Älyllisesti epärehellisiä välikysymyksiä

Demokraattisessa päätöksenteossa hallitus tekee viime kädessä päätökset. Opposition tehtävänä taas on haastaa ja tarjota hallituksen esityksiä parempia ja realistisia vaihtoehtoja. 

Valitettavasti suomalaisessa politiikassa jälkimmäinen on aivan liian usein unohtanut edellisen virkkeeni toiseksi ja neljänneksi viimeisen sanan. Tämä kulminoitui jälleen eilen, kun kansanedustajat käsittelivät keskustan ja Liike Nytin välikysymystä nuorten työttömyydestä ja tulevaisuususkon heikkenemisestä. 

* * *

Vaikka asiasta kertonut uutinen oli kovin vähäinen, avasi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen ongelmia. Hänen mukaansa "oppositio tekeekin kahdenlaisia välikysymyksiä. Sellaisia, joissa rahalla ei ole mitään roolia tai sen rajoitteita ei edes muisteta, joissa arvostellaan säästöjä ja vaaditaan lisää menoja. Ja sitten sellaisia, joissa arvostellaan liian vähäisiä säästöjä - mutta vaaditaan silti lisää menoja."

Hulppein – ja älyllisesti epärehellisin – esitys tuli Keskustalta, joka vaati nuorille takuutyötä. Ehdotus ei ole uusi, vaan puolue on linjannut jo aiemmin, että se "esittää nuorten takuutyötä, jolla taattaisiin työpaikka jokaiselle vastavalmistuneelle. Uudistus toteutettaisiin niin, että nuoren työttömyysturva ja kunnilta perittävät työttömyyssakkomaksut muutettaisiin palkkatueksi yrityksille, kunnille tai järjestöille."

Valitettavasti ehdotus tehtiin – valtiovarainministerin sanoin – "ilman hintalappua tietenkin - mitään arviota kustannuksista ei ole, mutta helposti päästäisiin varmasti miljardin paremmalle puolelle. Ikään kuin valtio voisi rahalla pakottaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Vai julkiselle sektorilleko palkkaus tehtäisiin?"

Oleellista tässä kaikessa on se, ettei Keskustan ehdotus puutu millään tavalla  Purran sanoin "itse sairauteen eli talouskasvun puutteeseen". Ja siitä johtuvan Suomen julkisen sektorin holtittomaan velkaantumiseen. 

* * *

Onni onnettomuudessa kuitenkin on se, että Suomen talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 0,8 prosenttia. Ja seuraavina vuosina 1,6 ja 1,7 prosenttia. 

Jos tämä toteutuu – kuten toivoa sopii – se tarkoittaa myös työpaikkojen lisääntymistä niin nuorille kuin vanhemmillekin, mikä vähentää valtion työttömyydestä johtuvia menoja sekä lisää sen verotuloja. Ja sitä kautta luo valtiovallalle pelivaraa taloudellisiin uudistuksiin tai vaihtoehtoisesti varoja velkaantumisen hidastamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Näin on, mutta olkoon!
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta on tyytymättömiä Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Vastaajista 68 prosentin mukaan se on onnistunut melko tai erittäin huonosti. Tämä ei liene yllätys, sillä opposition ja sitä myötäilevän lehdistön viestintä on ollut äärimmäisen negatiivista.

Yksityiskohdissa piilee kuitenkin tällä kertaa yksi äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi. Nimittäin se, että kaikista tyytyväisimpiä hallituksen toimintaan ovat Perussuomalaisten kannattajat, joista peräti 85 prosenttia pitää Orpon kabinetin toimintaa joko erittäin tai melko hyvänä. Tai toisinpäin, vain 13 prosenttia heistä piti hallituksen onnistuneen erittäin tai melko huonona.

Näyttäisi siis siltä, että hallituksen politiikka on viimeinkin saamassa ymmärrystä myös Perussuomalaisten äänestäjiltä. Tämä tarkoittanee sitä, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purran toteamus puolueen aiemman viestinnän epäonnistumisesta oli oikeaan osunut ja uudempi - puolueen saavutuksia korostava - tiedotuslinja onnistunutta.

Samalla voitaneen päätellä, ettei puolueen kannatuksen väheneminen jatku enää tästä eteenpäin. Päinvastoin, lienee jopa mahdollista, että Purran puolueen suosio kääntyy jälleen nousuun. Kannattaa siis seurata tulevia puoluekannatuskyselyitä.

* * *

Noin muuten on todettava, että suomalaiset pitävät hallituksen tekemiä toimia varsin epäonnistuneina. Perussuomalaisten lisäksi vain Kokoomuslaisista yli puolet on tyytyväisiä, kun taas oppositiopuolueista Vasemmistoliitosta tai SDP:stä ei löydy sille ymmärtäjiä käytännössä lainkaan. 

Sukupuolittain tarkasteltuna naiset kokevat hallituksen toimet huonommiksi kuin miehet. Tämä ei liene kenellekään yllätys suomalaisnaisten näkemysten siirryttyä viime vuosina yhä kauemmas vasemmalle. 

Tulonjaollisesti taas hallitus saa eniten ymmärrystä suurituloisilta suomalaisilta, mutta jopa siellä suurin osa vastaajista piti hallituksen toimia pikemminkin epäonnistuneina kuin onnistuneina. Tämä ei tietenkään lupaa hyvää hallitukselle etenkään siinä vaiheessa, kun seuraavat vaalit alkavat lähestyä.

Siihen on kuitenkin vielä aikaa, ja mikäli kansainvälinen tilanne - tai ainakin kauppa - palaa normaaliksi, saattaa Suomen orastava talouskasvu ryöpsähtää liikkeelle sellaisella voimalla, jota ei tämän päivän talousennusteista löydy. Jos näin käy - kuten toivottavaa olisi - saattaisivat hallituksenkin tähänastiset toimetkin saada merkittävästi suuremman hyväksynnän kuin juuri nyt.  

Päivän aiempi blogimerkintä:
Pelihimo ja takapiru

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Perusteettomia kehotuksia ja koulukiusaamista

Kirjoitin eilen Britanniassa läpi menneestä laista, jonka perusteella maahan saapuneita turvapaikanhakijoita voidaan sijoittaa jatkossa Ruandaan anomustensa käsittelyn ajaksi sekä myös sen jälkeen. Tänään sain sitten luettavakseni artikkelin, jossa kerrottiin YK:n ja EU:n kehottavan saarivaltiota hylkäämään lakiesityksen. 

Jutun mukaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) johtaja Michael O'Flaherty on sanonut olevansa huolissaan "siitä, että Ruanda-laki mahdollistaa politiikan, jossa ihmisiä siirretään Ruandaan niin, että valtaosassa tapauksista Britannian viranomaiset eivät ole arvioineet mitenkään heidän turvapaikkahakemuksiaan". 

Kannanotto herättää kysymyksen siitä, että onko YK:ssa ja EU:ssa vaikuttavilla ihmisillä jotain vikaa ymmärryksessä. Tarkoituksenahan on nimenomaisesti se, että spontaanien turvapaikanhakijoiden suojelutarpeen arviointi tullaan tekemään Ruandassa, eikä sen tekemiselle ensin Iso-Britanniassa ole siten mitään järjellistä perustetta. 

Saman jutun mukaan Ruanda on kertonut olevansa tyytyväinen Britannian päätökseen ja toivottavansa mahdolliset maahantulijat tervetulleiksi. Näin he saavat tarvittaessa turvallisen paikan elämänsä rakentamiselle - ja nimenomaan siitähän kansainvälisessä turvapaikkajärjestelmässä on viime kädessä kysymys. Eikä suinkaan kaikkien maailman ihmisten subjektiivisesta oikeudesta asettua Eurooppaan rasittamaan sen asukkaiden taloutta tai muuttamaan sen kulttuuria. 

* * *

Taloudesta puheenollen. Olen ilokseni huomannut, että sekä Suomen Pankki, Osuuspankki että Nordea arvelevat Suomen talouden kääntyvän kasvuun. Syynä käänteeseen ovat sekä inflaation taittuminen että Petteri Orpon hallituksen linjaamat julkisen talouden sopeutustoimet.

Osuuspankin pääekonomistin mukaan "Suomen osalta olennaista on pidemmän aikavälin kasvun vahvistaminen. Siihen liittyy julkisen talouden vahvistaminen, joka luo luottamusta tulevaan."

Tämä on tietenkin mukavaa kuultavaa. Mutta asettaa myös varsin mielenkiintoiseen, ellei suorastaan kyseenalaiseen, valoon opposition viime päivinä - ja oikeastaan jo viime kesästä alkaen - harjoittaman rääkymisen, jota valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) vertasi eilen jopa koulukiusaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

  

Kommentti trumpilaisen talouspolitiikan onnistumisesta

Suomessa on aika ajoin käyty kovasti keskustelua Donald Trumpin poliittisten linjojen merkityksestä Yhdysvaltain talouskasvussa. Helsingin Sanomat julkaisi tänään asiaan liittyen ajatuksia herättävän kuvan.

Siitä näkee, että Trumpin ensimmäisenä vallassaolovuotena USA:n BKT on kasvanut 2,3 %. Vastaavasti Obaman ensimmäisenä vuonna muutos oli peräti 2,8% pakkasella. Nuoremman Bushin aikana ensimmäinen vuosi meni prosentin verran plussalle.

Tosiasia kuitenkin on, ettei yksikään vallan saanut poliitikko pysty kääntämään maansa talouden kurssia plussalle, vaan ensimmäisenä vuonna "nautitaan" edeltävän hallinnon toimien hedelmistä. Myös synkissä merkeissä aloittanut Obama onnistui kääntämään maansa talouden kasvuun.

Siksi ensimmäisen vuoden BKT-lukuja merkityksellisempää Trumpin hallintoa arvioitaessa ovat hänen päätöstensä vaikutukset talouden syvempiin virtoihin. Siis investointeihin, kaupan vapauteen, yleiseen ilmapiiriin ja niin edelleen.

Niistä HS:n haastattelemilla asiantuntijoilla oli positiiviset näkemykset: "suomalaisyritysten kannalta Yhdysvaltain taloustilanne on kaikin puolin hyvä" ja "jos suomalaisyritys haluaa tuoda tuotantolaitoksen Yhdysvaltoihin, nyt on hyvä aika."

Jutun kirjoittanut Laura Saarikoski puolestaan totesi, että Yhdysvaltain talouskasvu jatkuu jo yhdeksättä vuotta ja kiihtyi entisestään Trumpin veroleikkausten alla. Siten amerikkalaisyrityksillä on nyt rahaa investoida sellaisiinkin tuotteisiin, joita suomalaisyritykset tuottavat.

Jäämme siis suurella jännityksellä odottamaan kuinka Trumpin toinen hallintovuosi sujuu taloudellisesti. Vuoden päästä myös BKT-luvuista voi arvioida hänen onnistumistaan. Jos ja kun investoinnit lisääntyvä, luovat ne vahvuutta trumpilaiselle suurvaltataloudelle ja samalla maailman talouskasvulle.

Toisaalta on niin, että talouden käännekohtien ennustaminen on kerta toisensa jälkeen ollut vaikeaa, ellei mahdotonta. Näin ainakin romahdusten osalta; nousukausien ennakoiminen on helpompaa.

Siksi on selvää, että jos maailman talous lähtee syystä tai toisesta - vaikkapa Kiinan vetämänä - syöksyyn, seuraa myös Yhdysvallat maailmanlaajuista trendiä. Ja myös vasta liikkeelle päässeen Suomen talouskasvun edellytykset katoavat.

On siis syytä toivoa, että Trumpin talouspolitiikka osoittautuu onnistuneeksi, eikä talouden pohja petä missään muuallakaan. Ja samalla tiedostaa, ettei talouskasvu tule tälläkään kertaa olemaan ikuista, joten sen hedelmät on syytä käyttää hyväksi - ja samalla varautua tulevaan - juuri nyt niin Suomessa kuin rapakon takanakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
 Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?
Donald Trump feministien hampaissa
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021

Ekonomistit sirkustaiteilijoina

Tämän aamun lehti kertoi OP-ryhmän arvelevan Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 2,3 prosentin vauhtia. Ryhmän ekonomistin mukaan hänen työnantajansa on valtakunnan optimisti.

Optimistiväite perustunee siihen, ettei kukaan muu ole vielä ennustanut Suomelle näin nopeaa talouskasvua vuonna 2017. Vähiten kasvuun uskovat valtiovarainministeriön ekonomistit, jotka arvelivat vajaa kuukausi sitten kasvunopeudeksi vain 1,2 prosenttia. Puoli vuotta sitten se oli vieläkin pessimistisempi arvellen kasvun jäävän alle prosenttiin.

On ollut huvittavaa seurata ekonomistien ennustelua. Suomen talouden toteutunut kasvuvauhtihan on viimeisten tilastojen mukaan jo 2,8 prosenttia, joten edes OP-ryhmän ennustetta ei voi mitenkään pitää optimistisena. Niinpä veikkaan, että jatkossa kuulemme ekonomistiemme suusta vieläkin positiivisempia arvauksia.

Sinänsä Suomen talouden piristymistä ei ole ollut vaikea ennustaa. Siitä esimerkkinä kirjoitin puoli vuotta sitten, että Suomen talouskasvu on vuosina 2017-2021 vähintään kaksi prosenttia vuodessa eli "yhteensä yli 10 prosenttia - ja todennäköisesti jopa merkittävästi nopeampaa".

Olenko nyt siis suuri talousguru? Vai olenko kerrassaan onnekas vastarannan kiiski? Vai mistä tässä on kysymys?

Oma ennusteeni perustui sille yksinkertaiselle tosiasialle, että Suomen talous on kansainvälisessä vertailussa pieni ja vientivetoinen, joten sen nousut ja laskut ovat rakenteellisten syiden takia muuta maailmaa jyrkempiä. Asian vahvistaa Suomen talouden viime vuosikymmenten historia.

Tämänkään kirjoituksen tarkoituksena ei ole oikeasti testata omaa ennustuskykyäni vaan demonstroida sitä, kuinka turhia prosentin kymmenyksinä annetut ekonomistien talousennusteet todellisuudessa ovat. Tosin sen ymmärtämiseen taitaisi riittää jo sekin, että OP-ryhmän ennuste on kaksinkertainen verrattuna VM:n vastaavaan. Jälkimmäisen pessimismiin lienevät vaikuttaneet hallituksen tarpeet, joiden takia tieteellinen puolueettomuus on saanut väistyä politiikan tieltä.

Mitä tästä kaikesta opimme? Ainakin sen, että vaikka ekonomistien ennusteet eivät olekaan tieteellisen tarkkoja, ovat ne kuitenkin mainiota asiaviihdettä. Ja kansahan tarvitsee leipää ja sirkushuveja, joten nautitaan niistä nyt, kun kesäsäätkin ovat saapuneet ja talous kasvaa kohisten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tappaako talouskasvu populismin?

Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021

Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Helsingin Sanomat kertoi tänään euroalueen talouskasvun nopeutuneen, työttömyyden vähentyneen ja inflaation kiihtyneen. Nämä uutiset ovat Suomen talouden kannalta erittäin positiivisia, sillä maamme viennistä noin 40 prosenttia suuntautuu euroalueelle.

Helsingin Sanomat ei kuitenkaan maininnut jutussaan ehkä tärkeintä syytä euroalueen talouden vahvistumiselle. Se on euron kurssin nopea lasku viime aikoina. Se on ollut erittäin merkittävää, sillä esimerkiksi dollariin nähden euron kurssi oli huippuvuonna 2008 lähes 1,6-kertainen kun sen arvo on tällä hetkellä vain hieman yli yhden dollarin. Euro on viime aikoina vahvistunut myös Japanin jeniin nähden noin kymmenellä prosentilla.

Näin suuret valuuttakurssin heikkenemiset eivät voi olla näkymättä kaupassa, jota käydään euroalueen rajojen yli. Siksi kysymys kuuluu pikemminkin, että miksi euroalueen talouskasvu ei ryöpsähtänyt liikkeelle jo aiemmin?

Itse totesin vuonna 2012, että "Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin."

Nyt tarkasteltuna näyttää siltä, että ennusteeni osui oikeaan. On tarvittu suhteellisen rahan arvon putoaminen melkein kolmanneksella ennen kuin talouselämän luottamus Eurooppaan on palautunut. Parempi tietenkin tämäkin kuin ikuinen lama.

Nousu olisi kuitenkin melkein varmasti käynnistynyt jo vuosia sitten, mikäli Kreikan ja muun Etelä-Euroopan ongelmat olisi hoidettu leikkaamalla mädät palaset irti kokonaisuudesta. Nyt alkanut talouskasvu kuitenkin huolehtinee siitä, ettei uusia yllätyksiä ole tulossa edes Etelä-Euroopasta ennen seuraavaa talouden laskukautta.

* * *

Euron lasku näkyy myös Suomen taloudessa. Teknologiateollisuus on saanut kiihtyvässä määrin uusia tilauksia ja metsäteollisuus porskuttaa jälleen. Uudeksi tulonlähteeksi on taantuman aikana syntynyt peliteollisuus, joka tahkoaa suuria voittoja, vaikka sen kansantaloudellinen hyöty ei vastaakaan perinteisempiä tuotannonaloja.

Kaiken tämän seurauksena myös ekonomistien näkemys Suomen talouskasvusta on muuttunut positiivisemmaksi. Esimerkiksi OP:n ekonomistit arvelivat viime viikolla Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 1,8 prosenttia.

Minä puolestani veikkasin viime marraskuussa, etteivät ekonomistit osaa ennustaa talouden muutoksen rajuutta, vaan se toteutuu ennustettua nopeamapana talouskasvuna - keskimäärin kahtena prosenttina tulevien viiden vuoden aikana. Perustelin näkemystäni Suomen talouden pienellä koolla, mikä aiheuttaa sen, että talouden nousut ja laskut ovat merkittävästi suurempia kuin isoissa maissa.

Kaiken tämän hyvän uhkana ovat kuitenkin yllättävät muutokset. Yksi sellainen saattaa olla Yhdysvaltain uuden presidentin arvaamattomuus. Mikäli hän todella ajaa maailman kauppasotaan ja tullimuurien maailmaan menevät toiveet paremmasta tulevaisuudesta roskakoppaan.

Tätä tuntuu pelkäävän ainakin HS:n pääkirjoittaja. Toisaalta tuntuisi omituiselta, mikäli bisnesmaailmasta tuleva presidentti olisi niin lyhytnäköinen, että tuhoaisi omat ja lähipiirinsä bisnekset. Ehkäpä viime aikojen nousseet pörssikurssit ammentavat kehityssuuntansa luottamuksesta Trumpin taustaan - en tiedä.

Suomen kannalta tässä tilanteessa pääasiana tulee joka tapausessa olla raudan takominen silloin kun se on kuumaa  eli talouskasvusta hyödyn ottaminen nyt kun se on mahdollista.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Mitäs minä sanoin?

Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021

Suomen talouden näkymät olivat ainakin julkisuudessa erittäin synkeät vielä viime kesän alussa. Mutta sitten alkoi tapahtua: esimerkiksi laivatilausten määrä telakoillemme räjähti, metsäteollisuus alkoi takoa rahaa, ja rakennusalalle syttyi valtava buumi. Työttömyyskin kääntyi laskuun.

Kaiken tämän seurauksena Suomen talous elpyi alkusyksyn aikana niin, että kasvua oli heinä-syyskuun vuosineljänneksellä 0,5%. Vuositasolle vietynä sama tahti tarkoittaisi kahden prosentin talouskasvua.

Tämän päivän lehdestä saimmekin sitten lukea, että Osuuspankin tutkijat arvelevat bruttokansantuotteemme kasvavan tänä vuonna yhteensä 1,2 prosenttia ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Heinä-syyskuun kasvuun nähden ennusteet vaikuttavat kovin maltillisilta, vaikka varovaisuutta perusteltiinkin brexitillä ja Trumpin talouspolitiikalla. Italian pankkipommi jäi osuuspankkilaisilta mainitsematta, vaikka sillä on toteutuessaan varmasti edellisiä suuremmat vaikutukset.

Tässä tilanteessa minä veikkaan, että OP:n nyt julkisuuteen saattamat ennusteet ovat yksinkertaisesti järjettömän varovaisia. Perustelen väitettäni sillä, että Suomi on pieni vientivetoinen talous, jonka talouden amplitudi on aina oleellisesti suurempaa kuin suurissa talouksissa.

Niinpä väitän, että taloutemme rakenteesta ja pienestä koosta johtuen sekä talouden nousut että laskut ovat merkittävästi suurempia kuin suuremmissa maissa. Lisäksi taloutemme nousukiito alkaa aina jälkijättöisesti johtuen tuotantomme painottumisesta investointitavaroihin.

Niinpä teen tässä ennusteen, joka ei perustu mihinkään laskelmiin vaan ainoastaan edellä kuvaamaani logiikkaan, Suomen kustannuskilpailukyvyn paranemiseen ja tekeillä oleviin investointeihin. Väitän siis, että Suomen bkt tulee kasvamaan vuodesta 2017 vuoteen 2021 paljon nopeammin kuin tämän päivän ekonomistit arvelevat. Veikkaukseni on, että vuotuinen Suomen talouskasvu on mainittuina vuosina vähintään kaksi prosenttia eli yhteensä yli 10 prosenttia - ja todennäköisesti jopa merkittävästi nopeampaa.

Tämän ennusteen ainoana uhkana näen oikeastaan vain Italian pankkien romahduksen sekä maailmanpolitiikan kiristymisen ja siitä seuraavan kaupankäynnin rajoittumisen. Päinvastaisessa tapauksessa eli erityisesti Venäjälle suuntautuvan kaupan vapautuessa tulee Suomen talouskasvu olemaan vielä ennustamaanikin suurempi.

Jäädään siis odottelemaan, Tämän kirjoituksen tarkoituksenahan ei ole oikeasti testata omaa ennustuskykyäni vaan demonstroida sitä, kuinka turhia prosentin kymmenyksinä annetut ekonomistien talousennusteet todellisuudessa ovat. Vai olenkohan sittenkin väärässä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Rationaalinen päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta
Yhteiskuntasopimus syntyi, entä sitten?
Epä-älyllinen kritiikki saa mediatilaa