Miksi Ukraina luottaisi Donald Trumpiin, kun Barack Obamakin petti?

Donald Trumpin hallinto on vakuuttanut, että mahdollinen Ukrainan ja Venäjän välinen rauhansopimus "turvaisi täysin Ukrainan suvereniteetin". Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta joutuu outoon valoon siksi, että Ukrainan suvereniteetti oli periaatteessa turvattu jo vuonna 1994 solmitulla Budapestin sopimuksella.  

Siinä Ukraina luopui maaperälleen sijoitetuista Neuvostoliiton ydinaseista ja vastineeksi  Yhdysvallat, Venäjä ja Yhdistynyt kuningaskunta lupasivat, etteivät ne käytä tai uhkaa käyttää taloudellisia tai sotilaallisia keinoja Ukrainan pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Myöhemmin niiden seuraksi liittyivät myös Ranska ja Kiina. 

Näiden suurvaltojen "sitoutumisen" seurauksena Ukraina tulkitsi, että sopimus takaa sen turvallisuuden ja luovutti hallussaan olleet ydinaseet Venäjälle. Tämä johti vuonna 2014 siihen, että Putin päätti ottaa riskin länsimaiden reaktioista ja liitti Krimin Venäjään. 

* * *

Putinin riski kannatti, sillä pieniksi vihreiksi miehiksi kutsutuista Venäjän sotilaista tunnettu Krimin operaatio ei johtanut käytännössä minkäälaisiin seurauksiin. Näin siitä huolimatta, että Venäjä rikkoi kiistatta Budapestin sopimusta käyttäen tekosyynä ilmiselvää valhetta Ukrainan hallinnon laittomuudesta. 

Tuolloin Yhdysvaltoja johti Barack Obama, joka kyllä asetti Venäjälle joitakin sanktioita, mutta päätti olla muuten puuttumatta venäläisten aggressioon. Samalla hän tuli vakuuttaneeksi Vladimir Putinin siitä, ettei USA:lta ole odotettavissa voimakasta vastareaktiota sotilaallisesta hyökkäyksestä edes silloin, kun hän rikkoo turvatakuiksi tulkittuja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia.

* * *

Kysymys siis kuuluu, että mikä takaa Ukrainalle länsimaiden riittävän tuen nyt solmittavan sopimuksen perusteella, mikäli Venäjä päättää jossain vaiheessa jatkaa sotaretkeään? Olisiko Donald Trump tai joku hänen seuraajistaan silloin kuin Obama vuonna 2014? Eli katsottisiinko uudenkin hyökkäyksen tapahtuessa riittäväksi asian tuomitseminen poliittisissa korupuheissa yhdistettynä joihinkin sanktioihin ja rajoitettuun aseapuun?

Kaiken tämän seurauksena ymmärrän hyvin, etteivät Trumpin vakuuttelut houkuta Zelenskyä ja muita ukrainalaisia. Ja hänen nyt esitettämänsä sopimuksen sijaan Ukraina vaatii turvakseen – Trumpin rauhanehdotuksen kieltämää – NATO:n jäsenyyttä, mikä vähintäänkin nostaisi merkittävästi Venäjän riskiä länsimaiden sotilaallisen voiman käytöstä, mikäli se ryhtyisi uuteen hyökkäykseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Toistaako ranskalainen sotahistoria itseään Ukrainassa?

Eilisten uutisten perusteella Ukraina on onnistunut murtamaan Venäjän vahvimman puolustuslinjan Zaporižžjan alueella. Tämä uutinen lämmittänee suurinta osaa länsimaisista ihmisistä, mutta samalla monen mieltä kaivaa pelko siitä, että onko venäläisten puolustuslinja sittenkin liian pitkä ja vahvasti varusteltu ukrainalaisille. 

Tästä esimerkkinä taitelutilannekartoistaan tunnetuksi tullut Emil Kastehelmi mainitsi eilen oman huolensa tilanteen kehityksestä. Hänen mukaansa "Ukraina pystyy vielä puskemaan jonkun kylän eteenpäin, mutta liian kapea hyökkäysränni voi asettaa sivustat vaikeaan ja uhkaavaan tilanteeseen".

Itse en tietenkään tiedä täältä kotisohvaltani sen enempää sotatilanteesta, eikä minulla ole myöskään kristallipalloa, joka näyttäisi tulevaisuuden. Mutta menneisyydestä tiedän kuitenkin aika paljon ja siksi päätin jakaa yhden tiedonpalasen teille, arvoisat lukijani. 

Palaan tässä asiassa vuoden 1940 Ranskaan. Se luotti kuin pukki sarviinsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan rajalle rakentamaansa Maginot-linjana tunnettuun linnoitusketjuun. Gallialaisten harmiksi saksalaiset kuitenkin kiersivät linjan pohjoisesta, eivätkä jääneet taistelemaan sen hallinnasta, vaan etenivät suoraan Pariisiin. 

Näin koko vahvasti varustelu Maginot-linja osoittautui lopulta varsin hyödyttömäksi. Tai pikemminkin suorastaan haitalliseksi sitoessaan ranskalaisjoukot asemiinsa - eli pois vuoden 1940 länsirintaman ratkaisutaisteluista.

Niinpä kysyn tässä kirjoituksessani, että mikä estää ukrainalaisia toistamasta saksalaisten vuonna 1940 tekemää temppua? Nyt syntyneessä tilanteessahan he voivat heittää reservinsä syntymässä olevaan aukkoon ja ohittaen venäläisten linnoitteet edetä suoraan syvälle venäläislinjojen taakse ja lopulta Mustanmeren rannikolle katkaisten rannikkoa pitkin kulkevan venäläisten pohjoisen huoltoreitin. 

Jos ukrainalaiset vielä samaan aikaan onnistuvat pitämään Kertšinsalmen sillan ohjuksin ja drooni-iskujen avulla ainakin osittain kulkukelvottomana, syntyy Etelä-Ukrainaan jättimäinen motti, jonka purkamiseen venäläisten voimat - tai ainakaan joukkojen motivaatio - tuskin riittävät. Päinvastoin, huollon kadotessa saattaa antautuminen käydä useammankin venäläissotilaan ja -joukon mielessä.

Alkuperäinen englanninkielinen blogiteksti: Is French military history repeating itself in Ukraine? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolustuskyvytön
Ukrainan vastahyökkäys näyttää etenevän heikosti - vai eteneekö?
Viikon jännitysnäytelmä vaatii paljon poppareita

Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Katselin äsken Ylen TV-uutisia. Lähetyksessä useammankin ukrainalaisen huolena tuntui olevan se, että joku hullu tai ajattelematon (ukrainalainen) ampuu laukauksen, joka voisi sytyttää sodan.

Suomalaisena oli omituista kuunnella tätä. Eiväthän venäläiset ole koskaan tarvinneet ulkopuolisen tekoja oman aggressionsa aloittamiseen. Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Venäläiset puolestaan kertoivat uutisissa Krimin olevan osa historiallista Venäjää. No jaa, pitäisiköhän jonkun kertoa venäläisille, että siinä missä venäläiset aikanaan varastivat Krimiin tataareilta, miehittivät mongolit lähes koko Venäjän.

Venäläisellä logiikalla voidaan siis todeta lähes koko Venäjän kuuluvan Mongolialle. Olisikohan jonkun pitänyt kertoa venäläisille edes pääasiat heidän omasta historiastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!
Kiakkovieraat ja itsenäisyys