tiistai 1. syyskuuta 2026
Frank Johansson on taakka suomalaiselle ihmisoikeustyölle
lauantai 31. elokuuta 2024
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Afghans Had to Go
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä
torstai 11. huhtikuuta 2024
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
EU-parlamentti hyväksyi eilen laajan maahanmuuttopaketin, jossa säädetään joukosta turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskevia asioita. Niistä merkittävin koskee pakollisia solidaarisuustoimia niille EU-maille, joihin kohdistuu erityistä muuttopainetta.
Sen sisältö voidaan kuvata lyhyesti näin: jatkossa muille maille on tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa. Joko otat vastaan osan tulijoista tai maksat muuttopaineen kohteena olevalle maalle selvää rahaa.
Ruotsalaisen europarlamentaarikon mukaan "EU saa jälleen kontrollin ulkorajoistaan, vähentää taloudellisista syistä johtuvaa maahanmuuttoa ja ottaa käyttöön yhteisen maahanmuuttopolitiikan". Sen sijaan Amnesty internationalin mukaan maahanmuutto- ja turvapaikkauudistus lisää inhimillistä kärsimystä Euroopan rajoilla ja ihmisoikeusloukkausten riskiä.
Suomen hallitus on ohjelmassaan ilmoittanut olevansa valmis edistämään vain taakanjaon vapaaehtoisuutta, mutta on siitä huolimatta ollut valmis hyväksymään nyt sovitun solidaarisuusmekanismin. Eurooppaministeri Anders Adlercreutzin (ruots) mukaan "Suomen kaltaisen reunavaltion on hyvä huomata se, että paine, joka tällä hetkellä kohdistuu Etelä-Eurooppaan, voi joskus olla meidän rajallamme. Kyllä tällaiset yhteiset sopimukset ovat eittämättä Suomenkin intressien mukaisia."
Nähtäväksi siis jää, mikä on nyt hyväksytyn paketin lopullinen vaikutus EU:n alueelle - ja erityisesti Suomeen - suuntautuvaan elintasopakolaisuuteen. Tai Venäjän rajavaltioiden viime vuosina kohtaamaan kehitysmaalaisia hyödyntävään Putinin hybridisodankäyntiin.
Selvää sen sijaan on, että länsimaihin pyrkivien kehitysmaalaisten määrä on nopeassa kasvussa, sillä EU-alueella jätettiin viime vuonna 1,14 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Se on suurin lukema sitten vuoden 2016.
Tämä osoittaa, että nykyaikainen kansainvaellus ei suinkaan ole hiipumassa vaan pikemminkin kasvusuunnassa. Eikä eurooppalainen taakanjakomekanismi tule sitä suinkaan lopettamaan.
Mikäli kansainvaellus kuitenkin haluttaisiin pysäyttää, tarvittaisiin muita keinoja. Niistä tehokkain olisi EU:n vetovoiman pienentäminen kehitysmaalaisten parissa. Siksi on kysyttävä, että millä keinoin se olisi mahdollista.
Omalta osaltani näen helpoiksi ratkaisuiksi esimerkiksi 1) turvapaikan tarpeen osoittamisvalvollisuuden siirtämisen hakijalle, 2) EU:n alueella vapaan liikkumisen estämisen hakemuksen käsittelyn aikana, 3) tehokkaan palauttamismekanismin kehittämisen perusteetta turvapaikkaa hakeneille sekä 4) EU-maiden sosiaaliturvan rajaamisen pelkästään kansalaisille.
Valitettavasti en ole havainnut tämänsuuntaisia pyrkimyksiä EU:n päätoksentekokoneistolta. Näin siitä huolimatta, että kohta 1) estäisi valheellisin perustein maahan pyrkineiden henkilöiden hyväksymisen, 2) estäisi elintasopakolaisten luvattoman pääsyn EU:n alueelle, 3) poistaisi Unionin alueelta sellaisen henkilöt, joilla ei ole turvapaikan tarvetta sekä 4) vähentäisi niiden ihmisten määrää, jotka pyrkivät eurooppalaisen elatusautomaatin nauttijoiksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä
Humanitaarisen maahanmuuton vallankumous
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto
tiistai 23. elokuuta 2022
Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu
tiistai 9. elokuuta 2022
Tunnustus Ville Niinistölle
Most useless organisations of our time
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Ville Niinistö ei vain ymmärrä
tiistai 26. huhtikuuta 2022
Pelastiko Elon Musk sananvapauden
keskiviikko 22. syyskuuta 2021
Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?
Amnesty international on esittänyt väitteen, jonka mukaan "se, että Suomen hallitus varaa kolmannet rokotteet kaikille yli 12-vuotiaille, ei ole vastuullista toimintaa". Syynä näkemykseen on järjestön tahto rokotuttaa kehitysmaalaiset, eikä siis minkäänlainen rokotekriittisyys, päinvastoin.
Amnestyn raportin mukaan suurimmat rokotevalmistajat ovat priorisoineet vauraita valtioita, vaikka rokotteita olisi tarvittu myös matalan tulotason maihin. Ne ovat sen mukaan myös kieltäytyneet jakamasta valmistukseen tarvittavaa dataa ja teknologiaa sekä pitäneet kiinni rokotepatenteistaan.
Näin ollen Amnesty syyttää korkean tulotason maita ja lääkeyhtiöitä pandemian pitkittämisestä.
* * *
Koronapandemia päättyy joka tapauksessa sitten, kun kaikki maapallon ihmiset ovat saaneet rokotesuojan tai sairastaneet itse taudin (olettaen ettei viruksesta evolvoidu immuniteetin kiertämään pystyviä muotoja). Valitettavasti viruksen leviämistä kehitysmaissa on kuitenkin vaikea seurata, koska niistä ei ole luotettavia tilastoja.
Jotain tästä vaikeudesta kertonee esimerkiksi se, että virallisten tilastojen mukaan suhteellisen kehittyneessä 48 miljoonan asukkaan Etelä-Afrikassa on tautiin kuollut yli 86 000 ihmistä, mutta sen kaaosmaisessa todellisuudessa elävässä 13 miljoonan asukkaan naapurissa Zimbabwessa vain neljä ja puoli tuhatta. Ero tuskin selittyy koronakuolemien yleisyydellä vaan tilastojen puutteellisuudella.
* * *
Amnesty on tunnetusti vasemmistoliberaali järjestö, jossa toimivat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että meillä on käytössämme rokotteita ainoastaan siitä syystä, että länsimaisilla ihmisillä on taito ja yrityksillä motivaatio kehittää sellaisia. Siksi rokotteiden ilmainen jakaminen ja/tai patenttisuojan murtaminen heikentäisi yhteiskuntiemme kykyä reagoida tuleviin pandemioihin.
Tällaisesta kehityksestä meillä on olemassa erinomainen esimerkki eli uusien antibioottien kehittämisen loppuminen. Niitähän tehtiin innokkaasti kymmeniä vuosia sitten, mutta samalla kun tuotteista saatavat voitot pienenivät, siirsivät lääkeyhtiöt tuotekehityksensä muihin tuotteisiin. Ja nyt meitä uhkaa sen seurauksena antibioottiresistenttien bakteereiden kehittyminen.
On kuitenkin selvää, että siinä vaiheessa, kun länsimaiden ihmiset ovat saaneet omat väestönsä turvaan, jäävät jäljelle ainoastaan halpahintamarkkinat kehitysmaihin. Ja parempien liiketoimintamahdollisuuksien puuttuessa rokoteyhtiöt siirtyvät niille - toki tämä kaikki olettaen, etteivät rokotetta vaille jääneet ole sitten jo sairastaneet tautia.
Joka tapauksessa Suomi muiden EU-maiden kanssa on jo nyt lahjoittanut 100 miljoonaa Astra Zenecan rokotetta kehitysmaihin. Ja ainakin Suomi aikoo lahjoittaa niitä myös lisää.
Olisikin reilua, jos Amnesty sen sijaan, että se moittii länsimaita ja rokotevalmistajia niiden oman väestön suojelemisesta ja rokotteiden kehittämisestä ja tuottamisesta ansaitusta liikevoitosta, kiittäisi niitä. Mutta taitaa olla niin, että kiittämättömyys on tässäkin asiassa maailman palkka.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa
Pitäisikö koronavirusrokotteet sosialisoida?
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
perjantai 14. toukokuuta 2021
Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?
Yle ja MTV3 julkaisivat samanlaisen Amnestyn Internationalin väitteisiin perustuvan uutisen, jonka mukaan yksityinen palkkasotilasyhtiö olisi pelastanut Mosambikin Palman kaupunkiin hyökänneiden islamistien jaloista valkoiset ihmiset ennen tummahipiäisempiä. Jopa koiria olisi pelastettu ennen mustia.
Jos ja kun näin on käynyt, on se tietenkin ikävää niiden kannalta, jotka jäivät viimeisiksi. Mutta sitä uutiset eivät kertoneet miksi näin pääsi käymään.
Koska pelastajaksi mainitaan yksityinen yhtiö, lienee sillä ollut toimeksiantaja, joka on saanut ohjeet siitä, missä järjestyksessä ihmisiä pelastetaan. Jos näin on, ja oletamme paikalla olleiden valkoisten olleen juuri niitä, jotka olivat palkanneet yhtiön pelastamaan ihmisiä, on kai varsin luonnollista, että heidät pelastettiin ensimmäisinä. Ja että nämä ihmiset ottivat myös lemmikkejään matkaan.
Jos taas kyseinen yhtiö oli esimerkiksi Mosambikin hallituksen, YK:n tai EU:n pelastustoimiin rekrytoima, oli toiminta moraalisesti kestämätöntä. Valitettavasti kotimaiset uutistenvälittäjämme eivät kuitenkaan kertoneet kuka oli palkkasotilasyhtiön rekrytoija ja sen kulujen maksaja - oletettavasti siksi, ettei siitä hiiskunut myöskään Amnesty.
Nähdäkseni jälkimmäinen vaihtoehto on lähinnä teoreettinen, sillä ainakaan YK:lla tai EU:lla ei ole koskaan ollut tapana palkata yksityisiä palkkasotilasyhtiöitä hoitamaan tehtäviään - enkä usko Mosambikin hallituksenkaan toimineen niin. Niinpä tähänkin uutiseen implisiittisesti luotu rasismikytkentä lienee vain esimerkki intersektionaalista feminismiä noudattavasta uutisoinnista, jossa valkoisten ihmisten - ja erityisesti heteromiesten - ihmisoikeudet ovat ihonvärin takia alisteisia muille ihmisille.
Lisäksi uutinen kertoi kotimaisten medioidemme journalistisesta laiskuudesta. Jopa Amnestyn kaltaisen poliittisesti vasemmalle värittyneen kansalaisjärjestön uutisia julkaistaan sellaisenaan ilman pienintäkään lähdekritiikkiä tai lisäselvitystä uutisoitujen tapahtumien taustoista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministisiä mielenterveysongelmia
Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
perjantai 2. huhtikuuta 2021
Feministisiä mielenterveysongelmia
Iltalehden mukaan Vasemmistoliiton Anna Mäkipää (vas) on tehnyt Turun valtuustossa aloitteen, jonka mukaan kaupungissa pitäisi siirtyä feministiseen lumenauraukseen. Toisin sanoen hän on vaatinut, että ensin aurataan jalkakäytävät ja sitten vasta kadut, koska miehet ajavat kaupungeissa autolla useammin kuin naiset, jotka puolestaan kulkevat miehiä useammin jalkaisin.
Mäkipää vetosi aloitteessaan monenmoisiin tilastoihin, jotka IL uutisoi asiallisesti. Eikä lehti itse jutussaan ottanut minkäänlaista kantaa Mäkipään ehdotukseen.
IL kuitenkin lopetti juttunsa toteamalla, että "feminististä lumenaurausta on tehty ainakin Ruotsissa, siitä on raportoitu muun muassa Ylellä" (tämän linkin osoite on sama kuin IL:llä). Siellä avautui kirjoitus, jossa Tukholman lumenaurauksesta vastaava ympäristöpuolueen Daniel Heldén myönsi feministisen lumenaurauksen johtaneen liikennekaaokseen, jossa mm. bussin jumiutuivat lumisille kaduille.
Tämä oli IL:n toimittajalta nokkela oivallus, joskin vasemmistoliittolaisen valtuutetun asiaosaamisen ja tiedon puutteen - ellei suoranaisen hölmöyden - olisi toki voinut sanoa muutenkin. Hyvä kuitenkin, että tämä asia on kokeiltu ja todettu huonoksi jo Tukholmassa, jotta sitä ei enää tarvitse kokeilla Suomessa.
* * *
Toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti eilen naisvihakeskustelusta. Hänen mukaansa Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija oli sanonut, että "kaikki feminiinit pelkäävät väkivallan kulttuuria" ja siksi kaikki miehet voivat luoda turvallisemman tilan naisille ja vähemmistöille yksinkertaisesti väistämällä heitä.
Jäin pohtimaan lukemaani järkyttyneenä. Onhan selvää, ettei Amnestyn asiantuntijan kuvaama kaikkiin miehiin kohdistuva pelko ole missään tapauksessa tervettä. Ei myöskään kaikkiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin kohdistuva kollektiivinen syyllistäminen ja siitä seuraava vaatimus väistämisestä.
Kyseinen henkilö ja hänen kaltaisensa ovatkin mitä ilmeisimmin vakavasti harhaisia. Ja siksi media ja yhteiskunta yleisemminkin tekisivät näille naisille palveluksen antamalla heille ystävällisen ohjeen hakeutua mielenterveyspalveluiden piiriin sen sijaan, että heidän tolkuttomiin vaatimuksiinsa suhtaudutaan myötäsukaisesti ikään kuin ne olisivat terveitä.
Näin siksi, että tosiasioiden tunnustaminen on myös mielenterveysongelmien suhteen ainoa tapa päästä kohti parempaa - myös siinä tapauksessa, että ne ovat kasvaneet joukkohysterian mittoihin kuten juuri nyt näyttäisi käyneen ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä Ukkola kertoi 12-vuotiaista pojista, jotka pakotettiin australialaisessa koulussa pyytämään tytöiltä anteeksi omaa sukupuoltaan.
Toki nykyisessä feministisen vihervasemmiston hallitsemassa mielipideilmastossa äärimmäiseen feminismiin liittyvien tosiasioiden ääneen sanominen saattaa vaatia henkilökohtaista rohkeutta - sekä naisilta että etenkin miehiltä - samaan tapaan kuin sadussa keisarin uusista vaatteista. Siinähän kukaan aikuinen ei uskaltanut sanoa totuutta ennen kuin viaton lapsi tuli sen sanoneeksi.
Mutta mistä nykyaikana löytyisi se lapsi tai mieluummin aikuinen, joka uskaltaisi puhkaista feministisen mielenvikaisuuden kuplan?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali
torstai 7. helmikuuta 2019
Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta
Olenkin taannoin todennut järjestöstä, että se on lähinnä vitsi, jota luonnehtii kaksi y-alkuista luonnehdintaa: ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys. Näistä luonnehdinnoista ensimmäinen sai tänään uuden ulottuvuuden.
Yle nimittäin uutisoi, että järjestössä on äärimmäisen huono työilmapiiri, jota luonnehditaan myrkylliseksi ja vihamieliseksi. Lisäksi sen työntekijöihin kohdistuu syrjintää, julkista nöyryytystä ja muuta vallan väärinkäyttöä sekä myös luottamuksen puutetta ja kiusaamista.
Työntekijät ovat myös kertoneet useita kertoja syrjinnästä, joka perustui rotuun ja sukupuoleen. Kaiken huippuna järjestön kaksi työntekijää on lyhyen ajan kuluessa tehnyt itsemurhan, jotka johtivat nyt uutisoituun selvitykseen.
Entä se yllätyksettömyys?
Totta on, etten ole edes tullut ajatelleeksi Amnestyn sisäistä työilmapiiriä. Mutta ottaen huomioon monien muiden maailmanparantajaorganisaatioiden työilmapiirin ei siitäkään voi olla kovin yllättynyt. Selvisihän taannoin, että myös monissa suomalaisissa seurakunnissa on ollut äärimmäisen heikko työilmapiiri ja aivan uutena tietona jouduimme tänä aamuna uskomaan, että katolisessa kirkossa papit olivat pitäneet nunnia seksiorjinaan.
Unohtaa ei sovi myöskään Amnestyn ja Greenpeacen feissareiden asemaa. Tulosvastuu on kova kuin kivi ja kengänkuva ilmaantuu takapuoleen alta aikayksikön mikäli se ei täyty.
Olen myös itse päässyt paikan päällä seuraamaan yhtä tutkimusmaailman episodia, jossa laitoksen ehdottomasti kovin maailmanparantaja pyrki salassa tuhoamaan useiden työtovereidensa koko uran. Onneksi yritys valui hukkaan ja ainoa tuhoutunut tutkijanura osui maailmanparantajan itsensä kohdalle.
Mitä tästä opimme?
En tiedä. Mutta ainakin itse olen aina varuillani kun lähistöllä kuljeskelee kovia maailmanparantajia. Puheet saattavat olla yhtä ja teot toisia. Kuten nyt vaikka Ville Niinistön (vihr) auto- ja taksiskandaalit tai Sanna Marinin (sd) toiminta vanhusten hoivatyön rahoituksen parissa osoittavat.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
perjantai 1. kesäkuuta 2018
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Sen sijaan melkein putosin tuliltani kun luin Amnesty Internationalin kannanotosta asiaan. Niin sanotun ihmisoikeusjärjestön mielestä "kaikkien naisten pitäisi saada vapaasti pukeutua niin kuin haluavat ja pukeutua vaatteisiin, jotka kuvastavat heidän identiteettiään ja vakaumustaan. Tällä kiellolla on erityisen negatiivinen vaikutus musliminaisiin, jotka ovat valinneet pukeutua niqabiin tai burkaan."
Niinpä niin. Tosiasia on se, että vain häviävän pieni osa musliminaisista haluaisi pukeutua niqabiin tai burkaan, ellei heitä pakotettaisi siihen. Tämän osoittaa se, että silloin kun muslimimaissa on ollut maallinen hallinto - kuten aikanaan shaahiin Iranissa tai maallisessa Turkissa - suurin osa naisista etenkin kaupungeissa on heittänyt jopa tavalliset huivit romukoppaan.
Amnestyn kannanoton luettuani jäin miettimään, että ollakseen looginen tulisi Amnestyn myös viestiä, että kaikkien naisten pitäisi saada olla vapaasti masokisteja ja elää sellaisen miehen kanssa, joka pahoinpitelemällä säännöllisesti kuvastaa heidän identiteettiään ja vakaumustaan.
Tai että kaikkien juutalaisten pitäisi saada vapaasti kantaa keltaista Daavidin tähteä vaatteissaan, koska se kuvastaa heidän identiteettiään ja vakaumustaan. Tai kaikkien afrikkalaislasten pitäisi saada pukeutua paikallisen sotapäällikön joukkojen uniformuun ja saada käyttöönsä Kalashnikov, koska ne kuvastavat heidän identiteettiään ja vakaumustaan.
Enkä taitaisi nyt lukemani kannanoton jälkeen hämmästyä sitäkään, jos Amnesty vaatisi seuraavassa tiedotteessaan, että jokaisella naisella pitäisi olla oikeus omistaa silvotut sukupuolielimet, koska sellaiset kuvastavat heidän hurskauttaan ja koskemattomuuttaan.
Sen enempää sattuvia analogioita keksimättä totean vain sen, että jokaisella ääliöllä on oikeus kuulua Amnestyyn, koska se mitä ilmeisimmin kuvastaa heidän identiteettiään ja vakaumustaan. Valitettavasti.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islamistien ihmiskilvet pommitusten kohteena
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
torstai 22. helmikuuta 2018
Islamistien ihmiskilvet pommitusten kohteena
Sinänsä Itä-Ghoutassa nyt nähdyn kaltaiset massiiviset pommitukset ennen maahyökkäystä ovat olleet jo vuosikymmeniä normaali sodankäynnin tapa. Esimerkiksi vuoden 1944 Karjalan kannaksen suurhyökkäyksessä puna-armeijan hyökkäyksen painopistesuunnan 6,7 kilometrin pituiselle Valkeasaaren lohkolle oli varattu 1 208 yli 75 mm:n tykkiä tai kranaatinheitintä.
Rintamakilometriä kohden tämä teki siis yli 200 tykkikaliiperista asetta. Tulivalmistelu kesti reilut kaksi tuntia ja siihen otti osaa 3 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, jotka jauhoivat suomalaisten asemat miltei olemattomiin.
Ja nyt on Syyriassa siis kyse samankaltaisesta - joskin merkittävästi heikommalla tulivoimalla tehdystä - hyökkäyksen valmistelusta, jolla islamistitaistelijoiden asemat pyritään tuhoamaan ja samalla murtamaan heidän taistelutahtonsa. Suomalaiset menettivät jatkosodassa kyllä asemansa, mutta pystyivät kokoamaan itsensä ja saivat puna-armeijan pysähtymään. Siviilejä ei rintamalinjoilla tiettävästi ollut.
Syyriassa tilanne on erilainen. Siellä islamistit ovat linnoittautuneet siviilien sekaan toivoen sitä kautta saavansa muun maailman suojeluksen sotilaalliselle vallalleen. Ja jos kansainvälisistä protesteista voi jotain päätellä, ovat he myös henkisellä tasolla onnistuneet.
Nyt heillä on kuitenkin ongelma. Syyrian hallitus tuskin keskeyttää toimiaan, koska pommituksia seuraava maahyökkäys on tehtävä heti tulivalmistelun jälkeen. Assadin joukkojen kansainvälisen aseman varmistaa puolestaan Venäjä, joka estää YK:n turvallisuusneuvostossa Syyrian hallituksen vastaiset päätöslauselmat ja toimenpiteet.
Jos ja kun kaiken tapahtuneen jälkeen etsitään syyllisiä, on todennäköistä, että Assad julistetaan syylliseksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Se tapahtuu ennen kaikkea läntisen humanismin ja sunnalaisen islamin yhteisponnistuksin.
Samalla unohdetaan se, että Itä-Ghoutan islamistit ovat kapinassa hallitusta vastaan ja joko pitävät alueen asukkaita suojakilpinään tai vaihtoehtoisesti nämä tukevat heidän islamistista hallintoaan. Näin teki jo Amnesty International kiirehdittyään tuomitsemaan pommitukset, mutta jättämällä ainakin Maailma.netin mukaan mainitsematta siviilien käytön islamistien ihmiskilpinä.
Omalta osaltani totean, että sota on raakaa ja ikävää. Siksi sitä ei kannattaisi lähteä käymään, ellei sen avulla oikaistavaksi aiottu vääryys ole kestämätöntä eikä nopeasta voitosta ole suurta varmuutta. Varmuuden saavuttaminen taas on äärimmäisen epävarmaa, kuten Saksan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kokemukset toisesta maailmansodasta, Vietnamista ja Afganistanista ovat osoittaneet.
Sen sijaan on aivan varmaa, että sodan yhteydessä myös siviilit kärsivät. Sitä enemmän, mitä vähemmän sotaa käyvät joukot ja niiden johtajat heistä välittävät. Itä-Ghoutassa siviileistä ei näyttäisi välittävän kumpikaan osapuoli.
Lisäksi Syyrian tapauksessa oli jo vuonna 2015 tiedossa, ettei Assadin hallitus tule häviämään sotaansa. Siten kaikki sen jälkeen syntyneet uhrit ovat olleet tarpeettomia riippumatta heidän siviili- tai sotilasstatuksestaan. Kukahan kantaisi vastuun heidän turhista kuolemistaan?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump iski Syyriaan, mutta mitä sitten?
Uusia tietoja Alepposta
Valtapoliittista hurskastelua
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Saimme lukea hyvän esimerkin tästä Amnestyn yy-luonteesta tämän aamun Helsingin Sanomista. Siellä julkaistun journalismin kukkasen mukaan Amnesty on syyttänyt EU:ta osallisuudesta "siirtolaisten" kidutukseen ja hyväksikäyttöön Libyassa, koska ne yhdessä Libyan kanssa eivät päästä kaikkia halukkaita EU.n alueelle.
Yllätyksettömyyttä Amnestyn lausunnossa edusti se, että järjestön toimijoiden näköpiiri ei tälläkään kertaa ulottunut tätä hetkeä kauemmas, vaan puheena oleva asia näyttäisi taas olevan lyöty lukkoon kukkahattutätimäisellä sinisilmäisyydellä ja kritiikittömällä maailmanparannushengellä, joka tuottaa lausujalleen runsaasti ns. moraalisäteilyä. Kuten järjestön kannanotot viime aikoina muutenkin.
Sinisilmäisyys ja kritiikitön maailmanparannushenki puolestaan perustui toiseen y:hyn eli ymmärtämättömyyteen. Sitä osoittaa se, ettei lausunnossa viitattu lainkaan siihen, että Välimeren avaaminen johtaisi ainoastaan uuteen ihmisryntäykseen kohti EU:ta, monenlaiseen tulijoita hyödyntävään rikollisuuteen, ihmisten hukkumisiin ja pidemmällä aikavälillä koko EU:n kehitysmaista tuttuun sekasorron tilaan, jossa etenkin naisten ja lasten elämänpiiri ja turvallisuus pienenisivät vääjäämättä.
Tämä kaikki on harmillista, sillä maailma on valitettavasti täynnä oikeitakin rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan. Olisi hienoa, mikäli Amnesty ei tuhoaisi uskottavuuttaan taistellessaan niitä harvoja valtiota vastaan, joissa ihmisoikeuksien loukkauksia tapahtuu kohtuullisen vähän, sen sijaan että keskittyisi oleelliseen. Tästä voimme kiittää järjestön nykyistä yy-luonnetta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Jussi Förbom - puolueeton asiantuntija vai aktiivinen poliittinen toimija?
perjantai 7. lokakuuta 2016
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
"Turvapaikkapolitiikan johtotähdeksi on noussut sen viestittäminen, ettei tänne ei kannata tulla. Perinteisesti Suomen tavoitteena on ainakin virallisissa puheissa ollut kansainvälisen suojelun tarjoaminen sitä tarvitseville."
Entä todellisuus? Suomessa turvapaikka pyritään edelleen antamaan kaikille sitä tarvitseville. Valitettavasti turvapaikanhakujärjestelmän väärinkäytöstä on tullut elintasopakolaisuuden kulkureitti, eli tässä(kin) asiassa hyvä käytäntö on tuhottu sitä väärinkäyttämällä. Kärsijöiksi ovat joutuneet kaikkein hädänalaisimmat. Miksei Amnesty ole huolissaan siitä?
"Nyt EU ei toimeenpane edes omia päätöksiään. Vuosi sitten unionissa sovittiin 66 000:n Kreikassa olevan turvapaikanhakijan uudelleensijoittamisesta. Tähän mennessä vain 4 000 heistä on uudelleensijoitettu."
Entä todellisuus? Suomi ryhtyi heti sopimuksen jälkeen täyttämään omaa osaansa. Muut EU-maat eivät kuitenkaan tehneet näin, joten taakanjako jäi siltä osin kesken. Miksi Amnesty syyttää osaansa kuuliaisesti täyttämään lähtenyttä Suomea?
Suomi "väläyttelee oman vuosittaisen pakolaiskiintiönsä nostamista, kunhan turvapaikanhakijoiden ´hallitsematon´ tulo saadaan tyrehdytettyä, muttei lisää kiintiöpaikkoja turvapaikanhakijoiden määrän vähennyttyä merkittävästi."
Entä todellisuus? Spontaaneiden tulijoiden määrät ovat edelleen kestämättömän korkeita; Migrin tilastojen mukaan 4689 tulijaa tämänkin alkuvuoden aikana. Sellaista joukkoa emme pysty integroimaan yhteiskuntaamme ilman ongelmia, joten myöskään kiintiömme ei voi olla niin suuri.
Sinänsä Suomessa on ainakin sosiaalisessa mediassa saanut viime aikoina kannatusta ajatus siitä, että spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta luovuttaisiin ja Suomi määrittelisi itselleen sopivan pakolaiskiintiön, jonka mukaisesti maahamme otettaisiin YK:n pakolaisleireiltä kaikkein hädänalaisimmiksi todettuja. Näin voitaisiin varmistaa yhteiskuntamme resurssien riittävyys kotouttamis- ja muihin tulijoiden integroitumistoimiin, jotta Ranskan, Ruotsin tai Belgian kaltaisilta ongelmilta vältyttäisiin. Miksei Amnestya huoleta tulijoiden heikko integroituminen länsimaisiin yhteiskuntiin?
Suomessa tulijavirta on näkynyt kehitysmaalaisten rajuna yliedustuksena seksuaali- ja väkivaltarikollisuudessa. Miksei Amnesty ole huolissaan suomalaisten turvallisuudesta kotimaassaan? Eikö se ole järjestön mielestä ihmisoikeus?
"Suomi on monesti pikavauhtia kiristänyt turvapaikkalainsäädäntöä arvioimatta, miten muutokset vaikuttavat turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksiin. Viranomaiset ovat perusteettomasti arvioineet turvallisuustilanteen parantuneen niissä maissa, joista on tullut eniten turvapaikanhakijoita Suomeen."
Entä todellisuus? Suomi on todennut, että kyseisissä maissa on alueita, joissa voi elää turvallisesti. Tästä ei ole pienintäkään epäilystä, sillä turvapaikan saaneet tekevät niihin myös Suomesta lomamatkoja. Miksei Amnesty ole huolissaan heidän matkailunsa turvallisuudesta?
Muutokset eivät myöskään koske Syyriaa, jossa lähes ainoana maana ei tuollaisia alueita mitä todennäköisimmin ole. Miksi Amnesty pitää Suomeen veronmaksajien kustannuksella elämään muuttamista ihmisoikeutena silloinkin, kun turvallinen paikka voisi löytyä kotimaan sisältä? Kannattaako Amnesty elintasopakolaisuutta?
"Perheenyhdistäminen, jonka tiukennuksia myös perusteltiin ”vetovoimatekijöiden” poistamisella, oli Suomessa tehty vaikeaksi jo aiemmin muun muassa edellyttämällä hakemista Suomen harvan edustustoverkon kautta."
Entä todellisuus? Perheenyhdistäminen on tosiaankin monelle tulijalle kynnyskysymys. Tuskin kuitenkaan niille, jotka pakenevat todellista hätää ilman vaihtoehtoa. Nämäkin ihmiset kuitenkin saapuvat maahamme useiden turvallisten maiden kautta. Suomella on siis ilmiselvästi sellaista houkuttelevuutta, joka ylittää noiden muiden maiden houkutustason. Miksei Amnesty ole siitä huolissaan?
"Suomen pitäisi... nykyistä suuremman vastuun poikkeuksellisesta tilanteesta."
Nykyinen tilanne on ehkä poikkeuksellinen viime vuosiin verrattuna, mutta se on myös looginen seuraus kehitysmaiden omaan talouteensa nähden liian suuresta väestöstä. Siksi se ei ole päättymisen kannalta poikkeuksellinen, vaan pikemminkin uusi normaali, ellei Euroopan vetovoimatekijöitä poisteta.
Jos ja kun Afrikan ja Lähi-idän väestönkasvu jatkuvat nykyisellä vauhdilla eikä yhteiskunnallinen kehitys mahdollista heille inhimillisiä olosuhteita, on sieltä tulossa vuosittain kymmeniä miljoonia ihmisiä. Mitähän Amnesty mahtaa ajatella siitä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
Nykyajan kansainvaelluksesta
