäli se lisää kansanterveyttä. Ja näin se voi hyvinkin tehdä, sillä korotukset ovat maltillisia ja tuskin elvyttävät nyt jo unholaan painumassa olevia käsityötaitoja, jotka nuoruudessani kuuluivat käytännössä jokaisen opiskelijan arkipäivään. Silloinhan lähes jokaisessa opiskelijaboksissa pulputti noin 30 litran astia joko viiniä tai olutta - ja vanhempi väki tiputteli kirkkaampaa tavaraa. Enkä usko, että väki innostuu myöskään kuljettelemaan virolaista tai venäläistä tavaraa rajojen yli - ainakaan laajemmassa mittakaavassa.

Alkoholiverotuksen yleisen korottamisen hyväksymisen ohella jouduin kuitenkin hämmästelemään veronkorotusten jakaantumista eri alkoholilaatujen välillä. Vähimmällä korotuksella selvisivät viinit (3%), kun taas olutta (4,5%)  ja vahvoja viinaksia (5,5%) päätettiin verottaa selvästi raskaammalla kädellä.

En minä tätä muuten ihmettelisi, mutta kun hallitusohjelmassa oikein erikseen linjattiin tavoitteeksi, että "verotuksella vahvistetaan talouskasvua ja työllisyyttä". Miten nyt tehty alkoholiverotuslinjaus tukee tätä tavoitetta? Toki Suomessa on muutama pieni marjaviinifirma, mutta niistä huolimatta on maamme kovin merkityksetön viinintuottajamaa.

Sen sijaan suurin osa Suomessa juodusta oluesta tehdään edelleenkin kotimaassa, osa siitä toki ulkomaisessa omistuksessa olevissa suurissa panimoissa, osa savolaisessa maakuntahengen ilmentymässä ja pieni suikale myöskin suorastaan taitoa vaativana käsityönä pienpanimoissa.

Väkevistä juomista puolestaan pitkäaikainen kotimainen suursuosikki Koskenkorvan viina on pikkuhiljaa menettänyt markkinaosuuttaan. Siitä osa on valunut muille vastaaville kotimaisille tuotteille, mutta myös ulkomaiseen väkiviinaan pohjautuville valmisteille. Silti myös vahvojen juomien osalta kotimaisuusaste on jotain aivan muuta kuin lähes pelkästään ulkomailla valmistettujen viinien.

On siis selvää, että hallitus tahtoi jostain syystä linjata alkoholiveron ohjaamaan kulutusta kohti ulkomaisia alkoholituotteita. Syytä tähän voi arvailla itse kukin, mutta ainakaan hallitusohjelman mukainen tämä linjaus ei ole. Eikä vahvista sen enempää suomalaista talouskasvua kuin työllisyyttäkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harmaa talous
Formula-rata Kreikkaan
Kuinka kissa latkii maitoa?