Helsingin Sanomat kertoi eilen, että taisteluissa olleet maahanmuuttajat voivat olla samanlainen uhka kuin kantasuomalaiset ”yksinäiset sudet”. Tämä on tietenkin vähintäänkin totta.
En kuitenkaan kirjoita tätä tekstiä kommentoidakseni HS:n otsikon itsestäänselvyyttä: kuten kaikki tiedämme, muiden maiden kokemukset osoittavat islamilaisista maista tulevaan humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvän kiistatta kantaväestöön kohdistuvan järjettömän väkivallan. Sen sijaan huomasin tämän päivän lehdestä korjauksen, joka vaatii esille nostamista.
Kysymys on sunnuntain uutisessa alkujaan olleesta virkkeestä, jonka mukaan "viime kesän lopulla alkoi tulla turvapaikanhakijoita lähinnä Irakista ja Syyriasta". Kuten tämänkin blogin lukijat hyvin tietävät, ei Suomeen ole koskaan tullut kovinkaan paljon syyrialaisia.
Vuonna 2015 heitä tuli kaiken kaikkiaan 877 kappaletta. Esimerkiksi Afganistanista ja Somaliasta tuli noin 5000 ja 2000 turvapaikanhakijaa. Puhumattakaan irakilaisista joita tuli yli 20 000.
Koska kaikki maailman tapahtumia vähänkin seuraavat ihmiset tietävät, on Syyrian tilanne ollut jo useita vuosia katastrofaalinen. Siksi keskiverto suomalainen tuntee ainakin jonkin verran myötätuntoa syyrialaisia kohtaan. Tai ainakin enemmän kuin aiempaan (tai Syyriaan) verrattuna varsin rauhalliseksi muuttuneista Somaliasta tai Afganistanista tulevia kohtaan.
Siksi on syytä kysyä, oliko HS:n uutisessa viaton virhe vai tarkoituksellinen valhe. Itse epäilen vahvasti, että kyseessä oli lehden toimituksen tarkoituksellinen monikulttuurisuusagendan ajaminen ja lukijakunnan harhauttaminen.
Ilmeisesti juttuun tuli kuitenkin niin paljon palautetta, että siihen jouduttiin tekemän korjaus. Siinäkään ei kuitenkaan tuotu esiin syyrialaisten häviävän pientä osuutta kaikista tulijoista (vuonna 2015 vain noin 2,7 prosenttia kaikista turvapaikkaa hakevista), vaan käytettiin sinänsä oikeaa, mutta edelleen suurta osaa lukijoista harhaanjohtavaa järjestysnumeroa (neljäs). Ehkä tarkoituksena oli edelleen luoda käsitys siitä, että tulijoita olisi ollut kohtuullisen paljon.
Tämä pieni episodi osoittaa, ettei maamme mahtilehden taloudellinen tilanne ole vielä mennyt kovin huonoksi. Edelleen on varaa johtaa maksavia asiakkaita harhaan jopa asiassa, josta 96% suomalaisista on eri mieltä toimituskunnan kanssa.
Ellei sitten kysymyksessä ollut jutun kirjoittaneen toimittajan täydellinen tietämättömyys kirjoitukseensa liittyvistä faktoista. Eli järkyttävä ammattitaidottomuus.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Näytetään tekstit, joissa on tunniste risteily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste risteily. Näytä kaikki tekstit
maanantai 11. huhtikuuta 2016
tiistai 29. maaliskuuta 2016
Miksi EU on epäonnistunut?
Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla Euroopan Unionin suuresta muutoksesta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Tämän se teki haastattelemalla ranskalaista sosialistipoliitikkoa Huber Védrinea.
Itse kirjoitus ei vaadi pitkiä kommentteja. Niistä selvitään parilla Védrinen siteerauksella.
"Eurooppalaisilla oli tuolloin [2000-luvun alussa] hyviä ja mukavia, vaikkakin hieman abstrakteja ajatuksia. Haluttiin ´enemmän Eurooppaa´. Ikään kuin maailmassa olisi ollut vain miljardeja sympaattisia ihmisiä. Olemme kylpeneet epärealistisessa politiikassa ja nyt olemme kokeneet brutaalin törmäyksen todelliseen maailmaan."
"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."
Molemmat siteeraukset voin allekirjoittaa ongelmitta. Näin uskoisin myös arvoisan lukijani voivan tehdä niihin perehdyttyään, sillä nähdäkseni molemmissa pitäisi olla kyse itsestäänselvyyksistä.
On kuitenkin hyvä, että myös EU-politiikan vasemmalla laidalla joku lopultakin sanoo ääneen sen, että poliittisten johtajien älyllinen epärehellisyys on johtanut Euroopan Unionin henkiseen epäonnistumiseen. Ja että tuosta epäonnistumisesta on syytä oppia ja ryhtyä toimiin, joiden tavoitteilla on myös kansalaisten hyväksyntä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Itse kirjoitus ei vaadi pitkiä kommentteja. Niistä selvitään parilla Védrinen siteerauksella.
"Eurooppalaisilla oli tuolloin [2000-luvun alussa] hyviä ja mukavia, vaikkakin hieman abstrakteja ajatuksia. Haluttiin ´enemmän Eurooppaa´. Ikään kuin maailmassa olisi ollut vain miljardeja sympaattisia ihmisiä. Olemme kylpeneet epärealistisessa politiikassa ja nyt olemme kokeneet brutaalin törmäyksen todelliseen maailmaan."
"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."
Molemmat siteeraukset voin allekirjoittaa ongelmitta. Näin uskoisin myös arvoisan lukijani voivan tehdä niihin perehdyttyään, sillä nähdäkseni molemmissa pitäisi olla kyse itsestäänselvyyksistä.
On kuitenkin hyvä, että myös EU-politiikan vasemmalla laidalla joku lopultakin sanoo ääneen sen, että poliittisten johtajien älyllinen epärehellisyys on johtanut Euroopan Unionin henkiseen epäonnistumiseen. Ja että tuosta epäonnistumisesta on syytä oppia ja ryhtyä toimiin, joiden tavoitteilla on myös kansalaisten hyväksyntä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Brysselin iskut osoittivat jälleen kerran, että meillä on käsissämme valtava ongelma, joka kytkeytyy islamilaisista kulttuureista suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Ongelma näyttäisi juuri nyt korostuvan Belgiassa, jonka asukkaista vain 5,9 prosenttia tunnustaa Muhammedin profeetakseen.
Eilisten iskujen valossa oli mielenkiintoista kuulla, mitä terrorismiasiantuntija Hussein al-Taeella oli sanottavana tapahtuneesta. Hänen ykkösviestinsä ainakin edellä linkitetyn uutisen mukaan on tässä tilanteessa se, että poliitikkojemme pitäisi "yrittää olla kalastelematta poliittisia irtopisteitä sanomalla esimerkiksi, että tässä on tämä sallivuus tai tämä on sen suvakkitoiminnan tulosta".
Lisäksi hän kertoi, että "suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat tähän maahan tulleet, ovat lähteneet ISIS:iä ja kuolemaa karkuun, ja ne muut, tai suurin osa heistä, ovat tulleet paremman elämän toivossa, mutta ISIS ei ole lähettänyt ihmisiä."
Terrorismiasiantuntijan sanoma on siis lähinnä se, että vaikka osa muslimeista harrastaakin terrorismia, ei heidän virtaansa Eurooppaan saa lopettaa. Päin vastoin, se olisi taipumista terroristien tahtoon, sillä ISIS pyrkii kertomaan Euroopan sydämessä tapahtuvilla terroriteoilla, että "pakolaisuutta ei kannata harrastaa... koska teidän elämänne tulee olemaan todella tukalaa, olitte sitten leireissä Irakissa ja Turkissa tai sitten muualla".
Asiantuntijan mukaan tekojen kaksi muuta motiivia olivat länsimaiden painostaminen poistumaan Irakista ja Syyriasta sekä sen osoittaminen, että muslimimaissa tapahtuneissa terroriteoissa kuolleista ei välitetä yhtä paljon kuin länsimaissa tapahtuneiden iskujen uhreista. Eli länsimaalaisiin kohdistuvan katkeruuden herättäminen ja vahvistaminen muslimeissa.
Asiantuntijalla oli myös ehdotus siitä, kuinka meidän tulisi torjua muslimiterrorismia. Hänen mukaansa "niiden yhteisöjen ja erityisesti muslimiyhteisöjen, jotka ovat täällä ja vakiintuneet tänne, intressinä on estää ISIS:iin rekrytoitumista ja radikalisoitumista. He haluavat näyttää hyvältä ja antaa islamista paremman kuvan. Yhteistyö näiden kanssa poikii yleensä sen, että ideologiaa vastaan taistellaan ideologialla. Eli käytetään islamia siihen, että estetään Isistä ja värväytymistä siihen. Se on erittäin tärkeää, ja sitä täytyy tapahtua laajemmin Suomessa."
Summa summarum. Asiantuntijamme mukaan johtopäätös Brysselin terrori-iskuista on siis se, että poliitikkojemme tulee harrastaa vahvaa itsesensuuria, jatkaa maahamme kohdistuvaa muslimi-invaasiota sekä luottaa täällä jo oleviin muslimiyhteisöihin terrori-iskujen torjunnassa.
Sitä hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi, että länsimaiden muslimiyhteisöstä iso osa kannattaa terroritekoja. Eikä sitäkään, että Pariisin viimesyksyisten tapahtumien perusteella itse tulijoita hanakampia terroristeja ovat heidän länsimaissa syntyneet lapsensa. Entä mahtaako hän olla tietoinen siitä, että jo ennen eilisiä iskuja 96% suomalaisista halusi rajoittaa muslimien maahanmuuttoa?
Tämä on enemmän kuin mielenkiintoista.
Onneksi sentään suojelupoliisi lienee tilanteen tasalla, koska ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi samassa uutisessa, että "viranomaisten on kyettävä hankkimaan tietoa myös sellaisilta alueilta, joita kutsutaan tiedustelukatveiksi. Eli alueita, joilla esimerkiksi ympäröivä yhteisö sallii laittoman toiminnan ja sen valmistelun, ja joista on äärimmäisen hankala – joskus jopa mahdotonta – saada sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin puuttua siihen toimintaan."
Voiko tuon sanoa suoremmin: meilläkin esiintyy yhteisöjä, jotka suojelevat ja tukevat terroristeja. Toivottavasti ylitarkastaja ei kuitenkaan tarkoittanut terrorismiasiantuntijan mainitsemia vakiintuneita muslimiyhteisöjä, vaan joitakin vähäisempiä ja löyhempiä porukoita.
Portaankorvakaan ei puuttunut Suomeen kohdistuvan terrorismiuhan perimmäiseen syyhyn, eli maahamme kohdistuvaan muslimi-invaasioon. Onneksi siinä asiassa aktiivinen toimija löytyi tasavallan poliittiselta huipulta.
Presidentti Sauli Niinistö nimittäin sopi venäläisen kollegansa Vladimir Putinin kanssa eilen siitä, että rajaliikennettä rajoitetaan Lotta–Raja-Joosepin ja Sallan raja-asemilla. Rajoitukset koskevat kolmansien maiden kansalaisia, siis juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Ja jotka esimerkiksi Belgian, Ranskan, Espanjan ja Iso-Britannian kokemusten valossa ovat turvallisuusriski myös meidän maallemme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Eilisten iskujen valossa oli mielenkiintoista kuulla, mitä terrorismiasiantuntija Hussein al-Taeella oli sanottavana tapahtuneesta. Hänen ykkösviestinsä ainakin edellä linkitetyn uutisen mukaan on tässä tilanteessa se, että poliitikkojemme pitäisi "yrittää olla kalastelematta poliittisia irtopisteitä sanomalla esimerkiksi, että tässä on tämä sallivuus tai tämä on sen suvakkitoiminnan tulosta".
Lisäksi hän kertoi, että "suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat tähän maahan tulleet, ovat lähteneet ISIS:iä ja kuolemaa karkuun, ja ne muut, tai suurin osa heistä, ovat tulleet paremman elämän toivossa, mutta ISIS ei ole lähettänyt ihmisiä."
Terrorismiasiantuntijan sanoma on siis lähinnä se, että vaikka osa muslimeista harrastaakin terrorismia, ei heidän virtaansa Eurooppaan saa lopettaa. Päin vastoin, se olisi taipumista terroristien tahtoon, sillä ISIS pyrkii kertomaan Euroopan sydämessä tapahtuvilla terroriteoilla, että "pakolaisuutta ei kannata harrastaa... koska teidän elämänne tulee olemaan todella tukalaa, olitte sitten leireissä Irakissa ja Turkissa tai sitten muualla".
Asiantuntijan mukaan tekojen kaksi muuta motiivia olivat länsimaiden painostaminen poistumaan Irakista ja Syyriasta sekä sen osoittaminen, että muslimimaissa tapahtuneissa terroriteoissa kuolleista ei välitetä yhtä paljon kuin länsimaissa tapahtuneiden iskujen uhreista. Eli länsimaalaisiin kohdistuvan katkeruuden herättäminen ja vahvistaminen muslimeissa.
Asiantuntijalla oli myös ehdotus siitä, kuinka meidän tulisi torjua muslimiterrorismia. Hänen mukaansa "niiden yhteisöjen ja erityisesti muslimiyhteisöjen, jotka ovat täällä ja vakiintuneet tänne, intressinä on estää ISIS:iin rekrytoitumista ja radikalisoitumista. He haluavat näyttää hyvältä ja antaa islamista paremman kuvan. Yhteistyö näiden kanssa poikii yleensä sen, että ideologiaa vastaan taistellaan ideologialla. Eli käytetään islamia siihen, että estetään Isistä ja värväytymistä siihen. Se on erittäin tärkeää, ja sitä täytyy tapahtua laajemmin Suomessa."
Summa summarum. Asiantuntijamme mukaan johtopäätös Brysselin terrori-iskuista on siis se, että poliitikkojemme tulee harrastaa vahvaa itsesensuuria, jatkaa maahamme kohdistuvaa muslimi-invaasiota sekä luottaa täällä jo oleviin muslimiyhteisöihin terrori-iskujen torjunnassa.
Sitä hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi, että länsimaiden muslimiyhteisöstä iso osa kannattaa terroritekoja. Eikä sitäkään, että Pariisin viimesyksyisten tapahtumien perusteella itse tulijoita hanakampia terroristeja ovat heidän länsimaissa syntyneet lapsensa. Entä mahtaako hän olla tietoinen siitä, että jo ennen eilisiä iskuja 96% suomalaisista halusi rajoittaa muslimien maahanmuuttoa?
Tämä on enemmän kuin mielenkiintoista.
Onneksi sentään suojelupoliisi lienee tilanteen tasalla, koska ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi samassa uutisessa, että "viranomaisten on kyettävä hankkimaan tietoa myös sellaisilta alueilta, joita kutsutaan tiedustelukatveiksi. Eli alueita, joilla esimerkiksi ympäröivä yhteisö sallii laittoman toiminnan ja sen valmistelun, ja joista on äärimmäisen hankala – joskus jopa mahdotonta – saada sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin puuttua siihen toimintaan."
Voiko tuon sanoa suoremmin: meilläkin esiintyy yhteisöjä, jotka suojelevat ja tukevat terroristeja. Toivottavasti ylitarkastaja ei kuitenkaan tarkoittanut terrorismiasiantuntijan mainitsemia vakiintuneita muslimiyhteisöjä, vaan joitakin vähäisempiä ja löyhempiä porukoita.
Portaankorvakaan ei puuttunut Suomeen kohdistuvan terrorismiuhan perimmäiseen syyhyn, eli maahamme kohdistuvaan muslimi-invaasioon. Onneksi siinä asiassa aktiivinen toimija löytyi tasavallan poliittiselta huipulta.
Presidentti Sauli Niinistö nimittäin sopi venäläisen kollegansa Vladimir Putinin kanssa eilen siitä, että rajaliikennettä rajoitetaan Lotta–Raja-Joosepin ja Sallan raja-asemilla. Rajoitukset koskevat kolmansien maiden kansalaisia, siis juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Ja jotka esimerkiksi Belgian, Ranskan, Espanjan ja Iso-Britannian kokemusten valossa ovat turvallisuusriski myös meidän maallemme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Valtioneuvosto on muuttamassa vammaisten palveluja asettamalla yläikärajaksi 75 vuotta. Asiasta on Helsingin Sanomien mukaan noussut poliittinen myrsky.
En ole lukenut lain perusteluja, mutta ilman sitäkin tiedän mistä on kyse. Suomalaisilta veronmaksajilta kerätystä rahasta. Tai oikeammin sen puutteesta.
Olemme siis yhteiskuntana tulleet siihen tilanteeseen, ettei veronmaksajilta ole kerättävissä kaikkea sitä rahoitusta, jolla voitaisiin järjestää vammaisten vanhusten palvelut. Asia ei tule yllätyksenä, sillä muita julkisten menojen supistuskohteita ovat olleet esimerkiksi tutkimus, koulutus, päivähoito ja jopa sisäisestä turvallisuudesta vastaava poliisitoimi.
Toisin sanoen maassamme on juuri nyt meneillään sellainen julkisen sektorin alasajo, joka vaikuttaa syvällisesti lähes kaikkien suomalaisten peruspalveluihin ja yhteiskunnan aivan tärkeimpiin rakennuspalikoihin. Sekä myös yhteiskunnan heikoimpien, kuten vammaisten vanhusten, elämänlaatuun.
Tilanteen korjaamiseksi maamme hallitus on ehdottanut pakkolakeja, käynnistänyt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ns. yhteiskuntaneuvottelut ja pyrkinyt sosiaali- ja terveysjärjestelmän tehostamiseen, jotta maamme talouskehitys ja kansalaisten palvelut voitaisiin turvata myös jatkossa.
Tätä taustaa vastaan oli suorastaan irvokasta lukea maahanmuuttoasioissa poliittisen agendansa tosiasioiden kieltämiselle, suoranaiselle valehtelemiselle ja puhtaalle unelmahötölle perustavan Helsingin Sanomien pääkirjoittajan kirjoitus, jossa väitettiin seuraavaa: "Suomen kaltaisella oikeusvaltiolla ei pitäisi olla mitään syytä rajata turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeusavustajan käyttöön".
Tämä siis tilanteessa, jossa maahan on rynnännyt joukoittain ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä muuhun kuin asettumiseen yhteiskunnan turvaverkon elätettäväksi. Joiden hyvin harjoiteltuihin kertomuksiin uskotaan, elleivät ne ole ilmeisiä valheita. Jotka valittavat saamistaan palveluista. Ja joista tyytymättömimmät palaavat suurin joukoin takaisin lähtömaihinsa valehdeltuaan aiemmin paenneensa sieltä hengenvaaran ja vainon perusteella.
Helsingin Sanomien pääkirjoittajalle olisi vaikea olla nauramatta, ellei asia olisi vakava. Niinpä nauramisen sijaan lainaan vain lehden toista tämän aamun pääkirjoitusta, jossa todetaan, että "joskus propaganda on niin paksua, että se kääntyy itseään vastaan."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
JK kello 7:07. Luettuani Helsingin Sanomia lisää törmäsin nyyhkytarinan piirteitä omaavaan kirjoitukseen, jossa kerrottiin tulijoiden matkan Turkista Lesbokselle kestävän pahimmillaan useita tunteja. Mielenkiintoinen "tieto", koska matka on pituudeltaan vain noin viiden kilometrin pituinen ja tulijoiden kumiveneissä on ainakin uutiskuvien perusteella moottorit. Varsin ilmeistä ja lisäksi kovin paksua HS-propagandaa siis tämäkin juttu.
En ole lukenut lain perusteluja, mutta ilman sitäkin tiedän mistä on kyse. Suomalaisilta veronmaksajilta kerätystä rahasta. Tai oikeammin sen puutteesta.
Olemme siis yhteiskuntana tulleet siihen tilanteeseen, ettei veronmaksajilta ole kerättävissä kaikkea sitä rahoitusta, jolla voitaisiin järjestää vammaisten vanhusten palvelut. Asia ei tule yllätyksenä, sillä muita julkisten menojen supistuskohteita ovat olleet esimerkiksi tutkimus, koulutus, päivähoito ja jopa sisäisestä turvallisuudesta vastaava poliisitoimi.
Toisin sanoen maassamme on juuri nyt meneillään sellainen julkisen sektorin alasajo, joka vaikuttaa syvällisesti lähes kaikkien suomalaisten peruspalveluihin ja yhteiskunnan aivan tärkeimpiin rakennuspalikoihin. Sekä myös yhteiskunnan heikoimpien, kuten vammaisten vanhusten, elämänlaatuun.
Tilanteen korjaamiseksi maamme hallitus on ehdottanut pakkolakeja, käynnistänyt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ns. yhteiskuntaneuvottelut ja pyrkinyt sosiaali- ja terveysjärjestelmän tehostamiseen, jotta maamme talouskehitys ja kansalaisten palvelut voitaisiin turvata myös jatkossa.
Tätä taustaa vastaan oli suorastaan irvokasta lukea maahanmuuttoasioissa poliittisen agendansa tosiasioiden kieltämiselle, suoranaiselle valehtelemiselle ja puhtaalle unelmahötölle perustavan Helsingin Sanomien pääkirjoittajan kirjoitus, jossa väitettiin seuraavaa: "Suomen kaltaisella oikeusvaltiolla ei pitäisi olla mitään syytä rajata turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeusavustajan käyttöön".
Tämä siis tilanteessa, jossa maahan on rynnännyt joukoittain ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä muuhun kuin asettumiseen yhteiskunnan turvaverkon elätettäväksi. Joiden hyvin harjoiteltuihin kertomuksiin uskotaan, elleivät ne ole ilmeisiä valheita. Jotka valittavat saamistaan palveluista. Ja joista tyytymättömimmät palaavat suurin joukoin takaisin lähtömaihinsa valehdeltuaan aiemmin paenneensa sieltä hengenvaaran ja vainon perusteella.
Helsingin Sanomien pääkirjoittajalle olisi vaikea olla nauramatta, ellei asia olisi vakava. Niinpä nauramisen sijaan lainaan vain lehden toista tämän aamun pääkirjoitusta, jossa todetaan, että "joskus propaganda on niin paksua, että se kääntyy itseään vastaan."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
JK kello 7:07. Luettuani Helsingin Sanomia lisää törmäsin nyyhkytarinan piirteitä omaavaan kirjoitukseen, jossa kerrottiin tulijoiden matkan Turkista Lesbokselle kestävän pahimmillaan useita tunteja. Mielenkiintoinen "tieto", koska matka on pituudeltaan vain noin viiden kilometrin pituinen ja tulijoiden kumiveneissä on ainakin uutiskuvien perusteella moottorit. Varsin ilmeistä ja lisäksi kovin paksua HS-propagandaa siis tämäkin juttu.
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Nyt käryää...
Eilen oli varsinainen dopingpommien päivä.
Yhden uutisen mukaan venäläinen taitoluistelija ja moninkertainen arvokisamitalisti Jekaterina Bobrova on jäänyt kiinni dopingista. Toisen uutisen mukaan myös turkkilaista 1500 metrin olympiahopeamitalistia Gamze Bulutia epäillään dopingista. Mikäli epäily varmistuu, saattaa äskettäin kärähtänyt ruotsalainen Abeba Aregavi nousta olympiamitaleille.
Ja lopulta kuultiin sama tarina koskien tennispelaaja Maria Sharapovaa. Hänen sekä aiemmin vilpistä kiinni jääneen Aregawin sekä Bobrovan tapauksessaan käryn aiheuttaja on sama aine eli meldonium.
Tämän dopingsuman takana on epäilemättä testaajien edistyminen testausmenetelmien puolella. Se on puhtaita urheilijoita ajatellen hyvä asia. Vai onko?
Nyt nähdyt käryt osoittavat nimittäin kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että dopingin käyttö on edelleen järkyttävän yleistä kaikessa huippu-urheilussa. Nyt siis myös käryiltä hyvin välttyneessä tenniksessä.
Sharapovan käry asettaa samalla huvittavaan valoon lajin entisen taitajan Pete Samprasin näkemyksen, minkä mukaan huipputenniksessä ei käytetä lainkaan dopingia. Pidin lausuntoa naurettavana jo silloin kun kuulin siitä, sillä tennis on yksi niistä urheilulajeista, joissa dopingista on sekä melko suuri urheilullinen että ennen kaikkea valtava taloudellinen hyöty. Siksi pidin Samprasin motiivia lausunnolleen niin ilmiselvänä, ettei sitä tarvitse edes mainita.
Toiseksi nyt nähdyt käryt kertovat omaa karua kieltään siitä, etteivät näytteiden pakastaminen ja jälkikäteinen testaus ole saaneet kilpakenttiä puhdistumaan. Urheilijoiden toki luulisi ymmärtävän, että kiinni jää jopa sellaisista aineista, joille ei käyttöhetkellä ole testejä. Hetkellinen menestys, sen tuoma huuma ja taloudelliset edut näyttävät silti olevan huijaamisesta kiinni jäämisen tuomaa häpeää ja olemattomia rangaistuksia suurempia asioita.
Tämä on ikävää sekä puhtaiden urheilijoiden että urheilua rahoittavien tahojen kannalta. Ei nimittäin liene minkään mainostajan brändin kannalta edullista tulla liitetyksi huiputtamiseen. Toisaalta ei menestystä vaille jäävän urheilijan tukeminenkaan tuota rahoille kovin kummoista vastinetta.
Vaarana on siten se, että urheilun sponsorointiin käytetyille rahoille etsitään lopulta jokin aivan muu käyttökohde. Sitä tosin rajoittaa urheilun suuri katsojamäärä ja sen saama mediatila, joita vastaavaa on vaikea löytää muilta viihdemaailman sektoreilta.
Siten likaistenkaan urheilulajien sponsorointi ei muutu ennen kuin urheilua seuraavat ihmiset tympääntyvät lopullisesti urheilukenttien jatkuvaan epärehellisyyteen. Vielä niin ei ole käynyt.
Nyt on siis toivottava, että ilmiselvästi rajusti tehostunut dopingvalvonta saisi urheilijat lopultakin luopumaan epärehellisistä keinoista. Se olisi viime kädessä kaikkien etu - niin urheilijoiden itsensä, heitä tukevien sponsoreiden kuin viime kädessä penkkiurheilevan yleisönkin.
Tosin täytyy myöntää, että onhan tämän testaajien ja urheilijoiden välisen kissa-hiiri-leikin seuraaminenkin omalla kierolla tavallaan viihdyttävää. Mutta ei kuitenkaan rehellisen urheiluhengen veroista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
Yhden uutisen mukaan venäläinen taitoluistelija ja moninkertainen arvokisamitalisti Jekaterina Bobrova on jäänyt kiinni dopingista. Toisen uutisen mukaan myös turkkilaista 1500 metrin olympiahopeamitalistia Gamze Bulutia epäillään dopingista. Mikäli epäily varmistuu, saattaa äskettäin kärähtänyt ruotsalainen Abeba Aregavi nousta olympiamitaleille.
Ja lopulta kuultiin sama tarina koskien tennispelaaja Maria Sharapovaa. Hänen sekä aiemmin vilpistä kiinni jääneen Aregawin sekä Bobrovan tapauksessaan käryn aiheuttaja on sama aine eli meldonium.
Tämän dopingsuman takana on epäilemättä testaajien edistyminen testausmenetelmien puolella. Se on puhtaita urheilijoita ajatellen hyvä asia. Vai onko?
Nyt nähdyt käryt osoittavat nimittäin kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että dopingin käyttö on edelleen järkyttävän yleistä kaikessa huippu-urheilussa. Nyt siis myös käryiltä hyvin välttyneessä tenniksessä.
Sharapovan käry asettaa samalla huvittavaan valoon lajin entisen taitajan Pete Samprasin näkemyksen, minkä mukaan huipputenniksessä ei käytetä lainkaan dopingia. Pidin lausuntoa naurettavana jo silloin kun kuulin siitä, sillä tennis on yksi niistä urheilulajeista, joissa dopingista on sekä melko suuri urheilullinen että ennen kaikkea valtava taloudellinen hyöty. Siksi pidin Samprasin motiivia lausunnolleen niin ilmiselvänä, ettei sitä tarvitse edes mainita.
Toiseksi nyt nähdyt käryt kertovat omaa karua kieltään siitä, etteivät näytteiden pakastaminen ja jälkikäteinen testaus ole saaneet kilpakenttiä puhdistumaan. Urheilijoiden toki luulisi ymmärtävän, että kiinni jää jopa sellaisista aineista, joille ei käyttöhetkellä ole testejä. Hetkellinen menestys, sen tuoma huuma ja taloudelliset edut näyttävät silti olevan huijaamisesta kiinni jäämisen tuomaa häpeää ja olemattomia rangaistuksia suurempia asioita.
Tämä on ikävää sekä puhtaiden urheilijoiden että urheilua rahoittavien tahojen kannalta. Ei nimittäin liene minkään mainostajan brändin kannalta edullista tulla liitetyksi huiputtamiseen. Toisaalta ei menestystä vaille jäävän urheilijan tukeminenkaan tuota rahoille kovin kummoista vastinetta.
Vaarana on siten se, että urheilun sponsorointiin käytetyille rahoille etsitään lopulta jokin aivan muu käyttökohde. Sitä tosin rajoittaa urheilun suuri katsojamäärä ja sen saama mediatila, joita vastaavaa on vaikea löytää muilta viihdemaailman sektoreilta.
Siten likaistenkaan urheilulajien sponsorointi ei muutu ennen kuin urheilua seuraavat ihmiset tympääntyvät lopullisesti urheilukenttien jatkuvaan epärehellisyyteen. Vielä niin ei ole käynyt.
Nyt on siis toivottava, että ilmiselvästi rajusti tehostunut dopingvalvonta saisi urheilijat lopultakin luopumaan epärehellisistä keinoista. Se olisi viime kädessä kaikkien etu - niin urheilijoiden itsensä, heitä tukevien sponsoreiden kuin viime kädessä penkkiurheilevan yleisönkin.
Tosin täytyy myöntää, että onhan tämän testaajien ja urheilijoiden välisen kissa-hiiri-leikin seuraaminenkin omalla kierolla tavallaan viihdyttävää. Mutta ei kuitenkaan rehellisen urheiluhengen veroista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
lauantai 13. helmikuuta 2016
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä
Käsiini sattui Lauri-niminen lehti. Se on käsittääkseni Vantaalla julkaistava evankelis-luterilaisen seurakunnan lehti.
Pääkirjoitukseessa Pauli Juusela kirjoitti maahanmuutosta otsikolla "Maailma on jo täällä". Näin jumaluskoa vailla olevana ja mihinkään uskontokuntaan kuulumattomana ihmisenä minusta oli mielenkiintoista lukea varsin keskeisen evankelis-luterialisen vaikuttajan näkemys maahanmuutosta. Siksi päätin kommentoida muutamia kohtia.
Heti toisessa virkkeessä Juusela paljasti näkemyksensä maahanmuuton siunauksellisuudesta: "itse asiassa seudun kasvu, elinkeinoelämän vireys, ja vaikkapa ravintolakulttuurin monipuolisuus edellyttävät erilaisuuden hyväksyvää ilmapiiriä".
Tässä kirjoittaja näyttäisi sotkevan toisiinsa maahanmuuton eri lajit. Taloudellinen siirtolaisuus ja opillinen liikehdintä ovat epäilemättä olleet kautta aikain Suomelle hyväksi, mutta humanitaarisesta maahanmuutosta on ollut viime aikoina ongelmia meillä ja muualla.
Jo keskiajalla Suomen talouden rakentajina oli paljon saksalaisia kauppiaita ja toisaalta suomalaisten vauraiden perheiden pojat lähtivät opiskelemaan eri puolille Eurooppaa Pariisia myöden. Maamme keskiaikaisen kansainvälisyyden laajuudesta kertoo esimerkiksi se, että Helsingin Sanomat uutisoi tänään Ahvenanmaalta löytyneistä 800-luvulla lyödyistä arabialaisista rahoista.
Sen sijaan humanitaarinen maahanmuutto on hyväntekeväisyyttä, jossa me annamme ja avun saaja saa. Ajan myötä tämäkin voi johtaa antajan kannalta hyvään, mikäli avunsaaja sulautuu osaksi yhteiskuntaa, ryhtyy itse huolehtimaan omasta elämästään ja käyttää poikkeuksellisen taustansa tarjoamia mahdollisuuksia koko yhteiskunnan hyödyksi. Esimerkkinä vaikka maassamme elävät juutalaiset, joista monet ovat merkittäviä yrityselämän vaikuttajia.
Valitettavasti näin ei ole käynyt silloin, kun liikkeellä on ollut joukoittain hyvin erilaisen maailmankatsomuksen omaavia pakolaisia, jotka ovat pitäneet kynsin ja hampain kiinni omista tavoistaan ja omasta kulttuuristaan. Sekä jääneet elämään heille tarjotun turvaverkon varaan.
Koska sosiaaliset turvaverkot ovat varsin uusi ja lähinnä länsimaihin rajoittuva asia, on esimerkkejä haettavissa vain viime vuosikymmeniltä - parhaiten löydämme niitä esimerkiksi Ranskasta tai Ruotsista, mutta myös esimerkiksi Keniasta. Noiden maiden kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia etenkään, kun meille viime vuosikymmeninä saapuneet pakolaiset ovat työllistyneet huonosti, vaatineet (ja saaneet) erivapauksia sekä syyllistyneet erityisesti raiskauksiin ja väkivaltarikoksiin.
Juusela linjaa kirjoituksessaan myös, että: "Euroopan rajojen valvontaa on syytä tiukentaa, aiheettomasti turvapaikkaa hakevat palauttaa ja rikollisuuteen puuttua, mutta ´rajat kiinni´on naurettava ajatus." Sekä edelleen: "tätä kehitystä ei voi pysäyttää, joten sen kanssa pitää oppia elämään... Suomi suomalaisille -marssit ja rasistinen some- ja naisviha näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää."
Tuossa ensimmäisessä virkkeessä on taustalla jonkinlainen väärinymmärrys. Tai sitten se on minulla.
Joka tapauksessa olen siinä käsityksessä, että "rajat kiinni" -mielenosoittajat tarkoittavat pelkästään turvapaikanhakijatulvan pysäyttämistä - eikä siis työnhakijoita, opiskelijoita tai turisteja. Siksi heidän vaatimuksensa on yhtäpitävä Juuselan muotoileman saman virkkeen alkuosan kanssa. En kuitenkaan usko, että hän tarkoittaa oman ajatuksensa olevan naurettava.
Mitä tulee turvapaikanhakijatulvaan, niin sen kehitystä ei pelkästään voi, vaan se on jopa pakko pysäyttää, mikäli haluamme säilyttää yhteiskuntamme järjestäytyneenä ja turvallisena myös yhteiskunnan heikoimmille eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Mutta myös maamme talouden pitämiseksi tasapainossa, koska tulijatulvan kustannukset ovat jo nyt kestämättömän suuret.
Lisäksi minua hämmästyttää, että Juusela on sisällyttänyt listaansa naisvihan. Sitähän on esiintynyt yleisimmin maahanmuuttajien parissa, ainakin jos heidän piirissään yleiset seksuaalirikokset, naisten pakottaminen kaiken peittävään kaapuun nimittelemällä hiukset paljastettuina kulkevia uskonsisariaan huoriksi tai alaikäisten islamilaiset avioliitot tai moniavioisuus katsotaan sitä osoittaviksi.
Luulen kuitenkin Juuselan tarkoittavan naisvihalla niitä tapauksia, joissa muslimimaahanmuuttoa kannattaville naisille on yritetty rautalangasta taivuttaen selittää, että herkästi raiskaavaa väestöä maahamme haaliessaan he kaivavat oman turvallisuutensa perustaa ja lisäävät riskiään raiskauksen uhriksi joutumisesta. Tässä yhteydessä on syytä huomata, ettei yksikään julkisuudessa avattu ja vihaviestiksi tulkittu tapaus ole ollut uhkaus raiskata näitä naisia, vaikka julkisuudessa niin onkin annettu ymmärtää (esimerkki).
Edelle kirjoittaman perusteella olisi siis todettava, että liiallinen suvaitsevaisuus, tosiasioiden kieltäminen ja välinpitämättömyys tulijatulvan aiheuttamasta yhteiskunnan polarisoitumisesta "näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää." Lisäksi Juuselan pitäisi ymmärtää, etteivät hänen kritisoimansa erilaiset marssit ole maahanmuutto-ongelmien syy, vaan oire asioiden kulkemisesta väärään suuntaan.
Kirjoituksensa viimeistä edellisessä virkkeessä Juusela vielä toteaa, että "meidän tulee... vahvistaa oikeusvaltiota, opettaa tänne tulijoille suomea, maan lakeja ja luovuttamattomia arvoja, kuten tasa-arvoa, ja tarttua nopeasti todella isoon ongelmaan, asuntopuolaan ja asumisen kalleuteen."
Kaikki tämä on totta. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että nyt vallitsevien turvanpaikanhakijaryhmien piirissä länsimainen oikeusvaltio haluttaisiin yleisesti muuttaa islamilaiseksi shria-valtioksi. Suuri osa tulijoista oppii varsin huonosti suomea ja - kuten edellä tuli todetuksi - suuri osa heistä ei kunnioita naisten tasa-arvoa.
Vaikka nämä näkemykset, tai ainakin jotkin niistä, ovat todennäköisesti tulijoiden vähemmistön näkemyksiä, ovat ne kuitenkin niin yleisiä, että pääkirjoittajan mainitsemat yleisesti kannatettavat asiat eivät tule reaalimaailmassa toteutumaan siinä mitassa, ettei Suomeen syntyisi hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän osoittavat esimerkiksi Ruotsin ja Ranskan esimerkit.
Juuselan kirjoituksen huvittavuuden huippu saavutetaan sitten asunto-asiassa. Yksi suurimmista syistä pääkaupunkiseudun asuntopulaan ja erityisesti vukra-asuntojen kalleuteen on nimenomaisesti humanitaarinen maahanmuutto.
Näin siksi, että nämä ihmiset päätyvät ennemmin tai myöhemmin pääkaupunkiseudulle ja suurten perhekokojensa takia ovat oikeutettuja sosiaalisin perustein jaettaviin vuokra-asuntoihin. Näin työn perässä seudulle hakeutuvien ihmisten vaihtoehdoiksi jäävät lähinnä yksityinen markkinahintainen vuokra-asuminen tai järjettömän suuri asuntolaina.
Sinänsä olen kyllä Juuselan kanssa samaa mieltä asunto-ongelman vakavuudesta pääkaupunkiseudulla. Ja yhdeksi sen ratkaisuksi ehdotan maahanmuuttopolitiikan huomattavaa kiristämistä sekä turvapaikan myöntämiskriteerejä tiukentamalla että Suomen houkuttelevuuden vähentämisellä.
Jälkimmäisen osata tulisi harkita poistettavaksi humanitaarisin perustein maahan saapuneiden ihmisten vapautta valita asuinpaikkansa. Näin siksi, että se samalla helpottaisi pääkaupunkiseudun asunto-ongelmaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016
Ville Niinistö ei vain ymmärrä
Mitä on vihapuhe?
Pääkirjoitukseessa Pauli Juusela kirjoitti maahanmuutosta otsikolla "Maailma on jo täällä". Näin jumaluskoa vailla olevana ja mihinkään uskontokuntaan kuulumattomana ihmisenä minusta oli mielenkiintoista lukea varsin keskeisen evankelis-luterialisen vaikuttajan näkemys maahanmuutosta. Siksi päätin kommentoida muutamia kohtia.
* * *
Heti toisessa virkkeessä Juusela paljasti näkemyksensä maahanmuuton siunauksellisuudesta: "itse asiassa seudun kasvu, elinkeinoelämän vireys, ja vaikkapa ravintolakulttuurin monipuolisuus edellyttävät erilaisuuden hyväksyvää ilmapiiriä".
Tässä kirjoittaja näyttäisi sotkevan toisiinsa maahanmuuton eri lajit. Taloudellinen siirtolaisuus ja opillinen liikehdintä ovat epäilemättä olleet kautta aikain Suomelle hyväksi, mutta humanitaarisesta maahanmuutosta on ollut viime aikoina ongelmia meillä ja muualla.
Jo keskiajalla Suomen talouden rakentajina oli paljon saksalaisia kauppiaita ja toisaalta suomalaisten vauraiden perheiden pojat lähtivät opiskelemaan eri puolille Eurooppaa Pariisia myöden. Maamme keskiaikaisen kansainvälisyyden laajuudesta kertoo esimerkiksi se, että Helsingin Sanomat uutisoi tänään Ahvenanmaalta löytyneistä 800-luvulla lyödyistä arabialaisista rahoista.
Sen sijaan humanitaarinen maahanmuutto on hyväntekeväisyyttä, jossa me annamme ja avun saaja saa. Ajan myötä tämäkin voi johtaa antajan kannalta hyvään, mikäli avunsaaja sulautuu osaksi yhteiskuntaa, ryhtyy itse huolehtimaan omasta elämästään ja käyttää poikkeuksellisen taustansa tarjoamia mahdollisuuksia koko yhteiskunnan hyödyksi. Esimerkkinä vaikka maassamme elävät juutalaiset, joista monet ovat merkittäviä yrityselämän vaikuttajia.
Valitettavasti näin ei ole käynyt silloin, kun liikkeellä on ollut joukoittain hyvin erilaisen maailmankatsomuksen omaavia pakolaisia, jotka ovat pitäneet kynsin ja hampain kiinni omista tavoistaan ja omasta kulttuuristaan. Sekä jääneet elämään heille tarjotun turvaverkon varaan.
Koska sosiaaliset turvaverkot ovat varsin uusi ja lähinnä länsimaihin rajoittuva asia, on esimerkkejä haettavissa vain viime vuosikymmeniltä - parhaiten löydämme niitä esimerkiksi Ranskasta tai Ruotsista, mutta myös esimerkiksi Keniasta. Noiden maiden kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia etenkään, kun meille viime vuosikymmeninä saapuneet pakolaiset ovat työllistyneet huonosti, vaatineet (ja saaneet) erivapauksia sekä syyllistyneet erityisesti raiskauksiin ja väkivaltarikoksiin.
* * *
Juusela linjaa kirjoituksessaan myös, että: "Euroopan rajojen valvontaa on syytä tiukentaa, aiheettomasti turvapaikkaa hakevat palauttaa ja rikollisuuteen puuttua, mutta ´rajat kiinni´on naurettava ajatus." Sekä edelleen: "tätä kehitystä ei voi pysäyttää, joten sen kanssa pitää oppia elämään... Suomi suomalaisille -marssit ja rasistinen some- ja naisviha näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää."
Tuossa ensimmäisessä virkkeessä on taustalla jonkinlainen väärinymmärrys. Tai sitten se on minulla.
Joka tapauksessa olen siinä käsityksessä, että "rajat kiinni" -mielenosoittajat tarkoittavat pelkästään turvapaikanhakijatulvan pysäyttämistä - eikä siis työnhakijoita, opiskelijoita tai turisteja. Siksi heidän vaatimuksensa on yhtäpitävä Juuselan muotoileman saman virkkeen alkuosan kanssa. En kuitenkaan usko, että hän tarkoittaa oman ajatuksensa olevan naurettava.
Mitä tulee turvapaikanhakijatulvaan, niin sen kehitystä ei pelkästään voi, vaan se on jopa pakko pysäyttää, mikäli haluamme säilyttää yhteiskuntamme järjestäytyneenä ja turvallisena myös yhteiskunnan heikoimmille eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Mutta myös maamme talouden pitämiseksi tasapainossa, koska tulijatulvan kustannukset ovat jo nyt kestämättömän suuret.
Lisäksi minua hämmästyttää, että Juusela on sisällyttänyt listaansa naisvihan. Sitähän on esiintynyt yleisimmin maahanmuuttajien parissa, ainakin jos heidän piirissään yleiset seksuaalirikokset, naisten pakottaminen kaiken peittävään kaapuun nimittelemällä hiukset paljastettuina kulkevia uskonsisariaan huoriksi tai alaikäisten islamilaiset avioliitot tai moniavioisuus katsotaan sitä osoittaviksi.
Luulen kuitenkin Juuselan tarkoittavan naisvihalla niitä tapauksia, joissa muslimimaahanmuuttoa kannattaville naisille on yritetty rautalangasta taivuttaen selittää, että herkästi raiskaavaa väestöä maahamme haaliessaan he kaivavat oman turvallisuutensa perustaa ja lisäävät riskiään raiskauksen uhriksi joutumisesta. Tässä yhteydessä on syytä huomata, ettei yksikään julkisuudessa avattu ja vihaviestiksi tulkittu tapaus ole ollut uhkaus raiskata näitä naisia, vaikka julkisuudessa niin onkin annettu ymmärtää (esimerkki).
Edelle kirjoittaman perusteella olisi siis todettava, että liiallinen suvaitsevaisuus, tosiasioiden kieltäminen ja välinpitämättömyys tulijatulvan aiheuttamasta yhteiskunnan polarisoitumisesta "näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää." Lisäksi Juuselan pitäisi ymmärtää, etteivät hänen kritisoimansa erilaiset marssit ole maahanmuutto-ongelmien syy, vaan oire asioiden kulkemisesta väärään suuntaan.
* * *
Kirjoituksensa viimeistä edellisessä virkkeessä Juusela vielä toteaa, että "meidän tulee... vahvistaa oikeusvaltiota, opettaa tänne tulijoille suomea, maan lakeja ja luovuttamattomia arvoja, kuten tasa-arvoa, ja tarttua nopeasti todella isoon ongelmaan, asuntopuolaan ja asumisen kalleuteen."
Kaikki tämä on totta. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että nyt vallitsevien turvanpaikanhakijaryhmien piirissä länsimainen oikeusvaltio haluttaisiin yleisesti muuttaa islamilaiseksi shria-valtioksi. Suuri osa tulijoista oppii varsin huonosti suomea ja - kuten edellä tuli todetuksi - suuri osa heistä ei kunnioita naisten tasa-arvoa.
Vaikka nämä näkemykset, tai ainakin jotkin niistä, ovat todennäköisesti tulijoiden vähemmistön näkemyksiä, ovat ne kuitenkin niin yleisiä, että pääkirjoittajan mainitsemat yleisesti kannatettavat asiat eivät tule reaalimaailmassa toteutumaan siinä mitassa, ettei Suomeen syntyisi hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän osoittavat esimerkiksi Ruotsin ja Ranskan esimerkit.
Juuselan kirjoituksen huvittavuuden huippu saavutetaan sitten asunto-asiassa. Yksi suurimmista syistä pääkaupunkiseudun asuntopulaan ja erityisesti vukra-asuntojen kalleuteen on nimenomaisesti humanitaarinen maahanmuutto.
Näin siksi, että nämä ihmiset päätyvät ennemmin tai myöhemmin pääkaupunkiseudulle ja suurten perhekokojensa takia ovat oikeutettuja sosiaalisin perustein jaettaviin vuokra-asuntoihin. Näin työn perässä seudulle hakeutuvien ihmisten vaihtoehdoiksi jäävät lähinnä yksityinen markkinahintainen vuokra-asuminen tai järjettömän suuri asuntolaina.
Sinänsä olen kyllä Juuselan kanssa samaa mieltä asunto-ongelman vakavuudesta pääkaupunkiseudulla. Ja yhdeksi sen ratkaisuksi ehdotan maahanmuuttopolitiikan huomattavaa kiristämistä sekä turvapaikan myöntämiskriteerejä tiukentamalla että Suomen houkuttelevuuden vähentämisellä.
Jälkimmäisen osata tulisi harkita poistettavaksi humanitaarisin perustein maahan saapuneiden ihmisten vapautta valita asuinpaikkansa. Näin siksi, että se samalla helpottaisi pääkaupunkiseudun asunto-ongelmaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016
Ville Niinistö ei vain ymmärrä
Mitä on vihapuhe?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
