Suurlähettiläs Päivi Laine rohkaisee suomalaisyrityksiä aktivoitumaan Irakin suuntaan. Hän näkee, että maan alkaessa nousta sinne avautuvat merkittävät markkinat, joista leijonanosan vievät jo varhain mukana olevat.
Tämä pitänee paikkansa, mutta Irakiin meneminen edellyttää yritykseltä riittävää riskinottokykyä ja -halua? Vaakakupissa ovat siis isot potentiaaliset mahdollisuudet ja valtava riski epäonnistumisesta - uskon kuitenkin halukkaita löytyvän.
Uudella suurlähettiläällä on myös sellainen näkemys, että mikäli ihmiset tuntisivat paremmin Irakin oloja, he suhtautuisivat nykyistä positiivisemmin irakilaisten maahanmuuttoon. Sanatarkasti lainattuna: "keskustelussa tuntuu painottuvan, että tänne tultaisiin taloudellisten etujen vuoksi, vaikka monella on sotien runtelemassa Irakissa oikea hätä".
* * *
Suurlähettilään kannanotto vaatii kommentin, koska lienen niitä, jotka hänen näkemyksensä mukaan suhtautuvat kylmästi irakilaisiin. Selvyyden vuoksi joudun siis toteamaan, ettei minulla ole epäilystä siitä, että monilla irakilaisilla on hätä.
Hätä on varmasti esimerkiksi Mosulissa tappiolla olevien ISISin jäsenten parissa. He näkevät islamistihallinnon lopun olevan tulossa ja tietävät kiinni jäädessään saavansa ankaran rangaistuksen; ehkä jopa kuolemantuomion.
Siitä huolimatta en missään tapauksessa halua heitä Suomeen. Enkä epäile heidän mahdollisen Suomeen tulonsa liittyvän ensisijaisesti maamme elintasoon.
Hätä on myös edelleen ISISin hallitsemilla alueella elävillä siviileillä. He ovat joko ääri-islamistien uhkaamia tai näitä tukevia.
Kalifaatin tappion tullen näiden kahden ryhmän erottelu saattaa olla vaikeaa. Se ei silti ole hyvä peruste lähteä Suomeen, vaan kaikkien mosulilaisten tulisi sopia keskinäiset riitansa, tunnustaa mahdolliset virheensä ja ryhtyä yhdessä rakentamaan kotikaupunkiaan.
Eihän kyvyttömyys anteeksiantoon ja tosiasioiden tunnustamiseen voi olla peruste sille, että Suomi tarjoaisi ihmiselle loppuiäksi elämän. Sellaisella asenteella olisi Suomen verisen sisällissodan jälkeen syntynyt sekasortoinen äärioikeiston hallitsema Suomi, joka olisi viimeistään 1940-luvulla jäänyt osaksi sosialistista kansojen vankilaa.
Hätää kokevat varmasti myös sunni-alueilla asuvat shiiat tai shiia-alueilla asuvat sunnit. Heihin pätee sama kuin mosulilaisiin. Jos uskonkiihko on niin kova, ettei pysty elämään toisuskoisten kanssa, ei se tarkoita turvapaikkaoikeutta Suomessa. Ratkaisu heille löytyy lähempää, eli muutto samaa uskonlahkoa tunnustavien pariin.
Lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei koko Irak - sen enempää kuin edellä mainittu Mosulkaan - koskaan nouse uuteen kukoistukseen, ellei riittävän suuri enemmistä irakilaisista tahdo sitä itse. Kaksoisvirtain maan kannalta olisi siis aivan keskeistä, että maltilliset ihmiset ryhtyisivät uskonnosta tai etnisestä jaottelusta riippumatta rakentamaan kotimaataan yhdessä. Tässä mielessä pahin karhunpalvelus koko Irakia kohtaan olisi tukea maltillisimpien ihmisten muuttoa länsimaihin.
Vielä pahempi karhunpalvelus Irakille olisi houkutella maasta koulutetuin väestönosa länsimaihin. Toki heillä saattaisi olla muita parempia edellytyksiä integroitua vaikkapa Suomeen, mutta kuka siinä tapauksessa rakentaisi uuden Irakin talouden ja infrastruktuurin?
Lopuksi vielä pari sanaa suurlähettilään mainitsemasta elintasopakolaisuudesta. En minä epäile kaikkien irakilaisten tulleen Suomeen lihapadat ja sosiaaliturva mielessä. En edes kuviteltujen työmarkkinoiden takia.
Mutta kyllä irakilaisten maahanmuutossa Suomeen on myös elintasopakolaisuuden juonne, sillä jokainen Suomeen saapunut on kulkenut meitä vähemmän pakolaisille etuja tarjoavien turvallisten maiden kautta. Siten on päivänselvää, että useimmat irakilaiset ovat ainakin osittain elintasopakolaisia. En ymmärrä miksi tämä tosiasia pitäisi kieltää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta
Monikulttuurisen sotajoukon syvin olemus
Irakissa pätevyys syrjäyttää sopivuuden
Tekstit
