Talven merkkejä

Talvi tulee ja sen myötä tavalliset muutokset. Ilma jäähtyy, valoisan aika lyhenee, maa routaantuu ja lopulta sataa lumi. Järvet peittää jää, oravat muuttuvat harmaiksi ja ihmiset piiloutuvat talvivaatteisiinsa.

Talvi vaatii myös toimenpiteitä.

Liikenteen siirtäminen talvikauteen aiheuttaa kaksi suurta urakkaa. Niistä talvirenkaiden vaihtaminen oli tarpeen jo jokin aika sitten ja nyt vaihtuivat myös nopeusrajoitukset. Tällä kertaa niistä riitti jonkin verran pulinaa, kun ministeri ehdotti talvirajoituksista sään mukaan vaihtuvia. Minusta ehdotus on periaatteellisella tasolla kannatettava, koska meillä vallitsee talvisin useimmiten kesää vastaava ajokeli, ja korkeammat nopeudet voisivat olla voimassa ainaoastaan valoisaan aikaan.

Käytännössä kuitenkin vastustan ministerin ehdotusta, sillä uudistus tulisi turhan kalliiksi veronmaksajalle, joka muutenkin joutuu tämän sukupolven ajan makselemaan vanhoja velkoja.

Talvirenkaista vielä sen verran, että tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan kitkarenkailla on melkein puolet suurempi riski joutua kuolonkolariin kuin nastoilla. Tämä on hyvä tietää, mikäli harkitsee kitkoilla ajamista: niillä kyllä pärjää, mutta kuljettajan on syytä olla jatkuvasti tietoinen mahdollisista yllättävistä riskeistä.

Monen ihmisen elämässä suurin talven tuloon liittyvä muutos tapahtuu kuitenkin ensi yönä. Jälleen kerran kelloja siirrellään. Tästä toimenpiteestä ei ole osoitettu olevan mitään hyötyä varsinkaan pimeässä pohjolassa, vaan pikemminkin haittoja. Monelee se kuitenkin aiheuttaa turhaa univajetta ja stressiä. Itse kuulun tähän joukkoon.

Keväinen kellon siirto poistaa yhden tunnin yöstä, ja sen seurauksena syntyy tunnin univaje. Tämän ongelman varmasti tiedostavat kaikki.

Mutta näin syksyllä yöhön lisätään yksi tunti, joka saa monen ajattelemaan, että sehän on vain mukavaa. Omalla kohdallani syksyisestä kellon siirtämisestä kuitenkin seuraa se, että herään (siirrettyyn kellonaikaan nähden) tuntia aiemmin aamulla kunnes univelka kasvaa niin suureksi, että lopulta nukun univelkani pois. Käytännössä toimin parin viikon ajan puoliteholla: paljon pidempään kuin keväällä.


Olen joinain vuosina ratkaissut asian yksinkertaisesti olemalla muuttamatta vuorokausirytmiäni. Se on kuitenkin hankalaa, kun yhteiskunta toimii omaan tahtiinsa ja sen ehdoilla on elettävä.

Lopuksi anekdootti. Kiinalainen ystäväni ja kansainvälisesti tunnettu oman alansa erityisasiantuntija, professori ja Suomen ystävä kertoi minulle, että myös Kiinassa siirryttiin aikanaan länsimaista mallia ottaen kesäaikaan. Kansa kuitenkin vastusti muutosta, joten kommunistipuolue teki asiasta oikean johtopäätöksen ja lopetti älyttömän kellonsiirtelyn. Ehkäpä puolueen valintaan vaikutti myös kokemus siitä, ettei kellon siirtelystä ollut mitään hyötyä?

Koskahan suomalainen demokratia pystyy samaan?

Ilolla panen merkille että ainakin Vantaan kokoomuksen nuorissa asian typeryys on tajuttu, mutta entä emäpuolue? Tai muut puolueet? Tässä olisi tarjolla ainakin allekirjoittaneen äänestyskäyttäytymiseen vaikuttava vaalitäky!