Sodankäynnin suuri muutos

Eilisen päivän uutinen kertoi, että ukrainalaisjoukot olisivat tuhonneet hiljattain tehdyssä iskussa Venäjän uusimpaan kalustoon lukeutuvan BMPT ”Terminator” -panssariajoneuvon. Kyseisen sotakoneen hintalapuksi on arvioitu noin 2,6 miljoonaa euroa, joten sen tuhoamiseen käytetyllä 400 euron räjähdedroonilla oli melkoinen taloudellinen hyötysuhde.

Toinen – niin ikään eilisen päivän uutinen – mainitsi, että käynnissä olevassa NATO:n sotaharjoituksessa oli suomalaisia Leopard 2 panssarivaunuja "tuhottu" muutamassa sekunnissa drooneilla ja tykistöiskuilla. Onneksi kyse ei ollut todellisesta iskusta, vaan simuloidusta harjoituksesta. 

Tämä tapaus kuitenkin osoitti, että Suomen puolustusvoimien on syytä sopeutua mahdollisimman nopeasti droonien, tekoälyavusteisen maalittamisen ja uudenlaisten sensorien hallitsemaan taistelukenttään. Siellä eivät enää toimi toisen maailmansodan kokemukset, eivätkä edes Gazan äskettäisten taisteluiden opit.

* * *

Nämä jutut tulivat mieleeni kun luin sosiaalisesta mediasta tämän päivityksen. Sen mukaan Ukrainan torjuntadronet pystyvät nyt ampumaan alas venäläisiä Shahed-drooneja autonomisesti.

Tämän on mahdollistanut ukrainalaisten kehittämä uusi teknologia, joka automatisoi 95 % torjuntaprosessista – laukaisusta aina kohteen tuhoamiseen asti. Eikä kyse ole enää paperilla toimivasta unelmasta vaan järjestelmä on läpäissyt onnistuneesti taistelukokeet Harkovan alueella. Eli osoittanut olevansa automatisoitu droonintappaja.

Käytännössä operaattori seuraa kohteita reaaliajassa, valitsee kohteen ja antaa luvan iskuun. Tämän jälkeen järjestelmä ohjaa dronen itsenäisesti kohteeseen, tunnistaa kohteen automaattisesti ja suorittaa torjunnan.

Ukrainan puolustusministeriön edustajan Mykhailo Fedorovin mukaan "autonomia on yksi nykyaikaisen ilmapuolustuksen kehittämisen keskeisistä suuntauksista. Tällaiset teknologiat mahdollistavat nopeamman reagoinnin laajamittaisiin hyökkäyksiin ja auttavat suojelemaan Ukrainan kaupunkeja tehokkaammin."

* * *

On onneksi selvää, että myös suomalainen ja NATO:n sotilasjohto ovat panneet merkille nämä samat asiat. Eikä suinkaan ole merkityksetöntä, että länsimailla on lähtökohtaisesti teknologinen ylivoima verrattuna venäläisiin. 

Lisäksi länsimaiden Ukrainallle toimittama sotilaallinen ja taloudellinen apu viimeisten vaikeiden vuosien aikana on epäilemättä luonut hyvää tahtoa myös Kiovan hallitsijoille. Eli nykyajan sotilaallista drooniteknologiaa suvereenisti käyttävälle Ukrainan armeijalle ja maan poliittiselle johdolle. 

Toivon mukaan tätä osataan arvostaa maamme poliittisessa johdossa. Ja hyödyntää armeijamme sotilaallisen strategian ja taktiikan kehittämisessä siten, että voimme käynnissä olevan sodankäynnin suuren muutoksen aikana – ja sen ansiosta – suhtautua luottavaisesti kykyymme torjua Venäjän mahdolliset aggressiot nyt ja tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin ja taisteleva leijona
Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen
Höpöpuhetta ja moraaliposeerausta

Venäjän armeija palasi panssarijunien aikaan

Tuore uutinen kertoi, että Venäjällä on käytössään raskaasti aseistettuja panssarijunia. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että luulin sellaisten vaipuneen jo aikoja sitten historiallisiksi anekdooteiksi. 

Vuonna 1918 Suomen sisällissodan alussa maan eteläosien rataverkko ja suurin osa junaliikenteeseen liittyvistä konepajoista jäivät punaisten haltuun. Niinpä vallankumouksen tavoittelijat aloittivat panssarijunien valmistamisen ja hankkivat venäläisiltä kokemuspohjaista tietoa niiden käytöstä.

Rautateihin sidottujen junien sotilaallinen hyöty jäi kuitenkin toivottua pienemmäksi, vaikka bolsevikki-Venäjältä tuli ammattitaitoisia panssarijunan käyttäjiä, jotka opastivat ja antoivat vinkkejä, millä tavalla niitä pitää käyttää. Merkityksettömiä ne eivät kuitenkaan olleet, joten asetta kehitettiin myös Suomessa edelleen ennen toista maailmansotaa. 

Sen alettua kävi kuitenkin selväksi, että ilmavoimien kehitys oli tehnyt panssarijunista helposti haavoittuvia, joten niiden käyttöarvo jäi olemattomaksi jo 1940-luvulla. Niinpä ne muutettiin jo vuonna 1942 tärkeitä joukkojen ja materiaalin kuljetuksia, purkausasemia ja ratapihoja suojaaviksi ilmatorjuntapattereiksi sijoittamalla niihin ilmatorjuntatykkejä. 

Panssarijunien vanhenemista ei ilmeisesti ole kuitenkaan havaittu Venäjällä, koska siellä ne ovat edelleen käytössä. Tai sitten maan armeija arvelee hallitsevansa ilmatilaa riittävän suvereenisti, jotta rautatiekiskoihin sidotut "hirviöjunat" voisivat toimia edelleen ainakin turvaamassa kotilinjoja kaukana varsinaisesta taistelurintamasta.

On toki toinenkin mahdollisuus. Nimittäin se, että panssarijunien ilmaantuminen Venäjän armeijan käyttöön kertoisi vain niistä hankaluuksista, joiden voittaminen alkaa käydä venäläisille yhä hankalammaksi mies- ja kalustotappioiden kasvaessa ja ukrainalaisten iskiessä yhä kauempana sijaitseviin infrastruktuurikohteisiin. 

Tässä mielessä Putinin erikoisoperaatiota toteuttavan armeijan tilannetta ei ainakaan helpota se, että USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut asettavansa sanktioita kahdelle suurimmalle venäläiselle öljy-yhtiölle, Rosneftille ja Lukoilille. Eikä tämän toimen tehokkuutta vähennä ainakaan se, että päivä päivältä lähestyy jäisen kylmä ja pimeä Venäjän talvi, jonka aikana ihmiset ovat tavallistakin riippuvaisempia toimivasta energianjakelusta. 

Päivän aiempi merkintä:
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Verinen sisällissota

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

USA:n päätöksen seuraukset

Tämän aamun uutisen mukaan USA keskeyttää osan Ukrainalle luvatuista asetoimituksista. Syyksi tähän on ilmoitettu se, että maan omat asevarastot käyvät muuten liian pieniksi. 

Päätös koskee ainakin ilmapuolustusjärjestelmiä, ohjuksia ja pommeja sekä tykistöammuksia Eli Patriot-ilmapuolustusjärjestelmän ohjuksia, tarkkuustykistöammuksia sekä F16-hävittäjään tarkoitettuja ohjuksia. 

Oli USA:n - eli Trumpin hallinnon - päätöksen ilmoitettu syy tosiasioiden mukainen tai jostain muusta syystä keksitty, se tuskin muuttuu tästä. Ja siksi jää nähtäväksi, millä tavalla USA:n päätös vaikuttaa Ukrainan kykyyn vastata venäläisten hyökkäykseen. Sekä myös se, että pystyvätkö muut Ukrainaa tukevat maat tekemään jotain kompensoidakseen puuttuvat asetoimitukset. 

Joka tapauksessa on selvää, että Ukrainan uuden aseet - kuten ballistinen ohjus ja alati kehittyvät droonit - ovat tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeellisia. Samalla eurooppalaisten antama tuki - kuten Saksan lupaama lisäapu - tulee entistäkin tärkeämmäksi. 

* * *

Samaan aikaan saattaa olla, että myös Putinille alkaa tulla kiire sodan saattamiseksi päätökseen. Tähän voisi viitata se, että hänen sotilaskuluihin väärinkäyttämänsä kansallisen hyvinvoinnin rahasto on vähitellen tyhjenemässä - asiasta kertoneen uutisen mukaan ehkä jo kuluvana vuonna. 

Jos näin käy, tulee sota näkymään entistä selvemmin tavallisten venäläisten elintason laskuna. Eikä sellainen olisi hyväksi sen enempää Putinin hallinnon tulevaisuudelle kuin Ukrainassa rämpivälle Venäjän armeijan tuelle kansan parissa. 

Valitettavasti venäläiset ovat tottuneet vähään ja ovat suurelta osin vieläpä hyvin isänmaallisia. Siksi haaveet Ukrainan sodan loppumisesta nopeasti on syytä unohtaa ainakin Euroopassa. Ja keskittyä sen sijaan pohtimaan, miten Ukrainaa voitaisiin auttaa voittamaan oma taistelunsa.  

Samaan aikaan niin sanottujen rajavaltioiden on huolehdittava oman puolustuksensa nopeasta kehittämisestä, jotta Putinille ei tulisi edes mieleen kokeilla NATO:n yhtenäisyyttä minkäänlaisella erikoisoperaatiolla Ukrainan sodan päättymisen jälkeen. Tässä suhteessa on aivan erityisen tärkeää huomioida ne opit, joita Ukrainasta on saatavilla venäläisten sotilaallisista toimintatavoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monta kärpästä yhdellä iskulla
On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!
Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä