Piika aatelismiehen tiellä

Sosiaalisessa mediassa on innostuttu kommentoimaan sitä kun Antti Lindtman (sd) työnsi avustajan kädellään pois puolueen tiedotustilaisuuden aluksi sanomatta tälle sanaakaan. Kyseinen avustaja kertoi Ilta-Sanomille, ettei asiassa ollut mitään erikoista: "en vain huomannut, että puheenjohtajat tulivat niin pian sieltä selkäni takaa". 

Luulen että tapaus kuvaa – mitä ilmeisimmin aivan erinomaisesti – sitä tapaa, jolla demarieliitti suhtautuu alaisiinsa. Puuttui vain 1800-luvun aatelismiehen suuhun luontevalta kuulostava kommentti piialleen: "eikö Tiina osaa siirtyä sivuun, kun herrasväki saapuu".

Jos Lindtmanin käytös olisi ollut toisenlaista – siis nykyajan normaalia – olisi hän pysähtynyt hetkeksi, suonut avustajalle tämän havahtuessa hyväksyvän nyökkäyksen ja kiittänyt tätä hyvin tehdystä työstä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten otan näkemäni vihjaukseksi – ellen suorastaan epäsuoraksi todisteeksi – siitä, mitä SDP:n eduskuntaryhmässä – ja miksei yleisemminkin puolueen piirissä – on viime aikoina tapahtunut.

Päivän aiempi merkintä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot
Suomen populistinen tulevaisuus

Häirintää

Kansanedustaja Ville Merisen esille tuoma eduskunta-avustajien häirintä sai lopulta nimiä: Marko Asell (sd), Jani Kokko (sd) ja SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kim Berg. Heistä ensimmäinen liittyy kahteen tapaukseen, muut kaksi vain yhteen. 

Kaikki kolme ovat olleet asian tultua esille kovin katuvaisia, mikä on tietenkin sinänsä hyvä asia. Jäädään siis odottamaan, löytyykö suurimmasta oppositiopuolueesta vielä lisää huonosti käyttäytyviä kansanedustajia – tai onko sellaisia myös muissa puolueissa. 

Oma veikkaukseni on, ettei tämä jää tähän. Sitä tukee myös asiasta kertoneen Ilta-Sanomien artikkelin lopusta löytynyt tieto siitä, että Ville Merinen oli kertonut saaneensa myös uusia yhteydenottoja sen jälkeen, kun asia tuli julkisuuteen.

* * *

Jos ovat kansanedustajamme huonokäytöksisiä, niin samaa voi sanoa osasta Suomen kansalaisia. Siitä antoi esimerkin Iltalehti, joka julkaisi joitakin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) saamia viestejä. 

Niihin sisältyy sellaisia sanakäänteitä, että viestien lähettäjien mielenterveyttä on syytä epäillä. Tai oikeammin: heidän mielenterveyden ongelmistaan ei ole epäilystä. 

IL:n julkaisemissa viesteissä nimittäin kehotetaan itsemurhaan, vihjataan ampumisella ja hautapaikan häirinnällä sekä pyritään satuttamaan ministeriä hänen kokemillaan keskenmenoilla. Näistä etenkin viimeisin osoittaa kirjoittajansa olevan mieleltään kierutunut ja empatiakyvytön psykopaatti. 

Mielenkiintoista on myös se, että ampumisesta vihjannut henkilö on lähettänyt viestinsä Purralle sähköpostissa ja omalla nimellään. Kyseessä on jonkin toisen puolueen aktiivinen naisjäsen. 

Purra on toimittanut edellä mainitsemani viestit poliisille, joka pohtii onko niiden pohjalta syytä jatkotoimiin. Omalta osaltani toivon, että asiaa pohtisivat myös maamme mielenterveydestä vastaavat terveydenhuollon asiantuntijat, ja tarjoaisivat tarvittaessa sairaimmille tapauksille mielenterveyspalveluita – tarvittaessa pakkokeinoin, ellei henkilö itse ymmärrä omaa tilaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?
Kolmen lampaan luokka