Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

MTV3 kertoi, että Chicagolaisen ilmastotutkimuslaboratorion tutkijat ovat arvelleet "super-El Niñon" aiheuttaman äärimmäinen kuumuuden voivan johtaa jopa 451 000 ylimääräiseen kuolemaan maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttamiin riskeihin lukeutuvat tulvat sekä äärimmäinen kuivuus ja lämpötilat.

Ilmastotutkijoiden mukaan juuri korkeat lämpötilat ja niiden vaikutukset aiheuttavat mainitut lähes puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, koska äärimmäisen kuumat päivät tulevat lisääntymään jopa 44 prosenttia tavanomaiseen vuoteen nähden. Ja niiden seurauksena kuivuusjaksot, maastopalot ja tulvat yleistyvät. 

* * *

Kaiken tämän lopputuloksena saattaa olla jopa ihmisten lamaantuminen. Ja siksi suurimman riskin aluille – kuten Nigeriaan, Indonesiaan ja Sudaniin –  tulisi rakentaa yhteisöllisiä viilentymispaikkoja asukkaille, palkata lisää hoitohenkilökuntaa lämpötilapiikkien aikana sekä hankkia parempia suojavarusteita etenkin ulkona työskenteleville. Sellaisten rahoittamiskysymykseen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, mutta eiköhän lasku löydä tiensä myös Euroopan Unionin alueelle. 

Super-El Niñon pahimman kauden on arveltu ajoittuvan kuluvalta syyskuulta helmikuulle, mutta ennenaikaisia kuolemia arvellaan tapahtuvan tavanomaista enemmän aina kesä–heinäkuulle ensi vuoteen. Jääkäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää. 

Ja varautukaamme kustantamaan lisää katastrofiapua ennustetun lämpöpiikin runtelemille alueille. Etenkin siinä tapauksessa, että ensi kevään vaalit johtavat vallan siirtymiseen kohti politiikan vasenta laitaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Atlantin valtameren välivesi lämpenee
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Malttaako Madagaskar olla seuraamatta Haitin tietä?

Tuoreiden tietojen perusteella näyttäisi siltä, että Madagaskarissa olisi valta vaihtumassa ilman demokraattista prosessia. Tai ainakin sellaista yrittää Capsat-niminen osasto, joka koostuu hallinnollisissa ja teknisissä tehtävissä toimivista upseereista.

Taustalla ovat jo jonkin aikaa jatkuneet nuorten johtamat väkivaltaiset presidentin vastaiset mielenosoitukset, joissa on kuollut useita ihmisiä. Presidentti Andry Rajoelina on asiasta kertoneen uutisen mukaan edelleen maassa ja on valmis yhteistyöhön kapinallisten kanssa. 

Madagaskar on monikulttuurinen yhteiskunta, jonka väestö polveutuu malaji-indonesialaisista, arabeista, afrikkalaisista, intialaisista ja ranskalaisista. Heistä 52 prosenttia harjoittaa luonnonuskontoja, 41 prosenttia kristittyjä ja seitsemän prosenttia muslimeita. Maan viralliset kielet ovat ranska ja malagassi.

Vuoden 2003 arvion mukaan maan väestöstä väestöstä vajaa 70 prosenttia osaa lukea, mutta Wikipedian mukaan se kuuluu silti maailman köyhimpiin valtioihin sijoittuessaan henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen perusteella Sudanin ja Malawin väliin sijalle 186. Eikä asiaa ole ainakaan auttanut se, että sen maanviljelijöitä ovat viime vuosina kiusanneet toistuvat kuivuuskaudet. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei Madagaskar ajaudu veriseen sisällissotaan, vaan kapinalliset ottavat presidentin ehdotuksen yhteistyöstä vastaan ja pyrkivät sitä kautta saamaan valtionsa kasvu-uralle sen sijaan, että siellä toistuisi toisen köyhän saarivaltion – Haitin – synkkä kohtalo. 

Jäädään siis seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivotaan parasta.

Päivän aiempi merkintä:

Hiiriä ja maahanmuuttajia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Arabialaistaustaiset villikissat

Afrikan historiallisen ankara kuivuus ja väestönkasvu

Yleisradion mukaan eteläisessä Afrikassa jatkuu historiallisen ankara kuivuus. Jutussa mainitaan alueen maista Lesotho, Malawi, Sambia, Zimbabwe ja Namibia, jotka ovat jo julistaneet kansallisen hätätilan sekä Angola ja Mosambik, jotka niin ikään kärsivät kuivuudesta.

Sen sijaan jutussa ei kerrota, miten näiden maiden väkiluku on kasvanut. Siksi päätin esittää sen alla olevassa kuvassa. 

Kuten kuvasta näkyy, on kaikkien mainittujen valtioiden väkiluku kasvanut nopeasti vuoden 1960 jälkeen. Tarkalleen ottaen Angolan väkiluku on kasvanut 6,8-kertaiseksi eli kasvua on tullut komeat 580 prosenttia. Mosambikin väki on kasvanut 5,0-kertaiseksi, Malawin 5,8-kertaiseksi, Zimbabwen 4,4-kertaiseksi, Sambian 6,7-kertaiseksi, Namibian 4,3-kertaiseksi ja Lesothonkin 3,3-kertaiseksi. 

Yhteenlaskettuna kaikkien mainittujen maiden väkiluku on kasvanut 63 vuodessa noin 24 miljoonasta suunnilleen 134-miljoonaan ihmiseen. Se tarkoittaa 460 prosentin kasvua tänä aikana.

Voidaan siis kysyä, että onko nyt ihan varma, että kyseisen alueen kuivuus johtuu pelkästään säistä, ilmastonmuutoksesta tai huonosta tuurista? Vai olisiko alueen valtavalla väestöräjähdyksellä ja sen seurauksena väistämättä tapahtuneella radikaalilla maan käytön muutoksella ollut oleellinen vaikutus ongelmaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua
Tiesitkö, että vuosi 1952 oli maailmankausien käännekohta?

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu....  Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."

Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."

Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".

Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."

Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset. 

Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi. 

Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa. 

Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi. 

Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia

Yle pelotteli ihmisiä kaikkien aikojen pahimmalla nälkäkatastrofilla. Tarkemmin sanoen sellaista ounastellaan tapahtuvaksi Itä-Afrikassa Somalian, eteläisen Etiopian ja Pohjois-Kenian alueilla. Syyksi tälle uhalle kerrottiin pitkittynyt kuivuus sekä Venäjän ja Ukrainan sodasta aiheutuva kansainvälinen ruokakriisi.

Verorahoitteisen mediamme Afrikan kirjeenvaihtaja syyllisti työnsä maksajia väittämällä, että "ei kansainvälinen yhteisökään voi kieltää vastuutaan tällaisessa tilanteessa. Jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia. Emme voi Suomessa ajatella, että se mitä tapahtuu Garissan kuivuusalueella, ei liittyisi meihin."

Tämänkertaisesta pitkittyneestä kuivuudesta kerrottiin, että se on jatkunut jo neljä vuotta ja edessä saattaa hyvinkin olla viides vuosi. Kertomatta jäi, että tällaiset kuivuuskaudet ovat alueella varsin tavallisia. Sellaiset nähtiin esimerkiksi vuodesta 1968 vuoteen 1974 ja uudelleen 1980-luvun alussa ja puolivälissä.

On kuitenkin totta, että pitkittyvä kuivuuskausi saattaisi todellakin aiheuttaa Itä-Afrikassa kaikkien aikojen nälkäkatastrofin - ainakin jos asiaa mitataan uhrien lukumäärällä. Syynä siihen on alueen holtiton väestönkasvu. 

Somalian väkilukuhan on kasvanut vuoden 1980 reilusta 6 miljoonasta tämän vuoden lähes 13 miljoonaan. Etiopiassa vastaavat väkiluvut ovat 35 ja 115 miljoonaa ja Keniassa 16 ja 54 miljoonaa. Kaikkiaan näiden maiden väkiluku on kasvanut 42 vuodessa yli 300 prosenttia. Siis yli kolminkertaistunut.

Siten mahdollisen kaikkien aikojen nälkäkatastrofin perimmäinen syy ei ole poikkeuksellinen kuivuus eikä edes eurooppalainen sota, eikä se siten ole "kaikkien asia" - eikä ainakaan meidän suomalaisten. Sen sijaan mahdollisen nälkäkatastrofin syyksi olisi nähtävä alueen ihmisten holtiton lisääntyminen, joka tekee alueen ruokaturvasta vuosi vuodelta helpommin särkyvän ja kuivuuskausista kerta kerralta yhä enemmän uhreja vaativia. 

Ja siksi - jos olemme älyllisesti rehellisiä - on alueelle epäilemättä tälläkin kertaa toimitettava kansainvälinen hätäapu ainoastaan ongelmien jatkamista tulevaisuuteen. Ja sen varmistamista, että alueelle seuraavien kymmenien vuosien aikana vääjäämättä saapuva seuraava kuivuuskausi voidaan uutisoida entistäkin hurjempana nälkäkatastrofina, josta joku älyllisesti epärehellinen punavihreä toimittaja voi syyllistää länsimaisia ihmisiä vielä Ylen Afrikan kirjeenvaihtajaakin innokkaammin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiriä:
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa