Muutama kysymys Elokapinasta

Ilmastonmuutos on saanut valtavasti huomiota viimeisten vuosien aikana. Eikä se ole ollut ilman vaikutuksia: maailman eri valtiot ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksissa leikkaamaan päästöjään ennennäkemättömällä tavalla.

Mediatempauksista ehkä merkittävimmät ovat liittyneet ruotsalaisteinin, joka on päässyt puhumaan jopa Maailman talouskokoukseen ja YK:n ilmastokokoukseen. Molemmat tapaukset on uutisoitu erittäin näyttävästi.

Sen sijaan, että kaikki ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat henkilöt olisivat tyytyväisiä tapahtuneeseen, on meillä syntynyt Elokapinaksi itseään kutsuva porukka, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tähän mennessä pyrkinyt pysäyttämään suuren risteilyaluksen ja pannut Helsingin keskustan liikenteen sekaisin.

Yle uutisoi molemmista suomalaisporukan tempauksista varsin neutraaliin ellei suorastaan positiiviseen sävyyn. Ja ilman sen suurempaa kritiikkiä uutisoi liikkeen edustajan väitteen, jonka mukaan "klassisia ilmastomarsseja on järjestetty kymmeniä vuosia, on kirjoitettu adresseja ja vähennetty saastutusta yksilötasolla, mutta se ei ole vaikuttanut tuonne ylös. Koemme, että häiriön aiheuttaminen on valitettavasti viimeinen keino."

Koska henkilön väite - ja siis Elokapina-liikkeen peruste oikeuden ottamiselle omiin käsiin - on ilmiselvästi väärä, nousi mieleeni muutama kysymys, joihin minulla ei ole vastausta. Mutta joihin haluaisin sellaisen kuulla.

Miksei Ylen jutuissa sen toiminnasta ollut sen kummempaa pohdintaa liikkeen todellisista motiiveista oman käden oikeudelle?

Mikä on liikkeen todellinen motiivi: onko kyse todella ilmastonmuutosasioista vai kenties vain sen käyttämisestä anarkismin tai yleisen riehumisen tekosyynä?

Vai onko kyse yksinkertaisesti ns. egotrippailusta eli huomion hakemisesta omalle itselle keinolla millä hyvänsä?

Jos liikkeen motiivina on huoli ilmastonmuutoksesta, onko viime aikojen ilmastonmuutosuutisointi sekoittanut heidän mielensä ja pitäisikö heidät siten saattaa mielenterveydelliseen hoitoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me suvaitsemme
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta

Iltalehdessä oli uutinen siitä, kuinka tamperelainen vihreä kaupunginvaltuutettu Juhana Suoniemi (48 vuotta) oli huomannut taksin seisovan laittomasti keskelle pyörätietä ja lyönyt siitä peilin hajalle "huomauttaakseen" kuljettajaa asiasta. Tämä lienee ollut kuumaverinen tyyppi, koska lähti autollaan pyörällä liikkeellä olleen Suoniemen perään ja ajoi tämän päälle.

Suoniemi avautui tapauksesta Facebookissa ja katsoi tulleensa tappoyrityksen kohteeksi. Tiedä sitten yrityksestä, mutta on totta, että tällaisessa tapauksessa hengenmeno on mahdollista.

Asia päätynee aikanaan käräjille, jossa lainoppineet tutkivat tapauksen. Sitä ennen voimme ainoastaan todeta, että oikeuden ottamisesta omiin käsiin saattaa olla vakavat seuraukset. Etenkin silloin, kun ojennettu on tuntematon ja hänellä sattuu olemaan niin sanotusti temperamenttinen luonne.

Suoniemi on toki kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut rikkoa peiliä. Hän on myös kertonut korvaavansa vahingon, minkä velvoitteen myös oikeus tulee epäilemättä määräämään hänelle. Puhuuko hän totuutta ja katuuko aidosti tekoaan, vai pyrkiikö ainoastaan selittelemään tapahtunutta parhain päin, sen tietää vain vihreä poliitikko itse.

Taksikuskin rikos on joka tapauksessa paljon suurempi, sillä olihan hän saattanut kaupunginvaltuutetun hengen vaaraan. On selvää, ettei kyseisellä henkilöllä ole niin sanotusti kaikki inkkarit kanootissa (vaikka voidaan toki kysyä onko tapahtumien valossa myöskään Suoniemellä), mutta tuskin ne puuttuvat niin täydellisesti, että hän voisi vedota alentuneeseen syyntakeisuuteen asiaa käsiteltäessä. 

Lopputuloksena kahden pöljän kohtaamisesta lienee pikkusakot ja korvausvelvollisuus Suoniemelle ja isommat sakot tuntemattomalle taksinkuljettajalle. Blogitekstin arvoiseksi tämän tapauksen tekivät sekä tapahtumaan sisältynyt oikeuden ottaminen anarkistisia aineksia ennenkin sisältäneen poliittisen liikkeen toimijan omiin käsiin että siitä seurannut arvaamaton ja täysin ylimitoitettu vastareaktio.

Molemmat niistä ovat sellaisia ilmiöitä, jotka ovat tuttuja vähemmän vakaista yhteiskunnista kuin tämä meidän nykyinen. Vaikka eihän tämä ilmiö ole ollut meillekään mitenkään vieras. Pääsäännöksi suomalaisessa elämäntavassa ilmiöitä ei kuitenkaan voitane kutsua nyt, eikä toivottavasti myöskään tulevaisuudessa.

Vakavampien seurausten välttämiseksi kehotan ainakin Vihreitä puheenjohtajansa suulla irtisanoutumaan näyttävästi kaikenlaisesta oman käden oikeudesta. Ja Suomen taksiliittoa muistuttamaan vuokra-autojen kuljettajia samasta asiasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei pidä provosoitua kun provosoidaan
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Mistä rasistinen väkivaltatapaus kertoo