Suurin osa eurooppalaisista haluaa pakolaisia

Pew-tutkimuslaitoksen mukaan enemmistö eurooppalaisista on edelleen valmiita ottamaan vastaan pakolaisia maista, joissa heihin kohdistuu väkivaltaa tai joissa on sota. Suomi ei ollut tutkimuksessa mukana, mutta todennäköisesti meilläkin suhtautuminen sotaa pakeneviin ihmisiin eli oikeisiin pakolaisiin on yhtä lailla positiivinen, vaikka tutkimuksessa puolalaiset ja erityisesti unkarilaiset muodostivatkin poikkeuksen.

Humanitaarisen maahanmuuton ongelma eivät varsinaisesti olekaan todellista vaaraa pakenevat ihmiset, vaan järjestelmän väärinkäyttäjät. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomeen saapui joukoittain ihmisiä maista, joissa eläminen ei missään tapauksessa ollut erityisen vaarallista. Tämän totesi viimeksi eilen myös maamme pääministeri Alma-median järjestämässä keskustelussa.

Toisen suuren ongelman lausui ääneen maailman ruokaohjelman pääjohtaja David Beasley, jonka mukaan yhden syyrialaisen ruokahuolto Berliinissä maksaa 50 euroa, mutta Syyriassa vain 50 senttiä. Jo pelkästään tästä syystä kehitysmaiden väestön siirtäminen länsimaihin on järjetöntä ja sotaa pakenevatkin kannattaisi huoltaa mieluummin kotiseuduillaan kuin siirtämällä heidät länsimaihin. Etenkin kun tuosta siirrosta näyttää aivan liian usein seuraavan muitakin ongelmia.

Tästä ei keskusteltu eilisessä Alma-median tentissä, mutta Jussi Halla-aho nosti esille pääministeri Juha Sipilän roolin pakolaisten maahan houkuttelemisessa lupaamalla näille talonsa. Sipilä ei myöntänyt syyllisyyttään, vaikka se on täysin selvä, vaan sanoi toimineensa henkilökohtaisten arvojensa perusteella. Halla-ahon mukaan "Sipilällä oli aivan keskeinen vastuu... tilanteen pahentamisesta", minkä myös HS yllättäen vahvisti jutussaan linkittämällä vanhoja uutisiaan.

Pew-tutkimuslaitos kertoi myös, että eurooppalaiset ovat tyytymättömiä EU:n tapaan hoitaa pakolaispolitiikkaa. Asian korjaamiseksi  Unionin johtajat kokoontuvat keskiviikkona ja torstaina Itävallan Salzburgiin etsimään yhteistä linjaa maahanmuutossa. Agendalla ovat ainakin yhteiset rajavalvontajoukot.

Lisäksi Italia nostaa varmuudella esiin kysymyksen siitä, mitä tehdä Välimerellä seilaileville laivoille. Minne ne ohjataan ja mitä niissä Eurooppaan pyrkiville ihmisille tehdään?

Pääministeri Sipilän mukaan Suomella on ainakin etukäteen ajateltuna varsin passiivinen rooli. Ottaen huomioon Sipilän näköalattomuuden pakolaiskriisin suhteen, se saattaa tällä kertaa olla positiivinen uutinen - näin hän ei ainakaan tule ajaneeksi mitään sellaista, joka lisäisi EU:n ja Suomen vetovoimatekijöitä.

Lopuksi nostan vielä esille eilisen uutisen, jonka mukaan irakilaisten palauttamisprosessi Suomesta kotimaahansa on Sipilän mukaan "ihan jumissa". Pääministeri aikoo ottaa asian esille Salzburgin kokouksessa.

Näin on syytä tehdäkin, mutta samalla olisi mietittävä millä keinoin Irakia voitaisiin asiassa painostaa: ainakin kaikenlainen rahallinen ja muu tuki olisi syytä lopettaa niin pitkäksi aikaa, että irakilaiset elintasopakolaiset otetaan mukisematta vastaan. Näin siitä huolimatta, että avun saajat ovat täysin syyttömiä hallituksensa politiikkaan. Mutta niin olemme mekin irakilaisten elintasopakolaisten haluttomuuteen palata kotiinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalle Silfverberg ja Khaled Mossain sortuivat älylliseen epärehellisyyteen
Mykkänen järjestää joillekin irakilaisille passeja, mutta miksei kaikille?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Vellihousuja

Luin Helsingin Sanomien uutisen, jonka jälkeen en enää ihmetellyt sitä, minkälaiseksi Ruotsi on muuttunut. Siellä nimittäin työoikeus päätti sakottaa yritystä siitä, että se vaati työhaastattelussa musliminaista noudattamaan yrityskulttuuriinsa kuuluvia tavanomaisia länsimaisia tapoja. Siis kättelemään.

Jos ja kun ruotsalaiset eivät vaadi maahanmuuttajiltaan edes alkeellisimpia länsimaisia käytöstapoja, ei ole ihme, etteivät kulttuuristaan kiinni pitävät tulijat työllisty, integroidu, menesty, eivätkä siirry nykyaikaan, vaan käpertyvät oman keskiaikaiseen elämänmenoonsa ja lopulta katkeroituvat omassa surkeudessaan. Onhan selvää, että voittamalla oikeudessa sopeutumista vaativan yrityksen kyseisen maahanmuuttajanaisen sopeutumattomuus mitä todennäköisimmin vain vahvistui ja tarjosi esimerkin muillekin samanhenkisille.

Yleisemmin tarkasteltuna tapaus siis alleviivasi ruotsalaisen yhteiskunnan kyvyttömyyttä sopeuttaa maahanmuuttajiaan muuhun yhteiskuntaan. Lopputulos näkyy sitten rinnakkaisyhteiskuntina, jotka kapinoivat kantaväestöä vastaan ja taistelevat myös toistensa kanssa milloin milläkin tavalla: heittelemällä käsikranaatteja, raiskaamalla, ampumalla tuliaseilla tai polttelemalla autoja, kouluja ja jopa eri uskonhaaraan kuuluvien moskeijoita.

Tämän jutun aloittanut oikeustapaus toi mieleeni Suomen Uutisten kertoman tapauksen, jossa ulkomaalaisen raiskaama nuori suomalaisnainen oli julkisesti kysellyt suomalaismiehiltä seuraavia kysymyksiä.

"Miksi meidän suomalaiset miehet antavat tällaisten asioiden tapahtua? En tarkoita sitä, että nainen pitäisi lukita sisätilaan vaan teidän suomalaisten miesten pitäisi näyttää missä teidän munat on. Vai onko täällä vain vellihousuja? Löytyykö Suomesta vielä miehiä, joilla on halua auttaa naisia tuntemaan olonsa turvalliseksi?"

Siinäpä sitä suomalaisille miehille pureskeltavaa; ja etenkin vaalikarjalle, jonka tekemien äänestyspäätösten varassa koko poliittinen päätöksenteko saa oikeutuksensa. Toistaiseksihan meillä on haluttu seurata Ruotsin viitoittamaa tietä, kuten ministeri Mykkänenkin (kok) eilisellä kommentillaan epäsuorasti viittasi. Jopa Ylen toimittaja havaitsi asian toteamalla: "ministeri myöntää, että samankaltaisia keinoja on käytössä myös länsinaapurissa, jossa on silti vakavia ongelmia".

Ruotsissa nuoret raiskatut naiset eivät taida enää kysellä suomalaisnaisen esittämiä kysymyksiä lainkaan, koska se olisi ilmeisen turhaa. Vellihousuushan näyttäisi olevan ruotsalaismiesten kulttuurinen ellei peräti geneett... tai no, jääköön sanomatta.

Ruotsalaisten kyvyttömyydestä tiedostaa oma tilanteensa kertoi järkyttävällä tavalla se, että tuoreen Pew tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan vain 34% ruotsalaista sanoi islamin olevan yhteensopimaton maansa kulttuurin ja arvojen kanssa. Tämä siis maassa, jossa on esiintynyt niin islamilaista terrorismia kuin viranomaisten hallinnasta luisuneita muslimienemmistöisiä asuinalueita.

Suomessa islamin näki yhteensopimattomana omaan yhteiskuntaansa 62% väestöstä, vaikka meillä islamilaisen maahanmuuton mukanaan tuomat haitat ovat ainakin kertaluokkaa vähäisemmät kuin länsinaapurissa. Harmi vain, ettei tuo kansan enemmistön näkemys ole juurikaan näkynyt poliittisissa päätöksissä eikä edes vaalituloksissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin eilisiltaiset maahanmuuttajamellakat mediassa
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?