Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus

MTV3 teki jutun ukrainalaisten sotilaiden rintamakarkuruudesta. Sen mukaan pelkästään tänä vuonna on nostettu peräti peräti 60 000 syytettä asemansa hylänneitä sotilaita vastaan.

Tästä syystä muistutan teitä – arvoisat lukijani – suomalaisten kokeneen samanlaisia ongelmia vuonna 1944. Ne ratkaistiin kuitenkin nopeasti ja tehokkaasti, mikä osoittaa, että rintamakarkuruus voidaan saadaan pois päiväjärjestyksestä hyvinkin nopeasti – mikäli niin vain tahdotaan. Epäilemättä myös Ukrainassa. 

* * *

Talvisodan aikana suomalaiset pysyivät erinomaisesti rintamalla ja moraali oli korkealla, mutta Kannaksen eturintaman romahtaessa vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen paineen alla jätti myös moni suomalaissotilas paikkansa. Sen seurauksena kesäkuussa 1944 arveltiin yksiköistään kadonneen noin 30 000 sotilasta, joista osa oli eksyneitä, mutta moni myös tietoisesti karanneita.

Tämä johti siihen, että eduskunta sääti lain sotaväen kovennetusta rikoslaista, joka mahdollisti kuolemantuomion "pelkuruudesta taistelussa" eli rintamakarkuruudesta. Tämä johti kenttäoikeuksien pikapäätöksiin sekä joidenkin upseereiden omankädenoikeuteen, joiden seurauksena puolisensataa suomalaista karkuria ja sodasta kieltäytyjää kohtasi loppunsa omien käsissä. 

* * *

Näitä tapahtumia on kauhisteltu myöhemmin jälkiviisauden erehtymättömällä moraalilla – Veikko Huovisen mukaan kaikista parhaalla ja imelimmällä viisauven lajilla. Tosiasia kuitenkin on, että juuri mainittujen pikatuomioiden – ja niistä kaikkialle puskaradion levittämän tiedon – ansiosta suomalaisten sotilaiden rintamakarkuruus saatiin hallintaan. 

Siten nopea ja riittävän tehokas rintamakarkuruuteen puuttuminen mahdollisti muun muassa Talin-Ihantalan torjuntavoiton. Siis sen Ihantalan ihmeen, joka pysäytti puna-armeijan suurhyökkäyksen ja pelasti Suomen itsenäisyyden.

Päivän aiempi merkintä:
Amazonin pedofiiliset seksilelut

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita
Länsimaiden aseapu ja Karjalan menetys
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Proletariaatin vallankumous elää ja voi hyvin Vasemmmistoliitossa

Iltalehti julkaisi pari päivää sitten jutun Vasemmistoliiton nuorisojärjestön näkemyksistä. Sen mukaan nämä vallankumoukselliset ovat julkaisseet pamfletin, jossa henkivät sellaisenaan yli sadan vuoden takaisten kommunistien näkemykset. 

Siitä kertoo yksiselitteisesti vaatimus siitä, että "proletariaatin on tultava luokkatietoiseksi, sillä vain tietoisena oman asemansa ymmärtävänä luokkana se voi saada aikaan yhteiskunnallisen paineen ja liikkeen, joka kykenee kumoamaan sitä alistavat riistosuhteet ja ottamaan itse tuotantovälineet haltuunsa, siirtyen kapitalismista edelleen kohti sosialismia ja jättäen sen taakseen".

Pyydän kiinnittämään huomiota sanoihin "ottamaan itse tuotantovälineet haltuunsa", joiden merkitystä on vaikea nähdä minään muuna kuin yllytyksenä oman käden oikeuteen eli toisten omaisuuteen luvattomaan haltuun ottamiseen. Siis vallankumoukseen, jollaista vasemmisto yritti viimeksi vuonna 1918 hirvittävin seurauksin.

Asialla ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä, sillä militantin äärivasemmiston kannatus on Suomessa olematon. Sen merkkinä jopa kommunistiksi aikaisemmin tunnustautunut Vasemmistonuorten puheenjohtaja Pinja Vuorinen tuntui ottavan ainakin hiukan etäisyyttä pamfletin näkemyksiin, enkä ole myöskään huomannut puolueen puheenjohtajan, Minja Koskelankaan, rynnänneen puolustamaan sitä täysin rinnoin – jos ei tosin tuomitsemaankaan. 

Tästä huolimatta pamfletti osoittaa, että Suomessa on edelleen joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita tarttumaan oman käden oikeuteen horjuttaakseen yhteiskuntamme perusteita. Eikä Vasemmistonuorten pamflettia pidä siksi ohittaa pelkästään olankohotuksella, vaan pikemminkin muistutuksena siitä, etteivät perustuslaillinen demokratia ja yksityinen omistusoikeus ole itsestäänselvyyksiä edes Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialisteja - onko niitä?
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Muutama kysymys Elokapinasta

Ilmastonmuutos on saanut valtavasti huomiota viimeisten vuosien aikana. Eikä se ole ollut ilman vaikutuksia: maailman eri valtiot ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksissa leikkaamaan päästöjään ennennäkemättömällä tavalla.

Mediatempauksista ehkä merkittävimmät ovat liittyneet ruotsalaisteinin, joka on päässyt puhumaan jopa Maailman talouskokoukseen ja YK:n ilmastokokoukseen. Molemmat tapaukset on uutisoitu erittäin näyttävästi.

Sen sijaan, että kaikki ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat henkilöt olisivat tyytyväisiä tapahtuneeseen, on meillä syntynyt Elokapinaksi itseään kutsuva porukka, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tähän mennessä pyrkinyt pysäyttämään suuren risteilyaluksen ja pannut Helsingin keskustan liikenteen sekaisin.

Yle uutisoi molemmista suomalaisporukan tempauksista varsin neutraaliin ellei suorastaan positiiviseen sävyyn. Ja ilman sen suurempaa kritiikkiä uutisoi liikkeen edustajan väitteen, jonka mukaan "klassisia ilmastomarsseja on järjestetty kymmeniä vuosia, on kirjoitettu adresseja ja vähennetty saastutusta yksilötasolla, mutta se ei ole vaikuttanut tuonne ylös. Koemme, että häiriön aiheuttaminen on valitettavasti viimeinen keino."

Koska henkilön väite - ja siis Elokapina-liikkeen peruste oikeuden ottamiselle omiin käsiin - on ilmiselvästi väärä, nousi mieleeni muutama kysymys, joihin minulla ei ole vastausta. Mutta joihin haluaisin sellaisen kuulla.

Miksei Ylen jutuissa sen toiminnasta ollut sen kummempaa pohdintaa liikkeen todellisista motiiveista oman käden oikeudelle?

Mikä on liikkeen todellinen motiivi: onko kyse todella ilmastonmuutosasioista vai kenties vain sen käyttämisestä anarkismin tai yleisen riehumisen tekosyynä?

Vai onko kyse yksinkertaisesti ns. egotrippailusta eli huomion hakemisesta omalle itselle keinolla millä hyvänsä?

Jos liikkeen motiivina on huoli ilmastonmuutoksesta, onko viime aikojen ilmastonmuutosuutisointi sekoittanut heidän mielensä ja pitäisikö heidät siten saattaa mielenterveydelliseen hoitoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me suvaitsemme
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta

Iltalehdessä oli uutinen siitä, kuinka tamperelainen vihreä kaupunginvaltuutettu Juhana Suoniemi (48 vuotta) oli huomannut taksin seisovan laittomasti keskelle pyörätietä ja lyönyt siitä peilin hajalle "huomauttaakseen" kuljettajaa asiasta. Tämä lienee ollut kuumaverinen tyyppi, koska lähti autollaan pyörällä liikkeellä olleen Suoniemen perään ja ajoi tämän päälle.

Suoniemi avautui tapauksesta Facebookissa ja katsoi tulleensa tappoyrityksen kohteeksi. Tiedä sitten yrityksestä, mutta on totta, että tällaisessa tapauksessa hengenmeno on mahdollista.

Asia päätynee aikanaan käräjille, jossa lainoppineet tutkivat tapauksen. Sitä ennen voimme ainoastaan todeta, että oikeuden ottamisesta omiin käsiin saattaa olla vakavat seuraukset. Etenkin silloin, kun ojennettu on tuntematon ja hänellä sattuu olemaan niin sanotusti temperamenttinen luonne.

Suoniemi on toki kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut rikkoa peiliä. Hän on myös kertonut korvaavansa vahingon, minkä velvoitteen myös oikeus tulee epäilemättä määräämään hänelle. Puhuuko hän totuutta ja katuuko aidosti tekoaan, vai pyrkiikö ainoastaan selittelemään tapahtunutta parhain päin, sen tietää vain vihreä poliitikko itse.

Taksikuskin rikos on joka tapauksessa paljon suurempi, sillä olihan hän saattanut kaupunginvaltuutetun hengen vaaraan. On selvää, ettei kyseisellä henkilöllä ole niin sanotusti kaikki inkkarit kanootissa (vaikka voidaan toki kysyä onko tapahtumien valossa myöskään Suoniemellä), mutta tuskin ne puuttuvat niin täydellisesti, että hän voisi vedota alentuneeseen syyntakeisuuteen asiaa käsiteltäessä. 

Lopputuloksena kahden pöljän kohtaamisesta lienee pikkusakot ja korvausvelvollisuus Suoniemelle ja isommat sakot tuntemattomalle taksinkuljettajalle. Blogitekstin arvoiseksi tämän tapauksen tekivät sekä tapahtumaan sisältynyt oikeuden ottaminen anarkistisia aineksia ennenkin sisältäneen poliittisen liikkeen toimijan omiin käsiin että siitä seurannut arvaamaton ja täysin ylimitoitettu vastareaktio.

Molemmat niistä ovat sellaisia ilmiöitä, jotka ovat tuttuja vähemmän vakaista yhteiskunnista kuin tämä meidän nykyinen. Vaikka eihän tämä ilmiö ole ollut meillekään mitenkään vieras. Pääsäännöksi suomalaisessa elämäntavassa ilmiöitä ei kuitenkaan voitane kutsua nyt, eikä toivottavasti myöskään tulevaisuudessa.

Vakavampien seurausten välttämiseksi kehotan ainakin Vihreitä puheenjohtajansa suulla irtisanoutumaan näyttävästi kaikenlaisesta oman käden oikeudesta. Ja Suomen taksiliittoa muistuttamaan vuokra-autojen kuljettajia samasta asiasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei pidä provosoitua kun provosoidaan
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Mistä rasistinen väkivaltatapaus kertoo